keskiviikko 16. elokuuta 2017

Butterfly Pea - sinisen sävyjä




Värikkäistä ruuista puhuttaessa siniset  sävyt ovat toinen sellainen, jotka kiehtovat minua kovasti. Ei teollisesti värjätyt ruoat vaan luontaisesti sinisyyttä omaavat, kuten siniset perunat ja violetit kaalit. Viime aikoina olen metsästänyt kissojen ja koirien kanssa sinistä väriä antavia superfoodeja kotimaisista verkkokaupoista. Ulkomailta niitä löytyy useampia mutta olisi kiva jos tuotteen saisi ostaa ilman kalliita postitus- ja/tai rahtikuluja. 

Blue Majik on yksi niistä. Se on valmistettu sinisestä spirulinasta. Tutkimusmatkallani minulle kerrottiin, että osa näistä sinisistä spirulinatuotteista on värjätty kemiallisesti, eivätkä siis ole aitoja luonnontuotteita. Mutta olen ymmärtänyt, että kyseistä tuotetta on olemassa myös luontaisestikin. Sinistä spirulinaa en ole Suomen markkinoilta löytänyt, paitsi Kärkkäiseltä. Olisi kivaa saada siitä tuotenäyte, jotta voisin testata toimiiko se siten kuten mitä olen Instagramin kuvaviidakossa nähnyt. Siellä nimittäin on toinen toistaan upeampia sinisiä herkkuja! Olen ihan pyörällä päästäni kun ihastelen sateenkaaren värisiä ja sinisen sävyisiä nicecreameja ja muita raakaruokaherkkuja. 

Toinen sinisyyttä tuova kasvi on siniherne - Clitoria ternatea. Onnekseni löysin sitä kotimaisesta verkkokaupasta. Teekauppa Veiström myy siniherneteetä. Sillä saa aikaan upean sinistä teetä, jonka voi halutessaan maustaa sitruunalla. Tällöin sininen väri muuttuu violetiksi! Siniherneteessä on jännä sienimäinen maku, ehkä se muistuttaa hieman pakuria. Jos maku tuntuu omaan suuhun oudolta voi sitä taittaa esimerkiksi vaniljalla tai hunajalla. Siniherneellä on lukuisia terveysvaikutuksia, joten se on myös oikea luonnon oma superfood.

Olen keittänyt siniherneen kukinnoista teetä parisen kertaa, mutta enemmän minua on silti kiinnostanut sen käyttö värjääjänä. Se miten saisin tuon sinisyyden tarttumaan muihin ruokiin ja leivonnaisiin onkin ollut haasteellista. Kokeilin keittää kukintoja pienessä vesitilkassa ja uuttaa siten kukista väriä. Lisäsin uutoksen banaanijäätelön joukkoon toiveena saada sinistä nicecreamia. Ei tarttunut väri. Ja sitten taas huokailtiin, että mitäs seuraavaksi.

Aikaa kului jonkin verran. Metsästin sinihernejauhetta joka paikasta, esitin kauppoihin tuotetoiveita kunnes sitten ajatus välähti mielessäni. Miksen tekisi jauhetta itse! Eihän se voi olla vaikeaa. Minulla on kuivattuja siniherneen kukintoja, ja mistäs muusta se valmis jauhekaan on tehty kuin kukinnoista. Otin silppurin kaapista, laitoin kuivatut siniherneen kukinnot sinne ja painoin koneen käyntiin. Pikkuhiljaa kone työsti kukkaset jauheeksi, tai ainakin hyvin hyvin pieneksi silpuksi. 


Silppurin pohjalle ilmestyi sinistä jauhetta. Kaadoin jauheen lasipurkkiin ja kokeilin huvikseni värjääkö silppuriin jäänyt "pöly" veden miten voimakkaasti. Hyvin antoi väriä.

Seuraavaksi kokeilin käyttää jauhamaani jauhetta. Vaahdotin kookoskerman vaahdoksi ja lisäsin joukkoon ensin teelusikallisen ja sitten toisen. Kerma muuttui vaaleansiniseksi. Syvää sinisen sävyä en edelleenkään saanut, mutta aion jatkaa yrittämistä. Toki saatoin olla hiukan nuuka jauheen kanssa koska en halua tuhlata sitä liian nopeasti. 

| Yhteistyössä Teekauppa Veiström |


tiistai 15. elokuuta 2017

Punaiset teeleivät täysjyväspeltistä

Värikäs ruoka houkuttelee syömään. Rakastan kokeilla kaikkea uutta. On myös kiva kokeilla luoda itse jotakin uutta, tuunata valmiita reseptejä ja rakennella omia kokonaisuuksia. Luonnon omilla antimilla saa luotua monenkirjavia ruokia ja annoksia. Punajuuri on yksi "lempiväriaineistani". Sillä saa todella kauniin punaisia sävyjä. Olen leiponut mm. punaisia sämpylöitä, punaisia korvapuusteja ja muffinsseja sekä sateenkaarikakun. Tässä vanhoja postauksia selatessani tulee hieman hämmentynyt olo, onneksi ajan kuluessa olen kehittynyt kuvien ja muiden blogin ylläpitoon liittyvien asetusten suhteen. Öhm. No niin, palataan takaisin nykyhetkeen. 

Ostin jokin aika sitten iso pussillisen punajuuria kun tarvitsin niitä kakkutaikinan värjäykseen. Lopuille punajuurille täytyi keksiä käyttöä jotteivat mätäne kaappiin. Meillä on nimittäin kasvimaalla tulossa aika paljon punajuuria lisää, kiitos aviomiehen puutarhanhoitoinnon. ( Ei se taida mikään oikea sana olla, mutta ei se ole niin justiinsa.)

Tarkoituksenani oli ensin leipoa punajuuririeskaa, mutta siinä leivonnan tiimellyksessä rieskataikina muuttuikin teeleipätaikinan kaltaiseksi. Leivistä tuli ihanan meheviä ja pehmeitä. Punajuurista tuli värin lisäksi kivaa makeutta. Usein punajuurista tulee maamainen, multainen maku, mutta nyt punajuuren maku pysytteli mietona taustalla. 

Punajuuri-speltti-teeleivät


2 punajuurta raasteena
1 dl vettä
3 dl täysjyväspelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
loraus öljyä

Raasta punajuuret ja kiehauta raastetta vedessä muutama minuutti. Anna raasteen jäähtyä, älä kaada vettä pois. Lisää punajuuriraasteen ja veden joukkoon spelttijauhot, leivinjauhe, suola ja öljy. Voit käyttää rypsiöljyä tai halutessasi jotakin maukkaampaa tai maustettua öljyä. Sekoita taikina nopeasti sekaisin esimerkiksi puuhaarukalla. Jos taikina näyttää kuivalta, lisää joukkoon hieman nestettä. 

Taputtele taikina leivinpaperin päälle uunipellille ohueksi, noin 1 cm paksuiseksi levyksi jauhojen avulla. Pistele leivän päälle haarukalla reikiä ja paista 200*asteessa noin 15 minuuttia, kunnes leipä on kypsä. Tarkkaile uunia ja kypsyyttä, leipä saa mielestäni jäädä mieluummin vähän kosteaksi kuin liian kuivaksi. Voit leikata leivän paloiksi joko ennen uuniin laittoa tai vastapaistettuna. 

Teeleivät ovat parhaimmillaan uunituoreina voin kera, mutta säilyvät hyvin parikin päivää jääkaapissa. Vinkki! Kokeile paahtaa punajuuriteeleipiä leivänpaahtimessa miedolla lämmöllä. Paahto antaa jääkaapissa olleille leiville vastapaistetun kaltaista tuntua.



keskiviikko 9. elokuuta 2017

Suloisen makeat synttäriherkut!

Pinkkejä mokkapaloja. Niitä Kolmevee tilasi kun aloin suunnitella syntymäpäivien tarjottavia. Ahaa. Mitähän ne sellaiset mahtavat olla. Tai no, helpostihan ne syntyisivät jos tekisi esimerkiksi tuuloman torttujen pohjan ja kuorrutteen tomusokerista ja elintarvikeväristä. Mutta kun minä en halua käyttää elintarvikevärejä. Enkä liikaa sokeria. Aina kun on mahdollisuus kiertää tai muokata ohjeita niin teen niin. Aina tosin ei välttämättä asiat onnistu niin kuin on ajatellut ja toisinaan sitä sokeria tulee silti. Toisaalta suosin kuitenkin sokeria jos vaihtoehtoina ovat keinotekoiset makuaineet. Sellaiset myrkyt saisi kieltää lailla. 

Leivoin pohjan samalla ohjeella, jolla tein viime vuoden syntymäpäiville myskikurpitsamuffinsseja, mutta jätin kanelin ja kardemumman pois. Myskikurpitsataikinasta tulee ihanan kuohkea ja kostea. Kuorrutteen kanssa pähkäilin pitkään, että miten sen tekisin. Vaakakupeissa oli mm. tuorejuustosta sekä suklaasta tehdyt kuorrutteet. Päädyin lopulta ganachen kaltaiseen kuorrutteeseen. 

Kuumensin kattilassa 2 dl kuohukermaa ja lisäsin joukkoon 100 g valkosuklaata. Suklaa sulaa melko nopeasti kuuman kerman joukkoon. Pitää vain varoa, ettei kerma kiehu. Kun suklaa on sulanut, massaa sekoitellaan tasaiseksi ja jätetään viilentymään. Laitoin seoksen jääkaappiin oleentumaan yön yli. Seuraavana päivänä vaahdotin suklaa-kermaseoksen kuohkeaksi ja värjäsin sen (itse tehdyllä) punajuurimehulla. Käytän pääsääntöisesti Lidlin suklaata leivonnassa koska ne sulavat aina todella hyvin ilman palamista tai jämäköitymistä. Olen joskus sulattanut esim. Fazerin suklaata se tuppasi paakkuuntumaan ja jämäköitymään. Lidlin FinCarre-suklaalevyt sulavat kauniisti ja säilyttävät kiillon.

Levitä kuorrute kakkupohjan päälle, koristele strösseleillä tai kuivatuilla marjoilla / luonnon kukilla ja leikkaa kakku pienemmiksi leivoksiksi. 


Makeiden herkkujen joukossa oli myös suklaiset popcornit. Paista popcornit ja sulata suklaa. Suklaa kannattaa sulattaa isossa kulhossa ja kaataa valmiit popparit suklaan joukkoon. Sitten vain sekoitellaan kaikki sekaisin. Suklaapopparit voi laittaa jääkaappiin jähmettymään ennen tarjoilua. Sekaan voi myös laittaa suklaamakeisia, strösseleitä, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, yms.

Sagaform piccadilly Kostaboda

Ja ettei makea vaan pääse loppumaan niin toki Unicorns-teemaan sopivaksi oli tarjolla myös suklaaseen dipattuja vaahtokarkkeja. Lidlissä on aina kesäisin myynnissä kokonaan valkoisia vaahtokarkkeja. Hintakin on minusta melko edullinen, koska pussi on iso. Dippasin vaahtokarkkeja valko- ja maitosuklaaseen ja sen jälkeen dippasin ne strösselikulhoon. Kaadoin ennen aloittamista kulhoon erilaisia strösseleitä (Dr.Oetker) ja dippasin suklaassa dipatut vaahtokarkit strösselikulhoon. Tähdet ja erikokoiset helmet ovat suloisia ja Sagaformin Piccadilly-vuoka sopii unenomaiseen teemaan hyvin!


Lisää Unicorn-teemaan liittyviä postauksia löydät alla olevista linkeistä!

* Koristeet - viirinauhat ja bannerit


* Tarjoilukoriste - pillikoriste

* Suolapalat -tarjoiluideoita

tiistai 8. elokuuta 2017

Mustikkapiirakkapäivä...

Mustikkapiirakkapäivää vietettiin 6.8.2017. Minä taas olin ihan siinä luulossa, että sitä vietetään vasta 9.päivä ja leivoin sillä ajatuksella tänään mustikkapiirakan. Täytyisi varmaankin syödä enemmän mustikoita, että aivot pysyisivät paremmassa kunnossa ja pää ajantasalla. No, eipähän tarvitse odottaa huomiseen, että pääsee syömään! 

Mustikkapiirakkapäivä liittyy Suomi100 -teemaan ja Syödään yhdessä -hankkeeseen. Jos tämä päivä meni sinultakin ohi, älä huoli. Syödään yhdessä -kalenterista löytyy runsaasti tempauksia ja haasteita koko loppuvuodelle, klikkaa tästä kalenteriin!

mustikkapiirakka, suomi100, syödäänyhessä
  Mustikkapiirakka täysjyväspeltistä

2 munaa
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 dl karkeaa ruisjauhoa
2 dl täysjyväspelttijauhoa
0,5 dl rypsiöljyä
1 dl maustamatonta jogurttia

2 dl mustikoita
2 rkl perunajauhoja

P.S. Kaikkien vihaama kaunis jättipalsami on syötävä kasvi, koristele kukilla kakut ja salaatit!

Vatkaa munien rakenne rikki. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne munien joukkoon. Lisää lopuksi öljy ja jogurtti ja sekoita taikina lastalla tai lusikalla tasaiseksi massaksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun (irtopohja)vuokaan ja lisää perunajauhoissa pyöritellyt mustikat pohjan päälle. Paista piirakkaa 200*asteessa uunin keskitasolla noin 25-30 minuuttia.


Gluteeniton suklaapiiras


Joka hetki on herkkuhetki. Eikös juu? Meillä on miehen kanssa tapana juoda joka ilta kahvikupilliset. Ja mikä se sellainen kahvihetki on jos ei ole mitään makeaa kyytipojaksi... Aina on siis pakko olla jotakin pientä herkuttelua kahvin kera. Toisinaan se on jokin valmistuote kaupan hyllyltä mutta toisinaan tulee tarve leipoa tai tehdä jotakin itse. 

Minulla on jonkin aikaa ollut kaapissa odottelemassa Provenan gluteenittomia tuotteita, tarkoituksenani kehitellä niistä jotakin kivaa. Kaurahiutaleista olen tehnyt tuorepuuroa ja suklaamuffini-jauhoseoksesta leivoin muffinsseja, mutta ne katosivat parempiin suihin ennen kuin ehdin kuvaa napata. Provenan tummasuklaakeksit olivat tosi maukkaita sellaisenaankin syötynä mutta kehittelin niistä lisäksi tällaisen suklaisen piiraan nopeaan makeannälkään. Kaapeista kun löytyi monta muutakin tilanteeseen sopivaa tuotetta. 

Tämä on niin sanottu raakakakku eli sitä ei paisteta ollenkaan. Kakku käy jääkaapissa jähmettymässä ja sitten se on valmis syötäväksi. Tosin voihan sen syödä ilman jäähdytystäkin mutta kylmänä se pysyy paremmin kasassa. 

Suklainen kakku - tai paremmin piiras - syntyy todella helposti sekoittamalla kaikki ainekset monitoimikoneessa massaksi ja taputtelemalla massa piirasvuokaan tai irtopohjavuokaan. Taikinaan on helppo lisätä oman maun mukaan melkein mitä vain haluaa. Siihen sopii kuivatut hedelmät ja marjat, kookoshiutaleet, erilaiset pähkinät jne. 


Suvikukkasen suklaapiiras

15 pehmeää, kivetöntä taatelia
2 dl Provena Jumbo oats kaurahiutaleita
40 g eli yksi pkt / 4 keksiä Provena snack biscuit tummasuklaa
2 tl tummaa kaakaojauhetta
1 rkl kookosöljyä
1/4 dl vettä ( tarvittaessa)

Täyte

2 rkl maapähkinävoita
100 g hyvää suklaata


Levitä vuokaan taputellun pohjamassan päälle maapähkinävoita ja sen jälkeen valuta sulatettua suklaata piiraan pinnalle. Laita piiras jääkaappiin jähmettymään. Jos et pidä maapähkinävoista, voit jättää sen poiskin. Lisää sitten vain suklaasula piiraspohjan päälle, jähmetä ja nauti!




maanantai 7. elokuuta 2017

Raparperia ja vaniljaa

Puolukkainen vispipuuro on se tutuin, ainakin minulle. Äiti teki sitä monesti silloin kun olin lapsi. Sitten joskus myöhemmin maistoin koulussa omenoista sekä mansikoista tehtyä ja ihmettelin, onko tällaistakin olemassa. Vispipuuron voi siis tehdä aika monella tavalla. Itse en silti ole vispipuuroa kovinkaan usein tehnyt. Ja silloin kun olen en ole saanut puuroa vaahtoutumaan kuten äitini tai koulun keittäjä. Mistähän johtuu, mysteeriksi on jäänyt. Pelkäsin, että sama toistui myös tällä kertaa mutta onneksi puuron rakenne muuttui kylmässä löysästä kuohkeaksi. Kerrankin näin päin. 

Tein siis vispipuuroa omista raparpereista ja anopin keräämistä viherherukoista. Maustoin puuron vaniljalla, koska rakastan vaniljan makua - ja tuoksua. Tavallisten mannasuurimoiden sijaan käytin Nallen tummaa mannaa.


Ai, että. Raparperivispipuuron kanssa sopii taivaallisen hyvin vaniljajäätelö! Miten ihanaa oli syödä tätä vaniljan ja raparperin sekoitusta auringon paisteessa. Raparperissa maistuu kesä.

Raparperi-herukka vispipuuro

1 litra raparperia
2 dl viherherukoita
1 litra vettä
2 dl sokeria
2 dl tummia mannasuurimoita
1 tl vaniljatahnaa

Keitä raparperia ja herukoita kunnes ne ovat pehmeitä. (Soseutin raparperit ja herukat ennen mannasuurimojen lisäämistä.) Lisää joukkoon sokeri, ja sen jälkeen mannasuurimot koko ajan sekoittaen. Mausta vaniljalla. Keitä puuroa miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Jäähdytä ja vatkaa vaahdoksi. 


sunnuntai 6. elokuuta 2017

I love bananas!


Rakastan banaaneja, nykyisin vielä enemmän kuin aiemmin! Ai miksi? No siksi kun ne ovat niin monipuolisia ja monikäyttöisiä! Kunpa olisin jo lapsena tiennyt, että näin helposti voi tehdä sorbettia niin olisin tehnyt sitä aina. Silloin jokaisessa reseptissä oli kilo sokeria, enkä niin mielelläni sokeria kamalan paljon tahtoisi syödä. Banaaneista tehtäessä ei tarvita kuin kohmeisia banaaneja ja muita makuja halutessaan. Banaanijäden sekaan voi laittaa esimerkiksi kaakaota, marjoja, hedelmiä, superfoodjauheita... Nicecream on tosi hyvää! Ei siis ihan perinteistä jäätelöä mutta silti yhtä hyvää. Jotkut heittää massan sekaan kookoskermaa mutta minä en ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Tosin voisi se olla hyvää, täytyy testata joskus. 

Banaanijäätelö on myös meidän Kolmeveen lemppari. Hän pyytää monesti, että tee äiti sitä banaanijäätelöä. Siitä syystä meillä onkin pakastin täynnä banskuja, osa kuorineen, osa viipaloituina. 

Tähän satsiin heitin banaanin (2 kpl) lisäksi hunajamelonia, viherherukoita ja mangososetta. Mutta sekaanhan voi laittaa oikeastaan mitä tahansa. Tällä yhdistelmällä massasta tuli pirtelömäinen, joten laitoin sen pakkaseen jähmettymään. Sekoitan massan ihan perus blenderillä ja pakastan nicecreamit muovirasiassa, josta jädeä on helppo ottaa. Umpijäässä olevaa massaa tosin pitää sulattaa jonkin aikaa ennen kuin sen kimppuun pääsee lusikan kanssa.


lauantai 5. elokuuta 2017

Vuohenputkipastaa!

Lejos informoi jokin aika sitten uudesta tuotteestaan, 00-jauhosta, jolla leivotaan maailman parasta pizzaa. Kyseessä on siis erittäin hienoksi jauhettu vehnäjauho, joka on suunnattu erityisesti pizzan leivontaan. Mutta käy se muuhunkin - esimerkiksi pastataikinaan. 

Jokin aika sitten surffailin Pinterestissä etsimässä lasten syntymäpäiviin liittyviä ideoita ja samalla eksyin sivulle, jossa oli tehty erivärisiä pastataikinoita. Siellä mainittiin 00-jauhot. En tiedä olenko kuullut tästä tuotteesta aiemmin. Ehkä olen, mutten ole kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Mutta koska tykkään tehdä itse pizzaa ja olen aina pohdiskellut onko eri jauhoilla vaikutusta pizzapohjan laatuun niin tietysti halusin testata tätä Hungry Chef PIZZAJAUHOA. Jauho on pakattu jännästi uudelleen avattavaan ja suljettavaan jämäkkään muovipussiin. Tunnustan ihmetelleeni tätä erikoista pakkaustapaa mutta käytön kautta voin sanoa, että erittäin hyvä idea! Jauhot saa siististi kaadettua mittaan pussissa olevan korkin kautta ilman turhaa sotkua. 

suvikukkasia
Olen tehnyt pastataikinaa pari kertaa aiemminkin. Nappasin ohjeen Jamie Oliverilta. Ohje oli niin yksinkertainen - ja sellaisia rakastan! - että oli ihan pakko kokeilla itsekin. Taikinaan tulee ainoastaan kahta raaka-ainetta: pinaattia ja jauhoja. Minä tosin hieman tuunasin ohjetta tällä kertaa ja lisäsin joukkoon runsaan kourallisen kuivattuja vuohenputken lehtiä. 
Taikina syntyy helposti yleiskoneessa. Kaikki aineet koneeseen ja kone käyntiin. Taikina alkaa muodostua jo muutamassa sekunnissa. Ensimmäisellä kerralla käytin tuoretta pinaattia ja nyt tein taikinan pakastepinaatista. 

Tein taikinan edellisenä päivänä ja laitoin sen tiiviiseen muovirasiaan jääkaappiin. Seuraavana päivänä teimme lasten kanssa taikinasta pastasuikaleita. Kaulin taikinan ohueksi levyksi työpöydän päällä jauhojen kanssa ja leikkasin ohuita suikaleita, jotka keitin kypsiksi suolalla maustetussa vedessä kattilassa, ehkä noin 5-10 minuuttia riippuen pastasuikaleiden paksuudesta. Lasten tekemistä tuli aika paksuja, joten ne saivat kypsyä pitempään.

Itsetehty pinaattipasta on kyllä todella hyvää! Jaksan ihmetellä miten lapsikin tykkää tästä niin kovasti. Tekovaiheissa lapset saavat olla mukana. Tämän kanssa voi tarjoilla mitä vain. Tällä kertaa lisukkeena oli paistettua pekonia, mutta myös tomaattikastike tuoreista tomaateista sopii hyvin. Lorottelin päälle vielä vähän chiliöljyä. Helppoa ja hyvää kotiruokaa! Terveellistäkin vielä.

suvikukkasia

Aikaisemmin käytin puolikarkeita vehnäjauhoja. En osaa sanoa, oliko 00-jauhoilla valmistettu pasta juurikaan erilaisempaa. Taikinan koostumus oli kummallakin tavalla tehtynä melko samanlainen mutta kypsäksi keitetty 00-jauhoilla tehty pasta piti muotonsa paremmin. Puolikarkeilla tehdyt suikaleet tuppasivat turpoamaan.

Perus pinaattipastataikina

200 g pinaattia (tuoretta tai pakastettua sulatettuna)
300 g jauhoja

Laita jauhot ja pinaatti monitoimikoneeseen ja sekoita tasaiseksi massaksi. Muotoile sen jälkeen haluamallasi tavalla ja kypsennä kiehuvassa - suolalla maustetussa - vedessä, noin 5-10 minuuttia.

***

Samasta taikinasta syntyy myös maukkaat tortillat! Puolitin tekemäni taikinan, toisesta puolikkaasta keitin pastaa neljälle hengelle ( 2 aikuista + 2 lasta) ja toisen puolikkaan jaoin seitsemään osaan. Pyörittelin osat palloiksi ja kaulin oikein ohuiksi kiekoiksi ja paistoin kuumalla paistinpannulla ilman rasvaa. Tortillat alkavat kypsyessään paisua ja ikäänkuin kuplia. Paista tortillat molemmin puolin, mutta varo polttamasta niitä. Kypsissä tortilloissa näkyy pieniä ruskeita laikkuja.


perjantai 4. elokuuta 2017

Yksisarvinen kakussa!


simple cake baking unicorns
Lasten syntymäpäivät ovat jo takanapäin ja ideariihi on kiinni taas jonkun aikaa. Hetki meni miettiessä, että mikä voisi olla juhlien teema. Mutta kummasti se idea vaan sieltä päähäni pälkähti. Molemmat lapset katsovat My Little Ponya ja itse tykkään unicorn-jutuista niin vastaushan oli helppo. Yksisarviset / Unicorns! Ja sitten kakkuideajahtiin. Kaikenlaisia ihanuuksia on netti täynnä. Päädyin silti hyvin yksinkertaiseen tyyliin. Lähinnä siitäkin syystä, että aikaa ja rahaa on rajallisesti, ja kakkua yleensä aina jää, se ei siis ole kovinkaan tarjottavien suosikkilistan kärjessä. Lapset eivät piittaa kakusta ja aikuiset usein pysyttelevät suolapalalinjalla. Siispä näin jälkikäteen vähän harmittaakin, että miksi ylipäätään innostuin tästä kakkuasiasta näin paljon kun melkeinpä tiesin, että kakku ei edes ole välttämätön. Mutta kun tykkään kuitenkin niin paljon siitä ideoimisesta ja kokeilemisesta. Sen piikkiin voi laittaa tämän 12 munan kakun. Huh, niinpä. 

Kakkupohja on perus sokerikakku. Tein kolme erillistä pohjaa koska en saa ikinä pohjia nousemaan kunnolla, enkä siis saa tekemiäni pohjia leikattua kuin maksimissaan kahteen osaan.
Täytteenä on mansikkasosetta ja itsetekemääni raparperihilloa, ja tietysti vaniljalla maustettua kermavaahtoa. Kuorrutteena on kermavaahdon ja maustamattoman tuorejuuston sekoitus. Koristelin kakun keltaisesta sokerimassasta leikkaamillani tähdillä ja kukkasilla, vaaleanpunaisilla marengeilla, ranskanpastilleilla, sokerihelmillä ja jäätelövohvelilla. Kakusta tuli minusta todella soma! Ihanan hempeät värit, jotka toistuivat myös juhlakoristeissa. 


Jos joskus on vielä tarvetta vastaavalle kakulle niin teen kyllä mielelläni tällaisen. Tykkään yksinkertaisista mutta näyttävistä ideoista, jotka on helppo toteuttaa vähälläkin rahalla ja vaivalla. Muutoinkin sama ideologia toistuu niin arjessa kuin juhlassa meidän elämässä.

torstai 3. elokuuta 2017

Pientä suolapalaa

Kautta aikojen suosituimpiin juhlatarjottaviin kuuluu meidän piireissä cocktailtikut. Cocktailtikku-vati tyhjenee aina ensimmäisenä, silloinkin kun olen täyttänyt siihen toisen satsin. Nämä pienet suolapalat ovat kuuluneet juhlapöytäni tarjottaviin jo vuosikaudet. "Koostumuskin" on pysynyt lähes samana. Näihin sopivat kirsikkatomaatit, viinirypäleet, kurkku, juusto, oliivit, nakit, lihapullat, paprika jne. Näiden kokoamisessa tosin viivähtää pieni tovi mutta niiden suosion takia ne ovat vakiokamaa juhlapöydässä. Ja lapsetkin syövät huomaamattaan jopa sellaista mitä muuten välttelevät. 

Toinen suosikkini suolapalojen suhteen on nämä lehtitaikinasta tehdyt pikkusuolaiset. Täytevaihtoehtoja on satoja ja muotoakin voi vaihdella kierteestä kolmioihin. Tällä kertaa levitin sulaneille lehtitaikina levyille yrttituorejuustoa, fetajuustoa, paistettua pekonia, suippopaprikaa ja mustapippuria. Ennen uuniin laittoa leikkasin jokaisen levyn neljään osaan. Paiston jälkeen laitoin päälle vielä vähän basilikaöljyä. 

Taikinaa oli yhteensä 2 x 500 g. Tähän määrään käytin 150g tuorejuustoa, paketin pekonia, yhden suippopaprikan ja 200 g fetajuustoa. 



Cocktailtikkujen ja lehtitaikinasuolapalojen lisäksi tarjolla oli äidin tekemää voileipäkakkua ja näitä minun tekemiä vihreitä suolakeksejä. Leivoin keksit tällä kertaa spelttijauhoista ja vihreys tulee chlorella-jauheesta. Suolan lisäksi makua tuo mustapippuri ja pellavansiemenet.

 reilu 2 dl spelttijauhoja
1/4 dl pellavansiemeniä
1 tl chlorella-jauhetta (esim. Foodin)
3/4 tl leivinjauhetta
1/2 tl sokeria
1/2 tl suolaa
muutama pyöräytys mustapippuria myllystä

1 rkl öljyä 
50 g voita

1/2 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon öljy ja pehmeä voi. Nypi jauhot ja rasva keskenään. Lisää lopuksi vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Kauli taikina ohueksi levyksi jauhotetulle alustalle ja leikkaa halutunmallisiksi paloiksi. Paista keksit 200*asteessa. Paistoaika on vain muutamia minuutteja, sen verran että pohjaan tulee hieman väriä. 

Näitä suolakeksejä pitäisi tehdä varastoon enemmän. Ne ovat niin helppotekoisia ja maistuvia, ja mukavaa pikkupurtavaa pieneen suolaisennälkään.

tiistai 1. elokuuta 2017

Terassin ja portaiden maalaus - V33

On säitä pidellyt. No kyllä on ollut niin outo kesä säiden puolesta tänä vuonna! Hankin jo vuosi sitten maalit terassin lattiaa varten mutta sen verran oli jo syksy silloin pitkällä, että kosteuden vuoksi maalaus piti siirtää tälle kesää. Tälle kesää taas oli työn ja tuskan takana löytää muutaman päivän selkeä ja sateeton putki, että edes pystyi harkitsemaan maalausta. Alkukesästä tosin oli muutama lämminkin päivä, mutta silloin taas (meille) maalareille ei sopinut. Ihan yksin  en viitsinyt hommaan lähteä vaan mies sai toimia apurina - vai kumpikohan sitä nyt sitten olikaan se apumies. 

Maalattava pinta on siis terassi, jota ei ole katettu. Ja tämä terassi on myös pääsisäänkäyntimme yhteydessä joten sekin hieman hankaloitti asiaa. Onneksi kellarin kautta pääsimme kulkemaan, tosin hieman jännitti miten lapset muistavat kulkea sitä kautta. Ja olihan se vaarallisempikin reitti, koska kellariin menee sisäkautta aika jyrkät portaat ja lisäksi piti kulkea ns. konehuoneen kautta. Kissaakin piti yrittää ohjeistaa kulkemaan oikeita reittejä jottei tassuttelisi tuoreella maalilla. Maalausprojektiin meni aikaa noin viisi vuorokautta koska maalasimme terassin ja portaat erikseen säistä johtuvista syistä. Maalikerrosten välissä tuli olla vähintään 8 tuntia ja maalauksesta käyttöönottoon tuli kulua vähintään 48 tuntia. Haasteellista mutta onneksi selvittiin hyvin. 


Terassi on rakennettu muutama vuosi sitten entisen asukkaan toimesta. Lattiaa ei ole käsitelty mitenkään mutta laudat oli tietääkseni painekyllästetyt joten ihan tuoreeltaan pintoja ei olisi voinutkaan käsitellä. 

Mietin eri pintavaihtoehtoja ja kyselin ihmisiltä kommentteja ja kokemuksia. Suurin osa suositteli öljyä. Minä päädyin kuitenkin silti maaliin. V33 -sarjasta löytyy peittävä terassimaali terasseihin ja portaisiin, ja se sopii hyvin juuri tällaisiin projekteihin. Sen käyttökohdemääritelmä on laaja: se soveltuu kaikille puulaaduille kuten painekyllästetyt, pihkaiset, eksoottiset ja uralliset pinnat, jalopuut, sekä sileät pinnat, myös aiemmin öljytyille ja maalatuille pinnoille.

V33-terassimaalissa on lisäksi anti-slip-pinnoite, joka tekee maalatusta pinnasta hieman karhean ja estää siten liukastumista. Moni terassilla tepastellut on luullut lattian maalin olevan vielä hieman tuoretta ja siitä syystä tahmea mutta pieni tahmeisuus johtuu juurikin tuosta anti-slip-pinnoitteesta. Maalatessa maali näytti ihan kuin siinä olisi mukana helmenhohtoa. Maalipinnasta tuli todella siisti ja pidän todella paljon tästä ruskeanharmaasta väristä! 

Terassi katettiin isolla pressulla maalausten ajaksi ja portaat suojattiin muovilla, jotta mahdollinen sade ei pääse vaurioittamaan juuri maalattua pintaa. Nyt toivon todella, että maali kestää säitä ja käyttöä. Pinnat maalattiin kahteen kertaan, enempää ei tällä määrällä olisi saanut maalattua. Maalin riittoisuus on 10 m2 1 litralla. Meillä terassiin ja portaisiin oli varattuna 2,5 litran ja 5 litran pönikät. Ison purkin pohjalle jäi korjauksia varten pieni nokko mutta muutoin maalin menekki oli laskettu tarkasti. 

Terassin lattialaudat ovat melko lähekkäin, joten välit eivät ole suuria. Siitä huolimatta jokainen rako ja väli piti maalata erikseen pensselillä ja sen jälkeen pinnat maalattiin telalla. Portaissa laudat ovat uraisia ja siihen ei tela sovi vaan maalaus tehtiin isolla ja leveällä ulkosiveltimellä. Maalasin osittain myös terassin alareunassa olevat ohuet rimat terassimaalilla, vaikkakin niissä oli jo ennestään samansävyinen mutta jo kulunut maalipinta.

V33 -terassimaalin käyttöohjeissa mainitaan, että kovalle koetukselle altistuvat pinnat tulisi huoltomaalata tarvittaessa. Meillä ei maalia enää siihen ole jäljellä. Nyt täytyy vain seurata tilannetta ja tarkastella miten maalattu pinta kestää säitä ja kulutusta. Portaissa ja terassilla kuljetaan päivittäin useaan otteeseen ja ihmiset tuovat jaloissaan hiekkaa ja muuta moskaa. Terassin kattaminen on harkinnassa, se osaltaan auttaisi pintoja kestämään pitempään.


Terassin eteen laitettiin vielä muutama pihakivi, jotta terassilta pääsee helpommin nurmikolle. Pihan sora on karkeaa, ja paljain jaloin tepsuttelu sattuu helposti. Pihalaatat ovat oikeasti aurinkovarjon jalkoja mutta pääsivät meillä pihalaattojen asemaan. Toimii hyvin!


Yhteistyö - V33 / terassimaali