keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Viis veisaamisen elämänmullistava taika

Not Giving a F*ck

Lopeta huolehtiminen niistä asioista joita sinun pitää tehdä ja keskity niihin joita haluat tehdä!


Siinä pähkinänkuoressa kirjan ajatus ja punainen lanka. Ala viis veisaamaan asioista joille et voi mitään tai jotka vievät turhaa energiaa.

Viis veisaamisen elämänmullistava taika lupaa idioottivarman keinon jolla saat karsittua elämästäsi kaiken turhan painolastin. Varsinkin meille ylisuorittajille ja kaikesta stressaaville sitä painolastia on kertynyt vuosien saatossa RUNSAASTI. Siitä pitäisi nyt kirjan neuvoilla osata päästää irti. Ensin kannattaa pohtia, että mitä se painolasti tarkalleen ottaen on ja mikä osa siitä on negatiivisesti kuluttavaa ja mikä sellaista mikä mahtuu omaan ärsytysbudgettiin. Ja toinen iso juttu tässä projektissa on lakata välittämästä mitä muut ajattelevat

Kirjan ideologia muistuttaa Marie Kondon luomaa menetelmää karsia kodista kaikki sellainen mikä ei tee ihmistä onnelliseksi ja iloiseksi. Mutta tässä kirjassa "siivotaan" elämästä turhat asiat, työjutut, tutut ja tuntemattomat sekä perheeseen liittyvät asiat ja ihmiset. Kaikesta ei tarvitse välittää eikä kaikella kannata kuormittaa itseään. Yksi juttu kuitenkin kannattaa tässä siivousprojektissa ottaa huomioon ja se on se, että opit viis veisaamaan ilman että sinusta tulee kusipää. Viis veisaamisen taito perustuu siihen, että osaat olla sekä rehellinen että toisen tunteet huomioon ottava. Kannattaa siis tarkkailla tilanteita, asioita ja ihmisiä, että miten sanomasi heihin ja niihin vaikuttaa tai tulee vaikuttamaan. EnAioPyydelläAnteeksi- menetelmän ydin on, että ei loukkaa toisen tunteita, eikä myöskään jää kiinni (valkoisesta) valheesta.

EnAioPyydelläAnteeksi -menetelmän avulla pitäisi siis saada elämäänsä lisää aikaa, rahaa ja energiaa luopumalla niistä turhista syöpöistä, jotka kuluttavat meitä monella tavalla. Kirjasta löytyy malliesimerkkejä ja reagointi-/vastausvaihtoehtoja, joilla hoitaa kyseiset tilanteet. Esimerkit tosin tuntuvat hieman etäisiltä meidän kulttuurin ja tapojen näkökulmasta, mutta ota ne vain esimerkkeinä ja sovella omaan maailmaasi sopiviksi. 

Mietinpä vain, että olen tainnut noudattaa tätä tapaa tässä vuosien saatossa vähän väliä. Olettaisin, että siitä syystä kalenterissani ei ole karsittavaa, tai oikeastaan en edes tarvitse kalenteria koska siihen ei ole mitään merkittävää. Toisekseen elämääni eivät hallitse juurikaan turhat tutut koska nekin on ajan saatossa jääneet jonnekin. Stressi, murehtiminen ja ajatustason painolasti vuorostaan vaatisivat suurta syyniä koska ne vievät ihan älyttömästi energiaa ja voimavaroja. Kirjassa on tehtäviä, joissa tulee listata kuhunkin aihealueeseen liittyvät piittaan/en piittaa asiat, ja lopuksi listoista viivataan - valtavalla mustalla tussilla - yli ne ärsyttävät aikaa, energiaa ja rahaa vievät kohdat ja lopuksi, älä tee kuten Marie Kondo käskee, vaan haistata paskat niille jokaiselle.

Kun siivousurakka on tehty kannattaa jäädä seuraamaan miltä elämä sen jälkeen maistuu. Kaikkihan me tiedämme, että ärsytys vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti, ja siitä eroon pääseminen arvatenkin vaikuttaa meihin myönteisesti ja alamme voida paremmin niin fyysisesti kuin henkisesti.

Tämä menetelmä tuo mukanaan vaikeita hetkiä jolloin ei tiedä miten toimia. Silloin kannattaa muistaa, että epäröinti ja ahdistus merkitsevät aina turhia ärsytyksen aiheita. Opi siis elämään kuten lapset ja valaistuneet - ilman turhia murheita.

Viis veisaamisen elämänmullistava taika
Sarah Knight
Art House 2018







tiistai 27. helmikuuta 2018

Pieni kirja isoon painonpudotukseen

Pieni kirja isoon painonpudotukseen tuntuu heti alussa näppärältä teokselta. Asia on tiivistetty jämäkästi ja lyhyesti 31 sääntöön, joiden avulla saa tiputettua painoa runsaasti lyhyessä ajassa. Kirjan kirjoittaja Bernadette Fisers toimi itse koekaniinina ja siihen tämä kirja perustuukin. Hän onnistui pudottaa painoaan 30 kiloa 30 viikossa. Kuulostaako hyvältä? 

Kun kirjan 31 sääntöön tutustui lähemmin niin ruokavalionmuutos alkoi kuulostaa säännöiltään tutulta. Se muistuttaa kutakuinkin karppausta jossa luovutaan sokerista, hiilareista, prosessoidusta ruoasta ja kaikesta turhasta kuten lisäaineista ja kevyttuotteista. Alkoholia kulutetaan mahdollisimman vähän, päivä tai siis aamu aloitetaan kahvilla ja unta haalitaan mahdollisimman paljon koska unenmäärällä on vaikutusta aineenvaihduntaan, varhainen kahvi taas pistää kalorit kulumaan nopeammin ja laadukas vihreä tee nopeuttaa elimistön rasvanpolttoa. 

Lueskeltuani Bernadetten sääntöjä huomasin tekeväni monia asioita samalla tavalla ja ajattelevani asioista samoin ajatuksin. Mutta tuo sokeri pitäisi saada kuriin. En käytä sokeria sellaisenaan juuri ollenkaan  mutta ns. piilosokeria tulee syötyä silti liikaa. Kirjan mukaan painonpudotuksen tärkein avain on ruokavalio, ei liikunta. 

Kirjan lopusta löytyy ideoita kaapin sisältöön ja oikeastaan kaikki miellyttävät ainakin minun makunystyröitäni. Ruokavaliomuutoksen avuksi on muutamia vinkkejä, kuten se ettei yritä tehdä kaikkia muutoksia yhtä aikaa. Tärkeintä on myös pitää itsestään huolta mikä tarkoittaa ettei itseään saa sättiä siitä jos joskus tapahtuu repsahduksia sillä niitä nimittäin varmasti jossain välissä tapahtuu. Itselläni koen haasteeksi sen, että miten saan itseni pysymään irti turhasta syömisestä. Arjessa syöminen ja ruokailut on aina hieman haastavia, syömisen suhteen tulee hosuttua ja illalla oman ajan pyörteissä tulee liikaa herkuteltua.

Montakos viikkoa kesään onkaan... Kyllähän se nimittäin mukavalta tuntuisi jos saisi kesällä pukea pari numeroa pienemmän pöksyt jalkaan ja vatsapömppäkin katoaisi. 

Bernadette Fisers
Pieni kirja isoon painonpudotukseen

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Söpö DIY-kirjanen



Nyt kun päivyreiden täyttämisestä on tullut muoti-ilmiö ja kaupat pursuavat monenlaisia valmiita kalentereita niin miksipä et tekisi kaiken alusta alkaen itse. Kalenterin täyttäminenkin aloitetaan monesti muutoinkin sillä, että viikko- ja päiväaikataulut piirretään ja kirjataan kalenterin tyhjille sivuille itse. Sivut koristellaan väreillä, vesiväreillä tarroilla, leimoilla jne. Ihastelen usein ihmisten taidokkaita kalentereita mutta jotenkin sen teko omalla kohdallani tuntuu hankalalta. Mitä edes kirjoittaisin siihen. Kalenterin pito tuntuu hieman turhalta jos merkittäviä menoja on kerran puolessa vuodessa. En myöskään osaa olla spontaanisti luova. Flow-tyylinen luovuus ei vain luonnistu aidosti. Mutta tällaisten kirjojen teko miellyttää silti ja pidän muutoinkin kirjansidonnasta. 

Tässäkin on tarkoitus (yrittää) olla luova. Kirjan kannet voi tehdä alusta alkaen itse, tai hyödyntää vanhoja ja valmiita kirjankansia kuten minä tein. Tai kansiksi voi valita jotain muuta aina kankaasta paksumpaan kartonkiin. 

Idea tähän lähti ihanasta Minun kirjani -kirjasta. Ja ääneen lupasin, että teen omani valmiiksi hetimiten. Mutta kaikkeahan pitää aina kypsytellä. Ja onhan minulla ollut jo vuosia haaveena toteuttaa jokin tämänkaltainen kirja. Rakastan näiden runsautta, rouheutta, romantiikkaa ja ehkä hieman mystistäkin ulkonäköä.

Kannet olivat valmiit kirjankannet, joista poistin sisällön. Maalasin kannet kalkkimaalilla ja koristelin teipeillä, stanssikuvioilla ja värjätyllä kakkupaperilla.

Sivuiksi kelpaa oikeastaan  mikä tahansa materiaali. Voit hyödyntää ja jatkojalostaa mainokset, lehdet, ylijäämä-paperit, itsetehdyt paperiarkit, kuviopaperit, ym. Kaikki mihin voi vielä kirjoittaa. Sivut voi halutessaan maalata tai koristella. Voit liimata, teipata, leimata. Käyttää paperisia tai kankaisia koristeita.

Sivut kerätään nipuiksi ja ne ommellaan yhteen ompelukoneen suoralla ompeleella. Valmiit niput kasataan päälletysten ja ommellaan käsin toisiinsa kiinni.

Sivunippuun kannattaa lisätä uloimmaksi kerrokseksi niin sanotut esilehdet joiden avulla sivut saa kiinnitettyä kansiin, jos sellaisina on kovat kirjan kannet, muutoinkin kannet voi kiinnittää ompelemallakin. Jos käytät esilehtiä niin liimaa ne kiinni kansiin.


Nauti upeasta käsintehdystä kirjastasi/kalenteristasi!








torstai 22. helmikuuta 2018

Pientä promoa


Sain tilaisuuden tutustua Printtivaate.fi :n tuotteisiin. Hetki tuli hyvään saumaan koska miehen uutuuskirja on tuloillaan. Painatusidean keksiminen ei siis ollut mahdoton tehtävä koska nyt pystyin yhdistämään "promo-ajatuksella" kaksi asiaa - tuotetestauksen ja mainospaidan, tai hupparin. 

Printtivaate.fi sivustolla on mahdollisuus suunnitella omanlaisensa painotuote. Hupparin lisäksi painatuksen voi tehdä mm. T-paitaan, reppuun, jumppakassiin tai pipoon. Ja nyt kun tsekkasin sivut uudelleen niin sinnehän on ilmestynyt runsaasti muitakin vaihtoehtoja, mm. vauvojen body, huppari ja ruokalappu. Yrityksille ja seuroille valinnanvaraa on vielä enemmän. Painatusten lisäksi yritys tekee myös brodeerauksia, ja työt jotka vaativat ulkoistamista ulkoistetaan, jotta asiakas saisi haluamansa tuotteen. Palvelu on muutoinkin asiakaslähtöistä, hinnat yritetään pitää mahdollisimman edullisina ja toimitusajat lyhyinä.

Painatusten suunnitteluun on tulossa mahdollisuus käyttää asiakkaan omia kuvia, mutta tällä hetkellä käytettävissä on suunnitteluohjelman kuvat ja lukuisat eri fontit. Vaihtoehtoja on tuhansia. Asiakas voi myös käyttää ohjelman valmiita designideoita ja muokata niistä haluamansa kaltainen painatus. 

Kuten sanoin, painatusidean luominen ei tällä kertaa ollut vaikeaa koska yhdistin siihen promotuotteen. Muutoin painatuksen keksiminen olisikin ollut haastavaa. Kuvavaihtoehtoja on suunnitteluohjelmassa lukuisia ja fontit siihen päälle. Painatuksen värivaihtoehtojakin on kymmenkunta. Tällä hetkellä omien kuvien lisääminen ei siis ole vielä mahdollista mutta vektoritiedoston avulla se olisi voinut olla mahdollista. Minulla oli kuvaidea paidan etupuolelle mutta se oli liian haastava toteuttaa ohuine ääriviivoineen. Painatus tehdään muovikalvon avulla, joka kiinnitetään kankaalle, ja ohuet ääriviivat rikkoontuvat helposti tarran irrotus- ja liitosvaiheessa. Itselläni taas ei ollut ohjelmaa, jolla muokata vektoritiedostoja joten päätin suunnitella ihan erilaisen printin etuosaan. Päädyin hyvin yksinkertaiseen tekstipainatukseen, joka kertoo julkaistavan kirjan nimen. Fontti on painatuksessa sama kuin kirjan kannessa. 
Selkäpuolelle suunnittelin aluksi kirjasarjan kirjojen nimiä ilmestymisvuosineen mutta päädyin lopulta yhtyeen nimeen joka tarinassa mainitaan. Se ei kerro heti kaikkea mutta idea avautuu niille, joille kirjan tarina on tuttu.

Tuote saapui nopealla aikataululla tilauksestani. Huppari tuntuu laadukkaalta (Clique) ja painatus on siisti. Vasta käyttö sen kertoo miten tuote kestää kulutusta. Pesu 40*asteessa. Silityksen suhteen kannattaa muistaa, että tarraprintin päältä ei voi silittää, muutoin printti on raudassa, ei paidassa.

***

Olet valoni, Audrey (Juha Mäntylä) julkaistaan syksyllä 2018 Reunakustantamon toimesta. Kirjasarjasta on ilmestynyt tätä ennen kolme muuta jazz-aiheista romaania. 




USK Wear Oy on helsinkiläinen vaatepainatuksiin erikoistunut yritys, joka myy tuotteita printtivaate.fi verkkokaupassa kuluttajille, yrityksille ja seuroille. Yrityksellä on oma brändi TKHKI CLOTHING, joka sai alkunsa vuonna 2013 aurinkolasiprinttipipoista. Brändin tuotteet valmistetaan päämateriaaleja myöten Suomessa. 





sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Hurmaavat kasvikunta-postikortit!



Nämä muistuttavat suuresti vanhoja koulun opetustauluja, joissa eri kasvit osineen on kuvattu tarkasti piirroskuvin. Kyseiset taulut ovat suosittuja sisustuksessa ja hinnoissakin sen näkee. Nämä somat postikortin kokoiset kaunokaiset käsittelevät samaa aihetta. Kasvikunta postikortit -pakkaus sisältää 50 upeasti kuvitettua minikokoista - ikäänkuin - opetustaulua. Ihastuin näihin oitis! Tahtoisin asetella kaikki seinälle isoksi kehyskollaasiksi. Nyt puuttuu ainoastaan ne 50 kehystä. Väritys on runsasta ja piirrokset ovat todella tarkkoja ja moniulotteisia, kuvituksesta huokuu jugendmaisia vivahteita.

Kasvikunta postikortit perustuvat Kasvikunta-kirjaan. Jokaisen kortin takapuolelta löytyy tarkempaa tietoa kortin kuvissa olevista kasveista. Olen metsästänyt isojamssia ties kuinka monesta paikasta ja nyt minä sen löysin! Harmi vain, että korttia ei voi oikein syödä. 



Willis Kathy
Kuvitus: Katie Scott
Nemo 2018

Psst. Samaan tyyliin löytyy myös eläinkunnan vastaavat kortit kirjoineen.
Katie Scott & Jenny Broom
Katie Scott & Jenny Broom




perjantai 16. helmikuuta 2018

Jäätelöä pussista?


Sain tutustua Dr.Oetkerin kevään uutuustuotteisiin. Tietysti ne piti heti myös testata. Tai siis itse niin halusin. Mielelläni aina tutustun uutuuksiin ja testailen asioita. Tämän tuotteen kohdalla en edes heti tiennyt mikä tuote on kyseessä. Hyökkäsin vain heti kimppuun kun näin sanan 'schokolade'. Jee, suklaata! 

Jäätelöä tästä on tulossa. Pussissa on valmis jauhesekoitus johon lisätään vain maito. Ja sitten vain vispataan, ja vatkataan, kunnes seos muuttuu jämäkäksi vaahdoksi. Siinä meni ehkä viitisen minuuttia. Kannatti vaan sitkeästi jaksaa odottaa, jotta rakenne muuttui oikeanlaiseksi. Seos nimittäin pysyi melko pitkään löysänä. Rakenteeltaan tämä muistutti aika paljon kaupoissa myytävää pehmisseosta, joka vaahdotetaan ja pakastetaan.
Pakastin massan silikonisessa irtoreunavuoassa. Jäätelömassaa tuli noin litran verran. Mielessä kävi kyllä ajatus, että syön herkullisen massan ennen pakastusta, miksei sitä voisi käyttää kakkujen täytteenä sellaisenaankin. Päätin tehdä kuitenkin jäätelökakun. 

Koska tuote oli minulle uusi, en halunnut muokata sitä liian pitkälle. Halusin ensin tutustua valmiiseen tuotteeseen eli jäätelöön sellaisenaan. Toisella kerralla voi sitten jäätelöä tuunata enemmän. Jäätelökakun väliin voisi laittaa keksikerroksen tai vaikka ohuita kakkupohjakerroksiakin. Marjoja, suklaata, marenkia, kinuskia...mitä ikinä vain keksiikin. Jäätelökakku on hyvä tarjottava lasten syntymäpäivillekin, meillä ei ainakaan lapset kakkua syö ja viime juhlissakin kakku jäi minun ja miehen syötäväksi. Maidottoman versionkin tekeminen on nykyään niin helppoa esimerkiksi kookosmaitoa käyttämällä tai tekemällä kakun kokonaan nicecream-tyyliin banaanista ja marjoista.


Jäätelön valmistus on helppoa. Jäätelöjauhe kulhoon ja sekaan 2,5 dl kylmää maitoa. Ohjeessa sanottiin kevytmaitoa mutta meillä käytetään täysmaitoa. Vaahdota seos ja mausta haluamallasi tavalla. Voit toki olla maustamattakin. Seos laitetaan kannelliseen purkkiin ja pakastetaan noin 4 tuntia. Minä pakastin kakun irtoreunavuoassa, johon ei ole kantta. Kääräisin tuorekelmun kanneksi ja annoin jäätelön olla pakkasessa seuraavaan päivään. Jäätelö kannattaa ottaa huoneenlämpöön sulamaan hetkeksi ennen tarjoilua.


Valmis jäätelö oli kuin jäätelö yleensä. Maku oli hyvä, täyteläinen ja suklainen. Rakenne oli hieman kiteinen osittain mutta se voi johtua monesta syystä eikä se syömistä haitannut. 

Syömisen jälkeen vasta tutustuin tuoteselosteeseen ja ikävä kyllä sieltä löytyi karrageeni. Se on harmillista, että sitä lykätään joka paikkaan. Osa ihmisistä on sille allergisia ja osa välttelee sitä muutoin vain terveyssyistä. Karrageenia käytetään sakeuttamisessa ja joissakin tuotteissa säilyvyyden takia. Mutta ilman sitäkin pärjäisi. 

Se tulee luonnosta mutta käy hurjan prosessin läpi ennenkuin se päätyy ruokaan. Karrageenilla ei ole ravinto-arvoa ja sen on todettu aiheuttavan tulehdusta, vatsavaivoja ja jopa syöpää.

Karrageeni saa aikaan samankaltaisen immuunireaktion elimistössä mikä käynnistyy jos elimistö joutuu salmonellan kaltaisen patogeenin hyökkäyksen kohteeksi. Karrageenin yhteyttä Chronin taudin ja IBS:n (irritable bowel syndrome) eli ärtyvän suolen oireyhtymän syntyyn on tutkittu. 

Ennenvanhaan karrageenia käytettiin käsittelemättömänä, eli keitettiin suoraan levästä. mutta nykyään sitä tuotetaan omilla teollisilla viljelmillään ympäri maailmaa. Lisäksi karrageeni prosessoidaan ja käsitellään moneen otteeseen, jolloin sen muoto ei ole enää lähelläkään luonnollista.  Myös possu-ja kananlihavalmisteisiin voidaan jo tehtaalla ruiskuttaa karrageeniä.

Jos kärsit epämääräisistä vatsavaivoista olisi suotavaa välttää karrageenia sisältäviä ruokia, tai jos sairastat jo jotain kroonista suolistosairautta. (Lähde)

Monissa tuotteissa karrageenia on ja sen välttely on toisinaan hankalaa. Jos olen vahingossa sitä sisältävän tuotteen ostanut niin kyllä minä sen syön. En pidä ruoan haaskaamisesta. Allergian takia minun ei sitä tarvitse vältellä mutta muista syistä yritän välttää. Tosin jäätelöä rakastavien on aika vaikea löytää jäätelöä jossa sitä ei ole. Silloin kannattaa tehdä jäätelö itse kunhan tarkistaa ettei kerma sisällä sitä.

Suklaan lisäksi on myös vaniljainen vaihtoehto. Kumpaisenkin pussin suositushinta on 1,70€ ja tuotteet on saatavilla 1.3.2018 alkaen.


Koristelin kakun Dr.Oetkerin suklaasydämillä, sokerisydämillä ja pakastekuivatulla vadelmarouheella.


Etsijän kirja


Valitsen kirjan usein kannen perusteella. Jos siinä on jotakin mikä vetää minua puoleensa, on se sitten kuvitus, värimaailma tai kaunis fontti, niin mielenkiintoni herää oitis. Lapsikin sanoi, että ihanannäköistä kirjoitusta, olen samaa mieltä. 

Itsekin tunnen itseni etsijäksi. Etsijän kirja tuntui siis kovin kiinnostavalta, löydänkö tästä vastaukset kysymyksiini? Tämän, ja niin monen muun kirjan kohdalla olen silti joutunut huokaamaan raskaasti. En löytänyt vastauksia. Tyhmänä odottaa, että joku voisi antaa ne minun puolestani. Mutta se ei taida olla mahdollista. Itse pitäisi löytää ne oikeat  tiet ja ratkaisut. Mutta kun se on niin kovin vaikeaa. Tragikoomista on se, että on hyvin todennäköistä, että vastaukset ovat ihan silmieni edessä mutta kierrän kuin sokkona 24/7 niiden ympärillä näkemättä niitä. Kun aloin tietoisesti panostamaan henkiseen matkaani niin monet sanoivat silloin, että ihminen valaistuu ja henkisyys vahvistuu mitä enemmän asiaan paneutuu: tutkimalla, tarkkailemalla ja lukemalla. Uskon, että asiat tulevat kohdalle tarkoituksella eikä sellaista asiaa olekaan kuin 'sattuma'. Mutta silti olen edelleen hukassa vaikka henkisyys on ollut tavalla tai toisella mielenpäällä jo ihan lapsesta saakka. 

Huomaan ajattelevani monesti kirjaa lukiessani, että tuossa perheessä kaikilla on kyllä selkeästi linjat auki yläkertaan. Lasten suusta tulleet kommentit ja lausahdukset vahvistavat sen. Kirja koostuu kirjoittajan omasta matkasta, omista pohdinnoista ja tietysti yleiseen tietoon pohjautuvasta tiedosta. Kirjassa on paljon Susanna Erätulen henkilökohtaisia tarinoita hänen elämänpolultaan. Arvostan sitä. Minusta kirja kuin kirja nousee ihan uusiin ulottuvuuksiin kun kirjan tekijä avautuu rehellisesti ja avoimesti. Silloin samaistuminen tapahtuu helpommin ja teksti toimii ikäänkuin vertaistukena lukijalle. 

Vastausten sijaan kirja antaa paljon ajateltavaa ja pohdittavaa. Minusta tuntuu, että mielessäni ei ole koskaan hiljaista. Ajatuksia tulee jatkuvana flowna. Yhdestä ajatuksesta siirryn valon nopeudella kymmeneen muuhun ajatukseen enkä enää parin minuutin jälkeen muista miten päädyin viimeisimpään ajatukseen tai mielikuvaan. Ei kai se huono asia ole. On mukavaa tuntea. On ihanaa kun teksti koskettaa. On jotenkin rauhoittavaa kun teksti puhuttaa ja saa mietteliääksi. On kiva pysähtyä. Ajattelen monesti asioita monesta suunnasta ja maailmaa ja ihmisiä suuresta mittakaavasta. Monesti sitä aliarvioi itseään ja ajattelee kun sillä jollakin on sitä ja tätä. Mutta kun avaruudesta katsoo alas niin me kaikki ollaan ihan yhtä pieniä. Jokainen elää elämäänsä ja jokaisen hengenvedot yhtyy samaksi hengenvedoksi. Jokainen yli-ihmiseltä näyttävä tekee silti ihan samoja asioita kuin sinäkin teet. Nyt juuri tämä kyseinen hetki on meidän jokaisen yhteinen. On sitten "stara" tai "tavis" niin jokainen on silti yhtä arvokas, ja jokaisella on silti ne omat huolensa ja ongelmansa. Omia niin selkeiltä tuntuvia ajatuksia on vaikea pukea sanoiksi. Yritän sanoa, ettei saisi vertailla itseään muihin koska koskaan ei voi tietää minkä asian kanssa se toinen kamppailee. 


Mitä on olla ihminen?
Susanna Erätuli
Otava / Hidasta Elämää
2017



keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Sydämellisen mehevät donitsit

Tein taas pitkästä aikaa donitseja. Uunissa. Ei tarvitse räpätä öljyn kanssa kun donitsipellillä ja kiertoilmauunilla saa kaikki kerralla paistettua alle kymmenessä minuutissa. Pellit voi pestä astianpesukoneessa niin ei tarvitse tiskeistäkään murehtia. 

Olen tehnyt pari kertaa aiemmin donitseja uunissa. Silloinkin niistä tuli hyviä, mutta halusin kuitenkin kokeilla jotakin uutta. Kaapissa ollut banaani alkoi ratkeilla liitoksistaan ja päätin pelastaa ja hyötykäyttää sen donitsitaikinaan. Banaanilla saa kosteutta ja sitä kaipaan vastaaviin taikinoihin yleensä eniten, kuohkeuden lisäksi. Reseptin pohjana käytin aiemmin käyttämääni ohjetta, mutta muunsin sitä tarpeen mukaan. Spelttijauhoilla saa lisää makua ja hyvää oloa. Ja kun käyttää taikinassa banaania ei sokeria tarvita ollenkaan. Banaani antaa riittävän makeuden.


Sydämellisen mehevät donitsit

1 iso banaani
2 dl puolikarkeita spelttijauhoja
2 tl luomu leivinjauhetta (Dr.Oetker)
1 tl aitoa vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
1 dl täysmaitoa
1/3 dl öljyä
1 muna

voiteluun n. 25 g voita

Muussaa banaani tasaiseksi massaksi. Lisää joukkoon muut aineet ja sekoita. Taikinasta tulee melko löysä. Tästä määrästä sain aikaiseksi 11 donitsia, mutta määrä riippuu donitsipellin koosta ja donitsien muodosta. Lusikoin taikinan pellille ja täytin muotit n. 3/4. Taikina kohoaa hyvin uunissa. Donitsipellin sijaan voi käyttää muffinssipeltiäkin mutta silloin taikinaa kannattaa tehdä runsaammin. Paista donitsit 200*asteessa noin 8 minuuttia. Voitele kypsät donitsit kuumina ja anna voin imeytyä rauhassa ennen kuin irrotat donitsit pellistä. Koristele halutessasi haluamallasi tavalla. 

Tykkäsin todella paljon tällä taikinalla tehdyistä donitseista! Banaani tuo kuohkeutta ja antaa kosteutta taikinalle. Jos maku mietityttää niin banaanin maku jäi todella miedoksi. Tarkkanenäiset lapsemmekaan eivät huomanneet mitään eroa ns. tavallisiin donitseihin verrattuna. 

Psst. Koristeina käytin Dr.Oetkerin suklaasydämiä ja vaaleanpunaista sokerikuorrutetta.








tiistai 13. helmikuuta 2018

Olohuoneen uusi - ja lämmin - katseenvangitsija


Sisustus- ja remppaohjelmista saa ideoita ja vinkkejä omaa kotia ajatellen. Olen seuraillut paljon ruotsalaisia sarjoja, esimerkiksi Remonttipainajaista ja Sofian enkeleitä. Kummassakin sarjassa on esitelty kauniita sisustuksia ja mieleenpainuvia hetkiä, sekä erilaisia työtapoja ja materiaaleja, joista olen sitten yrittänyt selvitellä lisää kotimaan markkinoilta. Yksi tällainen juttu on ollut sisustuspatterit. Niitä on näissä ohjelmissa käytetty ja suositeltu paljon. Sisustuspattereiden asennus näytti TV-ruudulta katsottuna niin helpolta ja näppärältä, ja lämmityksen ja lämmityskustannusten kannalta niissä tuntui olevan monia etuja. Ajattelin, että tuollaisen minäkin haluan omaan kotiin! Varsinkin kun lämmitysvaihtoehtoja on tullut jonkin verran mietittyä ja talossamme on luultavasti suurilta osin alkuperäiset patterit, joista osa toimii toisinaan kehnonlaisesti. 

Patterin tuleva sijainti, ulkoseinä.
Lämmitys on tärkeä osa taloa. Asumismukavuuden lisäksi se luo kotoisaa tunnelmaa. Kylmä koti ei ole mukava. Sekin on koettu viime talven pakkasilla. Arjen pyörittäminen on hankalaa kun raajat ovat jäässä lukuisista vaatekerroista huolimatta. Vaikka tosin minulla on aina sormet jäässä, ja villasukkia käytän kesälläkin. 

Koko taloa koskevan lämmitysjärjestelmän uusiminen tai vaihtaminen ei ole pikku juttu. Ja vaikka asennus sujuisikin ongelmitta, niin kovat kustannukset pistävät nopeasti stopin suunnitelmille. Jotkut patteriedustajat kävivät jokin aika sitten tekemässä ilmaisen kartoituksen ja hinta-arvion yhdeksän patterin vaihdolle ja summaksi taisi tulla lähes viisitoistatuhatta euroa. Huhhuh. Aikamoinen summa. Lämmityksen osalta tämä toinen asuttu vuosi tässä talossa on ollut huomattavasti miellyttävämpi, öljynkulutuskin on ollut pienempi, kiitos poltinhuollon. Silti osa pattereista huollosta riippumatta ei ole lähtenyt toimimaan halutulla tavalla. Yksi niistä on olohuoneen toinen vesikiertoinen patteri. Sen myötä päädyin poistattamaan sen kokonaan käytöstä ja vaihtamaan tilalle uuden. 

Patteri kiinnitettynä paketissa tulleiden kiinnikkeiden avulla.

Koska sisustuspatterit kiinnostivat kovasti, yritin ottaa niistä mahdollisimman paljon selvää, muun muassa että mistä niitä saa, kuka valmistaa ja millaisia vaihtoehtoja on. Ja olihan niitä. Ihan liikaa tietoa jota ei ymmärtänyt. On sähköllä toimivia sisustuspattereita ja sitten on näitä vesikiertoisia. Sellaisia ohuita levymäisiä lasisia en tosin löytänyt ainakaan suomenkielisiltä markkinoilta. Niitä joita noissa sisustusohjelmissa mainostettiin. Lopulta päädyin Purmon sivuille. Ja sain pääni entistä enemmän pyörälle. Nyt puhuttiin jo radiaattoreista, eikä tutusti pattereista. Tunsin jo itseni tyhmäksi kun patteriviidakossa en meinannut pysyä kärryillä saamastani informaatiosta. Helpointa oli ottaa yhteyttä Purmoon ja kysellä mieltä askarruttavista seikoista. 

Osaavissa käsissä työ sujui vaivatta.

Ajattelin ensin, että sähköradiaattori olisi helpompi tai parempi vaihtoehto mutta päädyin lopulta vesikiertoiseen koska sille olisi putket ja paikka valmiina. Vesikiertoisia radiaattoreitakin on monenlaisia ja monenkokoisia, on vaakasuuntaisia ja pystymallisia, lisäksi niitä saa tilattua monissa eri väreissä, tarkalleen ottaen 71 eri sävyssä. Ja siinäpä taas pientä päänvaivaa pohdinnan merkeissä, että millaisen haluan. Löysin värikartasta lukuisia kauniita ja miellyttäviä sävyjä, joista valitsin lopulta sävyn Pigeon blue (RAL 5014). Kyseinen sävy muistuttaa jokseenkin ovikarmeissamme olevaa Ametisti-sävyä. Värin valintaa hankaloittaa se, että värikartan 'väriruudut' ovat pieniä ja tietokoneen näyttö voi vääristää sävyjä. Sen lisäksi sävy on aina hieman erilainen pienellä ja isolla alalla, ja tila ja valon määrä vaikuttavat osaltaan värin sävyyn. Mutta täytyy sanoa, että Purmon sivuilla olevan värikartan sävy ja lopullisen patterin sävy luonnossa vastaavat kiitettävän hyvin toisiaan.

Toinen tärkeä seikka patterin valinnan ohella on se, onnistuuko sen asentaminen valittuun kohteeseen. Itse soittelin muutamaan eri LVI-firmaan ja kyselin kyseisen radiaattorin asennuksesta. Jokaiselle tuote oli vieras eikä sen takia kustannusarvionkaan antaminen ollut mahdollista. Joiltakin sain silti suuntaa-antavan kustannusarvion ja jokaisessa näissä liikuttiin useammassa sadassa eurossa. Sekin tuntui aika suurelta summalta, erityisesti jos koko talon patterit uusisi samalla kertaa. Moni asentaja tuotetta näkemättä arvioi asennusajaksi kokonaisen työpäivän. Nämä seikat kannattaa kyllä ottaa huomioon kun suunnittelee sisustuspatterin hankintaa. Itse patteri saattaa nimittäin maksaa vähemmän kuin sen asentaminen. 

Kun asentaja työlle löytyi ja hän kävi paikan päällä patteria ja tilannetta tutkailemassa niin huomattiinkin, että ihan perustyöstähän tässä onkin kysymys. Olin lähettänyt hänelle sähköpostitse lisätietoa ja asennusohjeita koskien KOS V -radiaattoria. Uuden ja vieraan elementin asennus tuotti aluksi hämmennystä niin meissä kuin asentajissakin mutta tarkempi tutustuminen tuotteeseen poisti turhat huolet. Enää piti löytää sopiva asennusajankohta. Mitä vähemmän pakkasta sen parempi koska lämmitysjärjestelmä piti sammuttaa ja veden tulo pattereihin katkaista asennuksen ajaksi. 


Ensin asentajan kanssa suunniteltiin, jotta vanha patteri jää paikoilleen lisälämmön lähteeksi mutta lopulta päätimme ottaa sen pois käytöstä ja jättää paikoilleen esteettisistä syistä. Ei nimittäin ollut varmuutta siitä mitä patterin takaa tulee esiin. Kaiken pähkäilyn päätteeksi vanhaa patteria ei kuitenkaan enää asennettu paikoilleen vaan seinäpinta ehostetaan kuntoon myöhemmin. Nyt sen edessä on sohva, joka peittää repsottavat tapetit ja paljaan huokolevyn. 

Uutta patteria varten piti tehdä uudet putkivedot, koska patterin sijainti vaihtui ja sen asennustapakin on erilainen vanhaan verrattuna. Osaavissa käsissä uuden patterin asennus sujui parissa tunnissa. Eniten aikaa meni ehkä kiinnikkeiden asennuksessa. Tämä pystymallinen patteri asennettiin seinään kiinni kolmella kannattimella, alhaalle tuli kaksi ja keskelle yksi. Kannattimet eivät jää näkyviin koska patterin sivuille asennettiin ns. reunapalat, jotka viimeistelevät ulkoasun. Jännitin asennuksessa sitä, että onko seinä tarpeeksi vahva kannattelemaan patteria, joka painaa n. 53 kg + veden paino. Mutta hyvinpä tuo näytti kiinnittyvän ja edelleen on tukevasti paikoillaan. Sisustuselementiksi suunniteltu pystymallinen radiaattori on kuin suunniteltu paikalleensa. Asentajien mielestä asennus sujui vaivatta eikä siinä lopulta ollut juuri mitään eroa perinteisten pattereiden asennukseen verrattuna, ainoastaan pystyyn asennus oli heille uutta. Tekisivät homman toistekin, nyt kun kokemusta aiheesta on. 

Vanha, mutta toimiva patteri taka-alalla.


KOS V -sisustusradiaattori saatu tuotetestauksena PURMO:lta.





sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Sukupuu kankaalle!

Kuosisuunnittelu on ollut haaveeni monen monta vuotta. Haave lähti luultavimminkin niiltä ajoilta kun opiskelin tekstiilialan artesaaniksi ja suuntauduin painokankaisiin. Olen haaveillut kuosien suunnittelusta ja mahdollisuuksien mukaan myös painamisesta. Seulapainanta on mukavaa, mutta myös tietyllä tapaa epävarmaa kun lopputulos ei koskaan välttämättä ole sitä mitä ajatteli. Painamisessa on monen monta seikkaa jotka vaikuttavat lopputulokseen ja paras olisi oppia hyväksymään se, ettei käsityön jälki tarvitse olla virheetöntä. 

Kuosisuunnittelukaan ei silti ole niin yksinkertaista kuin ajattelisi. On monenlaista pohdittavaa, kuten painoraportin toistuminen järkevästi kankaalla tai muulla painopinnalla. Joskus joku alan ihminen antoi minulle ehdotuksen koskien kuosisuunnitelmiani, että älä tee liian selkeästi näkyviä kuvioiden toistoja. Jäin pohtimaan asiaa ja olen sittemmin huomannut, että suurinpiirtein kaikkien valmistajien kuosit toistavat niin sanotusti itseään eli raportti toistuu painopinnalla tasaisesti jatkumona, kuosilla on oma rytminsä. 

Digipainatus on tuonut ihan uusia ulottuvuuksia painokankaisiin. Kankaalle voi tulostaa kuin paperille lähes mitä tahansa, ja painojälki on hyvä kankaasta riippumatta. Kuosien suunnittelussa voi yhdistää helposti esimerkiksi valokuvia ja käsin piirrettyjä elementtejä. Digipainatuksen muita etuja ovat mm. se, että "tavalliseen" painatukseen verrattuna digipainatus on huomattavasti ympäristöystävällisempi vaihtoehto, energia- ja vedenkulutus vähenee eikä vaarallisia värikemikaaleja käytetä painossa. 


Innostuin oitis suunnittelemaan kuoseja löydettyäni sivuston, jonka kautta voi suunnitella ja tilata kankaita omilla kuoseilla.  Elobina on digitaalinen palvelu jossa kuka tahansa voi luoda korkealaatuisia ja ekologisesti kestäviä tekstiilejä. Sivustolta löytyy suunnitteluohjelma, jonka avulla voit suunnitella kuoseja monenlaisiin tekstiileihin verhoista tyynyihin, pussilakanoihin ja erilaisiin asusteisiin. Voit käyttää joko Elobinan omia kuoseja tai sitten luoda kokonaan omia kuoseja. Suunnitteluohjelmaan ladataan omia kuvatiedostoja, joista sitten muokataan ja sommitellaan omanlaisia uniikkeja digipainotuotteita. Elobinan palveluihin kuuluu myös ompelupalvelu.

Kankaat painetaan joko Saksassa tai Iso-Britanniassa riippuen mistä kankaasta on kyse. Kangasvaihtoehtoja on reilut 20, valittavissa on luonnonmateriaaleja sekä keinokuitua. Painatuksen jälkeen kankaat ajetaan lämpökoneen läpi, mikä kiinnittää printin pysyväksi. Kankaille suositellaan 40*asteen pesua, ilman valkaisuaineita.

Valmiit tuotteet ommellaan Etelä-Ruotsissa, Malmöössä, maahanmuuttajanaisista kostuvassa ompelukollektiivissa, mikä edesauttaa näiden henkilöiden pääsyä työmarkkinoille. Elobinan käyttämät painattajat seuraavat EU:n asettamia normeja koskien työympäristöä ja luontoa. Sama koskee ompelupalvelua, myös kangasvalmistajat ovat sitoutuneet toimimaan eettisesti.



Ennen varsinaista tilausta sain tilata näytteet saatavilla olevista kankaista. Näytteiden avulla on huomattavasti helpompi aloittaa suunnittelu. Painopinta näyttää aina hieman erilaiselta eri kankaalla. Ihastuin erityisesti pehmeään samettiin, jonka sitten lopulta valitsinkin. Suunnittelun näkökulmasta unelma olisi saada jokaisesta suunnitelmasta testipala, koska aina löytyy kehitettävää ja muokattavaa, ja jokaisen valmiin kuosin kohdalla tulee ahaa-elämyksiä ja muokkausideoita. Minulle tuottaa aina hieman päänvaivaa oikeat resoluutiot ja pikselit. Elobinalla kankaat tulostetaan 200 dpi:nä. 

Tilasin aluksi metrin palan kangasta jotta näen miltä valmis kangas tulee näyttämään ja millaiselta suunnittelemani kuosi näyttää ja mitä mahdollisia muokkauksia sille tulisi tehdä. Omasta 'Sukupuu' -kankaasta tuli aikas kiva! Rehellisesti sanottuna en meinaa malttaa tehdä siitä mitään, mutta ompelinpa kuitenkin  kaksi sohvatyynyä. Tyynyjen toinen puoli on huonekalukangasta ihan jo siitä syystä, että kuvapuolen voi tarvittaessa kääntää piiloon - toisin sanoen siis suojaan ettei lapset tai kissa tahri sitä. 

Olen unelmoinut toteuttavani joskus sellaisen 'sukupuu-seinän' mikä koostuisi lukuisista erikokoisista sukulaisten kuvilla varustetuista kuvakehyksistä. Haaveeni ei kuitenkaan ole näyttänyt toteutuvan joten päätin laittaa isovanhemmat kankaalle. Lapset voivat tutustua vanhempiensa isovanhempiin helposti tyynyä katselemalla. Löytyy kankaasta myös minunkin hääkuvani sekä kuva lapsista. Samoja kasvonpiirteitä on nähtävissä. Tein kuosin kuvankäsittelyohjelmalla yhdistämällä digi- ja valokuviin kehyksiä. Kokeilin erilaisia värivaihtoehtoja aina värikkäistä sepiaan ja lopulta päädyin mustavalkoiseen vaihtoehtoon.

Olen jo suunnitellut muitakin kuoseja, mutta vielä pitää tehdä hienosäätöä, jotta kaikki olisi kuten sieluni silmin näen.

Heräsikö kiinnostus? Käypäs Elobinan sivuilla ja tutustu palveluun. Kankaat maksavat metriltä noin 17-50e. 


Yhteistyössä






perjantai 9. helmikuuta 2018

Pakkasenpuremat laskiaispullat!

Laskiaisena perinteiden mukaan lasketaan mäkeä, ulkoillaan ja herkutellaan, tietenkin laskiaispullilla! Laskiaispullien täytteistä käydään kiivasta väittelyä, kumpi on parempi, hillo vai mantelimassa. Itse olen tottunut hilloon ja kermavaahtoon. Mantelimassalla täytetyt laskiaispullat ovat aika vieraita itselleni, en edes muista olenko koskaan maistanut sitä versiota laskiaispullista. Pullien täytteenhän voi toki päättää itse, väliin sopii myös tuoreet/pakastetut marjat kuten mansikat ja vadelmat, tai kerman voi vaihtaa suklaavaahtoon ja hillon banaaniin. 

Tai sitten voit vähän hullutella ja tehdä kuten minä tein. Nämä Frozen-tyyliset laskiaispullat saivat sinisen täytteen! Näistä tuli tosi kivat! Sopisivat hyvin teemajuhlien tarjottavaksi. Osaan pullista laitoin täytteeksi myös banaania mutta lapset tykkäävät pelkästään kermasta. 

Sinisen värin antaa sinihernejauhe jota laitoin noin 1/2 tl kahteen desiin kermaa. Makua siniherne ei juurikaan kermaan anna. Toki kerman voi värjätä elintarvikeväreilläkin mutta minä suosin mieluummin luonnollisia väriaineita

Pullataikina on ihan perusohjeella tehty, pohjana on 2 dl täysmaitoa. Osan vehnäjauhoista korvasin täysjyväspelttijauholla (Birkkalan). Pullataikinan suhteen sitkon saaminen on aina jotekin haastavaa. Uunituoreina pullat ovat ihanan kuohkeita ja notkeita mutta seuraavana päivänä rakenne on jo tiiviimpi ja kuivempi, jääkaapissa tämä muutos tapahtuu vielä nopeammin. Nämä pullat onnistuivat hyvin, tein vain yhden pellillisen joten aamuun mennessä kaikki on jo syöty. Rakenne säilyi kuohkeana ja kosteana, ihanan untuvaisena. Tarkan reseptin antaminen on hieman hankalaa koska kaatelin aineksia kulhoon mututuntumalla ohjetta samalla silmäillen. Jätin jauhomäärän tarkoituksella vajaaksi jotta taikina ei tuliksi vahingossakaan liian tiiviiksi. 

Frozen-laskiaispullat


2 dl täysmaitoa
1/2 tl suolaa
1/2 dl sokeria
1 tl kardemummaa
1 pss kuivahiivaa
3 dl vehnäjauhoja
1,5 dl karkeita spelttijauhoja
1/2 dl öljyä
1 muna

Täyte
2 dl kuohukermaa
1/2 tl sinihernejauhetta
2 tl tomusokeria

+ banaania tai marjoja