tiistai 31. maaliskuuta 2015

Perhoset-mobile


Pääsiäinen tulossa mutta mihin talletin viime vuonna kaikki koristeet...
Ei löytynyt, tai en ole varsinaisesti vielä edes etsinytkään, ja ajattelin sitten aloittaa puhtaalta pöydältä ja tehdä uusia. Jotakin mikä saisi olla kotia piristämässä vähän kauemminkin, ei vain pääsiäisen pyhiä. Mietintämyssy päähän ja pohtimaan, mikä olisi kivaa ja piristävää, ja ei kovin aikaavievää. Kirjoitin itselleni yöskennellessäni (niin juuri, häärään öisin eli 'yöskentelen') aamua varten "huopasuikaleista lintuja?". No ihan ei lintuja syntynyt, mutta muita siivekkäitä kuitenkin. Leikkasin huovasta suikaleen ja pyörittelin sitä käsissäni ja kappas, perhonenhan siitä muotoutui. Tai sudenkorento. Tai rusetti kuten mieheni sanoi. Ja pojan mukaan nuo huopapallerot ovat lihapullia.

Niinpä sitten leikkasin kasan erivärisiä huopasuikaleita, n. 1-1,5cm leveitä ja taivuttelin ne perhosen muotoon. Langalla perhoset kiinni toisiinsa ja näin syntyi perhos-mobilet.
Ompelin jokaisen perhosen parilla pistolla kiinni niin, etteivät ne lähde liikuskelemaan tai aukeamaan roikkuessaan.
Narun päähän laitoin huopapalloja, jotka otin muinoin tekemästäni rannekorusta.










Kodin kaunis vintagetyyli



Kodin kaunis vintagetyyli - Susanna Zacke & Sania Hedengren
Ideoi – remontoi – tuunaa – sisusta

Kevät tulee ja mieli on jo suuntautunut väreihin ja pirteyteen. Apua oikean fiiliksen löytämiseen saat tästä pirteästä ja raikkaasta kirjasta, joka esittelee viisi kaunista ja persoonallista kotia. Kirjassa esitellään kotien lisäksi erilaisia toimivia ratkaisuja kodinlaittoon, vinkkejä sekä tietysti tee-se-itse-ideoita. Kirjassa keskitytään käsillä tekemiseen ja vanhojen tavaroiden
 ja kierrätysmateriaalien käyttöön.

Vanha täyshoitola, mökki meren rannalla, keltainen talo niityllä, kesäinen kotibaari ja vanha puuhuvila kaupungissa. 
Maalaishenkisyyttä, mielikuvituksellisuutta, retroa, kierrätystä tee-se-itse-meiningillä 
ja luovia ratkaisuja.


Kirja on täynnä kauniita, isoja ideakuvia, joista varmasti jokainen löytää jotakin mistä inspiroitua. Kirjan loppuosasta löytyy ohjeita mm. joulupuuhasteluun: kransseja, paperiaskartelua ja betonivalua.

Jokaisessa kappaleessa esitellään yksi kohde, ja jokaisesta kohteesta kerrotaan ensin lyhyesti esim. tarinaa talon historiasta tai remontointi- ja sisustusvaiheista. Jokainen kappale sisältää tietysti myös ohjeita ja ideoita erilaisiin sisustusratkaisuihin, tuunailuihin tai kädentaitoihin.


Kirjassa ei ole liikaa täytettä, vaan se antaa tilaa myös lukijan omalle luovuudelle. Kirjan luettuasi osaat ehkä arvostaa (vieläkin) enemmän vanhoja huonekaluja tai retrokankaita. Vanhaa voi piristää ja siitä voi luoda uutta ja siistiä. Vintage ei tarkoita nuhjuisuutta vaan kunnollisten ja toimivien asioiden ja esineiden arvostusta.


Mökin keittokirja



Mökin keittokirja – Meri-Tuuli Lindström

Suomalaiset on mökkikansaa. Ja onhan se kieltämättä mukavaa viettää aikaa mökillä grillaillen, soudellen ja saunoen. Takan loimussa istuskellen sadepäivinä. Omaa mökkiä meillä ei ole, vaikka sitä lapsena ja nuoruuden vuosinakin monesti toivoin. Sen sijaan sitten vuokrasimme monena kesänä aina eri paikoista viikoksi mökin. Sekin harrastus lopulta vähän niin kuin kuihtui kasaan huonojen mökkikokemusten takia, aina kun ei nimittäin mökki vastannutkaan käytännössä ihan sitä mitä mainoksessa luvattiin. Mutta, kyllä minä silti välillä edelleen haaveilen siitä mökkielämästä. Tykkään pestä astioita pesusoikossa järven rannalla, liotella varpaita laiturin reunalta ja kuunnella järven toiselta puolelta kantautuvaa musiikin ääntä.

Mökin keittokirja on kattava teos reseptejä ja mökkiarjen pyörityksen vinkkejä ja opasteita. 
Meri-Tuuli mm. opastaa mitä kaikkea kuivakaapissa olisi hyvä olla, esittelee grillaukseen sopivia vaihtoehtoja kaasugrillistä nuotioon ja savustukseen. Unohtamatta tärkeitä kierrätysohjeita, joita jokaisen luonnossa retkeilevänkin tulisi ottaa huomioon.

Reseptit ovat raikkaita ja persoonallisia, kirja on oma itsensä eikä tunnu kopiolta muista ruokakirjoista. Reseptit ovat simppeleitä ja raaka-aineet ovat helposti hankittavia markettituotteita. Monestihan mökki sijaitsee niin sanotusti sivistyksen tuolla puolen ja siellä ei erikoiskauppoja juurikaan näe. Muutoinkin resepteissä suositaan luonnon antimia: sieniä, marjoja, itsepyydettyä kalaa. Mutta vaikka ohjeet ovatkin ”mökkikutoisia” eli yksinkertaisissa oloissa helposti toteutettavia, eivät ne siltikään ole tylsiä – päinvastoin. Ohjeet ovat herkullisia ja ne voi toteuttaa missä vain, kotona, mökillä, pihalla ja luksuskeittiössä.

Pekonibanaanit, salviamakaronilaatikko…
viskimarinoidut ribsit, curryherneriisi…
rapu-sitruunapasta, punajuurennaattirisotto...

Ruokaohjeiden lisäksi löytyy perusreseptejä leivistä ja pullasta, erilaisia lisukkeita ja kastikkeita.

Kirja vie lukijan mökki- ja kesäfiiliksiin.
Se on opas parempaan mökkiruokaan.


Meri-Tuuli Lindström (s. 1980) on Helsingissä asuva 34-vuotias yrittäjä, joka tekee työkseen mm. ruokaa tv-mainoksiin ja lehtiin sekä laatii reseptejä kotikokkaajien arkeen. Hän on itseoppinut kokki, jonka sydäntä lähellä on iloinen ja mutkaton ruoka.

Kotonaan Meri-Tuuli valmistaa helppoa arkiruokaa kaapista löytyvistä aineksista tai etnisiä erikoisuuksia Singaporen katukojuista tataarien juhlaruokiin.

Vapaa-ajallaan hän mieluiten järjestää ystäviensä kanssa juhlia tai lähtee matkalle hyvän ruoan ja uusien kokemusten äärelle.






sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kuvasta printiksi


Saanko esitellä, isovanhempani.
He, joita en koskaan ole tavannut.
Tein tämän printin jo pari vuotta sitten ja seulakin on ollut valotettuna vuoden verran. Painokohde on vain ollut hukassa. Nyt sain sitten jonkinlaisen kipinän, että pakko kokeilla painaa tämä printti kankaalle. Tein siis äidille pari tyynyä.
Harmaa on huopaa ja valkoinen on jotakin tekokuituista läpikuultavaa kangasta. Löysin palan sattumalta kaappien kätköistä kun etsin jotakin ihan eri kangasta. Printti on tässä painettu samaiselle harmaalle huovalle, mutta leikkasin sen irti ja ompelin tähän valkoiseen tyynynpäälliseen.

Printti on siis muokattu vanhasta valokuvasta. Otin kameralla kuvan kuvasta ja muokkasin photoshopilla kuvan stamp-muotoon eli leimakuvamaiseksi. Sen jälkeen tulostin kuvan piirtoheitinkalvolle ja sen avulla valotin seulan.
Printti on painettu harmaaksi sävytetyllä läpikuultavalla painopastalla.
Painettu printti kiinnitetään silittämällä ja sen jälkeen se kestää normaalia pesua.

Seinällä oleva oksa on leikattu paksusta lastulevystä ja maalattu struktuurimaalilla - harmaata "hiekka"maalia. Oksille olen kerännyt erilaisia hienoja tageja vaatteista.




Ympyräinen


Taas löytyi Pinterestistä huippuidea, ja vielä niin helppo toteuttaa.
Tätä liiviä ei tarvitse edes ommella. Leikkaat vain huovasta ympyrän ja siihen kaksi viiltoa keskelle aukoiksi käsille. 
Tietysti voi käyttää muutakin materiaalia kuin villaa, mutta itse tykkään sen helppokäyttöisyydestä kun ei tarvitsi pähkäillä saumojen ja päärmeiden ompelua. Lisäksi minulla on sitä kaapit täynnä lukuisissa eri väreissä.
Käyttämäni kangas on siis erään firman ylijäämätuotetta, 100% villakangasta, kuin askarteluhuopaa. Huovutin sen koneessa 60*asteessa, jotta sain pinnan hieman pehmeämmäksi ja huopamaisemmaksi.

Koristelin liivin huopalehdin.




Leikkasin erivärisistä huopakankaista erikokoisia lehtiä ja sommittelin ne liivin selkäosaan, kiinnitin nuppineuloilla ja ompelin lopulta kaikki kiinni ompelukoneella pitkällä tikillä.
Mitään vapaakirjontaahan tämä ei virallisesti ole koska tumpelona en ole saanut kankaansyöttäjiä alas. Enkä toisaalta kyllä viitsi väkisin yrittääkään, ettei kone vaan hajoa - on nimittäin minuakin vanhempi kone ja toimii paremmin kuin nykyiset muovihärpäkkeet.



Tässä suuntaa-antava kaava.
Leikkaa huovasta ympyrä, omani on halkaisijaltaan n. 150cm.
Leikkaa kädensuiden kohtaan viillot.




Mainostekstiilit hyötykäyttöön


Mies taas pelasti roskikselta muutaman mainostekstiilin ja minä kehittelin niille uutta käyttöä.
Maisemamainoksesta tehtiin verho ja köynnöskuvioisesta tehosteseinä makkariin.
Oikeastaan tuo köynnös ei ole kangasta vaan jonkinlaista paksua ja taipuisaa muovilevyä.
Vähän pitää vielä viilata tuota seinällä olevaa elementtiä: putsata liat pois ja katsoa josko nuo levyt asettelisi eri asentoon. Jotenkin tuo kuvio tuollaisenaan tuntuu jopa pelottavalta 
- vaikka kaunis onkin.





Taivaallista mannaa


Taivaallista mannaa esittelee ruokaperinnettä kristillisessä kulttuurissa. ”Ruoka on osa identiteettiämme, se ilmentää meitä, sukuamme ja kansaamme. Ruoan avulla voimme säilyttää kulttuuriset arvot sukupolvelta toiselle.” 
Tämä kirja on tarkoitettu erityisesti ruoan historiasta ja ruokakulttuurista kiinnostuneille. Se esittelee kiehtovat tarinat ruokien takaa. Kirja kertoo tarinan oliiviöljyn historiasta, miksi veren syönti on monessa kulttuurissa kielletty tai mistä tunnistaa aidon trappistioluen.

Monen ruoan taustalla on traagisiakin tapahtumia, kuten pyhä Lucia, jolta tarinan mukaan kaivettiin silmät päästä tai pyhä Agata, jonka rinnat leikattiin irti. Kummatkin joutuivat lisäksi kokemaan roviolla olon. Luciaan liittyy sahramilla maustetut lussekatter-pullat, ja Agataan Minni di virgini-leivonnaiset.
Entä oletteko kuulleet Hildegardista? Hän oli merkittävä luostarin abbedissa ja mystikko, jota kunnioitetaan katolisessa maailmassa pyhänä. Hildegardia voitaisiin nykyään pitää oikeana terveysintoilijana ja hänen mukaansa syöminen ja juominen pitävät ruumiin ja sielun kasassa. 
Kirja esitteleekin Hildegardin hermo- ja älypiparkakkujen ohjeen. Näiden piparkakkusten sanotaan lisäävän älykkyyttä ja kärsivällisyyttä, lisäksi niiden sanotaan parantavan lähes kaikki taudit hermosäryistä masennukseen ja sydänongelmiin. Erityisesti reseptissä olevan muskottipähkinän sanotaan avaavan sydäntä ja mieltä, ja antavan hyvän ymmärryksen. Näitä pitäisi siis varmaankin kokeilla – ainakin minun pääni kaipaisi pientä piristystä.

Kirja on kaunis, jokaisen harakan unelma. Ja harakalla tarkoitan tässä itseni kaltaisia kullan ja kimalluksen ystäviä. Kirjan sisus nimittäin on hohtavan kullan värinen, ja sivuilla on kauniita ornamentteja, kukkasia ja enkeleitä sulassa sovussa.


Taivaallista mannaa - Marja Tanhuanpää
Maahenki


lauantai 28. maaliskuuta 2015

Korupuut



Heinäseipään päistä saa persoonallisia ja toimivia korujen säilytyspaikkoja.
Näistä seipäistä mies teki äidilleni sisustustikkaat, ja minä hamsterina hyökkäsin näiden päiden kimppuun ja vein turvaan. Ne löysivät oman paikkansa ihanan intialipastoni päältä ja toimittavat tehtäväänsä vallan hyvin.

Tässä ihanassa pikku nurkkauksessani on muutakin rakastamaani boheemiutta, kuten erilaisia puisia naamioita ja kynttelikkö luonnonsulkineen.




Pskis 271. - bingo







































P*skarteluhaasteessa bingoillaan ja minun rivivalintani on
KELTAINEN - NYÖRI - ISOSTI TEKSTIÄ
Follow your heart - follow your dreams
Kunpa se olisikin niin helppoa.





perjantai 27. maaliskuuta 2015

Taimien kasvatusta

 Kevät se tulee taas kovaa kyytiä ja jos taimia tahtoo kesällä istuttaa ulos, kannattaa niitä siemeniä laittaa jo esikasvatukseen. Olen joitakin vuosia kerännyt mm. tomaatin ja paprikan siemeniä talteen, kuivatellut ja säilönyt. Usein ne siemenet on sitten löytyneet kaapin perukoilta heinäkuussa, eikä niistä enää silloin paljon hyötyä ole. 
Viime keväänä sain ihan hyviä taimia tomaatista ja toissa vuonna paprikoista ihan satoakin, anopin kasvihuoneeseen taimet kylläkin kiikutin kun ei itsellä oikein ole isoille taimille paikkaa.

Nyt laitettiin pojan kanssa taas siemeniä itämään. Toki rairuohotkin kylvettiin, mutta lisäksi tomaattia, paprikaa ja muutama kurpitsankin siemen mullan alle laitettiin.

Minikasvihuoneita saa helposti tehtyä kaupan muoviastioista. Tässä kirkkaassa rasiassa kannoimme kotiin neljä donitsia. Donitsit sukelsivat vatsaamme, ja rasia sai uuden elämän kasvihuoneena. Täytyy varmaankin  hakea vielä muutama donitsi lisää, jotta saan toisenkin kasvihuoneen taimilleni.
Vanukaspurkit taas käyvät hyvin taimille. Ne ovat niin pirteän värisiäkin, että jos ei siemenet lähde itämään, niin ainakin purkeista on sitten iloa silmille.


Mustikanvarvut ovat jo heränneet ja puhjenneet kukkaan.
Varvut ovat ihanan vihreitä ja keväisiä, niistä saa voimaa kesän odotteluun.






Onnitteluleiska






































Veljentyttö ja lapsemme kummi täytti 18 vuotta ja tein hänelle onnittelukortin digiskräpäten.
Kyllä se aika kuluu huimaa vauhtia. Justiin tämä neitonen syntyi ja tuhisi tyynyjen seassa. Ja nyt jo täysi-ikäiseksi varttunut. Pelottavaa kyllä, kai olen sitten itsekin vanhentunut sen 18 vuotta..huih. Mutta nythän niitä vuosia ei enää lasketakaan, eikä ainakaan ajatella.



Petsattu loota




































Tässä taannoin postasin löytämästäni tee-se-itse-petsistä ja nyt käytin petsin jämät tähän appiukon tekemään lippaaseen. Lipas on ollut minulla jo vuosia puunvärisenä, tarkoitus kai alun alkaenkin oli, että voin sen sitten itse käsitellä haluamani väriseksi. Aika kului ja lipas pysyi edelleen alkuperäisennäköisenä kunnes tällä viikolla päätin kokeilla käsitellä sen tuolla itsetekemälläni petsillä. Maalaus sujui leikiten, kuin vesiväreillä väritellen. Väriseos oli saanut tekeytyä muutaman viikon joten lopullinen värjäystulos oli vieläkin tummempi kuin mitä aiemmin tekemässäni testipalassa. 
Kuviin on vaikea saada todellista värisävyä, ehkä oikea sävy on wenge, kylmä tummanruskea.
Tykkään kyllä tästä lopputuloksesta. 
Petsin teko on helppoa, maalaus sujuu leikiten ja mitään sen kummempia viimeistelyjä ei tarvita.



torstai 26. maaliskuuta 2015

Painoseulan teko

Seulan teko on ihan helppoa kun homman vain saa rullaamaan.
Kehyksen tekoon voi palkata vaikka miehen, jos itse ei jaksa alkaa vääntämään.
Seulakankaan kanssa voi aluksi tulla harmaita hiuksia, mutta kyllä sekin siitä helpottuu ajan kanssa.
Pingota seulakangas niin kireäksi kehykseen kiinni kuin mahdollista, 
varo silti repimästä kangasta.
Aloita kiinnitys yhdestä kulmasta ja etene järjestelmällisesti kulma kerrallaan. 
Nido ensin harvakseltaan, jotta voit viimeistelyssä pingottaa kangasta lisää tarpeen mukaan. Niittejä kannattaa laittaa tiuhaan, eli mielellään jopa sentin välein.

Leikkaa ylimääräinen kangas pois, ja pese seulakangas astianpesuaineella, jotta siitä irtoaisi kankaan pinnassa olevat mahdolliset käsittelyaineet. Kuivata.

Teippaa seulan reunat ilmastointiteipillä - näin saat seulalle lisää ikää, ja teippaus suojaa myös seulakangasta rispaantumasta. Kehyksen (puuosat) voi halutessaan myös käsitellä venelakalla, ja lakkaa voi levittää myös seulan sisäpuolelle, seulakankaalle, kehystä mukaellen. 
Seulan sisäpuolelle, kehyksen sisäreunoille voi levittää silikonia (truutalla), näin estetään painovärin leviäminen kehyksen ja kankaan väliin. 

Seulakankaaksi käy ihan tavallinen tekokuituinen valoverho eli voilee. Se ei ole yhtä vahvaa eikä yhtä tiheää kuin virallinen seulakangas, mutta ajaa saman asian. Lisäksi se on huomattavasti halvempi vaihtoehto. Voileen tiheys on n. 30lankaa sentillä, seulakankaassa lankoja taas on vähintään 40. Mitä tiheämpi kangas, sitä pikkutarkempia printtejä voi painaa, tai sitä varmemmin saa siistin lopputuloksen.

Kun painoseula on valmis tarvitset enää sabluunan. Se voidaan tehdä esimerkiksi kontaktimuovista (muista PEILIKUVA jos tekstiä yms.). Myynnissä on myös tarkoitukseen sopivaa kaaviopaperia, kaaviomuovia ja liimapaperia.
Leikkaa haluttu kuvio kontaktimuoviin ja liimaa kontakti seulakankaan pintaan, ulkopuolelle eli sileälle/tasaiselle pinnalle.
Levitä painopasta/-väri seulan alareunaan seulakankaalle ja levitä väri muovilastalla kontaktimuovin/kuvion yli. 
Painovoimakkuutta ja asentoa kannattaa harjoitella, jotta löytää toimivan tavan saada siisti jälki. Myös painopastan määrää kannattaa testailla, väriä ei saa olla liikaa, eikä liian vähän.
Yleensä lastalla vedetään pari kertaa kuvion päältä: alhaalta ylös ja ylhäältä alas. Ensimmäisellä kerralla kevyesti painaen, toisella kertaa voimakkaammin.

Valotuksella taas päästään ihan eri sfääreihin.
Valottamalla seulakankaalle saadaan aikaiseksi todella pikkutarkkoja kuvioita kuten vaikka tekstiä tai käsin piirretty printti.
Valottaminen onnistuu myös kotioloissa, eikä se vaadi suuria satsauksia. Tärkein ja tarvittavin työväline on valotuslamppu. Ja senkin voi kasata itse ostamalla UV-putket ja asentamalla ne tavalliseen loisteputkivalaisimeen. Lisäksi tarvitaan valotuspöytä ja pimiö tai pimeähkö tila valoherkkien valotusemulsioiden käsittelyyn.
Lisää aiheesta löydät mm. Emotuotannon sivuilta.







tiistai 24. maaliskuuta 2015

Tuli, maa, vesi


Tuli, maa, vesi – Hyvinvointia kiinalaisesta lääketieteestä

Kirjassa esitellään ja käsitellään kiinalaista lääketiedettä sekä viittä eri elementtityyppiä: tuli, maa, puu, vesi ja metalli, ja niiden vaikutuksia ihmisen fyysiseen, psyykkiseen ja henkiseen kehoon. Nämä viisi elementtiä ilmentävät ihmisen ominaisuuksia. Löytämällä oman elementtityyppinsä ihminen osaa paremmin hoitaa kehoaan kokonaisvaltaisesti, oppii tunnistamaan ja löytämään omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja niiden avulla voi edistää itsetuntemustaan. Kirja sisältää myös kiinalaista ravinto-oppia, jonka avulla oppii hahmottamaan mikä ravinto ja ruokavalio on itselle sopivin vaihtoehto. Ei siis pidä sokeasti noudattaa vallalla olevia ruokavalioita, vaan kannattaa tutkailla syvemmin mitkä ruoka-aineet soveltuvat juuri itselle parhaiten.

Ruoka-aineopissa käsitellään muun muassa:
·         Yin & yang
·         sairauden tunnistamisen kahdeksan periaatetta
·         kiinalainen ravinto-oppi: kylmä ja kuuma, kosteus, liiallisuus- ja vähyystila

Kiinalaisessa lääketieteessä hoidetaan ihmistä, ei pelkkää sairautta. Jos hoito kohdistuu pelkästään oireisiin, ei se välttämättä poista sairautta.
Kirjassa hahmotetaan selkeästi ja käytännönläheisesti, miten erilaiset psykologiset ominaisuudet liittyvät stressitilojen syntyyn. Pitkään jatkuessaan ne aiheuttavat erilaisia vaivoja ja sairauksia.

Kirja sisältää lisäksi jokaiselle elementtityypille sopivia meditaatioharjoituksia sekä rentoutuksia. Näiden kautta ihminen oppii rentoutumaan ja rauhoittumaan ja samalla käsittelemään stressiä.


Kirjailija, kiinalaisen lääketieteen asiantuntija, Denis Vinokur aloitti kiinalaisen lääketieteen opiskelun 1995 ja on käynyt kaksi alan koulutusta. Hän on pitänyt vastaanottoa Helsingin keskustassa vuodesta 1999.








Pääsiäiseksi viiri

Pääsiäinen on tulollaan ja kevät myös.
Aurinko kirkastaa taivaan ja mieli on hiiren korvissa ja solisevissa puroissa. 

Paperillan DT:nä sain ideoitavakseni jotakin askarrusta pääsiäiseen. 
Idean sain Pinterestin ihanasta maailmasta ja hieman sitten jatkojalostin sitä.


Viirien pohjalla on beige kartonki, joka on päällystetty kahdella erilaisella lautasliinalla: kukikkaalla ja vihreänsävyisellä. Tämä tekniikka on todella hauska ja helppo toteuttaa!
Tarvitset vain silitysraudan, elmukelmua ja lautasliinan (1/2 tai 1/3 kerros).


Munaset leikkasin itsevärjätyistä kirjansivuista. Jälleen kerran värjäyksessä käytin ihan tavallista elintarvikeväriä, nestemäistä sellaista.
Jokaisessa munassa on kolme kerrosta, munanen on kiinnitetty kartonkiin nitojalla.
Viirit on toisissaan kiinni paketointinarulla, reiät tein rei'ittimellä.

SILITYSOHJE

Tarvitset:
- silitysraudan ja -laudan
- paperia suojaamaan silityslautaa, esim. sanomalehti
- elmukelmua
- voi- tai leivinpaperia
- lautasliinoja, ja niistä vain se päällimmäisin kerros
- sakset

Tee näin: 
1. Suojaa silityslauta.
2. Aseta suojatun laudan päälle ensin kartonki tai paperi mitä olet päällystämässä. Sitten hieman isompi pala elmukelmua siihen päälle, ja päällimmäiseksi lautasliina. Ja tämän "leipäsen" päälle vielä rautaa suojaamaan voi- tai leivinpaperia.
3. Silitä kuumalla raudalla, ilman höyryä, "leivän" päältä, tarkasti joka puolelta, jotta lautasliina liimautuisi täydellisesti kauttaaltaan paperiin/kartonkiin. 
4. Tarkista työn jälki, ja jos se näyttää hyvältä, irrota kartonki alustastaan nopeasti, jottei se jämähdä kiinni.  Ja valmista on!
Helppoa kuin heinänteko.
Huomautuksena sanoisin, että tällä tavoin kuvioitu paperi/kartonki ei kestä kovinkaan paljon liimaa, eli pinta vettyy. Mutta teippien ja nitojan kanssa homma toimii vallan mainiosti. 

Askartelun iloa!