Toinen todellisuus
Ihana henkireikäni. Ihana Christian, ihana Ana. Sydäntäsärkevän kaunis rakkaustarina. Trilogia on vienyt sydämeni. Uppoudun täysin ja totaalisesti tarinaan. Elän mukana.
Käytin kaiken vapaa-aikani kirjan lukemiseen parin viime vuorokauden aikana. Kaikki muu ympäriltäni katosi. Odotin malttamattomana seuraavia hetkiä, joiden tiesin olevan tulossa. Olenhan lukenut alkuperäisen Fifty Shades -trilogian ehkä kolmesti ja katsonut elokuvat lukemattomia kertoja. Koko tämä aika on ollut yhtä odottamista. Ensin elokuvia, sitten kirjoja Christianin näkökulmasta. Nyt odotus päättyy kun viimeisen elokuvan ensi-ilta on huomenna. Olo on haikea, surullinenkin. Kuin jokin iso osa elämästä päättyisi, katoaisi. Toisaalta tarinahan on päättynyt jo aikaa sitten, viimeisen kirjan ilmestyttyä. Mutta nyt elokuva päättää odotuksen ja sinetöi kaiken.
Suosittelisin ihmisiä lukemaan kirjat ennen elokuvien katsomista, siten vasta tarina aukeaisi heille koko kirjossaan, kaikissa sävyissään. Elokuva on tavallaan vain pintaraapaisu kirjoitetusta tekstistä. Varsinkin nämä Christianin näkökulmasta kirjoitetut kirjat avaavat kunnolla tämän hahmoa, elokuvissa taustoja ei juurikaan tuoda esiin. Itseänikin hieman häiritsi lukiessani muistikuvat elokuvista. Luon aina mielessäni lukukokemuksen pohjalta mielikuvat maisemista, tapahtumista, ihmisistä, jne. Ja nyt lukiessani omiin mielikuviini sekoittui elokuvan kuvat ja loivat toisinaan haasteita keskittymiseen. Lisäksi mielessäni poukkoilivat mediassa spekuloidut seikat Jamie Dornanin ja Dakota Johnsonin etäisistä väleistä ja heidän omat kommenttinsa elokuvan tekemisestä. "Ollaan kuin sisaruksia." "Kuvaamisesta ei meinannut tulla mitään kun nauroimme niin paljon." Tuollaiset kommentit kieltämättä syövät kyllä uskoa 'ruutukemioilta'. Vaikka kyllä se heidän välisensä kemia minusta ihan hyvin ruudulta välittyikin. Sitä vain ikävästi elokuvien myötä fakta ja fiktio sekoittuu. Ana ja Christian ovat eri henkilöitä kuin Jamie ja Dakota. Kirjasarjassa rakkaus on syvää, tunnelmat ja tunteet syvällisempiä ja vivahteikkaampia. Christianin näkökulma tuo tarinaan lisää syvyyttä. Muistan kirjoittaneeni ensimmäisestä osasta, että Grey vaikuttaa melkoiselta paskiaiselta ja nyt se huvittaa. Onhan hänellä ne tietyt tapansa ja kommenttinsa mutta lähinnä ne silti saavat minut virnuilemaan ja hihittelemään itsekseni. Tästä kulmasta hahmoa ymmärtää paljon paremmin. Christianin menneisyyden demonit ja pimeys astuvat esiin ja Anan rakkauden myötä valo voittaa pimeyden. Tarina on hyvin liikuttava ja kaunis. Rakastan sitä.
Kirjan takakansiteksti tuntuu jotenkin turhalta kun luultavasti jokainen tämän kirjan lukeva tuntee tarinan ennestään. Kolmas osakin luultavasti on vielä tulossa mutta tuoko se enää lisäsyvyyttä tai lohtua, jääköön nähtäväksi.
E L James
Otava 2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti