Kirjoitusalusta seinälle!

Kun katselin seinällä olevia lastemme kuvia, huomasin ettei tyttösestämme ole kuin vauva-aikaisia kuvia. Tyllerö on kuitenkin täyttänyt jo kaksi, joten ehkä olisi aika tilata hieman uudempiakin kuvia. Tykkään mustavalkoisista vedoksista, ne on jotenkin ajattomampia ja tyylikkäämpiä. Ja ne on helpompi sulauttaa sisustukseenkin. Otan kuvat itse ja teetän sopivankokoisiksi. Ifolorilla on usein hyviä tarjouskampanjoita ja nyt kun tuli erityisen hyvä alennusprosentti päätin kahlata kuva-albumit lävitse ja muokata valitut kuvat mustavalkoisiksi. 20x30cm kuvalle tuli alennuksen kanssa hintaa vain reilu euro, mikä on todella halpa hinta! Kuvien laatu, palvelu ja asiointi on muutoinkin kyseisessä firmassa hyvää. Ja ei tämä ei ole maksettu mainos, vaan ihan oma henkilökohtainen mielipiteeni. Tilasin muutaman ison kuvan ja muutamia pienempiä. Nyt haasteeksi tuli sitten löytää niihin sopivat kehykset.

Yhden idean ns. DIY-kehykseksi kuitenkin löysin Pinterestistä ja heti piti päästä testaamaan. Ja tärkein tarvittava materiaalikin löytyi kuin taikaiskusta ainoana kappaleena askartelukaupan muuttomyynnistä.

Kuvakehykseen tarvitaan siis kirjoitusalusta/keräilyalusta, valokuva ja erilaisia papereita ja koristeita.

Omaan koristeltuun kehykseeni tarvittiin:

* kirjoitusalusta / keräilyalusta

* valokuva

* pinkiksi värjätty kirjansivu

* pala mustaa kangasta

* ekokartonkia

* stanssattuja koristeita (pitsi ja lumihiutale)

* pieni kakkupaperi

* washiteippiä

* narua

* dymoteksti

Aloitin työn sommittelemalla elementtejä ja kerroksia alustan päälle. Pohjalle laitoin ekokartongista taustan, jolle liimasin ja nidoin seuraavat kerrokset. Kartongin päälle nidoin mustasta puuvillakankaasta revityn palasen, sen päälle laitoin kakkupaperin ja lopuksi asettelin valokuvan omalle paikalleen.

Kun pohjakerrokset kuvan kera olivat löytäneet paikkansa aloitin koristelun ja viimeistelyn. Washiteipillä on helppo liimata koristeita kiinni pohjaan, samalla se toimii koristeena itsekin. Nitojan avulla on helppo kiinnittää sellaisia elementtejä, joita ei liimalla tai kaksipuolisella teipillä saa kiinnitettyä. Työssäni nidoin sekä kankaan, kakkupaperin, että stanssatut lumihiutaleet ja vipulävistimellä leikatun perhosen kiinni paikoilleen. Apuna käytin puikkoliimaa.

'Love' ja 'Dream' on washiteippiä ja 'Tyllerö' on tehty dymolla. Lopuksi kieputin työn päälle ohutta narua ja kiinnitin narunpäät työn taakse teipillä. 

Kun työ tuntuu valmiilta, se kiinnitetään kirjotusalustaan klipsillä kiinni, ja kuvakehys on valmis!

Vastaavanlaisissa kirjoitusalustoissa on klipsuissa reikä, jonka avulla alustan saa helposti seinälle ja näin alusta muuntuu kehykseksi. Varsinkin MDF:sta valmistetut alustat ovat jo sellaisenaan hyviä 'kehyksiä' valokuville, mutta minä halusin viedä koristelun astetta pidemmälle.

Psst. Koristeluun ei välttämättä tarvita erityisiä laitteita tai välineitä, mielikuvitusta käyttämällä ja avoimin mielin perustarpeillakin saa aikaan näyttävän ilmeen! 

Tekemisen iloa!

Mietteitä...

Katsoin äsken kelloa ja huomasin samalla kuluvan päivämäärän. Jo 20.pv ajattelin. Kylläpä se aika on mennyt taas nopeasti. Koko ajan vain miettii, että kesäkuu on vasta aluillaan mutta nyt ollaankin jo loppusuoralla. Kylmiä kelejä on piisannut, mutta senhän pitäisi olla tiedossa jos vähääkään Suomen kesiä tuntee. 

Olin muutaman päivän poissa netin ääreltä, mutta enpä ole tainnut mitään menettää. Ainoa asia mikä hieman ahdistaa on tämä hiipunut 'blogeilu'. Olin pitkään ilman kameraa, joten sekin on osakseen ollut suuri syy siihen miksei päiviteltävää ole ilmaantunut. Toisekseen itsekritiikki on kait lisääntynyt, ei enää niin helposti tule postailtua mitään. Ideat ja ajatukset tulee vedettyä turhan usein turhan monen mankelin läpi.

Jokunen aika sitten pohdin minkä kameran valitsisin hajonneen tilalle ja tietysti päätin kysyä asiaa valokuvausta harrastavilta. Kyllähän sinne kommenttiviidakkoon eksyi niitä myönteisiäkin yksilöitä, mutta pitkälti se oli sitä pätemisentarpeisten epäystävällistä kommentointia. Ja siitäpäs tämä herkkä yksilö hieman hämmentyi. Mutta enhän minä oikeastaan mitään kameroista ymmärräkään, kuvailen vain ja kokeilen kuvatessa. Olisihan tässä 15 vuoden aikana ehtinyt jos jonkinlaista kuvausopasta ja -kurssia käydä läpi jos vain olisi tarpeeksi ollut intoa. Olen vain vähän semmoinen, että mieluummin kokeilen itse ja tyydyn siihen mitä saan enkä ole tarpeeksi motivoitunut hakemaan uutta tietoa. Tai en jaksa odottaa sitä vastausta.

Tässä olen sitten muutaman viikon ajan kahlaillut läpi kuvausoppaita ja järkkärin säätöjä ja kävi kuten arvasin. Kaikki tieto sai meikäläisen jumitilaan. Tuntui siltä, että ei tee mieli ottaa enää yhtään kuvaa. Aloin pohtia liikaa asetuksia ja sitä miltä täydellisen kuvan tulisi näyttää. Kuvausintohimosta katosi siis se nautinto. Yritän nyt römpiä tästä suosta ylös ja tarttua kameraan, turhia pohtimatta. Mikä taas tuntuu lähinnä vitsiltä, siis se pohtimattomuus. Se kun ei oikein sovi meikäläisen yhtälöön. Minä on yhtäkuin pää täynnä ajatuksia ja asioiden tuumaamista jokaisesta vinkkelistä.

Sosiaalinen media voi siis olla sekä voimavara että energiasyöppö. Varsinkin jos on liian herkkä ottamaan liikaa itseensä ja ajattelemaan kaikkea. Yritän siis tässäkin asiassa petrata, ja ehkä tulen täyttämään blogini jonkun mielestä jonninjoutavilla postauksilla, mutta niiden turvin yritän vetää itseni kuiville ja takaisin maan pinnalle. Ideoitten ja luovuuden pariin. Ne kun kuitenkin yleensä ottaen ovat se arjen henkireikäni.

Mukavaa viikkoa kaikille!

t.