torstai 30. huhtikuuta 2015

Keijukainen


Tyllerökin sai oman asunsa vappujuhliin. Tämmöinen pikkuinen on vielä helppo pukea, mutta isompi lapsukainen jo sanoo mitä haluaa. Esikoinen kyllä halusi pukeutua - haamuksi - mutta ei suostunut testaamaan asuaan eikä sitten juhliin päästyään halunnut pukea sitä myöskään ylleen.
No, ainakin äiti ja tytär olivat "asianmukaisissa" tamineissaan. Ja mikäs sen mukavampaa kun voi vähän hullutella ja iloitella.



Asuun kuuluu vihreä pallohelmainen hamonen, jonka vyötäröllä on leveä kuminauha ja huovasta tehty kukkanen.
Päähän tein 'hunnun', jossa leveään kuminauhaan on kiinnitetty keltaista harsoa ja huopakukkasia.
Yksinkertaista, nopeaa ja helppotekoista siis.
Eihän näitä varmaan montaa kertaa tule edes käytettyä, niin turha panostaa liikaa.





Vappu!


Lasten kerhossa oli vappuhulinat ja Vapun kunniaksi sai pukeutua juhlatamineisiin.
Tein itselleni inkkarikruunun mustasta ja oranssista kartongista. Koristeena kartonkisulkia ja lisäksi käytin kirjansivuja ja ruskeasta paperista tehdyn "medaljongin".
Malli on omasta päästä, samoin sulat leikkasin suit'sait'sukkelaan kruunua tehdessäni ilman sen kummempaa mallia. Sitten vain nitojalla kaikki kiinni, ja valmista tuli!





maanantai 27. huhtikuuta 2015

Mustikkainen juustokakku


Taas tuli tehtyä juustokakkua. Mutta kun se on niin hyvää, ja ennenkaikkea helppo valmistaa.
Halusin kokeilla jotakin uutta ja tein pohjan ilman viljatuotteita. Kokeilin vaihteeksi taateleista, mantelilastuista, kookosöljystä ja tummasta kaakaojauheesta tehtyä pohjaa. Kaikki ainekset vain sekaisin tekosekoittimessa ja massa irtopohjavuokaan.

Kuorrutteeseen laitoin vaihteeksi mustikoita. Rakastan tuota ihanaa väriä! Harvemmin vain on tullut laitettua mustikoita juustokakun täytteeseen ja ajatus on pyörinyt jo jonkin aikaa päässä. Lisäksi on tullut katseltua erilaisia mustikkakakkujen kuvia ja tuo violettinen sävy vain jaksaa kiehtoa minua.
Valkosuklaa tuo makeutta, erikseen tähän ohjeeseen ei sokeria tule.

Raakakakuksi tätä ei taideta luetella virallisesti, enkä mikään tietynsuunnan hifistelijä olekaan, mutta halusin kokeilla korvata perinteisen keksipohjan jollakin toisella tapaa. Ja hyvin toimi.
Sain jopa antaa reseptini eteenpäin, eli näytti maistuvan myös muille.

Tässä raaka-aineet/ohje:

Pohja

200g pehmeitä taateleita
100g mantelilastuja
3/4 dl kookosöljyä juoksevana
2 rkl tummaa kaakaojauhetta

Laita ainekset tehosekoittimeen ja painele hyvin sekoitettu massa irtopohjavuokaan leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi.

Täyte

2 dl kuohukermaa
200 g tuorejuustoa
150 g valkosuklaata
2 tl vaniljasokeria
2 liivatelehteä
2,5 dl mustikoita

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita joukkoon tuorejuusto, sulatettu suklaa, vaniljasokeri, mehuun tms. liotetut liivatelehdet ja mustikat. Sekoita tasaiseksi massaksi ja kaada seos irtopohjavuokaan taatelipohjan päälle.

Anna juustokakun hyytyä kylmässä muutama tunti tai yön yli.




sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Mekkotehdas aikuisille, WSOY


Olen ehkä hieman ihmetellyt mielessäni Mekkotehtaan suurta suosiota ompelupiireissä. Kirja on herättänyt paljon kiinnostusta ja monet ovat odottaneet sen tuloa kuin kuuta nousevaa. Tätä Mekkotehdas aikuisille –kirjaa edelsi Mekkotehdas-kirja, joka sisälsi mekkokaavoja tytöille, ja lisäksi runsaasti sisustus- & somistusohjeita.
Jotakin ihmeellistä tässä kirjassa kuitenkin täytyy olla, koska se nimittäin sai aikaan ihmeen. Etsin kirjasta itseäni miellyttävän ohjeen, otin kaapista kaavapaperia ja ihan oikeasti piirsin itselleni kaavat Inger-mekosta. Tein hieman muokkailuja ja tein mekosta täyspitkän ja avonaisella selällä. Lisää ihmettelyn aihetta antoi se, että leikkaaminen ja ompelu sujui niin helposti ja vaivatta, että puku oli valmis alle tunnissa. Jopa hihat istuivat paikoilleen suhteellisen vaivattomasti. Ainoa ärsytys tässä projektissa oli mittanauhan lukemat ja se, että isommassa koossa puku ei enää näytä niin hyvältä kuin vaikkapa koossa 38 tai 40. Mittoja ottaessani luulin jo unelmani käyneen toteen pienen vyötärönympäryksen suhteen, mutta harmikseni huomasin piteleväni mittanauhaa väärinpäin.

Ensisilmäyksellä kirja saattaa vaikuttaa sekavalta tai poukkoilevalta, koska ohjeet ja mallit eivät välttämättä ole aina rintarinnan, vaan mallin kuva saattaa olla esiteltynä jollakin muulla sivulla kuin siinä ohjeen vieressä. Tai ainakin siltä minusta alussa tuntui. Mutta kun kirjaan paremmin tutustuu ja paneutuu ajan kanssa, niin kyllä se pikkuhiljaa alkoi tuntua selkeältä. Samasta mallista vain saattaa olla erilaisia variaatioita ja niitä on esillä siellä täällä.

Kirjan alussa esitellään perustietoa ompelusta, kankaan valinnasta ja menekistä, ja ohjeistetaan miten kaavamerkintöjä luetaan. Sen jälkeen esitellään yleisiä ompeluohjeita, kuten kanttausohjeita, vetoketjun ompeluohje, päärmäys jne. Itse odotan sitä hetkeä kun pääsen eroon tästä vetoketjukammostani. Tai siis sen ompelusta. Kirjan ohje tuntuu niin helpolta mutta itse tarvitsisin vielä tusinan apukuvia ja mielelläni kädestä pitäen annettavaa opetusta tai vähintään opetusvideon, että uskaltaisin edes yrittää. Olenhan minä kuitenkin sentään edes joskus vetoketjuja ommellut, jopa piilovetoketjun, ja muinoin opintojen ohessa suorittanut ompelun peruskurssinkin, mutta vetoketju on edelleen minulle mörkö.

Kirjasta löytyy 10 kaavaa aikuisten mekkoihin (34-46) sekä yksi tyttöjen mekkokaava. Mallit ovat yksinkertaisia ja näyttävät helpohkoilta, asiaanhan vaikuttaa paljon ompelijan oma taso ja omat kyvyt ompelun suhteen. Kirjassa annetaan lisäksi ohjeita mekkomallien muunteluun ja materiaalivalintoihin. Materiaaleillahan on suuri merkitys vaatteen ilmeelle ja istuvuudellekin. Sama mekko trikoosta tai puuvillaisesta kankaasta pitsisomistein ovat kuin yö ja päivä, eli eri materiaaleilla saadaan luotua erilaista fiilistä.

Visuaaliselta ilmeeltään kirja on kaunis. Kirjan kuvia katsellessa on välillä vaikea uskoa sitä kotimaiseksi kirjaksi. Herkät ja vaaleasävyiset, kuin unenomaiset kuvat luovat ihanaa tunnelmaa. Aisteja hivelevä lukukokonaisuus.

Kirjan mekkomallit ja ohjeet ovat Mekkotehdas –blogista tuttujen Kirsi Etulan ja Sunna Valkeapää-Ikolan käsialaa.




perjantai 24. huhtikuuta 2015

Maalatut oksat


Anoppilassa kaadettiin isoja koivuja ja minä sitten sieltä taas tapani mukaan olin etsiskelemässä materiaalia (omaan) hyötykäyttöön. Löysin pari kuivunutta kiemuraista koivunoksaa ja irrotin niistä kuoret. Sitten oksat kuivumaan, jonka jälkeen hioin oksien pintaa siistimmäksi.
Tarkoitus oli ensin jättää oksat luonnollisen värisiksi, eikä siis maalata niitä laisinkaan.
Viikon verran katselin niitä huoneen nurkassa ja jotenkin ne näyttivät lopulta siltä, että kaipaavat kuitenkin maalia pintaan.
Sivelin oksiin valkoista, vesiohenteista, kalustemaalia ja heti levityksen jälkeen hankasin maalipinnan puhtaalla puuvillakankaalla, jotta pinnasta tulisi vahamainen ja läpikuultava.
Maalin kuivuttua naulattiin oksat kiinni seinään. Ennen naulaamista mies porasi oksiin apureiät, jotteivat oksat murtuisi vasaroimisessa.

Minulla on nyt vaihe, että tungen höyheniä joka paikkaan. Senpä takia nämäkin oksat saivat rinnalleen valkoisia höyheniä. Tokihan oksat voisivat olla ihan yksistäänkin, tai sitten niitä voi koristella jotenkin muuten. Valoköynnös olisi kiva lisä myös!



torstai 23. huhtikuuta 2015

Huopakynistä vesiväreiksi


Toivotaan, että tämä menee kuin Strömsössä, sillä sieltä idean nappasin!
Katselin telkusta Strömsön uusintaa ja ohjelma oli vaihteeksi täynnä kivoja ideoita.
Nojatuoli päällystettiin kauttaaltaan pitsiliinoilla, tehtiin vähän erilaista, täyttävää, puuroa ja sitten annettiin hyvä idea huopakynien hyötykäyttöön.

Ideana on siis saada kuivahtaneista huopakynistä irti viimeisetkin värin rippeet.
Ohjelmassa kynät laitettiin ilman korkkeja/tuppeja lasipurkkiin, joissa on vettä. Tarkoituksena on, että huopakynissä olevat väriaineet liukenevat veteen.

Itse otin kynistä sisukset pois ja laitoin pelkästään ne vesipurkkiin, näin sain heti kaikki ylimääräiset ja turhat osat heitettyä pois. Annoin värien liueta yön yli ja sen jälkeen katkaisin jokaisen "värihylsyn" kahtia, upotin ne veteen ja näin sain kannet kiinni ettei yksikään pikkukäsi pääse vahingossa kaatamaan väriliuoksia pöydille ja lattialle.

Strömsössä kyniä lioteltiin viikon verran, itse kun purkasin kynät ja laitoin pelkät värihylsyt veteen, sain voimakkaan väriseoksen jo vuorokaudessa. Aion silti jatkaa liotusta ja seurailen miten intensiiviseksi väriliuokset muodostuvat.

Sitten kun homma on valmis, otetaan pensselit esiin!




P*skarteluhaaste 275.


Yksi haaste jäi välistä mutta taas ollaan mukana matkassa!
Tällä kertaa aiheeksi on annettu värit:

   

Muistakaahan myös osallistua kirja-arvontaan!
Mukaan pääset tästä linkistä!
Palkintona kaikkien herkkusuiden unelma:
Onnellinen leipuri - Anders Wikström - WSOY








tiistai 21. huhtikuuta 2015

Itsetehdyt kukkaset/Paperilla DT

Paperillan blogissa aiheena tällä kertaa itsetehdyt kukkaset.
Tässä yksi simppeli tapa ruusun tekoon. Todella helppo ja nopea toteuttaa. Paras paperin paksuus näihin on ohuehko paperi, jotta terälehdistä tulee herkät ja eläväisen näköiset.

Kuvakollaasin alakulmassa on osviittaa siitä miten kukkanen kasataan. Kerrokset vain päällekäin isommasta pienimpään ja liimaa väliin. Terälehtiä voi hieman taivuttaa kynsin, saksien terällä tai vaikka kynän avulla.

Tässä lisää ideoita...

Ja P.S. Blogiarvonta menossa täällä!











Onnellinen leipuri & ARVONTA!


Makeasta,
manteleista,
marengista..

Niistä on Onnellinen leipuri tehty.

Koko Suomi leipoo –voittajan, Anders Wikströmin uutuuskirja on juuri ilmestynyt WSOY:lta.
Onnellinen leipuri –kirja sisältää ihania ja makoisia leivonnaisia kaikille herkkusuille.

Anders liputtaa mantelimassan puolesta, ja käyttääkin leivonnassa paljon manteleita ja muita pähkinöitä, koska ne tuovat leivonnaisiin sekä makua, että rakennetta. Myös marenkia löytyy monesta ohjeesta, ja kirjassa esitelläänkin kolme erityyppistä marengin ohjetta: ranskalainen, sveitsiläinen ja italialainen marenki. Näistä tunnetuin ja tutuin on ranskalainen marenki.

Kirjan alussa annetaan vinkkejä onnistuneeseen leivontaan, ja sen jälkeen esitellään vuorollaan ihania herkkuja, pieniä herkkuleivonnaisia eli ’petit fours’, erilaisia leivonnaisia, kakkuja, kuivakakkuja, piirakoita ja löytyypä myös kardemummapullien ohje. 
Lisäksi tietysti myös erilaiset pikkuleivät on esitelty.

Olen Andersin kanssa samaa mieltä siitä, että juhlapöydän on parempi notkua eri vaihtoehdoista kuin olla liian niukka. Siksipä kirjassakin on esiteltynä muutamia vaihtoehtoja siitä, millaisia kattauksia tarjoiluneen voisi olla esim. puutarhajuhlissa, illanistujaisissa tai suklaajuhlissa.

Suklaatryffeliä pähkinäpohjalla, oi että mikä unelma! Tämä resepti lähtee varmasti testiin, ja ainakin taloutemme toinen herkkusuu jo odottaa innolla, koska kirjan kuvat alkavat elää.

Suklaa on yhdessä pääroolissa tässä kirjassa, ja mikäs sen parempaa. Suklaanougat-kakku, vadelma-suklaatryffelikakku, suklaakakku viikunoilla, suklaabébéleivokset, appelsiinisuklaapallot ja vielä vähän lisää tryffeleitä. Olen taivaassa! Kirja on todellinen herkkusuiden unelma! Ihanien reseptien lisäksi kirjassa on kauniit kuvat – siis sekä silmänruokaa, että vatsantäytettä.

Sokerina pohjalla: ARVONTA!
Palkintona tämä herkkuja täynnä oleva leivontakirja!
Kirja ilmestyy kauppoihin vasta 4.5.2015, mutta WSOY:n kirjakerhon kautta kirja on jo saatavilla.

Osallistumisaikaa arvontaan on 3.5.2015 asti ja osallistumaan pääset jättämällä tämän postauksen alle kommenttisi, liityhän myös lukijaksi.
Lisää arvontoja on tiedossa myöhemminkin!
Huom! Muistathan jättää jonkinlaisen puumerkin tai yhteystietosi, jotta jos onni osuu kohdallesi, löytää palkintokin perille.

Toivotan kaikille onnea arvontaan!






maanantai 20. huhtikuuta 2015

Hopotellen suklaataikinaa


Hei taas!

Testailen siis Hopottajan tehtävässäni Myllyn Paras Suklaa Taikinaa ja kokeilin pariin otteeseen leipoa siitä pikkuleipiä. Ensimmäisistä tuli todella "kovia" ja rapsakoita vaikkei kuitenkaan palaneita tai muuten ylikypsiä. Ihmettelin silti, että menikö jokin pieleen ja millaisia näistä olisi virallisesti pitänyt tulla. Kyselin jo muidenkin Hopottajie kommentteja ja joku vinkkasikin, että kannattaa lyhentää paistoaikaa normaalista.
Niinpä sitten kokeilin. Lyhensin paistoaikaa melkein puoleen siitä annetusta, eli nämä olivat uunissa vain muutamia minuutteja. Seurasin uunin vierellä ja katselin miten taikina elää uunissa ja otin pellin heti pois kun näytti siltä, että nyt voisi olla oikea aika. Tästä taikinasta on siis todella vaikea sanoa koska se on valmista. Keksit kun tuntuivat melkein raaoilta mutta otin ne kuitenkin uunista ulos ja odottelin niiden jäähtymistä. Jäähdyttyään keksit olivat sitkeän pehmoisia. Kuohkeutta ei silti saanut aikaiseksi mutta toisaalta en tiedä kuuluuko sellaista ominaisuutta näille tullakaan.

Toisiin keksiin laitoin sisään palan valkosuklaata, mutta ne olivat juuri sen yhden hetken liian kauan uunissa ja lopputuloksena oli rapeita pikkuleipiä. Valkosuklaa ei ehtinyt sulaa vaan jäi keksin pintaan milteinpä samanlaisena palasena kuin ennen uuniin menoa.

Tämän tuotteen haastavuus onkin siis siinä, että löytää juuri oikean paistoajan. Jo puoli minuuttia saattaa olla liikaa, ja sitkeys/suussa sulavuus muuttuu rapsakaksi.
Sekin kyllä mietitytti, että miten näistä saa suussasulavia (paketissa kun sellaista ominaisuutta luvataan).
Piirakkapohjana taikina jähmettyi todella kovaksi ja sitkeäksi. Paistoin siis määräajan taikinaa uunissa, jäähdytin, litistelin ja lisäsin juustokakkumassan päälle. Siihen kakkuun ei kyllä järeämmätkään veitset tehonneet.

Muutoin tuote on hyvä. Toimiva tuote esimerkiksi pikaiseen tarpeeseen.
Maku vastaa kotitekoista taikinaa ja lopputulos on itsetehdyn veroinen.

***

Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikina täydentää Myllyn Parhaan suosittua Pyöreä piirakkataikina -tuotesarjaa. Myllyn Paras Pyöreä suklaataikina on monipuolinen ja helppokäyttöinen uutuuspakaste. Se sopii niin suussa sulavien suklaakeksien leivontaan kuin myös erilaisten suklaapiirakoiden ja keksikakkujen pohjaksi. Herkullisen suklainen taikina sisältää myös suklaarouhetta.

Valmiiksi pyöreän muotoinen taikina on helppo kaulia tai painella pyöreään vuokaan eikä vuokaa tarvitse erikseen voidella. Suklaapiirakka valmistuu uunissa 30-40 minuutissa, suklaacookies-keksit vaativat noin 7-9 minuuttia ja keksikakkupohjat paistuvat alle 15 minuutissa. Helppoa, nopeaa ja herkullista!

Ainekset: Sokeri, vehnäjauho, kasvirasvat (palmu, kookos, rypsi), kananmuna, vesi, kaakaojauhe, kaakaomassa, kaakaovoi, suola, aromit, rypälesokeri, lesitiinit (E322), maltodekstriini, tärkkelys, stabilointiaine (E450), nostatusaine (E500), vanilliini, väri (E160a).

Tuote on laktoositon, mutta saattaa sisältää pieniä määriä maitotuotteita, 
seesaminsiemeniä ja soijaa.

***

Olen Hopottaja, eli testaan ja arvioin tuotteita ja palveluja.
Hopottaminen ja hopottajaksi liittyminen on ilmaista.
Tässä kampanjassa testaan Myllyn Paras Pyöreä Suklaataikinaa.


P.S. Suosittelukoodini on HOP5794 jos innostuit lähtemään mukaan!

Höyhenen kevyt...


Höyhenet ovat kauniita. Ihanan hentoisia ja suloisia.
Ne sopii sisustukseen muutoinkin kuin pääsiäisenä.

Tein höyhenistä ja ohuesta rautalangasta höyhennauhaa, ja koristelin niillä olohuoneen kattovalaisimen. Höyhenillä saa herkkyyttä aikaan. Toisaalta ne taas ovat sopivan huomaamattomia, etteivät ne ota liikaa silmään - ainakaan miesväen.


Höyhenillä voi somistaa ja koristaa kukka-asetelmia, niitä voi laittaa roikkumaan ikkunan eteen.
Lastenhuoneessa ne ovat soma lisä vaikka vuoteen päällä tai jos lapsella sattuu olemaan sänkykatos.





sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Taimien kasvatusta

 Joka kevät suunnittelen tätä ja satunnaisesti aina muistan tehdä jotakin asian eteen, eli kylvää siemenet ajoissa. Homma etenee vaihtelevasti. Toisinaan taimista kasvaa satoa tuottavia aikuisia, toisinaan ne kuihtuvat kaikesta huolenpidosta huolimatta.

Nyt laitettiin lapsen kanssa tomaattia, paprikaa ja kokeiltiin kylvää myös kurpitsan siemeniä.
Kurpitsaa ei ole mullan alta tullut esiin, paprika sinnittelee, mutta lapsen kylvämät tomaatit ovat jo noinkin kauniita sirkkalehtineen.

Kylvin siemenet vanukaspurkkeihin ja maitopurkeista tehtyihin taimiastioihin, harvennusvaiheessa istutin taimet kartonkihylsyihin ja ns. kasvihuoneen virkaa toimittaa läpinäkyvä muoviastia, jossa joskus on tuotu kotiin muutama donitsi kaupan paistopisteeltä.

Toivotaan, että edes lapsen istuttamista taimista kasvaisi ihan kunnonkokoisia taimia, joista voisi satoakin jossakin vaiheessa kesää saada.



lauantai 18. huhtikuuta 2015

Maalauskokeilu DIY-seoksella


Tässä taannoin kokeilin tehdä itse petsiä netistä löytämälläni ohjeella. Siihen tarvittiin etikkaa, pikakahvijauhetta ja saippuavillaa.

Innostuin asiasta niin, että päätin kokeilla onnistuisiko "värin" teko jollakin muullakin raaka-aineella kuin pikakahvilla.

Tein testierän kaakaolla, etikalla ja saippuavillalla. Lopputulos oli väriltään samanlainen kuin sillä alkuperäiselläkin seoksella, mutta mielestäni peittävyys kaakaon avulla oli parempi. Tai no sanotaanko, että pikakahvin avulla maalaustulos oli petsimäinen ja kaakaolla mattapintainen ja peittävämpi.

Kuivuttuaan väri on kelohongan harmaa.

Olen testimielessä kokeillut liotella maalaamiani/petsaamiani puunpalasia, mutta hyvin tuo pinta näyttää kestävän.
Sopii siis sisustustuotteisiin mutta olettaisin, että toimii myös huonekaluissa.

Pilttipurkki puolilleen etikkaa, sekaan 2 kukkurallista tl tummaa kaakaojauhetta, ja lisäksi pala saippuavillaa, ehkäpä noin 1/4 palaa.



torstai 16. huhtikuuta 2015

Kloorilla kuvioitu


Olen kuvioinut kloorilla viimeksi varmaankin 10 vuotta sitten, mutta sitten törmäsin Pinterestissä hauskaan ideaan, jossa kloorilla ja (olisiko ollut) kynänpäällä tehtiin kuvioita tummaan kankaaseen. Käytännössä kuviointi ei ainakaan minun kloorillani sujunut niin mutkatta kuin ohjeessa. Tarkoitus oli siis tehdä pienistä palloista muodostettuja kukkasia, mutta kun itse kokeilin vastaavaa, niin kloori ei valkaissut heti, eikä valkaisujälki ollut niin siisti kuin ohjeen työssä. Ehkä käyttämäni kloori ei ollut niin ytyä tavaraa kuin Pinterestistä löytyneessä ohjeessa. 

Melkein jo sitten päädyin heittämään koko vaatteen pois, mutta kokeilin vielä vaalentaa koko vaatetta batiikkitekniikalla. Hitaasti väri alkoikin sitten vaaleta ja lopputulos oli ihan OK.

Jos kloorivaalennukset ja -kuvioinnit vain onnistuvat, on lopputulos yleensä kiva ja mielenkiintoinen.
Mutta toisaalta, kloori on terveydelle ja ympäristölle haitallista, ja vaalennettu vaate tuoksuu pitkään kloorille, vaikka vaatetta pesisikin useastikin käsittelyn jälkeen.







tiistai 14. huhtikuuta 2015

Meksikolaistyylinen makaroniloota


Ongelma on se, että meillä on nirso lapsi, joka ei syö kuin tonnikalaa ja makaroonia.
Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Yleensä kun ollaan päästy hyvään alkuun monipuolisen ruokavalion suhteen iskee jokin tauti, flunssa tai kuume, tai pyrstöyskä. Sen jälkeen palataan taas lähtöruutuun. Ongelma ei kylläkään ole mikään ihan tuore, sitä on kestänyt jo 2,5 vuotta.
Välillä olen ollut todella turhautunut ja ahdistunut, ja kyllästynyt ja ärsyyntynytkin tilanteeseen. Mutta kun lapsi kasvaa normaalisti ja on hyvinvoiva, niin olen oppinut antamaan tunteilleni armoa.

Toinen juttu, mikä välillä ahistaa, on se, että kokkailut toistavat samaa kaavaa viikosta toiseen. Kouluaikoina kotitalous oli lempiaineeni, ja kasasin kurssitarjottimelle kaikki mahdolliset kotitalouteen liittyvät kurssit ja päättötodistuksessa taisi komeilla täysi 10 kotitalouden kohdalla. Mutta totuus on ihan toisenlainen nykyään. Jotenkin sitä kai on jumitilassa, eikä pääse irti niistä muutamasta listalla pyörivästä vaihtoehdosta yli. Pitäisi siis kehittää ja tuoda listalle jotakin uutta.
Ja sellaista, mikä kelpaisi lapsellekin.

Ja näin minä sitten toteutin kahden haasteen tehtävän.
Mitäs se sisälsikään.
Yllätys! PASTAA.
Noh, annetaan nyt tällä kertaa anteeksi. Jotenkin pääsi vain käymään tällainen pieni kömmähdys. Öhm.
Hyvää se kuitenkin oli!

Kuullotin sipulit ja valkosipulit öljyssä, lisäsin porkkanaraasteen ja esikypsennetyt maissit.
Mausteeksi mustapippuria, suolaa, siirappia, cayennepippuria...
Sitten kypsensin jauhelihan ja samalla kypsentelin myös pastaa, joka oli kahden laadun sekoitus siksi, että sain kaapeista puolinaiset pussinjämät käytettyä.
Lopuksi kaikki sekaisin ja koko seos pirteän raitaiseen kulhoon, koska eikö kaunis kattaus ole puoli ruokaa.




Karjalanpiirakat


Kolmas kerta toden sanoo.
Tai ainakin omien muistelujeni mukaan tämä oli kolmas kerta kun karjalanpiirakoita leivoin. Sultsinoita sun muita olen kyllä joskus teinivuosina leiponut, mutta näitä en muista tehneeni kuin kai kerran koulussa. Nyt sitten innostuin leipomaan taas, toinen kerta oli jokin aika sitten anoppilassa kun tokaisin anopille, että tahtoisin tehdä karjalanpiirakoita ja niinhän se anoppi sitten pyöräytti riisipuuron ja ruistaikinan valmiiksi. 
Olen useasti miettinyt, että pitäisi tehdä karjalanpiirakoita mutta jotenkin on ollut sellainen olettamus, että niiden teko on kamalan vaikeaa tai haastavaa. Uuni täysillä. Palaako? Onnistuuko rypytys...
No eihän nämä nyt mitään valioyksilöitä ulkonäöllisesti ole, mutta hyvältä ne maistuu ja sehän se on tärkeintä, eikö?

Reseptin kaivoin vanhasta yläasteen kotsankirjasta, eli suomeksi kotitalous-kirjasta.
Tein tupla-annoksen ja valmiita piirakoita tuli kolmisenkymmentä.
Lisäsin taikinaan ruisjauhoa ja vähensin vehnää, koska tykkään rukiisesta mausta.

Kauliminenkin sujui yllättävän nopeasti ja ihan tavallisella kaulimella. Anopilla oli semmoinen tähän tarkotukseen oleva puikula, ja silläkin hyvä oli tehdä. Mahtoiko sitten anoppilassa olla suorituspaineet niin korkealla, että aikaa siellä koko hommaan tuntui menevän paljon enemmän, mutta nyt tosiaan homma sujui joutuisasti. 

Kaulin taikinan melko ohueksi ja puuroa laitoin varovaisesti ensi alkuun, kun en ollut varma riittääkö yhden maitolitran puuro varmasti jokaiseen piirakkaan.

Munavoita en vieläkään ole saanut aikaiseksi, vaikka sitähän nämä karjalanpiirakat kyllä vaatisivat.

Muksukin leipoi omansa.




Muistitaulut

Vihdoinkin sain tämän idean toteutettua. Olen jo vuosia sitten heittänyt ajatuksen ilmoille, mutta nyt vasta joku tarttui siihen kiinni. On se nimittäin kumma kun lähipiiristä kuitenkin löytyy sekä metsuri että puutavaraa, mutta näitä kiekkoja olen saanut huhuilla vaikka miten kauan.
No tärkeintähän on, että nyt niitä sain ja hetihän sitä piti kokeilla miltä se idea sitten toteutettuna näyttää.
Kuvassa olevista tuo pienempi pysyy pystyssä tukematta, mutta isompi tarvitsee esimerkiksi koukun, minkä avulla sen voi laittaa vaikka seinään.

Ajatuksena on kirjoitella vaikka ostoslistaa tai sitten vain maalata näihin jonkin kuvan.
Sain kiekkoja useamman kappaleen ja olen yrittänyt niitä nyt sitten hoitaa: kuivatella ja saada ne pysymään mahdollisimman ehjinä. Mutta lämpö saattaa aiheuttaa kupertumista sekä halkeilua.

Yhden puun sisältä löytyi kaunis enkelimäinen hahmo. Ne kiekot toivottavasti pysyvät kasassa, jotta voisin sitten jatkojalostaa ne kotia ilostuttamaan.

Tarvitset siis puusta leikattuja kiekkoja ja liitutaulumaalia.
Ja sitten vain luovuus kukkimaan.