lauantai 28. helmikuuta 2015

DIY "petsi"

Aina oppii jotakin uutta.

Tämän ohjeen löysin Pinterestistä.
DIY "petsi". Tai millä nimellä sitä nyt kutsuisi sitten virallisesti. Mutta aineksina siis etikka, pikakahvijauhe ja patapata. Ohje oli englanniksi, ja soveltamalla tein oman seokseni. Yhtään varma en myöskään ollut siitä käytinkö tasantarkkaan oikeita aineksia, mutta ainakin lopputulos näyttää siltä mitä toivoinkin. Oikealla yläkulmassa siis käsittelemätön puupalikka ja alhaalla seoksella siveltynä.
Ensiksi väri näytti vaalean kirsikkaiselta tai ihan vain siltä miltä märkä puu näyttää. Mutta jo viiden minuutin kuluttua väri muuttui ajopuunväriseksi/harmahtavaksi. Aika hieno, eikö?

Mutuohje on siis:
Täytin minikokoisen lasipurkin, vetoisuus n. 0,5dl, etikalla ja lisäsin pari teelusikallista pikakahvijauhetta. Sitten leikkasin patapadasta pienen palasen ja upotin etikkakahviseokseen.
Annoin seoksen seistä 5-6 vuorokautta, välillä ravistelin purkkia.

Vielä pitää vähän tutkailla ja ottaa selvää tarvitaanko viimeistelyyn jotakin erityistä kuten lakkausta. Ja voisin myös selvitellä miten hyvä kesto tällaisella värikäsittelyllä on.

Tykkään kovasti kyllä tällaisista tee-se-itse-jutuista. Mielenkiintoista ja hienoa huomata, mitä kaikkea sitä itse voikaan tehdä. Jos koen tämän toimivaksi tavaksi käsitellä puuta, aikomuksena on "maalata" äidin pöytään jalat tällä. Väri ainakin sopisi täydellisesti!


Täällä alkuperäinen ohje! 



perjantai 27. helmikuuta 2015

Bunnybunny


 Eikös olekin hurmaava pikkupupu! 
Ohjeen tähän löysin Youtubesta. Samantapaisesta pupusesta oli useampi erilainen video, mutta tämä oli niistä huomattavasti yksinkertaisin ja vaivattomin.
Hännänhän voisi laittaa myös, mutta paperipupunen tuntuu pärjäävän vallan hyin ilmankin.

 Tämä onkin oikea Funny Bunny, koska tarkemmin katseltuna tämä pupunen löytää ihan uuden muodon. Yläkuvassa pupu makuultaan ja alakuvassa pelkkä pupun pää! Hih, aika hauska, eikö.




torstai 26. helmikuuta 2015

P*skis 267


Tällä kertaa p*skarreltiin luonnoksen pohjalta.
Yritin olla spontaanimpi ja toimin liikoja ajattelematta.
Keväisen raikas ilme vaihteeksi.



sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Pskis 266.


Aiheena  'akryylipalikkatausta'.

Vanhat kirjansivut pääsivät taas esille, ja tällä kertaa värjäsin - akryylipalikan avulla - taustan pinkiksi ja siihen päälle leimasin herkät kukkaset (Stampendous!).
Herkkää ja ajatonta. Tällä tekniikalla voisi tehdä vaikka taulujakin. 


perjantai 20. helmikuuta 2015

Pistoksissa


Opiskelujen myötä perus kaavaoppi pitäisi olla hallussa, ja muistan kyllä saaneeni erityiskiitosta hyvin tehdystä piilovetoketjun ompelustakin, mutta kyllä se ompelu silti on melkoinen mörkö itselleni. Halua olisi kyllä paljonkin tehdä ja luoda omia vaatteita. Saisi juuri sellaisia mistä on aina haaveillut ja joita kaupasta ei saa. Mutta en vain saa aikaiseksi yrittää. Pelkään epäonnistumista. Vältän vaikeita juttuja, kuten vetoketjun ompelua, tai jopa napinläven tekemistä. Tai jos vaatteessa on enemmän kuin kaksi yhteen ommeltavaa osaa jätän mallin haaveilun tasolle. Niinpä minun ompeluni on näitä kahden sauman saumurointeja tai kestovaippojen tekoa.

Saadessani käteeni Gummeruksen uutuuskirjan Pistoksissa, huomaan olevani itsekin pistoksissa. Ompelukärpänen tuntuu pistäneen minua, ja huomaan ajattelevani että vau, olisiko se oikeasti näin helppoa, ja ennen kaikkea mahdollista, että minä voisin onnistua tällaisissa töissä. Sormeni syyhyävät päästä käsiksi kangasvarastoihini (joita siis on, vaikken mitään varsinaisesti uskallakaan tehdä) ja jo miltei näen valmiin vaatteen ylläni.

Kirjan kirjoittaja, Tilly Walnes, on itseoppinut ompelija ja hän pitää suosittua blogia Tilly and the Buttons. Kirja on raikas uutuus ja uskoisin sen aiheuttavan helpotuksen huoahduksia monille ompelusta haaveileville. Kirja neuvoo alusta alkaen ompelemisen alkeet, ompelukoneen käytön, kaavojen tekemisen ja muokkaamisen ja itse ompelun - kaikki tämä ja enemmänkin selkeiden kuvien ja tekstiohjeiden kera.
Kirjan mukana tulee luonnollisenkokoiset, useita vaatekokoja sisältävät kaavat. Kirja opastaa myös sen miten kaavoja voidaan muokata itselleen sopivammiksi, ja antaa vinkkejä miten samasta mallista saadaan muutosten avulla erilaisia vaihtoehtoja.

Pistoksissa –kirjassa on seitsemän lukua, ja kukin luku käsittää yhden kaavan/vaatteen. Jokaisessa luvussa esitellään tekniikat, mitä kyseiseen työhön tarvitaan, kerrotaan miten mallia voi muuttaa persoonallisemmaksi esim. taskujen, nappien tai rusettien avulla. Jokaisessa luvussa on myös ’Ompelemisesta elämäntapa’ –osio, joka opastaa esimerkiksi miten toimia kangaskaupassa tai miten ompeluaikaa voi järjestää kiireen keskellä.


Omaa pohdintaa…
Vaikka en ihan aloittelija ompelemisessa olekaan, tuli kirjan myötä monia ahaa-elämyksiä, jotka osaltaan lisäsivät innostusta asian suhteen. Toisaalta taas itselleni vaikeisiin asioihin kuten vetoketjun ompeluun olisin ehkä kaivannut vielä lisää vaiheittain eteneviä opasteita, kuvien kera. Ja huomasin myös joitakin eroavaisuuksia neuvoissa ja opastuksissa siihen nähden miten itselleni on vastaavat asiat muinoin opetettu. Mutta aloittelijalle suosittelen, että kannattaa seurata Tillyn tekemiä ohjeita, ja sitten kun tuntumaa tekemisen kautta alkaa löytyä niin jotkut työvaiheet voi ihan hyvin hypätä yli tai korvata jollakin muulla vastaavalla tavalla.
Kirja itsessään on ilahduttavan pirteä ja hauska, ilmeeltään 60-lukumainen. Kirjoittajan humoristinen kirjoitustyyli luo myös osaltaan ilon pilkahduksia. Tämä kirja olisi passeli vaihtoehto myös kouluihin tai erilaisille kursseille materiaaliksi. Asiat selitetään niin kuin ne ovat, ilman vaikeasti ymmärrettävää ammattikieltä.




tiistai 17. helmikuuta 2015

Rouhea maalaistyyli




Valkoiset, maalaisromanttiset kodit ovat kauniita, mutta eivät välttämättä kovin persoonallisia. Valkoinen ilme on suhteellisen helppo toteuttaa koska sisustuskaupat pursuavat kaikkea siihen sopivaa: valkoisia huonekaluja, tähtiprinttejä ja ripaus vaaleanharmaata. Sisustusohjelmissa, varsinkin suomalaisissa, ei pahemmin värejä uskalleta käyttää. Muutoksissa värit peitetään valkoisella ja kun puhutaan värin lisäämisestä tarkoittaa se harmaan eri sävyjä tehosteseinässä.

Maalaistyylissä on nyt kuitenkin tulossa uusi suuntaus ja se tarkoittaa tummempia sävyjä. Mustaa, ruskeaa ja harmaata käytetään enemmän, samoin puun sävyjä ja tehostevärejä. Kontrastit ovat hyvä lähtökohta tämän uuden suuntauksen toteuttamisessa. Vanhaa ja uutta yhdistellään. Rouheus saa näkyä sisustuksessa ja sen elementeissä, älä siis heti lähde korjaamaan vanhaa vaan mieti miten sen voisi sellaisenaan käyttää sisustuksessa hyödyksi. 

Päivitetty maalaistyyli sisältää mm. näitä elementtejä:
- tehdasmaisuus ja toimivuus
- kierrätys
- ruoste, patinoitunut pinta ja metalli
- tiili ja betoni
- pinnoittamaton puu
- murretut pastellit
- boheemius, taiteellisuus ja yllättävät yhdistelmät.

Ideoita tähän uuteen suuntaukseen löytyy aivan ihanasta uutuuskirjasta Rouhea maalaistyyli. Olen ihan täpinöissäni sukeltanut kirjan sisuksiin ja imenyt vaikutteita, ideoita ja tunnelmia. Tämä on niin minua! Rakastan kaikkea mitä kirjassa esitellään. En ole koskaan ollut valkoisen kodin ystävä, vaikka se kaunis onkin. Rakastan värejä, erilaisia pintoja, romanttista rouheutta ja etnisyyttä. Voisin ottaa kotiini jokaisen kirjassa esitellyn idean. Ja kun tarkemmin kotiani ja sisustustamme olen tutkaillut, olen huomannut monia samankaltaisuuksia nykyisessä sisustuksessamme. Paljon erilaisia elementtejä, mutta silti silmää miellyttävä kokonaisuus. Totta kai jokaisella on omat mieltymyksensä ja toisen romu on toisen aarre.

Kirjasta löytyy yllättäviä vinkkejä erilaisiin tuunauksiin: alumiinifolion käyttö lipaston ehostamisessa, vasaralakkamaalilla uutta ilmettä huonekaluihin ja valaisimiin, mihin kaikkeen vanhoja ovia voikaan käyttää, miten omenasiiderietikkaa voi käyttää ruostumisen edesauttamisessa, ja mitä kaikkea maalilla oikeastaan voikaan maalata, ehkä jopa kangastakin!

Te kaikki, jotka olette kyllästyneet valkoisuuteen tai ette ikinä siitä ole pitäneetkään, tässä on teille juuri sopiva kirja! Ideoita on vaikka miten paljon, ja kaikki ohjeet/ideat on helposti toteutettavissa itse. Kirjan tarkoituksena on antaa vinkkejä ja ideoita kodin sisustamiseen ja somistamiseen vähällä rahalla. Kauniin ei tarvitse olla kallista. Ja aina voi hieman huijata ja tehdä jokin näyttämään siltä mitä se ei oikeastaan ole.

Ainoa harmitus tai moite kirjasta on sen kansi. Mielestäni se ei ole lainkaan eduksi tälle upealle kirjalle. Kannen perusteella en välttämättä edes valitsisi kirjaa ensimmäisenä hyllystä, ja mikä menetys se olisikaan. Kun kannen avaa ja kirjan sisältöön tutustuu, hyppää ihan eri maailmaan kuin mitä kansi antaa ymmärtää. Sisus on valoisa, houkutteleva, kauniita kuvia pullollaan, pitäen sisällään mahtavia tee-se-itse –ideoita.




maanantai 16. helmikuuta 2015

Ripaus sokeria



Ripaus sokeria - Sandra Boart - Karolina Ehrenpil

Kannen herkkyys jatkuu kirjan sivuilla – hempeän herkkiä ja kauniita fiilistelykuvia sekä houkuttelevan näköisiä makeita ja suolaisia leivonnaisia. Kirjan resepteissä ei kikkailla raaka-aineilla, vaan suositaan perustuotteita, kaikkien saatavilla olevia aineksia. Sen sijaan raaka-ainevalinnoissa on ajateltu eettisyyttä, tuotantoeläinten hyvinvointia, eli luomutuotteiden suosimista, lähiruokaa ja puhtaita raaka-aineita kuten voita ja täysmaitoa.

Kirjan on kirjoittanut ruotsalainen Sandra Boart, joka perusti vuonna 2012 oman konditorian, jonka erikoisalana ovat häät. Hän on valinnut tähän kirjaan parhaat reseptinsä kaikkiin elämän juhliin, ja kirja on samalla pieni kurkistus Sandran työpäiviin.

Etsitkö juhliisi kaunista tarjottavaa, joka poikkeaa valtavirrasta? Ripaus sokeria pursuaa ihastuttavia ohjeita ja ideoita polttareihin, häihin, vauvakutsuille, lastenjuhliin ja 
herkkuja eri vuodenaikoihin sopiviksi.
Pikkuleipiä, piiraita, täytekakkuja, kuppikakkuja, kakkutikkareita ja suolaisia herkkuja: 
limetti-seljankukkapiiras, suklaatryffelit, minimunkit, jälkiruokapurkit ja katkarapu-juustokakku. 

Lapsille kivoja ideoita kuten haamuleivoksia, lepakkotikkareita ja lentokonepikkuleipiä.

Ripaus sokeria antaa ideoita ja luo hyvää fiilistä. Ja leipoahan voi aina, ilman juhliakin. 







Olgan pullakirja



Olgan pullakirja – Olga Temonen

Nyt mennään ihan leivonnan syntysijoille. Pulla sitoo sukupolvia yhteen. 
Kukapa ei rakastaisi pullaa, kaikissa sen eri muodoissa. 
Korvapuustit, omenakranssi, laskiaispullat, voisilmäpullat, täytepitko, munkit… Kaikki yhtä hyviä, ja juuri uunista tulleina parhaita! Mummon leipomana, äidin leipomana… omat ensimmäiset itse tehdyt pullat kotitaloustunnilla. Ja miten helppoa se on, pullan tekeminen! Vaikka oikean sitkon ja koostumuksen löytäminen onkin haasteellista ja useimmiten toisten tekemänä nämä ominaisuudet ovat paljon parempia kuin itse tehdyssä pullassa. Mutta mikään ei silti voita uunituoretta höyryävän kuumaa pullaa maitolasillisen kera.

Olgan pullakirja kokoaa yhteen perinteiset pullat ja esittelee myös uudenlaisia pullaleivonnaisia. Mukana on erilaisia pullataikinoita, herkullisia täytteitä ja tietenkin parhaat vinkit onnistumiseen. Myöskään erikoisruokavalioita ei ole unohdettu. Kirjan hurmaavien kuvien kautta lukija pääsee kurkistamaan Olgan vauhdikkaaseen arkeen ja tunnelmalliseen kotiin, kuvia on siis runsaasti ja ilme on kotoisan huoliteltu. Elo ja ilo huokuu tästä kirjasta.

Miltäs kuulostaisi vaniljakreemillä täytetyt ja valkosuklaalla kuorrutetut pullat? Entä taatelikranssi, kookosvalkosuklaapitko, banaani-suklaapuustit? 
Kirjassa on esitelty myös vaihtoehtoisia taikinoita kuten täysjyväinen ja gluteeniton vaihtoehto. Kirjasta löytyy myös ohjeet erilaisten pitkojen tekemiseen. Itselleni ainakin tuottaa vaikeuksia jo neljälläkin säikeellä ”sitominen”, joten ohjeet ovat tervetullut lisä.

Itse tykkään tehdä pullaa, koska se on melko simppeli juttu. Ainekset kulhoon ja taikina kohoamaan, ja täytteeksi voi laittaa melkein mitä tahansa. Tässähän voisi heittää Olgalle haasteen: Oletko koskaan leiponut värillistä pullaa? Miten olisi sateenkaaripitko tai –peltipulla? Voisi olla hauska idea lastenjuhliin. Itse nimittäin tein tässä jokin aika sitten pinkkejä korvapuusteja. Ymmärtääkseni Olga Temonen on luonnonläheinen ihminen, ja suosii kaikkea muuta kuin teollisia valmisteita, joten ymmärrän, että haaste saattaa tuntua hänestä jopa vastenmieliseltä. Mutta entäpä jos väriaineet tulisivat luonnosta? Itse värjäsin taikinan punajuuresta puristetulla mehulla. Sinistä/violettia voisi saada mustikasta ja vihreää lehtikaalista. Mikään näistä väriaineista ei kuitenkaan tuo omituista makua itse taikinaan, ja kaikkeahan voi aina kokeilla. Eikö?




sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Ideoita puutarhaan


Minerva

Kevät on tulossa kovaa vauhtia. Joko on tomaatinsiemenet kylvetty? Mitä voisin tehdä puutarhani iloksi ja hyödyksi tässä vaiheessa vuotta - 
ehkä punoa pajukorin tai suunnitella kasvulavan rakentamista.

100 uutta ja hyödyllistä ideaa puutarhaan –kirja sisältää runsaasti ideoita ja vinkkejä erilaisiin puutarhaprojekteihin varhaiskeväästä myöhäiseen syksyyn. Kirjassa esitellyt projektit on suunniteltu mahdollisimman yksinkertaisiksi ja nopeiksi toteuttaa koska 
kesä meillä on niin lyhyt ja aika siksi rajallista.

Ideat eivät kaikkineen välttämättä niin uusia ole konkareille, mutta niitä on silti monipuolisesti, ja materiaaleina on käytetty paljon luonnon omia materiaaleja, sekä betonia, luonnonkuitukankaita, kanaverkkoa, bambua ja tietysti raakalautaa.  Myös niin sanottua romuromantiikkaa löytyy, eli puutarhassa on hyödynnetty käytöstä poistunutta tavaraa kuten pesuvateja, peltikanistereita ja kattiloita. Ja mikä estää käyttämästä vaikka vanhaa polkupyörää, 
venettä tai kumisaapasta istutuspohjana!

Mielenkiintoisia juttuja olivat mm. hypertufasta, eli betonin ja turpeen seos, josta tehdään kasvatuskaukaloita. Reikänauhasta eli reikähihnasta tehdyt koristeet olivat myös mielestäni kauniita ja ideoita, joita tahtoisin itsekin päästä testaamaan. Reikähihnasta voi tehdä vaikka pallon, kranssipohjan tai sydämen. Bambukepeistä tehty papuhuone niin ikään oli miellyttävä idea.

Kirjasta löytyy myös ideoita ja ohjeita mitä tehdä lintujen ja hyönteisten iloksi. Virkattu linnunpönttö, perhosbaari ja hyönteishotellit kutsuvat puutarhaan lintuja ja perhosia ihmisiä ilostuttamaan.


Jos tunnistat itsessäsi viherpeukalon, olet jo istuttanut ensimmäiset siemenet ja odotat innolla lumien ja maan sulamista, voin suositella sinulle tätä kirjaa. Ja vaikka olisitkin idearikas tuunailija, niin aina voi löytyä jotakin uutta ja kivaa, tai sitten vain voit inspiroitua kauniista kuvista.


Tuikkulyhdyt / häät


Tein ystävän häihin laatikollisen tuikkulyhtyjä, eli puin pilttipurkit tylliin ja laitoin koristeeksi itsetekemiäni paperikukkasia ja/tai ohutta satiini-/organzanauhaa. Söpösiä tuli ja hyvin sopivat hääteemaan ja kattauksiin.






Ja P.S.
Kyllä, näissä oli ihan oikeat, palavat tuikut.
Ja ei, tylli ei leimahtanut liekkeihin eikä purkit poksahtaneet rikki.
Kaikenlaisia varoituksia sitä on kuullut mutta ainakaan minun kohdallani ei ole koskaan pilttipurkit räjähdelleet ja olen käyttänyt niitä tuikkukippoina jo vuosia.
Toki tuo tylli tuntui ajatuksena sellaiselta, että sehän saattaa syttyä palamaan, mutta testasin ennen käyttöä ja hyvin toimi. Häät sujuivat iloisesti ja iloisesti paloivat myös tuikut, ja turvallisesti.






lauantai 14. helmikuuta 2015

Hyvää Ystävänpäivää...

...ja hyvää hääpäivää ystävilleni tämän kortin muodossa  
  


Vaikeaa tämä tasapainottelu yksinkertaisissa töissä.
Huomasin sen jo Askartelutaivaan DT-töissä, Yksinkertainen on kaunista -haasteessa. Vaikka itse luui tehneensä yksinkertaisen ja pelksitetyn työn, ei se välttämättä siltikään pysynyt annettujen raamien sisäpuolella.
Tässäkin kortissa hieman on sellaista mietintää, että onko jo valmis vai tarvitseeko jotakin.
Ja mitä se olisi, ilman että ilme kärsii.
Ehkä jätän tämän kuitenkin tällaiseksi.


Vinkkivinkki!
Jos tulostinta ei ole käytössä, kopsaa fontti koneelta ja hahmottele teksti käsin paperille.
Näin minä tein kun en uskaltanut lähteä ihan vapaalla kädellä tekstaamaan - siinä kun usein menee jokin mönkään. Ehkei tämäkään vaihtoehtoinen tapa se paras ole mutta ensihätään toimii.
Ei saa olla liian kriittinen. Siinäpä hyvä neuvo, mutta vaikeasti toteutettava.

Sydämet leikkasin Fiskarsin vipulävistimellä maalivärikartoista.

Mutta muitta puheitta,
hyvää ystävänpäivää Teille ja minä menen juhlimaan hääparia!
Nähdään taas   




perjantai 13. helmikuuta 2015

Love&hearts


Ja minun vaakarivini on
VAALEANPUNAINEN - REVITTY - TEIPPI

Ystäväni menee naimisiin ystävänpäivänä, joten aiheesta inspiroituneena tein hääparille tällaisen sydänkoristeen. Saavat sitten joko laittaa esille, tai piilottaa pöydän alle. Sitähän kun ei koskaan voi tarkalleen tietää mistä kukakin tykkää. Mutta minä tykkään askarrella ja tällaisten sydänten tekeminen on mieluista myös.

Vanhasta kirjasta revin erikokoisia sydämiä, ja asettelin sydämet kerroksittain päällekäin.
Joka toiseen kerrokseen suihkuttelin punaista elintarvikeväriä (vettä + väriä) ja rypistelin kaikki kerrokset sivu kerrallaan.

Koristeeksi häiden teemaan sopivaksi hieman bling blingiä, hopeaa ja kimallusta.
Ja pinkki ruusu, joka on myöskin tehty kirjan sivusta: 
-> leikkaa ympyräinen ja siitä spiraali, ja sitten vain pyörittelemään ja rullailemaan ruusukkeeksi.

Teipin asemaa tässä työssä ajaa kaksipuoleinen teippi, jolla kiinnitin koristeita kiinni.



Hyvää Ystävänpäivää!





keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Luonnonväriaineet


Luonnonväriaineet
Riikka Räisänen, Anja Primetta, Kirsi Niinimäki

Luonnonväriaineet on todella kattava ja laaja kasvivärjäykseen perehtynyt teos, joka sopii hyvin myös oppikirjaksi alan kouluihin ja koulutuksiin. Kirja on jaettu kolmeen osaan: ensimmäisessä osassa käsitellään väriaineiden lähteitä eli mistä kasvista saadaan mitäkin väriä. Toinen osa pitää sisällään käytännön ohjeita värjäykseen ja kankaanpainantaan ja kolmannessa osassa tarkastellaan luonnonväriaineiden teknologiaa,  perehdytään tarkemmin luonnon väriaineisiin, niiden ominaisuuksiin, värjäyksen ja kankaanpainannan prosesseihin sekä 
väriaineiden tuottamisen haasteisiin.

Sininen, punainen, keltainen, vihreä, ruskea ja musta. Kaikkiin näihin väreihin on mahdollista saada väriaineita luonnosta. Kukat, puut, sienet ja levät on esitelty tarkasti, luonnontieteellisiltä, maantieteellisiltä ja historiallisilta ominaisuuksiltaan.

Toisessa osassa kerrotaan alusta lähtien koko värjäysprosessi. Tekstiilikuitujen esikäsittelystä väriliemen valmistamiseen ja puretteiden ja muiden apuaineiden esittelyyn. Ja tietysti myös erilaiset värjäysreseptit on esitelty kirjan sivuilla.

Luonnon aineksilla värjääminen tuntuu hyvin mielenkiintoiselta ja olisi enemmän kuin mukavaa päästä testaamaan kirjan ohjeita ja teoriaa käytännössä. Indigovärjäys on jonkin verran tuttua, ja olenkin käynyt indigovärjäys-kurssin. Kirjaa lukiessani en huomannut puhuttavan kovinkaan paljon lipeän vaaroista, mutta tuolla mainitsemallani kurssilla käytössämme oli runsaat suojavarusteet aina kaasunaamarista lähtien ja värjäysliemet valmistettiin laboratorio-olosuhteissa, lipeäliemet painekaapeissa. Indigohan ei itsessään ole terveydelle haitallista 
mutta värjäyksessä käytettävä lipeä sen sijaan on.

Vaikka Luonnonväriaineet –kirja onkin kattava ja ammattitasoinen teos, en silti välttämättä lähtisi omin nokkineni testaamaan luonnon väriaineilla värjäämistä, vaikka aiempaa kokemusta luonnonväriaineilla värjäämisestä löytyykin. Tarvitsisin taustatueksi vaikkapa värjäyskurssin, jossa voisin palauttaa mieleeni värjäyksen periaatteet ja käytännön jutut.

Muistelen opettajani sanoja siitä, että luonnon väriaineet eivät välttämättä ole ekologisempi tai parempi vaihtoehto, koska värjäyksessä käytettävät apuaineet ovat melko haitallisia ja terveydelle vaarallisia. Myöskään veden ja sähkön kulutuksen kannalta kasvivärjäys ei välttämättä ole aina ekologisin vaihtoehto. Mutta kasvivärjäyksen henkeenhän sopisi vallan mainiosti nuotio ja pata, eli värjäyksen voi aina suorittaa myös ulkona nuotion loimussa. Sellaisen kokemuksen minäkin tahtoisin saada.

Nämä kaikki seikat kirjassa on kuitenkin huomioitu, ja kolmas osa käsittelee aihetta tarkemmin. Kirjassa esitellään tarkasti värjäykseen soveltuvia kasveja, niiden heikkouksia ja vahvuuksia, sekä myös sitä, mihin muuhun tarkoitukseen kyseisiä kasveja voidaan käyttää. Ajatuksena on siis ekologisuus ja kasvien kokonaisvaltainen hyötykäyttö. Ympäristön hyvinvointi on niin ikään tärkeässä roolissa. Kehitettävää on vielä paljon, 
mutta paljon on silti jo tutkittu ja tuotekehittelyä tapahtuu kaiken aikaa.

Kirja on visuaaliselta ilmeeltään näyttävä. 
Luonnonläheinen ja rouhea.
Tykkään kirjan paksuista kansista, jotka on jätetty pelkistetyn huolitelluiksi.

***

"Ihminen on värjännyt vaatteita ja muita tekstiilejään jo vuosisatoja. Raaka-aineet tähän on saatu ympäröivästä luonnosta, mutta synteettisten väriaineiden yleistyttyä 1800-luvun lopulla luonnonväriaineiden käyttö loppui lähes kokonaan.
Luonnonväriaineiden mahdollisuuksiin on havahduttu nyt uudestaan. Ne ovat uusiutuvia raaka-aineita, joita käyttämällä ympäristö voidaan ottaa entistä paremmin huomioon 
tuotantotapoja kehitettäessä.
Luonnonväriaineet tuo esille luonnonvärien monipuolisuutta ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia erilaisissa tekstiileissä.
Perinteisesti luonnonväriaineet on yhdistetty pienimuotoiseen käsityöläisyyteen, mutta nykyään niitä voidaan hyödyntää jopa teollisen mittakaavan tuotannossa. Luonnonväriaineet sisältää useita reseptejä, joissa näytetään konkreettisesti sanoin ja kuvin, mitä kaikkea tekstiilin värjäämiseen kuuluu kasvin poimimisesta aina lopulliseen kankaaseen asti. Teoksessa esitellään väriaineiden lähteistä niitä kasveja, sieniä ja leviä, jotka kasvavat Suomen luonnossa tai soveltuvat viljeltäväksi ainakin maan eteläisissä osissa.
Samalla värjäyksen teoriaa tarkastellaan seikkaperäisesti kemian ja fysiikan näkökulmista. Pohditaanpa teoksessa myös, miten luonnonväriaineilla värjättyjä vaatteita voitaisiin parhaiten markkinoida kuluttajalle.

Käsillä on ensimmäinen suomenkielinen teos, jossa paneudutaan kattavasti ja monitieteisesti luonnonväriaineisiin tutkimuksen ja teorian näkökulmista. Se sopii tietokirjaksi värikasveihin ja luonnonväriaineiin vihkiytyneille sekä värjäysoppaaksi harrastajille. Yhtenä tavoitteena on ollut tuottaa oppimateriaalia taide-, käsityö- sekä luonnonvara-alan koulutuksiin."
Tiedote - Maahenki

 


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Digikuvauskirja


Digikuvauskirja – reseptit valokuvaukseen

Jos haluat oppia kuvaamaan ja saamaan aikaan ammattitason kuvia, sinun kannattaa tutustua tähän kirjaan. Kirjan on kirjoittanut Scott Kelby. Scott Kelby on maailman eniten myyty valokuvauskirjojen tekijä sekä kehutun Photoshop User Magazinen toimittaja ja julkaisija. 

Kirja saa aikaan ahaa-elämyksiä. Tässä kirjassa siis kerrotaan miten kuvat otetaan. Ensiksi kirjan luvuissa esitellään valmis kuva, ja sen jälkeen kerrotaan miten se otettiin. Jokainen aukeama käsittää yhden kuvan ja kuvan/kuvaamisen neljä eri vaihetta: Kulissien takana, kameran asetukset, ajatusprosessi ja jälkikäsittely.
Scott Kelby selittää asiat niin, että tyhmempikin sen tajuaa. Siis käyttämättä ammattislangia tai vaikeasti ymmärrettävää ammattitermistöä. Hän kertoo asiat kuin kertoisi ne ystävälleen, joka pyytää apua: mitä painiketta painaa, mitä asetusta muuttaa tai mihin sijoittaa valaisin, 
ilman teknisiä selityksiä. 

Tällainen tyyli sopii ainakin minulle vallan mainiosti. En nimittäin jaksa ikinä paneutua manuaaleihin vaan testailen (ja tuskailen) itsekseni eri asetuksia. Yleensä vielä toivoisin, että joku antaisi tarkat ohjeet siihen mitä nappia painaa ja millaiset asetukset (täsmälliset sellaiset) minun täytyy asettaa saadakseni tietynlaisia kuvia. No nyt toiveisiini on vastattu tämän kirjan muodossa.

Kirjasta löytyy neuvot mm. 
- muotokuvien ottamiseen luonnonvalossa
- miten käyttää lisävalaisimia
- miten pehmentää salamavaloa
- miten ottaa lähikuvia yksityiskohdista
- virtaavan veden kuvaamiseen
- tähtitaivaan kuvaamiseen

Lisäksi luku yhdeksän käsittelee jälkikäsittelyä (Lightroomilla tai Photoshopilla), mm.
- luova valkotasapaino
- mustavalkokuva
- varjostus ja lisävalotus

Ja p.s. Tosikoille huomioksi, kirjoittajalla on humoristinen tyyli kirjoittaa, joten älä hämäänny vaan keskity pääasiaan eli hyviin vinkkeihin ja opastuksiin.
Kirjasta on varmasti apua valokuvaajien lisäksi myös bloggaajille, koska mitä parempia ja hyvälaatuisempia kuvia, sitä miellyttävämpi on lukukokemus. 
Ja sitä paremmin jokin tietty blogi jää mieleen.





perjantai 6. helmikuuta 2015

Yliluonnollisten ilmiöiden ensyklopedia


HARRI VIROLAINEN, ILKKA VIROLAINEN
Uskallatko avartaa ajatteluasi?

Tiedemiesten asiantunteva ja viihdyttävä johdatus arkisen ymmärryksemme ylittäviin ilmiöihin kuten jälleensyntymään, enkeleihin ja kuolemanrajakokemuksiin.
Yliluonnollisten ilmiöiden ensyklopediassa kysytään, ovatko yliluonnolliset ilmiöt eriskummallisia ensinkään. Kun tiede kehittyy, paljastuu yhä useampi ihmeeksi luokiteltu ilmiö kuitenkin luonnolliseksi.
Harri ja Ilkka Virolaisen matkassa lukija pääsee kiehtovalle matkalle selvänäkijöiden, ufojen ja kummitusten maailmaan. Millaisia kokemuksia suomalaisilla on edellisistä elämistä, rukouksen voimasta ja energiahoidoista? Entä mitä tieteelliset tutkimukset kertovat telepatiasta, enneunista ja elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen?

Satuin huomaamaan kirjan sattumalta uutuuksien joukossa, ja mielenkiinnolla siihen tutustuin. 
Ja yllätyin.
Mahtavaa, että tällainen kirja on suomalaisten tekemä. Hienoa! Vastaavat teokset kun usein ovat käännettyjä teoksia. Koen ylpeyttä siitä, että kotimaastammekin löytyy yliluonnollisuuden tutkijoita. Toisaalta tuntuu hassulta, että tätä aihetta täytyy tieteen ja tutkimusten kautta todistaa, koska niin monelle, itseni mukaan lukien, tämä kaikki on luonnollista ja totta.

Yliluonnollisten ilmiöiden ensyklopedia on kattava teos yliluonnollisista ilmiöistä, sisältäen tieteellisiä tutkimuksia, tiedemiesten kommentteja ja suomalaisten kokemuksia.
Mukavaa oli myös löytää itselle tuttuja nimiä tekstin seasta, kuten Allison DuBois – jonka elämästä on tehty myös TV-sarja Näkijä.

Suosittelen kaikkia aiheesta kiinnostuneita tutustumaan tähän kirjaan, siitä löytyy runsaasti tietoa aiheen eri osa-alueista ja lisäksi runsaasti vinkkejä alan muusta kirjallisuudesta, johon itsekin täytyy tutustua.




torstai 5. helmikuuta 2015

Ilmapalloja...


ILMAPALLOJA

Pskarteluhaasteen aiheena siis ilmapallot.
Ja kun tuo ystävänpäiväkin on lähellä, niin teinpäs tämmöisen sydänpallosen.


tiistai 3. helmikuuta 2015

Sydämellä


Paperillan kevään ensimmäisiä DT-töitäni.
Paperisydän rakkaalle - ystävälle - omaksi iloksi.

Idea tähän syntyi kokeilemalla. Lasta päiväunille nukuttaessa oli aikaa ajatella ja suunnitella ystävänpäivän askarteluja ja hetimiten täytyi päästä ideaa myös toteuttamaan. Aina ei idea näytä toteutettuna siltä miltä sen ajatteli tai toivoi näyttävän, mutta tällä kertaa olin todella tyytyväinen lopputulokseen. Tästä tuli mielestäni todella ihana! Ja niin yksinkertainen toteuttaa. Useinhan ne yksinkertaisimmat jutut on niitä parhaimpia - olen kuullut sanottavan.

Tein näin:
- Revin erikokoisia sydämiä kirjan sivuista. Jokaista kokoa on aina vähintään 3 kerrosta, 
jotta sydän pysyy ryhdissään. 
- Värjäsin joka toisen kerroksen sumuttamalla paperiin vesi-elintarvikeväri-seosta. Annoin kuivua.
- Osan sivuista rypistelin ja sen jälkeen suoristin, jotta sain elävyyttä ja kuohkeutta.
- Kasasin sydämet limittäin päällekäin ja nidoin yhteen keskeltä.
- Täytin/koristelin sydäntä erilaisilla paperikoristeilla kuten värjätyllä kakkupaperilla, leikatuilla perhosilla ja stanssatuilla koristeilla.
- Päälle leimasin 'love'-tekstin. Ajatuksena oli alunperin laittaa 'rakkaus' ihan suomeksi mutta sanana ja leimattuna se olisi ollut liian iso ja pitkä tämän kokoiseen työhön.
- Lopuksi nidoin ripustuslangan työn taakse kiinni.

Design by Suvikukka2015