lauantai 31. tammikuuta 2015

Trioli-Nalle -kortti


Sukulaistyttö, Ti-Ti Nalle -fani, täyttää 4vuotta.
Tein hänelle tällaisen Trioli-kortin. Lapsille on mukava tehdä kortteja, kun saa enempi leikitellä väreillä ja koristeilla. Saisihan niitä tietysti käyttää muissakin töissä, mutta jotenkin sitä vain tulee muutoin pysyttyä hillityssä värimaailmassa.


Piirsin Triolin mallia apuna käyttäen ja värittelin kuvan Derwentin Aquatone-väreillä.
Kuviopaperi Paperinauhasta,
koristeet stanssattu tai leikattu vipulävistimillä (mm. Fiskars),
keltainen kukkanen Tiimarista.


Syksyllä 2013, kun tuulet tuiversivat pitkin poikin Hirsimetsää, syntyi nalleperheeseen kahdeksas jäsen.Tyttönalle sai nimekseen Trioli, joka tarkoittaa kolmea yhtä pitkää rytmiä.

Triolilla on hiuksenomaiset kiharat päässään ja Äitinallelta perityt silmäripset. Pikkunallen lempiväri on oranssi. Trioli on erittäin rytmikäs ja rakastaa tanssimista!






perjantai 30. tammikuuta 2015

P*skis 263.



P*skarteluhaasteessa aiheena oli annetut värit, jotka pitivät olla pääosassa omassa työssä.

Tässä minun työni mukaan haasteeseen.
Meillä aletaan olla siinä iässä, että maidon lisäksi täytyisi maistella uusia ruokia.
Porkkanaa, bataattia, leipää, kurkkua... maissinaksuja ja soseita.
Kai se on tämäkin rumba taas aloitettava. Reilu 6kk täysimetystä takana, ja haikein mielin menen kohti uutta. 


Jamien FIILIS RUOKAA



Jamie on ihana. Olen seurannut hänen ohjelmiaan toistakymmentä vuotta, enkä kyllästy.
Hänellä on mahtava tyyli tehdä ruokaa, hienostelematta. Hänen työskentelyään on ilo katsella ja ruoka näyttää aina herkulliselta. Ruoanlaitto on Jamie Oliverille yksi tapa viettää aikaa läheistensä kanssa, tästä voisivat muutkin ottaa mallia. Kokkailun ei tarvitse olla pikaisesti tehtävä toimitus, vaan se voi olla mukavaa koko perheen yhteistä ajanvietettä.

Jamie Oliverilla on pitkä historia TV-kokkina, ja kirjojakin ilmestyy vuosittain.
Hänellä on tärkeitä ja kunnioitettavia aatteita kuten kouluruoan parantaminen ja oikeanlaisten raaka-aineiden käyttö: luomu ja omavaraisuus. Hän myös suosittelee käyttämään eläinkunnan tuotteita, joiden tuotannossa on huomioitu eläinten hyvinvointi ja kestävän kehityksen periaatteet, kalatuotteissa kannattaa valita MSC-sertifioituja tuotteita.

Jamien FIILIS RUOKAA -kirjaan on koottu herkullisimmat, ilahduttavimmat, uusimmat ja innostavimmat hyvän mielen ruokaohjeet. Ohjeet ovat kunnianosoitus nostalgisille muistoille, perinteille ja lapsuuden lempiruoille. Tässä kirjassa ruoanlaitto on tärkeä rituaali. 
Kirjasta löytyy 100 erilaista ruokaa tarjottavaksi läheisimmillesi.
Alkupaloja, pääruokia, lisukkeita, juomia, jälkiruokia unohtamatta.

Resepteistä tulee keskimäärin 6-8 annosta, eli kooltaan ohjeet ovat melko isoja. Ainesosien määrä on myös melko runsas ohjetta kohden, mikä voi tuntua haastavalta. Mutta toisaalta, tähän kirjaan onkin valittu sellaiset reseptit, joiden ei olekaan tarkoitus valmistua pikaisesti.

Kirja on visuaaliselta ilmeeltään kaunis ja houkutteleva.
Kansi on raikas ja mielenkiintoinen - kutsuu avaamaan ja lukemaan.
Kuvia on runsaasti, mikä tekee lukukokemuksesta entistä paremman. 

P.S. Kirjan lopusta löytyy ravitsemusinfo, eli jokaisesta reseptistä on koottu perustiedot: energian, rasvan, kovan rasvan, hiilihydraattien ja sokerin määrät.

"...Aiemmat sukupolvet tietävät, mikä tekee ihmisen onnelliseksi ja miten jokaisella ratkaisulla on vaikutuksensa. Tuota ajattelutapaa olen halunnut mahduttaa tähän kirjaan. ...Samaan aikaan tärkeää on myös se, että jälkipolvet vähän ravistelevat totuttua ja lisäävät sekoituksiin uusia ideoita. Myös tuota puolta olen halunnut mukaan tähän kirjaan." 
- Jamie Oliver







torstai 29. tammikuuta 2015

Maami Mustikka



Maami Mustikka - Satuja ja satutehtäviä on 4-8-vuotiaiden lasten sanataidekasvatuksen perusteos, jollaista ei ole aiemmin tehty. Uudentyyppisessä satukirjassa Eppu Nuotion tuoreet, raikkaat sadut yhdistyvät sanataideopettaja Maami Snellmanin sanataidetehtäviin sekä kuvittaja Sanna Pelliccionin suunnittelemiin askartelutehtäviin. Vuoden kiertoa noudattavassa kirjassa on 7 satua, joista jokaiseen liittyy sadun maailmaa avaavia ja syventäviä tehtäviä.

Maami Mustikka on hurmaava kirja! Tarinat ovat sykähdyttävän syviä ja moniulotteisia. Lausejärjestys on erikoinen ja sanoilla on leikitelty hauskasti. Sadut ovat mukaansatempaavia – jopa aikuisen mielestä.
Kuvitus on simppeliä ja värit ovat voimakkaita.

Innostuin kirjasta valtavasti. On mukavaa, että joku on valmiiksi antanut vinkkejä siitä, miten tarinaa voidaan lasten kanssa jälkityöstää. Vaikka ideoita omassakin päässä olisi, valmiiksi annetuista tehtävistä voi silti aina löytää jotakin uutta, ja sitä kautta omakin luovuus lähtee uusille reiteille, niin aikuisten kuin lastenkin.
Kirja soveltuu mielestäni vallan mainiosti kerhoihin, päiväkoteihin, eskareihin ja ykkös-kakkosluokkalaisillekin, ja tietysti niille kaikille lapsille, jotka saavat kasvaa kotona. Uskon kirjan tuovan helpotuksen monelle vanhemmalle ja ammattikasvattajalle, varsinkin niille joilla on vaikeuksia keksiä lapsilleen puuhaa ja virikkeitä. Itse ainakin innostuin, ja odotan nuorimmaisen kasvamista taaperoikään, jotta pääsen kummankin lapsen kanssa kirjan kimppuun oikein kunnolla.

Tehtävät ovat helppoja ja helposti ymmärrettäviä. Toteutukseen tarvittavat materiaalit löytyvät varmasti jokaisen kotoa, ja aina voi soveltaa. Kirjassa on myös jokaisen sadun perässä askarteluohje, esim. aarrekartan tai hyvän unen amuletin ohjeet.

Kirja tukee pienten lasten lukemaan oppimista, antaa aikuisille vinkkejä tarinan käsittelyyn sanataiteen keinoin sekä innostaa aikuisia ja lapsia kirjallisuuden pariin. Yhdessäolo kirjan ja tehtävien äärellä lisää lapsen kiinnostusta kieleen, vaikuttaa kielen kehitykseen sekä luo mukavan yhdessäolohetken aikuisen kanssa. Kirja sopii koteihin, päiväkoteihin, alkuopetukseen sekä taidekasvattajille.

Eppu Nuotio (s. 1962) on Berliinissä asuva palkittu kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu yli kuusikymmentä kirjaa, lukuisia tv-sarjoja, näytelmiä, kuunnelmia ja musikaaleja. Hän on toiminut Unicefin Hyvän tahdon lähettiläänä vuodesta 2002.

Maami Snellman (s. 1970) on Vantaan sanataidekoulun vastaava sanataideopettaja, joka rakastaa kirjoja, kirjoittamista ja teatteria. Alkuperäiseltä koulutukseltaan hän on lastentarhanopettaja ja steinerkoulun opettaja. Snellman on kehittänyt aktiivisesti alle kouluikäisten sekä alkuopetusikäisten lasten sanataidetoimintaa vuodesta 2000 lähtien.

Sanna Pelliccioni (s. 1976) on monipuolinen kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Hän on alkuperäiseltä koulutukseltaan biologi ja tekee myös luontokuvituksia. Suositun Onni-poika-kuvakirjasarjansa lisäksi Pelliccioni tekee kuosisuunnittelua, kuvitettuja paperitarvikkeita ja kodin tuotteita.


Kevätuutuuksia lapsille / Bazar


Tämä vai tuo? Viljan syntymäpäivät -kirjassa Fiinu on lähdössä äitinsä kanssa parhaan ystävänsä Viljan syntymäpäiville. Mitä Viljalle voisi viedä syntymäpäivälahjaksi ja millaiset vaatteet olisi hauska laittaa päälle? Mitä syntymäpäivillä oikein tehdään? Viljan syntymäpäivät aloittaa kirjailija Eppu Nuotion ja kuvittaja Aino Louhen yhteisen, Fiinu-tytöstä kertovan Tämä vai tuo? -kuvakirjasarjan. 
Kirjasarja on tarkoitettu 3-8-vuotiaille.

Tämä vai tuo? -kirja kuvastaa hyvin lapsen elämää arjessa ja sen ympärillä. Elämä on valintojen tekemistä. Leikinkö sisällä vai ulkona, laitanko lapaset vai kintaat, kumisaappaat vai talvikengät. 
Syönkö puuroa vai leipää. 
Tämä vai tuo? -kirja käsittelee tuota jokapäiväistä valintojen tekemistä. 

Ensimmäisessä osassa ollaan menossa Viljan syntymäpäiville, ja pohditaan mm. mitä laitetaan ylle ja millainen lahja Viljalle annetaan.

Kirja kertoo myös äidin ja tyttären läheisestä suhteesta.

Kuvitus on yksinkertaista mutta värikästä. Ja ainakin pienempien lasten kanssa jo pelkästään kuvistakin keksii lisää uusia tarinoita. Ja kuvia voi tutkailla tarkemmin ja etsiä niistä kivoja yksityiskohtia.

Tarina on mukavan lyhyt, joten pienikin (ja meneväinen) lapsi jaksaa sen kuunnella.

Eppu Nuotio (s. 1962) on Berliinissä asuva palkittu kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu yli kuusikymmentä kirjaa, lukuisia tv-sarjoja, näytelmiä, kuunnelmia ja musikaaleja. Hän on toiminut Unicefin Hyvän tahdon lähettiläänä vuodesta 2002.

Aino Louhi (s.1981) on tamperelainen kuvataiteilija, kuvittaja ja sarjakuvantekijä. Hän on viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaissut useita omakustannesarjakuvia, pitänyt yksityisnäyttelyitä sekä ottanut osaa yhteisnäyttelyihin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tämä vai tuo? Viljan syntymäpäivät on Louhen ensimmäinen lastenkirjakuvitus.


tiistai 27. tammikuuta 2015

Kiitos hyvää


Kirjat ne sen kuin vain kaunistuvat. Eikä poikkeusta tee tämäkään.
Kiitos hyvää on kaunis ruokakirja, joka keskittyy sokerittomiin ja gluteenittomiin herkkuihin. 

Vastaavanlaisia kirjoja on viime aikoina ilmestynyt runsaasti, ja niistä huomaa sen mikä trendi tällä hetkellä on IN. Ruoka-aineisiin ja niiden laatuun kiinnitetään entistä enemmän huomiota, ja tärkeässä roolissa on myös ihmisen keho ja sen hyvinvointi.

Vaikka vastaavanlaisia kirjoja onkin jo ilmestynyt melko paljon, ideat ja reseptit eivät silti toista itseään. KIITOS HYVÄÄ –kirja sisältää yli 70 inspiroivaa ohjetta, jotka myös oikeasti tuntuvat uusilta, ja kokeilemisen arvoisilta.

Kirja sisältää makeita leivonnaisia, makeisia, jäätelöitä, juomia ja lisukkeita, jotka on valmistettu ilman valkoista sokeria ja gluteenia. Useimmat reseptit ovat myös maidottomia, hiivattomia ja vegaanillekin sopivia. Raaka-aineissa suositaan luomua.

Tahtoisin kokeilla jokaista kirjan ohjetta, ja vielä mieluummin tahtoisin päästä valmiiseen pöytään niitä maistelemaan. Raaka-aineet kun ovat varsin kalliita ja ohjeista tulee normaalia pienempiä annoksia. Uskon silti, että ohjeet ovat muokattavissa ja niistä voi hakea inspiraatiota ja ideoita jos ei syystä taikka toisesta halua/pysty niitä sellaisenaan noudattamaan.


Makeisosio oli mielenkiintoinen. 

Viikunafudge, karkkiremmit, laku ja vadelmatangot kuulostivat kokeilemisen arvoisilta. Myös peruna suklaamakeisten valmistuksessa kuulosti varsin mielenkiintoiselta.


Kirjan lopusta löytyy hauskasti nimetyt ”Mukamaidot”: itsetehty manteli-, kaura- ja seesamimaito. Itselle tämä tuli ainakin yllätyksenä, että niitä voi valmistaa itse, ja suhteellisen helppotekoisesti. Lisää mielenkiintoisia ohjeita olivat mm. itsetehdyt maidottomat jogurtit, kookoskermavaahto ja vaniljainen kookosvoi.
Herkullisista resepteistä voisin mainita Tiramisu-jäätelökakun, Cherry Garcia-jäätelön, Ruusu-mansikkakakun ja Manuka-mustaherukkakakun.

Kirjan on kirjoittanut Virpi Mikkonen, joka on sekä toimittaja, että reseptitaitelija ja hyvinvointiasiantuntija. Hän on pitänyt suosittua Kiitos hyvää –blogia. 
Uusi nettisivusto vanelja.com keskittyy puhtaisiin nautintoihin ja hyvää tekevään herkutteluun.


Elämä voi olla makeaa, myös ilman sokeria.



maanantai 26. tammikuuta 2015

Enkeli lensi ohi


Enkeli lensi ohi - Nina Ramstadius

Kirjaan on kerätty upea kokoelma enkelikokemuksia. Vaikka kirja on kooltaan pieni pokkari, on siinä silti reilusti yli 200 sivua suomalaisten kertomia kokemuksia enkeleistä ja muista valo-olennoista.

Kirja on ihana lukukokemus. Rakastan tällaisia tarinoita, todellisia tapahtumia. Ihmisten kokemuksista lukiessa tunneskaalat vaihtelivat ilosta surun kyyneliin, ja jokaisen tarinan luettuani ihokarvani nousivat pystyyn.

Omakohtaisiin tapahtumiin perustuvat kirjoitukset ovat aina koskettavia ja mielenkiintoisia, ja nyt kun koko kirjanen on niitä täynnä, tunnen olevani ihan taivaissa.

Omia enkelikokemuksia ei oikeastaan ole, mutta näiden kertomusten pohjalta pääsen lukijan asemassa kokemaan niitä.

Koskettava. Sävähdyttävä. Tunteita herättävä.

Kirjan luettuasi et voi enää väittää ettei enkeleitä ole. Kyllä niitä on. Ne voivat olla myös ihmisen tai eläimen hahmossa, auttaen ja lohduttaen, tai sitten valo-olentona vierelläsi. 
Jokaisella meillä on oma suojelusenkeli vierellä kulkemassa.





Huopaliivi



Kaapit tursuavat materiaalia, kuten nyt vaikkapa villaa ja 100% huopaa. Pääni olen miettinyt puhki, että mitä niillä kaikilla tekisin ja toki aina jotakin pientä on tullutkin tehtyä kuten huopahelmiä tai huopakoristeita. Pelko on yksi hyvä tekosyy sille, ettei tule mitään isompaa tehtyä. Ajattelen jo etukäteen, että varmasti jokin menee pieleen, että parempi kun ei aloitakaan.
Mutta nyt päätin toisin. Ihan sama vaikka menisi sitten pilalle, voinhan silti varmasti materiaalin hyötykäyttää jotenkin muuten tai sitten kokeilla tehdä uudestaan ja paremmin.

Otin jo olemassa olevasta liivistäni mallia ja piirsin kaavan mututuntumalla suoraan huopaan. Leikkasin ensin takakappaleen ja sitten aloin sommitella ja muokkailla etukappaleita. Ensimmäiset etukappaleet jäivät liian pieniksi, joten leikkasin uudet.
Huopa on siis sellaista askarteluhuovan paksuista mutta 100% villaa.

Sitten vain saumoja saumuroimaan.

Kun liivi oli kasassa, neulasin huopaneulalla villan kiinni liiviin ja huovutin. (Ihan vaan eteisen lattialla: pulloon saippuavettä ja ei kun suihkimaan. Onneksi on muovimatot lattioissa niin ei tarvitse pelätä lattian vahingoittumista. Ja samalla tuli muuten melkoisen puhtaat lattiatkin).

Ensin huovutin purppuraisen villan ja sen jälkeen neulasin köynnökset ja huovuttelin jälleen. Tämän kaiken tein käsin, mutta lopuksi laitoin liivin pesukoneeseen villaohjelmalla 40'asteeseen. Ei kutistunut. Onneksi.

Ja lopuksi: Ihan hyvä siitä tuli. Ainoa moite on suhteellisen voimakas tuoksu. Eikä se ole villan tuoksu, koska siitä minä pidän. Eikä se oikein ole mäntysuopakaan...En tiedä mikä kemiallinen reaktio tässä nyt oikein syntyi, mutta aluksi tuoksu oli todella voimakas, kuin tinnerillä valeltu. Onneksi pesukoneessa käynnin jälkeen tuoksu hieman neutralisoitui.

Suhteellisen nopeasti työ valmistui vaikka tokihan siinäkin vaiheita oli monen monta. Eikä koskaan tiedä miten villa käyttäytyy ja miten huopuminen ja huovutus onnistuu.
Toisaalta taas mietin sitäkin, että mitä kaikkea käyttövaatetta sitä viitsisi huovuttaa kun huopa kuitenkin nukkaantuu niin kovin helposti.























sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Frozen Elsa -kortti


Tuttavaperheen lapsonen täytti 4 vuotta ja sivukorvalla kuulin hänen tykkäävän Frozen Elsa -hahmosta. Siitä sain idean tähän telinekorttimalliseen syntymäpäiväkorttiin.
Oli mukava toteuttaa jotakin muutakin kuin perinteisiä vintagehenkisiä kortteja, ja sai hypätä pois omalta (tutulta) alueeltaan. 

Elsan piirsin itse, toki mallia apunakäyttäen, ja väritin kuvan Derwent Aquatone -väreillä.
Koristeeksi sinisiä kukkia (Minimani) ja hopeisia tekotimantteja sekä stanssattu nro 4.
Sisäsivulla kakkupaperia ja onnittelutekstit.
Kuviopaperi on Tiimarin paperikosta. 

Korttia suunnitellessani minulla oli kasa erilaisia ja eri värisiä papereita taustaksi, ja tämän valitun löysin ihan sattumalta. Jostakin syystä se vain oli juuri etsimäni ja sopi tähän tarkoitukseen hyvin. Alunperin suunnitelmissa oli siis hieman enemmän jään ja sinisen sävyinen ilme.








Oma kuva -taulu



Tämän taulun olen maalannut jo vuosia sitten, mutta se tuli yllättäen esiin kaapin takaa sisustusta muutettaessa. Samoihin aikoihin kun tein tämän, tein myös pari muuta vastaavaa 'oma kuva'-aiheista työtä, jotka nimesin "Me Myself & I" -sarjaksi.

Tausta on mustaksi maalattua huonekalulevyä ja kuvaosuus on maalattu valkoisilla maalinjämillä.

Työ on siis tehty alunperin itseotetun valokuvan pohjalta. Muokkasin kuvan photoshopilla leimakuvaa muistuttavaksi 'stampiksi' ja piirtoheittimen avulla siirsin kuvan levylle.
Helppo tapa tehdä vaikuttaviakin töitä.





Apelle


Appiukkoni täyttää vuosia ja sitä varten tein tällaisen kortin. 
Vintagesta tykkään ja sehän sitten näkyy näissä tekeleissäni.
Pitäisi ehkä kokeilla joskus jotakin muutakin mutta toisaalta tykkään rouheasta ilmeestä.

Tämä kortti muuten syntyi tosi nopeasti laatikosta löytyneistä jämäpaloista. Onnea-tekstin leimasin roskiksesta pelastamaani paperiin ja ruskea paperi on paperipussin jämästä.
Nimimerkillä "Kaikkea kannattaa säästää".






perjantai 23. tammikuuta 2015

Blogiarvonta!



Hei Ihanaiset!

Sain hienon mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Readme.fi -kustantamon kanssa - minä järjestän blogiarvonnan ja Readme.fi antaa palkinnoksi tämän upean Korttien väritystekniikka -kirjan.

Kirjan on kirjoittanut Marika Hauhtonen, joka kirjassaan opastaa meitä jokaista oppimaan leimakuvien värittämisen taidokkaasti eri menetelmin ja välinein.

Nyt siis kaikki kiinnostuneet ottamaan osaa arvontaan!

Osallistuminen on helppoa - liityt vain blogini lukijaksi ja jätät kommentin tähän postaukseen.

Kiitos ja onnea matkaan!
Osallistumisaikaa on 7.2.2015 asti.




torstai 22. tammikuuta 2015

Pskis 262.






































P*skarteluhaasteessa aiheena VINORUUDUT 
ja toteutus minun tyyliin tällä kertaa tällainen.

* * *

Laitetaan nyt sitten samalla testikäyttöön oma logokin.
Se syntyi ihan sattumalta ja ihan eri käyttötarkoitukseen, mutta kuviota pyöritellessäni välähti, että siitähän saisi tosi kivan logopohjan!



keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Askartelumuisto vuodelta 2014


Paperillan väkeä pyydettiin miettimään, mikä on ollut vuoden 2014 askarteluistaan oma suosikki.

Mietin vuotta 2014 ja sitä mikä olisi ollut se mieleenpainuvin askartelutyö. Ensin tuntui etten meinaa saada mistään kiinni mutta kyllähän se sitten yön tunteina mieleeni nousi. Heinäkuussa perheeseemme syntyi pieni tyttönen ja hänen ristiäisiä varten askartelin kaikenlaista pientä ja siroa koristetta. Samalla kertaa juhlittiin myös poikamme 3v-syntymäpäiviä, ja jotenkin täytyi nämä kaksi juhlaa yhdistää yhteen. Käytin 2v. juhliin tekemääni viiriä sekä lisäksi ikkunakoristeita. Melkeinpä jokaisessa työssä käytin vanhoja kirjoja ja niiden sivuja, osan värjäsin elintarvikeväreillä vaaleanpunaisiksi. Tykkään kirjansivujen ilmeestä, niillä saa persoonallista ja hillityn kaunista jälkeä.
Perhosia, sydämiä, pitsiä ja kukkasia.

Mikä on sinun lempityösi vuodelta 2014?

terkuin,
Suvikukka2015


tiistai 20. tammikuuta 2015

Taivasyhteys



Taivasyhteys
kertomuksia kuolemanrajakokemuksista ja poismenneiden läheisten kohtaamisista
Eben Alexander & Ptolemy Tompkins


Keitä me olemme?
Mistä me olemme tulleet?
Minne me olemme menossa?


Taivas
Taivas ja sen ulottuvuudet sanan jokaisessa merkityksessä on niin laaja ja mittaamaton. Käsite, jota me emme voi edes kuvitella eivätkä kuolemanrajakokemuksen kokeneet ja taivaan nähneet pysty sitä maallisen sanavaraston turvin kuvailemaan.

Mutta Eben Alexander ainakin yrittää. Hän haluaa valaa meihin uskoa siitä, että taivas oikeasti on olemassa oleva paikka. Ja sinne jokainen meistä on menossa. Taivas on rakkaus, koti.
Taivasyhteys sisältää niin Eben Alexanderin omakohtaisia kokemuksia, kuin hänen lukijoidensa ja eri tiedemiesten näkemyksiä ja kokemuksia taivaasta – elämästä ja kuolemasta.

Kirjassa pohditaan niin tieteen kuin uskonkin kautta mm. maailmankaikkeutta, ihmisten tietoisuutta ja ikuista elämää. Ja sitä, miten lähellä muutos ja sitä kautta uusi maailma on. Tiede ja usko eivät ole toisiaan poissulkevia.

Oletko valmis?


Eben Alexanderilta on ilmestynyt aiemmin kirja Totuus taivaasta – tiedemiehen silmiä avaava kuolemanrajakokemus, WSOY, 2013.

Eben Alexander (s. 1953) on neurokirurgi, kahden pojan isä, joka vaipui viikoksi koomaan ja teki uskomattoman matkan rajan tuolle puolen. Hänen bestsellerinsä Totuus taivaasta on ollut suurmenestys ympäri maailman. Suomessa se oli yksi vuoden 2013 luetuimmista tietokirjoista.

Suvikukka2015

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

P*skarteluhaaste 261.


C-kasetit...
niitä löytyy edelleen ja kasettimankkakin. Eihän niistä voi luopua.

P*skarteluhaasteessa aiheena tällä kertaa siis 
LAITTEET ja VEMPAIMET

ja minä lähden mukaan haasteeseen tällä.

Terkuin,
Suvikukka2015

perjantai 16. tammikuuta 2015

Viljaton kattaus


Viljaton kattaus on runsaasti reseptejä sisältävä uutuusteos. 
Viljattomuuden lisäksi reseptit ovat myös lähes maidottomia, eli maitotuotteiden sijaan on käytetty mm. kookoskermaa, -maitoa ja –öljyä. Äkkiseltään kirja voi tuntua raakaruokakirjalta, tai karppauskirjalta, mutta tarkemmin tarkasteltuna pääpaino teoksessa on kuitenkin gluteenittomuus ja ennen kaikkea hyvät, puhtaat raaka-aineet, ilman minkäänlaista hifistelyä.

Kirjan kirjoittaja, Emmi-Liia Sjöholm on tuttu Torkkuja ja nokkosia –blogistaan, ja bataattiburgerireseptillään hän saavutti suosiota, ja juuri tämän kyseisen reseptin myötä hän myös sai mahdollisuuden tehdä tämän kirjan. Aistikkaiden reseptien kehittely, uusien ruoka-aineiden ennakkoluuloton ja innovatiivinen kokeilu sekä ruokien valokuvaaminen innostivat Emmi-Liian kokoamaan kauniit ja maukkaat reseptit kirjan kansien väliin.

Uskoisin kärsiväni samasta vaivasta kuin kirjan kirjoittaja, viljat ja hiilarit eivät ole vatsalleni hyväksi, ja niiden poistaminen ruokavaliostani sai oloni tuntumaan paremmalta. Ei turvotusta eikä vatsan kuplintaa. Mutta ainakin minulla haasteena on ollut se, miten korvata hiilihydraatit, mitä ottaa leivän/pastan/riisin tai perunan tilalle.

Viljaton kattaus –kirja sisältää paljon ideoita niin aamupalapöytään kuin salaatteihin, pääruokiin ja jälkiruokiinkin. Lisäksi löytyy erilaisia kastikkeita ja tahnoja, leipiä ja juomia.
Feta-shakshouka näyttää niin houkuttelevalta, että sitä on tehtävä ja muutoinkin kauppalista on täydentynyt monilla raaka-aineilla. Ehkä nyt taas saisin itseäni niskasta kiinni ja tekisin vatsani onnelliseksi valmistamalla vatsaystävällisiä ruokia. Onhan tässä nyt taas yli 90 uutta ideaa tarjolla. 

Pidän reseptien yksinkertaisuudesta ja siitä, ettei raaka-aineita ole lukematon määrä yhtä reseptiä kohden. Ja myös se on tärkeää, että raaka-aineet ovat tuttuja ja helposti saatavilla. Montaa reseptiä on tullut testattua jo ominkin päin ja esim. bataattirieskan teko kävi mielessäni juuri ennen kuin sain tämän kirjan käsiini. Emmi-Liia ehti ensin.

Omenainen raakakakku, minttuiset keksijäätelöt, tyrnishotti. 
Kookoshirssi, katkarapupasta, munakoisopurilaiset. 
Maistuis varmaan sullekin? 
Minulle ainakin.

Kirja on visuaaliselta ilmeeltään pelkistetyn kaunis. Pidän paperin matasta pinnasta ja yksinkertaisesta asettelusta. Kuvat ovat kauniita ja houkuttelevat maistamaan.
Reseptien ohessa on persoonallinen lisä kirjoittajan omia ajatuksia ja monen ohjeen yhteydessä on aina jokin vinkki tai mielenkiintoinen nippelitietous. Tiesitkös muuten, että kurkumalla on monia terveysvaikutuksia? Sitä nuuhkaisemalla saat tukkoisen nuhanenänkin aukeamaan.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, joita aihe kiinnostaa ja koskettaa. Oma hyvinvointi on tärkeää ja jos pienillä jutuilla saa sekä mielen että kehon voimaan paremmin suosittelen sen pienen muutoksen tekemään.

Suvikukka2015

Henkien opissa



Henkien opissa – kommunikointia henkien kanssa
Annika Radlöv & Tuula Partanen
WSOY


Kuinka saada avaimet henkiseen, fyysiseen ja psyykkiseen kehitykseen yhteistyössä henkimaailman kanssa? Tuulan ja Annikan kertomukset omasta matkastaan avaavat lukijalle näkymän muutokseen: kuinka yhteys henkimaailmaan voi johdattaa vaikeiden elämänkokemusten kautta mielen vahvuuteen. Henkimaailman apu voi olla korvaamaton henkisen kehityksen tiellä: omaa sisintä ja elimistöä kuuntelemalla voi askel askeleelta oppia pysähtymään omien intuitioiden äärelle.

Kirjan harjoitusten avulla voit tutustua omaan henkioppaaseesi, opit kommunikoimaan henkien kanssa ja lisäät hyvinvointiasi ja energiaasi.

Kirja herätti mielenkiintoni ja ajattelin sen toimivan oppaana ja ohjaajana henkisellä polullani.
Lyhyesti sanottuna kirja kertoo Annikan ja Tuulan henkisestä matkasta, siitä miten he kommunikoivat henkimaailman kanssa. Ehkä ymmärsin kirjan nimen väärin, mutta ajattelin sen toimivan oppaana lukijalle, vaikka käytännössähän se siis tarkoitti juurikin kirjoittajaparin kokemuksia.
Opuksessa käsitellään pintapuolisesti myös fyysistä hyvinvointia henkisen hyvinvoinnin rinnalla, sisältäen mm. mielenkiintoista ravintotietoutta. Mielenkiintoisin osuus mielestäni on silti henkioppailta kanavoidut tekstit. On aina todella antoisaa ja sykähdyttävää saada tietoa henkimaailmasta käsin, olkoon se sitten enkeli tai henkiopas, 
tai joku muu tuolla puolen oleva läheinen.

Tuula ja Annika kertovat kirjassa avoimesti omista haasteistaan ja henkisestä matkastaan.
Kirjan lopusta löytyy ohjeet Qigong-harjoituksiin.

Muutoinkin loppua kohti kirja mielestäni parani, ja lopusta sain enemmän irti, 
sitä tietoa mitä kaipasinkin. 

Suvikukka2015

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Pinkit puustit

Ystävä kysyi mitä leivon ja kun kuuli vastaukseni, oli hän ihmeissään. "En ole kuullutkaan."
No ei nämä mitään sen erikoisempia ole kuin korvapuusteja, väriltään vain pinkkejä. 

Minä olen nyt vallan ihastunut värjäilemään kaikkea punajuurella. Ja pääkopassa jyskyttää jo uusia värjäysideoita. Lähtökohtana on siis luonnonvärien käyttö, ei teollisia väriaineita. Ja jos sinistä en aikaiseksi saa luonnon aineksista, niin sitten en leivo tai tee sinisiä ruokia. 
Tuossa kyllä pari vuotta sitten tuli tehtyä kaikenlaisia kemiallisia kokeita eri värien aikaansaamiseksi, ja sinistä, turkoosia ja violettia sain kuin sainkin aikaiseksi punakaalesta soodan avulla. Ainoa ongelma oli se, ettei näitä värejä saanut tarpeeksi intensiivisiksi jotta niillä olisi saanut aikaan voimakkaan värin myös lopulliseen, kypsään tuotteeseen.

Mutta, mies jo heittikin ilmoille mahdollisen totuuden siitä, mitä seuraavissa lasten juhlissa on tarjolla - sateenkaaren värisiä pullia, sämpylöitä ja muita herkkuja! Hyvä idea!

Kokeilemisen iloa!
Suvikukka2015

P.s. Näissä puusteissa täytteenä on (tai oli, koska kaikki on jo syöty) intiaanisokeria, kanelia ja voita.






























lauantai 10. tammikuuta 2015

Kohti ystävänpäivää


Joulun jälkeen kun vuosi vaihtui saivat joulukoristeet siirtyä varastoon ja mieli asennoitui ajattelemaa kevättä - valoa - raikkautta ja uuden alkua.
Ystävänpäivä on ensi kuussa ja sitä ajatellen on tullut jo tehtyä kaikenlaista pientä.
Tässä sirot sydänköynnökset. 
Kiva ja halpa koriste juhliinkin.

Suvikukka2015

Sydänsämpylät



Eräänä idearikkaana hetkenä pompsahti  mieleeni sydämenmuotoiset sämpylät - ja vieläpä punaiset sellaiset. Siitä päivästä lähtien olen näitä mielessäni pyöritellyt ja leiponut.

Ensitöikseni kuljetin yhden raa'an punajuuren äidilleni, jotta hän "puristaisi" sen mehuksi. Onhan meilläkin mehulinko, mutta se on niin kamalan iso ja paljon irrotettavia ja pestäviä osia, ja äidin ihmekone on pieni ja näppärä - ja kestänyt varmasti liki 40vuotta. Mikä kone nykyään kestää niin kauan? Terääkään ei ole kai koskaan uusittu ja laite on ollut käytössä tiuhaan.

Ihmeen paljon sitä mehua tulikin yhdestä nyrkin kokoisesta punajuuresta - täysi pilttipurkillinen.
Laitoin mehun jääpalamuottiin ja pakastin. Tähän 3 dl:n taikinaan laitoin 3 mehujääpalasta.

Punajuuren väri on niin ihanan intensiivinen ja sillä saa helposti värjättyä kaikkea. Jaksan ihmetellä sitäkin mikä idea on ollut joskus ostaa punaista elintarvikeväriä, kun saman asian olisi ajanut punajuurellakin. Puteli kun sitten sen parin tarpeellisen tipan jälkeen makasi kaapissa - vuosia. Olen sitä sitten eräpäivän jälkeen käyttänyt askarteluissani.


Tein taikinajuuren ja nostatin taikinan. Sitten kaulin ja leikkasin sydän-muotilla sämpylöitä, jotka vielä sitten kohotin. Paistamisen jälkeen muoto kyllä hieman kärsi. Pitäisi olla isompi muotti ja ns. terävämpi sydän, jotta muoto säilyisi kohoamisen ja paistamisen jälkeen enempi sydämenmuotoisena.


Maku oli kuitenkin hyvä, ja rakenne myös.
Näitä teen toistekin. Ja kokeilen vielä paria muuta ideaa, jotka pääkopassani odottavat julkituloa.


* Sweethearts *

Suvikukka2015

perjantai 9. tammikuuta 2015

Pitsikruunut


Nämä herkät ja kauniit kruunut on tehty kakkupaperista.
Leikkasin pitsiosan irti ja pyörittelin kruunun muotoon.
Yhdestä pienestä paperista saa aikaan kaksi pientä kruunua.

Suvikukka2015

torstai 8. tammikuuta 2015

Lintuhäkki paperista


Ystävänpäiväksi tai muuten vain koristeeksi
lintuhäkki.
Näyttäähän se ehkä yhtäkkiä vähän omituiselta laittaa sydän häkkiin, mutta ei sitä tarvitse ottaa niin vakavasti. Voihan se tarkoittaa kahlitsemisen sijasta sitäkin, että pitää toisen sydäntä hyvässä tallessa.

Nämä on helppo tehdä, mutta toki aikaavievää näpertelyä silti. 
Materiaaliksi kelpaa vaikka vanha katalogi tai kuvasto, kuten minä tässä käytin.
Leikkasin soiroja, jotka kasasin ristikkäin ympyrän muotoon, nidoin keskeltä kiinni ja liimasin vahvan kaksipuolisen teipin avulla kiinni pilttipurkin kanteen. 
Häkin sisään laitoin sydämen ja perhosen langalla kiinni roikkumaan, ja lopuksi liimasin paperisuikaleen pilttipurkin kannen ympärille.

Suvikukka2015