torstai 2. heinäkuuta 2020

Kombucha



'Kumbatsa' kuten lempisarjassani sanotaan, oikeasti siis kombucha. Tai kombutsa, joku sanoo ihan suomalaisittain komputsa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. On tällä vielä jokin muukin nimi, mutten muista nyt juuri että mikä. Silloin kun minä olin lapsi, eli joskus liki kolmekymmentä vuotta sitten, meillä oli kotona juuri tätä samaista juomaa. Se oli lapsen silmin jotenkin todella ihmeellinen ja vähän mystinenkin juttu. Mikä oli se limainen otus siellä lasipurkissa, oliko se elävä, mistä se oli tullut ja minne se on menossa. En muista mihin omamme silloin päätyi mutta kyllä se jonkin aikaa kaapissamme asusteli. 

Kombuchan historia on kaukana menneessä, jopa vuosisatojen päässä, mutta mitään tarkkaa tietoa ei ehkä ole sen vaiheista saatavilla. Kombuchan tulo Suomeen tapahtui noin sata vuotta sitten, jolloin sen käyttö ja valmistus oli hyvinkin yleistä täällä. Minua mietityttää silti aina, että mistä silloin ja nytkin se sieni, joka ei siis ole sieni, mutta siten kombuchan sydäntä usein nimitetään, löydettiin jälleen uudelleen. Tuo sieni on nimeltään scoby, ja se syntyy jokaisen kombuchaerän pinnalle fermentaatiossa.

Kombucha on siis hyvin terveellinen juoma, joka syntyy sokeroidusta teestä scobyn avulla. Kyseessä on siis fermentoitu tee. Vaikka valmistusvaiheessa juomaan laitetaankin paljon sokeria, ei valmiissa juomassa sitä enää ole koska scoby käyttää sen ravinnokseen. Tuo limainen klöntti, scoby, on kombucha-kasvustoa, ja sen avulla seos fermentoidaan.  Kombuchan perusta on hiivojen ja bakteerien symbioottinen liitto. Kombuchan sisältämät bakteerit ovat lähinnä maitohappo- ja etikkahappobakteereja. Teen tehtävä seoksessa on antaa scobylle sen tarvitsemia ravintoaineita ja miellyttävä maku. 

Sain oman kombuchani scobyn kera työkaveriltani ja olin hyvin innostunut testaamaan kombuchan valmistamista myös itse. Mitään tarkkoja ohjeita en kuitenkaan saanut tai tiennyt, joten päädyin kysymään kirjalta apua. Kustantamo S&S oli sopivasti juuri julkaissut kirjan Kombucha, josta onkin ollut suuri apu tällä tutustumismatkallani. Tämä kirja on todella kattava tietopaketti kombuchan historiasta, ainesosista ja valmistuksesta. Selkeät ohjeet kuvineen antoivat minulle paljon tukea ja apua ryhtyessäni pullottamaan saamaani kombuchaa ja sitten valmistamaan omaa kombuchaani alusta alkaen. Kirja lähestyy asiaa mukavan leppoisasti ja opastaa lukijaansa lempeästi ja rohkaisevasti.

Kombucha-kirja sisältää reilusti myös reseptejä kombuchan maustamiseen ja esittelee erilaisia tapoja kombuchan valmistamiseen. Joitakin erikoistekniikoitakin kirjasta löytyy jos haluat viedä kokeilusi uudelle tasolle. 

Minä olen tehnyt nyt onnistuneesti kolme kombuchaerää, ja jokaisesta on syntynyt uusi scoby. Kun scobyja alkaa kertyä, niille voidaan "rakentaa" oma hotelli. Se minulla on seuraavaksi projektina, koska aina tässä hommassa on se oma jännittävyytensä, että jos scobylle tapahtuukin jotakin eikä uutta olekaan saatavilla. Nyt olen pistänyt kaikki scobyni seoksen joukkoon, mutta myöhemmin olisi tarkoitus kokeilla käyttää vain yhtä ja laittaa loput huilailemaan hotelliin.

Kombuchan maustaminen on sekin oma hauska juttunsa. Sitä voi nimittäin maustaa lähes millä tahansa! Itse olen kokeillut raparperia, inkivääriä ja appelsiinia. Jokainen niistä oli omanlaisensa mutta hyviä kukin. Jossakin välissä haluan käyttää vadelmia, tyrniä ja ehkä myös sinihernettä.

Nyt vain kaikki rohkeasti kokeilemaan!


Kombucha
Kaikki valmistuksesta ja paljon reseptejä
Krister Häll & Kirsi Seivo




Kuinka olla överihenkinen




Kuinka olla överihenkinen laukoo totuuksia totuuksista, jotka eivät ole totuuksia mutta joita meille totuuksina syötetään. En usko, että kirjan tarkoituksena on halventaa henkisyyttä vaan lähinnä parodioida egon valtaamia ihmisiä sen taustalla. Tämä kirja saattaa nostattaa karvoja ja polttaa päreitä mutta puhdassydämiset ja aidon henkiset ihmiset osaavat kyllä lukea rivien väleistä. Ja elämässähän tärkeintä on onnellisuus, ja sielun parasta lääkettä on ilo, joten itselleenkin on hyvä osata nauraa.


"Miten tofarmari suojelee tofkanojaan tofketuilta?
- Tofaidan avulla.
Överihenkistynyt arvoitus.

Kirjan on kirjoittanut (itselleni ihan uusi kasvo) JP Sears, joka on amerikkalainen elämänvalmentaja, koomikko ja tubettaja. Hänen Awaken with JP -videosarjansa on kerännyt yli 300 miljoonaa katselukertaa. Kaikki kunnia myös kirjan kääntäjälle. Ei varmastikaan ole työ ollut ihan helpoimmasta päästä. Kuinka olla överihenkinen on kirjoitettu koomiseen tyyliin siten, että lukijalla menee varmasti pää pyörälle. Ihan kuin näillä mukahenkisillä, henkisyydellä mainetta ja mammonaa hamuavilla harhaanjohtajilla yleensä on tapana. Tätä kirjaa lukiessani havahduin taas siihen, miten helposti ihmiset on johdateltavissa, miten helposti sitä alkaa pitää totena toisen sanomisia. Joskus on toki tilansa ja paikkansa aitoudelle, mutta aina niin ei ole.

"Onko mitään pahempaa kuin olla kauhea ihminen? 
Kyllä on, nimittäin olla hyväksi naamioitunut kauhea ihminen." 


JP Searsin säälimättömän kynän alle jäävät mm. veganismi, meditaatio, joogaaminen, mindfullness, kasvilääkintäpakkomielteet, henkisyys ja hengellisyys. Kirjojen lopusta löytyvät perinteiset kiitokset on kerrankin osoitettu vain kirjoittajalle itselleen. Hah. Niin sitä pitää.

JP antaa myös ensitietoa eri uskonnoista, vinkkaa parhaimmat kasvilääkkeet, auttaa selvittämään itselle sopivat meditaatio- ja joogavaihtoehdot sekä jakaa upeita vierailevien kirjoittajien omakohtaisia heräämistarinoita. Jos siis haluat olla överihenkinen niin suosittelen lukemaan tämän kirjan. Vinkkinä siitä, että mistä tietää sellaiseksi tulleensa, tulet näkemään kirjan sivut värikkäinä.


"Sinun tulee pelätä elää pelkoon perustuvaa elämää voidaksesi elää paremmin huippuhenkistynyttä elämää, joka perustuu rakastetuksi tulemisen rakastamiseen." 
Menikö jakeluun?


Kuinka olla överihenkinen — 12 ½ askelta henkiseen ylemmyyteen
JP Sears






 



sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Isoäidin parhaat reseptit


suvikukkasia, kirja-arvostelu


"Oi vau, kakkua kakun perään..." - Siinäpä ensiajatukseni tästä kauniista, jättimäisestä kirjasta. Niin, ja mietin myös, että kyllä on saanut tekijä perheineen herkutella tätä tehtäessä! Hurjan kokoinen, lähes viisisataa sivuinen jätti, joka pitää sisällään - ensinnäkin, aivan älyttömän kauniita kuvia - hurmaavia isoäitien aikaisia reseptejä, ohjeita ja kodin niksejä. Rakastan isoäitien viisautta! Sieltä voisi ammentaa vaikka miten suurella kauhalla käytännön tietoutta tähän päivään.

Isoäidin parhaat reseptit on visuaaliselta ilmeeltään kuin yhdistelmä Onnelia, Annelia, Ruususta ja Hannua ja Kerttua, ehkä ripaus myös Peppi Pitkätossua. Todella runsas, kiehtova, kaunis ja romanttisen ihana.  Ja herkkujahan piisaa, pelkkiä kuivakakkujakin löytyy ainakin kymmenen erilaista! Tämähän on kuin Marie Antoinetten kahvikattaus. Makeisia, leivonnaisia, torttuja, piiraita, juomia, pullaa, tippaleipiä, pikkuleipiä, hilloja, mehuja, kiisseleitä, vanukkaita, ohukaisia, aah, kaikkea tulee kuin liukuhihnalta, eikä pysäytysnappia ole!

Makeiden herkkujen lisäksi kirjassa on reilusti ohjeita erilaisiin leipiin, puuroihin, höysteisiin ja salaatteihin. Myös erilaisia liharuokareseptejä löytyy, kalaa unohtamatta. 

Tätä kirjaa en suosittele lukemaan vatsa tyhjänä, enkä myöskään jos suunnittelet tai ylläpidät laihdutuskuuria, koska voin vannoa, että tulet vakavasti harkitsemaan dieettipöperöiden heittämistä roskikseen ja siirtymistä oikeiden ruokien pariin. Siis isoäitimäisten oikeiden, niiden joiden valmistuksessa ei kevyttuotteita tunneta. Ja jos oikein tahdot keulia, niin jätä mausteliemikuutiotkin käyttämättä, ei niitä tainneet mummotkaan käyttää, vaan tee itse maustamiset alusta alkaen.

Kiitos Sari Spåra tästä ihanasta kirjasta, se on ihan timanttia!



Isoäidin parhaat reseptit 
Kodin keittokirja - Uusi laajennettu painos
Sari Spåra



Helppo lavaviljely



Ihana kesä! Vihdoinkin vihreys tuli, vaikka aina se tulee kuin yllättäen, huomaamatta. Vaikka miten yrittää tarkkailla tarkasti jokaista merkkiä, joista huomata kevään vaihtuminen kesäksi, aina se jotenkin pääsee silti yllättämään.

Puutarhassa olo on kesän parasta aikaa. On ihanaa työntää sormet multaan ja tehdä esikasvatuksia, odottaa ilmojen lämpenemistä, jotta saisi istuttaa taimet ulos. Tänä vuonna kevät on ollut hieman myöhässä, ainakin viime vuosiin verrattuna. Ensimmäiset kukkaset saivat kokea hallan kylmäävän kosketuksen, ja nyt muutoin niin ihanat tähtisilmäni elävät vain puoliliekillä. 

Esikasvatus on sekin antoisaa puuhaa. Tänä vuonna laitoin kurkkua, tomaattia, erilaisia kurpitsoja ja monivuotisia kukansiemeniä kasvatukseen. Myös yrttejä esikasvatin. Osa lähti kasvuun, osa kuoli matkan varrella. Aina ei tiedä miten käy. 

Jos puutarhaa ei ole mutta sydän vetää kohti viljelyä ja taimipuuhia, lavakasvatus on mahtava ratkaisu siihen pulmaan. Lavapenkin voi laittaa vaikka parvekkeelle, tai rivitalon takapihalle. Onhan näitä tehty korkeiden kerrostalojen ja rakennusten katoillekin. Lavaviljelyssä ei siis tarvita suoranaista maakosketusta vaan maa tai penkki "rakennetaan" alusta alkaen itse. Lavalla voi viljellä oikeastaan mitä tahansa perunoista salaatteihin, kurkkuihin, tomaatteihin ja kukkiin.

Kustannus Mäkelän Helppo lavaviljely on kattava tietopaketti aiheesta upeiden kuvien kera. Kirja opastaa ja ohjeistaa lukijansa alusta alkaen lavaviljelyn pariin. Ensin rakennetaan itse lava, sen jälkeen valitaan oikea kasvualusta, lannoitus ja opitaan miten hyödyntää lavan viljelyala mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi opitaan mikä ero on lämpö - ja kylmälavalla, ja miten hoitaa tuholaisongelmat.

Tiesitkö, että myös marjapensaita voi kasvattaa kasvulavalla? Lavakasvatus on siis todella monipuolinen vaihtoehto. Lavan voi rakentaa myös renkaiden päälle, jolloin sitä on helppo siirrellä paikasta toiseen. Lavaviljelyssä ei juurikaan ole huonoja puolia, paitsi että kuivina kausina vettä kuluu paljon ja toisaalta jos innostuu perustamaan useamman lavan, kuluu multaa reippaasti. 


Eva Robild
Helppo lavaviljely



torstai 28. toukokuuta 2020

We are All Tigers



Kestopuna testissä, Naturellement.fi

Olen metsästänyt hyviä kestopunia jo jonkun aikaa. Monenlaisia olen testaillut ja monta on vielä testaamatta. Luonnonkosmetiikka kiinnostaa aina ja sitä mielelläni käytän ja tutustun itselleni uusiin tuotteisiin. Sen kestopunan, jonka olen todennut tähän asti voittamattomaksi, tuotesisältöä en täysin tunne. Täytyisi tutustua tarkemmin INCI-nimikkeistöön.



All Tigers on itselleni uusi tuttavuus, mutta olen nähnyt ja lukenut ihmisten kommentteja ja vahvoja suosituksia. All Tigers on innovatiivinen, ranskalainen meikkisarja, joka on kehitetty yhdessä Instagram-yhteisön kanssa. Merkin huulipunissa on aina vähintään 82% luonnollisia ainesosia. Näiden huulivärien sanotaan olevan erityisen kestävistä pigmenteiltään, "suudelman kestäviä", koko päivän punia. Kauniita, värikylläisiä sävyjä valikoimissa on viitisentoista.

Sarjan tuotteet eivät sisällä lainkaan eläinperäisiä ainesosia, ne ovat vegaaneja, ja osa tuotteiden tuotosta menee uhanalaisten tiikereiden suojeluun. All Tigersin tyylikkäät pakkaukset on valmistettu Euroopan luomumerkkien hyväksymistä materiaaleista. 


All tigers

Omia kokemuksia tuotteesta...

Kun ensimmäisen kerran kokeilin tätä mattamaista huuliväriä kämmenselkääni olin että vau! Tämähän todellakin on hurjan pigmenttistä ja pitävää. Alun alkajaiseksi olin ajatellut, että tuskin tulen öljyjä tarvitsemaan värin irrottamiseksi iholtani, mutta väärässä olin. Huuliväri otti tiukasti kiinni ihoon ja sen koostumus tuntui peitevoidemaiselta, tiiviiltä ja värikylläiseltä. Saamani sävy 'Rosewood' tuntui hylsystä päin liian oranssilta minun sävyihini, mutta huulillä sävy kuitenkin muuttui tiilenpunaisesta hieman murretumpaan sävyyn.

Huulivärin mukana tulevalla aplikaattorilla värin levitys onnistuu helposti ja vaivattomasti. Ainakin tällainen neutraali sävy levittyy siististi huulille, asia voi olla eri vahvempien sävyjen kanssa. Väri tuntuu huulissa ensin vähän tahmealta mutta kuivuu muutamassa minuutissa aika huomaamattomaksi. 

Mitä kestoon tulee, niin ainakaan tämä sävy ei lunasta lupaustaan. Joissakin kestopunissa olen huomannut sävyllä olevan merkitystä värin kestoon käytössä, esimerkiksi maanläheiset sävyt pysyvät paremmin ja pitempään kuin vaikkapa punaisena hehkuvat sävyt.
Hinnaltaan tämä tuote on melko kallis, n. 25e. Kun miettii tuotteen kestoa ja hintaa, niin jättäisin toistamiseen ostamatta, vaikka tuotteen taustalla oleva ideologia ja hyvät teot saavatkin empatian nousemaan pintaan.

Täydellistä pitoa ja kestävyyttä ei siis All Tigersin nestemäinen mattaväri anna. Väri kestää huulilla muutaman tunnin, jos sinä aikana ei huuliin koske lainkaan. Mutta esimerkiksi juodessa tai suuta pyyhkiessä väri siirtyy mukiin tai paperiin, ikävässä tapauksessa pusuteltaessa toisen kasvoille tai vaatteille. Ja kun väriä siirtyy vaatteisiin, se ei pesussa irti lähde.  
Rasvainen ruoka on tämän punan vihollinen, siinä vaiheessa väri lähtee huulilta lähes kokonaan. All Tigersin huuliväri ei siis anna täydellistä luottoa ja pitoa. Minusta tuntui kokoajan hieman epävarmalta, koska en voinut luottaa värin pysymiseen huulilla. Esimerkiksi huulia maiskuteltaessa väri siirtyi huulten reunojen yli ja antoi siten epäsiistin ilmeen. 

Harmittaa kyllä, varsinkin kun sain tuotteen testiin. Ja harmittaa siksi, että merkin taustalla on niin paljon hyvää. Mietityttää, että onko minussa jokin vika kun toisten hurraamat tuotteet tuottavatkin minulle pettymyksiä. Noh, mutta ei tämä silti kaapin perukoille jää. Aion käyttää tuotetta, mutta muistutan itseäni siitä, että kyseessä on tavalliseen punaan verrattava tuote.

Onko sinulla hyviä kokemuksia tästä tuotteesta? Kestääkö jokin tietty sävy toista paremmin?

Kiitos tuotteesta Naturellement. Naturellement tarjoaa luonnollisesti parasta. Aitoa, innovatiivista ja persoonallista luonnonkosmetiikkaa eettisesti ja ekologisesti. Naturellementin tuotevalikoima koostuu loistavasta laadusta, innovatiivisuudesta sekä ekologisuudesta, eettisyydestä sekä aitoudesta. Valikoimista löytyy myös paljon vegaanisia tuotteita eikä missään tuotteissa ole käytetty eläinkokeita. Kaikki tuotteet on valmistettu Ranskassa .

Naturellementin takaa löytyy kosmetologi, aromaterapeutti Liisa Seppälä, joka etsii aktiivisesti uusia, innovatiivisia tuotteita, jotka ovat persoonallisia ja poikkeavat nk. perusluonnonkosmetiikasta raaka-aineidensa, teknologiansa tai ideologiansa vuoksi. Hän tuntee jokaisen maahantuomansa brändien valmistajat henkilökohtaisesti ja on valinnut pienehköjen, eettisten ja ekologisten laboratorioiden huipputuotteet.

Naturellementin valikoimaan kuuluvat:
Terre d’Oc, Aloree, Florame, Marius Fabre, Karethic, Savon Stories, Baume Integral sekä
ALL TIGERS-meikit sekä matkaparfyymit FiiLiT. 











sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Hei ethän unohda minua



Mistä tunnistat hyvän kirjan? Minä tunnistan sen siitä, etten voi laskea sitä käsistäni. Että unohdan kaiken muun. Että tuskastun häiriöistä ympärilläni. Hyvän kirjan tunnistaa myös tietynlaisesta turhautumisesta, sellaisesta ettei jaksaisi odottaa tarinan päätöstä, mutta toisaalta ei kestä myöskään sitä, että se päättyy.

En ollut ihan varma mitä saan kun otin käsiini Hei ethän unohda minua -kirjan. Aluksi se tuntui hyppivän paikasta toiseen, etten saa kiinni tarinasta. Välillä se tuntui jotenkin teennäiseltä tai väkinäiseltä ja ajattelin, että taas näitä 'muka-loistavia, kriitikoiden ylistämiä, jotka ei oikeasti ole yhtään sinnepäinkään'-raapustuksia. Sinällään on aika hassua, että ihminen kaipaa fiktiivistä, jonkun toisen keksimää, tarinaa tuomaan itselleen hyvää oloa ja nautintoa, ja sitten kun tarina on saatu päätökseen ihminen tuntee kaipuuta  tai ahdistusta tarinan päättymisestä. Jokainen meistähän voisi kirjoittaa tarinan uusiksi, tai lisätä haluamansa lopun. Yleensä aina käy niin, että ainakin minä jään kaipaamaan lopun jälkeen uutta hekumaa. On lähes kiduttavaa, että luet satoja sivuja ennen kuin pääset kaipaamaasi lopputulemaan ja sen jälkeen tarina päättyy. Olen lapsesta asti kaivannut 'happyendin' jälkeistä uutta kappaletta, joka kertoo mitä sitten tapahtui.

Annoin kirjalle kuitenkin mahdollisuuden, viimeistään siinä kohtaa kun sain selvän vastauksen siihen miksi minun on luettava kirja loppuun. Tarina on tavallaan aika tuttu. Ainakin kaltaiseni romantikko tunnistaa rakkauden ja kaksi ihmistä sen ympärillä. Se olikin sitten menoa. Hei ethän unohda minua kietoi itsensä pikkusormeni ympärille ja luin kuin riivattu. Ahmin sanoja ja lauseita, halusin päästä siihen pisteeseen johon toivoin - tai tiesin - tarinan päättyvän.

Georgina on kolmissakymmenissä oleva nuori nainen, pinkkiin pörröturkkiin sonnustautunut tarjoilija, jonka elämä ainakin sukulaisten silmissä on ala-arvoista. Huonosti koulutettu, huonojen työpaikkojen koluaja, jolla sukanvarressa ei ole rahaa pahan päivän varalle eikä tyyli ole ikäiselleen sopivaa, tai soveliasta. Kouluaikojen suositusta, tai suosiota janoavasta neidosta on suunta ollut vain alaspäin. Kävihän Georgina sentään kuitenkin vuoden yliopistoa mutta ikävien kokemusten myötä opiskelut katkesivat kuin kanalta pää. Rahapulassa hän otti kyseenalaisia töitä ja joutui huonoista työpaikoista huonompiin, näistä kokemuksista olisi saanut monta hyvää sketsiä. Ja saikin.

Kahdeksantoistavuotiaana Georgina rakastui poikaan nimeltä Lucas. Rakkaus tuli täytenä yllätyksenä, nämä kaksi kun olivat kuin yö ja päivä. He pitivät suhteensa salassa kunnes koulun päättäjäisissä aikoivat viedä suhteen seuraavalle tasolle. Mutta kohtalo, tai jotain ikävämpää, puuttui peliin. 

Tarinassa lukija jätettiin tuskallisen epätietoiseksi mitä tuona ikävänä päivänä tapahtui. Siihen viitattiin monen monta kertaa pitkin tarinan kulkua mutta piinallisesti asian avaaminen jätettiin ihan viime metreille. Toisaalta, sehän on nerokas tapa pitää lukijan mielenkiinto yllä. Jos kaikki avattaisiin heti, kiinnostaisiko kirjaa lukea loppuun asti. Toisaalta taas, minä joka rakastaisin happyendien jatkokohtauksia, olisin ollut erittäin innokas kuulemaan mitä sitten tapahtuisi.

Tarina hyppää alun nuoruusvuosista kymmenisen vuoden päähän, jolloin kaikilla on uudet kuviot. Georginan löytäessä nykyisen poikaystävänsä sängystä toisen naisen kanssa tarina saa uutta tuulta purjeisiin (kohti rakkauden satamaa). Eron yhteydessä Georgina menettää myös työpaikkansa mutta löytää pian uuden paikan lankonsa avulla. Kyseinen työ raottaa ovia menneisyyteen ja yllätyksekseen - tai järkytyksekseen - hän tajuaa kuka hänen uusi pomonsa on: tumma, kalpea kasvoinen, irlantilaishurmuri, Georginan nuoruusvuosien sydämenvalittu, Lucas. 

Hei ethän unohda minua on hauska, sen hieman kiero huumori miellyttää minua erityisesti. Nerokasta sanailua, mustaa huumoria mutta myös rankkoja kokemuksia, joiden lukeminen sai ainakin minun silmäni kostumaan. Tarinassa on paljon samaistumisen aiheita. Tarinan kulku kohti sen päätöstä ei ole suoraviivaista. Melkein sen mutkainen kulku sai minutkin jo luovuttamaan ja antamaan periksi, ehkä tämä ei olekaan niitä kirjoja, jotka päättyvät kuten toivoisin niiden päättyvän.
Ja kun kirja päättyi, toivoin kipeästi sen jatkuvan. Tarina on ihana, se lämmittää minun romantiikan nälkääni. Tästä näkisin mielelläni myös elokuvan, mutta tekijöille huomio, tarina ansaitsee runsaasti jatkokohtauksia kirjan loppukohtauksen jälkeen! 

Hei ethän unohda minua on nautinnollinen lukukokemus. Sen kertoo jo sekin, että luin vipan kappaleen useampaan kertaan. On vaikea päästää irti.


Kirjan kirjoittaja Mhairi McFarlane (s. 1976) on maailmanlaajuista suosiota saavuttanut brittiläinen kirjailija. McFarlane tunnetaan chick lit teoksistaan. McFarlane julkaisi ensimmäisen romaaninsa Sinuun minä jäin (eng. You Had Me At Hello) vuonna 2012. Tänä vuonna ilmestyy uusi kirja Mitä jos en löydä sinua koskaan. Ikävä kyllä hänen kirjansa ovat kukin tietääkseni omia yksilöitään, eikä tarinat jatku kirjoista toisiin. Tarkistin asian toiveikkaana, mutta jouduin pettymään.

Hei ethän unohda minua 
Mhairi McFarlane







perjantai 22. toukokuuta 2020

Kodin noita

Kirja-arvostelu, Suvikukkasia


Noituus. Sillä sanalla on monivivahteinen kaiku. Toinen ajattelee sen liittyvän satuihin, toinen pahoihin aikeisiin. Mutta oikeasti, noituus voi olla myös kaikkea hyvää. Kodin noita on jatkoa ihanalle Vihreä noita -kirjalle. Vihreä noita kulkee vihreää polkua ja on tietoinen siitä, kuinka luonnon energia virtaa hänen elämänsä ja ympäristönsä läpi. Kodin noita taas keskittyy kotiin ja keittiöön.


crafty witch, noituus


Jokapäiväiset asiat voivat olla maagisia. Magiaa voi löytää ja sisällyttää kaikkeen arkiseen. Se mikä näistä asioita tekee maagisia on se oma aikomus, hetkessä eläminen, tietoinen tekeminen ja keskittyminen tekemiseensä. Kotinoituuden ydin on yksinkertaisuudessa ja siinä, että oikeasti keskittyy kotona tehtäviin askareisiin, on sitten kyse siivouksesta, ruoanlaitosta tai vieraiden kestitsemisestä.

Kotinoituus ei vaadi mitään erityisiä välineitä tai loitsuja, mutta on tarvikkeita joista voi olla apua tai hyötyä. Ja mitä loitsuihin tulee, niitä kotinoita voi luoda itse.

Tämä kirja keskittyy siis kotiin pohjautuvan henkisyyden ylläpitämiseen ja henkisen kotilieden perustamiseen. Kotinoidan sydämenasia on pitää huolta kodista, perheestä ja ystävistä, sekä luoda kodista turvallinen ja rakkaudentäyteinen turvapaikka kaikille siellä asuville ja vierailijoille.

Kodin noita

Kodin noita -kirja opastaa sinua paikallistamaan kodistasi henkisen kotilietesi. Kun kotilieden paikka on löytynyt - ja se voi olla muuallakin kuin keittiössä - se siunataan. Kotiliesi on kotisi sydän ja siellä sijaitsee kotinoidan tärkeimmät välineet. Kirjassa tutustutaan myös kodin jumaluuksiin ja kodinhaltijoihin eri kulttuureista. 

Kirja sisältää runsaasti tietoa kodin puhdistamisesta ja sen eri tekniikoista kuten suitsukkeista ja niiden valmistamisesta. Kirjassa esitellään myös erilaisten arkipäiväisten esineiden materiaaleja ja niiden sisältämät energiat ja merkitykset. Kirjasta löytyy lisäksi jonkin verran ruokareseptejä, yrttien taikaa, käsitöitä ( #craftywitch ) ja loitsuja sekä erilaisia rituaaleja, ja paljon kirjavinkkejä asioiden tarkempaa tarkastelua varten.

Kodin noita on ihana ja maanläheinen tietopaketti. Kotinoituus on arkipäiväisiä asioita ja hetkiä, joihin on lisätty ripaus magiaa. Kotinoita elää hetkessä, meditoi, pitää huolta läheisistään ja kodistaan koko sydämellään. Kotinoituus ei ole puuttumista kenenkään vapaaseentahtoon vaan asiat tehdään jokaisen korkeimmaksi parhaaksi. Kotinoituus on tietoisuutta, maagista mindfulnessia. 



Murphy-Hiscock, Arin
Kodin noita
Kattava opas taianomaisten tilojen luomiseen loitsuilla ja rituaaleilla