sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Rinkeleitä & mestarikokkeja!


Rinkelikirjassa ei leivota rinkeleitä vaan esitellään lukuisia erilaisia suolaisia ja makeita rinkeleiden täytevaihtoehtoja. Onko rinkelit sinulle tuttu herkku? Suoraansanottuna itseltäni ainakin jää rinkelit yleensä ostamatta. Saatan toisinaan katsella niitä mietteliäänä, että nuo voisivat vaihteeksi olla ihan kivoja natusteltavia, mutta sitten ne tuntuvat kuitenkin tylsiltä. Luultavasti kaupassa pussissa myytävät eroavat silti paljon tuoreista bageleista.. en tiedä, tekisi mieli joskus maistaa. Omien ennakkoluulojen takia moni asia jää kokematta ja maistamatta, joten on mukavaa, että joku toinen on näin paneutunut rinkeleihin ja avartaa minunkin maailmaani. Kirjaa selatessani huomaan kiinnostuvani rinkeleistä ihan eri tavalla. Kirja sisältää 70 rinkelireseptiä vuoden jokaiseen sesonkiin. Mukana on runsaasti suolaisia ja makeita vaihtoehtoja, paljon yllättäviä makupareja. Rinkelit voi täyttää niin monella tapaa, jopa mämmillä. Täytetyt rinkelit sopivat niin aamiaispöytään, lounaalle, juhliin kuin illanistujaisiin.

Tykkään lukea kirjaa  myös siltä kantilta, että täytevaihtoehtoja tutkiessani voin kuvitella niille toisiakin käyttökohteita. Monet kirjassa esiintyvät lisukkeet sopivat moneen muuhunkin - voileivistä voileipäkakkuihin. Juhliin olisi myös kiva laittaa tarjolle erimakuisia rinkeleitä ja muutamaa eri täytevaihtoehtoa, joista vieraat voisivat koota itselleen sopivia makupareja. 

Broileria, salsakastiketta, kantarelleja ja juustoa...
Sitruunaa, rucolaa, tonnikalaa, katkarapuja, avocadoa...
Pestoa, parmesaania, parmankinkkua...

Makeisiin rinkeleihin sopii mm. marjat, kerma, kinuski ja suklaa. Rinkeleistä voi tehdä muutakin, esimerkiksi pullavanukasta, rinkelitikkareita, kakun pohjan, kerrosjälkiruokia ja tiramisua. 

Rinkeli on siis monikäyttöinen leivonnainen. Rinkelipussi täytyisi oikeastaan nostaa korkeampaan asemaan ja joka kodin keittiön kuivakaapin peruselementiksi. Yllätysvieraiden tupsahtaessa kotiisi tiedät mitä tarjota - rinkeleitä! Vesirinkelit taipuvat moneen, ja makurinkeleillä saa uusia vivahteita perinteisten rinnalle.





En ole koskaan kuullutkaan lentävästä jaakobista mutta se näyttää kieltämättä herkulliselta! Kanaa, banaania, pekonia ja makeaa chilikastiketta. Mmm.. Yllättävä makuyhdistelmä mutta kuulostaa silti niin hyvältä, että täytyy varmaankin lähteä ostamaan kermaa ja kanaa. Kanasta meillä lapset tykkäävätkin. Ja lihapullista, niihin on muuten tosi helppo piilottaa kaikenlaista. Meillä nimittäin asustaa hivenen kranttu muksu, joka söisi kait mieluiten päivästä toiseen pastaa ja tonnikalaa. Yhtäkkiä ajateltuna aika yksitoikkoista, mutta kun miettii niin aika monessa perheessä syödään aina perunaa ja lihaa, joten ei se täysjyväpasta ja kunnon tonnikala ehkä siltikään niin huono vaihtoehto ole. Mutta tosiasia on, että kranttujen syöjien kanssa on haastavaa keksiä 'mitä tänään syötäisiin'. Meillä lapset ovat aina saaneet osallistua ruoanlaittoon ja yleensä keittiössä hääriikin kolme kokkia: yksi tekee sitä 'oikeaa ruokaa' ja kaksi pilkkoo juureksia ja tekee omia keitoksiaan veden ja mausteiden kera. 

Mestarikokki - lasten keittokirja on nimensä mukaisesti keittokirja, jonka reseptit on suunniteltu varta vasten lapsia ajatellen ja erityisesti niin, että lapset pääsevät mukaan ruoanlaittoon ja leivontaan. Kirjassa esitellään maittavaa arjen perusruokaa, ohjeita niin salaatteihin, pääruokiin kuin jälkkäreihinkin. Kirjasta löytyy myös kiva inspiraatio-osio lastenjuhlia suunnittelevalle resepteineen ja puuhasteluideoineen. Kirjan kuvitus on värikäs ja runsas. Ohjeet ja reseptit ovat selkeät, raaka-aineissa ei ole kummallisuuksia, joten niitä löytyy varmasti jokaisesta lähikaupasta. Ohjeet ovat helposti muokattavissa omaan tyyliin sopiviksi. Resepteissä on hauskuutta ja vivahteita eri kulttuurien keittiöistä. 

Kevätrullat, mustapapusoppa, juusto-pepperonivohvelit, bataattisalaatti.
Sinappikuorrutettu lohi, kanasormet, linssicurry, punajuuripihvit.
Tuulomantortut, pullavanukas, karamellipopcornit ja sitruunajäätelö.
Lastenjuhliin erilaiset kakut, kakkutikkarit ja kuppikakut.
Toki kirjasta löytyy ihan perusohjeet muusin tekoon ja lihapullien pyörittelyyn. Hyvä ruoka syntyy turhia hifistelemättä puhtaista raaka-aineista. Lapset kannattaa ottaa mukaan ruoanlaittoon jos heitä itseään yhtään asia kiinnostaa!


perjantai 14. heinäkuuta 2017

Aarrejahdissa...

Aarteenmetsästystä.
Mies osti kauan puhutun metallinpaljastimen ja skannasi lapsuuskotinsa pihaa, ja minä pengoin navetan vinttiä. Kummallakin oli haaveissa löytää aarre. Mies löysi lähinnä nauloja ja vääntyneitä rautakappaleita ja minä taas etsin DIY-ideaani sopivaa kappaletta. Kumpainenkin taisi päätyä periaatteessa samaan lopputulokseen, tosin oma aarteeni pääsi lopulta käyttöön. Taisin siis vetää pidemmän korren. 

Katselin muutamia vaihtoehtoja, joista mies hyväksyi vain tämän. No, oikeastaan se oli minunkin ykkösvaihtoehtoni. Anoppilassani on ollut aiemmin lehmiä, joten navetan vintillä on tallessa sen aikaisia lypsytarvikkeita. Löytämäni kattilannäköinen juttu on oikeasti maitosiivilä tai maitosihti, riippuu vähän miten kukin sitä kutsuu. Minä näin siinä kuitenkin oivan valaisimen kuvun.

Siivilä pestiin ja kuivattiin ja pohjaan porattiin reikä johtoa varten. Pohjaan laitettiin lisäksi pari ruuvia, jotta irtonainen pohjakappale pysyy varmasti paikoillaan kun valaisin on käytössä. Nyt täytyi vain löytää sellainen tee-se-itse-valaisinpaketti. Kierrettyämme Biltemat ja Sopurahat päätimme kokeilla vielä josko Prismasta löytyisi tarvittavat osat. Ja niinhän sieltä onneksemme löytyi! WireKit eli riippuvalaisimelle suunnattu tarvikepaketti. Asentaminen ei ollut vaikeaa, täytyi vain liittää kupu oikealle paikalleen ja asentaa valaisin kattoon. 


Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen! Vuosi ollaan elelty ilman valaisinta tällä kohdin ja odotus kannatti.


lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kaunis kuin koru

 Elämä ei aina ole reilua. Kauniiden korujen rakastaja ei aina voi käyttää rakastamiaan koruja allergisten reaktioiden takia. Onneksi vaihtoehtoja on kuitenkin olemassa. Esimerkiksi hopeiset ja teräskorut sopivat heille, jotka saavat koruista yleensä oireita. Itse tykkään erityisesti teräskoruista, kihla- ja vihkisormukseni ovatkin terästä. Pidän yksinkertaisesta ilmeestä ja kivelliset korut eivät ole minua varten, siispä nämä sileät sormukset ovatkin juuri minulle sopivimmat. Toisaalta pidän kuitenkin ornamenteista ja siitä syystä tämä Hopea-Puron Aurinko-riipus herätti huomioni.

Hopea-Puron ajatuksena on tuoda markkinoille koruja, jotka sopivat herkemmille käyttäjille. Siitä syystä korujen materiaaleina on hopea, teräs ja korumetalliseos, lisäksi valikoimista löytyy myös hopeoituja koruja.

Hopea-Puron koruvalikoima on laaja ja hinnaltaan edullinen. Vaihtoehtoja on siis runsaasti niin korvakoruissa, sormuksissa kuin erilaisissa riipuksissakin, ja edullisten hintojen takia korut ovat helposti kaikkien saatavilla.

Aurinko-riipus on melko pieni, halkaisijaltaan vain 2,2cm. Tällainen kaunis filgraanikoristeinen riipus olisi upea isompanakin. Riipus (ja ketju) on hopeoitu ja vaatii siksi erityistä huolenpitoa jotta koru ei pääse tummumaan. Toki tummuneen korunkin voi elvyttää. 

Itse en käytä korvakoruja mutta annoin äidilleni, joka oireilee koruista, Kerä-korvikset testiin. Hänen mukaansa korvikset ovat mukavat käyttää ja mikä tärkeintä, ne eivät aiheuta minkäänlaisia oireita. 

| Yhteistyö |


perjantai 7. heinäkuuta 2017

Herkullinen hätävara!

Sanoin 'EI' ruokahävikille ja keitin päiväysvanhan kermani kinuskiksi. Eihän se kerma tai muutkaan maitotuotteet heti pilalle mene, parasta ennen -merkinnän jälkeen ovat hyviä vielä muutamankin päivän kuluttua. Aisteja käyttämällä huomaa kyllä jos tuoteessa on jotakin vialla. Ja voihan se vika olla vaikka käyttöpäiviä olisi jäljelläkin. Joskus vain tuntuu, että ihmiset ovat kamalan hysteerisiä noiden eräpäivien suhteen.

Kinuskia keitellessäni ideani vaihtoivat suuntaa. Kun mietin mihin kermani käyttäisin, kinuski tuli kyllä mieleeni mutta ajattelin tehdä siitä sitä kotitekoista raideria, tai TWIX-suklaata digestiven ja suklaan kera. Lopulta kuitenkin jemmasin suklaan takaisin kaappiin ja vaihdoin tilalle marjat. Tein joskus sellaisen jättikokoisen kauralastun ja laitoin sen päälle jäisiä puolukoita ja siihen kuuman kinuskin. Aijettä, se oli kyllä hyvää! Mutta sitten taas mieli muuttui ja päätinkin tehdä sellaiset kerrokselliset jälkkärit joihin piilotin kaikki jämät kaapeista, mukaan lukien keksinmurut ja marjapussien loput pakkasesta. Yksinkertaiset jutut on yleensä niitä parhaimpia. Nimesin jälkkärin Koivulan hätävaraksi. Pappilan hätävara on jo keksitty, niin nimeksi valikoitui 'tilamme' nimi.

Näissä somissa kukkakulhoissa on kerroksittain Dellis -keksimurua, kanelilla maustettua kinuskia sekä jäisiä mustikoita ja puolukoita. Väleihin marjojen päälle laitoin ripauksen vaniljasokeria. Koristeeksi vielä pakastekuivattua vadelmaa (Dr.Oetker).

Keitin kinuskin intiaanisokerilla. Pakko taas sanoa, etten tiedä tarkkaa määrää. Normaalisti kinuskiin tulee 2 dl kermaa ja 2 dl sokeria, mutta veikkaisin että en noin paljon sokeria omaan kinuskiini laittanut. Minulla on sellainen iso paketillinen intiaanisokeria, joka on kaapissa kohmettunut isoiksi möhkäleiksi. Kuumassa kermassa ne on helppo käyttää hyödyksi kun sulavat sinne sekaan vaivatta. Veikkaisin että sokeria oli 1,5 dl. Maustoin kinuskin lopuksi ripauksella kanelia.

Sain Dellis -keksimuruja testattavakseni. Nämä keksimurut ovat siis valmista digestivekeksimurua, joista saa nopeasti voisulan kanssa tehtyä pohjan esimerkiksi juustokakkuun. Minulle oli jäänyt pussin pohjalle desin verran muruja, ja käytin ne hyödykseni tässä. 

Kipon pohjalle laitoin ensin keksimuruja, sitten marjoja vaniljasokerin kera ja sen jälkeen lämmintä kinuskia, ja sama uudelleen niin kauan kuin raaka-aineita riittää ja kipossa riittää tilaa. Tästä tuli kyllä niin hyvää, että jäin kaipaamaan uusintaerää. Onneksi raaka-aineet näihin on yleensä kaapissa saatavilla, ja syntyyhän nämä tietysti myös kokonaisista kekseistä itse murustamalla.



Lisää Dellis -keksimuruista täällä, klik!
Kukkakipot Sagaformin Piccadilly -sarjaa.
Pellavapyyhe itse ommeltu ja käsinpainettu by Suvikukkasia.









torstai 6. heinäkuuta 2017

Kimpun kaunis kantaja


Juhlien tullen tai aina kun joku tuo meille kukkia iskee paniikki: mihin ne laittaisin. Meillä ei oikeastaan ikinä ole ollut maljakkoa, joka olisi suunniteltu maljakoksi. Tarkoitan, että olen kyllä kerännyt luonnonkukkia ja laittanut ne tuunaamiini maljakoihin, jotka ovat aiemmin olleet esim. viinipulloja tai lasipurkkeja. Tykkään kyllä niistä kierrätysvaaseistakin mutta joskus olisi kiva ( ja tyylikästä) laittaa kukat ihan oikeaankin maljakkoon.

En osta juurikaan valmiita kimppuja. Kesäisin kerään kukat luonnosta ja talvisin tulee tehtyä asetelmia talvella saatavista materiaaleista. Kaupan kukkakimput harvoin pysyvät hyväkuntoisina, hyvä kun säilyvät hyvänä kaupasta kotiin asti. Juuri tänään oli äitini kanssa puhetta, että enää hän ei osta kukkia marketeista, ainoastaan kukkakaupoista. Siellä niistä oikeasti pidetään huolta, toisin kuin marketeissa, joissa kukat ovat vailla huolenpitoa. Niin monesti on saanut pettyä jo ostopäivänä nahistuneisiin tulppaaneihin.

Vihdoinkin minulla on oikea maljakko, joka on vieläpä kristallia. Valitsin sen sen herkän ulkonäkönsä takia. Pyöreä muoto antaa tilaa monenlaisille asetelmille - maljakkoon sopii yksittäiset kukat tai todella runsaat kimput, mutta myös luovat asetelmat sopivat tällaiseen muotoon hyvin. Valikoimissa oli lisäksi mm. pelkistettyjä suorakaiteen muotoisia ja erilaisilla kuvioilla varustettuja maljakoita. Raidat ja eläinkuosit eivät kuitenkaan ole tyyliäni kun taas luonto ja luonnon kuviot inspiroivat minua kovasti. Tämän maljakon nimi onkin Organic. Sopii siis vallan mainiosti minulle. Maljakon pintaan on hiekkapuhallettu lehtimetsän kaltainen kuviointi.

Maljakon valmistaja on Orrefors, joka on Pohjoismaiden suurin lasivalmistaja sekä yksi maailman johtavista lasivalmistajista. Orreforsin tuotteet ilmentävät innovatiivista, modernia Skandinaavista designia parhaimmillaan. Organicin suunnittelija on Magnus Forthmeiier. Kristallimaljakon koko on : korkeus 17,2cm, leveys 20 cm ja paino 1,26kg. Uskalsin juuri ja juuri laittaa sen esille. Ja nyt taisinkin kohdata uuden ongelman: uskallanko käyttää tätä vai säilönkö sen turvaan vitriinin kätköihin. Lapsiperheessä näet kaikki on vaarassa eikä ikinä tiedä kuka törmää ja mihin.


Maljakkoa on saatavilla hieman isompana pyöreänä (20,5 cm/24 cm) sekä lieriön muotoisena.



Orreforsin maahantuojana Suomessa toimii NewWave.

| Yhteistyö |


Olgan vegekirja


Mitä tänään syötäisiin? Ja entä jos pysyttäydyttäisiin kasvisruoassa. Yleisin kasvisruokani taitaa olla tomaattipasta, sitä on tarjolla kerran viikossa helppoutensa ja makunsa takia. Mutta jos pitäisi keksiä jotakin muuta niin alkaa ideat olla vähissä tässä päässä. Tai ehkä jos vain itseäni ruokkisin niin söisinkin luultavasti pelkkiä kasviksia mutta kun taloudessa asuu muitakin, mukaanlukien yksi erittäin nirso lapsi, jonka ainoa kasvis taitaa olla pinaattipasta. No eihän sekään mikään kasvisvaihtoehto ole mutta on siinä sentäs 2/3 osaa pinaattia. 

Olgan vegekirja yhdistää kivasti perinteitä ja kasvisruokaa. Ohjeissa käytetään silti munia ja maitotuotteita mutta ne voi halutessaan korvata omaan ruokavalioon sopivilla raaka-aineilla. Reseptit on myös suunniteltu sopivaksi lapsiperheelle ja ovatkin siten melko nopeasti valmistuvia. Olgan reseptien raaka-aineissa toistuvat soija, speltti ja intiaanisokeri, ja tietenkin puhtaat raaka-aineet.  
Ohjeet tuntuvat pikavilkaisulta tutuilta ja monet niistä onkin totuttu näkemään lihaversioina. Mutta tällä kertaa pekoni on korvattu kesäkurpitsalla ja jauheliha soijalla. Lihan korvaajina toimivat myös erilaiset pavut ja muut palkokasvit. 

Kirjan ohjeilla loihdit salaatteja, keittoja, patoja, kastikkeita ja erilaisia lisukkeita. Ohjeissa näkyy vivahteita myös muiden maiden keittiöstä. Tokihan kirjassa myös leivotaan leipää, torttuja ja pullaa. Erityisesti vatruskat saivat veden herahtamaan kielelle! Olen tehnyt niitä viimeksi joskus yläkouluikäisenä ja uskoisin, että nyt olisi aika tehdä niitä uudelleen. 

Nokkosletut, vuohenputkipiirakka, itse tehty feta, punajuuripasta, soija-lanttukukko, hunajapullat ja raparperitiramisu, ja kyytipojaksi salviasimaa ja mausteista chilikaakaota. Maistuis varmaan sullekin!

Olgan tyyliin hänen kirjoissaan vilahtelevat myös perhe, koti ja omavaraistalous.



OLGA TEMONEN
Olgan vegekirja
Kasvisruokaa läheltä koko perheelle

Mitä tehtäis?


Mitä tehtäis? Ei oo mitään tekemistä. Tätä kuulee päivittäin. Kokoajan pitäisi olla jotakin tekemistä, vaikka itse en sitä mieltä olisikaan. Minusta lasten pitää oppia olemaan myös hetken aloillaankin tai vähintään oppia tekemään asioita itse ilman aikuisen ohjausta. Koulutukseni puolesta minun pitäisi olla kovinkin luova ja idearikas lasten kanssa touhottaja mutta tunnen silti syyllisyyttä siitä etten jaksa olla sellainen aina, tai en koe istuvani asettamaani muottiin. Tai sitten olen jälleen kerran liian itsekriittinen. No oli miten oli, joskus on kiva saada lisäideoita muualta. Yksi puuhastelukirja meiltä jo löytyykin, jossa enempi rakennellaan ja tutustutaan työvälineisiin ja sitä kautta erilaisiin projekteihin. Mutta jos saha ja ruuvinväännin ei kuulosta houkuttelevalta voit turvautua tähän Kustannus Mäkelän  Koko perheen puuhakirjaan, joka sisältää yllättävän paljon erilaisia puuhaideoita. Kirjassa tehdään erilaisia esineitä paperista, kankaasta, langoista ja taikataikinasta. Takakannen esittelyn mukaan kirja huokuu 70-luvun henkeä ja itseasiassa kirjan tyyli onkin hieman vanhahtava. Tulee mieleen ne askartelukirjat, joita itse katselin lapsena kirjastossa, siis ne jotka olivat silloinkin jo aikaa nähneitä. Ne olivatkin muuten kivoja kirjoja. Minua kiinnosti kovasti kaikenlaiset kokeilut ja taikatemppumaiset ihmetykset.

Kirjan ohjeet ja mallit syntyvät helposti kotoa löytyvistä materiaaleista. Eli jos sateisena päivänä iskee tylsyys niin tämän kirjan ohjeilla keksitte varmasti tekemistä! Langasta tehdään tupsuja, sormin neulottua nyöriä ja palmikoita. Paperista syntyy pusseja, erilaisia kirjekuoria ja itse tehtyjä kakkupapereita. Kirjan ohjeilla voit myös valmistaa paperin itse. Roolileikkejä varten löytyy ohjeita viittaan, naamioon ja irtonenään. Kankaasta syntyy somat pienet vauvahahmot, tuoksupussit ja tyynynpäälliset. Taikataikinasta saa aikaan monenlaisia eläinhahmoja. Joulua varten enkeleitä tehdään paperista, makaroneista tai kävyistä. Vanha kunnon lankatonttukin valmistuu kirjan selkeillä piirretyillä apukuvilla ja ohjeilla. Reilu 60 sivuisesta vihkosesta löytyy runsaasti muitakin ideoita hauskaan puuhasteluun ja yhdessäoloon. Suurin osa töistä luonnistuu ilman aikuisen apua, mutta vaativimmissa jutuissa aikuisen on tarpeen olla läsnä, esimerkiksi taikataikinan teossa ja ompelukoneen käytössä. 

Mukavia askarteluhetkiä!



Elisabeth Ekehjelm - Marianne Lilliér - Eva Falk
Koko perheen puuhakirja
Leikkimielinen askartelukirja koko perheelle
Kustannus Mäkelä 2017

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Loistavat kasvit!


On vaikea ymmärtää miten joku voisi ajatella, että kasvit ovat elottomia tai turhia. Sen verran koulun opeistakin on jäänyt päähän, että ilman puita ja kasveja ei olisi ihmisiäkään. Joku silti saattaa ajatella, että kasvit ovat mitättömiä tai arvottomia. Minulle on aina ollut vaikeaa jo rikkaruohojenkin nyppiminen. Miten suuria ponnisteluja onkaan kasvilta vaatinut, että se on itsensä pykännyt mullasta ylös, ja sitten joku tulee ja nyhtää sen mitään pohtimatta maasta ja heittää pois. Ja sitten tuo nimitys 'rikkaruoho'. Sekin on minusta aika aliarvioiva, varsinkin nykyään kun tiedän, että moni näistä niinsanotuista roskaheinistä on ihan kelvollista ja terveellistä ruokaa. 

Ihmisten pitäisi ymmärtää luonnon tärkeys ja sen myötä alkaa arvostaa sitä. Jos ihmiset yhtäkkiä katoaisivat planeetaltamme, kasvit jatkaisivat muitta mutkitta eloaan täällä, mutta jos kasvit katoaisivat yllättäen, olisi se ihmiskunnan tuho. Sitä ei taida moni ymmärtää. Ja sellaisen kuvan antaa Stefano Mancuson kirja LOISTAVAT KASVIT. Kirjakin on loistava. Se herättää monia ajatuksia. Sen luettuani minun on ollut vaikea tehdä oikeastaan mitään puutarhatöitä. Etupihan kukkapenkki rehottaa kun en pysty kiskomaan niitä ei kutsuttuja kasveja irti maasta. Ai miksikö? Kun se tuntuu niin pahalta.

Kasvit ovat yhtälailla tuntevia ja aistivia olentoja kuin mekin. Eivätkä ne ole yhtään sen vähäpätöisempiä kuin ihmiset tai eläimet. Kasveilla on jopa enemmän aisteja kuin meillä, niillä on hajuaisti, makuaisti, kuuloaisti, tuntoaisti ja näköaisti, ja lisäksi 15 muuta aistia. Kasvit ovat älykkäitä! Ne taistelevat jatkuvasti elintilastaan ja elinoloistaan ja ratkaisevat siinä samalla monia ongelmia ja haasteita. Kasveja ei ole siis syytä aliarvioida. 

Ihmisten ja kasvien suhde on kaksijakoinen. Toisaalta ihmiset ovat kasvien kannalta parhaita liittolaisia, mutta toisaalta taas saatamme jalostaa kasveja vääristä syistä tai tietämättämme huonompaan suuntaan ja samalla altistamme kasvit tuholaisille ja taudeille. Kunhan vain oppisimme ymmärtämään kasveja entistäkin paremmin, voisimme ratkaista samalla koko maailman ruokaongelman. Muutoinkin käytämme vain pienen osan maapallon kasveista ihan jo siitä syystä, että tunnemme niistä vain noin 5-10%, ja tästäkin määrästä 95% hyödynnetään lääketeollisuudessa. Ajatelkaa miten paljon on kasvilajeja, joita emme tunne ja mitä kaikkea hyötyjä niistä voisikaan ihmiskunnalle olla. Kunhan emme sitten vain ahneuksissamme tuhoa lajeja sukupuuttoon omaa etuamme ajatellen. Kasvit ja niiden tutkiminen, ymmärtäminen ja hyödyntäminen pitäisi saattaa tärkeysjärjestyksessämme kärkipäähän.

Tiedätkö mikä on greenternet? Se on kovin mielenkiintoinen ja houkutteleva juttu. Greenternetiksi kutsutaan internetin kaltaista tietoverkkoa, joka osaisi mm. varoittaa lähestyvästä myrkkypilvestä, kertoa ilman ja maan laadusta ja ilmoittaa maanjäristyksistä. Ja mihinkö se perustuu tai miten se toimii? Tiedot perustuisivat lehtien ja juurien keräämiin tietoihin, ja nämä tiedot välittyisivät reaaliajassa internetiin. Aika mahtava juttu. 


Italialainen STEFANO MANCUSO on palkittu ja arvostettu kasvitieteilijä sekä pioneeri kasvineurobiologiassa, joka tutkii erilaisten biologisten systeemien viestintää ja sisäistä kommunikaatiota niin geenien, molekyylien kuin ekologisten yhteisöjen tasolla. Mancuso toimii professorina Firenzen yliopistossa ja etsii ja kehittää intohimoisesti mahdollisuuksia soveltaa kasvien älykkyyttä teknologiassa sekä erityisesti ympäristönsuojelussa. Loistavat kasvit on käännetty useille eri kielille, ja Itävallassa se valittiin vuoden 2016 parhaaksi tiedekirjaksi.

ALESSANDRA VIOLA on italialainen tiedetoimittaja, joka käsikirjoittaa ja ohjaa dokumenttielokuvia ja tv-ohjelmia.



Stefano Mancuso & Alessandra Viola
Mitä tiedämme kasveista ja niiden älykkyydestä?
AULA & CO


torstai 29. kesäkuuta 2017

Calendar girl 1-3 - ah!


Kylmiä väreitä. Kysyin mieheltäni, joka itsekin kirjoittaa, että saako hän lukiessaan kylmiä väreitä. Vastaus oli kielteinen. Minä taas eläydyn sataprosenttisesti hyvään kirjaan, hihkun ilosta, kyynelehdin onnen hetkinä ja vaikeina aikoina, ja säpsähtelen jännittävissä kohdissa. Ylitseni vyöryy jos jonkinlaisia tunneaaltoja syventyessäni lukemaani. Ja se on minusta ihanaa. On ihanaa nähdä tarinan ihmiset, paikat ja tilanteet sielunisilmin. Hyvä kirja on ahmittava kerralla alusta loppuun, tarinaa ja sen hahmoja ei vain pysty siirtämään sivuun, hyvän kirjan tapahtumat siirtyvät jopa uniini. Vaikuttavissa ja minua liikuttavissa kirjoissa vain on se yksi huono puoli, se että tiedän tarinan joskus päättyvän. Kirjasarjassa on se hyvä puoli, että tarinan tietää jatkuvan aina seuraavassa osassa mutta taustalla jäytää silti se ikävä tunne, että kohta tämäkin päättyy. Yhtä aikaa haluaa päästä äkkiä loppuun ja silti ei tahtoisi lopun koskaan tulevan. 

WSOY:n tämän vuoden kuumottavin kirjasarja on Calendar Girl. Kun sain kuulla siitä, lähdin mukaan mielenkiinnolla. Tutustuminen kannatti, olen nimittäin ihan lääpälläni näihin hahmoihin ja juonenkäänteisiin! En malta odottaa seuraavaa osaa, ja sitä - viimeistä - täytyy odottaa vielä monta kuukautta! En kestä. Yleensä luen kirjoja hitaasti, mutta tämän kanssa se ei vain onnistu. Ensimmäisenä iltana oli pakko kahlata läpi heinäkuu, vaivihkaa kuitenkin jatkoin elokuulle. Lopulta luin kirjan parissa illassa ja päivisin toivoin saavani nipistettyä jostakin itselleni puolituntia lukuaikaa.

Heinäkuu meni Mian seurassa Miamin lämmössä. Kuuma latinopoppari sai tummakurtisen kaunottaremme veren kiehumaan, muttei kuitenkaan siinä merkitysessä kuin luulisi. Edelliskuun ikävät kokemukset Aaronin kanssa saivat Mian edelleen varpailleen. Pikkuhiljaa häntä vainonneet aaveet alkoivat kuitenkin kaikota. Mia tuntuu näillä matkoillaan toimivan useasti ihmissuhteiden lämmittelijänä, ja niin kävi myös tässä kuussa. Ja jos joku kaipailee ihanaa surffaria - Wesiä - niin voitte huokaista helpotuksesta, tapaamme hänetkin. Suuria - ja kuumia - tunteita tiedossa! Minä olisin Wesin kyllä Mian saappaissa napannut heti ja jättänyt matkani kesken, mutta toisaalta silloin hän ei olisi tavannut niitä kaikkia upeita miehiä. Jokainen heistä kun kuitenkin jätti lähtemättömän jäljen Miaan. Hänen perheensä kasvoi Maximaalisesti. Ehkä on parempi etten kerrokaan elokuusta sen enempää, täytyyhän jotain jättää yllätystenkin varaan. Mutta lupaan, että tulette todellakin yllättymään ja kokemaan suuria tunteita, jiihaa! Itkeä vollotin vaikka miten monta kertaa. Ja elokuusta voisi sanoa sen, että tarina alkoi kutkuttavasti jo alusta alkaen tyyliin antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa... ainakaan ihan heti.
Syyskuu menikin sitten ihan eri rataa kuin mihin on totuttu. Mian isän tila romahtaa elokuun lopussa ja syyskuu on täynnä takaiskuja, vaikeita päätöksiä ja kyyneleiden tahrimia kasvoja. Onneksi Mian elämään tupsahtanut lempeä jättiläinen pelastaa naisen lukuisia kertoja Wesin ollessa teillä tietämättömillä. 

Vaikea olla kertomatta mitään kun tahtoisi kertoa kaiken...


CALENDAR GIRL 3 • Audrey Carlan • WSOY 2017



Uudet kuukaudet - uudet tuulet! Kirjasarjan toinen kirja on vihdoin julkaistu suomeksi. Ja jälleen tunsin pakottavaa tarvetta hypätä Mian matkaan niin nopeaan tahtiin kuin suinkin oli mahdollista. Käytin jokaisen vapaan hetken kirjan lukemiseen. Ja olipahan taas ihana seikkailu! Tammikuun miekkosestahan ei eroon pääse, sehän on jo käynyt selväksi mutta vuodessa on kuukausia ne 12 joten on vain siirrettävä tunteet syrjään ja hypeltävä seikkailusta toiseen. Hyvää kannattaa odottaa, sanotaan. Huhtikuussa hypättiin baseballpiireihin ja hengailtiin syötävän komean adoniksen seurassa. Miehen, joka ensisilmäyksellä saattoi vaikuttaa pinnalliselta mäntiltä, mutta josta paljastuikin herkkä ja tunteellinen puoli. Toukokuussa matkattiin kiehtovaan paratiisiin, paikkaan nimeltä Havaiji. Siellä Mia sai toimia uimapukumallina ja jossa hän tapasi upean, tatuoidun samoalaismiehen. Kesäkuu toi mukanaan jännitystä ja mukavuusalueen ulkopuolelle joutumista Kaliforniassa. Vastassa oli päälle kuusikumppinen harmaahapsi ja hänen lipevä poikansa. 

Tällä neljänneksellä amorinnuolet sinkoilivat joka suunnassa. Amorin apulainen vain oli hieman yllättävä taho. Ne Oikeat löysivät toisensa. Mutta Mian matka jatkuu edelleen. Isän velat on maksettava ja puolet rahasummasta on vielä haalittava kasaan. Turvallista matkaa tuleviin seikkailuihin, Mia! 
Jään kaipaamaan seuraasi.

Rakkaudella,
S.


CALENDAR GIRL 2 • Audrey Carlan • WSOY 2017

* * *



Arjen haasteista ja stressistä on ihanaa päästä välillä pois ja mikäs sen parempi tapa kuin uppoutua hyvään kirjaan. Olen aika huono lukemaan kirjoja, paitsi silloin kun kyseessä on itseni mielestä erittäin hyvä kirja. Ja sellaisen kirjan tunnistaa siitä, ettei siitä pysty olemaan erossa. Hyvä kirja muotoutuu mielessäni eläviksi kuviksi ja toisinaan luulen mielikuvieni tulleen jostakin elokuvasta tai sarjasta kunnes tajuan, että kyseessähän olikin kirja.

Romantiikka uppoaa aina kunhan se ei ole liian imelää. Rohkeutta ja särmää saa ja pitääkin löytyä. Myös sarkasmilla on tärkeä osa hyvää lukunautintoa.
Audrey Carlanin uutuussarja Calendar girl sopii hyvin hyvän kirjan kriteereihini. Rohkeat tarinat vievät mukanaan, vaikkakin minä yleensä takerrun niihin taustalla kulkeviin rakkaustarinoihin. Kukapa ei joskus olisi haaveillut sykähdyttävän intohimoisesta rakkaudesta. En tiedä onko sellaista oikeasti olemassa mutta olen kiitollinen, että pääsen nauttimaan niistä edes kirjojen ja tarinoiden kautta.

Calendar girl -sarjan idea ja tarina on mielenkiintoinen. Syyt päähenkilön, Mian, valintoihin ovat yllättäviä ja varsin ymmärrettäviä. Joskus ihminen joutuu tilanteisiin, joihin ei välttämättä tahtoisi mutta ne on silti kohdattava. Eikä koskaan täysin voi tietää mitä kaikkea näistä tilanteista voikaan oppia ja saada. Kirjasarja koostuu 12 osasta, 12 kuukaudesta, 12 tarinasta ja 12 erilaisesta uudesta suhteesta, joista Mia itsensä löytää. Ensimmäisessä osassa hän tapaa upean miehen, johon tahtomattaan tykästyy jopa hivenen liikaa. Romantikko minussa heräsi heti kun 'näin' voimakkaan vetovoiman näiden kahden välillä. Romanttisena höpsönä minua jäi jopa hieman kaihertamaan miten tämä tummakutrinen kaunotar tuosta vain lähti uusiin seikkailuihin, vaikka osa minusta uskoo, että tämä orastava suhde ja tarina tulee vielä päättymään onnellisesti. Mutta sitä odotellessa on vielä monta tarinaa läpikäytävänä ja niitä odotankin suurella innolla!

Audrey Carlan
Calendar girl
Wsoy 2017

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Suloisen ihanat astiat!


Tässä taannoin selailin Sagaformin kuvastoa, joka sisältää hurmaavia ja persoonallisia astioita. Ihastuin ihan täysillä Piccadilly-sarjaan ja sen ihanan tyttömäiseen ilmeeseen! Kukkamainen muoto yhdistettynä herkkiin pastelleihin. Minusta näissä on herkkyyden lisäksi hauskuutta. Pieni pilke silmäkulmassa ei ole koskaan pahitteeksi. Eikä kauniita astioita ole ikinä liikaa. Juhlien tullen huomaan aina saman ongelman - ei mitään hyviä tarjoiluastioita. No nyt on, nimittäin ihastukseni muuttivat meille! En meinaa saada silmiäni irti näistä astioista, nämä ovat yltiösuloisia ja niin monikäyttöisiäkin vielä! Lisäksi kestävät uunia ja astianpesukonetta. Kuka nyt juhlien jälkeen jaksaa enää tiskata.

Sarjan on suunnitellut rakastettu taiteilija, suunnittelija ja luova yrittäjä Pernilla Wahlgren yhteistyössä palkitun muotoilijan Ann-Carin Wiktorssonin kanssa yksinoikeudella Sagaformille. Muotokieli on luonnon inspiroimaa, mikä ilmenee orgaanisissa muodoissa ja herttaisessa hedekuvioinnissa, joka toistuu tyylikkään harkittuna yksityiskohtana. Tuotteet toimivat hyvin sekä erikseen että yhdessä ja lukemattomina eri yhdistelminä. Sarjaa on saatavana kolmea pastellisävyä: roosa, hiekka ja turkoosi. Osaa tuotteista löytyy myös valkoisena.

Loin kuvausta varten astioista erilaisia sommitelmia ja yhdistin niihin nämä kauniit Kosta Bodan juomalasit. Näissä pidän erityisesti näistä sävyistä. Tykkään värikkäistä astioista. On ihanaa yhdistellä ihan erilaisia tuotteita toisiinsa ja luoda niistä silti harmonisia kokonaisuuksia. Sama juttu sisustuksenkin kanssa. Meillä ei taida mitkään kalusteet olla samaa sarjaa vaan kaikki ovat tulleet omia polkujaan ja löytäneet paikkansa toisten joukosta. On itse tehtyjä, on lahjaksi saatuja, on ostettuja. Ja kaikki sopivat yhteen - ainakin meidän silmää miellyttävästi. Ja sehän se tärkein juttu onkin, että oma koti miellyttää itseä, mehän täällä asumme eikä kukaan muu.

Kosta Boda on yksi maailman johtavista lasimerkeistä. Kosta Bodan lasi on tunnettu taiteellisuudestaan, väreistään ja ainutlaatuisesta muotokielestään. Kosta Boda juhlii tänä vuonna 275 vuotispäiväänsä.

Yhdistin kattaukseen Johan Oy:n puiset sisustushelmet. En ole ihan löytänyt lopullista käyttökohdetta näille helmille, mutta tässä kattauksessa ne tuntuivat löytäneen paikkansa. Helminauhoja saisi oikeastaan olla useampi, jotta kokonaisuus näyttäisi tasapainoiselta. Yhdessä helminauhassa on vain 35 helmeä, ja pituutta puolisen metriä.




Lisätietoa suunnittelijoista
Pernilla Wahlgren on yksi Ruotsin rakastetuimmista persoonista. Hänet tunnetaan erityisesti taiteilijana ja luovana yrittäjänä, hän on laulaja, näyttelijä, liikkeenomistaja, suunnittelija ja ruokakirjailija. Todellisen läpimurtonsa laulajana Pernilla teki Euroviisuissa vuonna 1985. Yleisön suosikki ”Piccadilly Circus” saavutti suurta suosiota ja saa nyt vuorostaan antaa nimensä Sagaformin uudelle tuotesarjalle.

Ann-Carin Wiktorsson on palkittu tuotesuunnittelija, joka on opiskellut Göteborgin taideteollisessa korkeakoulussa HDK:ssa ja Lontoon Royal College of Artissa. Ruoka on hänen intohimonsa, ja hän onkin suunnitellut monia suosittuja keittiötuotteita. Hän luo muotoja, jotka ovat toimivia, miellyttäviä käsitellä ja kauniita katsella – eli iloksi käyttäjälleen. 


Yhteistyössä NewWave
Sagaformin jälleenmyyjät löytyvät täältä, klik!



torstai 22. kesäkuuta 2017

Syötävää luonnosta!



Voi miten kesän saisi purkitettua... Tämä Suomen kesä on niin luvattoman lyhyt. Sitä odotetaan kuin kuuta nousevaa koko pitkä talvi ja sitten huomaamatta vihreys alkaa sammua. Se alkukesän raikkaus ja vihreys muuttuu nopeasti keskikesän haaleudeksi. Monet puut kukkii jo ennen juhannusta ja jäljelle jää marjan alut.

Syreeni on niin ihana. Se on ollut lempparini jo vuosia. Sen tuoksu on huumaava, ja se muistuttaa hivenen hyasinttia. Mielestäni tuoksussa on jopa vähän vaniljainen lopputuoksu. Vasta pari vuotta sitten sain tietää, että syreenin kukat ovat myöskin syötäviä, siihen asti olen jostakin syystä luullut, että ne ovat myrkyllisiä. Olen kerännyt violetteja syreenin kukkia, kuivattanut ne ja käyttänyt koristeena leivonnassa. Ovat kyllä somia! Kuivatut kukat eivät vain kestä kovin pitkään hyvän värisinä vaan violetit kukat alkavat muuttua ruskeiksi noin vuoden kuluessa, tai näin minun omilleni ainakin on käynyt.

Nyt kun omassa pihassa kasvaa syreenejä - ihanaa! - voi niitä kerätä talteen helpommin. Eilen irrottelin pieniä neli- ja viisiterälehtisiä, valkoisia syreenin kukkasia ja laitoin kirjan sivujen väliin kuivumaan. Kokeillaan miten onnistuvat ja säilyykö väri valkoisena. Laitoin osan myös kuivumaan sellaisenaan ilman prässäystä, ja osan kokeilin pakastaa. Olisi niin ihana pitkin vuotta käyttää syötäviä kukkia kakkujen ym. koristeena. Eilen laitoin niitä jäätelön päälle. Maku ei ole voimakas, toisin kuin syreenin lehdissä, jotka ne maistuivat aika vätkyiltä. Vanha kansa on kuulemma pitänyt syreenin lehdillä suunsa puhtaana.


Honkajoen Panimon marjaisat limut ovat muuten todella hyviä! Makuina löytyy ainakin mustikkaa, puolukkaa, herukoita ja karpaloa. Esimerkiksi puolukkalimonadin maku on todella aito, onhan siinä käytetty aitoa puolukkamehua. Jokainen maku sisältää 10% aitoa marjamehua ja sen kyllä maistaa! Mustikkalimonadin pullokin on värjääntynyt mustikan voimasta, ei siis väriaineiden koska tuotteissa ei käytetä mitään ylimääräistä. Ja näissähän ei mitään keinotekoisia makeutusaineita ole käytetty, ainoastaan puhdasta sokeria ja sitäkin vähemmän kuin limuissa yleensä! Katsohan jälleenmyyjät täältä, klik!

H Y V Ä Ä  J U H A N N U S T A !

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Hinta vai laatu + matkailuvinkki!

Mietin taas tänään sitä, että ovatko lapsemme jääneet paljosta vaille kun emme ole koskaan käyneet kylpylöissä tai huvipuistoissa. Uimisesta kumpikaan ei ole suuremmin ollut kiinnostunut vaikka vesi elementtinä kiinnostaakin. Meillä ei ole lapsia patistettu harrastuksiin, kuten ei minuakaan omassa lapsuudessani. En ollut kiinnostunut sosiaalisista harrastuksista. Opettelin itsekseni soittamaan pianoa ja luovuus muilla tavoin on ollut lähellä minua lapsesta saakka. Miehelläkin aika samanlaiset lähtökohdat. Eikä kummallakaan meistä ole traumoja sen suhteen. Harrastukset on olleet kotona tai ilmaisia ja "itse kyhättyjä". Sellaiset itse kyhätyt taitaa silti olla kaikista parhaimpia lapsen kannalta. Sehän on vähän sama kuin jos lapsi kiinnostuu tavarapaljouden sijaan mieluummin pahvilaatikoiden kanssa puuhastelusta. Esikoisemme on aina ollut kiinnostunut tekemään asioita itse. Hän suunnittelee ja rakentelee päivittäin jotakin uutta. Aika usein ne suunnitelmat on aikuisen mielestä turhan lennokkaita ja täytyy miettiä miten sanoa lapselle, että lentokonetta ei voi itse rakentaa vanerista ja ruuveista. Siis sellaista joka lentää ja jossa voi koko perhe matkustaa. Siinä niitä vanhemmuuden haasteita - kertoako totuus vai antaako lapsen olettaa, että ihan kaikki on mahdollista.

No niin, tapani mukaan ajatukseni lähtivät taas liitämään ihan eri sfääreihin mistä alunperin oli tarkoitus kirjoittaa. Huvipuistoista. Olemme me käyneet tunnin ajomatkan päässä Veljekset Keskisellä, jossa kesäisin on ollut ilmainen tivoli alle 13-vuotiaille. Tivolin lisäksi alueella on Muumi-leikkipuisto ja sisätiloissa parikin eri leikkipaikkaa. Ilmaiset jutut on siis meidän mieleen ja ennenkaikkea lasten mieleen. Toinen uusi leikkipaikka on Härmän RoadHouse-kauppakeskuksessa sijaitseva pomppulinna. Pienet on ilot, voisi ajatella, mutta tuosta pomppulinnasta on tullut todella tärkeä juttu lapsille. Kyselevät viikottain, että koska taas mennään. Itse pääsin näkemään kyseisen pomppulinnan eilen ensimmäistä kertaa, muutoin lapset ovat aina käyneet joko mummolan tai isänsä kanssa siellä. Pomppulinna on suht iso ja alueella on lisäksi taaperokokoisille pieni liukumäki ja muuta viihdykettä. Ruokapaikkojakin löytyy. 


Mies kehuu aina saamiaan burgerannoksiaan Junkerissa, ja isäni taas tykkää käydä Boulevard Bistrossa ja sielläpä minäkin kävin syömässä. Vanhempani kehuivat, että tuolla annokset ovat isoja ja yhdestä annoksesta syö useampikin ihminen. Tällä kertaa taisi olla eri kokki töissä, nimittäin tosi vähän oli perunoita lautasella. Tasalaatuisuus olisi tärkeää kaikessa. On tosi kurjaa jos kehut jollekin jotakin ravintolaa isoista annoksistaan ja sitten kun toinen ottaa neuvoistasi vaarin ja saakin pettyä pahasti. Tylsää. Neiti Taloudellinen astuu taas esiin ja toruu: kotona saisit samalla rahalla ruokittua koko perheen. Rahan arvon ymmärtämisessä on hyvät ja huonot puolensa. Huonoihin kuuluu ne, kun et pysty nauttimaan mistään kun kokoajan takaraivossa jyskyttää ajatus "liian kallista", "rahat menee hukkaan", "säästääkin voisi". Ja sitten seuraava tunne astuu esiin, nimittäin se kun joku kysyy haluatko palan kakkua ja päässäsi raksuttaa vain yksi ajatus: onko järkeä ostaa niin kallista... ja kysyjä olettaa sinun olevan tyytymätön tai vaikeasti miellytettävä. Huoh. On rankkaa olla tällainen kaikesta liikaa pohtiva ihminen. En sano tätäkään, että näidenkin jäätelöannosten hinnalla olisin saanut kaupasta kahdeksan litraa jäätelöä. Joskus on vain nieltävä ajatuksensa ja annettava edes toisten nauttia pienistä jutuista.



Kauppakeskuksesta löytyy myös K-market, Juusto- ja lihatiskit, sekä lähileipomo-konditoria Bakery Voilá. Äitini kehuu leipomon tuotteita ja tälläkin kertaa hän osti kotiinviemisiä.

Ja alueellahan on tietysti myös PowerPark, tuo aina laajeneva huvipuisto hurjine vempeleineen. Mahtaisikohan tämä entinen hurjapää enää kestää näissä nykyajan laitteissa...