lauantai 30. kesäkuuta 2018

Villiintynyt kasvihuone!


Ajatukseni kasvihuoneen ja oleskelutilan yhdistämisestä näyttää kariutuneen. Kasvit ovat ottaneet tilan haltuun ja vallanneet oikeastaan koko kasvihuoneen maasta kattoon asti. Oven avatessa myskikurpitsan lehdet työntyvät ulos oviaukosta, oliko ehkä virhe istuttaa taimet juuri tuohon päätyyn jossa oviaukko on.

Viime kesänä kokeilin kasvattaa myskikurpitsaa ulkona sille tehdyssä penkissä, mutta eihän se kasvanut juuri lainkaan. Kasvihuoneoloissa parin lehden taimesta on kasvanut liki sadan lehden köynnös parissa kuukaudessa. Täytyy selvitellä voiko sitä karsia jotenkin, jotta lehdet eivät vie kaikkea voimaa itse kurpitsoilta. Pari kurpitsan kukkaa on jo kukkinut ja nuppuja on runsaasti. Olisipa hauska jos kurpitsoista kasvaisi oikein sellaisia isoja yksilöitä!

Soma verkkokori kantaa tarvittavat apuvälineet kasvihuoneessa puuhastelua varten.
Alkuyön tunteina kävin vielä kuvailemassa kasvihuoneen elämää. Lisätukia vaativat niin chilit kuin perunatkin. Jälkimmäiset ovat kasvaneet aivan älyttömän korkeiksi, huvittaa ihan ajatella miltä kasvit ja tila näyttävät loppukesästä. Tämä on tällaista kokeilevaa puuhastelua, uuden äärellä ollaan ja kaikki ei varmaankaan ihan sääntöjen mukaan mene.


Tunnelman luominen kasvihuoneessa taisi jäädä näihin valoihin, koska tilanpuute tuli jo kesäkuussa vastaan. Laitoin minä huoneen perälle yhden ritiläjakkaran, istumista varten. Mutta sekin on jo täyttynyt erinäisistä taimista ja kasveista, jotka olen tuonut lämpöön asustamaan. No, kasveillehan nämä on tarkoitettukin joten antaa niiden nauttia olostaan pienessä valokopissaan. Kyllä me ihmiset löydämme itsellemme paikan muualtakin.


Tomaattiviidakosta löytyy jo muutama ihana pieni raakilekin.


Kasvihuonekokeiluni on hieman karannut käsistä, kaikki rehottavat valtoimenaan. Salaatit ovat kasvaneet yhtäkkiä melkein puiksi ja herneet ottavat tukea jättimäisiksi kasvaneista tomaateista. Olen yrittänyt poistella tomaatista niin kutsuttuja 'varkaita', mutta niitä on vaikea hahmottaa kun varkaat ovat kasvaneet yhtä isoiksi kuin itse pääkasvi. Chilit kukkivat ja pari kehäkukkaakin on pilkahtanut esiin kaiken keskeltä. Mahtaako rehotukseen olla syynä ravinteet mitä olen kasveille antanut... Mitään myrkkyjä tai keinotekoisia aineita en käytä vaan ihan luontaisia keittiöstä löytyviä raaka-aineita olen käyttänyt. Kasvini ovat saaneet ravinteita mm. kahvinpuruista, munankuorista ja banaaninkuorista. Jep, kyllä. Luin netistä, että banaaninkuoret ovat todella hyödyllinen ravinne puutarhassa käytettäväksi. Nokkosia olen myös kerännyt varpaita polttelemasta ja laittanut ne kasteluvesitynnyriin muhimaan, siitä saa sitten ajan kanssa hyvää lannoitetta ja "hoitoainetta" jos tuholaiset hyökkävät kasvieni kimppuun.

On se vaan silti ihanaa kun saa nauttia omasta sadosta, kiva hakea aamiaispöytään itse kasvatettuja salaatinlehtiä.

Kengät on syytä jättää ulos, jotta voi varpailla tunnustella mihin on turvallista astua.


Tilattiin tämä kasvihuone Preeco.fi -verkkokaupasta. Hyvin siellä kasvit kasvavat ja plussaa on tietysti tuo säädettävä kattoikkuna. Sen olen jättänyt pikkuisen raolleen silloin kun ollaan oltu yö poissa kotoa. Lämpötila ei vaihtele liian voimaakkaasti ja kasvit saavat happea. Huone hikoilee nimittäin reippaasti heti kun aurinko alkaa vähänkään paistaa pihaan. Kattoikkunassa on suojatarra edelleen paikoillaan, ei saatu sitä nypittyä irti asennuksen jälkeen. Sama juttu noiden asennustarrojen suhteen, nekin ovat niin tiukasti kiinni ettei viitsi alkaa takkuamaan niiden kanssa, hajoaa pian koko mökki. Tässä kasvihuoneessa on liukuovi, joka liukuu suht hyvin auki ja kiinni. Tosin hiekkaa ja multaa menee helposti liuku-uraan ja se vaikeuttaa oven liikkuvuutta. Eräänä tuulisena päivänä  kattolevytkin irtosivat ja lensivät ojaan mutta mies laittoi kirkasta silikonia levyjen saumoihin niin ainakin nyt ovat pysyneet paikoillaan. Kasvihuoneen sivuilla on rännikaukalot ja tuunattiin niihin muoviputket ja putket isoihin saaveihin, jotta saadaan tärkeät sadevedet talteen. Tälle kesää ei tosin kyllä vettä ole sadellut kuin parina päivänä. Onneksi kuitenkin sen verran tuli vettä, että saavit täyttyivät ja luonto sai kaipaamaansa kosteutta.

Preecon verkkokaupassa näyttäisi olevan kesäalet meneillään. Kasvihuonevaihtoehtoja löytyy runsaasti, klikkaa tästä niin pääset tutustumaan valikoimiin!



Yhteistyöpostaus Preeco.fi kanssa.




torstai 28. kesäkuuta 2018

Nurinkurinen opas hyvään elämään


Roisi kielenkäyttö ja naseva kirjan nimi riittävät mielenkiinnon herättämiseen. Mukaansatempaavan röyhkeä teksti pistää lisää vettä myllyyn. Koukussa ollaan. Kirjan sanoman voi kiteyttää muutamaan sanaan, jotka löytyvätkin näppärästi kirjan kannesta. Perusajatus on oikeastaan melko sama kuin kirjassa  Viis veisaamisen elämänmullistava taika, mutta Kuinka olla piittamaatta paskaakaan on vain miehen näkövinkkelistä kirjoitettu versio samansuuntaisesta aiheesta. Oikeita asioita nurinkurin ajateltuna, kirjaa lukiessa tulee tunne, että kaikki vedetään läskiksi ja vitsiksi, mutta sitten yhtäkkiä suunta vaihtuukin vakavasävyiseksi.

Kirja auttaa harkitsemaan kylmäpäisemmin mille asioille elämässä kannattaa antaa arvoa ja mitkä taas jättää omaan arvoonsa. Älä piittaa paskaakaan on kiteytys, jonka tarkoitus on auttaa kohtuullistamaan elämälleen asetettuja odotuksia ja valitsemaan jyvät akanoista. Kun hyväksyy sen, että elämään kuuluu väistämättä myös epäonnistumisia, pettymyksiä, menetyksiä, katumusta ja kuolemaa, oppii samalla hyväksymään sen, että vastoinkäymiset ovat osa elämää. Kivun voi selättää vain, jos oppii sietämään sitä. Kirja auttaa muuttamaan koetut ongelmat hieman paremmiksi ongelmiksi. Kirja myös antaa monia ajattelemisen aiheita ja se kyseenalaistaa monia nykypäivän trendi-ajattelutapoja, mm. elämäntapaoppaiden suoltamaa ajatusta siitä, että kaikki ovat poikkeuksellisia. Haitallinen on myös ajatusmalli, joka sanoo, että tavallisuus ja keskivertous ovat yhtäkuin epäonnistuminen. Jos kaikki olisivat niin kovin poikkeuksellisia, silloin kukaan ei ole poikkeuksellinen. Loogista vai mitä? Toinen ongelmakohta nykyihmisten elämässä on some. Sosiaalisessa mediassa ei nimittäin elämän ankeuksia mainita, vaan kaikki on niin mahtavaa, tai tarkemminottaen kaikkien elämä on niin mahtavaa ja huisin upeaa, että tavallinen tylsä tallaaja helposti ahdistuu kun näihin verrattuna oma elämä tuntuukin aivan kuolettavan tylsältä. Missä vika kun ei nauti tai ei liihota pilvissä. Tähän auttaa se, että antaa tunteiden tulla ja mennä, ja se ettei yritä liikaa (olla jotakin muuta). Kyseessä on Mark Mansonin mukaan takaperoisuuden laki. Se kun asiat loksahtelee paikoilleen juuri silloin kun lakkaa pitämästä jotakin asiaa turhan tärkeänä.

Mark Mansonin ajatuksissa on ideaa, hän kehottaa mm. unohtamaan itsensä ja itsensä määritelmät, sillä silloin ihminen on vapaa rajoituksista ja siten vapaa kasvamaan. Hän myös sanoo, että epäonnistuminen on tärkeää koska sitä kautta saavutetaan onnistuminen. Ei siis kannata masentua epäonnistumisista, harva on seppä syntyessään. Viimeinen tärkeä pointti elämän suhteen - siis sen lisäksi että opit sanomaan ei - on "tee edes jotain" -periaate, joka tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että  päästäksesi kohti tärkeää (elämän-)muutosta, sinun täytyy tehdä edes jotain. Vaikka ihan pienikin teko, se on silti aina pieni askel kohti haavetta tai unelmaa.

Mark Manson
Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan
Nurinkurinen opas hyvään elämään
Atena 2018


keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Luonnon näkymätön kauneus



Luontoa täytyy suojella ja vaalia. Tämä sama ajatus ja toive nousee kaikkialta kaikille. Mutta kuinka moni kuulee tuon tärkeän viestin, saati regoi siihen mitenkään? Luonnon näkymätön kauneus -kirjan pääsanoma on, että kukaan luontoa ja eläimiä rakastava ei kohtele niitä huonosti. Onneksi hyviä ihmisiä on, niitä jotka arvostavat maapalloa ja sen hyvinvointia. Siitäkin huolimatta olemme silti kovaa vauhtia menossa kohti tuhoa. Metsiä hakataan, kasveja riivitään, ilmaa tuhotaan myrkyillä ja saasteilla, eläimiä tehotuotetaan ja villieläimiä salametsästetään. Missä on kirjoitettu, että ihminen olisi muita tärkeämpi? Se on ajatus mikä on vaivannut mieltäni vuosia. Maapallo, luonto, eläimet, kaikki ovat olleet täällä paljon kauemmin kuin ihmiset. Nuo kävelevät tuholaiset, jotka ottavat kaiken itselleen kysymättä tai säälimättä ja jotka pitävät itseään muita tärkeämpinä ja hyödyllisempinä. Mutta totuushan on se, että maapallo kyllä jatkaa pyörimistään vaikka ihmiset yhtäkkiä katoaisivatkin, sama ei päde toisinpäin. 

Oikein toimiminen ei silti aina ole helppoa. Tai oikean vaihtoehdon löytäminen.

Sinikka Piipon uusin kirja käsittelee luonnonhenkiä, niitä suuria pieniä olentoja jotka täyttävät kaiken ympärillämme, mutta joita suurin osa meistä ei aisteillaan aisti. Ja kyllähän me tiedämme, että asioita voi olla olemassa vaikkemme niitä näkisikään. Olisipa ihana olla edes hetki Sinikan saappaissa. Nähdä ja kokea se maailma, minkä tietää olevan olemassa mutta jota ei koskaan saa nähdä. Tai ei ole saanut nähdä. Kyllä minä silti juttelen luonnolle ja kaikille sen elementeille, mielessäni yleensä. Viimeksi tänään kun perkasin kasvimaata ja mietin mitä voin ottaa pois, vai voinko mitään. Ja vaikkei luonnonhenkiin uskoisikaan niin kasvitkin ovat eläviä olentoja, sen voit tarkistaa vaikka tästä hyvin mielenkiintoisesta kirjasta Loistavat kasvit. Sen luettuani minun oli yhä vaikeampi kitkeä ja siistiä puutarhaani. Sitä paitsi en ajattele minkään olevan ns. rikkakasvi. Jokainen on yhtä tärkeä ja moni kasvi on myös ravinnoksi kelpaava. 

Uskot tai et, luonto on täynnä näkymätöntä kauneutta. Voimaa, joka yrittää kaikin tavoin suojella ympäristöämme jota niin huonosti kohtelemme. 

Kiitos Sinikka Piipolle tästä herkän kauniista kirjasta. On rohkeaa ja tärkeää jakaa tietoa, jota luonto haluaa meille kertoa. Kunpa osaisimme kuunnella ja nähdä, ja sitä kautta käyttäytyä luontoa suojelevasti. Oli myös ihana kuulla Sinikan kokemuksista ja aistihavainnoista. Saisinpa minäkin aistia. Tämä kevät on ollut raastavan raskas ja surullinen, olisi voimaannuttavaa saada viestejä menneiden elämien kautta, sekä saada ohjausta elämänsuunnan löytymiselle ja ilon palauttamiselle elämään, jälleen ja kaikesta huolimatta.

Kirjan lopusta löytyy runsaasti kirjavinkkejä luonnonhengistä, ja tässä vielä yksi suomalainen laaja kirja aiheesta: Tuulia Heinonen: Tähtien lapsia, enkelimäisiä olentoja (Valmiixi 2014).

Sinikka Piippo
Luonnon näkymätön kauneus
Sitruuna Kustannus Oy 2018



torstai 21. kesäkuuta 2018

Liisa Westerbergin Kakkukirja


Kakut ne vaan kaunistuu päivä päivältä, niistä on tullut kuin taideteoksia.  Nykyään ei enää saa ihastelua tavalliset kermapursotuskakut, vaan niissä tulee olla jokin juju. Nakukakku, pokekakku, peilikuorrute, valumakuorrute... Koristeissakaan ei tarvitse nuukailla vaan kakun koristelun voi vetää luvan kanssa överiksi. Kakkuja ihastellessa voi helposti iskeä joko epäusko omia kykyjään kohtaan tai sitten ajatella päinvastoin ja haukata liian ison palan. Näitä hetkiä varten on hyvä olla käsillä kirja, joka opastaa alkuun ja tukee koko matkan vuoan valinnasta kakun viimeistelyyn.

Liisa Westerbergin Kakkukirjan avulla loihdit upeat ja näyttävät kakut arkeen ja juhlaan. 
Kirjassa käydään läpi viimeistä huutoa olevat koristelutekniikat ja kakkumallit, kuten kakkumaailman tämän hetken kuumin uutuus brush stroke- eli siveltimenvetokakut. Tosin uutuuksia taitaa tulla niin nopealla tahdilla jos sosiaalista mediaa seuraa, että nämäkin saattavat jäädä jo tämän hetken uutuuksien varjoon. Mutta jos olet kuin minä, että tulen yleensä kaukana jälkijunassa, niin ehtiihän näitä testailemaan vaikka vähän myöhässäkin. Näyttävän kuorrutteen saa myös sokerimassasta, jonka pinnan voi jättää sellaisekseen tai maalata sen elintarvikeväreillä tai -tusseilla. Suklaaganachella, marengilla, marjoilla ja makeisilla saa myös mukavaa ilmettä ja runsautta niin täytteisiin kuin koristeluihin. 

Ihastelen tässä juuri korvapuusti-juustokakkua, joka näyttää niin herkulliselta! Ja oopperakakkua, jossa maistuu mokka ja suklaa. S´mores-kakku runsaan suklaakerroksen kera saa sekin veden herahtamaan kielelle. Ohjeet ovat selkeät ja yksityiskohtaiset. Jokaisen reseptin kohdalla on kerrottu sen haasteellisuusaste, kakun koko sekä miten paljon aikaa sen tekoon vaaditaan.

Luen ruoka- ja leivontakirjoja usein inspiroituakseni niistä. Kammoksun sokerin ja hiilareiden määrää mutta samaan aikaan ihastelen upeita luomuksia. Resepteistä ja ohjeista on mukava hakea ideoita esimerkiksi makumaailmoihin ja koristeluun. Ohjeita voi sitten toteuttaa itselleen parhaimmalta tuntuvalla tavalla. 

Liisa, Westerberg
Readme.fi 2018





maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kakku kuin makeinen!

Kun mietin makeisia ja lempimakujani niin suklaan kanssa ykkössijan jakaa lakritsi ja salmiakki. Olen oppinut jopa yhdistämään suklaan ja lakritsin. Toisinaan ne sopii hyvin yhteen, toisinaan ei. Erityisesti tumman suklaan maku sointuu hyvin yhteen suolaisen lakritsin kanssa. 

Tässä kakussa suklaan rooli on kuitenkin vähäinen, sitä löytyy vain kakun päällä olevista kekseistä, tummista ohuen ohuista oreokekseistä. Mustanpuhuvan kakun päämakuina ovat aito lakritsi ja kookos. Kookosta löytyy niin pohjasta, öljyjä ja hiutaleina, kuin täytteestä hiutaleiden muodossa. Mustan värin kakkuun antaa syötävä aktiivihiilijauhe (Rawnice), jota myy esimerkiksi Ruohonjuuri Oy. Ihastuin suunnattomasti aktiivihiilen väriin, olen värjännyt sillä tuorepuuroja ja raakavanukkaita. Mustan värin syvyys on upea. 


Makeisista puheen ollen, tilasin ison laatikollisen herkkuja Maxikarkin verkkokaupasta, jonka valikoimista löytyy yli 1000 herkkua makeisista sipseihin, pähkinöihin ja kekseihin, sekä juomiin. Valikoima on jaettu selkeästi: suklaat, lakritsit, salmiakit, irtokarkit, patukat, juomat ja snackit löytyy kukin omista osioistaan. Hinnat verkkokaupassa ovat normaalit tai jopa hieman edullisemmat kaupan hintoihin verrattuna. Jos siis on tarve tilata isompi satsi herkkuja esimerkiksi juhliin, niin Maxikarkilta löytyy kyllä vaihtoehtoja. Sitä paitsi kyllähän se helpottaa ostamista kun tuotteet voi valita verkkokaupasta klikkaamalla ostoskoriin ja paketti saapuu parissa päivässä lähipostiin. Klikkailu säästää aikaa ja poistaa murheen kauppaan ehtimisen suhteen. Aina ei ole mahdollisuuksiakaan päästä kotoa lähtemään kaikkien muiden kiireiden alta ostoksille. Maxikarkilta löytyy vaivatta myös gluteenittomat, sokerittomat ja vegaaniset tuotteet. 

Itselleni uskollisena tilasin monta kiloa salmiakkilakritsia ja salmiakkia, ja tietysti muutaman tummasuklaalevyn. Ostoskorista löytyivät myös sipsit, pähkinäsekoitukset ja pari erikoisuutta joita halusin maistaa, brittiläisiä Maltesers-suklaapalloja ja amerikkalaisia Nerds-karkkirakeita. 

Selaillessani Liisa Westerbergin Kakkukirjaa sain idean toteuttaa mustan juustokakun! Ja koska rakastan juustokakkuja valinta oli selkeä. Mustaa kakkua en olekaan vielä tehnyt joten sekin oli päästävä testaamaan, varsinkin kun kaapissani on pussi aktiivihiilijauhetta. Se ei tuo lainkaan makua vaan antaa ainoastaan upean syvän mustan sävyn. Ja luokitellaanhan sekin superfoodiksi.

Maxikarkki, verkkokauppa, yhteistyö

Lakukakku

Pohja
100 g digestivekeksejä
20 g voita
2 rkl kookosöljyä
2 rkl kookoshiutaleita
pari pyöräytystä merisuolaa myllystä

Täyte
2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3 tl aitoa vaniljasokeria
2 tl aktiivihiilijauhetta
2 tl raakalakritsijauhetta
1/2 dl kookoshiutaleita
3 liivatelehteä + 2 rkl kuumaa vettä
pari pyöräytystä merisuolaa myllystä

Kakun päällä ohuita Oreokeksejä, salmiakkilakritsimaton paloja ja uusia suosikkejani, Malaco Crazy Face Salty -makeisia joissa yhdistyy herkullisesti toffee, lakritsi ja salmiakki.

Tein kakun korkeaan 15 cm halkaisijaltaan olevaan irtoreunavuokaan.

Tee ensin pohja. Murenna keksit ja lisää joukkoon voisula ja juokseva kookosöljy. Sekoita massa tasaiseksi ja taputtele irtopohjavuoan pohjalle. Laita pohja jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi. 

Valmista täyte laittamalla ensin liivatelehdet turpoamaan kylmään veteen. Jatka vaahdottamalla kerma ja lisäämällä joukkoon tuorejuusto ja muut aineet. Sulata turvonneet liivatelehdet kuumaan veteen ja lisää liivateseos ohuena naruna täytteen joukkoon. Sekoita ja kaada täyte pohjan päälle. 

Anna kakun hyytyä muutama tunti jääkaapissa ennen nauttimista ja koristele kakku haluamallasi tavalla. Aktiivihiili on todella runsaspikmenttistä joten kannattaa suojata vaatteet ja tekstiilit sitä syödessä. Tosin aika hyvin sen tahrimat kankaat saa pestyä kunhan heti tuoreeltaan tahrat pesee.

Maxikarkilta herkut pöytään


Makeiset saatu yhteistyönä Maxikarkki.fi -verkkokaupasta.  
Yhteistyön apurina Somessa.com.



keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Helpot myslikeksit kinuskin kera!


Nopeus on valttia. Ei siksi, että minulla olisi kiire mihinkään, vaan siksi, että helpot ja nopeat herkut vain saavat hyvälle mielelle. Mitä kauemmin jonkin asian kanssa joutuu tuhertaa, sitä enemmän se vie energiaa ja sitä suuremmat mahdollisuudet on ikäville tuntemuksille turhautumisesta epätoivoon. Niitäkin tunteita nimittäin voi keittiössäkin helposti kokea. Ainakin minä. Mutta on asiassa vielä se käytännön puolikin, sähköä kuluu vähemmän ja tiskiä syntyy vähemmän (yleensä). 

Se, että jokin on helppo ei tarkoita, että se olisi tylsä tai mitäänsanomaton. Olen tullut siihen päätelmään, että monesti helppo on paljon maukkaampaa kuin jokin monimutkainen sähellys. 

Keittiössä tykkään kokeilla kaikkea uutta ja omituista. Oikaisen usein resepteissä tai luon niitä itse. Teen asioita mututuntumalta. On siis toisinaan hankala sanoa paljonko mitäkin olen laittanut kun lorauttelen ja kaatelen mausteita ja jauhoja sen verran kuin hyvältä tuntuu ja näyttää. Muille jaettaviin resepteihin panostan kuitenkin tarkemmin. 


Saadessani mediatiedotteen itselleni uudesta tuotteesta pyysin saada näistä tuotenäytteen. Muutaman mutkan jälkeen postista saapui paketti täynnä Sysmän luomuherkkuja, mm. mansikka-mustikka -luomumysliä. Mysli sisältää mm. luomuhampunsiemeniä, luomupellavansiemeniä, luomuauringonkukansiemeniä sekä tietysti luomutäysjyväkaurahiutaleita sekä pakastekuivattuja mansikoita ja mustikoita. Tuotteeseen ei ole lisätty lainkaan sokeria. Tuotevalikoimiin kuuluu lisäksi pari muutakin myslisekoitusta: omena-karpalo ja hunaja-vilja. Muita tuotteita ovat luomu-viljapihvit ja luomusipulikeitto, joka on ainoa markkinoilla oleva luonnonmukaisesti tuotettu sipulikeittoseos. Tuotteeseen ei ole lisätty säilöntäaineita, aromivahventeita eikä lisäaineita saati rasvaa. Pakettini sisälsi myös viljapihvejä, jotka olivatkin mielenkiintoinen tuote! En ole aiemmin törmännyt vastaavaan, seos koostuu nimensä mukaisesti vain viljoista ja mausteista. Pussillinen sekoitetaan veden joukkoon, annetaan turvota ja sitten massasta paistetaan pannulla pihvejä, jotka voi nauttia sellaisenaan tai lisäämällä seokseen oman maun mukaan muita lisukkeita. 

Sysmän luomuherkut Oy on itselleni ihan uusi tuttavuus. En muista nähneeni näitä tuotteita lähikaupassani. Tosin asioin pääsääntöisesti Lidlissä. Tuotteita on kuitenkin saatavissa elintarvikekaupoista ympäri Suomen. Sysmän Luomuherkut Oy on perustettu vuonna 1999. Yritys toimii Anita ja Markku Nikin luomumaatilan yhteydessä Sysmässä, jonne on rakennettu elintarvikkeiden jatkojalostukseen sopivat tuotantotilat. Perheyritys on erikoistunut valmistamaan elintarvikkeita luomuviljasta kuluttajille ja suurtalouksille. (lähde)


Pidän myslistä. Nuorena söin mysliä sellaisenaan, ilman mitään kosteutta. Suklaa-pähkinä-mysli oli ehdoton lempparini. Myslit käyvät myös leivontaan, se tuo kivaa suutuntumaa vaikka leipätaikinaan tai muffinseihin. Tällä kertaa käytin mysliä kaurakeksitaikinaan, jossa korvasin kaikki kaurahiutaleet myslillä. Sokerin määrän puolitin, teen niin yleensä aina kuin vain on mahdollista. Pienten keksien sijaan tein yhden ison keksin ja käytin sitä kakkupohjan tapaan marjojen ja itsetehdyn kinuskin kera.

Myslikeksi

50 g voita sulatettuna
2 dl Sysmän mustikka-mansikka luomumysliä
1 rkl spelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl sokeria (intiaanisokeri käy myös, siitä tulee kivan toffeinen maku)
1 muna

Sekoita kaikki aineet sekaisin ja tee taikinasta joko pieniä keksejä tai yksi iso keksi lusikoimalla taikinaa leivinpaperin päälle uunipellille. Isoa keksiä tehdessä levitä taikina ohueksi kiekonmalliseksi levyksi lusikan avulla. Paista uunin ylätasolla 200*asteessa noin 5-7 minuuttia.

Keitä kinuski kattilassa sekoittamalla 2 dl kuohukermaa ja 1 dl tummaa siirappia kunnes kinuski on valmista. Mausta merisuolalla (muutama pyöräytys myllystä).

Anna myslikeksin jäähtyä hetki ja laita sitten sen päälle 1 dl puolukoita ja 1 dl mustikoita suoraan pakastimesta tai mahdollisuuksien mukaan tuoreina. Kaada lämmin kinuski keksin ja marjojen päälle ja ripottele pinnalle halutessasi kookoshiutaleita. 

Tällä ohjeella isosta keksikakusta tulee noin 6-8 palaa, riippuen kuinka herkkusuita pöydässä istuu.






perjantai 8. kesäkuuta 2018

Joka juhlan herkku - voileipäkakku!



Voileipäkakku - tuo suuri mysteeri. Tai siltä se ainakin on tähän saakka tuntunut. Voileipäkakut ovat olleet suurta herkkua aina perheessämme. Niitä on ollut tarjolla suurinpiirtein kaikissa juhlissa ristiäisistä jouluun. Ne ovat olleet äitini bravuuri. Ja hyviä ovat aina olleet vaikka äitini aina hieman epävarma onkin ollut niiden suhteen. Aivan suotta. 

Nyt kun äitini poistui luotamme, koin, että perinteen tulee säilyä perheessä. Luonnollisestihan se siirtyisi sitten minun vastuulleni. Tosin en ole ikinä tehnyt yhtäkään voileipäkakkua koska ajatuskin on pelottanut. Osaanko. Mitä siitäkin tulee. En tiedä mistä tuo pelko on oikein saanut alkunsa. Mutta sitä tuntuu olevan muillakin, epävarmuutta tällä saralla. 

Halusin kuitenkin päästä eroon epävarmuudesta voileipäkakkujen suhteen. Ajattelin ettei tässä nyt mistään rakettitieteestä ole kyse, ettei se niin vaikeaa voi olla. Niinpä kaivoin Voileipäkakkukirjani esiin ja valitsin herkullisimmalta kuulostavan ohjeen. Mitään testikokeiluja en aio ruveta tekemään vaan kylmiltään suoraan suden suuhun. Tein kauppalistan, ostin aineet ja juhlia edeltävänä päivänä ryhdyin työhön. Näin jälkikäteen voin sanoa, että kyllä taas on tullut pelättyä ihan turhaan. Voileipäkakun teko on naurettavan helppoa! Sanoin sen jo silloin kun kakut olivat kuorrutusta vaille, jääkaapissa vetäytymässä. Ja voin sanoa kuorruttamisenkin jälkeen saman asian. Sitäkin nimittäin jännitin. Että helppo sitä on hurrata kun ei ole vielä saanut mokattua kuorrutuksen suhteen. Mutta ei siinäkään ollut ongelmia. Kuorrutusvaihtoehtoja on runsaasti, minä päädyin tuorejuuston ja ranskankerman yhdistelmään. Koristelu se tosin oli jokseenkin jännittävää puuhaa. Onneksi otin avuksi julienneraudan jolla saa leikattua hauskoja "nauhoja" kasviksista. Yksinkertaista ja näyttävää!

Kiinnostaako kuulla mitä kakussa on täytteenä? En nimittäin lähtenyt ihan kaikista perinteisimmistä vaihtoehdoista liikkeelle. Kakussa on kaksi eri täytettä, jotka vuorottelevat kerroksittain. Kerroksissa on mangoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja, sekä grillattua kanaa ja pekonia. Ja voin sanoa, että kakku oli aivan mahtava mauiltaan! Mausteina oli mm. currya ja juustokuminaa. Juustokumina on ihan uusi tuttavuus. Se tuli maustekaappiini äidin varastoista. Maistettuani ja tuoksuteltuani sitä se tuntuikin tutulta, sitä nimittäin löytyy Garam Masala-mausteseoksesta, jota käytetään intialaisissa ruoissa.

Nyt kun voileipäkakku-neitsyys on menetetty teen näitä aivan varmasti toistekin. Kivaa syömistä arjessakin. Eikä tekeminenkään vie kauheasti aikaa, ainoastaan kakun vetäytyminen vie oman aikansa mutta sen voi jättää tekemättäkin. Seuraavalla kerralla kostutan leipiä enemmän. Ohjeessa käskettiin sivellä sudilla neste leipiin, minä lusikoin lusikalla kasvisliemen leipiin mutta reippaamminkin olisi nestettä voinut laittaa. Kokeilemalla oppii.


Kana-pekoni-voileipäkakku

Resepti on muokattu versio kirjasta Voileipäkakkukirja (Teos).

1 iso paketti paahtoleipää

Täyte 1.

1 grillattu kanankoipi
1 pkt pekonia, noin 140 g
25 g voita
2 pientä salottisipulia
2 rkl curryjauhetta
1 tl juustokuminaa
2 rkl hunajaa
200 g ranskankermaa

Täyte 2.

1 prk mangoviipaleita (sokeriliemessä), n. 250 g mangoa
5 aurinkokuivattua tomaattia
200 g maustamatonta tuorejuustoa
ripaus merisuolaa
mustapippurirouhetta maun mukaan

Kostutukseen kasvislientä

Koristelu

200 g tuorejuustoa (yrtti)
200 g ranskankermaa
Kurkkua ohuina suikaleina
kirsikkatomaatteja, viinirypäleitä
ohuita kalkkunaleikkeitä

Valmista täyte 1. kuullottamalla pieneksi kuutioitu sipuli voissa. Lisää joukkoon curry ja juustokumina sekä hunaja. Siirrä seos sivuun ja ruskista pekonisuikaleet pannulla. Lisää pekonin joukkoon pieneksi leikattu/riivitty kana ja kaada joukkoon sipuliseos. Anna jäähtyä. Lisää lopuksi ranskankerma ja tarpeen mukaan vähän suolaa. 

Valmista täyte 2. pienimällä mango ja aurinkokuivatut tomaatit kuutioiksi, ja lisää ne tuorejuuston joukkoon. Mausta ja sekoita. Voit käyttää myös tuoretta mangoa.

Kostutukseen käy myös kanaliemi, tai vaihtoehtoisesti maito.
Leikkaa leipäviipaleista reunat pois ja kostuta leivät kerros kerrokselta esimerkiksi lusikan tai sudin avulla. 

Kakun voi tehdä joko vuokaan tai pelkästään leivinpaperin päälle, jonka alla on isompi pala foliota.

Minä laitoin kolme leipäviipaletta per kerros. Leipien menekki riippuu kakun mallista. Käyttämäni leipäviipaleet olivat noin 1 cm paksuisia joten leipäkerroksia tuli noin 6. Lusikoi täytteitä vuorotellen eri kerroksiin siten, että leipäala peittyy. Täytettä ei kannata laittaa liikaa jottei se tursua yli. Tässäkin kokemuksen kautta oppii oikeat suhteet. Kun kakku on valmis kääri se tiiviiseen pakettiin tuorekelmun tai folion avulla ja laita kakku jääkaappiin vetäytymään, voit laittaa painon kakun päälle.

Koristelua varten notkista tuorejuusto-ranskankerma-seos sähkövatkaimella. Levitä kuorrute lastan avulla kakun päälle ja koristele haluamallasi tavalla.

Tällä ohjeella sain aikaan kaksi voileipäkakkua, joissa kummassakin n. 6 leipäkerrosta ja 3 leipää per kerros. Hintaa ilman koristeita kakuille tuli noin 10 euroa.



torstai 7. kesäkuuta 2018

Maistuuko hamppukeksi?


Tutustuin yhteistyön myötä Authentic Finnish -verkkokauppaan, joka koostuu nimensä mukaan kasvavasta valikoimasta alkuperäisiä suomalaisia tuotteita. Tuotteita, joita et välttämättä löydä aivan jokaisesta kaupasta. Monet verkkokaupan tuotteet tulevat pienyrityksiltä, taiteilijoilta ja käsityöläisiltä. Sivusto pyrkii osaltaan auttamaan ja edistämään heidän työtään ja tukemaan perinteiden säilymistä. Käsityöläisten tukeminen kuulostaa ja tuntuu hyvältä jo siitäkin syystä, että koen itsekin kuuluvani tähän ryhmään. Käsityötä arvostetaan edelleen aika heikosti mutta onneksi poikkeuksiakin löytyy. Käsityön arvostus tuntuu silti olevan nousussa, ja hyvä niin.

Tilasin verkkokauppaan tutustumisen yhteydessä valikoimista hampputuotteita. Hamppu on mielenkiintoinen ja monipuolinen kasvi ja halusin tutustua siihen tarkemmin. Tekstiiliteollisuuden lisäksi hamppu soveltuu kosmetiikkatuotteisiin ja elintarvikkeisiin, ja siitä päästiinkin jälleen leipomispuuhiin...

***

On aina yhtä huvittavaa tarjota ihmisille hamppukeksejä. Ainakin minun kiero huumorintajuni nauttii suuresti tästä sutkautuksesta. Hampunsiemenissä on tosi kiva pähkinäinen maku, näitä voisi napostella tällaisenäänkin, tai pyöräyttää pannulla mausteiden kera.

Kummipojalla oli valmistujaiset viime viikonloppuna ja halusin heti testata näitä yhteistyön kautta saamiani Impolankasvitilan tuotteita. Maukkaat, merilevältä näyttävät, suolakeksit syntyivät näistä speltin, merisuolan ja mustapippurin kera. Väriä antamassa aktiivihiilijauhe. Tykkään kokeilla uusia raaka-aineita ja luoda niistä reseptejä. Reilu vuosi sitten etsin sopivan helppoa suolakeksiohjetta ja löysin sellaisen. Sitä on tullut kulutettua runsaasti kuluneen vuoden aikana. Olen muokkaillut sitä toisinaan rankallakin kädellä poistelemalla ja lisäilemällä ainesosia. Nämä mustat suolakeksit keräsivät kehuja ja ohje vaihtoi omistajaa. 

Suolakeksien perusohje on helppo ja sitä voi vaivatta muuttaa haluamakseen. Ohje kestää suuretkin muokkaukset kunhan pitää nesteen ja öljyn suhteen samana. Alkuperäiseen ohjeeseen tuli voita mutta olen korvannut sen (nuukuussyistä) öljyllä. Näissä kekseissä osan öljyn korvasin Impolan hamppuöljyllä, joka sisältää erittäin monipuolisesti ja tasapainoisesti pehmeitä rasvahappoja, omega -3 ja omega-6,sekä E-vitamiinia ja karoteeneja (vihreä väri). Hamppuöljy sisältää myös harvinaista gammalinoleenihappoa. Impolan hamppuöljyä suositellaan käytettäväksi esimerkiksi salaatinkastikkeissa tai sellaisenaan ravintolisänä. Paistamista öljy ei kestä mutta sopii kuitenkin käytettäväksi taikinoissa, joissa kuumuus ei nouse liian korkeaksi. 

Hampunsiemen-suolakeksit

1/4 dl pellavansiemenrouhetta
1 1/2 dl spelttijauhoja
1 dl kuorittuja hampunsiemeniä (Impolan)
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl sokeria
3/4 tl merisuolaa
muutama pyöräytys mustapippuria myllystä
1/2 tl aktiivihiilijauhetta (Rawnice) väriä antamaan

1/2 dl öljyä (valitse haluamasi vaihtoehto)

1/2 dl kylmää vettä

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon öljy ja vesi. Sekoita tasaiseksi massaksi haarukalla tai lusikalla. Kumoa taikina leivinpaperin päälle. Laita toinen leivinpaperi taikinan päälle ja kauli taikina ohueksi levyksi kahden leivinpaperin välissä, näin saat helpoiten ohuen levyn eikä taikina tartu kiinni kaulimeen. Leikkaa ennen uuniin laittoa taikinalevy halutunkokoisiksi paloiksi. Paista 200*asteessa, ylätasolla, noin 5-7 minuuttia. 


P.S. Onko Somessa.com sinulle tuttu? Jokin aika näin siitä mainoksen ja kävin tutustumassa, että mistäs tässä on kyse. Somessa.com on palvelu, joka yhdistää vaikuttajat ja yritykset. Vaikuttajalla tarkoitetaan esimerkiksi bloggaajaa tai muuta somettajaa, jonka kanavana voi olla esimerkiksi Instagram. Vaikuttaja luo palveluun oman profiilin, jonka avulla hän kertoo yrityksille itsestään ja somekanaviensa sisällöstä. Yritykset vuorostaan etsivät itselleen sopivimmat vaikuttajat markkinoimaan yritystään ja/tai tuotteitaan. Katso lisää täältä jos kiinnostuit! Itse olen ollut mukana palvelussa ihan siitä saakka kun rekisteröityminen sisään aukesi, toiminta on ollut kehitysvaiheessa mutta siitä huolimatta olen päässyt mukaan jo kahteen yhteistyöhön. Selkeää ja simppeliä!

Tämäkin yhteistyö toteutui Somessa.comin kautta. Siellä Authentic Finnish-verkkokauppa etsi vaikuttajia tuomaan heille näkyvyyttä. Vaikuttajana sain mahdollisuuden testata heidän myymiään tuotteita. Kiinnostuin Impolan hampputuotteista, joista testissä minulla on tällä hetkellä näiden elintarvikkeiden lisäksi hamppukosmetiikkaa. Niistä kerron tarkemmin sitten myöhemmin.






maanantai 4. kesäkuuta 2018

Keittiötarhurin vuosi



Puuhastelu puutarhassa on monelle henkireikä, sielunhoitoa, kaiken arjen keskellä. On mukavaa ja tyydyttävää seurata omien kättensä jälkiä, hellän huolenpidon tuotoksia. Hyvää mieltä tuo varsinkin jos kasvit ovat saaneet alkunsa aina ihan siemenestä asti itse hoitaen ja kasvattaen. Ja eritoten jos siemenetkin on itse kerätty. 

Meillä on nyt toista kesää oma piha ja puutarha, ja tälle kesää saatiin kasvihuonekin pihaan. Sen sisuksissa taimet ovat kasvaneet hurjaa vauhtia ja kasvihuoneen täyttää kurpitsat, tomaatit ja paprikat. Salaatit ja herneetkin kasvavat iloisesti. Kastelu on tuottanut tälle kesää ongelmia, eilen satoi ensimmäistä kertaa yli kuukauteen ja vihdoin saatiin sadevettä talteen. Tähän asti on pitänyt kantaa vedet hanasta kastelukannulla. Huomasin tätä kirjaa lukiessani, että onneksi sentään joku muukin on sen verran "hullu" sekä säästeliäs, että kierrättää kaikki mahdolliset vedet säästön takia uudelleen. Olen nimittäin kantanut kylpyvesistä lähtien kaikki uusiokäyttöön ja puutarhaan, vesi kun on kallista ja sitä kuluu pieneenkin alaan yhtäkkiä melko paljon. Onneksi meillä on  normaalisti maltilliset vesilaskut joten ei näy niin isoina piikkeinä nämä kastelukaudet laskuissa. Puutarhan hoidossa kannattaa muutoinkin käyttää monessa tilanteessa mielikuvitusta ja vaihtoehtoisia tapoja. Kastelun lisäksi lannoitus ja ravinteet ovat tärkeä asia kasvien kasvatuksessa. Itse yritän välttää kovia myrkkyjä lannoitteissa ja käytän mieluummin luonnollisia ja turvallisia vaihtoehtoja, ravinteiden suhteen olen myös käyttänyt luovuutta. Kasvihuoneeni kasvit ovat saaneet mm. kahvinpuruja, kananmunankuoria sekä banaaninkuoria ravinnokseen. On mielenkiintoista ja mukavaa löytää uusia kotikutoisia tapoja asioiden hoitamiseen.

Keittiötarhurin vuosi -kirja jakaa runsaasti tällaisia tee-se-itse-ohjeita ja vinkkejä, mm. millaiset ötökät ovat puutarhassa hyödyllisiä, miten teet itse lannoitteet ja ravinteet, miten tehostat kastelua luontoa hyödyntäen ja miten luot lisälämpöä kasvupenkkiin. Puutarhanhoidon ei tarvitse olla kallista puuhaa vaan tarvikkeita löytyy valmiina kotoa ja/tai niitä voi luoda itse; kasvituet saa tehtyä oksista ja narusta ja kastelulaitteet saviruukuista. 

Kirjan ohjeilla valitset oikeat kasvit oikeisiin paikkoihin, 
rakennat kasvilavat joko puusta tai metallista, 
saat vinkkejä kasvitarhan muodon suunnitteluun ja materiaalivalintoihin, 
opit  luomaan kasveille ja alueille tuulensuojat 
sekä mm. hankkimaan oikeat työvälineet. 

Kirjasta löytyy myös reseptejä oman sadon kasveista. Kirja opettaa hyödyntämään luonnon omaa kiertokulkua ja valitsemaan yhteensopivia lajikkeita yhteen. Kirjasta löytyy myös jonkin verran kasvitietoutta ja kasvatusinfoa perinteisistä ja yleisimmistä kasveista. 



Linda Schilén
Kustannus Mäkelä 2018