maanantai 31. lokakuuta 2016

Neuleita tumpeloille



...ai nämäkö muka? Kamalan vaikeita, ajattelin heti. Jos kyseessä on aito Tumpelo, kuten minä, pitäisi kirjan vaikein työ olla korkeintaan kaksivärinen patalappu. Kyllä minä silti jotakin saan puikoilla aikaiseksi, mutta rehellisesti sanottuna en ole koskaan ollut tarpeeksi rohkea yrittääkseni luoda mitään patalappua haastavampaa. Olen antanut periksi ajatukselle jo heti ensimetreillä. Olen kuitenkin haaveillut osaavani neuloa, tai kuten meilläpäin sanotaan, kutoa ihania ja vaikeita kirjoneuleita, olen myös ajatellut, että osaisin varmasti jos vain uskaltaisin yrittää. Mutta vielä en ainakaan ole uskaltanut. Syytän aina sitä, että olen vasenkätinen. Ja onhan se hieman vaikeampaa oppia kun opettaja tekee kaiken ihan päinvastoin. 

Mutta vika ei ole tässä kirjassa tai sen opetuskuvissa. Näytin kirjaa anopilleni, joka on taitava neuloja, ja hän totesi kirjan olevan täysin selkeä ja helppotajuinen. Vika on siis minussa. Minä en tajua. Kokeilin neuloa kirjan ohjeilla ja osittain omien muistikuvieni pohjalta mallitilkun, johon kokeilin oikeaa ja nurjaa neuletta, silmukoiden lisäämistä, vähentämistä ja neuleen päättämistä. Kyllä se ihan ookoosti onnistui, mutta en siltikään ymmärrä ihmisiä, jotka sanovat neulomisen rentouttavan. Itselläni selkä on liekeissä, sormet kangistuvat ja kipeytyvät ja näistä kummastakin oireesta johtuen neule kireytyy ja löystyy vuorotellen ja lopputulos on hirveä. 

Neuleita tumpeloille on kirja rohkeille ja ennakkoluulottomille tumpeloille. Kirjan selkeillä ohjeilla opit neuleen tekemisen alkeet ja vaihevaiheelta opit neulomaan yhä haastavampia töitä. Kirjan kuvalliset ja sanalliset ohjeet ovat tarkat. Hatunnosto kirjan tekijälle, Sarita Kotkavalkamalle, ohjeiden kirjoittaminen ei nimittäin ole aina niin helppoa, ei varsinkaan niistä asioista, jotka sujuvat itseltä automaattisesti, ja vaikka silmät sidottuina. Olen monesti huomannut sen, että on vaikea opettaa jotakin itselle helppoa ja jokapäiväistä asiaa sellaiselle, jolla ei asiasta ole mitään käsitystä.

Kirjasta löytyy 24 neuleohjetta: huiveja, pipoja, säärystimiä, tossuja, kämmekkäitä, sukkia ja lapasia.



Lost in Suomi




Joissakin asioissa kyllä hävettää hieman olla suomalainen. Muutaman näistä häpeän ahaaelämyksistä koin lukiessani Tim Walkerin Lost in Suomi - kertomuksia suomalaisista ja Suomesta. Moni juttu tuli kyllä itsellenikin uutena tietona ja toisaalta jokaisessa maassa on ihmisiä ja tapoja moneen junaan. Kaikki suomalaiset ei sovi samaan kaavaan, sama pätee kaikkiin tekemiimme yleistyksiin. Huomasin itsekin syyllistyneeni samaan amerikkalaisten suhteen. 

Kirjan aihe on herkullinen, on aina mielenkiintoista saada tietää mitä muualta tulleet ovat mieltä meistä suomalaisista, tai mitä ennakkoluuloja heillä on. Tim ei sentään puhunut jääkarhuista tai pingviineistä, mutta varmasti moni joka on joskus kuullut paikan nimeltä Suomi, saattaa olettaa, että asumme 365päivää vuodesta jäätikön keskellä. Ja jos joku tällaisen olettaja olisi nähnyt minut pienenä niin hänellä ei olisi ollut epäilystäkään olettamuksensa todenperäisyydestä, minä nimittäin näytin ihan eskimolta. Tai niin olen kuullut.

Tim Walkerilla on hersyvän hauska tapa muotoilla ajatuksensa lauseiksi. Tällainen sarkasmiin vivahtava teksti saa ainakin minut hyvälle tuulelle. Ja kun katsoo asioita ulkomaalaisen silmin, näyttävät monet suomalaiset jutut ja tavat huvittavilta. Toki ihan kaikkia tapoja en allekirjoita. 
Timillä on silti lämmin suhde Suomeen, itse jäin vain pohtimaan kuinka kovaa koti-ikävää hän mahtaa tuntea kaukaiseen kotimaahansa.

Kirjoittaja pohtii kirjassaan suomalaisen ja amerikkalaisen koulujärjestelmän eroja, ihmettelee suomalaisia tapoja kuten jäällä kävelyä, avantouintia, peittojen tamppausta ja auton hinausta vetoköydellä. Suomeen ja suomalaisiin tutustuessaan hän on törmännyt moniin outoihin ja hämmentäviinkin tilanteisiin ja asioihin: alastomina juoksenteleviin lapsosiin, suomalaisten vähäsanaisuuteen, smalltalkin puuttumiseen ja toisinaan jopa epäkohteliaalta tuntuvaan käytökseen. Täytyy myöntää, että en minäkään siitä vähäsanaisuudesta piittaa. Saisimme joissakin asioissa ottaa mallia amerikkalaisesta kulttuurista.

***
Tim Walker on toiminut opettajana niin täällä kuin kotimaassaankin, hän kirjoittaa suosittua koulutusaiheista blogia Taught by Finland. Suomeen hänet toi rakkaus. 
Aina kirjaa lukiessani mietin millainen ihminen kirjan takaa löytyy. Tämän kirjan kohdalla mietin minkä ikäinen tämä nuori mies mahtaa olla, ja kun hänen ikänsä selveni muistan ajatelleeni, että hänhän on vielä ihan lapsi! Heh. No ainakin nuorempi kuin minä. On vaikeaa edelleenkin - tälläkin iällä - tajuta, etteivät itseäni muutaman vuoden nuoremmat silti enää ole alle täysikäisiä.




Iisipiisi Halloweeni!



Sinnikkäästi toivotan edelleen 'Happy Halloween' vaikka sainkin blogin lukijalta kommenttia, ettei sellaista voi toivottaa. Että ennemminkin pitäisi sanoa karmaisevaa tai hirvittävää halloweenia. 
Mutta minä en suostu ajattelemaan tätä juhlaa pimeyden juhlana. Minulle se tuo valoa pimeyteen ja iloa elämään. Mitä enemmän juhlan aiheita sen parempi. 

Aikuisten juhlia en järjestänyt monestakaan syystä, mutta lapsille sen sijaan on kiva järkätä kaikenlaista. Ja oikeasti lapset on vain tekosyy juhlien järjestämiselle, lasten turvin saan itsekin vähän hömpötellä ja hyysätä. Ja sitten kun vielä löytyy samanhenkisiä aikuisia, jotka lähtevät täysillä mukaan niin sepä tekee minut vieläkin iloisemmaksi! Iso kiitos mukaan tempautumisesta siis lasten Tädille, ja muulle perheelle.

Made by Täti - Haamut vesi-ilmapalloista ja harsokankaasta.
TSI-ideoita Halloween-somistukseen: harsokangasta ja huopaa!


Nopea teemaan sopiva liina oranssista ja mustasta huovasta!
Made by Täti - Haamu harsosta ja ilmapallosta.
Ja sitten vähän aiheeseen sopivaa herkuttelua...





Nauravat satsumat - piirrä permanent-tussilla kasvot!

Hämiskeksit sokerikuorrutteella ja lakunaruilla, made by Täti


Tänä viikonloppuna tuli syötyä niin paljon, että olo kuin pienellä pullealla possulla. Lauantaiaamu meni koristeiden teossa ja sitten aloitettiin herkkujen teko. Ruokaa oli tarjolla mielin määrin ja taisi yhtenä päivänä elämässäni toteutua myös se 'syö viisi annosta päivässä'-sääntö. 
Halloween-teemaan sopivasti sipsipussissa luki: "Jos löydät pussista oikean sydämen..." Se olisi kyllä ollut jo vähän liikaa jopa minunkin makuuni. 

Hörhöterkuin,



torstai 27. lokakuuta 2016

Kellari vaihtaa väriä


Askel kerrallaan kodin pinnat vaihtavat väriä ja uusiutuvat. Asuinkerros alkaa olla jo valmis, vaikka aina pientä säätämistä tulee tehtyä. Värien valinta on joskus vaikeaa, ja aisteille pitäisi muistaa antaa tilaa sopeutua muutoksiin. Lattialistat pitäisi jaksaa kiskoa irti ja maalata siistimmiksi ja WC:n lattia täytyy maalata ja listat asentaa. Siivota saa aina ja varsinkin lastenhuone on aina kuin pommin jäljiltä. Olisi niin houkuttelevaa päästä kärpäseksi kattoon esimerkiksi asuntomessuilla oleviin lastenhuoneisiin nyt kun niissä on jonkun aikaa asuttu. Onko viirit vielä suorassa ja lelut ojennuksessa. Moni koti viimeistellään viimeisen päälle lehtikuviin ja messuille, mutta harvemmin näytetään sitä miltä kodit näyttävät arjen keskellä.

Kellaritilaan oli ajatuksena toteuttaa jonkinlainen oleskelutila säkkituoleineen ja kenties TV voisi löytää paikkansa lipaston päältä. Kaikki muut näistä onkin jo asettunut paikoilleen, mutta telkku on edelleen varastossa. Oleskelukin on jäänyt vähemmälle kun ilmat ovat viilenneet, kissa sen sijaan on nauttinut olostaan säkkituolin uumenissa.
Kellarin lattiat oli tarkoitus kuitenkin maalata, ollaan tilassa sitten oleskelujen tiimoilta tai vain pyykkejä pestäessä. Haluan, että itsellä on hyvä olo, ja hyvä olo tulee muun muassa siitä, että tietää asioiden olevan kunnossa. Kellarin muutosta on hidastanut yksi epäkohta ja harmitusta aiheuttava asia, mutta siitä sitten joskus toiste. Siirsin harmin mielestäni hetkeksi sivuun ja päätin ryhtyä maalauspuuhiin. Pesutuvan lattia oli alunperin punainen. Aluksi haaveilin valkoisesta tai vaaleanharmaasta maalipinnasta, mutta kohteliaisuussyistä päätin kysyä miehenkin mielipidettä asiaan. Hän oli sitä mieltä, että lattian tulisi olla sinertävän vihertävän harmaa. Mikä väri se sitten onkaan. Etsiskelin värejä lattiamaalikartoista, ja Teknofloorin kartasta löytyi sopiva sävy. Miehen valinta siis voitti. Ja hyvä se olikin. Valkoinen lattia olisi saattanut tehdä tilasta pliisun ja valkoisessa näkyy helposti liat ja moskat.


Lattia näyttää yläkuvissa omituiselta siksi, että päätimme lasten kanssa vähän huvitella ja maalasimme kuvioita paperin sijaan lattiaan ennen lopullista maalipintaa. Aika ahdistava tuo punainen väri oli, kiva saada vaihtelua ja piristystä. Ja eiköhän tilan lopullinen funktiokin löydy kun jonkun aikaa ollaan asuttu. Nyt kuukausia on vasta pari, joten kaikki asiat vielä hakee paikkaansa jonkin aikaa.



Yläkuvissa lopputulos ensimmäisen ja toisen maalauskerran jälkeen. Maalasin lattiat Eskaron Floor lattiamaalilla. Se on liuotinohenteinen, kiiltävä ja hyvin kulutusta kestävä maali. Katseli juuri Eskaron laajaa tuotevalikoimaa ja huomasin pohtivani mitä kaikkea tulevina vuosina tuleekaan tarvittua. Saunan seiniin tarvittaisiin uudet pinnat ja talon julkisivu kaipaa kohennusta. Huhheijaa, kuinkahan sitä kaikesta selviääkään. Mutta herätys ja takaisin tähän hetkeen. Kellarin lattia on nyt saanut uuden raikkaamman ilmeen. Minua ensin vähän kauhistutti, että maali on liuotinohenteista. Jotenkin minua vain pelottaa kyseisenlaisten maalien kanssa puuhastelu, lähinnä siis turvallisuussyistä. Pelkään rättien ja riepujen syttymistä itsekseen. Mutta tokihan vesiohenteistenkin maalien kanssa saa olla tarkkana, saattavathan nekin syttyä. 

Floor lattiamaali on todella riittoisaa! Maalasin lattiat pienellä telalla (konttien, koska se tuntui parhaimmalta tavalta minulle) ja lattian reunat siistin pensselillä. Muutamalla desillä sai helposti maalattua parinkymmenen neliön alan. Jo ensimmäinenkin maalikerros peitti punaisen maalipinnan hyvin, mutta maalasin toiseen kertaan vielä varmuuden vuoksi. Ensimmäinen maalikerros kesti kuivaa yllättävän kauan, ehkä jopa 24h. Siitä syystä varauduin toisellakin kerralla pitkään odotusaikaan mutta toinen maalikerros kuivuikin yllättäen melkein puolet lyhyemmässä ajassa.

Lattiapinta puhdistettiin ja korjattiin/tasoitettiin virhekohtia. Kyseisessä tilassa lattian pinnassa kulkee muoviputket, joten pintaa ei juurikaan saa hioa. Joitakin kohoumia tasoiteltiin ja kuoppia täytettiin. Ja lopuksi taas hiottiin betonille tarkoitetulla kuppilaikalla (löytyy mm. Motonetista).

Nyt mietinnässä on, laitetaanko pesutupaankin jalka- ja kattolistat. Ehkä ne toisivat viimeistellymmän lookin, mutta kyllä se tällaisenaankin menee ihan hyvin. Minulla on vähän sellainen outo ajatus, että kaikki pitäisi olla valmista heti, mutta ehkä niitä asioita pitää jättää tulevillekin päiville ja vuosille.


Yllä oleva saavi löytyi erään talon purkulavalta. Nappasin sen heti mukaani koska se on niin hieno ja monikäyttöinen. Ja kunhan tuo pesutilaprojekti valmistuisi niin, että kellarissa tykkäisi oleskella ilman ahdistusta, voisi tilasta nauttia ihan uudella tavalla. Kyllähän se saunan jälkeen olisi kiva istahtaa penkille kuivattelemaan ja rentoutumaan kynttilänloimusta.

Toivottavasti teillä on kotona kaikki hyvin.

Blogiyhteistyö | Eskaro Suomi




keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Kirjoitusalusta seinälle!


Kun katselin seinällä olevia lastemme kuvia, huomasin ettei tyttösestämme ole kuin vauva-aikaisia kuvia. Tyllerö on kuitenkin täyttänyt jo kaksi, joten ehkä olisi aika tilata hieman uudempiakin kuvia. Tykkään mustavalkoisista vedoksista, ne on jotenkin ajattomampia ja tyylikkäämpiä. Ja ne on helpompi sulauttaa sisustukseenkin. Otan kuvat itse ja teetän sopivankokoisiksi. Ifolorilla on usein hyviä tarjouskampanjoita ja nyt kun tuli erityisen hyvä alennusprosentti päätin kahlata kuva-albumit lävitse ja muokata valitut kuvat mustavalkoisiksi. 20x30cm kuvalle tuli alennuksen kanssa hintaa vain reilu euro, mikä on todella halpa hinta! Kuvien laatu, palvelu ja asiointi on muutoinkin kyseisessä firmassa hyvää. Ja ei tämä ei ole maksettu mainos, vaan ihan oma henkilökohtainen mielipiteeni. Tilasin muutaman ison kuvan ja muutamia pienempiä. Nyt haasteeksi tuli sitten löytää niihin sopivat kehykset.
Yhden idean ns. DIY-kehykseksi kuitenkin löysin Pinterestistä ja heti piti päästä testaamaan. Ja tärkein tarvittava materiaalikin löytyi kuin taikaiskusta ainoana kappaleena askartelukaupan muuttomyynnistä.


Kuvakehykseen tarvitaan siis kirjoitusalusta/keräilyalusta, valokuva ja erilaisia papereita ja koristeita.

Omaan koristeltuun kehykseeni tarvittiin:

* kirjoitusalusta / keräilyalusta
* valokuva
* pinkiksi värjätty kirjansivu
* pala mustaa kangasta
* ekokartonkia
* stanssattuja koristeita (pitsi ja lumihiutale)
* pieni kakkupaperi
* washiteippiä
* narua
* dymoteksti



Aloitin työn sommittelemalla elementtejä ja kerroksia alustan päälle. Pohjalle laitoin ekokartongista taustan, jolle liimasin ja nidoin seuraavat kerrokset. Kartongin päälle nidoin mustasta puuvillakankaasta revityn palasen, sen päälle laitoin kakkupaperin ja lopuksi asettelin valokuvan omalle paikalleen.


Kun pohjakerrokset kuvan kera olivat löytäneet paikkansa aloitin koristelun ja viimeistelyn. Washiteipillä on helppo liimata koristeita kiinni pohjaan, samalla se toimii koristeena itsekin. Nitojan avulla on helppo kiinnittää sellaisia elementtejä, joita ei liimalla tai kaksipuolisella teipillä saa kiinnitettyä. Työssäni nidoin sekä kankaan, kakkupaperin, että stanssatut lumihiutaleet ja vipulävistimellä leikatun perhosen kiinni paikoilleen. Apuna käytin puikkoliimaa.
'Love' ja 'Dream' on washiteippiä ja 'Tyllerö' on tehty dymolla. Lopuksi kieputin työn päälle ohutta narua ja kiinnitin narunpäät työn taakse teipillä. 
Kun työ tuntuu valmiilta, se kiinnitetään kirjotusalustaan klipsillä kiinni, 
ja kuvakehys on valmis!

Vastaavanlaisissa kirjoitusalustoissa on klipsuissa reikä, jonka avulla alustan saa helposti seinälle ja näin alusta muuntuu kehykseksi. Varsinkin MDF:sta valmistetut alustat ovat jo sellaisenaan hyviä 'kehyksiä' valokuville, mutta minä halusin viedä koristelun astetta pidemmälle.


Psst. Koristeluun ei välttämättä tarvita erityisiä laitteita tai välineitä, mielikuvitusta käyttämällä ja avoimin mielin perustarpeillakin saa aikaan näyttävän ilmeen! 



Tekemisen iloa!





tiistai 25. lokakuuta 2016

Kaulin käyttöön!


 Aina täytyy jotakin kokeilla ja aina sitä parempi mitä enemmän pystyy itse tekemään.

Meillä kuluu talouspaperia runsaasti. Lapsemme ovat paperin suurkuluttajia. Ruokaillessa suu täytyy pyyhkiä jokaisen lusikallisen jälkeen. Pelkään toisinaan, että joku kerta heidän suunsa lähtevät kovan pyyhkimisen tuoksinassa irti. Onhan se tietysti hyvä, että ovat oppineet tällä tavalla siisteiksi, ja lähes pakkomielteen kaltainen toiminta saattaa olla peräisin minulta...

 Paperirulla on siis aina pöydässä, siitä on helppo napata pala kun tarve vaatii. Sen verran nuuka minä kuitenkin olen, että puolitan aina nuo isot arkit, koska muutoinhan se olisi jo lähes tuhlausta. Varsinkin jos siihen isoon palaan jostakin syystä pyyhittäisiin vain kerran. 

Paperiteline seinässä on aivan liian kaukana, ja silloin pöydästä pitäisi pongahdella pois lukuisia kertoja ruokailun aikana. Pelkkä paperirulla pöydässä taas on aika ankeaa ja tylsää. 
Arvatenkin jotakin piti keksiä ja kun näin polttopuiden joukossa rikkinäisen kaulimen, hyökkäsin oitis löytöni kimppuun! Sahasin kaulimen toisen 'nupin' irti, jotta sain sisällä olevan 'kepin' pois. Pahoittelut, sanavarastoni on tähän aikaan vuorokaudesta hivenen puutteellinen. Yhdistin kaulimen osasen puukiekkoon naulaamalla osat kiinni toisiinsa. Ja valmista tuli! Näppärä ja persoonallinen talouspaperiteline on valmis käyttöön. Asettelin irtileikatun nupin paperirullan sisään tukea antamaan, tällä tavoin ei paperirulla heilu liikaa paperia otettaessa.

Innovatiivista tiistaina!



maanantai 24. lokakuuta 2016

WC:n edullinen uudistus!


Talossamme on yksi ainoa WC, ja sekin on todella pieni. Ei itseäni juurikaan haittaa, ettei vessoja ole enempää koska ei lapsuudenkodissanikaan ole ikinä yhtä enempää ollut ja hyvin on pärjätty. En ole tottunut myöskään isoon vessaan, joten ei tämä uuden kotimme pieni vessa tuntunut mitenkään ongelmalliselta. Mutta jos nyt rehellisiä ollaan niin toisinaan tilan puute ahdistaa, varsinkin kun kyseisessä tilassa häärää välillä itseni lisäksi kaksi alamittaista, ja kaikkien on aina ängettävä samaan tilaan vaikkei hätää olisikaan. Ostohetkellä WC oli musta. Seinissä oli tummanpuhuvat ornamenttikuvioiset tapetit, katosta roikkui kristallikruunu ja seinällä oli lasiset tasot. Malja-altaan alla oli itse tehty allaskaappi, ja allastaso kiersi tilan kahdella seinällä. Vaikka taso ei ollut leveä, tuntui se kuitenkin vievän ikävästi käyttötilaa. Toki tason päälle sai laitettua purkkeja ja pesuvälineitä, mutta en silti kokenut sitä käytännölliseksi. Ja ei se paperitapettikaan niin kovin järkevä materiaali mielestäni ollut. Ei varsinkaan altaan takana, jonne väistämättä roiskui käsiä pestessä vettä ja tapetin pinta oli täynnä valkeita roiskeita. Olisihan altaan taakse tietysti voinut laittaa vaikka lasin tai laattoja, mutta roiskejälkiä oli muuallakin seinissä, ja sen lisäksi seinät oli tapetoitu osittain isoista ja pienistä palasisista ja näytti sen vuoksi hieman epäsiistiltä. 

Sitten alkoikin kova pohdinta, että miten tuon pienen tilan uudistaisi niin, ettei tila pienene entisestään ja mielellään pintaremontti tulisi toteuttaa mahdollisimman edullisesti. Kyselin ihmisiltä kommentteja ja ideoita materiaalien suhteen. Osa kehui laminaattia, osa paneeleja. Kumpaisiakin harkitsin mutta sitten päähäni pälkähti ohut vaneri. Ajattelin, että sillähän voisi saada helposti 'pinnoitettua' ison alan kerralla siististi. Ohuella 4mm vanerilla huonealakaan ei pienenisi, kuten se tekisi paneelin tai laminaatin kanssa, ne nimittäin ovat sen verran paksua materiaalia. Vertailin hintoja usean eri paikan välillä ja keskimäärin jokaisessa paikassa hinta pyöri 30 euron tietämillä. Lopulta kyllästyin jahkaamiseen ja päätin, että nyt käydään vielä yhdestä paikasta kysymässä ja sitten ostetaan tarvittavat materiaalit, jotta saadaan asia eteenpäin. Hartmanilta löytyi etsimääni vaneria, ja hinta oli yllättäen melkein puolet halvempaa kuin muissa firmoissa ja myymälöissä. Hartmanilta lähti siis matkaamme 5 vanerilevyä, yhden koko on 1220x240mm.
Lopulliseen työhön meni kolme ja puoli vanerilevyä, WC:n koko on n. 95x145cm, korkeus n. 250cm. Hintaa käytetyille vanereille tuli vajaat 60€.
Vanerit kiinnitettiin seinään asennusliimalla ja pienillä nauloilla. Seinien kulmat tasoitettiin pakkelilla ja saumanauhalla.



Allas, hana, pönttö ja valaisin pysyivät samoina. Allastaso tehtiin liimapuulevystä. Levystä leikattiin mittojen mukainen kappale, joka kiinnitettiin seinään kulmaraudoilla ja hyllynkannattimilla. Tarkoitus olisi tehdä vielä jonkinlainen suoja putkien eteen ja/tai hyllytaso tai lokerikko allastason alle. Koukkujen sijaan naulakoiksi vaihdettiin Wave-naulakot. Mies halusi laittaa ne, minun makuuni ne ovat ehkä hieman modernit, mutta kyllähän ne ihan hauskat silti ovat ja tuovat osaltaan mukavaa ilmettä uudistettuun tilaan. 
Peilikaappi on vanhasta kodista ja se pääsi vihdoin käyttöön tässä talossa. Aiemmin vessassa oli lasiset avohyllyt ja erillinen peili altaan yllä.

Ovenkarmeissa on jännä violettiin vivahtava harmaan sävy: Tikkurilan AMETISTI. Kyseisellä sävyllä on maalattu oikeastaan kaikki ovi- ja ikkunakarmit, lukuun ottamatta muutamia valkoiseksi maalattuja karmeja.


 Seinäpinnat ja allastaso maalattiin V33-paneelimaalilla, sävy vaaleanharmaa. Kyllähän tuo sävy lähinnä valkoiselta näyttää mutta ei se kyllä oikeastaan haittaa yhtään. Mikä sinällään on hauska juttu, koska normaalisti olisin sanonut, että en todellakaan halua valkoista vessaa mutta niin vain mieli muuttui. Ei minusta silti pelkistetyn tyylin ystävää saa, vaikka toisinaan vaaleus onkin hyvä asia. Värit ja runsauden voi sisällyttää muihin tiloihin, mutta tällainen muutoinkin pieni tila hyötyy valoisuudesta ja minimaalisesta ilmeestä.  

Maali oli ihanan keveää ja vaneri materiaalina imi maalia itseensä. Lopputulos on upea, V33-maali hyväilee kauniisti vanerin pintakuviointia ja maalipinta on kuin satiinia.
Maalasin seinät ensin pensselillä ja toiseen kertaan pienellä telalla. Allastaso on maalattu kertaalleen. Maalia kului noin kaksi litraa.
V33-Paneelimaali sopii seinä- ja kattopaneeleille: puhtaalle, lakatulle tai maalatulle puulle. Se tarttuu ongelmitta myös kalvopinnoitetuille MDF-paneeleille ja muoviin.

• Toimii ilman pohjamaalia tai hiontaa
• Vesiohenteinen
• Valumaton koostumus
• Kestää arjen haasteissa
• Kestää kulutusta
• Hylkii likaa
• Kestää vesiroiskeita
• Pesunkestävä
• 4 värisävyä

Kaikin puolin siis loistava tuote ja sopi kuin nenä päähän tähän meidän projektiimme.


Tässä kuvakollaasissa näkyy vessa ennen muutosta, ja sitten vaneripintaa ennen käsittelyä. En muuten tiennyt vaneria pohtiessani, että se on kovaa kyytiä tulossa taas muotiin. Rakennusmateriaalinakin se on syrjäyttämässä muut levymateriaalit. Ja onhan se hieno materiaali, todella monipuolinen ja monikäyttöinen, ja se on helposti käsiteltävissä.
Lattiakin lopulta maalattiin ja kattoon asennettiin listat. Nyt WC alkaa näyttää jo viimeistellyltä. Joitakin pikku fiksauksia pitää vielä toteuttaa, mutta kaikki ajallaan. Isoimmat jutut on nyt kuitenkin saatu siistittyä ja tilan ilme on freesi ja raikas. 
Lattia maalattiin V33-sarjan lattioille tarkoitetulla, vesiohenteisella, kaakelimaalilla. Se sopii lasitetuille ja lasittamattomille laatoille sekä klinkkerille, ja soveltuu myös graniitille, marmorille, ym. kivilaaduille. Ennen maalauksen aloittamista saumat tulee puhdistaa Ronseal Saumanpuhdistajalla ja lattiat esikäsitellä pesemällä lattiapinta Nitorin soodapohjaisella (alkaliini) maalarinpesuaineella ja pesukankaalla, ja sen jälkeen lattia käsitellään V33:n esikäsittelyaineella kaakelilattioille, huomioiden erityisesti nurkat ja saumat. Pesun jälkeen lattiat huuhdellaan huolellisesti vedellä ja annetaan kuivua vähintään 24 tuntia.

Kaakelimaalin joukkoon sekoitetaan ennen maalauksen aloittamista lisäaine, joka sisältyy maalipakkaukseen. Sekoittamisen jälkeen maali tulee käyttää 10 vuorokauden kuluessa, sen jälkeen maalin teho heikkenee. Maalasin lattiat kahteen kertaan. Maalaaminen oli todella helppoa, nopeaa ja vaivatonta. Maalaamiseen käytin pientä telaa ja nurkat maalasin pensselillä. Sopivan ajankohdan löytäminen oli vaikeampaa kuin itse maalaus, piti nimittäin miettiä tarkkaan miten ajoittaa esikäsittelyvaiheet ja maalaaminen kun jokaiseen vaiheeseen kuului lisäksi pitkät kuivumisajat. Käytinkin hyväkseni yöaikaa, silloin pinnat saivat kuivua rauhassa. 

Tässä ennen maalausta...

Ja tässä maalauksen jälkeen. 
Maalisävynä oli mustanharmaa, lähinnä sitä sävyä mitä lattiat olivat alunperinkin. Halusin tumman lattian, koska se antaa kivaa kontrastia muutoin vaalealle tilalle. Lattiassa oli yksi valkoinen laatta ja hyvin tuo tumma maali peitti senkin. Lattian pinta-ala on vajaa puolitoista neliötä ja sen maalaamiseen kahteen kertaan tarvittiin noin 350 ml maalia. Minkäänlaista pohjamaalausta ei tarvita.

DIY-uudistuksen kulut n.
- Vaneri 60€
- Liimapuulevy 14€
- Maalit: kaakelimaali 750ml - 39,90,- | paneelimaali 750ml - 27,90,- ja 2L - 49,90,-
+ muut kulut kuten asennusliima, vanerisaha ja saumanauha.


*Blogiyhteistyö V33*

Remppaterkuin,


keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Halloween!


Lokakuu on jo puolessa välissä ja kohta on kuun vaihde. Silloin maailmalla ja nykyään jo Suomessakin juhlitaan Halloweenia. Juhlaa, joka jakaa mielipiteitä. Minulla itselläni ei ole juhlaa vastaan mitään, minusta se on vain hienoa, että on yksi juhla lisää. Ja varsinkin näin syksyn pimeydessä on aina kiva kun on aiheita juhlaan. Tykkään kynttilöistä ja koristevaloista. Tykkään koristeiden tekemisestä ja kodin somistamisesta. Halloweenin ei tarvitse olla karmea ja pelottava vaan se voi olla myös salaperäinen ja tunnelmallinen. 
Tykkään järjestää pienimuotoisia juhlia mutta en tykkää alkomahoolilla kyllästetyistä pippaloista, ja sellaisiin juhliin taas ei aikuiskansa yleensä ole innostunut tulemaan joten vaihtoehdoksi jää juhliminen oman perheen kanssa tai sitten järjestetään kemut lapsille.


Muuton jälkeen en ole askartelukaappejani avannut. Nyt oli pakko, koska deadline painaa Paperillan kanssa. Oli siis pakko kivuta vintille, avata kaapit ja kaivaa tarpeet esiin. Enkä sano, ettenkö tykkäisi askartelusta. Tuskin minulla siinä tapauksessa olisi kokonainen työhuone kaapit pullollaan materiaalia. Syy on oikeasti siinä, että oma aika on kortilla ja runsaudensarvi ahdistaa takaraivossa. On siis liikaa ajatuksia, ideoita ja niitä ei meinaa saada järjestykseen.

Kun alkuun päästiin niin tällainen oli lopputulos!
Lepakkoruusukkeisiin tarvitaan lahjapaperia tai voimapaperia, josta taitellaan ensin haitari ja sitten muotoillaan ruusuke niittaamalla sivut yhteen.
Koristeeksi pieniä kakkupapereita, hopeanauhaa ja mustasta kartongista leikattuja lepakoita.