perjantai 29. tammikuuta 2016

Eläinsatuja vuosituhanten takaa...


Kaikenmaailman eläinsadut pitää sisällään värikkään kokoelman eläinsatuja. Eläinsatuja on kerrottu vuosituhansien ajan jokapuolella maailmaa. Eläinsaduissa on yleensä mukana myös jonkinlainen opetus tai muu nokkeluus. Eläinsadut ovat hauskoja, hulvattomia, tunteita herättäviä ja jännittäviä. 

Kirjan sisältö koostuu kolmesta osasta: ulkomaisista kansansaduista, kotimaisista saduista ja muista perinteisistä eläinsaduista (Grimmin veljekset, Aisopos, H.C.Andersen).
Itseäni kiinnosti ehkä eniten vanhat intiaanisadut mutta myös kotimainen Kari Hotakaisen Kotka oli kyllä varsin hulvaton. Yksi monista joita en ole aiemmin kuullut.

Kuvitus on Matti Pikkujämsän käsialaa, värikästä ja persoonallista. Isot kokosivun kuvat houkuttelevat lukemaan. Sadut ovat pituudeltaan juuri hyvänmittaisia, lapset jaksavat keskittyä ja kuunnella. Poikaa, 4,5v, nauratti kovasti Hullu Riikinkukko -satu, mutta sitten taas toisaalta tarina herätti monia kysymyksiä. Ja sehän se on tärkeintä.

Ihastuttavia eläinsatuja
Otava 





tiistai 26. tammikuuta 2016

P*skis 306.






































Tällä mukaan Pskarteluhaasteeseen, jonka aiheena TASKUKORTTI.


Country French

 Jälleen postaillaan blogiyhteistyön merkeissä. Tällä kertaa kokeiluun pääsi kotimainen Country French –sisämaali. Maali on täysin muoviton, hengittävä ja lähes hajuton ja soveltuu yleensä myös allergiakoteihin. Country French –maalia voidaan käyttää kuivien tilojen seinäpinnoille sekä huonekaluihin.


Minulla on jo pitkään ollut haaveena/ideana tehdä jonkinlainen liitutaulusysteemi keittiöön. Taulu tai kehys kierrättäen, ja siinä pitäisi olla myös jokin juju. Taimien kasvatus tulee taas kohta ajankohtaiseksi ja taimipurkeille tarvitaan myös aina tilaa. Siitä syystä tauluun yhdistettiin pieni säilytyslaatikko, johon voin asetella tuunaamani säilykepurkit/taimipurkit kauniisti esille.

Tutustuessani Country French -värikarttaan ihastuin niiden kauniisiin, luonnonläheisiin väreihin. Olisin voinut valita vaikka jokaisen, mutta ajatuksena oli kuitenkin jokin harmaaseen taittava ruskean sävy. Nettisivun kautta katsoessani värikartan mallit olivat aika pieniä, ja sävyerot väreissä on pienet, mutta onneksi yrityksen Facebook-sivuilla vastaavat värimallit löytyivät isoina ja selkeinä kuvina. Sieltä löytyi myös runsaasti mallikuvia tuotteista, jotka oli maalattu kyseisillä maaleilla. 

Minä ideoin ja mies toteutti, näin homma eteni paperilta valmiiksi tuotteeksi :)
Puuosat on sängyn pohjasäleistä kasattu, pyyheteline on kaapin oven vedin ja liitutauluna on huonekaluissa käytettävää taustalevyä.

Maalasin puuosat ennen kasaamista kahteen kertaan.
Kasaamisen jälkeen teippasin kehyksen yläreunaan dymotekstin tyylisen washiteipin. Teippi antoi pientä ryhtiä muutoin niin paljaalle kehykselle. 

Liitutaulu on ollut kyllä suosittu lasten keskuudessa. Päivittäin taulusta löytyy uusia piirroksia. Täytyykin tästä mennä ostamaan lisää liituja, ovat nimittäin kaikki loppuunkulutettuja.

Maalaaminen oli kivaa puuhaa. Maali toimitettiin jauheena, joka sitten itse sekoitettiin veteen ja näin saatiin aikaiseksi valmis maali. Maalatessa piti kuitenkin käyttää käsineitä ja jauheen hengittämistä tulee välttää koska jauhe sisältää sammutettua kalkkia. Eli toimitaan kuten kaikkien vastaavien aineiden kanssa - varovaisesti ja vältetään turhaa ihokontaktia.

Maali oli todella riittoisaa, ja se levittyi sulavasti ja helposti.
Suositusten mukaan koko jauhemäärä pitäisi sekoittaa kerralla n. 6 dl vettä, mutta siitä huolimatta jaoin maalierän suosista kahtia ja tein 3 dl seoksen. Tuo määrä riitti tämän työn maalaamiseen kahteen kertaan, yhteen lampunvarjostimeen, kirjankansiin, purkkeihin ja lopulla maalilla maalasin jopa yhden kuormalavan.

Työvälineet oli helppo puhdistaa vedellä.






sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Talvipiknik-ideoita


Kotopirkko-yhteistyön ja Piknik-teeman ympärillä jatketaan vielä tämän postauksen verran.
Pitäähän sitä retkellä olla kunnon evästä, ja tietysti ruokaa kaikille aisteille.

Lasipurkki on kätevä ja käytännöllinen mukin sijainen retkellä. Juoma pysyy hyvin purkissa tukevan ja tiukan kannen ansiosta. Purkkiin voisi etukäteen lusikoida vaikka kaakaojauhetta, sokeria, hunajaa, pikakahvia tai mitä ikinä keksitkään. Minä muuten lisäisisin kahvin joukkoon ripauksen kardemummaa, se tuo tosi kivan vivahteen makuun! Sitten vain kansi kiinni ja piknikillä kaataa kuumaa vettä sekaan niin juoma on valmis nautittavaksi. Hyvä idea myös sen suhteen, että riittää kun ottaa mukaan yhden termarin täynnä kuumaa vettä, vaikka juomatoiveita olisikin erilaisia: toiselle teetä, toiselle kahvia.

Tein lasipurkin ympärille Green Craft -kierrätyshuovasta vanteen, tai mukin lämmittimen, millä nimellä sitä kutsua haluaakaan. Kannattaa ommella vanteesta mielellään vähän liian tiukan kuin liian löysän jotta se pysyisi tukevasti paikallaan. 
Huopa eristää lämpöä, joten juoma pysyy lämpimänä eikä käsiäkään palele niin helposti.


Toinen helppo idea on tehdä huovasta tasku aterimille. Mittaa huovasta tarvittava palanen ja ompele sivut kiinni. Huopa on siitäkin helppo ja kiva materiaali, että se ei vaadi huolitteluja. Työstö ja ompeleminen on vaivatonta kun ei tarvitse miettiä materiaalin purkaantumista.

Painoin näihin huopatöihin seulapainannan avulla lintukuosin.
Printti on minun omani, ja seulakin on "kotistudiossa" valotettu.
Painovärinä on luonnonvalkea helmiäispasta. Painamisen ja kuivumisen jälkeen painojälki on kiinnitetty silittämällä, joten se kestää käyttöä ja puhdistusta.

Huovat valmistaa Dafecor.




2 in 1 -piknik-kassi


Kotopirkkojen kautta sain jälleen upean mahdollisuuden tehdä (blogi)yhteistyötä. Yhteistyökumppanina Taitoyhdistykset, ja tällä kertaa käsittelyyn pääsi Green Craft-kierrätyshuopa. Kierrätyshuopa on valmistettu puhdistetusta ja lajitellusta kotitalouksien poistovaatteesta tai teollisuuden ylijäämämateriaalista. Green Craft- materiaalien valmistuksesta vastaa suomalainen perheyritys Dafecor Oy

Me Kotopirkot saimme haasteen, jonka mukaan työt tulisi mielellään ideoida ja valmistaa.
Asiasanat olivat:  #retkellä #yhteiseloa #ulkoilmassa.

Näistä inspiroituneena minulle tuli heti mieleen talvinen piknik. Ja mikäs sen osuvampaa kun saimme viikko sitten kutsun sukulaistytön syntymäpäiville - metsäretkelle. Piknik talvisäässä kuulostaa mukavalta, mutta ehkä hivenen viileältä. Siksi onkin hyvä pitää itsensä lämpimänä lumen ja jään keskellä. 
Yritin keksiä tuotteita, jotka olisivat käytännöllisiä, hyödyllisiä, hauskoja ja helppoja valmistaa. Ja siitä lähti idea monitoimikassiin. Haeskelin ideoita Pinterestistä ja mietin kassin muotoa. Ensin ajatuksena olisi huopainen laatikko, mutta lopulta sain ajatuksen kassista. Haastetta muotoiluun toi se, että kassiin ei saisi tulla ommeltuja saumoja ja lisäksi sen pitäisi muotoutua mahdollisimman yhtenevästä palasta. Sitten aloin pohtia löytyisikö paperikasseista sopivaa mallia ja löysin kaappien kätköistä erään paperikassin, joka taitellaan ehjästä paperiarkista, niin ettei sitä tarvitse leikata, liimata, muoto saadaan ainoastaan taittelemalla. Huopa ei tokikaan taivu samalla tavalla kuin paperi mutta muoto pitäisi toteuttaa jollakin toisella tavalla.

Kassi muotoutuu suorakaiteen muotoisesta palasta, jonka sivut on käännetty sisäänpäin.
Taitosten ylä- ja alareunoihin tein reiät nauhaa varten. Nauhan avulla kassi kasataan muotoonsa. Kun nauhat avataan muodostuu kassista pefletti. Nauhan virkaa tässä työssä toimittaa vanhat kengänpaulat.

Ompelin huopanauhasta/-suikaleesta kahvat ja ompelin ne kiinni työhön omille paikoilleen.


Kassi soveltuu kevyehköjen tavaroiden kuljettamiseen.
Mukit, aterimet, tulentekovälineet ym. kulkevat kassissa hyvin mukana.
Kun tavarat on otettu omiin tarkoituksiinsa retkipaikalla, muodostuu kassista lämmin pefletti takamusta lämmittämään.


Painoin huopaan helmiäispastalla lehtikuosin, valotetun seulan avulla.
Sekä seula että printti on tehty itse.

Hintatietoja huovasta löytyy mm. täältä Taito Uusimaan sivuilta.




Helpot DIY-sisustuskirjaimet!



Näyttävät ja helpot sisustuskirjaimet teet tukevasta pahvista.
 Hahmottele ja leikkaa haluttu kirjain pahvista.
Jos teet kolmiulotteisen kirjaimen, muista leikata tarvittavat palat.
Kokoa (kolmiulotteinen) kirjain maalarinteipin avulla.
Päällystä valmis pahvikirjain pakkelilla tai muulla vastaavalla tasoitteella.
Levitä pakkelia epätasaisesti jos haluat pinnasta rouhean. Minä levitin pakkelin notkealla muovinpalasella, jonka leikkasin jukurttipurkista. Pakkelikerros kannattaa pitää mahdollisimman ohuena, näin kuivumisaikakin pysyy suht lyhyenä. Itse annoin kuivua yön yli. 
Voit halutessasi maalata kirjaimen tai antaa sen olla tällaisena.
Aikas kiva, vai mitä? 


torstai 21. tammikuuta 2016

Tutustuin ATC-kortteihin

Hei taas!
Tällä viikolla Paperillan blogissa tutustutaan ATC-kortteihin.

ATC-kortit (engl. Artist Trading Cards) ovat keräilykorttien taiteellinen versio.
Kortin koko on vakio: 64 x 89 mm / 2,5 x 3,5 tuumaa.
Kortit ovat joko uniikkeja tai samaa korttia voidaan tehdä hyvin pieni määrä. ATC-kortteihin soveltuvat kaikenlaiset tekniikat leimailusta piirroksiin ja valokuvista sekatekniikkaan, myös digitaaliset kollaasit ovat mahdollisia. Korttien ei tarvitse olla laminoituja tai muovitettuja. Ainoana sääntönä on yllä mainittu kortin koko. Kortin kääntöpuolelle tulee kirjoittaa signeeraus, päivämäärä ja numero, mikäli kortti on osa jotakin tiettyä sarjaa.

ATC-kortteja ei myydä, vaan niitä vaihdellaan ATC-harrastajien kesken. Kortin vaihtaminen toiseen tapahtuu yleensä postin välityksellä, mutta kortteja vaihdetaan tekijöiden kesken myös kasvotusten. Vaihdossa saatu kortti jää uudelle omistajalleen, eikä sitä saa lähettää eteenpäin.

ATC-harrastajille löytyy verkosta monenlaisia haasteblogeja, ja Facebookissa on myös monta ATC-harrastusryhmää, joihin voi liittyä mukaan.

Paperillan väkikin innostui ATC-korteista - täältä löydät iloksesi ja inspiraatioksesi tiimimme töitä.

Onko ATC-kortit sinulle tuttuja?
Itse en varsinaisesti ATC-kortteja ole tehnyt, mutta joskus vastaavanlaisia pikkukortteja silti kyhäillyt. Onhan nämä aika hauskoja, ja joku totesikin, että pieneen korttiin ei ole pakko mahduttaa niin paljoa "tavaraa" vaan jo leimakuva yksistäänkin riittää täyttämään pienen tilan, eikä lopputulos silti ole vaillinainen. Itse varmaankin voisin yhdistää näitä perinteisiin kortteihin, vähän kuin tageja, joita voisi liittää toisten korttien oheen.

Niin ja yllä kuvassa on minun näkemykseni näistä korteista,
valitsin teemaksi kevään. Minua inspiroi ystävänpäivä sekä uuden vuoden tuoma uusi alku.



tiistai 19. tammikuuta 2016

Asiaa haarukasta


Pahoittelut postaustauosta, on vaan ollut kaikenlaista muuta projektia tässä koko kuukauden. Toivottavasti vaivannäöstä ja kulutetuista tunneista on ollut jotakin hyötyäkin...sen näkee ajan kanssa.

Kuluneen kuukauden aikana olen taivutellut mm. haarukoita. Ei vaan meinaa nämä nykyhaarukat taipua, lusikoitakin yritin takoa littanoiksi ja koristella niitä lyöntikirjaimin, mutta eipä vaan lusikka antanut periksi. Jostakin kirpparilta kun löytäisi vanhaa kunnon tavaraa.

Haarukan sain kuitenkin juuri ja juuri taivutettua ja siitä tuli kiva kirjateline. Esillä miekkosen arvostelumenestys-teos Audrey, rakkaani.

Hauskat kupinaluset muuten syntyy viinipullonkorkeista ja huovutetuista palloista.
Taustalla näkyy 'Isovanhemmat'-printilläni painettu tekstiili ja miehen kanssa yhteistyössä tehty liitutaulu/kehys. Kehyksen puuosat on maalattu blogiyhteistyön kautta saadulla Country French -maalilla, mutta siitä lisää erillisessä postauksessa myöhemmin.



P*skis 305.






































Sukulaistyttö täyttää kohta 5-vuotta ja hänelle tein tällaisen kortin, ja osallistun tällä myös P*skarteluhaasteeseen, jonka aiheena BINGO.
Rivini on TOISTOA - KLEMMARI - NUMERO.



lauantai 16. tammikuuta 2016

Onnenhuokauksia - TSI kosmetiikkaa



herkkuja mielelle ja keholle
Noora Al-Ani & Tiia Javanainen
Otava 

Ruokakirjat eivät maailmasta lopu. Mutta onneksi niissä on toisinaan jokin juju.
Tämän kirja kiintopiste on omatekoiset kauneudenhoitotuotteet. Juuri tämän aihepiirin kirjaa olenkin toivonut. Tykkään muutoinkin tehdä DIY-juttuja kädentaitojen muodossa, joten on aina kiva saada lisää ideoita must-to-do-listalle. Sen lisäksi minua on aina kiinnostanut se mitä kaikkea kotikutoisesti voikaan tehdä, kaikkea ei ole pakko ostaa kaupasta ja itsetehden saa itse toimia laaduntarkkailijana. 
Tämän kirjan kosmetiikkatuotteet on tehty sillä ajatuksella, että mitä ei voi syödä, sitä ei iholle laiteta.

Kirjasta löytyy parisenkymmentä kauneudenhoitoon sopivaa tuotetta kasvonaamioista kuorintaan. Lisäksi löytyy ohjeita hiusnaamioiden, huulirasvan, vartalovoin ja jalkakylvyn tekemiseen.
Mansikka-kookoshiusnaamio
Tiramisu-kasvonaamio
Bubblegum-huulikiilto
Mandariini-lime-vartalovoi
Ruusutee-jalkakylpy

Niin, löytyyhän kirjasta saman verran myös niit syötäviäkin herkkuja. Monilla resepteillä on hauskat nimet, vai onko Juttuvesi sinulle tuttu juttu?
Resepteissä keskitytään helppoihin ja nopeasti tehtäviin lisäkkeisiin, jälkkäreihin ja juomiin.
Granaattiomena-guacamole
Mantelipesto ja tzatziki
Bataattiraskikset, kurkkuveneet ja savujuustosalaatti
Panna cotta, smoothiet ja Sangria
- kaikki siis sellaisia, joita voi popsia sellaisenaan tai lisätä pirskeiden tai pippaloiden ruokalistalle.


Valovoimaa



Valovoima 

Valovoima asuu meissä jokaisessa, joillakin se vain voi olla jumissa. Ja jotta se voitaisiin vapauttaa meidän tulisi päästä eroon raskaista tunnelukoista ja taakoista joita hartaillamme tai sydämessämme kannamme. Kun sydän on kevyt virtaa energiatkin paremmin, puhtaammin ja kirkkaammin ja pystymme jakamaan ja vastaanottamaan valovoimaa esteettömästi.
Ja mikäs sen parempaa olisi kuin omistaa fyysinen, psyykkinen ja henkinen hyvinvointi sekä tasapainoinen tunne-elämä. Lapsuuden ikävät kokemukset vaikuttavat tähän hetkeen ja jopa vanhempiemme ja isovanhempiemme lukot vaikuttavat meihin tässä hetkessä. Juuri siksi niistä olisi oman ja lastemme hyvinvoinnin vuoksi päästä eroon.

Valovoima on kirjoitettu hauskasti tarinamuotoon. Vaikka tarina henkilöineen saattaakin olla fiktiivinen, on tekstistä välittyvä viesti silti täyttä asiaa. Itselleni ainakin on joskus vaikea lukea ja sisäistää oppaita ja tietokirjallisuutta, mutta tällä tavoin keskustelumuotoon kirjoitettu teksti tuntuu menevän paremmin perille. Ei siis kannata hämääntyä kun kirjan käsiinsä saa. Lukiessani minulle tulee tunne, että toinen kirjan päähahmoista on kirjoittaja itse.

Kirjan tärkeimmät käsiteltävät aiheet ovat:

- Tietoisuuden ja oman voiman löytäminen
- Valovoiman oikea käyttö
- Sieluntehtävän ja valopolun löytäminen
- Vapauden ja ilon saavuttaminen tässä elämässä

Kirja sisältää myös kanavoitua tekstiä sekä runsaasti erilaisia mielikuvaharjoituksia.

Kustantajana BoD - Books on Demand


*** 

VALOVOIMA

Valovoima on henkinen kirja oman voimasi löytämiseen.

Valovoiman löytäminen itsestäsi on kuin pelastusrengas, jonka avulla otat kevyemmät askeleet käyttöösi tässä sekavassa maailman tilanteessa, joka vallitsee koko maapallolla tällä hetkellä.
Valovoima on sielun energiaasi, joka loistaa sinussa tähden lailla.

Ollessasi tietoinen valovoimastasi ja käytät sitä viisaasti tulet tietoiseksi sieluntehtävästäsi ja sinun on helpompi kulkea kevein askelin tuntien iloa ja riemua elämänpolullasi. 

Lähde kanssani valovoimaasi etsimään. Toivotan sinulle voimia ja ilonhetkiä. Loistakoon valovoimasi kirkkaana yhteisessä helminauhassamme.

KATRIINA KIVIMÄKI-LUUKKONEN

Katriina on Energiahoitaja ja kouluttaja. Hän on 25 vuoden ajan auttanut ihmisiä löytämään korkeamman tietoisuuden lähteen itsestään.

Energiahoidot, kanavoinnit ja Enkeli-illat ovat auttaneet ihmisiä selviytymään vaikeiden elämänvaiheiden yli ja ovat kannustaneet ihmisiä itsetutkiskeluun ja ymmärrykseen oman valovoimansa käytöstä ja sen merkityksestä heidän elämänpolullaan.






torstai 14. tammikuuta 2016

Tämä vai tuo - matkakuumetta




Tämä vai tuo - matkakuumetta

Matkustaminen on aina jännittävää puuhaa, ja matkan suunnittelu saattaa toisinaan olla hauskempaa kuin itse matkustaminen. On kiva miettiä mihin mennään, valitaanko kotimaa vai ulkomaa. Mennäänkö laivalla vai lentokoneella. Ollaanko viikko vai kaksi.

Tämä vai tuo - matkakuumetta -kirjassa Fiinu ja äiti suunnittelevat matkaa ja miettivät 'tämä vai tuo' - minne lähdetään. Kirja jatkaa vuosi sitten ilmestynyttä Tämä vai tuo? -kuvakirjasarjaa. Kirjasarjan takaa löytyy kirjailija Eppu Nuotio ja kuvittaja Aino Louhi.

Kirjan kuvitus on hauskaa, piirrosten lomassa on kuin paperista leikattuja hahmoja ja kuvioita, lapsenomaista mutta silti hyvin tunteita ja ilmeitä ilmentävää.

Tarina on yksinkertainen, se antaa lukijalle mahdollisuuden lähteä mielikuvitusmatkalle. Tarinassa on myös hyvä muistutus meille vanhemmille - että muistaisimme mekin lähteä mukaan lasten ajatusten virtaan.



Tämä vai tuo - matkakuumetta
Eppu Nuotio & Aino Louhi
Bazar



lauantai 9. tammikuuta 2016

Koko perheen kattaus


Koko perheen kattaus on monen allergiaperheen apu ja helpotus! Kirja esittelee helppoja ja vaivattomia reseptejä munattomaan, gluteenittomaan ja maidottomaan ruokavalioon. Nämä ovat  ne eniten lapsille allergioita aiheuttavat ruoka-aineryhmät. Kirjan ajatusmaailma on mutkaton, rento ja salliva. Reseptejä voimme noudattaa myös me, joilla ei allergioita ole. Ja jos ongelmia tuottaa vain  jokin näistä kolmesta voit vapaasti korvata muut ruoka-aineet itsellesi sopivilla raaka-aineilla. Mielestäni tämä ajatusmalli on kiva, se ei pakota lukijaa orjallisesti noudattamaan painettua ohjetta, eikä se syyllistä jos haluat syödä aamiaiseksi munakasta tai ruisleipää. Kirja antaa vain mahdollisuuden kokeilla jotakin erilaista. Se tuo ruokavalioomme vaihtelua ja uusia tuulia, koska varmasti aika monelle kokkaajalle käy niin, että toistamme samoja reseptejä vuodesta toiseen. Ja ainakin meillä tehdään niitä perusjuttuja joka viikko, koska lapset ovat niin valikoivia ruokien suhteen, vaikkei allergioita olekaan. Minä nostan käteni pystyyn: kaipaan uusia ideoita ja maistuvia ruokia, jotka oikeasti kelpaavat niin lapsille kuin aikuisillekin. Ja arvostan todella sitä, että reseptien raaka-aineet on suunniteltu siten, että niitä löytyy lähikaupasta. Minulla ei ole mahdollisuutta käydä isommissa marketeissa kovinkaan usein joten ostokset tehdään paikallisissa pienemmissä kaupoissa, ja on tärkeää, että raaka-aineet on helposti saatavissa. Usein myös vaikeaselkoiset ja oudot raaka-aineet saavat varuilleen eikä niitä tule niin helposti ostettua, ja monesti ne vieläpä ovat suhteellisen kalliita ostaa.

Lähde: http://www.atenakustannus.fi/component/ateena/kirja/801


Kirjan punaisena lankana on 31 x 3, eli ideoita kuukauden jokaiselle päivälle ja jokaisesta ruokalajista on kolme eri versiota, joita yhdistelemällä saat aikaan uusia, jännittäviä, maukkaita ja toimivia kokonaisuuksia, ja jotka sopivat myös erikoisruokavalioon.
Resepteistä löydät ideoita niin aamupalalle, lounaalle ja päivälliselle, unohtamatta kakkuja, makeisia ja muita herkkuja. Kirjan ohjeilla loihdit maistuvat lätyt, pannarit, puurot ja leivät. Keitot, risotot, pizzat ja pastat. Jäätelöt, muffinsit, keksit ja juomat.
Huomaa kuitenkin, että kirja ei ole karppikirja eikä vegaanikirja, mutta reseptejä voi tarvittaessa muokata omaan ruokavalioon sopivaksi.

Kirja on visuaalisesti kaunis, selkeät sivut ja kuvat. Ainoa harmitus on mielestäni epäselvä fontti, varsinkin kuvien päällä olevat tekstit uppoavat kuvan sekaan. Ruokaohjeet on kirjoitettu selkeällä ja helposti luettavalla fontilla mutta reseptien ohjeistukset on kirjotettu aavistuksen verran liian pienellä kirjasinkoolla, sama juttu esittelytekstin suhteen. Kannen väritys on melko tumma, onko suunniteltua vai ei. 

Kirjan on kirjoittanut Viljaton kattaus -kirjan kirjoittaja Emmi-Liia Sjöholm. Hän on helsinkiläinen toimittaja ja ruokakirjailija, ja suositun Torkkuja ja nokkosia -blogin kirjoittaja.

Lehdistötiedote 15.12.2015
Kekseliäitä reseptejä lapsiperheille ruoka-aineallergioista liikaa stressaamatta.

Moni ruoka-aineallergioista kärsivä perhe tuskailee päivittäin, mitä hyvää, vähän erilaista ja terveellistä ruokaa laittaisi. Samat ruoat on tehty tuhat kertaa, ideoista alkaa olla huutava pula. Olisi myös mukavaa, jos lapset oppisivat syömään monipuolisesti ja kokeilisivat uusia makuja.

Emmi-Liia Sjöholmin Koko perheen kattaus tarjoaa kaivatun vastauksen suomalaisperheiden keittiöihin aamupaloista iltaherkkuihin. Monipuolinen reseptivalikoima onnistuu täysin ilman lehmänmaitoa, gluteeniviljoja ja kananmunaa. Vaikka koko perhe ruokailisi perheen allergisimman mukaan, kaikki saavat vatsansa täyteen maukasta ja mutkatonta ruokaa.

Smoothiekulhot mantelimaidolla, itse tehdyt kananugetit tai banaanidippi – Koko perheen kattauksen resepteistä jokainen on iloinen yllätys, joka syntyy vähällä vaivalla ja usein vain muutamista raaka-aineista. Osan resepteistä voi muokata aikuisempaan makuun, ja osasta ohjeita on helppo korvata esimerkiksi kana tofulla tai peruna kukkakaalilla.



perjantai 8. tammikuuta 2016

Hello Ruby

Linda Liukas
Hello Ruby



Tavallinen lastenkirja, mutta toisaalta taas kovin erilainen. 
Minulla oli tietty olettamus ja mielikuva kirjasta, koska siitä on niin paljon mediassa puhuttu, ehkä sen takia lukukokemukseni jäi jotenkin vaillinaiseksi. Kirja on hauska ja persoonallinen: se antaa lapselle mahdollisuuden pohtia asioita, selvittää vastauksia ja keksiä itse omia ratkottavia juttuja. 
Tarinan hahmot olivat mielenkiintoisia ja kukin niistä omaa eriskummallisia ja mielenkiintoisia piirteitä. Kirjassa esitellään ensin tarinassa esiintyvät hahmot ja sen jälkeen on tarinan vuoro. Tarinan pääosassa on tyttö nimeltä Ruby. Rubyn isä lähtee työmatkalle ja jättää tytölleen tehtävän ratkaistavaksi. Ensin Ruby on hämillään eikä tiedä mistä aloittaa mutta pikku hiljaa tehtävän ratkaisu alkaa hahmottua hänelle. Tehtävät ratkotaan koodien avulla. Ja se on tämän kirjan ”sydän”. Ruby ratkaisee tehtäväänsä ystäviensä avulla vaihe vaiheelta ja siinä samalla lukija saa tietoa koodauksen saloista. 
Kirja tutustuttaa alle kouluikäiset lapset ohjelmoinnillisen ajattelun peruskäsitteisiin tarinoiden ja tehtävien avulla. Kirja on suunniteltu luettavaksi aikuisen kanssa yhdessä. Kirja ei kuitenkaan opeta mitään varsinaista ohjelmointikieltä, vaan tavoitteena on tukea ohjelmoinnillisen ajattelun perusteiden oppimista sekä harjoittelua. Tehtävät koostuvat mm. salakielen opiskelusta, algoritmeistä, funktioista ja virheiden etsimisestä. Kirjan lopusta löytyy niin sanottu koodikielisanasto.

Osa kirjan tehtävistä olivat mielestäni jopa aikuiselle haasteellisia näin ensisilmäyksen perusteella. Osa taas on helppo lapsenkin ratkaista päättelyn ja pohtimisen avulla. Jos en tietäisi mikä kirjan idea on, en ehkä heti osaisi ajatella sen perustuvan tietokonemaailmaan, siis tarinan ja tehtävien perusteella. Kirja on kylläkin mielenkiintoinen ja minulle tuli siitä mieleen omasta nuoruudestani tuttu tietokonepeli: Sofian maailma – hieman eriskummallinen, mystinen ja paljon pohdintaa ja ajatustyötä aiheuttava.







keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Pskarteluhaaste 304.


Osallistun tällä mukaan P*skarteluhaasteen värihaasteeseen.
Violettia, beigeä ja valkoista.

Minä en sitten vissiin osaa lainkaan olla spontaani. Ajatus oli päässäni mutta toteutus ontui. Tämä kuvio toistuu usein. Muistan opiskeluaikoina kun testasimme kasviväripastoja kankaanpainannassa ja ohjaaja käski olla luova ja spontaani. En onnistunut silloinkaan vaikka yritin kyllä. Ohjaaja huomautti heti, että kokeile olla ajattelematta ja ole spontaani. No niinhän minä yritinkin! Huoh. 
No tällä mennään nyt kuitenkin :)


p.s. Söpö kissa-leimasin on Stampendouksen ja korttipohja ja musta tussi on saatu blogiyhteistyön kautta CCHobbylta.


tiistai 5. tammikuuta 2016

Jäätaidetta


Vesi-ilmapalloja ja pakkasta. Siitä se idea sitten lähti.
Täytin pieniä ilmapalloja vedellä ja pistin palloset pakkaseen. Nythän ne pakastuisivat ulkonakin ja siellä muoto pysyisi ehkä hieman kauniimpana kun pallot voisi jäädyttää roikottamalla, itse kun näitä jäädyttelin niin tein sen pakastimessa muovilautasella, ulkona kun sattui olemaan vielä plussa-asteita.

Pakastumisen jälkeen irrotin ilmapallot ja kiedoin jääpallojen ympärille valkoista puuvillalankaa ja jätin samalla myös pätkät ripustamista varten.
Laitoin pallot vielä uudelleen pakastimeen sen jälkeen kun olin kietonut niiden ympärille lankaa. Ja vielä ennen pakastusta käytin langoitetut pallot juoksevan veden alla, että langat jäätyisivät kunnolla jääpallon pintaan pakastimessa.


Nämä jääpallot näyttävät kauniilta valojen kanssa, ehkä kynttilöidenkin seurassa. Minähän kuvasin nämä kuvat sisätiloissa kun omassa kodissa ei ole ulkotilaa, jossa kuvauksen voisi toteuttaa. Näiden lopullinen sijainti on siis toisaalla - ulkoterassilla. Alunperin suunnittelin näiden jääpallojen tekoa jo vuosi sitten ja ajattelin laittaa ne lapsuudenkodin pihassa olevaan ihanaan kirsikkapuuhun, mutta arvatkaapas mikä näky minua odotti eräs kesäinen päivä viime vuonna - koko puu oli kaadettu! Sniif. Sen oksilla nämä palloset olisivat olleet kauniita talvisia koristeita. Puun oksille oli kiedottu valoköynnöksiä.




Viirit & nauhat


Pakkasin joulukuusen ja -koristeet eilen laatikoihin ja mies sai viedä kaikki varastoon. Vaikka rakastankin joulua ja odotan sitä aina innolla ja tykkään tehdä jouluvalmisteluja, niin kaikkeen silti kyllästyy. Kun vuosi vaihtuu, tuntuu olokin erilaiselta: valoisalta ja haluaa aloittaa taas kaiken puhtaalta pöydältä. Noh, joka suhteessa se ei taida aina onnistua mutta sisustuksessa se on suhteellisen helppo toteuttaa. Tammikuussa alkaa jo tuntua valoisammalta ja mieli on keväässä. Ja vaikka en tykkääkään näistä kovista pakkasista, tykkään silti tästä raikkaudesta joka tuntuu vaikuttavan kaikkeen. 

Tein joulukuuseen viirejä, nauhoja ja koristeköynnöksiä kirjansivuista, kävyistä ja kultapaperista. Näitä voisi käyttää somisteena ja koristeena muutoinkin, mutta pakkasin nämäkin silti varastoon joulukoristeiden sekaan. Idea näissä on silti mielestäni kiva, ja jollakin muulla kuosilla ne sopisivat vaikka ystävänpäivään, pääsiäiseen tai muuten vain kevättä vastaanottamaan.





lauantai 2. tammikuuta 2016

Luumua ja valkosuklaata



Joulu on taas juhlittu mutta leipoa voi koska vain. Juustokakut ovat kyllä ehdoton suosikkini juhlaan kuin juhlaan, koska niitä on niin helppo tehdä.
Perheellemme on tullut perinteeksi viettää aattoa veljeni luona, ja sinne sitten kerääntyy sukua sieltä sun täältä ja talo on täynnä mukavaa tohinaa ja puheensorinaa.

Leivoin aattoillan kahvitteluihin tällä kertaa luumuisen juustokakun.
Makeus kakkuun tuli valkosuklaasta, ja siirappitilkasta.
Pohjan tein gluteenittomaksi, jotta se sopisi kaikille. Ja mielenkiinnosta halusin kokeilla juuri tällaista pohjaa tähän makuyhdistelmään. Pohja koostuu taatelista, kookoksesta ja mantelista.


Tapani mukaan leivoin 'vähän sitä, vähän tota'-mentaliteetilla, eli tarkkoja määreitä ei ole antaa.
Mutta tässä osviittaa.

Pohja
100 g taatelia
50 g mantelilastuja
50 g kookoshiutaleita
2 rkl sulaa kylmäpuristettua kookosöljyä
1-2 tl kanelia
hippusellinen suolaa
Kaikki ainekset tehosekoittimella sekaisin ja sen jälkeen taputtelin massan irtopohjavuoan pohjalle.

Täyte
200 g tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
200 g valkosuklaata sulatettuna
1 prk luumusosetta
n. 1 rkl muscovadosiirappia
1 rkl vaniljasokeria
1 liivatelehti (liuotukseen 2 rkl kuumaa herukkamehua)
Sekoitin täytteen ainekset yhteen ja kaadoin pohjan päälle. Lopuksi kakku jääkaappiin yön ylitse oleentumaan.

Sokerin olisi voinut jättää kokonaan pois täytteestä koska vaniljan makua ei juurikaan tullut läpi, ja valkosuklaa on itsessään niin makeaa, että se riittää luumusoseen kera makeudeksi. Minulla vaan yksinkertaisesti tuli joku blackout ja aloin makustella eri siirappeja, että mikä sopisi mukaan.



Tonttu tässä on nähnyt jo lukuisia jouluja. Se on ostettu päiväkotini myyjäisistä, ja siitä on aikaa ainakin 25 vuotta. Hui kamalaa, olenko minä jo niin vanha...
Nyt on uusi vuosikin vaihtunut ja kevätjutut astuvat kuvioihin, joulu pakataan taas laatikoihin ja avataan 11 kuukauden kuluttua. Toivottavasti sinulla oli mukavat joulunpyhät, ja nyt vain uusia kujeita kohti. Hyvää alkanutta vuotta 2016!