torstai 29. syyskuuta 2016

Olgan joulu



Pakko se on myöntää, että joulu on koko ajan lähempänä. Jouluihmiset ovat laskeneet päiviä jo tovin. Kesän jälkeen menee aina hetki, että pääsee yli siitä haikeuden tunteesta, joka tulee kesän menetyksestä. Mutta sitten mieli alkaa pikkuhiljaa kääntyä kohti joulua. Toki sitä ennen täytyy vähän juhlistaa Pyhäinpäivääkin, mutta Joulu haukkaa silti isomman palasen suunnittelusta. Alkaa pohtiminen lahjoista, mitä kenellekin, teenkö itse vai ostanko. Millaisia koristeita tänä vuonna, laitetaanko oikea kuusi ja missä joulunpyhät vietetään. Ja kun mieli on kääntynyt jouluun alkaa jouluun liittyvien asioiden suunnittelu ja etsiminen, etsintään kuuluu vahvasti joulukirjojen mestästys. Viime vuonna niitä tuli tylsän vähän, toivottavasti tänä vuonna on parempi tilanne. Ehkäpä, koska olen jo saanut käsiini syksyn ensimmäisen joulukirjan! Se on Tammen uutuus, Olgan joulu.
Toki joulukirjoissa, kuten missä tahansa tietyn aihepiirin kirjoissa, voi käydä niin, että ne toistavat samoja ideoita hieman eri muodoissa. Mutta hyvin vain tähänkin kirjaan on löydetty uusia ideoita. Kirja pitää sisällään pääosin suolaisia ja makeita ruokareseptejä ja leivontaohjeita, ja mantelina päällä on pieniä ajatuksia Olgan omista joulutavoista ja -muistoista. 

Resepteissä noudatetaan perinteitä, mutta ohjeissa on usein silti jokin pieni juju, pieni erikoisuus tai uusi raaka-ainetuttavuus. Mitään tiettyä tarkkaa linjaa ei näissä ohjeissa ole, sokeria ei piileskellä, eikä outoja raaka-aineita käytetä. Jauhoissa suositaan spelttiä ja makeutuksena käytetään usein intiaanisokeria, mutta kumpainenkin näistä aineksista tunnetaan terveellisempänä ja ravinteikkaampana vaihtoehtona. 

Kirja on kauniisti kuvitettu ja joulufiilis on helposti aistittavissa. Kirjan sivuilta pääsee kurkistamaan Temosten perheen tärkeisiin jouluhetkiin ja pienet tarinaklipit saavat herkän ihmisen liikuttumaan.

Resepteistä kiinnostivat mm. pikanäkkärit, kirsikkalikööri, suklainen taatelikakku ja tahmean pehmeät piparit. Imellettyä perunalaatikkoa täytyy varmaankin myös kokeilla koska se vain on niin hyvää. Niin ja herneet kuuluu meidänkin joulupöytään, samoin kuin äidin tekemä vahva ja makea sinappi. Se on todella hyvää, vaikkakin sen vahvuus meinaa saada minut välillä haukkomaan henkeä.


Montakos päivää aattoon on vielä aikaa...




keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Pyörällä päästään!

 ...Paitsi ei tällä pyörällä. Pelastin sen roskakuormasta koska näin siinä pontentiaalia. Just hyvä pyörä toivottamaan vieraat tervetulleiksi ja tuomaan iloa ohikulkijoille, ja tietysti oivallinen paikka kukille!
 Maalasin pyörän Mastonin Ruostemaalilla kauttaaltaan, mutta tahallaan hieman epämääräisesti, koska eihän mikään luonnostaankaan ruostu täysin tasaisesti. Ruostemaalin päälle vetäisin mattalakan, Mastonin sekin, jotta maalipinta kestää säänvaihteluja hieman paremmin.
 Tässä projektissa kaikki oli ilmaista. Korin löysin kellarista, ihan kuin tähän tarkoitettu. Ihana väri ja hieman kulunut ilme, sopii siis kuin nenä päähän tuon ruostevärin kanssa. Kiinnitin korin rautalangalla ohjaustankoon ja maalasin langan piiloon ruostemaalilla. Sitten lähdettiin lasten kanssa metsäpoluille etsimään koriin täytettä. Vielä tähänkin aikaan löytyi hyviä kanervia, lisäksi suopursua, apilaa, puolukan varpuja marjoineen ja pari jäkäläistä puunoksaa. Metsässä oli todella runsaasti puolukkaa, ihan sääliksi käy jos kukaan ei niitä sieltä pois kerää. Itselläni on vielä viimevuotisetkin puolukat pakkasessa. Innostun syömään niitä aina satunnaisesti, hyviä ovat mm. kinuskin kanssa. Ehkä sitä joku torttu pitäisi pyöräyttää.
Ruosteen väri sopii mielestäni todella hyvin syksyisten värien kanssa, ja tuo lilahtava kori on niin ihana ruosteen kera myös.
Tällainen pyörä oli aluksi. Ei enää ajokunnossa, mutta tuunattuna jatkaa elämäänsä meillä.


Syysiloa!


lauantai 24. syyskuuta 2016

Gladen kynttiläuutuuksia



Olen kynttiläihmisiä. Poltan kynttilöitä vuoden ympäri. Kynttilät luovat tunnelmaa ja lämpöä. Ostan yleensä mieluiten tuoksukynttilöitä, vanilja, kookos, kahvi ja mausteiset aromit houkuttelevat eniten. Ei siis ollut ihme, että innostuin Gladen uutuuskynttilöistä, joissa yhdessä tuoksuvat vanilja ja magnolia. Ja on muuten ihana tuoksu, sen tuntee jo ennen kuin kynttilän on edes sytyttänyt. Palaessaan kynttilästä irtautuu vielä enemmän näitä ihanan pehmeitä ja kutsuvia tuoksuja. Täytyy ääneen kiittää, etten ole tuoksuyliherkkä, koska sellaiselle nämä tuoksutuotteet saattaisivat olla liian voimakkaita. Gladen tuoksukynttilöiden toinen uutuustuoksu on Winter Flowers, ja siinä tuoksumaailma on melko voimakas, ainakin jos kynttilän lähellä tuoksuttelee. Tokihan nuo tuoksut kulkevat ilmavirran mukana omia teitään ja sekoittuvat ilmaan ja siten myös tasoittuvat huoneilmaan, eivätkä aluksi voimakkailta tuntuvat aromit enää ajan kanssa tunnukaan niin hyökkääviltä. Mutta kuten tässä taannoin oli muiden bloggaajien kanssa puhetta, jokaisella meillä on jokin tuoksu jota emme siedä tai kestä, ja tällaiset tuntemukset voivat olla pysyviä tai ohimeneviä.

Tuoksukynttilöillä saa kuitenkin luotua kotiin, arkeen ja juhlaan erilaisia tunnelmia. Tuoksuilla voidaan piristää ja raikastaa, rentouttaa ja rauhoittaa. Monikin juhla ja tilaisuus nousevat ihan eri taajuuksille kun mukaan kattaukseen lisätään muutama kynttilä.


Tänä talvena Glade tuo markkinoille uudet upeat isot tuoksukynttilät, jotka ihastuttavat ylellisillä tuoksuillaan. Isojen kynttilöiden paloaika on jopa 52 tuntia ja ne tuovat ripauksen luksusta arkeen. Tyylikkäitä isoja tuoksukynttilöitä on saatavilla kahtena eri tuoksuna: Ylellisen pehmeä Magnolia & Vanilla sekä lämmintä tunnelmaa luova Spiced Apple & Cinnamon.
Gladen perinteisiin 30 tuntia palaviin tuoksukynttilöihin tulee täksi sesongiksi kaksi uutta kausituoksua: Winter Flowers, joka on raikkaan talvinen kukkaistuoksu sekä Cozy Apple & Cinnamon, jonka pehmeässä tuoksussa yhdistyvät kaneli ja omena. Nämä tuoksut tuovat kotiin talvitunnelmaa ja virittävät joulun odotukseen. Kausituoksuja on saatavilla rajoitettu erä syyskuusta lähtien. 52 tunnin kynttilät maksavat noin 7,50e ja 30 tunnin kynttilöiden hinta on n. 4,50e.

Näissä isoissa kynttilöissä vain on yleensä yksi harmillinen ominaisuus: ne eivät pala kokonaisuudessaan vaan palaessaan kynttilä sulaa keskeltä ja reunat jäävät paikoilleen. Sitten monesti käy vielä niin, että sydänlanka jää vaillinaiseksi johtuen tästä epätasaisesta palamisesta/sulamisesta. Siihen ongelmaan kun jonkun niksin keksittäisiin niin olisin kiitollinen. Pienemmät kynttilät palavat ja sulavat tasaisemmin. Tokihan tuon jäljellejääneen talin voi kerätä talteen ja tehdä vaikka itse uusia kynttilöitä, ja mikseipäs tuota tuoksuvaa talimassaa voisi vaikka raastaa huonetuoksuksi tai vaatekaappiin piristykseksi. Laittaisi raasteen rasiaan tai vastaavaan ja sitten vain tuoksut ilmoille. 
Gladen tuotevalikoimaan kuuluu ilmanraikastimia ja tuoksukynttilöitä. Glade-tuotteet sopivat kodin jokaiseen huoneeseen – raikastamaan tarvittaessa, päivittäiseen jatkuvaan raikastukseen tai luomaan tunnelmaa. Glade-tuotteet ovat osa SC Johnson -tuoteperhettä. Suomessa SC Johnson -tuotteita myy ja markkinoi Oy Transmeri Ab. 



perjantai 23. syyskuuta 2016

Tässä tulee hirmuinen...


Tässä tulee hirmuinen Rölli, ja on mulla metsässä tölli...Tippitappi tippitappi... Vai miten se meni. Itsekin katsoin Rölliä TV:stä aina kun se sieltä tuli. Onhan se kiva, että Rölli on vieläkin pinnalla, nyt saa sitten omien lasten kanssa jakaa yhteisen kiinnostuksen kohteen. 

Pillimehupurkeissa on oiva idea: purkin yläosaan on varattu paikka lapsen nimelle!
Mehut ja eväät ne vain maistuu aina luonnossa paremmalta. Ollaan sitten retkellä tai vaan kotipihassa puuhastelemassa. Meillä tätä lääniä onkin nyt vähän enemmän, ja metsäpolullekin pääsee melkein kotipihasta. Retkipaikkoja löytyy siis läheltä. Trippimehut ovat lasten mieleen, tuo pillin kautta hörppiminen tuntuu kiinnostavan aina, tetrapurkin tyhjennettyä sinne pitäisi saada lisää täytettä, jotta saisi pitempään nauttia pillipurkin iloista. 
Muksut testasivat uusia Röllijuomia, joissa makuina ovat päärynä ja vadelma. Hyvin samankaltaisia makuja kuin muissakin vastaavissa juomissa. Aika perus makumaailmaa siis. Ihmettelen hieman, miksi tuo päärynä on niin suosittu näissä lasten juomissa. Päärynä itsessäänhän on aika neutraalin makuinen ja elintarvikkeissa oleva päärynän maku taitaa olla yleisesti ottaen teollisesti valmistettua. Eikö päärynän voisi korvata välillä vaikka omenalla, se sopisi mielestäni paremmin erityisesti tällaisiin suomalaisiin tuotteisiin ja hahmoihin, kuten nyt Rölli. Sehän on yksi suomalaisuuden peruspilareista. Ja omenoita meiltäkin löytyy, toisin kuin päärynöitä. Vaikka kyllähän ne päärynäpuut tänne Pohjoiseenkin ovat jo hiljakseen siirtyneet, muttei niin laajassa mittakaavassa kuin omenapuut. 


Täysmehua sisältävien Trip-mehujen lisäksi Rölli-tuoteperheeseen kuuluu pienet, somat limonadipullot. 3,33 desilitran pulloissa maistuu päärynä, marjat ja perinteinen cola. Tuotekehittelyyn on panostettu, tuotteet sisältävät nimittäin 30 prosenttia vähemmän sokeria, ne ovat lisä- ja väriaineettomia ja matalahiilihappoisia. Maku oli ainakin aikuisen suuhun hyvä, tosin makeudessa en huomannut juurikaan eroavaisuutta sokerisimpiin vaihtoehtoihin verrattaessa, mutta sehän on toisaalta ihan hyvä juttu, lapsi juo tietämättään vähän parempaa juomaa. Yleensä kun lapset huomaavat eroavaisuudet helposti ja saattavat vältellä sellaisia tuotteita. Limujen pohjana on kotimainen lähdevesi. 


ArkiDesign tuo uuden Rölli ja Kaikkien Aikojen Salaisuus -elokuvan yhteydessä kauppoihin kolme lasten virvoitusjuomaa ja kaksi pillimehua. Virvoitusjuomien maut ovat Röllimetsän marjat, Röllikylän päärynä ja Rölli-kola. Pillimehut maistuvat vadelmalle ja päärynälle. Tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa. Pillimehut valmistaa Refresco Finland Oy ja limut Finn Spring. Pillimehut myydään kolmen kappaleen monipakkauksissa n. 1,29-1,49e hintaan ja limujen hinta on keskimäärin 1,10-1,30e. Ei siis kovin paha hinta kumpaisessakaan. Limupullon koko on aika passeli, se riittää hyvin yhdelle lapselle pitemmäksikin aikaa tai sen voi helposti jakaa useammalle herkuttelijalle. Meillä yhdestä pullosta maiskutteli kaksi aikuista ja kaksi lasta.


Psst. Röllimetsä.fi:ssä on aina uutta puuhaa Rölli-faneille
Uuden Röllimetsä-puuhasivuston tarkoituksena on tarjota niin lapsille kuin aikuisille pääsy Röllin maailmaan milloin vain, maksutta. Puuhasivustolta löytyy Rölli-videoita, Rölli-nettipelejä, askartelutehtäviä sekä hyödyllistä tietoa niin lapsille kuin vanhemmille.


Jouluihmisille tässä lopuksi pieni idea ja vinkki! Eihän koristelua kannata rajata vain sisätiloihin vaan siirrytään suosista ulos. Nyt syksyllä kannattaa kerätä pihlajanmarjoja ym. talteen ja pujotella niistä langan ja neulan avulla somia köynnöksiä pihapuiden oksille. Minusta ainakin nuo punaiset helminauhat näyttävät hurmaavilta kuusen oksilla!



keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Stairway to...


Tervetuloa meille, aika psykedeelinen fiilis vai mitä? Tykkään kyllä persoonallisesta ilmeestä, mutta ajattelin silti hieman uudistaa näitäkin. Lilan sävyissä pysytään silti mutta jotakin hillitympää rappusiin kaipasimme. Ja jo ihan turvallisuussyistä vaaleampi sävy suht pimeässä portaikossa on parempi kuin tällainen tumma sävymaailma. Seinätkin vetelin samalla kertaa. Olen kait vähän erikoinen tapaus kun tykkään mieluummin maalata pensselillä telan sijaan. Jotenkin vain saan mukamas paremman tuntuman pensselillä. Riippuu toki tilanteesta ja työstä. Tutustuin minä lastenhuoneen maalausprojektissa telaankin ja ihan hyvin tulimme toimeen. Ja kyllähän se maalaus joutuisammin sujuu telalla, verraten nyt vaikka siihen, että mies maalasi saman alan ehkä neljä kertaa nopeammin kuin mitä minä hääräsin pensselin kanssa.


No niin, tältä portaat näyttävät ensimmäisen maalauskerran jälkeen. Ihan hyvältä, eikö? Mies ainakin tykkäsi, lapset sen sijaan ihmettelivät miksi ympyräiset sudittiin piiloon. 
Maalina on Teknofloor Aqua, sävy T4012, ja voi miten ihanaa sillä on maalata! Suti liikkuu maalattavalla pinnalla kuin unelma, maali on ihanan keveää ja juoksevaa. Taisimpa maalata ihastuksissani ihan tarkoituksella rauhallisella hartaudella, että sain viettää leppoisaa aikaa tuon ihanan maalin kanssa. Aluksi taisin hieman jännittääkin, että mitä tuosta maalauksesta oikein tulee, mutta hyvinhän se meni. Nyt maali kuivuu ja huomenna maalaan portaat uudestaan, katsotaan sitten miltä näyttää. Kellariin menevät portaatkin on tarkoitus maalata, mutta stressailen miten saan ne kuiviksi ilman, että kissa tallustaa niissä sotkien joka paikkaan maalitahroja. Kisuli siis kulkee luukuistaan miten ja milloin haluaa, eikä kyseinen katti ole tottunut elämään kovin rajoitetusti sisätiloissa. Saimme siis hänet kaupan yhteydessä, tässä talossa hän on elellyt pari vuotta meitä kauemmin ja näyttää olevan jo tapojensa orja.


Alakuvassa toisen maalikerroksen jälkeinen lopputulos. Tämä maali kyllä peitti hyvin jo ensimmäisen kerroksen jälkeen, joten ilme ei paljon muuttunut viimeistelyssä. Maalipinta on siisti, maalaaminen oli helppoa ja vaivatonta. Ajattelin aluksi, että mahtaakohan olla työlästä ja aikaavievää mutta hyvin maali levittyi toisellakin kerralla. Joidenkin maalien kohdalla olen nimittäin huomannut sen, että ensimmäinen kerros sujuu helposti, mutta toiseen maalikertaan menee enemmän aikaa eikä maali levitykään niin joutuisasti. Mielessäni on aina ollut ajatus, että maalaaminen on niin paljon helpompaa kuin tapetointi, mutta toisinaan karu totuus on saanut minut pohtimaan miksi niin olen olettanut. Toisinaan maalaaminen on ollut yhtä tuskaa ja maalauksen valmistuminen on tuntunut ikuisuudelta. Onneksi on näitä positiivisiakin kokemuksia!


Rappukäytävä vaatii edelleen viimeistelyä karmien suhteen, mutta ne tehdään ajan kanssa. Myönnän, että haluaisin kaikki heti valmiiksi, mutta ehkäpä minulle iskisi aika nopeasti paniikki, että mitäs seuraavaksi. Täytyy siis tehdä hiljakseen, jotta tekemistä riittää pitkälle aikavälille. 

Maalasin myös kellariin johtavat portaat samalla Teknofloor Aqua -maalilla. Aiempi punainen väri sai väistyä ja portaat saivat raikkaamman ilmeen. Olen miettinyt miksi portaisiin oli valittu juuri tuo punaisen sävy, joka toistuu myös kellarin lattioissa. Edellinen omistaja kun tuntui noudattavan värioppia ja jokainen valinta tuntui harkitulta, mutta tuohon punaiseen en ole keksinyt syytä. Mielestäni punainen oli sekä synkkä että hieman kolkko. Kellari on kuitenkin ollut asuinkäytössä ja edellisillä omistajilla siellä oli TV:n lisäksi sohva, sänky ja kaappi, joten tila on ollut runsaassa käytössä. Tämä vaaleampi sävy luo lisäksi lisää valoisuutta pimeähköön tilaan. Kellarikerroksesta noin puolet on maanpinnan alapuolella ja pienet ikkunat ovat huoneiden yläosassa. 


Hioin portaat ensin hiomakoneella. Hiominen koneella ei ollut mitenkään helppoa koska laudat portaissa eivät olleet ihan tasassa toisiinsa nähden, mutta onnistuin silti kohtalaisesti.
Maalaamisessa käytin pensselin sijaan telaa, ja sillä maalaus sujuikin huomattavasti helpommin ja paremmin kuin pensselillä. Yläkerran portaissa oli hieman erilaisempi pohja kuin näissä kellariin johtavissa portaissa, joten siinä ehkä suurin syy sille miksi käytin näissä eri maalaustapaa. Pensselillä sudittaessa maali ikäänkuin pakeni portaiden pinnalta, eikä lopputulos ollut siisti. Telalla maalausjälki olikin sitten ihan eri luokkaa, maali levittyi tasaisesti ja siististi ohutnukkaisella telalla levitettäessä. Nämäkin portaat maalasin kahteen kertaan.


Tykkään kovasti tästä lilan sävystä. Joku kommentoi heti, että miksi aina valkoista ja harmaata, ja minä puolustauduin heti, että tämä on violettia! Itsekään kun en ole mikään valkoisen ja harmaan ystävä, en halua niitä kotiini ainakaan isoina pintoina. Toisinaan vain hillitympi vaihtoehto on silti parempi.



Kellarin lattiatkin ovat siis punaiset. Teknofloor Aqua on uskomattoman riittoisaa, portaiden maalauksesta minulle jäi maalikaukaloon ehkä desin verran maalia ja ajattelin huvikseni kokeilla miten lattioiden maalaus onnistuisi. Hyvinhän se sujui, telalla maali levittäytyi tasaisesti ja peittävästi jo ensimmäisen maalauskerran jälkeen, aika jännä kun kyseessä kuitenkin aika iso kontrastiero kirkkaan punaisen ja hillityn vaalean välillä. Tuolla desillä maalia maalasin ehkä neljänneksen lattia-alasta, joka kokonaisuudessaan on noin 20m2.


Lopulta maalasin koko lattian, kahteen kertaan ja maalia jäi edelleen. No, sitä on hyvä olla jemmassa jos tarvitsee jossakin vaiheessa tehdä pintakorjauksia. Ajattelimme tehdä tästä tilasta jonkinlaisen oleskeluhuoneen, joku kiva lipasto ja nojatuoli, tai Fatboy nurkkaan. Hieman verhoja ja matto lisukkeeksi. Täytyy vain ensin odotella, että enimmät maalikatkut lähtevät pois. Maali sinälläänhän ei ollut voimakastuoksuista mutta tällaisessa osittain suljetussa tilassa tuoksut voimistuvat. Maali on vesiohenteista.


Viimeistelyt puuttuu vähän sieltä sun täältä, mutta kaikki ajallaan. Olemme kuitenkin asuneet täällä vasta kuukauden, joten pitäisi antaa itselleenkin hieman armoa. Ei kaikki voi eikä pidäkään olla vielä valmista. Oikeastaan voisin olla tyytyväinen, että näin paljon on saatu aikaiseksi ja olla iloinen, että puuhaa riittää pitkällä aikavälillä. Sitähän voisi tulla aika pitkäksi jos ei olisi mitään puuhasteltavaa.

Nyt on tärkeintä saada kellarin huoneet siihen kuntoon, että MaukuNauku pääsee takaisin tuttuun ympäristöön nukkumaan ja ruokailemaan. Tämä vuosi menee pienissä viimeistelytöissä ja ensi kesänä täytyy ottaa terassi käsittelyyn, ja lisäksi isompana urakkana olisi talon korjausmaalaukset, huh. Siinä sitä puuhaa onkin, täytyy kerätä voimia koko pitkän talven ajan ja ottaa mallia Kisun rentoutumishetkistä.




*Blogiyhteistyö / Teknos*




tiistai 20. syyskuuta 2016

Keittiön muutos



Ollaan asuttu omassa kodissa kohta kuukauden ja tässä ajassa ollaan ehditty uudistamaan olohuone, lastenhuone, makuuhuone ja keittiö. Mitään isompia remontteja ei ole tarvinnut tehdä, eikä pintapuolisinkaan olisi heti tarvinnut tehdä mitään. Halusin kuitenkin jotakin omaa ja siitä syystä maalasimme vähän seinäpintoja uusiin sävyihin.

Keittiössä osa seinistä oli maalattu yläkuvassa näkyvällä tummalla limellä ja vastapäinen seinä kuvan karmien kaltaisella petroolilla. Toinen pitkistä seinistä oli tapetoitu mustavalkoisella tapetilla. Ovenkarmit oli maalattu samalla sävyllä kuin nuo ikkunakarmit, eli petroolilla. Lattialistat ovat tummat. 
En oikeastaan tiedä mistä tuo keittiön uusi sävymaailma edes tuli, en nimittäin ole mikään sinisen suuri ystävä. Mutta jostakin se vain päähän pälkähti, että keittiöstä tulee sininen. Sen oikean sävyn löytäminen olikin sitten eri juttu. Etsin sitä oikeaa sävyä Teknoksen sisämaalivärikartasta, mutta niistä pienistä ruuduista ei pystynyt hahmottamaan värejä kunnolla joten hain väriliikkeestä isompia värilastuja, liimasin niitä keittiön seinään ja vertailin, pähkäilin ja tutkailin miltä mikäkin värisävy näyttää. Jotenkaan en kuitenkaan silti löytänyt sitä mielessäni olevaa sinisen sävyä kyseisestä kartasta ja siksi kokeilin etsiä sitä Pinterestistä. Keräsin kasan ideakuvia, tein niistä kollaasin ja lähetin sen Teknokselle sähköpostilla ja kysyin ammattilaisilta, että löytyisikö siitä toivomani värisävy. Eipä kulunut aikaakaan kun postiluukusta kolahti kirje Teknokselta, ystävällinen designasiantuntija oli laatinut ideakuvani pohjalta värisävyliuskoja, joilla keittiön seinät voisi maalata. Näin jälkeenpäin minua hieman hävettää, että puolestani nähtiin niin paljon vaivaa tuon oikean värisävyn etsimisessä, kun sen lopullisen sävyn valitsin kuitenkin sieltä valmiista värikartasta. 
Mielessäni oli 50-luvun tyyliin sopiva turkoosiin taittava sininen, mutta jostakin syystä sellaiset sävyt toivat mieleeni sairaalan tai leikkaussalin, toisaalta taas vaaleansinisestä tulee helposti mieleen lakanat ja kalsongit, ja niitä mielikuvia en välttämättä tahtoisi yhdistää keittiöön. 


Lopullinen väri on tällainen hieman harmaalla taitettu taivaansininen. Jostakin syystä mieleeni tulee sana "pellavansininen". Eihän sellaista edes ole olemassakaan, mutta ehkä mielikuvani liittyy pellavan sävyyn sointuvaan sinisen sävyyn.


Lime seinä muuttui siis taivaansiniseksi ja petroolin sävy tummempaan taivaansinisen sävyyn, kumpainenkin väri on Teknoksen kartasta: T1189 ja T1190.


Maaliksi valitsin BIORA 7 seinämaalin. Kysyin Teknokselta mikä maali sopisi erityisesti tällaiseen vanhaan rintamamiestyyliseen taloon, jossa hengittävyys täytyy ottaa huomioon. Minulle suositeltiin seinäpinnoille BIORA BALANCE (täyshimmeä), 7 (himmeä) tai 20 (puolihimmeä). Näistä BIORA 7 on vesihöyryä läpäisevin. Listoihin ja oviaukkojen karmeihin pohjamaaliksi FUTURA AQUA 3 ja pintamaaliksi FUTURA AQUA 20. Karmeihin valitsin harmaalla taitetun valkoisen, T1373 ja lattialistoihin tummanharmaan, liki mustan T1383.

BIORA 7 seinämaali on vesiohenteinen akrylaattidispersiomaali. Sillä oli helppo maalata, koostumukseltaan se oli paksuhkoa ja valumatonta. Jo yksi maalauskerta antoi peittävän, tasaisen ja himmeän pinnan, 4x4 metriseen seinään maalia kului noin litra / maalauskerros.

BIORA 7 on mahdollisimman käyttöturvallinen, koska se on täysin liuotinvapaa ja maalatessa siitä haihtuu vain vettä. Sillä voidaan maalata betoni-, rappaus-, tasoite-, tiili- sekä rakennuslevypintoja.
Tuote on saanut Suomen Allergia- ja Astmaliiton allergiatunnuksen sekä pohjoismaisen ympäristömerkin eli Joutsenmerkin käyttöoikeuden.

Tässä kuvassa näkee sävyeron aiemman petroolin ja nykyisen sinisen välillä.

* * *
Nyt kun seinät ovat valmiit, on kiva ideoida somistuksia, DIY-ideoita unohtamatta.


Yhden seinän jätin vielä maalamatta, tutkailen ja katsastelen tilaa hetkisen ja mietin sitten uudelleen mitä tälle tapettiseinälle teen. Tapettipinta on suhteellisen siisti, joten jos maalaan, maalaan suoraan tapetin päälle. Kyseisellä seinällä on melko runsaasti kaapistoja kiinnitettynä seinään, ja niiden irrotus olisi aika haastavaa, ja tapetin irrottaminen siististi saattaisi koitua ongelmalliseksi. Tapetin alla on luultavasti useampi kerros vanhempia tapetteja ja niiden alla huokoinen levy.

Keittiön patteri tuottaa hieman päänvaivaa, koska aiempi talon omistaja on maalannut sen kahteen otteeseen, lujalla turkoosilla ja aiemmalla limellä, joka irtoili muovimaisina liuskoina patterin pinnalta. Nyt pitäisi vielä jotenkin irrottaa tiukassa olevat limenväriset maalikohdat pois, jotta pääsisi maalaamaan patterin sille kuuluvalla maalilla. Miksi patterit yleensä edes pitää maalata, sitä tässä olen pohtinut, samoin kuin valokatkaisimetkin on peitetty maalilla. Ei kovin siistinnäköistä, ja lisäksi vaikeasti irrotettavaa.


Mies siivosi kellaria ja löysi edellisten asukkaiden jättämiä puunkappaleita. Niiden joukossa oli tämä ihana vanha lauta, jonka alkuperäistä käyttökohdetta en osaa sanoa. Ehkä se ollut hyllynä, ehkä keinulautana. Nyt siitä kuitenkin tehtiin rustiikkinen hylly. Nuo ihanat valurautaiset kannattimet ostin muinoin eräästä paikallisen liikkeen jäämistöstä ja ne ovat odottaneet sitä oikeaa paikkaansa jo jonkin aikaa. Kun näin tuon laudan, tiesin heti, että se tulee yhdistää näihin hyllynkannattimiin. 
Laudankappaleen minä hioin sileäksi ja poistin samalla pinnasta vanhat lohkeilevat maalinjämät, öljysin pinnan Osmocolorin puuöljyllä, annoin kuivua ja sitten mies saikin kiinnittää hyllyn paikoilleen. Hieman tuo lauta oli käyrä, mutta ihan hyvin sen silti kiinni seinään saatiin.

Metkatuotteen peltirasiat pääsivät vihdoin ansaitulle paikalleen, samoin kuin Perinnemestarin kirjat ja muutama tärkeä esine. Liikaa tälle hyllylle ei kannata painoa varata.

Verhon keittiön toiseen ikkunaan tein pellavakankaasta ja tummanharmaasta satiininauhasta. Ompelin suorakaiteen mallisen verhokappaleen, yläreunaan tankoa varten kuja ja sivuille satiininauhat, joilla saadaan aikaan niin sanottu valelaskosverho.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin keittiön kaapistot ovat Ikeasta.



*Blogiyhteistyö Teknoksen kanssa*




maanantai 19. syyskuuta 2016

Punajuurimuffinit!


Käytän taas hyväkseni hyväksi havaittua ohjettani ja kokeilen tällä kertaa lisätä muffinitaikinaan punajuurta!

2 munaa
1 dl sokeria

5 pienehköä punajuurta keitettynä ja soseutettuna
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Keitä/höyrytä ensin punajuuret kypsiksi ja soseuta ne.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää joukkoon kuivat aineet ja voisula.
Lisää lopuksi punajuurisose taikinan joukkoon ja sekoita kevyesti kaikki sekaisin esimerkiksi lusikalla tai puulastalla. Lusikoi taikina muffinivuokiin ja paista 175*asteessa n. 10-15 minuuttia. Tarkkaile uunia ja kypsyyttä.
Tästä määrästä tulee n. 12 muffinia.



Ajattelin lisätä seuraavaan erään 100 g tummaa suklaata rouheena. Suklaa ja punajuuri ovat kiva makupari. Jaksan aina ihmetellä miten lapseni, jotka eivät yleensä tykkää mistään erikoisesta, tykkäävät silti kovasti näistä muffineista, joihin olen ujuttanut bataattia, kurpitsaa tai punajuurta, ja pyytävät vieläpä jopa tekemään näitä uudestaan. Hyvähän se tietysti on että maistuu. Ja saanpa samalla piilotettua herkkuihin jotakin vähän terveellisempääkin raaka-ainetta. Juurekset, marjat ja hedelmät kun eivät muutoin oikein tee kauppaansa.

Mukavia leipomishetkiä!




Omenainen herkku!


Nyt niitä saa, omenoita siis.
Jokainen omenapuu on pullollaan hedelmää, ja ihmiset taitavat olla hieman hämmentyneitä mitä tehdä sillä kaikella omenamäärällä. Toiset tekee mehua, toiset hilloa. Toiset jakaa omansa muille.
Me saimme osamme sukulaisten omenista ja päätin tehdä niistä hilloa. Huomenna täytyy kokeilla saamaani omenahilloreseptiä, jossa omenat käytetään keittämisen sijaan uunissa.


Juustokakkujen ystävänä kokeilin tällaista omenaista kakkua tällä kertaa. Täytteeseen laitoin limeä ja jätin perinteisen valkosuklaan kokonaan pois. Ja kun suklaan jättää pois, täytyy makeutta lisätä jollakin muulla tavalla. Tähän kakkuun makeuden antajana toimi muscovadosiirappi ja vaniljasokeri. Vaniljan kanssa koen nykyään sen ongelman, että vaniljaa on vaikea saada maistumaan kunnolla. Vaikka sitä lisäisi miten paljon ei sen maku maistu riittävästi. Saa siis vinkata hyvää korviketta perinteiselle vaniljasokerille!



Pohja 

n. 200 g digestivekeksejä
50 g sulaa voita
ripaus merisuolaa
1-2 tl kanelia

Täyte

2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
200 g Philadelphia-tuorejuustoa, maustamatonta
2 rkl muscovadosiirappia
1 rkl vaniljasokeria
1 limen mehu
2 liivatelehteä

Päällinen - omenasose

Keitä omenat hilloksi, soseuta ja mausta halutessasi sokerilla ja kanelilla.
Omenasoseen voi laittaa kakun päälle sellaisenaankin mutta halusin itse kokeilla suurrustaa sitä perunajauholla. Tein vedestä ja perunajauhosta (2 rkl) seoksen ja lisäsin sen ohuena nauhana kuumaan omenasoseeseen ja annoin soseen kiehahtaa. 
Sose kannattaa tehdä viimeiseksi ja lisätä se sitten heti täytteen päälle. Itse laitoin kakun jäähtymään pakkaseen tunniksi ja siirsin sen sitten jääkaappiin oleentumaan seuraavaan päivään.