tiistai 31. tammikuuta 2017

K niin kuin....


K niin kuin kymmenen - Kymmenen erilaista kotia.
10 ihanaa, persoonallista, omannäköistä kotia. Nämä kodit eivät ole kiiltokuvamaisia tai kliinisiä massatuotanto-koteja. Nämä ovat uniikkeja, tunteella ja ajatuksella sisustettuja asukkaidensa näköisiä koteja. Ihania!

K niin kuin koti on täynnä sisustus- ja somistusideoita, ja kirjan kodeista huokuu vahvana käsillätekeminen ja DIY-henki. Kotikutoisen tunnelman aikaansaamiseen ei silti välttämättä tarvita sen suurempia käsityötaitoja, oikeanlaisen tunnelman saa aikaan helposti myös yhdistelemällä valmiita elementtejä toisiinsa, esimerkiksi virkattu peitto, kukikkaat kahvikupit kirpputorilta ja muutama kaluste kierrätyskeskuksesta tai vintageliikkeestä. 

Kirjan alussa käsitellään pikakelauksella aikakauden tyylit 1800-luvulta lähtien ja annetaan vinkkejä miten kutakin aikakautta voi tuoda omaan kotiin: millaiset kalusteet, materiaalit ja värit sopivat kuhunkin aikakauteen. Jokainen kappale sisältää asiantuntijan vinkkejä siihen miten ylläpitää talon ikään sopivaa sisustusta. Lisäksi kirjasta löytyy runsaasti tietoa ja vinkkejä sisustamiseen, tyylien yhdistämiseen, värien valintaan, laadun tarkkailuun ja tavaroiden säilytykseen.

Kirjan pääpaino on kuvissa ja niiden kautta huokuvissa tunnelmissa. Isoista, kutsuvista kuvista nauttii melkein enemmän kuin vaikkapa television sisustusohjelmista. Kirjaan voi aina palata uudelleen ja aina sen sivuilta löytää jotakin uutta ja inspiroivaa.
Tervetuloa tutustumaan!

K niin kuin koti
Moreenikustannus 2017





perjantai 27. tammikuuta 2017

PaaPiin kaavakirja lapsille


PaaPiin Anniina Isokangas ja Paula Isopahkala ovat suunnitelleet kaavakokoelman, joka palvelee kotiompelijaa monta vuotta. PaaPiin kaavakirja lapsille sisältää ohjeita tytöille ja pojille: paitoja, housuja, mekkoja ja tunikoita. Kaikki kaavat ovat joustavia trikookankaita varten. Niiden kokovalikoima on laaja: 86–140 cm, eli ne toimivat pikkulapsesta aina koululaiseen asti. Vauvoja ja äitejäkään ei ole unohdettu: mukana on myös vauvan bodyn sekä naisen mekon kaava. Kaikkiin kaavoihin on helppoja muunteluvinkkejä, ja kirjan ohjeilla kaavoista syntyy yli 20 erilaista vaatetta
Kirjassa on mukana kaksi kaava-arkkia, 9 monikäyttöistä kaavaa.

PaaPii on tunnettu persoonallisista kuoseista ja värikkäistä kankaista, jotka suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa. Olisipa muuten ihanaa, jos saisi joskus omia kuosisuunnitelmiaan kankaiksi asti, hih. PaaPiin kuosit ovat saaneet inspiraationsa luonnosta. PaaPiin valikoimista löytyy kankaiden lisäksi vaatteita niin vauvoille, lapsille kuin naisillekin, ja lisäksi löytyy tuotteita kodin sisustukseen.

PaaPiin kaavakirja lapsille on piristävä ja inspiroiva teos jo pelkästään visuaaliselta ilmeeltään. Laatuun on panostettu. Kaunis kansikuva ja herkullisen pinkki takakansi koristeltuna PaaPiin omilla printeillä. Kaava-arkit ovat selkeät ja helppolukuiset ja vaiheittaiset ompeluohjeet ovat tarkat ja helpostiymmärrettävät. Tällaisista yksinkertaisista malleista minä tykkään, aloittelijankin on helppo tarttua tuumasta toimeen kun kaavat ovat simppelit eivätkä ne sisällä vaikeita kikkailuja. Saumurilla ja ompelukoneella pääsee hyvään vauhtiin ja kirjasta löytyy hyviä neuvoja oikeisiin asetuksiin.

PaaPiin kaavakirja lapsille
Tammi 2017






Uskomuksia syntymästä ja kuolemasta



Tätä kirjaa lukiessani ensimmäinen ajatus näiden kansojen erilaisista riiteistä ja uskomuksista oli, että onneksi omaan kulttuuriin ei kuulu tällaisia. Monet niistä kun ovat varsin monimutkaisia, pitkäkestoisia ja moneen liittyi eläinten uhraaminen ja esimerkiksi esineiden "maalaaminen" verellä. Riitteihin liittyy usein myös kynttilät, ruoka ja kukilla koristelu. Mutta toisaalta taas, vaikka osa jutuista olikin omasta mielestäni outoja tai jopa epämieluisia niin onhan se aina silti rikkaus, että kulttuuriin kuuluu monenlaisia tapoja, tottumuksia, uskomuksia ja riittejä. Kuolema ja syntymä on näissä kohteissa (Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa) hyvin tärkeässä roolissa: lapsia halutaan suojella ja tarjota heille hyvät eväät elämään ja kuoleman koittaessa ihmiselle halutaan taata hyvä matka tuonpuoleiseen.

Latinalaisessa Amerikassa uskotaan, että sammakko purkista tuo avio-onnen. Meksikossa pyhäinpäivänä juhlitaan sitä, että ollaan elossa. Siellä vainajia muistetaan ylenpalttisesti ja ajatellaan, että jos kuoleman kanssa on ystävä, se jättää sinut rauhaan. Kuolleitakaan ei koskaan sanota kuolleiksi vaan mieluummin vaikka kaljupääksi. Kun meillä saatetaan pitää luurankoja jokseenkin pelottavina tai kammottavina niin Meksikossa ne kuuluvat ns. arkipäivään, ilman negatiivista vivahdetta.

Myanmarilaiset ovat ehkä maailman taikauskoisin kansa. He kääntyvät selvännäkijän puoleen tuon tuosta ja näkevät enteitä kaikkialla. Bhutanilaiset voitelevat vastasyntyneet lapset päästä varpaisiin voilla. Filippiineillä ajatellaan, että apinanpää suojelee äkkikuolemalta ja salamaniskuilta. 

Syntymän ja kuoleman kirja
Riittejä ja uskomuksia maailmalta
Eija Pulkkinen
Minerva 2017




torstai 26. tammikuuta 2017

Kauneimmat palmikkokampaukset


Se on aina mukavaa kun joku tai jokin yllättää positiivisesti! Sen teki myös tämä kirja. Ajattelin ensin, että mahtaako tämä kirja erota mitenkään muista lettikirjoista, joita on viime aikoina julkaistu yllättävän paljon. Toisaalta se ei ehkä ole edes mahdollista, koska malleja ja tapoja on rajallisesti ja osa malleista toistuu väkisinkin. Erot silloin näkyvät enemmänkin sisällön kuvissa, ohjeissa ja kirjan ulkoasussa. 

Minervan Kauneimmat palmikkokampaukset on simppeli, äärimmäisen helppolukuinen ja helposti ymmärrettävä ja ohjeet on saatu pidettyä maltillisen lyhyinä. Ihmettelin jopa itsekseni miten se edes on mahdollista, että hieman haastavammatkin vaiheet on silti saatu tiivistettyä muutamaan lauseeseen. Hyvillä ja selkeillä vaihekuvilla on tässä (kirjassa) iso merkitys ja vaikutus. Kampaukset ovat todella yksinkertaisia mutta silti upeita ja näyttäviä. Inspiroiduin kovasti kirjan malleja selatessani. Mielestäni tämä kirja vetää keveästi pisimmän korren markkinoilla olevista lettikampauskirjoista! Mallit sopivat niin lapsille kuin aikuisillekin ja nämä voit toteuttaa vaivatta itse itsellesi. Kirjasta löytyy yhteensä 30 erilaista kampausta.

Minerva 2017
Alice Peuple


Suvikukkasia 2017



keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Kehykset taitellen


Yksinkertaiset ideat kiehtovat minua, tai ehkä erityisesti yksinkertaiset ja nokkelat, sellaiset joissa on jokin juju, sellaiset joiden kohdalla saa iloisen ahaa!-elämyksen. Nämä taiteltavat kehykset ovat hyvä esimerkki sellaisista jutuista. 

Me Paperillatiimissä jaamme tällä kertaa ideoita erilaisiin itsetehtyihin valokuvakehyksiin. Löysin Pinterestistä nämä nokkelat ideat, jotka syntyvät paperia taittelemalla. Todella yksinkertaista ja nopeaa! Ohjeet näihin tuellisiin kehyksiin löydät mmtäältä *klik*


Jaan myös toisen näppärän taitteluidean, jolla saadaan helposti yhdistettyä kuvia toisiinsa ja täten kuvat myös pysyvät pystyssä ja paikoillaan. Ohjeet näihin 'paperikulmiin' löydät mm. täältä *klik*

Näissä kummassakin vaihtoehdossa kannattaa ottaa huomioon paperin vahvuus ja paksuus. Melkeinpä parhain vahvuus on perus tulostuspaperissa, siinä taitokset ja ilme pysyy siistinä ja taittelu sujuu helposti, muutoin jos paperi on paksumpaa, on sen työstäminenkin haastavampaa.


Paperillan blogista löydät lisää aiheeseen liittyviä ideoita, ja paljon muuta!



Kierrätä ja käytä!


Mietin aina miten ja mitä voi hyötykäyttää uudelleen. Laitan aina kaikki laatikot ja paketit talteen koska ajattelen löytäväni niille myöhemmin uutta käyttöä. Toisinaan käy niin, että varastoissani tilat täyttyvät mutta uusia käyttökohteita ei löydy, toisinaan taas ideat pulpahtavat pintaan vaivatta.

Lapsi on innostunut vaihteeksi piirtämisestä ja hän halusi, että tekemänsä piirustus täytyy laittaa seinälle. Kas kummaa kehys löytyi askarteluhuoneen pöydältä! Kenkälaatikon kannesta tuli oiva kehys, ja lastakin se miellytti. 


Toinen hauska idea on tehdä suklaarasian pohjasta kehys. Ja koska laatikko on hivenen syvä, saa kehykseen kivaa kolmiulotteisuutta lisäämällä siihen erilaisia kerroksia: nauhaa, narua, leimausta, paperikoristeita.

Vuorasin rasianpohjan harmaalla huovalla ja kiinnitin kuvat ja koristeet pienillä neuloilla huopaan. 

Voit siis hyvällä omallatunnolla nauttia rasiallisen suklaata koska saat siinä samalla pari kuvakehystä. Mukavaa, eikö totta!





tiistai 17. tammikuuta 2017

Calendar girl ja pako arjesta



Arjen haasteista ja stressistä on ihanaa päästä välillä pois ja mikäs sen parempi tapa kuin uppoutua hyvään kirjaan. Olen aika huono lukemaan kirjoja, paitsi silloin kun kyseessä on itseni mielestä erittäin hyvä kirja. Ja sellaisen kirjan tunnistaa siitä, ettei siitä pysty olemaan erossa. Hyvä kirja muotoutuu mielessäni eläviksi kuviksi ja toisinaan luulen mielikuvieni tulleen jostakin elokuvasta tai sarjasta kunnes tajuan, että kyseessähän olikin kirja.

Romantiikka uppoaa aina kunhan se ei ole liian imelää. Rohkeutta ja särmää saa ja pitääkin löytyä. Myös sarkasmilla on tärkeä osa hyvää lukunautintoa.
Audrey Carlanin uutuussarja Calendar girl sopii hyvin hyvän kirjan kriteereihini. Rohkeat tarinat vievät mukanaan, vaikkakin minä yleensä takerrun niihin taustalla kulkeviin rakkaustarinoihin. Kukapa ei joskus olisi haaveillut sykähdyttävän intohimoisesta rakkaudesta. En tiedä onko sellaista oikeasti olemassa mutta olen kiitollinen, että pääsen nauttimaan niistä edes kirjojen ja tarinoiden kautta.

Calendar girl -sarjan idea ja tarina on mielenkiintoinen. Syyt päähenkilön, Mian, valintoihin ovat yllättäviä ja varsin ymmärrettäviä. Joskus ihminen joutuu tilanteisiin, joihin ei välttämättä tahtoisi mutta ne on silti kohdattava. Eikä koskaan täysin voi tietää mitä kaikkea näistä tilanteista voikaan oppia ja saada. Kirjasarja koostuu 12 osasta, 12 kuukaudesta, 12 tarinasta ja 12 erilaisesta uudesta suhteesta, joista Mia itsensä löytää. Ensimmäisessä osassa hän tapaa upean miehen, johon tahtomattaan tykästyy jopa hivenen liikaa. Romantikko minussa heräsi heti kun 'näin' voimakkaan vetovoiman näiden kahden välillä. Romanttisena höpsönä minua jäi jopa hieman kaihertamaan miten tämä tummakutrinen kaunotar tuosta vain lähti uusiin seikkailuihin, vaikka osa minusta uskoo, että tämä orastava suhde ja tarina tulee vielä päättymään onnellisesti. Mutta sitä odotellessa on vielä monta tarinaa läpikäytävänä ja niitä odotankin suurella innolla!

Audrey Carlan
Calendar girl
Wsoy 2017

lauantai 14. tammikuuta 2017

Helppo pinaattipasta!

Tästä ei pastan tekeminen helpotu! Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni itse pastaa ja haalinut mielin määrin reseptejä mutta eipä niitä vain ole tullut toteutettua kovasta aikeesta huolimatta. Meillä syödään aika usein pastaruokia ja varsinkin isomman lapsen suosituin ruoka koostuu makaroneista. Oikeastaan juuri lasta ajatellen olen pohtinut vaihtoehtoa tuolle melko ravintoköyhälle ruoka-ainekselle ja netin punajuuripastat ja muut näyttävät aina niin hyvältä, että tekisi mieli kokeilla. 

Mutta tässä tulee kyllä niin helppo ja nopea pasta, että oli ihan pakko kokeilla. Kyseistä ruokaa valmisti TV:ssa Jamie Oliver ja sieltä ohjeen nappasin. Tähän pastamassaan tulee vain kahta ainesosaa: tuoretta pinaattia ja jauhoja. Ohjelmassa määrät olivat 200 g pinaattia ja 300 g jauhoja, mutta itselläni oli valmiiksi pakattu pinaattirasia, jonka paino oli 125 g, niinpä siis muokkasin jauhomäärän siihen sopivaksi. 

Millähän muulla nimellä tätä yleiskonetta kutsutaan... no käytän sanaa silppuri, eli lisää jauhot ja pinaatti koneeseen ja pistä kone käyntiin. Reilussa minuutissa jauhot ja pinaatin kosteus muodostavat sitkomaisen taikinamassan. Lisäsin taikinaan jauhoja vähitellen, aluksi laitoin 2 dl ja lisäsin jauhoa tarpeen mukaan saadakseni oikeanlaisen koostumuksen.

Pastan muotoiluvaiheeseen voi ottaa lapsetkin mukaan. Yllätyin miten omat lapseni innostuivat ja lähtivät nopeasti mukaan tähän yhteiseen puuhasteluun. ViisVee innoissaan rullasi taikinasta otettuja pikkupallosia ohuiksi "naruiksi" tai pötköiksi ja siirsi jokaisen vuorollaan pellin päälle odottamaan seuraavaa vaihetta. Keräsin siis pastanarut pellin päälle odottamaan kun minulla ei tarjotinta tai vastaavaa isoa alustaa muuta ollut käytettävissä. 
Keitin pastanarut suolalla maustetussa vedessä noin kymmenisen minuuttia. Pasta sai kiehua sillä aikaa kun tein kirsikkatomaateista ja sipulista kastikkeen pastan oheen. ViisVee söi tekemänsä pinaattipastan tonnikalan kera - suurella innolla! Yllätyin kyllä koska hän on varsin nirso tapaus. Mutta nirsoilun sijaan lapsi sanoikin, että "Tämä on äiti niin hyvää, että tee tätä toistekin!" 
Pinaatti on terveellistä ja pasta tässä muodossa saa ihan erilaisen ulottuvuuden. Maku on silti kuin peruspastassa eli pinaatti ei puske liikaa läpi.


Ensimmäisen taikinaerän muotoilin papumaisiksi pötköiksi ja toisen osan kaulin ohueksi ja leikkasin kapeiksi soiroiksi. Kummallakin tavalla onnistuu vaivatta mutta ehkä tämä jälkimmäinen sujuu vieläkin nopeammin. Lapsi kylläkin oli hieman pettynyt kun ei saanutkaan tällä kertaa pyöritellä pötkylöitä.



Psst. Eikö ole ihana tuo vihreä väri!


torstai 5. tammikuuta 2017

Näkijän tarina

 

Hei te siellä ja hyvää alkanutta vuotta! Toivon sen olevan asioita selkeyttävä ja hyvinvointia edistävä. Keskeytän blogihiljaisuuden ja aloitan vuoden kirjaesittelyllä. 

Tämä kirja osui silmiini 'sattumalta' ja kirjan luettuani purskahdin itkuun. Ei, kyseessä ei ole surullinen tarina vaan rohkea ja avoin tarina erään nuoren naisen elämästä ja kokemuksista. Haasteita hänen matkalleen on tuonut myös se, että hän koki olevansa erilainen kuin muut ja että hänellä on näkijän lahja. Se ei ole kevyt kannettava, varsinkaan jos on yksin sen kanssa, ilman vertaistukea. Enni Yleniuksen miellyttävä kerronta vie helposti lukijaa mukanaan ja myötäeläminen tapahtuu kuin itsestään. 
Syy itkuuni oli varmastikin enemmänkin se, että samaistuin osittain Ennin tarinaan ja aloin pohtia miten löytää se oma vahvuus kulkea omia polkujaan.

Mielestäni suurin kirjan ajatuksista on se, että vain itseä rakastamalla voi tulla onnelliseksi. Enkä tarkoita itsekeskeisyyttä tai narsismia vaan sitä, että itseään pitää arvostaa ja kohdella hyvin. Ja sitä kautta pystyy rakastamaan muitakin ehdoitta.

Enni Ylenius
Näkijän tarina
BoD 2016