keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Blue appetit!

Sinisellä mennään taas. Olen ihastellut ja ihmetellyt erään pastataiteilijan kuvia Instagramissa. Hänen tilinsä on pullollaan erikuvioisia ja erivärisiä itsetehtyjä pastoja. Värit näissä sinisissä, punaisissa, violeteissa ja muissa sateenkaaren värisissä pastoissa on täysin luonnollisia. Sinisen pastan hän oli värjännyt mm. sinihernejauheella. Halusin tietysti kokeilla itsekin. Paitsi, että koska eilen jo syötiin pastaa niin tein sen sijaan tortilloja. Värjäsin tortillataikinan teelusikallisella sinihernejauhetta. Jauhe antaa ainoastaan värin, ei makua, jos sitä pohdit.


 Ohje perus tortillataikinaan löytyy täältä, mutta sitä voi helposti maustaa ja värjätä. Kokeile esimerkiksi keltaisia kurkumatortilloja lisäämällä taikinaan 1 tl kurkumaa, tai vihreitä pinaattitortilloja.




Kirjalahjoja lapsille

Lapsilla suosikit vaihtuu niin ettei perässä tahdo aina pysyä. Ennen kova juttu oli RyhmäHau, nyt se on Pyjamasankarit. Nimet osataan ulkoa ja tunnarin mukana lauletaan. Jossakin välissä nuorimmainen kiinnostui Pipsa Possusta ja ajattelin tämän kirjan olevan hänelle kiva juttu. Otavalta Pipsa Possu -kirjoja on ilmestynyt jo aika paljon mutta tämä tarrakirja on vähän erilainen kun lapsi saa itse osallistua kirjan tutkimiseen aikuisen kanssa. 


Pipsa Possu ja 1000 sanaa -tarrakirja on kooltaan lähemmäs aanelosta. Kirjan sivut ovat ihanan värikkäät ja täynnä virikkeitä pikkuväen silmille. Kirjassa tutustutaan Pipsa Possun perheeseen ja samalla tutustutaan mistä perhe ylipäänsä koostuu. Sitten tutkaillaan taloa, puutarhaa, kaupan sisältöä ja säätä. Lisäksi ollaan työmaalla, lomalla ja avaruudessa. Jokainen sanakirjan sivu koostuu valmiista kuvista ja tyhjistä aukkokohdista, joihin niihin kuuluvat tarrat tulee liimata. Ja jos tarra asettuu väärin tai väärään paikkaan niin ei hätää, ne saa helposti irrotettua sivuista ja aseteltua uudelleen. Kuvien alla olevat sanat on kirjoitettu pienaakkosin. 



Otava

***



Toinen kestosuosikki on ollut jo pitempään Risto Räppääjä. En muista mistä kiinnostus Ristoa kohti lähti, olisiko se ollut telkusta tullut Liukas Lennart, jonka mumma oli laittanut nauhalle (eli tallentanut digiboksille). Kyseinen tiedosto katsottiin luultavasti puhki ja sitten mies osti Risto Räppääjä boksin, jossa on kolme ensimmäistä elokuvaa. Kiinnostus menee aaltoina ja jaksoina ja välillä Räppääjät ei kiinnosta ollenkaan ja välillä niitä katsotaan kaksi leffaa putkeen. Itse tykkään näistä elokuvista. Suomessa tehdään muutoinkin mielestäni todella laadukkaita ja hyviä lastenelokuvia, muista genreistä en niinkään samaa mieltä olekaan. 

Risto Räppääjät ovat värikkäitä, hauskoja ja niissä on jotain myös aikuisille. Laulut ovat elokuvien kantava voima ja niitä lapset laulelevat myös muulloin kuin elokuvia katsellessa. Monesti ollaan hypitty trampoliinilla ja laulettu Elämä ei ole hassumpaa.

Itse tykkään eniten ehkä ensimmäisen elokuvan kappaleista, mm. "On elämä rankkaa, rankkaa, rankkaa..." ja "oon hattarasi sun" jää päähäni soimaan pitkäksi aikaa. Taitaa tuo rokkenrolli olla niin sydämen asia, että veri alkaa virrata kun niitä soundeja kuulen. Harmi ettei niitä löydy tästä Tammen uudesta RISTO RÄPPÄÄJÄN laulukirjasta. Omat suosikkini eivät nähtävästi siis lukeudu kansan suosikkeihin. Kirjaan on koottu kuusitoista Iiro Rantalan säveltämää ja Sinikka ja Tiina Nopolan sanoittamaa laulua niin elokuvista kuin näytelmistäkin. Mukaan ovat päässeet mm. Elämä ei ole hassumpaa, Hei, nuudelipää, Kyllä pärjätään, Mageet sanat, Mies jolla on tunteita ja Alpo-kissan kehtolaulu.

Eli jos teilläkin rakastetaan Risto Räppääjän biisejä niin nyt ne löytyvät tästä kirjasta nuottien ja sanojen kera. Kirjan mukana tulee lisäksi CD josta löytyvät kaikki kirjan kappaleet laulettuina. Pianovirtuoosit saavat soitella kappaleet itse ja muut voivat opetella kappaleita CD:n tahdissa, ja voihan levyn tahdissa harjoitella kappaleiden soittamistakin. 

Löytyyhän tuo "Oon hattarasi sun" onneksi Spotifysta, taidanpa mennä kuuntelemaan.

IIRO RANTALA, SINIKKA NOPOLA, TIINA NOPOLA, CHRISTEL RÖNNS
Tammi 2017



maanantai 13. marraskuuta 2017

Raakapallo tulee...


Raakapallo tulee, ota koppi! Näitä taas, mutta kun nämä ovat vain niin hyviä ja helppotekoisia. Ja näitä pitäisikin olla aina kaapissa valmiina, että makeanhimon yllättäessä söisi mieluummin näitä terveellisistä raaka-aineista valmistettuja herkkuja kuin että söisi sokerissa ja lisäaineissa kieritettyjä makeisia. Tosin olen kyllä jo jonkin aikaa valikoinut syömiseni ja ostamiseni aika tarkkaan eli sokerikarkit on kyllä jääneet suurilta osin ostamatta. Joskus kyllä tekee mieli irtokarkkeja tai salmiakkia ja annan kyllä itselleni luvan niitä syödä. Aika nopeasti niihinkin silti kyllästyy, ja varsinkin irtokarkeista minulle tulee vatsakipuja tosi nopeasti.

Taateli-cashew-pallot

200 g pehmeitä taateleita
100 g cashewpähkinöitä
3 rkl chia-siemeniä
1 tl aitoa vaniljasokeria
1 mm hienoa merisuolaa
½ tl matchaa
1 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä


luomu lakritsijauhetta 
matchajauhetta 
punajuurijauhetta tummaa kaakaojauhetta 
raakakaakaojauhetta


Sekoita kaikki ainekset keskenään tasaiseksi massaksi monitoimikoneessa. Pyörittele massasta pieniä palloja vedellä kostutetuilla käsillä. Pyörittele valmiit pallot esimerkiksi lakritsijauheessa, punajuurijauheessa, kaakaojauheessa ja matchajauheessa, tai sirottele jauheet siivilän läpi pallojen päälle. Laita pallot jääkaappiin jähmettymään.

Vinkki! Kokeile lisätä taikinamassaan matchan sijaan appelsiinin kuorta tai piparkakkumaustetta.



sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Lakritsaa ja valkosuklaata

ruokakuvaus, foodphotography

Aito lakritsijauhe on uusi suosikkituotteeni! Joskus minulla oli sitä kohtaan ennakkoluuloja ja ehkä silloin kun maistoin sitä aikoinaan ensimmäistä kertaa ei maku tuntunut niin miellyttävältä kuin olisin ajatellut. Lakritsijauhetuotteet ovat voineet kehittyä vuosien varrella tai sitten vain omat makunystyräni ovat tottuneet makuun paremmin. Nyt kun olen maistellut ja käyttänyt aitoa luomu lakritsijauhetta leivonnassa olen kerta kerran jälkeen entistä ihastuneempi siihen.

Joulua ajatellen olen miettinyt erilaisia reseptejä - ensisijaisesti sen takia, että ideoin niitä Priman kuvastoon - ja keksin montakin mihin lakritsijauhe sopii. Yksi niistä on tässä: lakutryffelit. Valkosuklaa ja laku ovat aivan älyttömän hurmaava makupari! Tryffelit on muutoinkin todella simppeli herkku ja massa on monikäyttöistä, se sopii myös kakkuihin ja muihin leivonnaisiin kuorrutteeksi ja täytteeksi.


 Lakritsi-tryffelit


200 g valkosuklaanappeja
1 / 2 dl kuohukermaa
20 g voita
2 tl luomu lakritsijauhetta

Koristeluun luomu lakritsijauhetta ja jauhettuja salmiakinmakuisia Pohjanmaan pastilleja.

Lisää kerma ja valkosuklaanapit kattilaan ja kuumenna seosta kunnes suklaa on sulanut. Sekoita massaa koko ajan, jotta suklaa ei pääse palamaan pohjaan. Lisää joukkoon voi ja lopuksi lakritsijauhe.

Anna massan jäähtyä ja laita tryffelimassa jääkaappiin jähmettymään.

Ota lusikalla tryffelimassasta nokareita ja pyörittele ne käsissä palloiksi. Koristele tryffelit luomu lakritsijauheella ja salmiakkijauheella. Laita valmiit tryffelit jääkaappiin jähmettymään.





lauantai 11. marraskuuta 2017

Tonttujoukko astuu esiin



Ensimmäinen joulukoriste tehty ja aseteltu paikoilleen! Mies juuri paikantaa, että missä se on. Idea nousi mieleeni tässä joku päivä sitten, yksinkertaista ja somaa. Eikä niin kovin jouluista vielä niin voi rennoin mielin laittaa esille ilman, että joku vetää herneen nenään. Heh. Mies ei nimittäin oikein vielä välittäisi joulukoristeista ja lapset taas ovat jo kyselleet parin viikon ajan, että koska laitetaan kuusi. Ehkä parin viikon päästä. Ja siinä tapauksessa täytyy pysyä edelleen keinokuusessa.


Olen tehnyt tällä samaisella tekniikalla muitakin koristeita, mm. pääsiäiseksi pupuja ja kevääksi linntuja. Mutta mikseipäs tuo ruusuke sovi myös tontun parraksi. Hahmotellessani lakkia paperille kokeilin erilaisia vaihtoehtoja silmien ja nenän kanssa mutta yksinkertaisin vaihtoehto oli tälläkin kertaa paras: pelkkä lakki ja parta,  mielikuvitus hoitaa loput.

Leikkasin piparinmuotoisella lävistimellä kirjansivuista ja valkoisesta silkkipaperista kappaleita ja laitoin ne päällekäin, nidoin yhteen ja rutistelin ruusukkeiksi. Liimasin ruusukkeet kaksipuolisella teipillä punaisesta pahvista leikkaamiini tonttulakkeihin. Valmiit tontut kiinnitin teipillä naruun ja ripustin tonttuviirin paikoilleen.


Tonttujoukko silloin varpahillaan, varpahillaan...
Tai sitten kierona versiona: Tonttu Jouko, sil on varvassilsaa, varvassilsaa...




Makumuistojen äärellä


Joskus vuosia sitten paikallinen leipomo myi kaupoissa kanelilla maustettua paahtoleipää. Se oli tosi hyvää. Maisteltiin sitä ensikerran Tavaratalo Lehtisen leipäosastolla ja sen jälkeen Lapuan Leivän kanelipaahto kuului lapsuudenkodin leipävalikoimiin. En muista milloin se poistui valikoimista, en ainakaan ole nähnyt sitä enää aikoihin kaupassa. 

Leivän leipominen on itsekin helppoa ja taikinan voi maustaa haluamallaan tavalla. Minä halusin tehdä tuon makumuiston pohjalta kanelisen vuokaleivän, joka sopii mm. jouluunkin hyvin. Kanelin lisäksi makua ja purutuntumaa antaa kuivatut karpalot.

Spelttileipä ceyloninkanelilla ja karpaloilla

2,5 dl vettä
1 dl kuivattuja karpaloita
1 dl spelttihiutaleita
2 tl ceyloninkanelia
4 dl ydinspelttijauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa 1 tl sokeria loraus kylmäpuristettua rypsiöljyä loraus siirappia

Sekoita kuivat aineet hiivan kanssa, lisää karpalot ja kaada joukkoon 42 asteinen vesi. Sekoita taikinaksi. Taikinasta tulee melko löysä, joten kannattaa käsien sijaan sekoittaa taikina nuolijalla tai lusikalla. Jätä taikina kohoamaan lämpimään paikkaan kaksinkertaiseksi.

Sekoita kohonneeseen taikinaan öljy, ja "vaivaa" taikinaa silikoninuolijalla/lusikalla. Kumoa taikina leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan ja levitä se siihen tasaisesti. Anna taikinan kohota vielä hetki vuoassa. Paista leipää uunin keskitasolla 200*asteessa n. 15-20minuuttia.

Sivele paistoajan puolivälissä leivän pintaan siirappia. Seuraile kypsyyttä. Itse otin leivän pois uunista hivenen aikaisemmin ja leipää leikatessa leipä näyttää kosteahkolta, mutta jäähtyessään leivästä tulee kimmoisa ja kuohkea. Tällaisena leipä myös säilyy pitempään uunituoreen kaltaisena eikä se kuivu kuten itsetehty leipä yleensä tekee.

Ohje kuvineen löytyy myös Priman joulukuvastosta.





perjantai 10. marraskuuta 2017

Pala sateenkaarta lusikassa


Olen ihastunut sinisiin ruokiin! Kaikki siniset jogurtit, jäätelöt, vohvelit ynnä muut vetoaa minuun kuin häkä. Voisin pinnata Pinterestiin kokonaisen taulun Unicorn-hakusanalla olevia herkkuja. Mutta minulla on asian suhteen vain yksi ehto: sinisen värin tulee tulla kasvista tai levästä, jostakin luontaisesta. En siis innostu teollisilla elintarvikeväreillä värjätyistä asioista.

Onneksi näitä luonnollisia sinisyyden antajia on olemassa, tosin todella hankalasti kotimaan markkinoilta saatavissa. Sen suhteen olenkin kuluttanut jos miten paljon aikaa metsästäen milloin sinistä matchaa, sinistä spirulinaa tai blue algaeta. Sinihernejauhe antaa myös syvän sinisiä sävyjä ja sitä sain ihan Suomen maan kamaralta, teekauppa Weiströmin valikoimista. 

Olen käyttänyt kyseistä sinihernejauhetta moneen juttuun ja kokeiluun ja viimeisin testi oli tämä kotitekoinen jäätelö. Se syntyy kermasta ja kondensoidusta maidosta. Ja lopputulos on aivan mahtava! Jäätelön rakenne on notkea, täyteläinen ja pehmeä. Näin ohjeen ensikertaa Manuela leipoo -ohjelmassa.




 Tähän jäätelömassaan tarvitaan 

4 dl kuohukermaa
1 prk kondensoitua maitoa


+ halutut makuaineet


Ainekset laitetaan monitoimikoneeseen ja vatkataan vaahdoksi. Vaahto laitetaan rasiaan tai purkkiin ja pakastetaan. Jäätelö pakastuu muutamassa tunnissa mutta itse pidin sitä pakkasessa yön yli. Jäätelömassan voi maustaa ihan miten itse haluaa: pähkinöillä, suklaalla, kookoksella, hedelmillä, marjoilla...mitä ikinä vain keksiikään kokeilla.

Jaoin massan kolmeen osaan, vihreän värjäsin matchalla, punaisen punajuurijauheella ja valkoinen osuus on perus jäätelömassaa. Lopuksi sirottelin jäätelön pinnalle sinihernejauhetta.

Makua näistä väriaineista ei juurikaan tullut. Ensi kerralla täytyy ehdottomasti kokeilla jotakin kirpsakkaa makua, esim. sitruunaa tai vadelmia. Myös kahvi ja suklaa voisi olla hyvä yhdistelmä. Kuten myös maapähkinävoi ja...



P.S. Seuraa minua SOMEssa ja liity mukaan uuteen DIY-inspiraatiot ryhmään Facebookissa, siellä voit jakaa myös leivontajuttuja!


torstai 9. marraskuuta 2017

Isänpäiväkortti 2017


Kun on lapsia niin yleensä ajatellaan, että lapset innoissaan askartelevat tai ainakin osallistuvat askarteluun kun aikuiset puuhastelevat. Kyllä meilläkin niin tapahtuu, eikä siihen tarvitse pahemmin suostutella. Mutta kun tulee tilanne, että jotakin pitäisi tehdä jollekulle niin eipä nouse vapaaehtoisten käsiä ilmaan. Yleinen kommentti on "en halua" tai "teen vaan sulle äiti". Sama juttu nyt isänpäivänkin tienoilla. Etsiskelin Pinterestistä ideoita, joita voisi toteuttaa lasten kanssa. "Käsikortti" vaikutti kivalta, varsinkin kun nuorimmainen mielellään päivittäin maalaa kätensä ja läiskii värikkäitä kädenjälkiä sinne tänne. No mitenkäs kävikään kun nyt ehdotin, että maalailtaisko taas kädenkuvia. Ei suostunut. 

Pakkien saannin jälkeen aloittelin uutta ideaa, ajattelin että lasten vesivärittämästä paperista voisi tehdä rusetteja ja yhdistää ne jotenkin isänpäiväkorttiin. Askarteluhetken lopuilla sain kuitenkin huijattua nuorimmaisen maalaamaan kätensä - pinkillä tietysti - ja sain kuin sainkin kolme pinkkiä kämmenen kuvaa valkoiselle kartongille. Jes!

Leikkasin kämmenen irti samalla kertaa sekä valkoisesta kartongista että taustalla näkyvästä kuviokartongista. "Käsien" väliin nuuttasin ekokartongista haitarin, jolle kirjoitin mustalla tussilla "PAAPPA" kuten meidän perheessä on isoisää tapana kutsua. Yhteen korttiin tuli tietenkin lukemaan "ISI". Haitarin kiinnitin käsiin kaksipuolisella jämäkällä teipillä.

Rusetitkin käytin, liitin ne kaksipuolisella teipillä pinkin kämmenen alareunaan.



Joko teillä on askarreltu isänpäiväkortteja?
Tekemisen iloa!


P.S. Jos olet Facebookissa niin liity uuteen ryhmään DIY-inspiraatioita! Siellä saa vapaasti jakaa omia ideoita ja tuotoksia kuvien ja blogilinkkien kera. Säännöt on minimoitu. Mikään ei nimittäin ärsytä enempää kuin hirmuinen sääntönivaska ennen postauksen lähettämistä.




Usko tai älä, isänpäivälahjaidea!



Ensi sunnuntaina on isänpäivä ja moni taas varmasti pohtii miten isää muistaisi ja millaisen lahjan ostaisi. Luultavasti suurin osa isistä sanoo, että lahjoja ei sitten tarvita. Meillä saman vastauksen kuulee aina, on sitten kyse joulusta, syntymäpäivistä tai isänpäivistä. Sama kaava toistuu äidinkin kohdalla, ja oikeastaan jokaisen aikuisen kohdalla. Minä kuitenkin haluaisin aina muistaa edes pienellä lahjalla, hyötylahja on ehkä helpoin antaa ilman, että saajan ensimmäinen kommentti on "mitään ei olis tarvinnut...". 
Minulla oli aluksi ostoskärryissä ralli-aiheinen T-paita, mutta jätin sen ostamatta kun sain äidiltäni valtaisen eijeijei-vyöryn. Ok, asia ymmärretty. Mutta koska tiedän, että isääni kiinnostaa hauskat kotivideot, älyvapaat tempaukset ja kaikki telkun huumoripläjäykset niin tämä kirja on juuri sopiva lahja hänelle. Ripley's Believe It or Not - Usko tai älä! 2018 on vastaus lahjapohdintaan. Kirjan kymmenen osiota pitää sisällään kaikkea outoa, ihmeellistä, ällöttävää, pimeää, kreisiä ja täysin käsittämätöntä. 245 sivua täynnä pieniä ja vähän isompiakin omituisia ja kiinnostavia yksityiskohtia. 

Näköjään uskomus hääkimpun nappaamisesta ja naimisiin pääsystä ei ole ihan vedenpitävä, ei ainakaan sen naisen kohdalla joka on napannut kimpun 46 kertaa päätymättä itse kertaakaan avioon. Kioton yliopiston kahvilasta sai vuonna 2015 juustokakkua, johon oli käytetty gorillan kakkaa, nam. Kansasissa karjatilallinen ohjasi lehmänsä hymynaamamuodostelmaan ja kuvasi sen kameralennokin avulla. Australialainen stunt-moottoripyöräilijä "surffaa" mootoripyörällä aallon harjalla ja brasilialainen harrastaa melomista laavan seassa. Panee miettimään, jotta mikä idea on päällystää vessanpytty tai auto tuhansilla kristalleilla, mutta sensijaan kaikki nuo ihmeelliset rakennukset ja rakennelmat saavat kyllä ihmettelemään ihmisten taitoja. Ainoat joita en pysty lukemaan tai joista tulee kamala olo ovat jutut, jotka koskevat epämuodostuneita ihmisiä ja eläimiä tai huonosti kohdeltuja eläimiä. Vaikka kaksipäinen possu tai jättisilmäinen kissa saisikin tuhansia seuraajia somessa niin ehkä niille eläimille asia ei ole niin mieluisa. Mutta ainahan kaikki ihmeellinen ja outo on ihmisiä kiinnostanut, eipä siitä kai voi ketään syyttää.

Luonnon ihmeet ovat aina mielenkiintoisia, kuten Englannissa sijaitseva lähde, jonka vesi kivettää miltei kaiken, tai ylösalaisin olevat vesiputoukset tai uponneet kylät ja kaupungit. En tiedä mistä näitä ihmeellisyyksiä löytyy vuodesta toiseen aina uusia, mutta lukijan kannalta se toki on hyvä juttu. Ja saahan kirjaa varten omiakin taitojaan esitellä, eihän sitä tiedä vaikka seuraavasta kirjasta löytyisi sinun omalaatuiset piirteesi tai taitosi. 

Jos siis mietit yhä mitä antaa lahjaksi niin anna kirja, siitä on iloa pitkäksi aikaa.

Ripley's Believe It or Not 2018

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Calendar girl 1-4 - ah!


Odotettu ja pelätty hetki on nyt käsillä. Sarjan neljäs ja ainakin tällä tietoa viimeinen osa on julkaistu (suomeksi). Sain kirjan eilen ja pakonomainen lukuvimma iski minuun täysillä. Oli pakko ahmia koko 460 sivua melkein yhteen menoon. En ole mikään kovin nopea lukija, joten pakko oli nukkua ja hoitaa arki siinä välissä. Tykkäsin -tai oikeastaan ihastuin sarjaan toden teolla, Audrey Carlan osaa kirjoittaa. Hänen tekstinsä imaisee lukijansa - ainakin minut - todella syvälle tarinaan. Onneksi suomalaisissa versioissa ei kansikuvassa ole henkilöiden kasvokuvia, koska muodostan aina omat mielikuvani henkilöistä, paikoista ja tilanteista. Ja jos mielikuvani ei vastaakaan annettua mallia niin lukukokemus kärsii. Päähenkilö-Miaa on ollut ihana seurata, hänen vuoden mittainen matkansa on pitänyt sisällään niin paljon syvää ja kaunista. Ihania uusia ystäviä ja alati kasvava upea perhe, ja kaikki ne uudet ensimmäiset kokemukset, jotka hän on saanut kokea. 

Kirjojen julkaisuväli tuntui näin loppua kohden liiankin pitkältä, olin jo ehtinyt unohtaa joitakin yksityiskohtia tarinan kulusta. Piti hieman kaivella menneitä ja lukea rivien väleistä, että missäs tässä taas mennään. Kolmososassa kuvioihin saapui ihana cowboy, Mian isoveli, Max. Komistus hoiti Mian pahasta pulasta ja maksoi tämän loput velat, jolloin tummakutrinen sankaritar pääsi pois Blainen hampaista ja sai jatkaa elämäänsä turvallisimmilla vesillä. Sen lisäksi upea surffarimme, Wes katosi kuvausmatkallaan ja kauhukuvat totuudesta alkoivat muotoutua meille jokaiselle. Tämä viimeinen osa tarjosikin ihan uusia tuulia. Wes löytyi ja palasi kotiin, mutta ihan eri ihmisenä. Jo heti kirjan alkumetreillä alkoi tulla sellainen ikävä fiilis, että mahtaako tästä koitua ylitsepääsemättömiä ongelmia..
Mian isänkin kunnossa alkoi tapahtua muutoksia, arvoitukseksi jääköön millainen on hänen kohtalonsa sitten lopulta. Päähenkilöiden, noiden ihanien kyyhkyläisten tarina sai silti monesti silmäni kostumaan. Voiko noin ihanaa miestä edes olla, tai noin jumalaista suhdetta, sanan jokaisessa merkityksessä. Niin täydellinen, kaiken toisen vuokseen tekevä. Kirjan loppu oli melkein jopa liian hyvää ollakseen totta, siirappinen ja ylitsepursuavan positiivinen ja täydellinen. Mutta toisaalta, mitä muutakaan tahtoisin kuulla? Inhoan kirjoja, joiden loppukohtaus jää epämääräiseksi,  kuka haluaa lukea surullisesta loppupäätelmästä, en minä ainakaan. Eli vaikka loppu tuntuikin makean imelältä joiltakin osin niin antaa tuntua, sitä olisin kuitenkin jäänyt kaipaamaan jos sellaista en olisi saanut lukea. Olihan kirjassa kuitenkin kammottaviakin osuuksia Wesin ja Gina-ystävänsä hurjista kokemuksista panttivankeina, eikä ne katkelmat Saundersien siskosten lapsuudesta niin kovin mieltäylentäviä olleet. Mutta mitä sitä kiertelemään, tätä lopputulemaa minä odotin jo tammikuulta saakka, sillä tiesin, että surffarista tulee lopulta Mian lopullinen sydämen valittu.

Mutta kuka saapuukaan kolmen M:n elämään kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja mikä vaikutus sillä mihinkin on, se selviää vain lukemalla...

Vaikka joidenkin mielestä tällainen kirjallisuus on turhaa höttöä, niin minun arkeani se ainakin piristää ihan älyttömästi. Arjen kaiki isot ja pienet murheet ja stressit katoavat kuin taikaiskusta kun saan sukeltaa loistavan tarinan pariin. Toki tässä oli joitakin samankaltaisuuksia kuin ilmiömäisessä Fifty Shades-sarjassa, mutta silti tarina eli ihan omia uomiaan. Calendar girl -sarjassa käsiteltiin monenlaisia tunteita ja asioita, ja löysin tarinasta monia seikkoja, jotka saivat minut ajattelemaan asioita ja tajuamaan elämän tärkeyksiä. Joku taas näkee näissä pelkän seksiä pursuavan tekstin mutta minä näen suuren, maailmaa mullistavan rakkauden. Ja mikä elämässä on tärkeintä, no rakkaus tietenkin. Kaikenkattava rakkaus, ei vain romanttisessa mielessä oleva. 

Ja nyt jäi taas käteen haikeus siitä, että tarina saatiin päätökseen. Kaikki päättyy aina liian nopeasti. Olisin halunnut lukea Mian ja Wesin elämästä vielä paljon enemmän. 

Audrey Carlan * Calendar Girl 4 * Wsoy 2017


Kylmiä väreitä. Kysyin mieheltäni, joka itsekin kirjoittaa, että saako hän lukiessaan kylmiä väreitä. Vastaus oli kielteinen. Minä taas eläydyn sataprosenttisesti hyvään kirjaan, hihkun ilosta, kyynelehdin onnen hetkinä ja vaikeina aikoina, ja säpsähtelen jännittävissä kohdissa. Ylitseni vyöryy jos jonkinlaisia tunneaaltoja syventyessäni lukemaani. Ja se on minusta ihanaa. On ihanaa nähdä tarinan ihmiset, paikat ja tilanteet sielunisilmin. Hyvä kirja on ahmittava kerralla alusta loppuun, tarinaa ja sen hahmoja ei vain pysty siirtämään sivuun, hyvän kirjan tapahtumat siirtyvät jopa uniini. Vaikuttavissa ja minua liikuttavissa kirjoissa vain on se yksi huono puoli, se että tiedän tarinan joskus päättyvän. Kirjasarjassa on se hyvä puoli, että tarinan tietää jatkuvan aina seuraavassa osassa mutta taustalla jäytää silti se ikävä tunne, että kohta tämäkin päättyy. Yhtä aikaa haluaa päästä äkkiä loppuun ja silti ei tahtoisi lopun koskaan tulevan. 

WSOY:n tämän vuoden kuumottavin kirjasarja on Calendar Girl. Kun sain kuulla siitä, lähdin mukaan mielenkiinnolla. Tutustuminen kannatti, olen nimittäin ihan lääpälläni näihin hahmoihin ja juonenkäänteisiin! En malta odottaa seuraavaa osaa, ja sitä - viimeistä - täytyy odottaa vielä monta kuukautta! En kestä. Yleensä luen kirjoja hitaasti, mutta tämän kanssa se ei vain onnistu. Ensimmäisenä iltana oli pakko kahlata läpi heinäkuu, vaivihkaa kuitenkin jatkoin elokuulle. Lopulta luin kirjan parissa illassa ja päivisin toivoin saavani nipistettyä jostakin itselleni puolituntia lukuaikaa.

Heinäkuu meni Mian seurassa Miamin lämmössä. Kuuma latinopoppari sai tummakurtisen kaunottaremme veren kiehumaan, muttei kuitenkaan siinä merkitysessä kuin luulisi. Edelliskuun ikävät kokemukset Aaronin kanssa saivat Mian edelleen varpailleen. Pikkuhiljaa häntä vainonneet aaveet alkoivat kuitenkin kaikota. Mia tuntuu näillä matkoillaan toimivan useasti ihmissuhteiden lämmittelijänä, ja niin kävi myös tässä kuussa. Ja jos joku kaipailee ihanaa surffaria - Wesiä - niin voitte huokaista helpotuksesta, tapaamme hänetkin. Suuria - ja kuumia - tunteita tiedossa! Minä olisin Wesin kyllä Mian saappaissa napannut heti ja jättänyt matkani kesken, mutta toisaalta silloin hän ei olisi tavannut niitä kaikkia upeita miehiä. Jokainen heistä kun kuitenkin jätti lähtemättömän jäljen Miaan. Hänen perheensä kasvoi Maximaalisesti. Ehkä on parempi etten kerrokaan elokuusta sen enempää, täytyyhän jotain jättää yllätystenkin varaan. Mutta lupaan, että tulette todellakin yllättymään ja kokemaan suuria tunteita, jiihaa! Itkeä vollotin vaikka miten monta kertaa. Ja elokuusta voisi sanoa sen, että tarina alkoi kutkuttavasti jo alusta alkaen tyyliin antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa... ainakaan ihan heti.
Syyskuu menikin sitten ihan eri rataa kuin mihin on totuttu. Mian isän tila romahtaa elokuun lopussa ja syyskuu on täynnä takaiskuja, vaikeita päätöksiä ja kyyneleiden tahrimia kasvoja. Onneksi Mian elämään tupsahtanut lempeä jättiläinen pelastaa naisen lukuisia kertoja Wesin ollessa teillä tietämättömillä. 

Vaikea olla kertomatta mitään kun tahtoisi kertoa kaiken...


CALENDAR GIRL 3 • Audrey Carlan • WSOY 2017



Uudet kuukaudet - uudet tuulet! Kirjasarjan toinen kirja on vihdoin julkaistu suomeksi. Ja jälleen tunsin pakottavaa tarvetta hypätä Mian matkaan niin nopeaan tahtiin kuin suinkin oli mahdollista. Käytin jokaisen vapaan hetken kirjan lukemiseen. Ja olipahan taas ihana seikkailu! Tammikuun miekkosestahan ei eroon pääse, sehän on jo käynyt selväksi mutta vuodessa on kuukausia ne 12 joten on vain siirrettävä tunteet syrjään ja hypeltävä seikkailusta toiseen. Hyvää kannattaa odottaa, sanotaan. Huhtikuussa hypättiin baseballpiireihin ja hengailtiin syötävän komean adoniksen seurassa. Miehen, joka ensisilmäyksellä saattoi vaikuttaa pinnalliselta mäntiltä, mutta josta paljastuikin herkkä ja tunteellinen puoli. Toukokuussa matkattiin kiehtovaan paratiisiin, paikkaan nimeltä Havaiji. Siellä Mia sai toimia uimapukumallina ja jossa hän tapasi upean, tatuoidun samoalaismiehen. Kesäkuu toi mukanaan jännitystä ja mukavuusalueen ulkopuolelle joutumista Kaliforniassa. Vastassa oli päälle kuusikumppinen harmaahapsi ja hänen lipevä poikansa. 

Tällä neljänneksellä amorinnuolet sinkoilivat joka suunnassa. Amorin apulainen vain oli hieman yllättävä taho. Ne Oikeat löysivät toisensa. Mutta Mian matka jatkuu edelleen. Isän velat on maksettava ja puolet rahasummasta on vielä haalittava kasaan. Turvallista matkaa tuleviin seikkailuihin, Mia! 
Jään kaipaamaan seuraasi.

Rakkaudella,
S.


CALENDAR GIRL 2 • Audrey Carlan • WSOY 2017

* * *



Arjen haasteista ja stressistä on ihanaa päästä välillä pois ja mikäs sen parempi tapa kuin uppoutua hyvään kirjaan. Olen aika huono lukemaan kirjoja, paitsi silloin kun kyseessä on itseni mielestä erittäin hyvä kirja. Ja sellaisen kirjan tunnistaa siitä, ettei siitä pysty olemaan erossa. Hyvä kirja muotoutuu mielessäni eläviksi kuviksi ja toisinaan luulen mielikuvieni tulleen jostakin elokuvasta tai sarjasta kunnes tajuan, että kyseessähän olikin kirja.

Romantiikka uppoaa aina kunhan se ei ole liian imelää. Rohkeutta ja särmää saa ja pitääkin löytyä. Myös sarkasmilla on tärkeä osa hyvää lukunautintoa.
Audrey Carlanin uutuussarja Calendar girl sopii hyvin hyvän kirjan kriteereihini. Rohkeat tarinat vievät mukanaan, vaikkakin minä yleensä takerrun niihin taustalla kulkeviin rakkaustarinoihin. Kukapa ei joskus olisi haaveillut sykähdyttävän intohimoisesta rakkaudesta. En tiedä onko sellaista oikeasti olemassa mutta olen kiitollinen, että pääsen nauttimaan niistä edes kirjojen ja tarinoiden kautta.

Calendar girl -sarjan idea ja tarina on mielenkiintoinen. Syyt päähenkilön, Mian, valintoihin ovat yllättäviä ja varsin ymmärrettäviä. Joskus ihminen joutuu tilanteisiin, joihin ei välttämättä tahtoisi mutta ne on silti kohdattava. Eikä koskaan täysin voi tietää mitä kaikkea näistä tilanteista voikaan oppia ja saada. Kirjasarja koostuu 12 osasta, 12 kuukaudesta, 12 tarinasta ja 12 erilaisesta uudesta suhteesta, joista Mia itsensä löytää. Ensimmäisessä osassa hän tapaa upean miehen, johon tahtomattaan tykästyy jopa hivenen liikaa. Romantikko minussa heräsi heti kun 'näin' voimakkaan vetovoiman näiden kahden välillä. Romanttisena höpsönä minua jäi jopa hieman kaihertamaan miten tämä tummakutrinen kaunotar tuosta vain lähti uusiin seikkailuihin, vaikka osa minusta uskoo, että tämä orastava suhde ja tarina tulee vielä päättymään onnellisesti. Mutta sitä odotellessa on vielä monta tarinaa läpikäytävänä ja niitä odotankin suurella innolla!

Audrey Carlan
Calendar girl
Wsoy 2017

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Punajuuri maustaa juustokakun

Kun Primamausteilta ottivat yhteyttä ja kysyivät haluaisinko ideoida heidän joulukuvastoonsa leivontajuttuja niin suostuin heti. Mielessäni alkoi muotoutua lista kaikista eri vaihtoehdoista mitä tehdä ja raaka-aineista mitä tahtoisin kokeilla. Aina kun saa mahdollisuuden testata mielenkiintoisia juttuja ja tutustua uusiin asioihin niin kannattaa suostua.


Rakastan värikkäitä ruokia ja punajuurta olen aiemminkin käyttänyt paljon leivonnassa, lähinnä värin puolesta väriä antamassa esimerkiksi pulla- ja sämpylätaikinassa ja kakuissa. Olen tehnyt tuoreista punajuurista mehua ja pakastanut sen jääpalamuotteihin, ja tarpeen mukaan lisännyt punajuurimehu-jääpaloja taikinan joukkoon. Punajuurilla värjäämisen olen kokenut toisinaan haasteelliseksi sillä väri ei aina ole paistamisen jälkeen ollut toiveitteni kaltainen. En tiedä mistä johtuu, että esimerkiksi kakkutaikinan paistamisen jälkeen punainen väri on lähes kokonaan kaikonnut. Mutta, onnekseni punajuurta saa myös jauheena. Punajuurijauhe on ihananväristä, täyteläisen fuksianpunaista ja intensiivistä. Jo maustemitallinen antaa kauniin vaaleanpunaisen sävyn. Yritän välttää teollisten väriaineiden käyttöä leivonnassa, ihan jo mielenkiinnosta luonnollisia väriaineita kohtaan. On kiinnostavaa saada luontaisesti aikaan eri värejä. Tähän kakkuun käytin punajuurijauhetta noin 2 teelusikallista. Punajuurijauhe antaa värin lisäksi myös makua, se ei ole niin 'multainen' kuin tuoreessa punajuuressa mutta hienostuneesta mausta tunnistaa silti punajuuren.

Punajuurta en ole tavannut juustokakkujen yhteydessä pahemmin, tämän kakun tehtyäni eräässä raakakakkukirjassa näin yhden kakun, jossa käytettiin punajuurta. Punajuuren maku on aika erikoinen, leveän makea ja maamainen. Mielessäni kävi ajatus lisätä täytteeseen vadelmaa koska se toisi täytteeseen tietynlaista kirpeyttä ja syvyyttä, mutta halusin kuitenkin kokeilla punajuurta ihan yksinään. Valkosuklaan kanssa se on toimiva makupari. Lisäsin tässä kakussa vadelmat koristeeksi yhdessä kuivattujen ruusunterälehtien kanssa. Ripottelin päälle myös vähän punajuurijauhetta ja kultapulveria. Alunperin suunnittelin kakkuun koristeeksi syötäviä kultahippuja mutta niitä ei ollut juuri silloin saatavilla ja toisekseen aloin miettiä ovatko nuo kultatuotteet niin kovin terveellisiä. Ainakin tuossa kultapulverissa luki englanninkielinen varoitusteksti, jossa mainittiin tuotteen aiheuttavan syöpää. No sitä en ainakaan itselleni tai muille halua. Tuskin se nyt vaarallista silti on noin minimaalisena määränä mutta saa se silti olon hieman epävarmaksi jos elintarvikkeessa on tuollainen teksti.

Tein kakusta kaksi erilaista versiota, suklaan kanssa ja ilman. Kuvasin kummatkin vaihtoehdot koska en ollut ihan varma sopiiko tuo valutettu suklaareunus kakkuun vai ei. Aina kannattaa ottaa varman päälle, eikö totta. Mutta hyvältähän nuo suklaavalut kakussa näyttivät. Antavat ryhtiä ja makua. Tummasuklaa ja punajuurihan ovat nekin oiva pari. Alla oleva kuva päätyikin lopulta Priman joulukuvastoon. Ruokakuvien otto on mukavaa puuhaa, mutta kuvausolosuhteet tuottavat usein päänvaivaa - valoa on liian vähän tai liikaa tai sitten vain kameran ja käyttäjänsä yhteistyö ei toimi halutulla tavalla. Ruokakuvauksesta piti tulla jo vuosi sitten kirja Docendolta mutta eipä ole vieläkään näkynyt. Sen minä tahtoisin.

Punajuuri-valkosuklaa-juustokakku (15 cm irtopohjavuoka)

Pohja
100 g digestivekeksejä
25 g voita
hyppysellinen jauhettua kardemummaa

Täyte
2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g valkosuklaanappeja
2 tl aitoa vaniljasokeria
2 tl punajuurijauhetta
2 liivatelehteä

Koristeeksi mm.
vadelmia, syötäviä kukkia, punajuurijauhetta, 
syötävää helmiäispulveria, sulatettua suklaata.


Murskaa digestivekeksit pohjaa varten ja lisää keksimurujen joukkoon sulatettu voi ja jauhettu kardemumma. Sekoita tasaiseksi massaksi. Levitä ja painele massa irtopohjavuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistumisen ajaksi.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Sulata suklaanapit  mikroaaltouunissa tai vesihauteessa.

Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Lisää kerman joukkoon maustamaton tuorejuusto ja sulatettu suklaa. Lisää massaan vaniljasokeri ja punajuurijauhe. Sekoita lopuksi massan joukkoon kuumaan vesitilkkaan sulatetut liivatelehdet ohuena nauhana.

Ota vuoka jääkaapista ja kaada täyte pohjan päälle. Anna juustokakun oleentua jääkaapissa yön yli. Koristele kakku vadelmilla, syötävillä kukilla, punajuurijauheella ja ripauksella syötävää helmiäispulveria.


Halutessasi voit koristella kakun reunat sulatetulla tummalla suklaalla. Tällöin kakku kannattaa laittaa hetkeksi aikaa pakkaseen, jotta suklaan valumat onnistuvat parhaiten. Suklaa on helppo sulattaa silikonisessa suklaansulatuspullossa (Primamausteet). Kaada kuuma suklaasula kylmän kakun reunoille, kylmä pinta jähmettää kuuman suklaan nopeasti.


Katso Priman joulukuvasto täältä.











maanantai 30. lokakuuta 2017

Siniharmaa juustokakku aidoin mauin


Halloween-kestit on juhlittu mutta herkkuja voi tehdä milloin vain. Tämän lakritsaisen juustokakun tein viikonlopun kemuihin teeman mukaisesti, mutta koska kakusta tuli niin älyttömän hyvää teen sitä takuulla uudestaan, oli kemut tai ei. 

Leivontajuttuja miettiessäni en ollut vielä päättänyt millaisen juustokakun teen, ainoana ajatuksenani oli käyttää sinihernejauhetta jotenkin. Sinihernejauhetta käytetään mm. teesekoituksissa väriä antamassa mutta sillä saa aikaan kaunista sinistä väriä myös muihinkin kuin juomiin. Sininen sävy ruuassa on erikoinen ja monet sitä vieroksuvatkin. Minäkin yleensä  vältän sinisiä syömisiä, mutta vain jos ne ovat teollisesti värjättyjä. Luontaiset väriaineet ovat oma lukunsa, niistä olen kovin kiinnostunut ja ne kiehtovat suuresti. Sinisävyisiä ruokia näkee aika paljon somen eri kanavilla kun käyttää hakusanana esimerkiksi 'unicorn food' tai 'rainbow foods'. Monet näistä ruuista ovat myös raakaruokiin kuuluvia ja sinisen värin antajana toimii jokin luonnosta saatava kasvi.

Minun lakukakussani sininen sävy muuttui harmaaksi lakujauheen takia, tai ansiosta. Aluksi olin hieman pettynyt kun kakusta ei tullutkaan sininen, mutta tarkemmin ajateltuani harmaa sävy sopiikin paljon paremmin lakukakkuun. Maun juustokakkuun antaa aito luomu lakritsijauhe ja aito vaniljasokeri. Lakritsin maku tuli yllättävän voimakkaana ja lakritsaisena. Jos olet maistanut aitoa lakritsijauhetta, tiedät ettei se maistu suoraan niin lakritsaiselta kuin kaupan karkkihyllyssä olevat lakritsituotteet. Lakritsijauheen makuun kuitenkin tottuu ja kerta toisensa jälkeen se alkaa maistua yhä enemmän siltä miltä sen olettaakin maistuvan. 

Viime Halloweenina tein vastaavanlaisen juustokakun mutta käytin kaupan valmista maustettua tuorejuustoa, olisiko ollut lakritsi- vai salmiakkituorejuustoa. Kakun syötyämme en kaivannut uusintakierrosta. Maku jäi jotenkin vaillinaiseksi ja teollisentuntuiseksi. Maussa oli myös tietynlaista kipakkuutta, joka ei tuntunut omissa makunystyröissäni mieluisalta. Nyt täytyy vain todeta, että aito maku toimii paremmin vaikkei heti uskoisi. Muutoinkin yritän välttää teollisia makuaineita ja lisäaineita.


Tein kakun 15 cm silikoniseen irtopohjavuokaan.

Pohja
n. 100 g digestivekeksejä
25 g voita

Täyte
2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
200 g tuorejuustoa (Lidl)
2 liivatelehteä
1 tl sinihernejauhetta veteen liuotettuna, vettä noin 1/3 dl
1 tl (reilu) aitoa lakritsijauhetta
1 tl aitoa vaniljasokeria
1 tl sokeria

Pohjan ja täytteen välissä karamellisoitua kondensoitua maitoa, myös kinuski käy, maun mukaan.

Koristeena sinihernejauhetta, tummaa suklaata ja valkosuklaata.

Sinihernejauheesta ei tule makua, ainoastaan sinisyyttä antavaa väriä. Siniherneellä on myös terveydelle hyödyllisiä vaikutuksia. Jos englanti taipuu niin täältä löytyy muutamia tällaisia ominaisuuksia. Siniherneestä on aika vähän tietoa suomenkielisillä sivuilla.

Onko sinihernejauhe sinulle tuttu?
Jos kiinnostaa, niin sitä saa esimerkiksi Teekauppa Weiströmiltä.


Sinihernejauhe saatu tuotenäytteenä. | yhteistyö | Teekauppa Weiström 











Joulumielellä - suolakeksit

prima, lekue
Suolakeksit on kiva vaihtoehto makeille kekseille ja pipareille. Makuja voi muuttaa mielinmäärin. Suolakeksit sopii myös moneen tilanteeseen: juhlatarjottavaksi, piknik-evääksi, naposteltavaksi, illanistujaisiin ja lapsille pikkupurtavaksi. Taikinaa voi muutella ja maustaa monella tavalla. Kokeile lisätä taikinaan esimerkiksi ruista, leseitä  tai superfoodjauheita. Käytä makuöljyjä, maustetahnoja ja yrttejä. Valkosipuli ja juusto sopivat myös hyvin näihin.

Suolakeksit

2,5 dl spelttijauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl öljyä
50 g voita
1/2 dl vettä

Päälle
savustettua merisuolaa
Musta Laava -sormisuolaa (Primamausteet)
Seasons -maustesekoitusta (Primamausteet)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon öljy ja pehmeä voi. Nypi jauhot ja rasva keskenään. Lisää lopuksi vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Kauli taikina ohueksi levyksi jauhotetulle alustalle ja ota muotilla taikinasta keksejä. Sivele keksien pintaan hieman vettä pullasudilla ja ripottele keksien päälle savustettua merisuolaa, mustaa suolaa ja Seasons -maustesekoitusta. Paista keksit uunissa 200*asteessa ylätasolla. Paistoaika on vain muutamia minuutteja, sen verran että pohjaan tulee hieman väriä.


Tällä Lekuen kivalla muotilla saa kerralla leikattua heti useamman piparin, eikä hukkapaloja juurikaan tule. Olen tykästynyt lumihiutaleen muotoon ja nyt saan kerralla 19 erikoista hiutaletta, näppärää vai mitä!
Jämäkkä muotti on silikonia vaikka ei siltä tunnukaan. Se on kestävä ja pestävä, myös astianpesukoneessa.




Oi ihana joulukuu


Hyvinhän tämä alkaa, joulukirjoja on tullut kohtalaisen monta jo. Viime vuonna tuntui, ettei joulukirjoja tullut juuri lainkaan. Onko sitten kaikki ideat jo keksitty. Mieheni sanoisi tähän, että tee itse oma. Toki niitä ideoita itseltäkin löytyy mutta aina on mukava nähdä mitä muut ovat ideoineet. Toisten ideoista saa helposti inspiraatioita omiin toteutuksiin.

Otavalta tuli juuri kirja jouluun valmistaumisesta. Oi ihana joulukuu -kirjassa aiheena on koko joulukuu. Sisältö on jaettu neljään jaksoon, neljään viikkoon. Jokaisessa jaksossa käydään läpi mitä kaikkea kannattaa tehdä ja suunnitella milläkin viikolla. Neljä viikkoa ennen joulua tehdään koristeita: lippunauhoja ja jouluisia tyynynpäällisiä, silloin on myös hyvä aloittaa virkkaus- ja neulontatyöt, kuten vaikka tiskirätin virkkaus. 
Kolme viikkoa aiemmin kannattaa suunnitella joulupostit, kaksi viikkoa ennen leivotaan pipareita ja viikko ennen aattoa paketoidaan kauniita paketteja. Koko joulukuu tietysti kuunnellaan joululauluja. Kirjaan on koottu joulumusiikin TOP24. Jokaisella on toki omat suosikkinsa mutta kyllä minä tuosta listasta löysin useammankin oman suosikkinikin. Jos joulufiilis tuntuu etäiseltä vielä tässä vaiheessa, ehkä sata listattua ihanaa asiaa joulussa voi auttaa sinua pääsemään oikeanlaiseen tunnelmaan ja olotilaan.

Kirjassa tutustutaan erilaisiin koteihin koristeineen ja jouluperinteineen. Rintamamiestalossa vanhasta on tehty uutta, kirpputoreilta ja roskalavoilta on löydetty kaikkea kierrätettävää ja luotu niistä kauniita kodin yksityiskohtia. 50-luvun kerrostaloasunnossa joulu näyttää retron puolensa, nurmen vihreää ja pilkullista, mutta silti raikkaan jouluista. Yli satavuotiaassa hirsitalossa taas tunnelma on aina jotenkin jouluinen. Rauhalliset sävyt ja pintamateriaalit ovat täydellinen ympäristö jouluun.

Oi ihana joulukuu pitää sisällään runsaasti leivontaohjeita: mustikkapullia, pororullia, mantelipikkuleipiä, taatelikakkua, kookosohukaisia, munatotia ja jopa Suomi-sushia.

Käsityö- ja askarteluideoita löytyy myös paljon. Monissa töissä käytetään kierrätysmateriaaleja ja luodaan vanhasta jotakin uutta. Lapset on otettu huomioon kivasti, onhan joulu isosti myös lasten juhla. Kirjasta löytyy myös tuo paljon puhuttu 'tonttu-ovi'. Kaikkeen kirjasta löytyvään ei ole ohjeita mutta kirja toimii inspiraationa ja ideapankkina. Joulu voi näyttäytyä monenlaisena, jokainen luo omanlaisensa joulun.


Oi ihana joulukuu
Outi Loimaranta & Marjo Koivumäki
Otava 2017 
(Tosin en ole varma onko tämä uusintapainos, takasivulla lukee vuosi 2009.)

Halloween kattaus 2017

Happy Halloween! Iloinen ja odotettu juhlahetki se meillä on ollut ja uskon, että nykyään aika monissa muissakin kodeissa. Viime vuonna sain blogiini kommentin, että ei noin voi toivottaa, ettei se todellakaan ole mikään 'happy' juttu. Olen kuitenkin eri mieltä. Mutta en minäkään mitään kammottavia juttuja halua halloweeniini tunkea. Jännät, oudot, synkän kauniit ja erikoiset asiat sen sijaan sopivat meille. Karkkihampaat naurattaa. Kaalinpää maljakossa ilahduttaa. Sininen juoma purkissa ihmetyttää. Ihan pienistä jutuista koostuu meidän halloween. Kaikki somisteet ja koristeet on tehty itse ja koko juhla on toteutettu minimibudjetilla, sellaisista minä tykkään. Ja on kiva antaa ideoita muillekin, jos joku vaikka saisi ahaaelämyksen kuvieni kautta.

Tarjoiluissa mentiin ihan go with a flowna eli ajatuksia heräsi matkan varrella. Lapset ovat tykästyneet marenkeihin, joten tein niitä. Valkoisille nenäkkäille marengeille kun pisti suklaasta silmät niin marengit heräsivät eloon ja muuntautuivat haamuiksi. Veikeiksi sellaisiksi.

vaahtokarkki toukka
Vaahtokarkit ovat toinen suosittu herkku meillä. Ostin Lidlistä loppukesästä alennuksella valkoisia vaahtokarkkeja - niitä kun on vaikea löytää mistään kokonaan valkoisena, usein ovat kirjavia ja erimuotoisia. Nämä valkoiset pötkylät kastoin sulatettuun suklaaseen ja valkoisista helmiströsseleistä tein silmät ja niin syntyi lautasellinen toukkia.

juustokakku luomu lakritsi
Juustokakusta minut tunnetaan. Ne ovat niin superhelppoja valmistaa ja niitä on niin helppo muokata erilaisilla makupareilla. Tämä harmaa juustokakku on maustettu ja värjätty täysin luonnonmukaisilla ainesosilla. Maun antaa aito lakritsijauhe ja värin tuo sinihernejauhe. Väri syntyikin hieman vahingossa kun lakritsijauhe muutti sinisen värin harmahtavaksi. Mutta sepä sopikin juuri sopivasti lakukakkuun.

DIY, halloween, kattaus, ruoka, herkut, minibudjetti, lapset, inspiraatioita
Suolapalaakin pitää olla makeiden herkkujen rinnalla. Nakit ja lihapullat ovat lasten mieleen. Kiedoin lehtitaikinasuikaleita nakkien ja lihapullien päälle ja niin syntyivät muumionakit ja muumioiden päät.



sinihernejauhe, sininen juoma
Juomana oli tietenkin noidan pissaa ja lepakon verta. Mitä muutakaan voisi tarjoilla? Itsestäänselvä valinta. No eihän se mitään verta oikeasti ole vaan kotitekoista mustaherukkamehua ja tuo sininen on pelkkää vettä, jonka värjäsin sinihernejauheella. Lapsen mielestä sininen vesi oli erinomaista. Totta!

punakaali maljakossa
Talvi yllätti kasvimaan ja meidät. Kävin riipimässä kaalit irti lumen alta ja koska itse kaalit eivät ehtineet muotoutumaan täydellisiksi kaalinpäiksi keksin laittaa vajaamittaiset kaalit maljakkoon. Punakaalin sävy viehättää minua kovasti ja alunperin en suunnitellut kaalia tähän teemakattaukseen, mutta mikäpäs muukaan sopii halloweeniin kuin mustasävyinen kaunokainen. Hyvin sopi synkkä ja mahtipontinen kaali herkkään kristallimaljakkoon. Sehän on kuin kristallipallo! Siitäkös syystä teki mieli laittaa Tarot-korttipakka siihen viereen...tosin korttipakkaa en ole vielä koskaan käyttänyt.

Mustasta huovasta leikkasin pitsimäisiä ja verkkomaisia liinoja ja jämäpaloista lepakoita, jotka asettelin pöytäliinan päälle. Pöytäliinana toimii päällekäin kaksi eriväristä läpikuultavaa valoverhoa. Viime vuonna laitoin kattaukseen lisäksi pattereilla toimivan valosarjan, mutta tänä vuonna käytin oikeita tuikkuja.

tarot

lepakko kurpitsa mobile teeitse
Koristeina on itse tehtyjä juttuja mm. huovasta, kirjansivuista ja kierrätysmateriaaleista. Tässä mobilessa on huovasta leikattuja lepakoita ja oranssiksi värjätyistä kirjansivuista tehtyjä kurpitsoja. Lepakot ja kurpitsat roikkuvat langalla kiinni pihalta keräämässäni paksussa oksassa.

Hyviä pyhiä! Joku vielä varmasti viettää halloweenia tälle vuotta. Lapsi on kysynyt lukuisia kertoja, että koska se halloween oikein on. En itsekään ole osannut antaa ihan varmaa vastausta kun sitä vietetään jokapaikassa vähän eri aikoihin. Osa on jo viettänyt ja osa viettää 31.10. ja toiset viettävät sitä pitemmällä aikavälillä.