torstai 31. elokuuta 2017

Passion Test


Onko elämältä suunta hukassa? Etkö tiedä mihin suuntaan lähtisit vai tuntuuko ettet edes saa kiinni unelmistasi ja intohimoistasi? Siinä tapauksessa Passion Test voi olla kirja sinua varten. Passion Test on kirja, joka opastaa sinut löytämään intohimosi. Passion Test on myös testi, jonka avulla jokainen voi hahmottaa ja löytää oman suuntansa elämänpoluilla. Passion Testin kehittäjät Janet Bray Attwood ja Chris Attwood lupaavat, että tällä helpolla testillä voit päästä epätietoisuudesta tai epämieluisalta tuntuvasta elämäntilanteestasi uuteen loistoon. 

Testin alussa kirjataan paperille vähintään viisitoista haavetta, unelmaa ja/tai intohimoa siitä, mitä toivoo elämältään tai mitä tahtoo elämässään kokea/tehdä/olla. Haaveiden ei toki tarvitse olla materialistisia vaan ne voivat olla myös henkiseen hyvinvointiin liittyviä. Kirjassa on lukuisia onnistumistarinoita muilta testin tehneiltä. Näitä lukiessa tulee hieman hämmentynyt olo, niissä nimittäin on kaikissa melko samansuuntainen tarina 'köyhästä miljonääriksi lyhyessä ajassa' ja jotenkin sellainen ajatus tuntuu ainakin itsestäni turhan lennokkaalta ja epärealistiselta. Mutta silti takaraivossa herää toivo paremmasta. En silti odota rikkauksien saapuvan elämääni miljoonien muodossa. Toinen ajatus kirjan tarinoista ja ylipäänsä Passion Testistä on se, että voiko jokainen oikeasti saada sen mitä joka solullaan tahtoo. Mietin niitä ihmisiä, joilla on lukuisia ongelmia, vaikeuksia ja kurjuutta elämässään, sellaisia joihin he eivät itse voi vaikuttaa. Voivatko he pelkän myönteisen ajattelutavan ansiosta saada paremman tulevaisuuden. Tai entä he, jotka eivät tiedä mitä haluavat tai eivät tunne intohimojaan, tai eivät tiedä mitä tekisivät niiden eteen. Ilmoittaudun kuuluvani jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Minulla on toki lukuisia haaveita, testin ensimmäisen osan tehtyäni sain paperille viisi suurinta haavettani, mutta silti minusta tuntuu epävarmalta. Ovatko ne oikeasti ne isoimmat intohimoni, ja miten voisin viedä niitä eteenpäin. Passion Test on varmasti oiva keino heille, joilla on runsaasti määrätietoisuutta, voimaa ja rohkeutta hypätä tuntemattomaan ja ottaa riskejä, koska niitä ominaisuuksia ihmiseltä vaaditaan, jotta tästä testistä olisi hyötyä. 

Kirjassa puhutaan samasta aiheesta, joka on yksi puhutuimmista aiheista nykyään - positiivisesta elämänasenteesta ja ajatuksen voimasta. Se miten suhtaudut elämään ja sen tuomiin haasteisiin - pelkoihin tarrautuminen vain lisää ikäviä asioita elämääsi kun taas positiivisilla ajatuksilla kutsut elämääsi kaikkea hyvää. Ymmärrettävä ja hyväksyttävä ajatus. Nöyryys on myös tärkeä ominaisuus matkalla loistoon ja hyvinvointiin. Kuuntelemalla, luottamalla muihin ja olemalla luottamuksen arvoinen, ottamalla apua vastaan ja auttamalla muita saa itsekin hyvää osakseen. On hyvä oppia kuuntelemaan luontoa, se nimittäin ohjaa meitä oikeaan suuntaan kunhan vain osaamme kuulla sen viestit. Universumi kyllä tietää mikä on sinulle hyväksi, on vain autauduttava ja annettava sen ohjata sinua oikeaan suuntaan. Se mitä itse ajattelee tai toivoo tapahtuvan ei välttämättä toteudu juuri sillä tavalla kuin itse on ajatellut tai suunnitellut. Passion Test muistuttaa, että matkasi esteenä voivat olla vain kolme asiaa, ja ne ovat valheelliset ajatukset, käsitteet ja uskomukset. Tämä on niin ironisen helppo ymmärtää mutta silti niin vaikea toteuttaa. Minä tarvitsisin matkalleni mukaan oppaan, joka tuuppaisee eteenpäin jokaisen kömmähdyksen jälkeen. Toisten auttaminen tuntuu aina paljon helpommalta.

Passion Test
Löydä elämäsi tarkoitus yksinkertaisen menetelmän avulla
Janet Bray Attwood & Chris Attwood
Viisas Elämä
Basambooks



perjantai 25. elokuuta 2017

Ideoita vegejuhliin!



Pitäisikö järjestää kekkerit. Ei tosin ole mitään tiettyä syytä tai aihetta. Vaikka eihän kekkereiden järjestämiseen tarvita muuta syytä kuin tekemisen ilo ja halu viettää aikaa läheisten kanssa. Tykkään puuhastella juhlien parissa ja pidän tarjoilujen ja teemojen ideoimisesta. Viime juhlien kanssa taisin innostua vähän liikaa, kakkua nimittäin syötiin koko seuraava viikko, joka päivä. Ehkä sortimentaaleja voisi hieman karsia ja tarjoiluvaihtoehtojakin voisi uudistaa. Mitä jos tekisikin kokonaan vegepitoisen menyyn.

Ajatus juhlista ja vegeilystä sai alkunsa Nemon kirjasta Vegejuhlat brunsseista häihin (Sara Peltola & Elli Laukkanen). Kirjassa on lukuisia vaihtoehtoja vegepainotteiseen pöytään. Kirjan ohjeet ovat vegaanisia ja gluteenittomia, ja ne sopivat myös maitoallergikoille. Ohjeet sopivat myös heille, jotka välttelevät valkoista sokeria, lisäaineita ja pitkälle prosessoitua ruokaa. Näiden herkkujen kanssa ei tarvitsisi stressata niin paljon koska ruuat sopivat monille vatsoille.

Kirjasta löytyy kattavat vinkit ja ohjeet toimivien ja hyvin suunniteltujen juhlien järjestämiseen. Miten määritellä ruoan menekki, on sitten kyseessä pienet iltamat tai isot häät, millaiset juomat sopivat mihinkin juhlaan ja millainen menu sopii mihinkin tilaisuuteen. Juhlien järjestämiseen ei siis tarvita sen kummempaa syytä, hyvässä seurassa voi kokoontua vaikka aamiaiselle. Ja mitäs aamiaisella voisi tarjota? Miltä kuulostaa maapähkinävoi-karamellipuuro, mango-passionmehu ja vaikka viljaton porkkanaleipä? Lounastreffeillä voisi treffata piknikin merkeissä ja nauttia kermaista pastaa cashewmajoneesilla, valkosipuli-yrttipatonkia ja päärynä-sellerimehua.

Kirjasta saa kivasti ideoita niin kylmien kuin lämpimien vegeherkkujen valmistamiseen. Varmasti jokaisella on hetkiä kun pää lyö tyhjää ja ideat ovat hukassa, silloin on hyvä kun joku on ideoinut puolestasi toimivia ja maukkaita menuvaihtoehtoja. Ohjeet sopivat tietysti myös ihan perusarkipöytäänkin, ja makeat jälkkärit ja makeiset sopivat mihin tilanteeseen tahansa.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Sadonkorjuupannarit!

Punajuuri, speltti, provena
Ennen kuin kasvimaan punajuurisato kypsyy täytyy käyttää jääkaapista kaikki pussin pohjat pois. Monelle tuotteelle jääkaappi ei tosin ole se parhain säilytyspaikka mutta kun kellaria ei kaikilla ole saatavilla niin täytyy tyytyä siihen mitä on. Pakastinkin alkaa täyttyä marjoista ja syyssadosta. Huomasin juuri, että pakkanen oli mennyt itsekseen muutaman asteen kylmemmälle, johtuisiko runsaasta marjamäärästä. Olen viikon aikana lisännyt pakkaseen muutaman litran mustaherukoita ja vadelmia on tullut myös todella runsaasti. Olen löytänyt lähimetsästä ihania villivadelmia ihan älyttömästi. Villivadelmien maku on parhain. Osa keräämistäni maistui jopa ihan ruusulta, tiedä mistä johtuu. Vadelmat ja mustikat ovat ehkä ne parhaimmat makunsa säilyttäjät pakastuksen jälkeen. Moni marja vetistyy tai muuttuu kirpeämmäksi. Vadelmat sopivat moneen, niin jäätelöön kuin pannareiden ja lättyjen eli ohukaisten kyytipojaksi. 

Löysin tässä taannoin eräästä vegeruokakirjasta loistavan munattoman pannarireseptin ja siitä lähtien olen tuunaillut ohjetta moneen eri suuntaan. Alkuperäisessä ohjeessa on omenaa ja kanelia, mutta minä olen tuunaillut siitä myös mustikkaisen version sekä viherjauheella maustetun/värjätyn. Tällä kertaa käytin omenan sijasta punajuuriraastetta.

Punaiset pannarit


3 punajuurta raasteena
1 dl provena jumbo kaurahiutaleita
reilu 2 dl täyjyväspelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 rkl siirappia
3 dl maitoa

Raasta punajuuret ja kypsennä raastetta kattilassa niukassa vedessä (n. 1dl) muutama minuutti. 
Sekoita kuivat aineet sekaisin. Lisää joukkoon siirappi ja maito. 
Purista keitetystä punajuuriraasteesta ylimääräinen vesi pois ja lisää raaste taikinan joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi massaksi.
Paista pannareita öljyssä paistinpannulla miedolla lämmöllä molemmin puolin.

Nauti pannarit sellaisenaan tai tarjoile haluamiesi lisukkeiden kera.







keskiviikko 16. elokuuta 2017

Butterfly Pea - sinisen sävyjä




Värikkäistä ruuista puhuttaessa siniset  sävyt ovat toinen sellainen, jotka kiehtovat minua kovasti. Ei teollisesti värjätyt ruoat vaan luontaisesti sinisyyttä omaavat, kuten siniset perunat ja violetit kaalit. Viime aikoina olen metsästänyt kissojen ja koirien kanssa sinistä väriä antavia superfoodeja kotimaisista verkkokaupoista. Ulkomailta niitä löytyy useampia mutta olisi kiva jos tuotteen saisi ostaa ilman kalliita postitus- ja/tai rahtikuluja. 

Blue Majik on yksi niistä. Se on valmistettu sinisestä spirulinasta. Tutkimusmatkallani minulle kerrottiin, että osa näistä sinisistä spirulinatuotteista on värjätty kemiallisesti, eivätkä siis ole aitoja luonnontuotteita. Mutta olen ymmärtänyt, että kyseistä tuotetta on olemassa myös luontaisestikin. Sinistä spirulinaa en ole Suomen markkinoilta löytänyt, paitsi Kärkkäiseltä. Olisi kivaa saada siitä tuotenäyte, jotta voisin testata toimiiko se siten kuten mitä olen Instagramin kuvaviidakossa nähnyt. Siellä nimittäin on toinen toistaan upeampia sinisiä herkkuja! Olen ihan pyörällä päästäni kun ihastelen sateenkaaren värisiä ja sinisen sävyisiä nicecreameja ja muita raakaruokaherkkuja. 

Toinen sinisyyttä tuova kasvi on siniherne - Clitoria ternatea. Onnekseni löysin sitä kotimaisesta verkkokaupasta. Teekauppa Veiström myy siniherneteetä. Sillä saa aikaan upean sinistä teetä, jonka voi halutessaan maustaa sitruunalla. Tällöin sininen väri muuttuu violetiksi! Siniherneteessä on jännä sienimäinen maku, ehkä se muistuttaa hieman pakuria. Jos maku tuntuu omaan suuhun oudolta voi sitä taittaa esimerkiksi vaniljalla tai hunajalla. Siniherneellä on lukuisia terveysvaikutuksia, joten se on myös oikea luonnon oma superfood.

Olen keittänyt siniherneen kukinnoista teetä parisen kertaa, mutta enemmän minua on silti kiinnostanut sen käyttö värjääjänä. Se miten saisin tuon sinisyyden tarttumaan muihin ruokiin ja leivonnaisiin onkin ollut haasteellista. Kokeilin keittää kukintoja pienessä vesitilkassa ja uuttaa siten kukista väriä. Lisäsin uutoksen banaanijäätelön joukkoon toiveena saada sinistä nicecreamia. Ei tarttunut väri. Ja sitten taas huokailtiin, että mitäs seuraavaksi.

Aikaa kului jonkin verran. Metsästin sinihernejauhetta joka paikasta, esitin kauppoihin tuotetoiveita kunnes sitten ajatus välähti mielessäni. Miksen tekisi jauhetta itse! Eihän se voi olla vaikeaa. Minulla on kuivattuja siniherneen kukintoja, ja mistäs muusta se valmis jauhekaan on tehty kuin kukinnoista. Otin silppurin kaapista, laitoin kuivatut siniherneen kukinnot sinne ja painoin koneen käyntiin. Pikkuhiljaa kone työsti kukkaset jauheeksi, tai ainakin hyvin hyvin pieneksi silpuksi. 


Silppurin pohjalle ilmestyi sinistä jauhetta. Kaadoin jauheen lasipurkkiin ja kokeilin huvikseni värjääkö silppuriin jäänyt "pöly" veden miten voimakkaasti. Hyvin antoi väriä.

Seuraavaksi kokeilin käyttää jauhamaani jauhetta. Vaahdotin kookoskerman vaahdoksi ja lisäsin joukkoon ensin teelusikallisen ja sitten toisen. Kerma muuttui vaaleansiniseksi. Syvää sinisen sävyä en edelleenkään saanut, mutta aion jatkaa yrittämistä. Toki saatoin olla hiukan nuuka jauheen kanssa koska en halua tuhlata sitä liian nopeasti. 

| Yhteistyössä Teekauppa Veiström |


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Suloisen makeat synttäriherkut!

Pinkkejä mokkapaloja. Niitä Kolmevee tilasi kun aloin suunnitella syntymäpäivien tarjottavia. Ahaa. Mitähän ne sellaiset mahtavat olla. Tai no, helpostihan ne syntyisivät jos tekisi esimerkiksi tuuloman torttujen pohjan ja kuorrutteen tomusokerista ja elintarvikeväristä. Mutta kun minä en halua käyttää elintarvikevärejä. Enkä liikaa sokeria. Aina kun on mahdollisuus kiertää tai muokata ohjeita niin teen niin. Aina tosin ei välttämättä asiat onnistu niin kuin on ajatellut ja toisinaan sitä sokeria tulee silti. Toisaalta suosin kuitenkin sokeria jos vaihtoehtoina ovat keinotekoiset makuaineet. Sellaiset myrkyt saisi kieltää lailla. 

Leivoin pohjan samalla ohjeella, jolla tein viime vuoden syntymäpäiville myskikurpitsamuffinsseja, mutta jätin kanelin ja kardemumman pois. Myskikurpitsataikinasta tulee ihanan kuohkea ja kostea. Kuorrutteen kanssa pähkäilin pitkään, että miten sen tekisin. Vaakakupeissa oli mm. tuorejuustosta sekä suklaasta tehdyt kuorrutteet. Päädyin lopulta ganachen kaltaiseen kuorrutteeseen. 

Kuumensin kattilassa 2 dl kuohukermaa ja lisäsin joukkoon 100 g valkosuklaata. Suklaa sulaa melko nopeasti kuuman kerman joukkoon. Pitää vain varoa, ettei kerma kiehu. Kun suklaa on sulanut, massaa sekoitellaan tasaiseksi ja jätetään viilentymään. Laitoin seoksen jääkaappiin oleentumaan yön yli. Seuraavana päivänä vaahdotin suklaa-kermaseoksen kuohkeaksi ja värjäsin sen (itse tehdyllä) punajuurimehulla. Käytän pääsääntöisesti Lidlin suklaata leivonnassa koska ne sulavat aina todella hyvin ilman palamista tai jämäköitymistä. Olen joskus sulattanut esim. Fazerin suklaata se tuppasi paakkuuntumaan ja jämäköitymään. Lidlin FinCarre-suklaalevyt sulavat kauniisti ja säilyttävät kiillon.

Levitä kuorrute kakkupohjan päälle, koristele strösseleillä tai kuivatuilla marjoilla / luonnon kukilla ja leikkaa kakku pienemmiksi leivoksiksi. 


Makeiden herkkujen joukossa oli myös suklaiset popcornit. Paista popcornit ja sulata suklaa. Suklaa kannattaa sulattaa isossa kulhossa ja kaataa valmiit popparit suklaan joukkoon. Sitten vain sekoitellaan kaikki sekaisin. Suklaapopparit voi laittaa jääkaappiin jähmettymään ennen tarjoilua. Sekaan voi myös laittaa suklaamakeisia, strösseleitä, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, yms.

Sagaform piccadilly Kostaboda

Ja ettei makea vaan pääse loppumaan niin toki Unicorns-teemaan sopivaksi oli tarjolla myös suklaaseen dipattuja vaahtokarkkeja. Lidlissä on aina kesäisin myynnissä kokonaan valkoisia vaahtokarkkeja. Hintakin on minusta melko edullinen, koska pussi on iso. Dippasin vaahtokarkkeja valko- ja maitosuklaaseen ja sen jälkeen dippasin ne strösselikulhoon. Kaadoin ennen aloittamista kulhoon erilaisia strösseleitä (Dr.Oetker) ja dippasin suklaassa dipatut vaahtokarkit strösselikulhoon. Tähdet ja erikokoiset helmet ovat suloisia ja Sagaformin Piccadilly-vuoka sopii unenomaiseen teemaan hyvin!


Lisää Unicorn-teemaan liittyviä postauksia löydät alla olevista linkeistä!

* Koristeet - viirinauhat ja bannerit


* Tarjoilukoriste - pillikoriste

* Suolapalat -tarjoiluideoita

tiistai 8. elokuuta 2017

Mustikkapiirakkapäivä...

Mustikkapiirakkapäivää vietettiin 6.8.2017. Minä taas olin ihan siinä luulossa, että sitä vietetään vasta 9.päivä ja leivoin sillä ajatuksella tänään mustikkapiirakan. Täytyisi varmaankin syödä enemmän mustikoita, että aivot pysyisivät paremmassa kunnossa ja pää ajantasalla. No, eipähän tarvitse odottaa huomiseen, että pääsee syömään! 

Mustikkapiirakkapäivä liittyy Suomi100 -teemaan ja Syödään yhdessä -hankkeeseen. Jos tämä päivä meni sinultakin ohi, älä huoli. Syödään yhdessä -kalenterista löytyy runsaasti tempauksia ja haasteita koko loppuvuodelle, klikkaa tästä kalenteriin!

mustikkapiirakka, suomi100, syödäänyhessä
  Mustikkapiirakka täysjyväspeltistä

2 munaa
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 dl karkeaa ruisjauhoa
2 dl täysjyväspelttijauhoa
0,5 dl rypsiöljyä
1 dl maustamatonta jogurttia

2 dl mustikoita
2 rkl perunajauhoja

P.S. Kaikkien vihaama kaunis jättipalsami on syötävä kasvi, koristele kukilla kakut ja salaatit!

Vatkaa munien rakenne rikki. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne munien joukkoon. Lisää lopuksi öljy ja jogurtti ja sekoita taikina lastalla tai lusikalla tasaiseksi massaksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuorattuun (irtopohja)vuokaan ja lisää perunajauhoissa pyöritellyt mustikat pohjan päälle. Paista piirakkaa 200*asteessa uunin keskitasolla noin 25-30 minuuttia.


Gluteeniton suklaapiiras


Joka hetki on herkkuhetki. Eikös juu? Meillä on miehen kanssa tapana juoda joka ilta kahvikupilliset. Ja mikä se sellainen kahvihetki on jos ei ole mitään makeaa kyytipojaksi... Aina on siis pakko olla jotakin pientä herkuttelua kahvin kera. Toisinaan se on jokin valmistuote kaupan hyllyltä mutta toisinaan tulee tarve leipoa tai tehdä jotakin itse. 

Minulla on jonkin aikaa ollut kaapissa odottelemassa Provenan gluteenittomia tuotteita, tarkoituksenani kehitellä niistä jotakin kivaa. Kaurahiutaleista olen tehnyt tuorepuuroa ja suklaamuffini-jauhoseoksesta leivoin muffinsseja, mutta ne katosivat parempiin suihin ennen kuin ehdin kuvaa napata. Provenan tummasuklaakeksit olivat tosi maukkaita sellaisenaankin syötynä mutta kehittelin niistä lisäksi tällaisen suklaisen piiraan nopeaan makeannälkään. Kaapeista kun löytyi monta muutakin tilanteeseen sopivaa tuotetta. 

Tämä piiras ei uunia kaipaa eli se valmistuu paistamatta. Kakku käy jääkaapissa jähmettymässä ja sitten se on valmis syötäväksi. Tosin voihan sen syödä ilman jäähdytystäkin mutta kylmänä se pysyy paremmin kasassa. 

Suklainen kakku - tai paremmin piiras - syntyy todella helposti sekoittamalla kaikki ainekset monitoimikoneessa massaksi ja taputtelemalla massa piirasvuokaan tai irtopohjavuokaan. Taikinaan on helppo lisätä oman maun mukaan melkein mitä vain haluaa. Siihen sopii kuivatut hedelmät ja marjat, kookoshiutaleet, erilaiset pähkinät jne. 


Suvikukkasen suklaapiiras

15 pehmeää, kivetöntä taatelia
2 dl Provena Jumbo oats kaurahiutaleita
40 g eli yksi pkt / 4 keksiä Provena snack biscuit tummasuklaa
2 tl tummaa kaakaojauhetta
1 rkl kookosöljyä
1/4 dl vettä ( tarvittaessa)

Täyte

2 rkl maapähkinävoita
100 g hyvää suklaata


Levitä vuokaan taputellun pohjamassan päälle maapähkinävoita ja sen jälkeen valuta sulatettua suklaata piiraan pinnalle. Laita piiras jääkaappiin jähmettymään. Jos et pidä maapähkinävoista, voit jättää sen poiskin. Lisää sitten vain suklaasula piiraspohjan päälle, jähmetä ja nauti!




maanantai 7. elokuuta 2017

Raparperia ja vaniljaa

Puolukkainen vispipuuro on se tutuin, ainakin minulle. Äiti teki sitä monesti silloin kun olin lapsi. Sitten joskus myöhemmin maistoin koulussa omenoista sekä mansikoista tehtyä ja ihmettelin, onko tällaistakin olemassa. Vispipuuron voi siis tehdä aika monella tavalla. Itse en silti ole vispipuuroa kovinkaan usein tehnyt. Ja silloin kun olen en ole saanut puuroa vaahtoutumaan kuten äitini tai koulun keittäjä. Mistähän johtuu, mysteeriksi on jäänyt. Pelkäsin, että sama toistui myös tällä kertaa mutta onneksi puuron rakenne muuttui kylmässä löysästä kuohkeaksi. Kerrankin näin päin. 

Tein siis vispipuuroa omista raparpereista ja anopin keräämistä viherherukoista. Maustoin puuron vaniljalla, koska rakastan vaniljan makua - ja tuoksua. Tavallisten mannasuurimoiden sijaan käytin Nallen tummaa mannaa.


Ai, että. Raparperivispipuuron kanssa sopii taivaallisen hyvin vaniljajäätelö! Miten ihanaa oli syödä tätä vaniljan ja raparperin sekoitusta auringon paisteessa. Raparperissa maistuu kesä.

Raparperi-herukka vispipuuro

1 litra raparperia
2 dl viherherukoita
1 litra vettä
2 dl sokeria
2 dl tummia mannasuurimoita
1 tl vaniljatahnaa

Keitä raparperia ja herukoita kunnes ne ovat pehmeitä. (Soseutin raparperit ja herukat ennen mannasuurimojen lisäämistä.) Lisää joukkoon sokeri, ja sen jälkeen mannasuurimot koko ajan sekoittaen. Mausta vaniljalla. Keitä puuroa miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Jäähdytä ja vatkaa vaahdoksi. 


sunnuntai 6. elokuuta 2017

I love bananas!


Rakastan banaaneja, nykyisin vielä enemmän kuin aiemmin! Ai miksi? No siksi kun ne ovat niin monipuolisia ja monikäyttöisiä! Kunpa olisin jo lapsena tiennyt, että näin helposti voi tehdä sorbettia niin olisin tehnyt sitä aina. Silloin jokaisessa reseptissä oli kilo sokeria, enkä niin mielelläni sokeria kamalan paljon tahtoisi syödä. Banaaneista tehtäessä ei tarvita kuin kohmeisia banaaneja ja muita makuja halutessaan. Banaanijäden sekaan voi laittaa esimerkiksi kaakaota, marjoja, hedelmiä, superfoodjauheita... Nicecream on tosi hyvää! Ei siis ihan perinteistä jäätelöä mutta silti yhtä hyvää. Jotkut heittää massan sekaan kookoskermaa mutta minä en ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Tosin voisi se olla hyvää, täytyy testata joskus. 

Banaanijäätelö on myös meidän Kolmeveen lemppari. Hän pyytää monesti, että tee äiti sitä banaanijäätelöä. Siitä syystä meillä onkin pakastin täynnä banskuja, osa kuorineen, osa viipaloituina. 

Tähän satsiin heitin banaanin (2 kpl) lisäksi hunajamelonia, viherherukoita ja mangososetta. Mutta sekaanhan voi laittaa oikeastaan mitä tahansa. Tällä yhdistelmällä massasta tuli pirtelömäinen, joten laitoin sen pakkaseen jähmettymään. Sekoitan massan ihan perus blenderillä ja pakastan nicecreamit muovirasiassa, josta jädeä on helppo ottaa. Umpijäässä olevaa massaa tosin pitää sulattaa jonkin aikaa ennen kuin sen kimppuun pääsee lusikan kanssa.


perjantai 4. elokuuta 2017

Yksisarvinen kakussa!


simple cake baking unicorns
Lasten syntymäpäivät ovat jo takanapäin ja ideariihi on kiinni taas jonkun aikaa. Hetki meni miettiessä, että mikä voisi olla juhlien teema. Mutta kummasti se idea vaan sieltä päähäni pälkähti. Molemmat lapset katsovat My Little Ponya ja itse tykkään unicorn-jutuista niin vastaushan oli helppo. Yksisarviset / Unicorns! Ja sitten kakkuideajahtiin. Kaikenlaisia ihanuuksia on netti täynnä. Päädyin silti hyvin yksinkertaiseen tyyliin. Lähinnä siitäkin syystä, että aikaa ja rahaa on rajallisesti, ja kakkua yleensä aina jää, se ei siis ole kovinkaan tarjottavien suosikkilistan kärjessä. Lapset eivät piittaa kakusta ja aikuiset usein pysyttelevät suolapalalinjalla. Siispä näin jälkikäteen vähän harmittaakin, että miksi ylipäätään innostuin tästä kakkuasiasta näin paljon kun melkeinpä tiesin, että kakku ei edes ole välttämätön. Mutta kun tykkään kuitenkin niin paljon siitä ideoimisesta ja kokeilemisesta. Sen piikkiin voi laittaa tämän 12 munan kakun. Huh, niinpä. 

Kakkupohja on perus sokerikakku. Tein kolme erillistä pohjaa koska en saa ikinä pohjia nousemaan kunnolla, enkä siis saa tekemiäni pohjia leikattua kuin maksimissaan kahteen osaan.
Täytteenä on mansikkasosetta ja itsetekemääni raparperihilloa, ja tietysti vaniljalla maustettua kermavaahtoa. Kuorrutteena on kermavaahdon ja maustamattoman tuorejuuston sekoitus. Koristelin kakun keltaisesta sokerimassasta leikkaamillani tähdillä ja kukkasilla, vaaleanpunaisilla marengeilla, ranskanpastilleilla, sokerihelmillä ja jäätelövohvelilla. Kakusta tuli minusta todella soma! Ihanan hempeät värit, jotka toistuivat myös juhlakoristeissa. 


Jos joskus on vielä tarvetta vastaavalle kakulle niin teen kyllä mielelläni tällaisen. Tykkään yksinkertaisista mutta näyttävistä ideoista, jotka on helppo toteuttaa vähälläkin rahalla ja vaivalla. Muutoinkin sama ideologia toistuu niin arjessa kuin juhlassa meidän elämässä.

torstai 3. elokuuta 2017

Pientä suolapalaa

Kautta aikojen suosituimpiin juhlatarjottaviin kuuluu meidän piireissä cocktailtikut. Cocktailtikku-vati tyhjenee aina ensimmäisenä, silloinkin kun olen täyttänyt siihen toisen satsin. Nämä pienet suolapalat ovat kuuluneet juhlapöytäni tarjottaviin jo vuosikaudet. "Koostumuskin" on pysynyt lähes samana. Näihin sopivat kirsikkatomaatit, viinirypäleet, kurkku, juusto, oliivit, nakit, lihapullat, paprika jne. Näiden kokoamisessa tosin viivähtää pieni tovi mutta niiden suosion takia ne ovat vakiokamaa juhlapöydässä. Ja lapsetkin syövät huomaamattaan jopa sellaista mitä muuten välttelevät. 

Toinen suosikkini suolapalojen suhteen on nämä lehtitaikinasta tehdyt pikkusuolaiset. Täytevaihtoehtoja on satoja ja muotoakin voi vaihdella kierteestä kolmioihin. Tällä kertaa levitin sulaneille lehtitaikina levyille yrttituorejuustoa, fetajuustoa, paistettua pekonia, suippopaprikaa ja mustapippuria. Ennen uuniin laittoa leikkasin jokaisen levyn neljään osaan. Paiston jälkeen laitoin päälle vielä vähän basilikaöljyä. 

Taikinaa oli yhteensä 2 x 500 g. Tähän määrään käytin 150g tuorejuustoa, paketin pekonia, yhden suippopaprikan ja 200 g fetajuustoa. 



Cocktailtikkujen ja lehtitaikinasuolapalojen lisäksi tarjolla oli äidin tekemää voileipäkakkua ja näitä minun tekemiä vihreitä suolakeksejä. Leivoin keksit tällä kertaa spelttijauhoista ja vihreys tulee chlorella-jauheesta. Suolan lisäksi makua tuo mustapippuri ja pellavansiemenet.

 reilu 2 dl spelttijauhoja
1/4 dl pellavansiemeniä
1 tl chlorella-jauhetta (esim. Foodin)
3/4 tl leivinjauhetta
1/2 tl sokeria
1/2 tl suolaa
muutama pyöräytys mustapippuria myllystä

1 rkl öljyä 
50 g voita

1/2 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon öljy ja pehmeä voi. Nypi jauhot ja rasva keskenään. Lisää lopuksi vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Kauli taikina ohueksi levyksi jauhotetulle alustalle ja leikkaa halutunmallisiksi paloiksi. Paista keksit 200*asteessa. Paistoaika on vain muutamia minuutteja, sen verran että pohjaan tulee hieman väriä. 

Näitä suolakeksejä pitäisi tehdä varastoon enemmän. Ne ovat niin helppotekoisia ja maistuvia, ja mukavaa pikkupurtavaa pieneen suolaisennälkään.

tiistai 1. elokuuta 2017

Terassin ja portaiden maalaus - V33

On säitä pidellyt. No kyllä on ollut niin outo kesä säiden puolesta tänä vuonna! Hankin jo vuosi sitten maalit terassin lattiaa varten mutta sen verran oli jo syksy silloin pitkällä, että kosteuden vuoksi maalaus piti siirtää tälle kesää. Tälle kesää taas oli työn ja tuskan takana löytää muutaman päivän selkeä ja sateeton putki, että edes pystyi harkitsemaan maalausta. Alkukesästä tosin oli muutama lämminkin päivä, mutta silloin taas (meille) maalareille ei sopinut. Ihan yksin  en viitsinyt hommaan lähteä vaan mies sai toimia apurina - vai kumpikohan sitä nyt sitten olikaan se apumies. 

Maalattava pinta on siis terassi, jota ei ole katettu. Ja tämä terassi on myös pääsisäänkäyntimme yhteydessä joten sekin hieman hankaloitti asiaa. Onneksi kellarin kautta pääsimme kulkemaan, tosin hieman jännitti miten lapset muistavat kulkea sitä kautta. Ja olihan se vaarallisempikin reitti, koska kellariin menee sisäkautta aika jyrkät portaat ja lisäksi piti kulkea ns. konehuoneen kautta. Kissaakin piti yrittää ohjeistaa kulkemaan oikeita reittejä jottei tassuttelisi tuoreella maalilla. Maalausprojektiin meni aikaa noin viisi vuorokautta koska maalasimme terassin ja portaat erikseen säistä johtuvista syistä. Maalikerrosten välissä tuli olla vähintään 8 tuntia ja maalauksesta käyttöönottoon tuli kulua vähintään 48 tuntia. Haasteellista mutta onneksi selvittiin hyvin. 


Terassi on rakennettu muutama vuosi sitten entisen asukkaan toimesta. Lattiaa ei ole käsitelty mitenkään mutta laudat oli tietääkseni painekyllästetyt joten ihan tuoreeltaan pintoja ei olisi voinutkaan käsitellä. 

Mietin eri pintavaihtoehtoja ja kyselin ihmisiltä kommentteja ja kokemuksia. Suurin osa suositteli öljyä. Minä päädyin kuitenkin silti maaliin. V33 -sarjasta löytyy peittävä terassimaali terasseihin ja portaisiin, ja se sopii hyvin juuri tällaisiin projekteihin. Sen käyttökohdemääritelmä on laaja: se soveltuu kaikille puulaaduille kuten painekyllästetyt, pihkaiset, eksoottiset ja uralliset pinnat, jalopuut, sekä sileät pinnat, myös aiemmin öljytyille ja maalatuille pinnoille.

V33-terassimaalissa on lisäksi anti-slip-pinnoite, joka tekee maalatusta pinnasta hieman karhean ja estää siten liukastumista. Moni terassilla tepastellut on luullut lattian maalin olevan vielä hieman tuoretta ja siitä syystä tahmea mutta pieni tahmeisuus johtuu juurikin tuosta anti-slip-pinnoitteesta. Maalatessa maali näytti ihan kuin siinä olisi mukana helmenhohtoa. Maalipinnasta tuli todella siisti ja pidän todella paljon tästä ruskeanharmaasta väristä! 

Terassi katettiin isolla pressulla maalausten ajaksi ja portaat suojattiin muovilla, jotta mahdollinen sade ei pääse vaurioittamaan juuri maalattua pintaa. Nyt toivon todella, että maali kestää säitä ja käyttöä. Pinnat maalattiin kahteen kertaan, enempää ei tällä määrällä olisi saanut maalattua. Maalin riittoisuus on 10 m2 1 litralla. Meillä terassiin ja portaisiin oli varattuna 2,5 litran ja 5 litran pönikät. Ison purkin pohjalle jäi korjauksia varten pieni nokko mutta muutoin maalin menekki oli laskettu tarkasti. 

Terassin lattialaudat ovat melko lähekkäin, joten välit eivät ole suuria. Siitä huolimatta jokainen rako ja väli piti maalata erikseen pensselillä ja sen jälkeen pinnat maalattiin telalla. Portaissa laudat ovat uraisia ja siihen ei tela sovi vaan maalaus tehtiin isolla ja leveällä ulkosiveltimellä. Maalasin osittain myös terassin alareunassa olevat ohuet rimat terassimaalilla, vaikkakin niissä oli jo ennestään samansävyinen mutta jo kulunut maalipinta.

V33 -terassimaalin käyttöohjeissa mainitaan, että kovalle koetukselle altistuvat pinnat tulisi huoltomaalata tarvittaessa. Meillä ei maalia enää siihen ole jäljellä. Nyt täytyy vain seurata tilannetta ja tarkastella miten maalattu pinta kestää säitä ja kulutusta. Portaissa ja terassilla kuljetaan päivittäin useaan otteeseen ja ihmiset tuovat jaloissaan hiekkaa ja muuta moskaa. Terassin kattaminen on harkinnassa, se osaltaan auttaisi pintoja kestämään pitempään.


Terassin eteen laitettiin vielä muutama pihakivi, jotta terassilta pääsee helpommin nurmikolle. Pihan sora on karkeaa, ja paljain jaloin tepsuttelu sattuu helposti. Pihalaatat ovat oikeasti aurinkovarjon jalkoja mutta pääsivät meillä pihalaattojen asemaan. Toimii hyvin!


Yhteistyö - V33 / terassimaali


DIY juhlakoristeita

Unicorn-teemaiset syntymäpäivät tarvitsevat tietysti myös somistukseen sopivat pillikoristeet! Ja nehän syntyvät vaivatta tähden muotoon leikatuista kuviopapereista, lävistäjällä leikatuista perhosista ja erivärisistä lahjanauhoista. Leikkasin tähtiin mattopuukolla keskelle kaksi viiltoa, joiden avulla koriste saadaan pujoteltua pillin varteen. Perhosen ja nauhat liitin tähteen nitojalla. 

Minusta on kiva tehdä asioita itse. Mietin ensin, että ostaisin valmiit koristeet mutta vähällä rahalla ja vaivalla sain tehtyä kaikki somisteet itse. Ainakin minulle DIY-jutut tuottavat aina paljon iloa ja nautintoa.