torstai 26. huhtikuuta 2018

Bourbonia ja poppareita!


Jokainen päivä ansaitsee kakun! Juhlista vappua tällä helpolla ja herkullisella kakulla, tortulla, piiraalla, miten ikinä sitä haluatkaan kutsua. Tämän voi tehdä ja nauttia vaikka samana päivänä, tai antaa hyytyä ja oleentua seuraavaan päivään kuten minä tein. Kyseessä on siis juustokakku. Kiitos Dr.Oetkerille tuotenäytteistä, ne nimittäin ovat pääosassa tässä kakussa.

Pohjana on tummaa suklaata ja mysliä. Ei ihan perusmysliä kuitenkaan vaan uutuustuotetta, jossa yhdistyy täysjyväkauramysli ja popcornit! Yhdistelmä antaa kivaa suutuntumaa ja vivahteita makumaailmaan. Täytteessä on tuorejuustoa, kermaa, vaniljatahnaa ja loraus sitruunasiirappia, johon liotin liivatelehdet.


Vaniljainen suklaapopparikakku

Pohja

4 dl Vitalis Crunchy POP -mysliä
100 g tummaa suklaata sulatettuna

Täyte

2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
200 g Philadelphia-tuorejuustoa (maustamaton)
2 liivatelehteä (voi jättää poiskin) + loraus sitruunasiirappia
2 rkl sokeria

Koristelussa käytin Dr. Oetkerin siroteltavia koristeita, esim. pinkkejä, valkoisia ja sinisiä helmiä ja pakkaskuivattua vadelmarouhetta sekä popparimysliä jota pohjassakin on.

Kakusta tuli suloinen! Sokerihelmet tuovat vappumaista iloisuutta kakkuun. En yleensä ole niin kovin suuri sinisen väriaineen ystävä vaikka pieninä annoksina se kieltämättä näyttääkin hyvältä. Olen etsinyt luonnollista sinistä väriä tuovaa raaka-ainetta, mutta vielä en sellaista ole löytänyt. Punakaalilla ja soodalla saa kyllä turkoosiin vivahtavaa sinistä väriä mutta en ole saanut sitä pitämään sävyään sekoitettaessa se johonkin toiseen raaka-aineeseen, esim. taikinaan tai kermaan. Instagramissa näyttää olevan IN kaikki siniset ja 'unicorn'-sävyiset ruoat. Niissä sinisen värin tuo blue spirulina tai blue majik. Kumpikin kiinnostaa kovasti mutta kumpaakaan en ole kotimaan markkinoilta löytänyt. Saa vinkata jos tiedät paikan! 

 Vaniljatahna sisältää bourbon-vaniljaa ja se antaa aidon vaniljan maun täytteeseen. Tuote oli tutustumisarvoinen, koska nyt sain viimein kunnolla vaniljan maistumaan. Olen kokenut haasteelliseksi saada vanilja maistumaan, vaniljasokeria on saanut tuupata vaikka koko purkin saamatta silti aikaan vaniljan makua. Tai sitten makunystyräni vain ovat turtuneet. Oli miten oli mutta nyt ainakin maistuu!









sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Mustaa & valkoista - Saunan remontti

 
Sitä sanotaan, että mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa. Ja ihan totta se on, ainakin joissakin tilanteissa. Yksi sellaisista voisi olla talomme pesutilaremontti. Ostimme talon parisen vuotta sitten ja silloin jo huomattiin, että laatoittajalla oli ollut taidot hukassa tai sitten erittäin huono motivaatio työnsä toteuttamiseen. Silmämääräisesti suurin ongelma oli huonosti tehty laatoitus ja saumaus, joka oli suurelta osin puutteellinen. Lisäksi muitakin ongelmakohtia löytyi kaatojen ja lattian epätasaisuuden suhteen, sekä erittäin huono työnlaatu kokonaisuudessaan. Kuntokartoittajan mukaan vika oli lähinnä esteettinen niin emme asiasta sitten turhaa stressanneet. 

Kunnes sitten eräänä päivänä katselin seinäpintoja tarkemmin ja yllättäen osa laatoista tulla tipahti seinältä lattialle, tuosta vain. Myyjän kanssa pähkäilimme ongelmaa ja pitkiäkin pitempien vääntöjen jälkeen asia saatiin "sovittua" ja ongelmat löydettyä. Kävi ilmi, että ne niin kutsutut ammattilaiset, jotka oikein nelin kappalein olivat olleet saunaa muutama vuosi sitten laittamassa eivät loppujen lopuksi olleetkaan niin ammattilaisia kuin väitettiin. Saunassa ja pesuhuoneessa kaikki oli tehty periaatteessa väärin, alkaen ihan siitä, että seinäpinnoissa oli käytetty vääriä materiaaleja kuten sellaista polyuretaanilevyä joka oli lähes syttynyt palamaan kiukaan takana. Vesieristeiden laadusta ei ollut tietoa ja löytyipä korjatessa sellainenkin erikoisuus, että seinät olivat lattiapintaa syvemmällä. Eipä sitten ollut yllätys, että kosteutta oli päässyt vääriin paikkoihin, tosin myös ne huonot saumat mahdollistivat kosteuden leviämisen. Onneksi lattiasta ei kuitenkaan löytynyt kosteutta juuri lainkaan. Ja mitä tästä opimme? Ei kannata koskaan luottaa suinpäin kenenkään puheisiin, oli kyseessä sitten itseoppinut, koulun käynyt, ammattilainen tai itseään kaikkitietävänä pitävä. Kannattaa luottaa vaistoon ja omiin tuntemuksiin ja ottaa selvää asioista, kääntää vaikka jokainen kivi, jotta asiat selviää. Niin minä tein, en tiedä mistä voima pulppusi mutta onneksi sitä sain. Avun löytäminen ongelmatilanteissa on sekin toisinaan todella haastavaa ja vaikeaa, ja kysyjänä joutuu helposti toisten pompoteltavaksi. 

Vuosi siinä vierähti, että saatiin pesutilat käyttöön. Siin välillä sai käyttää luovuutta, jotta peseytyminen nelihenkisessä perheessä oli mahdollista. Kaikesta selvittiin. Ja kaikkea suunniteltiin tulevaisuuden varalle, mm. pihasaunaa. Mutta asiantuntijoiden ja laskelmien perusteella siitä ajatuksesta kuitenkin luovuttiin. Järkevämpi oli korjata sisätiloissa olevat pesutilat koska jo käytännön kautta on järkevää, että suihkut ym. ovat sisällä eikä ulkona.

Lopulta monen mutkan kautta löytyi remontille tekijä ja nyt on vihdoin sauna pesutiloineen valmis. Tosin tarkkana remontin teossakin sai olla vaikkei itse mitään tehnytkään. Muutaman kerran melkein itkua väänsin kun remonttimies ei tuntunut ihan ymmärtävän kaikkia työvaiheita ja -tapoja. Onneksi itse olen saanut tai joutunut käymään sen verran kovan "koulun" tämän aiheen tiimoilta niin osasin opettaa ammattilaista tekemään työvaiheet oikein, muutoin olisi lattiassa kaksinkertaiset vesieristeet ja tökötit eriparia. Remonttimies suoritti samalla vesieristäjän tutkintoa mikä toisaalta oli hyvä koska sain vielä tuplavarmisteet hänen opettajansa kautta. Olisi varmaan pitänyt pyytää itselle todistus ohjauksesta. Jälleen siis tuli todiste siitä, että itse täytyy olla valppaana, sekä kommentoida ja puuttua virhekohtiin jos sellaisia ilmenee. 

Remonttimiehellämme oli kuitenkin hyviä ideoita ja työnjälki siisti, selkeästi aivan eri luokkaa kuin edellisten tekemä työ. Nyt toivottavasti saamme nauttia remontoiduista pesutiloista vähintään parikymmentä vuotta, sen verran pintojen tulisi käytössä kestää.  

En edes kehtaa laittaa kuvia vanhasta tilasta, vaikka vertailun vuoksi se aiheellista olisikin. Aiemmin koko tila oli tummasävyinen lattiasta kattoon. Pesutilat ovat kellarissa ja tilassa on pieni kellareille tyypillinen ikkuna, valon määrä on siis rajallinen pimeinä aikoina. Lattiakaivo oli sekin väärin tehty ja kiuas tilaan nähden aivan liian iso eikä turvarajat täyttyneet. 

Tilasta poistettiin kaikki vanhat pinnat, puupaneelit katoista ja seinistä sekä kaikki laattapinnat. Näiden lisäksi myös eristeet poistettiin. Pesutilan pinnat purettiin betonille asti ja uudet pinnat ladottiin alusta alkaen pinta pinnalta. Lattia sai tasoituksen sekä uudet kaadot ja lattiakaivokin noudattaa määräyksiä. 

Seiniin valittiin valkoiset, mattapintaiset keskikokoiset laatat (20x25cm) ja lattiaan keskiharmaan sävyiset kymppilaatat. Alunperin tilassa oli kaikkialla 10x10cm kaakelit, sekä seinissä että lattiassa väriltään tummanharmaat/mustat. Halusin tilaan valoisuutta ja selkeyttä, siitä syystä valkoista väriä. Muutoin en valkoisen ystävä ole, mutta pesuhuoneessa valoisuus on tärkeää jo turvallisuussyistä ja selkeä ilme sopii pesutilaan hyvin. Koko tilan kaakelit seinien ja lattian osalta tulivat maksamaan noin 220€. 

Katto vahattiin valkoiseksi ja saunan seinät mustiksi Tikkurilan Supi-saunavahalla. Vahasta tulee mieleen jämäkkä koostumus mutta Supi-saunavaha oli juoksevaa kuin vesi, ja se toi runsaasti haasteita pintojen käsittelyyn. Erityisesti katon käsittely oli vaikeaa koska vahaa valui sinne tänne eikä suojauksestakaan aina ollut hyötyä. Saunavahan irrottaminen oli myöskin työlästä ja osittain lähes mahdotonta kaakelipinnoilta. Mies kirosi työskelyn kyseisen tuotteen kanssa sen verran kovin sanoin, että tuskin toistamiseen vastaavaan työhön tällä tuotteella ryhtyy.

Lauteet tehtiin itse (mies teki) valmiista mustaksi käsitellystä puusta (CELLO). Saunan huonekorkeus on vain n. 195cm ja päädyimme tekemään vain yhden mutta leveän lauteen jolla voi sitten koko perhe istuskella. Lauteen koko on noin 160x80cm. Yhdestä laudelautapaketista sai aikaan lauteen sekä jakkaran. Runko tehtiin puunvärisestä höylätystä "kakkosnelosesta" joka sekin käsiteltiin mustaksi Supi-saunavahalla. Rungon jalkoihin laitettiin säätöjalat koska saunan lattian kaato on sen verran suuri. Rungon hinnaksi tuli noin 30€, ja laudepuupaketin hinta oli n. 47€.

Sadesuihkusetti on Granan Athene ja kylpytermostaattina Grohen Precision Start. Valinta ei ollut mikään kaikista helpoin. Oikeanlaisen hanan löytäminen hyvään hintaan oli työlästä. Muutoinkin kun ajatuksena oli luoda ennenkaikkea käytännöllinen tila mahdollisimman edullisesti niin hintojen vertailuun sai kulutettua tuhottomasti aikaa. Monessa asiassa säästäminen onnistui mutta yllättäviä menojakin silti oli. Saunaan ja pesutilaan tarvitaan monenlaisia juttuja joita ei heti ymmärrä laskea mukaan laskelmiin. Ja monilla näistä pienistä jutuista oli silti suuri hinta. 


Kiukaaksi valittiin yksinkertainen ja tilaan sopiva Harvian puukiuas, edullisin vaihtoehto sekin. Alunperin ajateltiin, että valitaan lasiluukuton vaihtoehto mutta koska se oli juuri poistunut valikoimista ja samaan hintaan sai kiukaan lasiluukulla niin otimme sitten sen. Hintaa kiukaalle taisi tulla noin 190€. Näin jälkikäteen on tullut huomattua, että tuo lasiluukku onkin todella kiva. Pimeinäkään aikoina ei välttämättä tarvita muuta valoa kuin luukun takaa näkyvä tuli, mikä on itse asiassa hyvin rauhoittava ja tunnelmallinen valonlähde. Kiukaan alle vaaditaan alusta, näköönsä nähden hintava kapistus mutta näillä mentiin kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.

Valojen suhteen päädyimme monen eri ammattilaisen ehdotuksesta ledeihin. Aluksi ajattelin, että ledinauhat eivät sovi yhteen tilan kanssa mutta hyvinhän nuo tilaan sopivat. Pesuhuoneen puolelle laitettiin katon ja seinän kulmaan koko seinän mittainen lednauha, joka valaisee sekä pesutilan että saunan todella hyvin. Varsinkin lasten kanssa kylpiessä valo on tervetullutta. Saunan puolelle suunniteltiin yhdessä ledejä myyvän yrityksen kanssa kaksiosainen valonlähde - selkänojan taakse tuli viisiosainen ledvalaistus joka koostuu siis viidestä erillisestä ledvalosta. Näiden lisäksi lauteiden alle tuli seinään lämmintä valoa hehkuva lednauha. Ja koska tila on siitä erikoinen, että saunan ja pesutilan välissä ei ole ovea, valojen ei ole syytä olla päällä yhtä aikaa. Pesutilan kirkas valkoinen valo on niin voimakas, että se peittoaa alleen saunan valot. Joten kun haluaa nauttia saunan lämpöisestä tunnelmavalosta kannattaa muut valot kytkeä pois päältä.

Ledien eduiksi mainitaan monesti se, että ne on helppo ja nopea asentaa. Tämä pitää varmasti paikkaansa silloin kun valot on hankittu valmiiksi ennen pintaremontin aloittamista. Meillä tilanteet menivät hieman ristiin ja osa valoista saapuivat myöhässä eikä remonttia voinut viivyttää enempää, varsinkaan kun ei ollut tietoa milloin loput valoista saapuvat. Remonttimies oli tehnyt ledien asennuksia aiemminkin ja hän veti tilaan johdot ledejä varten etukäteen, jotta sähkömies voi sitten myöhemmin käydä asentamassa valot paikalleen. Meistä riippumattomista syistä asennuksen kanssa oli hieman liikaa ongelmia ja tilauksesta puuttui milloin ohjekirja ja milloin jakotukki. Asentaja joutui käymään pariin kertaan toteamassa ettei työ suju niinkuin pitäisi. Lopulta kuitenkin valot on kytketty mutta ei ihan siten kuten alunperin suunniteltiin. Tärkeintä silti on, että pääsemme vihdoin pesulle ja saunomaan turvallisin ja hyvin mielin. Ja vaikka ongelmia asennusten ynnä muiden suhteen oli toisinaan vaikka muille jakaa niin olen silti tyytyväinen valaistukseen kaikkineen.


Yhteistyössä OverLED. OverLEDin valikoima on laaja ja palvelu asiakasystävällistä. Ongelmiin sai apua niin puhelimitse kuin sähköpostilla. Muutoinkin hyvää palvelua oli saatavilla nopeasti. Asiakaspalveluun kuului myös sopivien tuotteiden suunnittelu tiettyyn tilaan sopiviksi. Lisätietoja löydät mm. täältä.


keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Chiliä ja tomaattia


Joka vuosi se tunne tulee, että haluaa kokeilla taimien kasvatusta. Ja sitä mukavammalta se tuntuu kun on itse kerännyt siemenet talteen ja saa seurata mitä niistä kasvaa. Joinakin keväinä olen saanut taimet hyvin kasvamaan vaikka olosuhteet eivät olekaan olleet parhaat mahdolliset. Kesän tullen olen sitten vienyt taimet anopille, joka on hoitanut niitä siitä eteenpäin. Paprikoita tuli joku kesä sangollinen ja tomaattejakin taisi jonakin kesänä tulla. Viime kesä taas oli niin kylmä, ettei kasvattamani taimet tuottaneet mitään. Myskikurpitsat saivat kyllä tarvitsemansa penkin mutta kylmyys ei auttanut niitä kasvamaan. 

Oma kasvihuone on ollutkin nyt haaveissa kun on omaa pihaa missä kasveja kasvattaa. Autotallissa on kasa vanhoja ikkunoita, joista jossakin välissä oli ajatusta rakentaa tee-se-itse-kasvihuone. Haaveissani on kasvihuone, jossa voisi myös oleskella. Jos ei aurinko lämmitä niin voisi mennä kasvihuoneen lämpöön hikoilemaan. Mutta ihan tosissaan, se olisi kiva sellainen kasvihuoneen ja oleskelutilan, pienen huvimajan, yhdistelmä.

Tälle kesää haave kasvihuoneesta toteutuu. Kasvihuone on tilattu ja se odottaa verannalla paketissa lumien sulamista. Kasvihuoneen lopullinen paikkakin vielä on hieman mietinnän alla. Kaksi vaihtoehtoa on ainakin tällä hetkellä olemassa. Kyseessä ei ole iso huone, alle 5 m2, mutta kyllä siihenkin muutaman tomaatin saa mahtumaan. Ruukkuistutukset tai kasvilavat ovat myös käypä vaihtoehto ja aika laajastihan valinnanvaraa on pieneenkin tilaan mitä istuttaa ja kylvää. Luin juuri erästä E-kirjaa, jossa puhutaan puutarhan ja parvekkeen hyötykasveista ja trendeistä. Pienessä tilassa eli esimerkiksi parvekkeella voi kasvattaa yllätyksellisiäkin valintoja aina omenapuista ja vadelmapensaista lähtien. 

Meiltä löytyy omasta pihasta omenapuita, vadelmaa, herukoita ja pieni mansikkapenkki. Viime kesänä kasvimaalla oli pinaattia, porkkanaa, punajuuria ja joitakin satunnaisia ilmaistaimia, joita haettiin paikallisen hyötypuutarhan ylijäämistä. 

Vadelmaa tuli runsaasti ja omeniakin kymmenisen kappaletta, mikä oli minusta yllätys kun puut istutettiin edellisenä syksynä.

Kukkapenkkejäkin pitäisi suunnitella, että mitä mihinkin laittaisi. Viime kesänä orvokit ja kehäkukat taisivat olla ainoita kukkia. Vanhempi lapsista rakensi leikkimökin eteen pienen kukkalaatikon ja kylvi siihen niittykukkasekoituksen. Hyvin kasvoivat ja kauniita olivatkin. Pari vastaavaa siemensekoitusta odottaa laatikossa kylvöä tällekin kesälle. 

Minua kiinnostaa hyötykasvien lisäksi kukat, jotka houkuttelevat perhosia. On ihana seurailla luontoa ja sen pieniä ihmeitä. Lapsillekin tällaiset jutut on tärkeitä. Ja kyllä se kasvimaan satokin näytti olevan todella tärkeä juttu lapsille. Kuulemma oman maan porkkanat on parhaita, ja se ihmettely kuka vetää pisimmän porkkanan maasta tuotti suurta iloa ja sitä on muisteltu pitkin vuotta.

Mainitsemassani E-kirjassa puhutaan myös luomuviljelystä ja sen eduista ja hyödyistä. Niitä on monia. Luomustandardien mukainen kestävä ja myrkytön puutarhanhoito tuottaa puhtaita hedelmiä ja
vihanneksia, säästää luonnonvaroja, edistää maaperän hedelmällisyyttä ja luo terveellisen elinympäristön ihmisille, eläimille ja kasveille. Luomupuutarhaa hoidetaan kasveista tehtävillä lannoitteilla. Anopille asiasta joskus vinkkasin mansikkapenkin hoidon suhteen ja silloin keräsimme säkeittäin nokkosia joista hän sitten "keitteli" kunnon lannoiteseoksen. Nokkosen lisäksi hyviä vaihtoehtoja ovat myös pietaryrtti ja peltokorte. Yrttilantaveden lisäksi erilaiset hyötyeliöt ovat suureksi avuksi puutarhanhoidossa. Esimerkiksi leppäkertut saattavat syödä kasveille haitallisia kirvoja kymmeniä tuhansia kesän aikana.

Tuosta E-kirjasta löytyy lisäksi ammattilaisen vinkit hyötypuutarhanhoitoon, tee-se-itse-ideoita sekä luovia ratkaisuja kasvien istuttamiseen.

Mutta mutta...huhtikuu on kohta puolessa välissä ja ainakin meillä on puutarha täynnä lunta, puolisen metriä valkoista märkää jokapuolella. Joutseniakin ollaan jo nähty ja yhtä ihmeissään ne taitavat olla kuin mekin, että missä se kevät oikein on.

Kuva: Preeco.fi






tiistai 10. huhtikuuta 2018

Kurkista kauniisiin rintamamiestaloihin


Rakas rintamamiestalo vie lukijansa tutustumismatkalle yhteentoista erilaiseen kotiin. 

Rintamamiestalo on vienyt lukuisten ihmisten sydämen, ja yhä useampi valitsee sellaisen kodikseen. Onhan rintamamiestaloissa tunnelmaa ja sielua, ihan eri tavalla kuin uusissa taloissa, jotka helposti saattavat tuntua kolkoilta. Rintamamiestaloihin liittyy myös monilla muistoja lapsuudesta, muistikuvia mummoloissa vietetystä ajasta, ja halutaan jakaa nämä muistot myös oman perheen kesken. Perhesuhteet ovat tärkeitä ja lämpimän haikeat muistot sitovat yhteen menneen ja nykyisyyden.

Kirjan kodeissa on paljon yhteneväisyyksiä. Miltei joka kodissa näkyy käsillä tekeminen - itse tehtyjä juttuja aina huonekaluista käsitöihin. Perintötavarat ovat näkyvästi esillä ja sekaan on tuotu muita itselle tärkeitä esineitä ja asioita. Kierrätys ja DIY-henki ovat selkeästi läsnä, ja kyllähän ne sopivat vanhan talon kanssa hyvin yhteen. Rakastan kotien rönsyilevää runsautta ja värien käyttöä! Näissä kodeissa näkyy selvästi ilo, kodikkuus ja läsnäolo. 

Jokaisesta talosta ja sen asukkaista kerrotaan pieni tarina, joka avaa hieman talon historiaa ja perheen elämää asutuista vuosista: mitä on tehty ja mitä on haaveissa. Pääosassa kirjassa ovat kuitenkin kuvat, joita on ihanan paljon. Kuvat ovat kauniita ja tunnelmallisia, ja niitä katsellessa inspiraatiot ja ideat pulpahtelevat iloisesti pintaan. Todella hurmaava kirja. Meille jokaiselle, rintamamiestalon omistajalle.


Rakas rintamamiestalo – kurkista kauniisiin koteihin 
Maija Tiensuu, Annabelle Antas
Docendo 2018



sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Jukka Hukka auttaa lasta tunnetaidoissa

Jukka Hukka -kirjasarja koostuu viidestä kirjasta, joiden aiheet käsittelevät elämän pieniä suuria haasteita ja vaikeita tunteita. Kirjojen tarinat on kirjoitettu lorumuotoon, joita lasten on helppo ja mukava kuunnella. Kirjat pohjautuvat psykologisiin tutkimuksiin ja ne auttavat lasta tunteiden käsittelyssä ja niiden ymmärtämisessä. 

Jokaisessa kirjassa on tarinan lisäksi runsaasti kyseistä aihetta koskevia tehtäviä, joiden kautta lapsi oppii ymmärtämään kunkin kirjan aihetta koskevia tilanteita ja tunteita syvällisemmin. Tarinat suositellaan lukemaan siten, että lapselle annetaan mahdollisuus keskeyttää tarina jos lapsella herää kysymyksiä aiheesta.

Jukka Hukka ja lohikäärmevauva käsittelee huolia ja murheita, ja sitä miten niistä pääsee yli. Jukka Hukan reppu on pullollaan murheita, niin paljon, että reppu tuntuu aivan liian raskaalta kantaa. Tarinoissa esiintyvä pieni hämähäkki ymmärtää missä ongelma piilee ja auttaa Jukka Hukkaa ymmärtämään, että kun huolet jakaa ystävien kesken ne lakkaavat vaivaamasta. Tehtäväosioissa keskustellaan huolista, puhutaan nolouden ja häpeän tunteista ja niiden käsittelystä, kirjoitetaan kiitollisuusvihkoa ja tehdään erilaisia rentoutumisharjoituksia.

Jukka Hukka ja hirveä harmi -kirjassa puhutaan itseluottamuksen vahvistamisesta. Tarinassa käsitellään ystävyyttä ja kaverisuhteita, sekä sitä miltä tuntuu kun kaveri hylkää tai toimii muuten kurjasti. Tehtävien kautta mietitään mitä on ulkopuolisuus, miltä se tuntuu ja miten tilanteissa tulisi toimia. Huomiona kuitenkin, että aikuinen ei ohjailisi lasten ajatuksia tai sanomisia, vaan ottaisi lasten kommentit kohteliaasti vastaan tukien keskustelua. Tehtäviin kuuluu myös mm. ystävällisyyden huoneentaulun tekeminen, sen lisäksi käsitellään yksinäisyyden ja yksin olon eroa ja puhutaan siitä miksi kostonkierre on hyvä katkaista.

Jukka Hukka ja kirjava takki -kirjassa aiheena on ystävällisyys ja toisten huomioiminen. Tarinassa Jukka Hukka on innoissaan uudesta takistaan mutta saakin osakseen kiusaamista. Tarina saa kuitenkin yllättävän lopun ja kiusaajasta tuleekin ystävä. Tarina opettaa, ettei ulkonäön takia saa syrjiä ketään, sekä sen että kiusaajan syyt voivat olla moniselitteiset. Kiusaaja kaipaa osakseen tukea kaverisuhteiden ylläpitämiseen. Tehtävissä käsitellään kiusaamista, erilaisuutta ja tasa-arvoa. Lisäksi harjoitellaan empatiataitoja, turvataitoja ja omien rajojen hahmottamista. Tärkeässä roolissa on myös oman itsensä arvostaminen ja vahvuuksiensa tunnistaminen.

Jukka Hukka ja varjohirviö -kirjassa kesytetään pelkoa ja jännitystä. Pimeässä kaikki näyttävät erilaiselta ja Jukka Hukkaakin se pelottaa, mutta miten kertoa muille ystäville tuosta hieman nololtakin tuntuvasta pelosta. Jälleen hämähäkki tulee avuksi ja antaa Jukka Hukalle keinon, millä pelon voi karkottaa. Tehtävien painotus on mielikuvituksen voimassa ja pelon tunteiden käsittelyssä. Pelkojen käsittelyyn luodaan oma voimahahmo.

Jukka Hukka ja iso hukka -kirjassa käsitellään kuolemaa, sitä miten menetyksestä ja surusta selvitään. Tämä kirja tuli yllättävän lähelle aiheineen. Perhettämme koski yhtäkkinen suru ja menetys ja tarinan avulla on asiaa yritetty lasten kanssa käsitellä. Hieman aiemmin luin kirjaa lapsille mutta en pystynyt siihen ilman taukoja, tarina on hyvin koskettava ja tunteisiin menevä vaikkei suru sillä hetkellä läsnä omassa elämässä olisikaan. 

Jukka, surusi helpottaa voi itkien. 
Kyynel poskella viesti on rakkauden. 
Hän lähellä on myös pois lähdettyään, 
sen tuntea, nähdä voi sydämellään. 

Lapsen voi olla hyvin vaikea käsitellä menetystä, varsinkin jos se tapahtuu yhtäkkiä, varoittamatta. Se on vaikeaa myös aikuiselle ja tällaisiin tilanteisiin on kullanarvoista saada opastusta ja apua. Sadun kautta asiaa voi käsitellä lempeästi. Kuolemasta kannattaa silti puhua mahdollisimman totuudenmukaisesti, ottaen huomioon lapsen ikä ja perheen maailmankatsomus. 
Tehtäväosiossa askarrellaan tunnekortteja lasten omista kuvista, tunnistetaan korttien avulla erilaisia tunteita joita menetyksen tullen voi tuntea. Surua voidaan käsitellä luovuuden kautta, mm. musiikkimaalauksen avulla tai tekemällä muistojen kirja tai laatikko, jonne voi rakkaat ja tärkeät muistot tallettaa. 




Näiden viiden kirjan lisäksi sarjaan kuuluu Jukka Hukka -tunnekortit. Ne tukevat kirjasarjan teemojen käsittelyä ja auttavat lasta tutustumaan erilaisiin tunteisiin.


Kiinnostuitko kirjasarjasta? Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa yksi näistä kirjoista! Jätä kommenttisi tähän postaukseen yhteystietojen kera, voittajaan otetaan yhteys sähköpostitse. Voit jättää kommentteihin toiveesi, minkä kirjoista haluaisit voittaa.

Osallistumisaikaa on 11.4. asti ja arvonnan voittaja ilmoitetaan täällä sekä henkilökohtaisesti 12.4. Arvonta suoritetaan Suvikukkasia-blogin ja PS-kustannuksen kanssa yhteistyössä. 
ARVONTA ON SUORITETTU & VOITTAJA ON LÖYTYNYT.



Ihastuttavasti kuvitettu Jukka Hukka -kirjasarja sisältää viisi satukirjaa, jotka on suunnattu 4—7-vuotiaille. Lorumuotoiset sadut ja niiden rakastettavat hahmot auttavat käsittelemään haastavia tunteita lasten kanssa. Saduissa käsitellään muun muassa rauhoittumista, itsetuntoa, ystävystymistä, ahdistusta, pelkoa ja menetystä.

Kuhunkin kirjaan on koottu ideoita ja tehtäviä satuun liittyvien tunnetaitojen harjoittelemiseksi lasten kanssa. Ne on koonnut KT Liisa Ahonen.




tiistai 3. huhtikuuta 2018

Mielenrauhaa mandalakivistä


Voi ei miten ihania! Ihan alkaa sormia syyhyttää ja inspiraatio sekä ideat pulpahdella pintaan. Nousee halu ja into kokeilla kivien maalaamista itsekin. Jokainen kirjassa esitelty malli herättää innostuksen ja ilon tunteita kehossani ja halun päästä kokeilemaan mandala-kivien maalaamista. Liian vaikeasta ei silti kannata suorilta jaloilta aloittaa vaan suosista kokeilla ensin jotakin helpompaa mallia. Vaikka ne helpotkin saattavat tuntua haastavilta. Mandalakuvioiden geometriset, luonnonläheiset symbolit kiehtovat kauneudellaan ja mystisyydelläänkin. Värikylläiset kuviot syntyvät kivien pintaan maalattujen pisteiden avulla, työvälineinä voi käyttää lähes mitä tahansa työkalua aina pensseleistä hammastikkuihin ja leivontavälineisiin. 

Kirjan kirjoittaja Natasha Alexander sanoo, että mandaloiden maalaaminen antaa kasvuvoimaa. Kokemus ylittää järkemme, eikä sille ole helppoa löytää sanoja - se on koettava itse. Mandaloiden maalaus auttaa purkamaan stressiä ja enimmillään se saattaa muuttaa koko elämäsi tavoilla, joita et edes tiedä. Näin kävi Natashalle. 

Pisteitä, spiraaleja, ympyröitä, kukkia ja tähtikuvioita...
Pinkki-oranssi-sävyinen mandalakivi, Elämän sarastus nimeltään, herätti minussa ehkä eniten tunteita. Se tuntui heti omalta. Ihanat sävyt ja muodot tuntuivat sykäyksinä kehossani. Kultasävyinen Kirkas valo, violettia runsaasti sisältävä Pyhät Terälehdet, Chakrat tasapainossa ja Rakkauden puu vahvoine väreineen tuntuivat nekin omilta. 

Työvälineet saattavat jo löytyä kotoa mutta maaleja tarvitsisi nyt hankkia, ja tietysti maalaukseen sopivia kiviäkin olisi hyvä löytää, jotta päästäisiin aloittelemaan kivien maalaus. Kirjasta löytyy jokaiseen malliin selkeät vaihekuvat sekä tarvittavat työvälineet ja väripaletti. Näiden lisäksi löytyy perustietoa mandaloista, kuvioaiheita, apua kivien valitsemiseen, tietoa tarvittavista työvälineistä ja värien valinnasta sekä maalauksen työvaiheet. Käytä kirjaa joko apuna, tukena tai inspiraation lähteenä ja luo itse jotakin aivan uutta.



Mielenrauhaa mandala-kivistä
50 mallia meditatiiviseen maalaamiseen
Natasha Alexander




Marthan askartelu- ja käsityökirja


Martha Stewart, kaikkien tuntema puuhatäti. En muista milloin ensi kerran hänestä kuulin, mutta luulen tutustuneeni häneen kirjojensa kautta, ja kirjojen lisäksi Martha on vieraillut lukuisissa tv-sarjoissa ja talkshowissa joita olen katsonut. Tämä Readme.fi:n juuri julkaisema tietojätti on kattava askartelu- ja käsityökirja, joka on päivitetty tähän päivään sopivaksi. Edelliset vastaavat kirjat ovat olleet kuvitukseltaan hieman jo vanhahtavia ja siitä syystä jääneet itsellekin hankkimatta. Eihän se idea tai malli tietysti ole sen huonompi vanhemmassakaan kirjassa mutta visuaalisiin yksityiskohtiin huomiota kiinnittävänä lukijana jään helposti jumiin pieniin yksityiskohtiin. 

Ihastuin kirjaan oitis. Tuli heti kotoinen tunne, että nyt olen oman aiheeni parissa. Oli pakko heti ahmia kirja kannesta kanteen ja poimia kaikki ne itseäni erityisesti kiinnostavat aiheet ja tekniikat: leikekirjat, kalligrafia, decoupage, origamit, paperikukat, valokuvatyöt, leimasinaskartelu, silkkipainanta! Lisäksi kirjasta löytyy ohjeet korujen valmistamiseen, lasin etsaukseen, helmitöihin, saippuanvalmistukseen ja moniin moniin muihin projekteihin. Jokaisesta aiheesta löytyy ensin perustietoa tarvikkeista, työvälineistä ja tekniikoista ja sen jälkeen tarkat työohjeet sekä erilaisia aiheeseen sopivia projekteja joita voi toteuttaa sellaisenaan tai käyttää niitä inspiraation lähteenä. Itse aloin heti toteuttaa paperikukkien tekoa, lumikelloja alkoi syntyä kuin sieniä sateella. Olen törmännyt malliin ennemminkin mutta nyt ohje osui jälleen silmiini tämän kirjan sivuilla ja halusin kokeilla koska malli on niin yksinkertainen ja kuitenkin todella kaunis. Hieman muutin tekniikkaa ja materiaaleissakin käytin luovuutta mutta lopputulema on mielestäni hyvä. Ihanan herkät kukat muuttuivatkin kuitenkin yllättäen surukukiksi kun elämä päätti toisin. Näiden tekoon löysin vielä silti voimaa koska näillä on jokin suurempi merkitys.


Marthan askartelu- ja käsityökirja
Stewart, Martha



Portilla


Portilla kirjaan on koottu 22 kuolemanrajakokemusta, kertojina eri ikäiset suomalaiset. Kertomusten lisäksi on yleistä tietoa, tutkimustuloksia, ja mm. fysiologisia selityksiä ja kuolemanrajakokemusten historiaa. Todella mielenkiintoinen kirja. Itseäni eniten kiinnostavat juuri nuo ihmisten kertomat kokemukset. Koin todella voimallisia tuntemuksia lukiessani, herkkänä kyyneliltä en voinut välttyä. 

Jokainen kokemus on erilainen mutta kokemuksissa on silti yhteneviä piirteitä kuten se miltä kokemus on tuntunut, miltä taivas on tuntunut. Syvä rauha, tyyneys ja kokonaisvaltainen rakkaus. Koettua on lähes mahdotonta kuvailla koska sille on vaikea löytää tarpeeksi kuvaavia sanoja. Kokemuksissa yhteistä on myös se, että rajakokemuksen kokeneet ovat nähneet siellä heille tärkeitä ihmisiä. Myös Jumalan läheisyys on ollut läsnä. Suurin osa kokemuksista ovat olleet positiivisia mutta myös muunlaisia kokemuksiakin löytyy. Niistä löysin yhtenäväisyyksiä Eben Alexanderin kokemusten kanssa, vastassa ei ollutkaan heti valo vaan pimeys ja epämukavuuden tunne. 

Huomioni kiinnittyi myös siihen, että melkein jokaisen kertojan kohdalla rajakokemus oli tapahtunut vuosia sitten eikä tapahtuneesta oltu uskallettu kertoa juuri kenellekään hulluksi leimautumisen pelossa. Se tuntuu kamalalta koska kokemukset ovat olleet todellisia ja ne ovat muuttaneet lähes jokaisen elämän myönteisellä tavalla. Eräs kertoja toivoikin, että aiheesta puhuttaisiin enemmän julkisesti. 

Miia Kontro
Suomalaisia kuolemanrajakokemuksia
Atena 2018