tiistai 17. heinäkuuta 2018

Koreja ja muovipusseja Moreenin uutuuskirjoissa!

Yksinkertaisuus. Vaivattomuus. Näppärät ideat. 
Siinä kolme tärkeintä hyvän diy-idean ominaisuutta. Olen lyhytjäntäinen ihminen, enkä jaksa väkertää saman asian parissa kauaa, enkä ainakaan jaksa päntätä vaikeaselkoisia ohjeita ennen jonkun työn aloittamista. Simppeliä ja yksinkertaista siis. 

Mitä näppärämpi idea sitä enemmän innostun. Näin kävi Moreenin uutuuskirjojen kanssa. Toisessa niissä virkataan muovipusseista ja toisessa tehdään erilaisia koreja ja säilytyspaikkoja erilaisista materiaaleista, ja ideana on juuri se mistä pidän eli helpot ohjeet, nopeat työt. Jes! 

Kummankin kirjan ideat toteutuvat pääsääntöisesti kotoa löytyvistä materiaaleista kuten muovipusseista, langoista, rautalangasta ja kankaista. Lisäksi materiaaleina on huopaa, nahkapaperia, nahkaa, korkkia, tuohta ja ontelokudetta. Näitäkin saattaa monelta askartelijalta varastoistaan löytyä. Ja mikä parasta minusta on se, että ideoita ja materiaaleja voi yhdistellä oman maun mukaan. Eli jos jokin työ ja malli miellyttää eikä tarvittavaa materiaalia löydy itseltä niin voi soveltaa ja käyttää jotakin muuta. 


Susanna Uusitalon Koreja käsin sisältää kaksikymmentä erilaista korimallia. Mallit ja materiaalit ovat monille tuttuja mutta niissä on silti aina jotakin jujua tai vanha tuttu materiaali muotoutuukin joksikin uudenlaiseksi tai pääset tutustumaan ihan uusiin materiaaleihin kuten nahkapaperiiin tai korkkiin. Koreissa käytetään sekatekniikoita ja se tuo moniin malleihin mukavaa särmää. Valkoisesta räsymatosta tehty lankakori saa hienon reunakoristeen makrameetekniikalla, puukiekosta syntyy oiva leipäkori pajun ja punonnan avulla, vanerista luonnistuu pyykkikori ja kori puutarhatarvikkeille ja pahvilaatikosta ja matonkuteista valmistuu kiva lehtikori. Entä mitä syntyy kumimatosta, pyörän sisäkumista tai muoviletkusta? Vastaukset löytyvät tästä kirjasta!

Satu Latvatalon Plastiikkia, plastiikkia! -kirjasta löytyy kesäisiä virkkausideoita, joiden materiaaleina on hyödynnetty muovipusseja. Satu sanoo, että kaikki lähti siitä, että hän tarvitsi leikkimökkiin mattoa ja oivalsi, että muovipusseista voisi tehdä "lankaa", josta virkata haluamansa maton. Siitä lähti ideoiden tulva ja syntyi myös tämä kirja. Kirjasta löytyy hauskoja ideoita, joissa monet purkit ja purnukat ovat saaneet ylleen virkatun suojuksen. Muovilangasta virkatut suojukset käyvät todella hyvin myös ulkokäyttöön esimerkiksi kukkaruukkujen päälle! Muovipusseista voi virkata myös laukkuja, reppuja, aamutossuja, amppeleita, kirjankansia ja pitsikoristeisia kiviä. 

Kirjan malleja kun katsoo ei ensisilmäyksellä edes tajua, mistä materiaalista on kyse. Muovipussit sopivat yllättävän hyvin herkkiinkin virkkausmalleihin. Kirjan alusta löytyy materiaali-infoa eri muovipusseista ja siitä, millaista jälkeä niistä saa aikaan, miltä työstäminen tuntuu ja miten paljon pusseja suurinpiirtein kuhunkin työhön tarvitaan. 

Kirjan malleissa on käytetty ostopusseja, eli esimerkiksi jätesäkkejä ja rullittain myytäviä roskapusseja. Kierrätysvinkkelistä ajateltuna paras vaihtoehto olisi käyttää hyödyksi jo kertaalleen käytetyt kaupan ostoskassit koska yhä enemmän nykyään puhutaan siitä miten muovituotteiden käyttöä tulisi välttää ja monet kaupat ovat jo siirtyneet maksullisiin pusseihin (siis ne kaupat joissa pussit ovat ennen olleet ilmaisia). Mutta käytettäessä sekalaista pussivalikoimaa virkkaustöissä tulee ottaa huomioon, että värityksestä ja ilmeestä ei tule niin seesteinen kuin tämän kirjan malleista. 

Plastiikkia, plastiikkia! & Koreja käsin ovat Moreenin /Otavan uutuuksia.



maanantai 9. heinäkuuta 2018

Sisäkumit kiertoon!

Polkupyörästä hajosi rengas. Jotain hyvää siitäkin silti seurasi. Sain nimittäin sisäkumin jatkojalostusmateriaaliksi. Olen usein katsellut siitä tehtyjä DIY-henkisiä juttuja ja nyt sain vihdoin itsekin kokeilla. Harvemmin ne pyöränrenkaat silti hajoavat, en muista että olisi ikinä vielä tarvinnut tehdä vastaavaa operaatiota vaikka olen aina ajanut paljon pyörällä...

Mutta takaisin siihen pääasiaan eli pyörän sisäkumin hyötykäyttöön. Haeskelin ideoita ja inspiraatioita Pinterestistä. Sisäkumit ovat hyvin monikäyttöistä materiaalia. Niitä voi ommella ja siten valmistaa niistä vaikka laukkuja ja kukkaroita. Sen lisäksi sisäkumit ovat hyvää materiaalia asusteisiin ja koruihin, eikä työvälineiksi tarvita välttämättä kuin saksia. Kumi on kimmoisaa ja kestävää, ja sitä on helppo leikata. 

Minulla oli jemmassa vielä pari Johanpuulta saamaani puista korukiekkoa ja kokeilin yhdistää siihen sisäkumist leikkaamani ohuet suikaleet. Leikkasin ensin 4 noin 1 cm levyistä ja n. 50 cm pituista suikaletta, jotka leikkasin sitten vielä puoliksi, eli sain aikaan yhteensä 8 kpl 50 cm pituisia naruja, jotka kiepsautin puukiekon läpi. Kaulanauhaksi leikkasin alle 5mm levyisen sopivan mittaisin kumisuikaleen, jonka kiinnitin puukiekkoon ja solmin suikaleen päät yhteen. Ja kappas, koru on valmis!


Toisesta kuminpalasesta tein käsikorun, jonka tekoon ei tarvita kuin terävät sakset. Leikkasin ensin tarpeeksi pitkän kappaleen, joka menee siis ranteen ympäri ja lisäksi vielä kymmenisen senttiä ylimääräistä. Tämä ylimääräinen osa kavennetaan siten, että sen voi pujottaa kappaleen toiseen päähän leikattuihin viiltoihin ja tällä menetelmällä kappaleesta tulee ranneke. 

Leikkasin koruun ohuita aukileikkauksia korun suuntaisesti, siten että näyttää kuin koru koostuisi useista kumisuikaleista. Oikeastaan materiaalia voisi helposti luulla myös nahaksi, tai keinonahaksi.

Leikkausmallia vaihtelemalla koruista saa helposti erilaisia. Helpointa on varmasti suunnitella kuvio ensin paperille ja piirtää se sitten kumin pintaan ja leikata piirrettyjä ääriviivoja pitkin muotoonsa. 

Suvikukkasia, DIY, koru





lauantai 30. kesäkuuta 2018

Villiintynyt kasvihuone!


Ajatukseni kasvihuoneen ja oleskelutilan yhdistämisestä näyttää kariutuneen. Kasvit ovat ottaneet tilan haltuun ja vallanneet oikeastaan koko kasvihuoneen maasta kattoon asti. Oven avatessa myskikurpitsan lehdet työntyvät ulos oviaukosta, oliko ehkä virhe istuttaa taimet juuri tuohon päätyyn jossa oviaukko on.

Viime kesänä kokeilin kasvattaa myskikurpitsaa ulkona sille tehdyssä penkissä, mutta eihän se kasvanut juuri lainkaan. Kasvihuoneoloissa parin lehden taimesta on kasvanut liki sadan lehden köynnös parissa kuukaudessa. Täytyy selvitellä voiko sitä karsia jotenkin, jotta lehdet eivät vie kaikkea voimaa itse kurpitsoilta. Pari kurpitsan kukkaa on jo kukkinut ja nuppuja on runsaasti. Olisipa hauska jos kurpitsoista kasvaisi oikein sellaisia isoja yksilöitä!

Soma verkkokori kantaa tarvittavat apuvälineet kasvihuoneessa puuhastelua varten.
Alkuyön tunteina kävin vielä kuvailemassa kasvihuoneen elämää. Lisätukia vaativat niin chilit kuin perunatkin. Jälkimmäiset ovat kasvaneet aivan älyttömän korkeiksi, huvittaa ihan ajatella miltä kasvit ja tila näyttävät loppukesästä. Tämä on tällaista kokeilevaa puuhastelua, uuden äärellä ollaan ja kaikki ei varmaankaan ihan sääntöjen mukaan mene.


Tunnelman luominen kasvihuoneessa taisi jäädä näihin valoihin, koska tilanpuute tuli jo kesäkuussa vastaan. Laitoin minä huoneen perälle yhden ritiläjakkaran, istumista varten. Mutta sekin on jo täyttynyt erinäisistä taimista ja kasveista, jotka olen tuonut lämpöön asustamaan. No, kasveillehan nämä on tarkoitettukin joten antaa niiden nauttia olostaan pienessä valokopissaan. Kyllä me ihmiset löydämme itsellemme paikan muualtakin.


Tomaattiviidakosta löytyy jo muutama ihana pieni raakilekin.


Kasvihuonekokeiluni on hieman karannut käsistä, kaikki rehottavat valtoimenaan. Salaatit ovat kasvaneet yhtäkkiä melkein puiksi ja herneet ottavat tukea jättimäisiksi kasvaneista tomaateista. Olen yrittänyt poistella tomaatista niin kutsuttuja 'varkaita', mutta niitä on vaikea hahmottaa kun varkaat ovat kasvaneet yhtä isoiksi kuin itse pääkasvi. Chilit kukkivat ja pari kehäkukkaakin on pilkahtanut esiin kaiken keskeltä. Mahtaako rehotukseen olla syynä ravinteet mitä olen kasveille antanut... Mitään myrkkyjä tai keinotekoisia aineita en käytä vaan ihan luontaisia keittiöstä löytyviä raaka-aineita olen käyttänyt. Kasvini ovat saaneet ravinteita mm. kahvinpuruista, munankuorista ja banaaninkuorista. Jep, kyllä. Luin netistä, että banaaninkuoret ovat todella hyödyllinen ravinne puutarhassa käytettäväksi. Nokkosia olen myös kerännyt varpaita polttelemasta ja laittanut ne kasteluvesitynnyriin muhimaan, siitä saa sitten ajan kanssa hyvää lannoitetta ja "hoitoainetta" jos tuholaiset hyökkävät kasvieni kimppuun.

On se vaan silti ihanaa kun saa nauttia omasta sadosta, kiva hakea aamiaispöytään itse kasvatettuja salaatinlehtiä.

Kengät on syytä jättää ulos, jotta voi varpailla tunnustella mihin on turvallista astua.


Tilattiin tämä kasvihuone Preeco.fi -verkkokaupasta. Hyvin siellä kasvit kasvavat ja plussaa on tietysti tuo säädettävä kattoikkuna. Sen olen jättänyt pikkuisen raolleen silloin kun ollaan oltu yö poissa kotoa. Lämpötila ei vaihtele liian voimaakkaasti ja kasvit saavat happea. Huone hikoilee nimittäin reippaasti heti kun aurinko alkaa vähänkään paistaa pihaan. Kattoikkunassa on suojatarra edelleen paikoillaan, ei saatu sitä nypittyä irti asennuksen jälkeen. Sama juttu noiden asennustarrojen suhteen, nekin ovat niin tiukasti kiinni ettei viitsi alkaa takkuamaan niiden kanssa, hajoaa pian koko mökki. Tässä kasvihuoneessa on liukuovi, joka liukuu suht hyvin auki ja kiinni. Tosin hiekkaa ja multaa menee helposti liuku-uraan ja se vaikeuttaa oven liikkuvuutta. Eräänä tuulisena päivänä  kattolevytkin irtosivat ja lensivät ojaan mutta mies laittoi kirkasta silikonia levyjen saumoihin niin ainakin nyt ovat pysyneet paikoillaan. Kasvihuoneen sivuilla on rännikaukalot ja tuunattiin niihin muoviputket ja putket isoihin saaveihin, jotta saadaan tärkeät sadevedet talteen. Tälle kesää ei tosin kyllä vettä ole sadellut kuin parina päivänä. Onneksi kuitenkin sen verran tuli vettä, että saavit täyttyivät ja luonto sai kaipaamaansa kosteutta.

Preecon verkkokaupassa näyttäisi olevan kesäalet meneillään. Kasvihuonevaihtoehtoja löytyy runsaasti, klikkaa tästä niin pääset tutustumaan valikoimiin!



Yhteistyöpostaus Preeco.fi kanssa.




torstai 28. kesäkuuta 2018

Nurinkurinen opas hyvään elämään


Roisi kielenkäyttö ja naseva kirjan nimi riittävät mielenkiinnon herättämiseen. Mukaansatempaavan röyhkeä teksti pistää lisää vettä myllyyn. Koukussa ollaan. Kirjan sanoman voi kiteyttää muutamaan sanaan, jotka löytyvätkin näppärästi kirjan kannesta. Perusajatus on oikeastaan melko sama kuin kirjassa  Viis veisaamisen elämänmullistava taika, mutta Kuinka olla piittamaatta paskaakaan on vain miehen näkövinkkelistä kirjoitettu versio samansuuntaisesta aiheesta. Oikeita asioita nurinkurin ajateltuna, kirjaa lukiessa tulee tunne, että kaikki vedetään läskiksi ja vitsiksi, mutta sitten yhtäkkiä suunta vaihtuukin vakavasävyiseksi.

Kirja auttaa harkitsemaan kylmäpäisemmin mille asioille elämässä kannattaa antaa arvoa ja mitkä taas jättää omaan arvoonsa. Älä piittaa paskaakaan on kiteytys, jonka tarkoitus on auttaa kohtuullistamaan elämälleen asetettuja odotuksia ja valitsemaan jyvät akanoista. Kun hyväksyy sen, että elämään kuuluu väistämättä myös epäonnistumisia, pettymyksiä, menetyksiä, katumusta ja kuolemaa, oppii samalla hyväksymään sen, että vastoinkäymiset ovat osa elämää. Kivun voi selättää vain, jos oppii sietämään sitä. Kirja auttaa muuttamaan koetut ongelmat hieman paremmiksi ongelmiksi. Kirja myös antaa monia ajattelemisen aiheita ja se kyseenalaistaa monia nykypäivän trendi-ajattelutapoja, mm. elämäntapaoppaiden suoltamaa ajatusta siitä, että kaikki ovat poikkeuksellisia. Haitallinen on myös ajatusmalli, joka sanoo, että tavallisuus ja keskivertous ovat yhtäkuin epäonnistuminen. Jos kaikki olisivat niin kovin poikkeuksellisia, silloin kukaan ei ole poikkeuksellinen. Loogista vai mitä? Toinen ongelmakohta nykyihmisten elämässä on some. Sosiaalisessa mediassa ei nimittäin elämän ankeuksia mainita, vaan kaikki on niin mahtavaa, tai tarkemminottaen kaikkien elämä on niin mahtavaa ja huisin upeaa, että tavallinen tylsä tallaaja helposti ahdistuu kun näihin verrattuna oma elämä tuntuukin aivan kuolettavan tylsältä. Missä vika kun ei nauti tai ei liihota pilvissä. Tähän auttaa se, että antaa tunteiden tulla ja mennä, ja se ettei yritä liikaa (olla jotakin muuta). Kyseessä on Mark Mansonin mukaan takaperoisuuden laki. Se kun asiat loksahtelee paikoilleen juuri silloin kun lakkaa pitämästä jotakin asiaa turhan tärkeänä.

Mark Mansonin ajatuksissa on ideaa, hän kehottaa mm. unohtamaan itsensä ja itsensä määritelmät, sillä silloin ihminen on vapaa rajoituksista ja siten vapaa kasvamaan. Hän myös sanoo, että epäonnistuminen on tärkeää koska sitä kautta saavutetaan onnistuminen. Ei siis kannata masentua epäonnistumisista, harva on seppä syntyessään. Viimeinen tärkeä pointti elämän suhteen - siis sen lisäksi että opit sanomaan ei - on "tee edes jotain" -periaate, joka tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että  päästäksesi kohti tärkeää (elämän-)muutosta, sinun täytyy tehdä edes jotain. Vaikka ihan pienikin teko, se on silti aina pieni askel kohti haavetta tai unelmaa.

Mark Manson
Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan
Nurinkurinen opas hyvään elämään
Atena 2018


keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Luonnon näkymätön kauneus



Luontoa täytyy suojella ja vaalia. Tämä sama ajatus ja toive nousee kaikkialta kaikille. Mutta kuinka moni kuulee tuon tärkeän viestin, saati regoi siihen mitenkään? Luonnon näkymätön kauneus -kirjan pääsanoma on, että kukaan luontoa ja eläimiä rakastava ei kohtele niitä huonosti. Onneksi hyviä ihmisiä on, niitä jotka arvostavat maapalloa ja sen hyvinvointia. Siitäkin huolimatta olemme silti kovaa vauhtia menossa kohti tuhoa. Metsiä hakataan, kasveja riivitään, ilmaa tuhotaan myrkyillä ja saasteilla, eläimiä tehotuotetaan ja villieläimiä salametsästetään. Missä on kirjoitettu, että ihminen olisi muita tärkeämpi? Se on ajatus mikä on vaivannut mieltäni vuosia. Maapallo, luonto, eläimet, kaikki ovat olleet täällä paljon kauemmin kuin ihmiset. Nuo kävelevät tuholaiset, jotka ottavat kaiken itselleen kysymättä tai säälimättä ja jotka pitävät itseään muita tärkeämpinä ja hyödyllisempinä. Mutta totuushan on se, että maapallo kyllä jatkaa pyörimistään vaikka ihmiset yhtäkkiä katoaisivatkin, sama ei päde toisinpäin. 

Oikein toimiminen ei silti aina ole helppoa. Tai oikean vaihtoehdon löytäminen.

Sinikka Piipon uusin kirja käsittelee luonnonhenkiä, niitä suuria pieniä olentoja jotka täyttävät kaiken ympärillämme, mutta joita suurin osa meistä ei aisteillaan aisti. Ja kyllähän me tiedämme, että asioita voi olla olemassa vaikkemme niitä näkisikään. Olisipa ihana olla edes hetki Sinikan saappaissa. Nähdä ja kokea se maailma, minkä tietää olevan olemassa mutta jota ei koskaan saa nähdä. Tai ei ole saanut nähdä. Kyllä minä silti juttelen luonnolle ja kaikille sen elementeille, mielessäni yleensä. Viimeksi tänään kun perkasin kasvimaata ja mietin mitä voin ottaa pois, vai voinko mitään. Ja vaikkei luonnonhenkiin uskoisikaan niin kasvitkin ovat eläviä olentoja, sen voit tarkistaa vaikka tästä hyvin mielenkiintoisesta kirjasta Loistavat kasvit. Sen luettuani minun oli yhä vaikeampi kitkeä ja siistiä puutarhaani. Sitä paitsi en ajattele minkään olevan ns. rikkakasvi. Jokainen on yhtä tärkeä ja moni kasvi on myös ravinnoksi kelpaava. 

Uskot tai et, luonto on täynnä näkymätöntä kauneutta. Voimaa, joka yrittää kaikin tavoin suojella ympäristöämme jota niin huonosti kohtelemme. 

Kiitos Sinikka Piipolle tästä herkän kauniista kirjasta. On rohkeaa ja tärkeää jakaa tietoa, jota luonto haluaa meille kertoa. Kunpa osaisimme kuunnella ja nähdä, ja sitä kautta käyttäytyä luontoa suojelevasti. Oli myös ihana kuulla Sinikan kokemuksista ja aistihavainnoista. Saisinpa minäkin aistia. Tämä kevät on ollut raastavan raskas ja surullinen, olisi voimaannuttavaa saada viestejä menneiden elämien kautta, sekä saada ohjausta elämänsuunnan löytymiselle ja ilon palauttamiselle elämään, jälleen ja kaikesta huolimatta.

Kirjan lopusta löytyy runsaasti kirjavinkkejä luonnonhengistä, ja tässä vielä yksi suomalainen laaja kirja aiheesta: Tuulia Heinonen: Tähtien lapsia, enkelimäisiä olentoja (Valmiixi 2014).

Sinikka Piippo
Luonnon näkymätön kauneus
Sitruuna Kustannus Oy 2018



torstai 21. kesäkuuta 2018

Liisa Westerbergin Kakkukirja


Kakut ne vaan kaunistuu päivä päivältä, niistä on tullut kuin taideteoksia.  Nykyään ei enää saa ihastelua tavalliset kermapursotuskakut, vaan niissä tulee olla jokin juju. Nakukakku, pokekakku, peilikuorrute, valumakuorrute... Koristeissakaan ei tarvitse nuukailla vaan kakun koristelun voi vetää luvan kanssa överiksi. Kakkuja ihastellessa voi helposti iskeä joko epäusko omia kykyjään kohtaan tai sitten ajatella päinvastoin ja haukata liian ison palan. Näitä hetkiä varten on hyvä olla käsillä kirja, joka opastaa alkuun ja tukee koko matkan vuoan valinnasta kakun viimeistelyyn.

Liisa Westerbergin Kakkukirjan avulla loihdit upeat ja näyttävät kakut arkeen ja juhlaan. 
Kirjassa käydään läpi viimeistä huutoa olevat koristelutekniikat ja kakkumallit, kuten kakkumaailman tämän hetken kuumin uutuus brush stroke- eli siveltimenvetokakut. Tosin uutuuksia taitaa tulla niin nopealla tahdilla jos sosiaalista mediaa seuraa, että nämäkin saattavat jäädä jo tämän hetken uutuuksien varjoon. Mutta jos olet kuin minä, että tulen yleensä kaukana jälkijunassa, niin ehtiihän näitä testailemaan vaikka vähän myöhässäkin. Näyttävän kuorrutteen saa myös sokerimassasta, jonka pinnan voi jättää sellaisekseen tai maalata sen elintarvikeväreillä tai -tusseilla. Suklaaganachella, marengilla, marjoilla ja makeisilla saa myös mukavaa ilmettä ja runsautta niin täytteisiin kuin koristeluihin. 

Ihastelen tässä juuri korvapuusti-juustokakkua, joka näyttää niin herkulliselta! Ja oopperakakkua, jossa maistuu mokka ja suklaa. S´mores-kakku runsaan suklaakerroksen kera saa sekin veden herahtamaan kielelle. Ohjeet ovat selkeät ja yksityiskohtaiset. Jokaisen reseptin kohdalla on kerrottu sen haasteellisuusaste, kakun koko sekä miten paljon aikaa sen tekoon vaaditaan.

Luen ruoka- ja leivontakirjoja usein inspiroituakseni niistä. Kammoksun sokerin ja hiilareiden määrää mutta samaan aikaan ihastelen upeita luomuksia. Resepteistä ja ohjeista on mukava hakea ideoita esimerkiksi makumaailmoihin ja koristeluun. Ohjeita voi sitten toteuttaa itselleen parhaimmalta tuntuvalla tavalla. 

Liisa, Westerberg
Readme.fi 2018





maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kakku kuin makeinen!

Kun mietin makeisia ja lempimakujani niin suklaan kanssa ykkössijan jakaa lakritsi ja salmiakki. Olen oppinut jopa yhdistämään suklaan ja lakritsin. Toisinaan ne sopii hyvin yhteen, toisinaan ei. Erityisesti tumman suklaan maku sointuu hyvin yhteen suolaisen lakritsin kanssa. 

Tässä kakussa suklaan rooli on kuitenkin vähäinen, sitä löytyy vain kakun päällä olevista kekseistä, tummista ohuen ohuista oreokekseistä. Mustanpuhuvan kakun päämakuina ovat aito lakritsi ja kookos. Kookosta löytyy niin pohjasta, öljyjä ja hiutaleina, kuin täytteestä hiutaleiden muodossa. Mustan värin kakkuun antaa syötävä aktiivihiilijauhe (Rawnice), jota myy esimerkiksi Ruohonjuuri Oy. Ihastuin suunnattomasti aktiivihiilen väriin, olen värjännyt sillä tuorepuuroja ja raakavanukkaita. Mustan värin syvyys on upea. 


Makeisista puheen ollen, tilasin ison laatikollisen herkkuja Maxikarkin verkkokaupasta, jonka valikoimista löytyy yli 1000 herkkua makeisista sipseihin, pähkinöihin ja kekseihin, sekä juomiin. Valikoima on jaettu selkeästi: suklaat, lakritsit, salmiakit, irtokarkit, patukat, juomat ja snackit löytyy kukin omista osioistaan. Hinnat verkkokaupassa ovat normaalit tai jopa hieman edullisemmat kaupan hintoihin verrattuna. Jos siis on tarve tilata isompi satsi herkkuja esimerkiksi juhliin, niin Maxikarkilta löytyy kyllä vaihtoehtoja. Sitä paitsi kyllähän se helpottaa ostamista kun tuotteet voi valita verkkokaupasta klikkaamalla ostoskoriin ja paketti saapuu parissa päivässä lähipostiin. Klikkailu säästää aikaa ja poistaa murheen kauppaan ehtimisen suhteen. Aina ei ole mahdollisuuksiakaan päästä kotoa lähtemään kaikkien muiden kiireiden alta ostoksille. Maxikarkilta löytyy vaivatta myös gluteenittomat, sokerittomat ja vegaaniset tuotteet. 

Itselleni uskollisena tilasin monta kiloa salmiakkilakritsia ja salmiakkia, ja tietysti muutaman tummasuklaalevyn. Ostoskorista löytyivät myös sipsit, pähkinäsekoitukset ja pari erikoisuutta joita halusin maistaa, brittiläisiä Maltesers-suklaapalloja ja amerikkalaisia Nerds-karkkirakeita. 

Selaillessani Liisa Westerbergin Kakkukirjaa sain idean toteuttaa mustan juustokakun! Ja koska rakastan juustokakkuja valinta oli selkeä. Mustaa kakkua en olekaan vielä tehnyt joten sekin oli päästävä testaamaan, varsinkin kun kaapissani on pussi aktiivihiilijauhetta. Se ei tuo lainkaan makua vaan antaa ainoastaan upean syvän mustan sävyn. Ja luokitellaanhan sekin superfoodiksi.

Maxikarkki, verkkokauppa, yhteistyö

Lakukakku

Pohja
100 g digestivekeksejä
20 g voita
2 rkl kookosöljyä
2 rkl kookoshiutaleita
pari pyöräytystä merisuolaa myllystä

Täyte
2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3 tl aitoa vaniljasokeria
2 tl aktiivihiilijauhetta
2 tl raakalakritsijauhetta
1/2 dl kookoshiutaleita
3 liivatelehteä + 2 rkl kuumaa vettä
pari pyöräytystä merisuolaa myllystä

Kakun päällä ohuita Oreokeksejä, salmiakkilakritsimaton paloja ja uusia suosikkejani, Malaco Crazy Face Salty -makeisia joissa yhdistyy herkullisesti toffee, lakritsi ja salmiakki.

Tein kakun korkeaan 15 cm halkaisijaltaan olevaan irtoreunavuokaan.

Tee ensin pohja. Murenna keksit ja lisää joukkoon voisula ja juokseva kookosöljy. Sekoita massa tasaiseksi ja taputtele irtopohjavuoan pohjalle. Laita pohja jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi. 

Valmista täyte laittamalla ensin liivatelehdet turpoamaan kylmään veteen. Jatka vaahdottamalla kerma ja lisäämällä joukkoon tuorejuusto ja muut aineet. Sulata turvonneet liivatelehdet kuumaan veteen ja lisää liivateseos ohuena naruna täytteen joukkoon. Sekoita ja kaada täyte pohjan päälle. 

Anna kakun hyytyä muutama tunti jääkaapissa ennen nauttimista ja koristele kakku haluamallasi tavalla. Aktiivihiili on todella runsaspikmenttistä joten kannattaa suojata vaatteet ja tekstiilit sitä syödessä. Tosin aika hyvin sen tahrimat kankaat saa pestyä kunhan heti tuoreeltaan tahrat pesee.

Maxikarkilta herkut pöytään


Makeiset saatu yhteistyönä Maxikarkki.fi -verkkokaupasta.  
Yhteistyön apurina Somessa.com.