torstai 28. toukokuuta 2020

We are All Tigers



Kestopuna testissä, Naturellement.fi

Olen metsästänyt hyviä kestopunia jo jonkun aikaa. Monenlaisia olen testaillut ja monta on vielä testaamatta. Luonnonkosmetiikka kiinnostaa aina ja sitä mielelläni käytän ja tutustun itselleni uusiin tuotteisiin. Sen kestopunan, jonka olen todennut tähän asti voittamattomaksi, tuotesisältöä en täysin tunne. Täytyisi tutustua tarkemmin INCI-nimikkeistöön.



All Tigers on itselleni uusi tuttavuus, mutta olen nähnyt ja lukenut ihmisten kommentteja ja vahvoja suosituksia. All Tigers on innovatiivinen, ranskalainen meikkisarja, joka on kehitetty yhdessä Instagram-yhteisön kanssa. Merkin huulipunissa on aina vähintään 82% luonnollisia ainesosia. Näiden huulivärien sanotaan olevan erityisen kestävistä pigmenteiltään, "suudelman kestäviä", koko päivän punia. Kauniita, värikylläisiä sävyjä valikoimissa on viitisentoista.

Sarjan tuotteet eivät sisällä lainkaan eläinperäisiä ainesosia, ne ovat vegaaneja, ja osa tuotteiden tuotosta menee uhanalaisten tiikereiden suojeluun. All Tigersin tyylikkäät pakkaukset on valmistettu Euroopan luomumerkkien hyväksymistä materiaaleista. 


All tigers

Omia kokemuksia tuotteesta...

Kun ensimmäisen kerran kokeilin tätä mattamaista huuliväriä kämmenselkääni olin että vau! Tämähän todellakin on hurjan pigmenttistä ja pitävää. Alun alkajaiseksi olin ajatellut, että tuskin tulen öljyjä tarvitsemaan värin irrottamiseksi iholtani, mutta väärässä olin. Huuliväri otti tiukasti kiinni ihoon ja sen koostumus tuntui peitevoidemaiselta, tiiviiltä ja värikylläiseltä. Saamani sävy 'Rosewood' tuntui hylsystä päin liian oranssilta minun sävyihini, mutta huulillä sävy kuitenkin muuttui tiilenpunaisesta hieman murretumpaan sävyyn.

Huulivärin mukana tulevalla aplikaattorilla värin levitys onnistuu helposti ja vaivattomasti. Ainakin tällainen neutraali sävy levittyy siististi huulille, asia voi olla eri vahvempien sävyjen kanssa. Väri tuntuu huulissa ensin vähän tahmealta mutta kuivuu muutamassa minuutissa aika huomaamattomaksi. 

Mitä kestoon tulee, niin ainakaan tämä sävy ei lunasta lupaustaan. Joissakin kestopunissa olen huomannut sävyllä olevan merkitystä värin kestoon käytössä, esimerkiksi maanläheiset sävyt pysyvät paremmin ja pitempään kuin vaikkapa punaisena hehkuvat sävyt.
Hinnaltaan tämä tuote on melko kallis, n. 25e. Kun miettii tuotteen kestoa ja hintaa, niin jättäisin toistamiseen ostamatta, vaikka tuotteen taustalla oleva ideologia ja hyvät teot saavatkin empatian nousemaan pintaan.

Täydellistä pitoa ja kestävyyttä ei siis All Tigersin nestemäinen mattaväri anna. Väri kestää huulilla muutaman tunnin, jos sinä aikana ei huuliin koske lainkaan. Mutta esimerkiksi juodessa tai suuta pyyhkiessä väri siirtyy mukiin tai paperiin, ikävässä tapauksessa pusuteltaessa toisen kasvoille tai vaatteille. Ja kun väriä siirtyy vaatteisiin, se ei pesussa irti lähde.  
Rasvainen ruoka on tämän punan vihollinen, siinä vaiheessa väri lähtee huulilta lähes kokonaan. All Tigersin huuliväri ei siis anna täydellistä luottoa ja pitoa. Minusta tuntui kokoajan hieman epävarmalta, koska en voinut luottaa värin pysymiseen huulilla. Esimerkiksi huulia maiskuteltaessa väri siirtyi huulten reunojen yli ja antoi siten epäsiistin ilmeen. 

Harmittaa kyllä, varsinkin kun sain tuotteen testiin. Ja harmittaa siksi, että merkin taustalla on niin paljon hyvää. Mietityttää, että onko minussa jokin vika kun toisten hurraamat tuotteet tuottavatkin minulle pettymyksiä. Noh, mutta ei tämä silti kaapin perukoille jää. Aion käyttää tuotetta, mutta muistutan itseäni siitä, että kyseessä on tavalliseen punaan verrattava tuote.

Onko sinulla hyviä kokemuksia tästä tuotteesta? Kestääkö jokin tietty sävy toista paremmin?

Kiitos tuotteesta Naturellement. Naturellement tarjoaa luonnollisesti parasta. Aitoa, innovatiivista ja persoonallista luonnonkosmetiikkaa eettisesti ja ekologisesti. Naturellementin tuotevalikoima koostuu loistavasta laadusta, innovatiivisuudesta sekä ekologisuudesta, eettisyydestä sekä aitoudesta. Valikoimista löytyy myös paljon vegaanisia tuotteita eikä missään tuotteissa ole käytetty eläinkokeita. Kaikki tuotteet on valmistettu Ranskassa .

Naturellementin takaa löytyy kosmetologi, aromaterapeutti Liisa Seppälä, joka etsii aktiivisesti uusia, innovatiivisia tuotteita, jotka ovat persoonallisia ja poikkeavat nk. perusluonnonkosmetiikasta raaka-aineidensa, teknologiansa tai ideologiansa vuoksi. Hän tuntee jokaisen maahantuomansa brändien valmistajat henkilökohtaisesti ja on valinnut pienehköjen, eettisten ja ekologisten laboratorioiden huipputuotteet.

Naturellementin valikoimaan kuuluvat:
Terre d’Oc, Aloree, Florame, Marius Fabre, Karethic, Savon Stories, Baume Integral sekä
ALL TIGERS-meikit sekä matkaparfyymit FiiLiT. 











sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Hei ethän unohda minua



Mistä tunnistat hyvän kirjan? Minä tunnistan sen siitä, etten voi laskea sitä käsistäni. Että unohdan kaiken muun. Että tuskastun häiriöistä ympärilläni. Hyvän kirjan tunnistaa myös tietynlaisesta turhautumisesta, sellaisesta ettei jaksaisi odottaa tarinan päätöstä, mutta toisaalta ei kestä myöskään sitä, että se päättyy.

En ollut ihan varma mitä saan kun otin käsiini Hei ethän unohda minua -kirjan. Aluksi se tuntui hyppivän paikasta toiseen, etten saa kiinni tarinasta. Välillä se tuntui jotenkin teennäiseltä tai väkinäiseltä ja ajattelin, että taas näitä 'muka-loistavia, kriitikoiden ylistämiä, jotka ei oikeasti ole yhtään sinnepäinkään'-raapustuksia. Sinällään on aika hassua, että ihminen kaipaa fiktiivistä, jonkun toisen keksimää, tarinaa tuomaan itselleen hyvää oloa ja nautintoa, ja sitten kun tarina on saatu päätökseen ihminen tuntee kaipuuta  tai ahdistusta tarinan päättymisestä. Jokainen meistähän voisi kirjoittaa tarinan uusiksi, tai lisätä haluamansa lopun. Yleensä aina käy niin, että ainakin minä jään kaipaamaan lopun jälkeen uutta hekumaa. On lähes kiduttavaa, että luet satoja sivuja ennen kuin pääset kaipaamaasi lopputulemaan ja sen jälkeen tarina päättyy. Olen lapsesta asti kaivannut 'happyendin' jälkeistä uutta kappaletta, joka kertoo mitä sitten tapahtui.

Annoin kirjalle kuitenkin mahdollisuuden, viimeistään siinä kohtaa kun sain selvän vastauksen siihen miksi minun on luettava kirja loppuun. Tarina on tavallaan aika tuttu. Ainakin kaltaiseni romantikko tunnistaa rakkauden ja kaksi ihmistä sen ympärillä. Se olikin sitten menoa. Hei ethän unohda minua kietoi itsensä pikkusormeni ympärille ja luin kuin riivattu. Ahmin sanoja ja lauseita, halusin päästä siihen pisteeseen johon toivoin - tai tiesin - tarinan päättyvän.

Georgina on kolmissakymmenissä oleva nuori nainen, pinkkiin pörröturkkiin sonnustautunut tarjoilija, jonka elämä ainakin sukulaisten silmissä on ala-arvoista. Huonosti koulutettu, huonojen työpaikkojen koluaja, jolla sukanvarressa ei ole rahaa pahan päivän varalle eikä tyyli ole ikäiselleen sopivaa, tai soveliasta. Kouluaikojen suositusta, tai suosiota janoavasta neidosta on suunta ollut vain alaspäin. Kävihän Georgina sentään kuitenkin vuoden yliopistoa mutta ikävien kokemusten myötä opiskelut katkesivat kuin kanalta pää. Rahapulassa hän otti kyseenalaisia töitä ja joutui huonoista työpaikoista huonompiin, näistä kokemuksista olisi saanut monta hyvää sketsiä. Ja saikin.

Kahdeksantoistavuotiaana Georgina rakastui poikaan nimeltä Lucas. Rakkaus tuli täytenä yllätyksenä, nämä kaksi kun olivat kuin yö ja päivä. He pitivät suhteensa salassa kunnes koulun päättäjäisissä aikoivat viedä suhteen seuraavalle tasolle. Mutta kohtalo, tai jotain ikävämpää, puuttui peliin. 

Tarinassa lukija jätettiin tuskallisen epätietoiseksi mitä tuona ikävänä päivänä tapahtui. Siihen viitattiin monen monta kertaa pitkin tarinan kulkua mutta piinallisesti asian avaaminen jätettiin ihan viime metreille. Toisaalta, sehän on nerokas tapa pitää lukijan mielenkiinto yllä. Jos kaikki avattaisiin heti, kiinnostaisiko kirjaa lukea loppuun asti. Toisaalta taas, minä joka rakastaisin happyendien jatkokohtauksia, olisin ollut erittäin innokas kuulemaan mitä sitten tapahtuisi.

Tarina hyppää alun nuoruusvuosista kymmenisen vuoden päähän, jolloin kaikilla on uudet kuviot. Georginan löytäessä nykyisen poikaystävänsä sängystä toisen naisen kanssa tarina saa uutta tuulta purjeisiin (kohti rakkauden satamaa). Eron yhteydessä Georgina menettää myös työpaikkansa mutta löytää pian uuden paikan lankonsa avulla. Kyseinen työ raottaa ovia menneisyyteen ja yllätyksekseen - tai järkytyksekseen - hän tajuaa kuka hänen uusi pomonsa on: tumma, kalpea kasvoinen, irlantilaishurmuri, Georginan nuoruusvuosien sydämenvalittu, Lucas. 

Hei ethän unohda minua on hauska, sen hieman kiero huumori miellyttää minua erityisesti. Nerokasta sanailua, mustaa huumoria mutta myös rankkoja kokemuksia, joiden lukeminen sai ainakin minun silmäni kostumaan. Tarinassa on paljon samaistumisen aiheita. Tarinan kulku kohti sen päätöstä ei ole suoraviivaista. Melkein sen mutkainen kulku sai minutkin jo luovuttamaan ja antamaan periksi, ehkä tämä ei olekaan niitä kirjoja, jotka päättyvät kuten toivoisin niiden päättyvän.
Ja kun kirja päättyi, toivoin kipeästi sen jatkuvan. Tarina on ihana, se lämmittää minun romantiikan nälkääni. Tästä näkisin mielelläni myös elokuvan, mutta tekijöille huomio, tarina ansaitsee runsaasti jatkokohtauksia kirjan loppukohtauksen jälkeen! 

Hei ethän unohda minua on nautinnollinen lukukokemus. Sen kertoo jo sekin, että luin vipan kappaleen useampaan kertaan. On vaikea päästää irti.


Kirjan kirjoittaja Mhairi McFarlane (s. 1976) on maailmanlaajuista suosiota saavuttanut brittiläinen kirjailija. McFarlane tunnetaan chick lit teoksistaan. McFarlane julkaisi ensimmäisen romaaninsa Sinuun minä jäin (eng. You Had Me At Hello) vuonna 2012. Tänä vuonna ilmestyy uusi kirja Mitä jos en löydä sinua koskaan. Ikävä kyllä hänen kirjansa ovat kukin tietääkseni omia yksilöitään, eikä tarinat jatku kirjoista toisiin. Tarkistin asian toiveikkaana, mutta jouduin pettymään.

Hei ethän unohda minua 
Mhairi McFarlane







perjantai 22. toukokuuta 2020

Kodin noita

Kirja-arvostelu, Suvikukkasia


Noituus. Sillä sanalla on monivivahteinen kaiku. Toinen ajattelee sen liittyvän satuihin, toinen pahoihin aikeisiin. Mutta oikeasti, noituus voi olla myös kaikkea hyvää. Kodin noita on jatkoa ihanalle Vihreä noita -kirjalle. Vihreä noita kulkee vihreää polkua ja on tietoinen siitä, kuinka luonnon energia virtaa hänen elämänsä ja ympäristönsä läpi. Kodin noita taas keskittyy kotiin ja keittiöön.


crafty witch, noituus


Jokapäiväiset asiat voivat olla maagisia. Magiaa voi löytää ja sisällyttää kaikkeen arkiseen. Se mikä näistä asioita tekee maagisia on se oma aikomus, hetkessä eläminen, tietoinen tekeminen ja keskittyminen tekemiseensä. Kotinoituuden ydin on yksinkertaisuudessa ja siinä, että oikeasti keskittyy kotona tehtäviin askareisiin, on sitten kyse siivouksesta, ruoanlaitosta tai vieraiden kestitsemisestä.

Kotinoituus ei vaadi mitään erityisiä välineitä tai loitsuja, mutta on tarvikkeita joista voi olla apua tai hyötyä. Ja mitä loitsuihin tulee, niitä kotinoita voi luoda itse.

Tämä kirja keskittyy siis kotiin pohjautuvan henkisyyden ylläpitämiseen ja henkisen kotilieden perustamiseen. Kotinoidan sydämenasia on pitää huolta kodista, perheestä ja ystävistä, sekä luoda kodista turvallinen ja rakkaudentäyteinen turvapaikka kaikille siellä asuville ja vierailijoille.

Kodin noita

Kodin noita -kirja opastaa sinua paikallistamaan kodistasi henkisen kotilietesi. Kun kotilieden paikka on löytynyt - ja se voi olla muuallakin kuin keittiössä - se siunataan. Kotiliesi on kotisi sydän ja siellä sijaitsee kotinoidan tärkeimmät välineet. Kirjassa tutustutaan myös kodin jumaluuksiin ja kodinhaltijoihin eri kulttuureista. 

Kirja sisältää runsaasti tietoa kodin puhdistamisesta ja sen eri tekniikoista kuten suitsukkeista ja niiden valmistamisesta. Kirjassa esitellään myös erilaisten arkipäiväisten esineiden materiaaleja ja niiden sisältämät energiat ja merkitykset. Kirjasta löytyy lisäksi jonkin verran ruokareseptejä, yrttien taikaa, käsitöitä ( #craftywitch ) ja loitsuja sekä erilaisia rituaaleja, ja paljon kirjavinkkejä asioiden tarkempaa tarkastelua varten.

Kodin noita on ihana ja maanläheinen tietopaketti. Kotinoituus on arkipäiväisiä asioita ja hetkiä, joihin on lisätty ripaus magiaa. Kotinoita elää hetkessä, meditoi, pitää huolta läheisistään ja kodistaan koko sydämellään. Kotinoituus ei ole puuttumista kenenkään vapaaseentahtoon vaan asiat tehdään jokaisen korkeimmaksi parhaaksi. Kotinoituus on tietoisuutta, maagista mindfulnessia. 



Murphy-Hiscock, Arin
Kodin noita
Kattava opas taianomaisten tilojen luomiseen loitsuilla ja rituaaleilla





tiistai 5. toukokuuta 2020

Pimp my mokkapala



Pimp my mokkapala. 
Teki mieli mokkiksia mutta en kestä sitä sokerin määrää mitä kuorrutteeseen tulee, ja tuleehan sitä normaalisti ihan reippaasti tuohon pohjaankin. Yleensä vähintäänkin puolitan sokerin määrän mutta sitten koostumus saattaa kärsiä.

Näissä tunnelmissa päädyin tuunaamaan perinteisiä mokkapaloja. Pohjasta lähti sokeri kokonaan ja korvasin sen parilla banaanilla. Kuorrutteen tein suklaasta ja kermasta, ja lorauksella vahvaa kahvia. Huomenna ajattelin tehdä toisen samanlaisen. Muksukin ihastui tästä niin, että tahtoi välttämättä syödä viimeisen palan.


Banaani tekee pohjasta kostean. Jos ei pidä banaanin mausta sen voi korvata jollakin muulla soseella, kokeile vaikka bataatti- tai kurpitsasosetta, myös omenasose sopii. Rohkea voi käyttää myös punajuurisosetta.

Pohja syntyy sekin varsin nopeasti. Tässä kakussa ei munia vaahdoteta vaan niiden rakenne rikotaan kevyesti vatkaamalla ja loput aineet sekoitetaan munien joukkoon.

Kakun kylkeen sopii kupliva ja raikas mocktail.


Tuunattu mokkis

Pohja

2 kananmunaa
2 banaania muussattuna
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
loraus vahvaa kahvia

Kuorrute

1 dl kuohukermaa
100 g tummaa suklaata
1 rkl voita
loraus vahvaa kahvia

Valmista kuorrute kuumentamalla kerma kattilassa ja lisäämällä joukkoon paloiteltu suklaa. Suklaan sulattua lisää joukkoon voi ja kahvi. Sekoita seos eli ganache tasaiseksi massaksi ja siirrä se jääkaappiin oleentumaan ja jähmettymään.

Riko munien rakenne kevyesti ja sekoita joukkoon muussattu banaani, kahvi sekä kuivat aineet. Sekoita pikaisesti tasaiseksi ja levitä taikina irtopohjavuoan pohjalle. Paista pohjaa uunissa 170*asteessa alatasolla noin 10 minuuttia tai kunnes pohja on kostean kypsä. 

Kuorruta jäähtynyt kakkupohja mokkasuklaa-ganachella ja koristele haluamallasi tavalla.









lauantai 2. toukokuuta 2020

Mehevät pikamunkit


Vappu meni mutta munkkeja voi syödä milloin tahansa. Mutta niinhän se kyllä tuppaa käymään, ettei niitä kovin montaa kertaa tule vuoden aikana tehtyä. Ehkä kuitenkin innostun paistelemaan taas jossakin välissä, että tulee paistoöljy käytettyä toistamiseen uudelleen. Ettei vain mene hukkaan. Se on motto ja nuora, jota seurailen kaikessa ja kaikkialla. Koko rahan edestä, mitään hukkaamatta.


Kun teen munkkeja, valitsen pikaisemman vaihtoehdon. Sitä paitsi nämä pikamunkit on hauskaa ajanvietettä lasten kanssa kun voidaan tutkailla mitä muotoja tarjottimelta löytyy. Joku näyttää kissalta, toinen pullealta linnulta.

Pikamunkit siis nimensä mukaisesti lusikoidaan kuumaan öljyyn paistumaan. Taikina itsessäänkin on hyvin simppeli, ensin sekoitellaan kuivat aineet sekaisin ja sitten sekaan sekoitetaan muna-maito-seos. Taikinaan ei tule rasvaa eikä sitä tarvitse kohotella. 


Vaikka mies kielsi sekaantumatta taikinan koostumukseen niin minä kapinallisena lisäsin kuitenkin siihen yhden salaisen ainesosan. Tuo ainesosa tekee munkeista ihanan kosteita ja kuohkeita! Eikä siitä oikeastaan tule poikkeavaa makua, sitähän se mieskin pelkäsi ettei munkit enää maistu munkeilta. Tuon samaisen salaisen ainesosan olen sisällyttänyt aiemminkin leipomuksiini, mm. muffinsseihin ja kakkuun. Uskon, että jokin muukin vastaava tehtävään sopii jos tätä käyttämääni ei ole juuri saatavilla. 


Pitemmittä puheitta, ohje tulee tässä:

4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1/2 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1/2 tl kanelia

1 kananmuna
1 1/2 dl myskikurpitsasosetta
1/2 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään, ja sekoita myös muna, maito ja kurpitsasose keskenään, ja yhdistä sitten seokset toisiinsa. 

Kuumenna käyttämäsi öljy/rasva. Lusikoi taikinasta noin ruokalusikan kokoisia nokareita öljyyn ja paista kypsiksi. Itse keitin munkit 2 litran kattilassa, jossa öljyä oli reilu puoli litraa. Kerralla paistoin 5-6 munkkia. Kun öljy on tarpeeksi kuumaa, sitä ei imeydy munkkeihin juuri lainkaan. Öljyn menekin huomaa viimeistään silloin kun jäähtyneen öljyn pullottaa takaisin pulloon.

Paiston jälkeen nostele munkit talouspaperin päälle ja sen jälkeen kierittele munkit sokerissa ja nosta ne sitten tarjoiluastiaan. 

Vinkki! Kurpitsasoseen sijaan voi kokeilla mm. banaania, omena- tai porkkanasosetta, kokeilunhaluinen voi laittaa taikinaan vaikka punajuurisosetta.





maanantai 27. huhtikuuta 2020

LP-taidetta, diy



Tässä muutama uudelleen muokattu älppäri. Näistä ruusukkeen tapaisista saisi upean seinäelementin, kun kokoaisi useamman LP-kukan yhteen!



Mitä pienempää purkkia tai mukia levyjen sisäosan muotoiluun käytät, sitä korkeampireunaisia ja suppeampia ruukkuja ja astioita saat aikaiseksi.

Katso edellisestä postauksesta tarkempaa ohjetta levyjen muokkaamiseen.









Älppäreistä amppeli


Innostuin tässä joku aika sitten sulattelemaan älppäreitä uuteen uskoon. Kirpparin 'ota tästä' hyllyssä oli suuri määrä LP-levyjä, joita tuskin kukaan ei enää kuuntele, senkään takia kun levyt olivat olleet jo jonkin aikaa ulkotiloissa. Niinpä sitten päätin kokeilla asiaa, jota olin jo pitkään haaveillut testaavani.

Levyjen sulattaminen olikin niin helppoa, että hurahdin siihen ihan kunnolla. Ruoanteon jälkilämmöllä sulattelin kymmenkunta levyä uuteen muotoon - kotona ja töissä. Lopputulemana joka paikka oli täynnä tarjottimia ja vateja. 

Innostuksen jälkimainingeissa tuli sitten niitä ideoita ja ajatuksia mihin tuotoksiani voisin käyttää. Ja yleensä nuo päähänpistot vaativat muutaman uuden sulatuksen. Älppäreistä syntyi kukkaruukkuja, tarjottimia, hedelmävateja, rairuohoalustoja. Osa päätyi lasten leikkeihin ja osa tilpehöörien säilytyskipoiksi. Työkaverit taisivat viedä omansa sisustuskoristeiksi. 


LP-levyjen sulattaminen on hauskaa puuhaa. Ja erittäin helppoa ja nopeaa. Mutta varovaisuutta homma vaatii kuumuuden takia. Itse etsin apua alkuunpääsemiseksi netistä ja siellä on nähtävillä sekä videoita että kuvallisia ohjeita. Näiden ohjeiden kanssakin täytyy silti käyttää harkintaa ja kokeilla itse miten levyt sulavat omassa uunissa, koska uuneissakin on eroja. 

Minä käytin levyjen sulattamiseen jälkilämpöä, uunin ollessa n. 200*asteessa. Jälkilämmöllä sulattelee noin 5-10 levyä. Mitä kuumempi uuni on, sitä nopeammin levyt sulavat. Tässäkin on omat haasteensa, koska jos uuni on liian kuuma, levyt sulavat liian nopeasti ja menettävät samalla kiiltonsa, ja toisaalta taas liian haalea lämpö pysäyttää sulamisen ja muodon muokkaamisesta tulee vaikeaa. Kokeilemalla näkee parhaiten! Mutta keskimäärin levy sulaa 200*asteessa 1-2 minuutissa.

Muotojen muokkaamiseen voi käyttää kuumuutta kestäviä keraamisia, lasisia tai teräksisiä vateja, kulhoja, piirakkavuokia, kuppeja, peltipurkkeja jne. Itse laitoin uuniin ritilälle lasi- tai metallikulhon, jonka päälle laitoin LP-levyn. Kun levy notkistui ja pehmeni, otin sen uunista pois ja laitoin kuumuutta kestävän suuren kulhon päälle ja painoin levyn kulhon pohjalle toisella, pienemmällä, kulholla. Levy jähmettyy ja kovettuu muutamassa minuutissa uuteen muotoonsa ja kovettumista voi nopeuttaa laittamalla se esim. ulos tai jääkaappiin. 

Kun näitä uudelleen muotoiltuja levyjä käyttää esim. kukkaruukkuina niin pohja kannattaa vuorata teipillä tai jollakin muulla vastaavalla, joka estää kosteuden siirtymisen ulos. 

Tähän kukkaruukkuun tein amppelin vahvasta narusta. Ruukun pohjan teippasin kumminkin puolin, jotta kosteus pysyy ruukun sisällä. Kesällä aion istuttaa orvokkeja ja yrttejä vastaaviin ruukkuihin. 
Netistä löytyy lukuisia muitakin käyttökohteita älppäreille. Niistä voi tehdä viinipullotelineitä, lehtitelineitä, valaisimia, seinäkoristeita, laukkuja, kelloja...melkein mitä vain. Ja värillisistä levyistä saa sitten ihan erinäköistä ilmettä!