Pumpkins pumpkins

Kun johonkin hurahtaa niin sehän on yleensä sitten menoa. Tämän hetkisistä hurahduksistani toinen on nettiostokset, ja toinen nämä kurpitsat.

Jälkimmäinen on ehkä järkevin siinä mielessä, että näiden tekeminen ei maksa oikeastaan mitään jos käyttää kierrätysmateriaaleja.

Koristekurpitsoihin kun käy oikeastaan mikä tahansa (kangas)materiaali. Olen hyödyntänyt mm. vanhoja villatakkeja, paitoja, housuja, hameen ja kaikenlaisia kangastilkkuja varaston kätköistä. P.S. Kuvioneuleesta tulee kivaa pintaa näihin.

Täytekin on ollut ilmaista kun olen ottanut vanun vanhoista tyynyistä.

Yleensä olen tehnyt vain pieniä ja keskikokoisia kurpitsoja esimerkiksi pöytäkoristeiksi. Mutta olen silti haaveillut näistä isommistakin nähtyäni jossakin vastaavan tyynynä myytävän. 

Keltainen on tosiaan siis tehty trikoisesta puolihameesta, jossa on pitsiä alareunassa. Hame ei vahingoittunut prosessissa - ja sen voi halutessaan ottaa uudelleen käyttöön vaatteena. Vedin vain kummatkin avonaiset päät suppuun narulla, ja alaosan suppu on sisäpuolella, joten se ei näy ulospäin. Päällimmäinen suppu taas on jätetty tarkoituksella näkyviin pitsin takia. 

Vihreä kurpitsa on tehty epämääräisen kokoisista sametinpalasista, kahdesta kappaleesta tarkalleen ottaen. Ompelin sivut ompelukoneella ja ala- ja yläreunan suputin harsimalla vahvalla narulla yhteen. 

Sisällä näissä on omissa sisäpusseissaan kierrätysvanua ja kurpitsan muoto on tehty paksulla hamppu-/juuttinarulla.

Inspiraatiota & tekemisen iloa!

 

Helppo tablettisuoja huovasta - Diy

No nyt on tabletti suojassa! 

Kauan tätä onkin suunniteltu mutta eikös sitä sanota, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Materiaalit on olleet varastossa jo pitkään mutta motivaatio ja inspis aloittamiseen on ollut hukassa. Tänään olikin tädin kanssa aiheesta puhetta, että jos tuntuu ettei huvita, niin silloin kannattaa arvostaa sitä tunnetta ja antaa asioiden olla. Ainakin niiden jotka eivät ole välttämättömyyksiä. Pelottaa vain, että jos se 'ettei huvita' kestää liian kauan ja lopulta huomaa erkaantuneensa kaikesta luovasta ja itselle tärkeästä niin kauas, että luovuus on kokonaan hukassa. 

Täytyy kuitenkin kai antaa itselleen armoa ja kuunnella itseään viisaamman ja vanhemman neuvoja, luova ihminen kun itsekin tätini on. Hän totesi pelkoajatukseeni, että kyllä se luovuus sieltä tulee kun sen aika on. 

Baby steps. Niin sitä mennään, eteenpäin.

Tämä tablettisuoja oli ihan hupaisan helppo tehdä! Tarvitaan vain oikeankokoinen pala huopaa ja ompelukone. Suoja tehdään pitkästä suorakaiteenmuotoisesta palasta, joka ommellaan taskuksi ja kansiläpäksi. Ohjeentapainen postauksen lopussa.

Tein tablettisuojani paksusta huovasta, paksuus ehkä kaksinkertainen verrattuna tavalliseen askarteluhuopaan. Tein kuitenkin siten, että taitoin huovan kaksinkerroin taskuosan kohdalta ja kannen kohdalla on vain yksinkertainen huopakappale. Suoja muotoutuu taittelemalla se oikeaan muotoonsa ja ompelemalla sivut kiinni. Koristelin tämän huovasta leikkaamillani lehdillä ja ompeluun käytin vihreää silkkilankaa (mummolan peruja). Kansiläppä pysyy suljettuna satiininauhan avulla. Tukea ja vahvuutta suojalaukkuun saa sujauttamalla taskuosaan esimerkiksi vanhan kirjan kannet tai käyttämällä konepahvia. Kansiläpän reunat käänsin ja ompelin käyttämällä suoraaommelta ja siksakkia. Koristelin myös kansiläpän lehtikoristeilla.

Adventtikalenteri lapsille huovasta

Joulukuu lähenee. Nyt on siis hyvä aika aloittaa puuhastelut joulua ja joulukuuta ajatellen - lahjat, koristeet, somisteet, ja leivontajuttujen ideointi. Vielä ei ihan viitsi torttuja tai pipareita leipoa, ainakaan jos jouluksi niitä ajattelee. Jos nyt leipoisin ne olisi huomenna jo syöty.

Minulla on jatkuvasti luomiseen liittyvää intoa ja turhautumista. Halu tehdä itse on suuri mutta toisinaan joko ideoita on liikaa tai sitten niitä ei ole lainkaan. Kuluneella viikolla olen tehnyt useamman muistilapun joihin olen kerännyt ideoita omasta päästä ja maailmalta. Osa ideoista on lakastunut ja osa on päässyt "tuotantoon" asti. Se on aina yhtä mukavaa kun päässä oleva idea muotoutuu tuotteeksi joka vieläpä näyttää omasta mielestä hyvältä.

Sain ison paketin jouluisia askartelumateriaaleja, ja mukana oli mm. huopaa, nauhoja ja helmiä. Päässäni alkoi kova raksutus ja ideoiden etsintä. Syntyi idea huopaisista pussukoista ja sitä kautta ajatus joulukalenterista. Mutta koska aikaa ja materiaalia oli rajallisesti päätin tehdä adventtikalenterin. 4 pussukkaa valmistuu huomattavasti nopeammin ja kivuttomammin kuin 24. 

Adventtikalenteri lapsille. Me aikuiset useimmiten kaasuttelemme laput silmillä adventtien yli ja vasta jälkeenpäin huomaamme, että ai nytkö on jo neljäs adventti. Lapset taas tykkäävät yllätyksistä ja aarteenetsinnästä (no kyllä aikuisetkin näistä tykkäävät), ja heille kaikkea kivaa on mukava järjestää. Meillä on ollut niin kamala ja rankka vuosi, että pakko yrittää luoda lapsille edes jotakin pientä ylimääräistä. 

Olen sellainen go with a flow tyyppi monessa asiassa, eli en aina alussa tiedä mitä lopputuloksesta tulee. Sanonta "kun itse tekee, saa mitä tulee" on sekä hauska että minulle sopiva. Työ lähti huovan leikkaamisesta ja ompelemisesta, satiininauhojen kiinnityksestä ja pussukoiden koristelusta huopakoristeilla, -numeroilla ja puuhelmillä. Stanssasin omista huovistani numeroita ja muita koristeita. 

Saamissani askartelumateriaaleissa oli runsaasti erilaisia helmiä, kulkusia ja nauhoja ja niistä syntyi sitten lisää koristeita kalenteriin. Aluksi ajattelin käyttää kalenterin runkona luonnosta haettua sopivan vahvaa oksaa mutta sitten eksyin jostakin syystä vaatekaapille ja löysin hieman kuluneen valkoisen puuhenkarin ja ajattelin, että tämä se on!

Henkarille ei tarvinnut tehdä mitään vaan se oli juuri sopiva tyyliltään ja malliltaan adventtikalenterin rungoksi. Kiepsautin pussukat nauhastaan kiinni henkariin ja kiepsautin loput nauhat ja koristeet henkarin ympärille. 

Nyt täytyy vielä miettiä mitä pussukoihin laittaisin sisällöksi..tikkarin, suklaata, tarroja vai legoja? Vai jotain ihan muuta. 

Pussukat on tehty ompelemalla huovasta noin 6 cm leveää putkea. Leikkasin putkesta n. 10 cm pituisia kappaleita joiden alareunan ompelin siksaksilla kiinni, yläreuna ommellaan kiinni vastakkaisessa suunnassa eli siten, että saadaan aikaan ns. tetran mallisia pussukoita. Käyttämäni huopa on niin paksua ettei ompelusaumaa kannata kääntää piiloon. Mieluummin kannattaa käyttää koristetikkauksia ja hauskanvärisiä lankoja, jotta saumasta tulee kiva yksityiskohta. Pussukan yhteen sivuun leikataan viilto, josta herkut ja muut voidaan pussiin helposti laittaa ja josta ne saa myös pois.

Askartelumateriaalit Angela.fi

Makuuhuoneen uusi ilme - ihanan roosat pellavaverhot +alekoodi

Jaksan yhä vaan ihastella makuuhuoneen seinien väriä. Sävy on nimeltään Lumo, ja lumoava se toden totta on. Sävy muuttuu vuorokauden mukaan ja aamulla se on minusta kauneimmillaan. Utuinen ja harmahtavan lila. Mattapinta antaa oman lisänsä sävyyn.

Parin vuoden aikana jolloin ollaan täällä asuttu on makkarissa ollut vain parit eri verhot. Aluksi ikkunassa oli valkeat kuviopintaiset taftiverhot, jotka kiiltonsa takia ei koskaan oikein tuntuneet sopivilta makuuhuoneen väreihin. Sitten sain anopilta vanhantyyliset ohuehkot omenankukkakuvioiset verhot, jotka yllättäen sopivatkin kuin nenä päähän ja ne viipyivät ikkunassa toista vuotta. Mietin kyllä toisinaan, että ehkä jotakin vaihtelua voisi harkita kunhan sopiva kangas vain löytyisi. 

Vuosia sitten kun opiskelin tekstiiliartesaaniksi valitsin lopputyöni aiheeksi Intian, työn nimi oli tarkemmin Intian unelmia ja se koostui intiahenkisistä painokuoseista ja väreistä - värjätyistä ja painetuista verhoista, liinavaatteista ja koristetynyistä. Yläkoulussa tein kympin esseen kotitaloustunnilla Intian ruokakulttuurista. Ei siis ihme, että nyt valitsin makuuhuoneeseen intiahenkiset verhot. Kotimaisen Myllymuksujen kangasvalikoima on tunnettu trikoista ja muista - erityisesti lapsille suunnatuista - vaatekankaista mutta löytyy heidän valikoimistaan myös sisustus- ja verhokankaita. Sieltä löysin tämän ihanan kuultavan pellavakankaan johon on painettu herkkä intialaistyylinen kuosi. Sundar-kuosi on 100% pellavaa ja värivaihtoehtoja löytyy viisi. Pinkki, tai roosa, ei ehkä ollut itselleni tyypillisin vaihtoehto mutta olemassaolevista vaihtoehdoista se oli kuitenkin paras. Kankaan sävy on hillitty ja kuosi on herkkä, joten isonakaan pintana kangas ei ole hallitseva tai päällekäyvä.

Pellavaa on helppo käsitellä ja työstää. Ompelu sujuu kuin leikiten. Ainoa kinkkinen puoli on kankaan leikkaaminen, pellavaa kun ei oikein voi repiä kuten vaikka puuvillakangasta. 

Asettelin kankaan lattialle ja mittasin varmaan kolmesti ja aina leikkaustulos näytti liian lyhyeltä. Päädyin lopulta leikkaamaan kankaan kappaleiksi mututuntumalla lisäämällä mitatun määrän päälle vielä muutaman sentin ja juuri sopivan pituiset verhot sain aikaan. Sivusaumat jätin reilusti viimeistelemättä koska pellava on itsessään rouheaa ja maanläheistä. Lopusta kankaasta ompelin pari koristetyynynpäällistä sängyn päälle. 

Makkari kylpee nyt lilan ja roosan värisessä valossa. Olen erittäin tyytyväinen näihin uusiin verhoihin eikä mieskään enää alkujärkytyksen jälkeen ole moksiskaan (hän ei nimittäin innostunut pinkeistä verhoista kun kuuli sellaiset hankkineeni). Pellava materiaalina sopii hyvin vanhaan taloon ja ekologisesta näkökulmasta katsottuna pellava on melko ympäristöystävällinen ja pitkäikäinen materiaali. Olen aina pitänyt pellavasta, jopa hääpukuni on kokonaan pellavaa. Makkarin ikkunaan kiteytyy siis kaksi itselleni tärkeää seikkaa - ihastus pellavaan ja intiaan.

Sundar tarkoittaa hindin kielellä "kaunis".

Yhteistyössä Myllymuksut Oy

Yhteistyö Somessa.com kautta.

Psst. Nappaa tästä alekoodi Myllymuksujen pellaviin - koodilla SuviKukkasia10 saat 10% alennusta pellavakankaista, koodi on voimassa lokakuun ajan.

Paidasta pöksyt - ompele isosta pienelle

Tässä on sitä ideaa mistä minä pidän. Kierrätystä ja uuden luomista. Olen noudattanut itse tätä samaa linjaa jo vuosia, olen kerännyt vanhat käytöstä poistetut vaatteet ja tekstiilit kaappiin odottamaan myöhempää uusiokäyttöä. Lapset ovat saaneet vauva-aikana housuja ja paitoja ja pesulappuja isänsä vanhoista T-paidoista, tytölle olen tehnyt röyhelömekkoja myös niistä teepaidoista. Äitini on tuonut vanhoja vaatteitaan minulle josko keksisin niistä jotakin uutta. Vielä kun tällaisen ideakirjan saisi aikuistenkin koossa, eli ideoita miten luoda uusia vaatteita ja asusteita jo olemassaolevista tekstiileistä. Tällaiset ideat ovat nimenomaan ekologisia, järkeviä ja persoonallisia.

Paidasta pöksyt kirjassa vaatteita saavat perheen pienimmät. Ideoita kirjasta löytyy yhteensä 35 kaavojen kera. Ompelutöissä hyödynnetään kankaiden lisäksi myös nyörit, nauhat, napit ja vetoketjut. Kaikki mahdollinen otetaan talteen tulevaa käyttöä varten, osia voi sitten yhdistellä monilla eri tavoilla lopullisessa työssä. 

Kirjassa ei ole erillistä kaava-arkkia vaan kaikki kaavat on piirretty kansien sisäpuolelle. Näillä kaavoilla vaatteet valmistuvat noin puolivuotiaalle vauvalle. Sen sijaan jos haluat tehdä samoilla kaavoilla vaatteita hieman isommille lapsille niin kirjasta löytyy ohjeet miten suurennat kaavoja "manuaalisesti".

Mallit ovat suloisen somia, pilkkuja ja rusetteja. Kirjasta löytyy näppäriä kankaankuvioimiskeinoja, joilla saa heti uutta pirteää ilmettä vanhalle kankaalle. Kangasta voi kuvioida vaikka porkkanan avulla! Ideat ja mallit on luotu juuri sillä mentaliteetilla, että kaikki valmistuu nopeasti ilman turhaa pähkäilyä. Kaavojen toteutuksissa on monia kivoja yksityiskohtia.

Potkupukujen ja haalareiden lisäksi kirjan kaavoilla syntyy erilaisia asusteita kuten kauluksia ja rusetteja. Näiden lisäksi löytyy myös tumppuja, sukkia, kengät, peittoja ja tyynyjä. Ja tietysti äidillekin jotakin pientä kivaa.

Jos tykkäät ompelemisesta, DIY-ideoista ja kierrätyksestä, tämä kirja on juuri Sinulle!

Paidasta pöksyt

Larsson Linnea

Nemo 2018

Ompele ja somista!

Wc:n pienen pintaremontin jälkeen tilasta lähti kaikki ylimääräiset hyllyt ja tasot tilaa viemästä. Kyseessä on siis todella pikkuruinen tila mutta toisaalta se on ihan toimiva näinkin. Pienessä tilassa näppärille ideoille on aina tarvetta, ja asioille ja esineille täytyy löytää vaihtoehtoiset paikat.

WC-paperit pyörivät yleensä allaskaapissa tai pytyn vieressä lattialla, mutta ne voi laittaa myös tällaiseen - helppotekoiseen - ommeltavaan telineeseen. Tarvitaan vain suikale kangasta, jonka vapaat päät ommellaan yhteen, sen jälkeen ommellaan keskelle sauma ja yläosaan kuja nauhalle, nyörille tai puuhelminauhalle kuten tässä tein.

Pujottelin puuhelmiä vahvaan naruun ja pujotin helminauhan sille ommeltuun kujaan ja solmin helminauhan päät tiukasti solmuun.

Tärkeintä tässä wc-paperitelineen teossa on mitata oikeankokoiset 'aukot ' tai väliköt paperirullille. Tähän minun tekemääni mahtuu joko 4 pienehköä rullaa tai 2 runsaamman kokoista rullaa.

Olen muuten miettinyt nyt useamman kuukauden, että millaisen DIY-henkisen seinään kiinnitettävän paperitelineen sitä oikein tekisi ja nyt sattumalta vastaus pulmaani löytyi: ovenkahva seinään ja rulla kahvaan! Jes, toimii!

Vessaakin voi somistaa ja koristella: Tähdet ekokartongista.

Kuvissa esiintyvässä Lambi WC-paperissa on Suomi100 -teemaan suunniteltu Juhla-kuosi (Finlayson).

– "Koska olemme suomalainen yritys, joka valmistaa tuotteensa täällä suomalaisesta puusta, on meille kunnia-asia olla yksi Suomi 100 -juhlavuoden yhteistyökumppaneista. Halusimme ehdottomasti tuoda markkinoille kotimaatamme juhlistavan erikoispakkauksen. Lambin papereihin suunniteltu painatus on peräisin Suomen itsenäistymisen ajoilta. Se juontaa juurensa Finlaysonin 1910-luvulla suunnittelemaan ja aikanaan käytössä olleeseen sairaalapeittoon, joka henkii kansallisromantiikkaa ja jugendia, kertoo Lambin Brand Manager Hanna Jokitöyrä." (Mediatiedote)

PaaPiin kaavakirja lapsille

PaaPiin Anniina Isokangas ja Paula Isopahkala ovat suunnitelleet kaavakokoelman, joka palvelee kotiompelijaa monta vuotta. PaaPiin kaavakirja lapsille sisältää ohjeita tytöille ja pojille: paitoja, housuja, mekkoja ja tunikoita. Kaikki kaavat ovat joustavia trikookankaita varten. Niiden kokovalikoima on laaja: 86–140 cm, eli ne toimivat pikkulapsesta aina koululaiseen asti. Vauvoja ja äitejäkään ei ole unohdettu: mukana on myös vauvan bodyn sekä naisen mekon kaava. Kaikkiin kaavoihin on helppoja muunteluvinkkejä, ja kirjan ohjeilla kaavoista syntyy yli 20 erilaista vaatetta. 

Kirjassa on mukana kaksi kaava-arkkia, 9 monikäyttöistä kaavaa.

PaaPii on tunnettu persoonallisista kuoseista ja värikkäistä kankaista, jotka suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa. Olisipa muuten ihanaa, jos saisi joskus omia kuosisuunnitelmiaan kankaiksi asti, hih. PaaPiin kuosit ovat saaneet inspiraationsa luonnosta. PaaPiin valikoimista löytyy kankaiden lisäksi vaatteita niin vauvoille, lapsille kuin naisillekin, ja lisäksi löytyy tuotteita kodin sisustukseen.

PaaPiin kaavakirja lapsille on piristävä ja inspiroiva teos jo pelkästään visuaaliselta ilmeeltään. Laatuun on panostettu. Kaunis kansikuva ja herkullisen pinkki takakansi koristeltuna PaaPiin omilla printeillä. Kaava-arkit ovat selkeät ja helppolukuiset ja vaiheittaiset ompeluohjeet ovat tarkat ja helpostiymmärrettävät. Tällaisista yksinkertaisista malleista minä tykkään, aloittelijankin on helppo tarttua tuumasta toimeen kun kaavat ovat simppelit eivätkä ne sisällä vaikeita kikkailuja. Saumurilla ja ompelukoneella pääsee hyvään vauhtiin ja kirjasta löytyy hyviä neuvoja oikeisiin asetuksiin.

PaaPiin kaavakirja lapsille

PaaPiiDesign

Tammi 2017

Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin

Taas meitä hellitään. Uusin Mekkotehdas on ilmestynyt! Tällä kertaa vaatetetaan tyttösiä, pieniä ja isoja. Mekkosia, hamosia, housuja, paitoja, haalareita... Mutta ei poikiakaan ihan tyystin ole unohdettu, kirjasta löytyy pojille pari paitamallia ja shortsit.

Vaatteiden lisäksi löytyy myös asusteita, neulontaa ja sisustusjuttuja. 

Tämäkin Mekkotehdas noudattaa itselleen tyypillistä linjaa. Ohjeet ovat helposti ymmärrettävät ja selkeät. Jokaisesta mallista löytyy piirroskuvat valmiista tuotteesta sekä kaavoista ja ompeluohjeista. Materiaalimenekit sekä tarkkakohtaiset valmistelu- ja ompeluohjeet ovat selkeästi kerrottuna. Ja kuvitus on aina yhtä seesteistä ja kaunista! Tässä on suurenmaailman fiilistä. Jokohan kirjat on käännetty englanniksi? Jos ei, niin syytä olisi. Varmasti menestyisivät maailman markkinoilla!

Kaavat näyttävät niin simppeleiltä, että tekisi heti mieleni käydä niitten kimppuun. Tällä hetkellä kaikki kankaani vaan ovat pakattuina laatikoihin enkä jaksa niitä sieltä alkaa kaivelemaan. Mutta kunhan hommat alkaa luistaa niin tahtoisin kokeilla Elokuu-jakkua (se on niin suloinen!), Unelma-paitaa (tahtoisin myös itselleni!) ja Merili-mekkoa (ihana selkäosa!). Ja pakkohan minun nyt on pojallekin jotakin tehdä, Kuusikko-paita voisi olla passeli. Meidän poitsu kun ei oikein sortseista tykkää enkä usko, että korkeasta kauluksestakaan pitäisi (toisessa kirjan pojille(kin) suunnatuista paidoista on huppu ja jännä kaulus). Peruspaitaan olisi kiva kokeilla aplikointia, painoprinttiä tai vaikka kirjontaa, näihin kaikkiin tästä kirjasta löytyy muuten ohjeet!

Yhteensä kirjasta löytyy 35 ompeluprojektia, ajatuksena on ollut luoda vaatteita kokonaiselle kouluvuodelle, syksystä kesään saakka.

Psst. Blogistani löytyy vinkit seulapainantaan *klik* ja paperillekin voi painaa *klik*

Ompelun iloa! Itseäni kiinnostaisi yhdistää näihin kaavoihin ja malleihin kierrätysmateriaalit, kuten vanhat vaatteet, kankaat ja huivit...

MEKKOTEHDAS koulutyttöjen tyyliin

SUNNA VALKEAPÄÄ-IKOLA, KIRSI ETULA, KRISTA KELTANEN

WSOY 2016

Neulakirja!

Törmäsin tähän ideaan erästä käsityökirjaa lukiessani, ja olen tainnut vastaavan idean aiemminkin nähdä, mutta niin tai näin idea on silti hyvä! Ja näin äitienpäivän kynnyksellä tämä on myös erityisen hyvä lahjaidea jokaiselle käsityöihmiselle: äidille, mummalle, jne.

Materiaaliksi tarvitaan kirjan kannet (kirja, josta sivublokki on otettu irti ja vain kannet ovat jäljellä). Voit käyttää hyödyksesi vanhaa kirjaa tai tehdä kannet kokonaan itse. 

Kansien lisäksi tarvitaan kangasta, huopaa tai vaikka tapettia, joilla päällystetään kannet.

Kirjan sivuiksi käy vahva mutta huokoinen kangas, esim. huopa tai muu villakangas.

Näiden lisäksi tarvitaan vielä lankaa ompelua varten.

Aloita neulakirjan teko leikkaamalla oikeankokoinen pala materaalia kansien päällystystä varten. Kannet voi päällystää monella tavalla mutta minä tein kansiin ns. irtokannet, eli taitoin sivuille ylijäämät suikaleet taskuiksi ja ompelin sivut pykäpistoin kiinni.

Toinen tapa on liimata kansimateriaali kiinni kansiin ja saumavarat käännetään kansien sisäpuolelle liimaten. Sen jälkeen kansien sisäpintaan liimataan kartongista leikattu kansia hivenen pienempi kappale. Tämä tekniikka on tuttu kirjansidonnasta.

Kun kannet ovat valmiit leikataan kirjaan sivut. Sivujen materiaaliksi käy mm. askarteluhuopa. Leikkaa sivut kansia pienemmiksi, hyvä nyrkkisääntö on, että sivut ovat n. 5 mm kansia kapeammat joka sivulta.

Minä leikkasin omaan kirjaani kaksi sivukappaletta, näin sivuille mahtuu enemmän neuloja. 

Kun kannet ja sivut ovat valmiit aloitetaan kirjan kasaaminen kokoon. Ompele sivut kiinni kansiin kirjan keskeltä haluamillasi pistoilla. Jos selkäpahvi on paksu tarvitsee siihen tehdä apureiät esimerkiksi vasaran ja ruuvimeisselin avulla tai porakoneella. Minun kirjassani selkäpahvi oli niin ohut, että sain ommeltua sivut kiinni kansiin ilman apureikien tekemistä.

Työn edetessä huomasin, että kansikankaan "sivutaskut" eli ne joihin kannet sujautettiin, alkoivat pullottaa ja päätin päätin korjata asian ompelemalla alimmaisen sivukappaleen kansiin kiinni pienillä, huomaamattomilla pistoilla.

Neulakirjassa neulat pysyvät siististi ja turvallisesti tallessa. Kirjan voisi toteuttaa myös kokonaan kankaasta tai huovasta ja nopeuttaisi tekemistä huomattavasti. Kansiin kannattaa siinä tapauksessa valita jokin jämäkkä materiaali. 

Kirjoin omaan kirjaani "NEULAT", mutta kuten tavallista, keskitys petti. Selkäosaan ompelin satiininauhan, jonka alla siis muutoin näkyivät ompeleet sivujen kiinnityksestä.

T-paidasta mekko

Kaivoin taas vaihteeksi saumurin ja ompelukoneen kaapista pöydälle, ja pistin jopa johdotkin seinään. Saatoinpa jopa surautella muutaman sauman, saada neulan mutkalle ja saksia huonosti istuvan helman uuteen kuosiin. 

Joo.o. Ei minusta vaan taida sitä ompelijaa tulla. Tai sitten minun pitäisi vaan yrittää edes joskus olla vetämättä niitä loiviakin mutkia suoriksi. Tykkään ideoista ja tavoista, jotka ovat simppeleitä ja helpostitoteutettavia. Mutta jostain kumman syystä saan nekin jutut aina kääntymään monimutkaisiksi kyhäelmiksi. Jos vain jaksaisin olla stressaamatta ja tekisin liikoja pohtimatta mutta silti noudattaisin edes niitä yksinkertaisimpia toimintamalleja. No huhhuh, onpa paljon muistettavaa ja opittavaa. 

Olen kuitenkin tarkka ja huolellinen, joten ei kai tämän "haasteen" pitäisi silti liian mahdoton olla.

Kesällä ilmestyy uusi Mekkotehdas-kirja, joka pitää sisällään tyttöjen mekkosia. Sitä jo innolla odottelen koska onhan tässä lähipiirissä paljon tyttösiä, joille ommella. 

Sain jostakin päähänpiston tyhjentää turhat kuteet laatikoistani ja mieskin innostui siinä samassa rytäkässä. Hän tietysti sai karsittua paljon enemmän vaatteita poistoon kuin minä ja sain kuulla siitä. Se vaan on niin vaikeaa heittää vaatetta pois, enkä tarkoita poisheittämisellä roskiin laittamista vaan ylipäänsä sitä, että karsisi turhat pois, on se niiden päätepiste sitten missä tahansa. Toisaalta minun vaatteeni luultavasti päätyisivät ainoastaan (tekstiili)jätteeksi, koska pidän vaatteitani vuosikausia. Laatikoissani on vieläkin paitoja ja mekkoja, jotka olen valehtelematta ostanut yläasteikäisenä! Pidän vaatteita niin kauan kuin ne kestävät, enkä tykkää heittää mitään pois - on sitten kyse ruuasta, tavaroista tai vaatteista. 

Tarkistin miehen poistokasan sisältöä ja löysin muutaman hyväkuntoisen T-paidan, joiden ainoa vika oli reikä. Tämä tummansininen motskaripaita oli siis sen verran hyväkuntoinen, että päätin tehdä siitä tyttösellemme mekon. Mitään kaavaa en (tietenkään) käyttänyt, vaan asettelin lapsen paidan ison T-paidan päälle ja leikkasin paitakappaleet ja hihat irti. Saumurilla surauttelin saumat ja valmista tuli. ...Muutamien mutkien jälkeen. Alunperin tuo printti näkyi kokonaisuudessaan mekon yläosassa, mutta kun tarkemmin katselin mekon helman rypytystä niin eihän se näyttänyt ollenkaan hyvältä --> siitä seurasi purkaminen ja lisäpalan metsästys. Lopulta sain kuin sainkin uuden - kaksivärisen - helman asennettua paikoilleen ja samassa rytäkässä osa printistä jäi sauman alle piiloon. Noh, ei stressata liikoja. Pukua pidetään sen aikaa kun se kestää ja ommellaan sitten uusia mekkoja, kierrättäen tai uusista materiaaleista.

Langanpätkien seasta terveiset lähettää,

Iloinen tilkkupeitto!

Tämä iloisenvärinen peitto/huopa on tehty villaisista huonekalukangasnäytteistä.

Mies pelasti joskus roskiksesta ( tai sinne joutumiselta) kasan kangasnäytteitä ja minä tietysti otin kaikki vastaan ja jemmasin pahan päivän varalle.

Tilkkuja oli runsaasti kaikissa väreissä ja jotakin niistä piti kehitellä. Niinpä siis päädyin peittoon. 

Asettelin palaset suurinpiirtein värijärjestykseen ja ompelin ensin "pötköjä" jotka sitten ompelin toisiinsa kiinni ja näin syntyi tilkkupeitto. Surauttelin palat kiinni suoralla ja siksakilla, osa tilkuista nimittäin olivat sen verran löyhäreunaisia, että purkaantuivat helposti. Ompelun jälkeen huovutin peiton vielä pesukoneessa. Eipä tuo pinta silti kauheasti huopunut vaikka 100% villaa onkin, mutta ainakin hieman veti kasaan ja antoihan pesu ainakin tietynlaista ryhtiä.

Vuoriksi tai taustakankaaksi valitsin punaisen paksun fleecen, joka sekin oli kierrättäen valmiista peitosta/viltistä.

Jonkun aikaa peitto odotteli kapiokirstussa, välillä ajattelin käyttää sitä vaunuissa mutta koska peitto on iso ja painava niin ei se oikein vaunuissa sitten toiminut. Mutta pulkassa se on oikein mainio! Lämmittää pikkupeppuja ja onhan se pehmeämpi istuakin. Materiaalinakin se on oikein passeli näin lumikeleillä.

Kannattaa siis kysellä esim. huonekalukaupoista, että olisiko heillä kangasnäytepoistoja. Useimmiten ne heitetään ronskisti vaan roskiin vaikka ovatkin ihan käypää materiaalia.

Nämä kuvat on otettu Canon M10 -pikkujärkkärillä.