tiistai 17. lokakuuta 2023

Pumpkins pumpkins

Diy kurpitsa kierrättäen

Kun johonkin hurahtaa niin sehän on yleensä sitten menoa. Tämän hetkisistä hurahduksistani toinen on nettiostokset, ja toinen nämä kurpitsat.


Jälkimmäinen on ehkä järkevin siinä mielessä, että näiden tekeminen ei maksa oikeastaan mitään jos käyttää kierrätysmateriaaleja.


Koristekurpitsoihin kun käy oikeastaan mikä tahansa (kangas)materiaali. Olen hyödyntänyt mm. vanhoja villatakkeja, paitoja, housuja, hameen ja kaikenlaisia kangastilkkuja varaston kätköistä. P.S. Kuvioneuleesta tulee kivaa pintaa näihin.

Täytekin on ollut ilmaista kun olen ottanut vanun vanhoista tyynyistä.



Yleensä olen tehnyt vain pieniä ja keskikokoisia kurpitsoja esimerkiksi pöytäkoristeiksi. Mutta olen silti haaveillut näistä isommistakin nähtyäni jossakin vastaavan tyynynä myytävän. 

Keltainen on tosiaan siis tehty trikoisesta puolihameesta, jossa on pitsiä alareunassa. Hame ei vahingoittunut prosessissa - ja sen voi halutessaan ottaa uudelleen käyttöön vaatteena. Vedin vain kummatkin avonaiset päät suppuun narulla, ja alaosan suppu on sisäpuolella, joten se ei näy ulospäin. Päällimmäinen suppu taas on jätetty tarkoituksella näkyviin pitsin takia. 

Vihreä kurpitsa on tehty epämääräisen kokoisista sametinpalasista, kahdesta kappaleesta tarkalleen ottaen. Ompelin sivut ompelukoneella ja ala- ja yläreunan suputin harsimalla vahvalla narulla yhteen. 

Sisällä näissä on omissa sisäpusseissaan kierrätysvanua ja kurpitsan muoto on tehty paksulla hamppu-/juuttinarulla.


Pumpkins DIY reuse



Inspiraatiota & tekemisen iloa!





 

tiistai 18. lokakuuta 2022

Diy kurpitsat puutarhaan



Palava halu oli saada kurpitsoja ulos. Oikeita en löytänyt, enkä olisi malttanut ostaakaan sillä pienetkin olivat kaupoissa jo aika hintavia. 

Pinterestissä tuli vietettyä hetki jos toinenkin. Olihan siellä ideoita. Betonista valettuja ja paperimassasta tehtyjä. Njääh. Liian työlästä. 



Ja miten minun tyylistä. Suhaan netissä sivulta toiselle etsien sitä oikeaa ideaa, ja sitten kaiken sen kulutetun ajan jälkeen teenkin kaiken oman pään mukaan. 

Idea näihin lähti kyllä tavallaan niistä betonista valetuista. Kun mietin miten ne valaisin. Ilmapallo oli kaiketi tuhoontuomittu ajatus, mutta sitten silmieni eteen rävähti sukkahousut. 




Sukkahousujen jälkeen mieleen välähti idea toisesta kiviaineksesta - nimittäin hiekasta! Mitä jos täyttäisin sukkahousut hiekalla ja juuttinarulla tai vastaavalla kursisin palleroon kurpitsan muodon... 

Ja näinhän minä juurikin tein. Tadaa!



Ei pöllömpi idea. Vaikka myönnän, että vähän epäilytti miten sukkikset homman ottaa. Mutta kestihän ne. Toki näiden kurpitsojen täytyy pysytellä tasaisella ja kestävällä alustalla. Roikotusta nämä eivät siedä. 

Hyvin ovat kuitenkin pysyneet kuosissaan ulkosalla, vaikka säät ovatkin tutun syksyiset olleet. Ja sitten ajan kuluessa kun ei enää kurpitsoja halua katsella, niin riks raks ja poks. Hiekat vain takaisin laatikkoon. 


Tokipa vaivaa koituu hiekan haalimisesta tähän aikaan vuodesta. Mutta meillä se ei ole ongelma, sillä etupihalla on pari kuutiota hiekkaa lasten leikkialueella. Näköjään silläkään hiekalla ei leiki enää kuin minä...


Kaikenkaikkiaan näistä kurpitsoista tuli tosi kivat! Minä ainakin tykkään. Melkein jopa ekologiset, jos ei liian tiukilla laseilla katsele. Mutta tärkein ainakin itselle, että nämä syntyi vaivatta ja lähes ilmaiseksi, sillä kaikki materiaali löytyi jo valmiiksi kotoa.


DIY kurpitsat ulos

Ihanaa kun luovuus välillä kukkii. 



Mukavaa syksyä ja halloweenin viettoa!






 

torstai 29. syyskuuta 2022

Puhuva koira!

Answer Buttons - äänipainikkeet koiralle
Mainos Sonarc & Ellinkauppa


Puhuva koira - niin että mitä. 

No kyllä. Koirat voivat todellakin oppia puhumaan. No eipä nyt muljautella siellä yhtään silmiä, ei eläin tietenkään 'opi puhumaan' kirjaimellisesti, vaan tällaisten hauskojen puhepainikkeiden avulla.

Painikkeisiin siis tallennetaan omalla (ihmisen) äänellä sanoja tai ilmaisuja, jotka ovat koiralle tuttuja ja näitä painikkeita painamalla eläin voi kommunikoida ihmisen kanssa. Eli se ajatus, jonka mukaan koira ei osaisi ajatella tai ei ymmärrä kuin muutaman sanan ihmisen puheesta, on tyystin väärä.

Ja näitä nappeja voi käyttää muidenkin lemmikkien kanssa, kuten kissojen.



Luin kesällä kirjan Stella-koirasta, joka ilmiömäisesti oppi käyttämään jopa kymmeniä sanoja, muodostamaan niistä lauseita ja käymään niiden avulla keskusteluja ihmisten kanssa. Stella oppi myös ymmärtämään ja käyttämään erilaisia ajan käsitteitä kuten 'myöhemmin' tai 'nyt'.

Christina Hunger (Stellan omistaja) päätti kokeilla, oppisiko hänen koiransa Stella puhumaan eli kommunikoimaan ääninappien avulla. Ensimmäinen sana, jota Stellalle kokeiltiin oli "ULOS", ja sen jälkeen lisättiin "LEIKITÄÄN" ja "VETTÄ". Mutta eipä aikaakaan kun alkoi jo tuntua siltä, että Stellalla oli enemmän sanottavaa kuin mitä näillä painikkeilla pystyi ilmaisemaan. Christina tilasi lisää painikkeita ja äänitti sanat TULE, EI, APUA, RUOKAA, HEI HEI ja OLET RAKAS. Lopulta Stellan käytössä oli liki 40 erilaista sanaa, ja sen myötä sanayhdistelmiä entistä enemmän.

"Kun alkaa opettaa eläintä puhumaan, tulee valita käytettävät sanat tarkoin. Mitä enemmän sanoja on käytössä, sitä paremmin ja helpommin käyttäjä voi sanoja käyttää. Sanoja on kahdenlaisia: ydinsanoja ja sisältösanoja. Ydinsanat ovat mm. verbejä, adjektiivejä, pronomineja ja sisältösanat taas ovat pääosin substantiiveja, jotka viittaavat vain yhteen asiaan. Ydinsanat ovat alkuun ne tärkeimmät opetettavat ja opittavat, ja kun ne on hallussa, voi mukaan lisätä sisältösanoja."


Kirjan luettuani innostuin toden teolla opettamaan omalle koiralleni, jolla tuntui olevan paljon sanottavaa, äänipainikkeiden käyttöä. Aluksi tietysti alkoi nappien metsästys, että mistä niitä Suomesta saa tilattua. Löytyipä Facebookista myös ryhmä, jossa keskusteltiin puhuvista eläimistä ja sitä kautta löytyi vinkkejä näiden nappien ostopaikoista. Instagramissa lisäksi etsin hakusanoilla matskua aiheeseen liittyen ja löysinkin Väätäisen, tuon mainion rescuekoiran, joka niin pätevästi jo keskustelua ihmisten kanssa virittelee. 

Ei se meidän Sulå kyllä oikein Väätäiselle tässä puhepainikkeiden käytössä pärjää. Ehkäpä Väätäinen voisi tulla opastamaan meidän karvakamun alkuun. 

Niin. Ei se meidän juttelu nyt kuitenkaan lähtenytkään niin hyvin käyntiin kuin odotin. Sulå-koiramme ei nappuloista ole välittänyt tuon taivaallista, lähinnä kiertelee kaukaa. Nami-nappia on painanut pyynnöstä mutta muuten on huonosti alkanut tämä kokeilu. Harmillista.

Väätäisen omistajan kanssa aiheesta juteltiin, ja hän sanoi kuulleensa meidän lisäksi parista muusta koirasta, jotka eivät nekään ole napeista piitanneet. Muutoin kyllä tuntuu olevan eritasoisia menestystarinoita muiden äänipainikkeita käyttävien koirakoiden ympärillä. Hienoa!




Se että Sulå ei innostunut, ei silti poista iloani ja tietoa siitä, että on paljon muita koiria, jotka varmasti palavasti odottavat äänensä kuuluville saamista. Suosittelenkin siis jokaista koiranomistajaa kokeilemaan, miten teillä lähtee käyntiin äänipainikkeiden käyttö. Innostuuko lemmikkisi, miten nopeasti hän oppii ja paljonko sanoja olette saaneet otettua käyttöön - kaikkiin näihin kysymyksiin tahdon suurella mielenkiinnolla kuulla vastauksen! 


Sain testiin Answer Buzzers -tallentavat painonapit / kommunikaatiopainikkeet. Paketti sisältää 4 eriväristä painonappia. Napit toimivat kahdella AAA-paristolla (ei kuulu pakkaukseen). Napit nollaantuvat toisinaan kun niitä vahingossa tönitään esimerkiksi seinää päin mutta onneksi niihin voidaan äänittää sanat uudelleen. Äänitysnappi sijaitsee painikkeen sivulla, joten tyhjäysvahinkoja pääsee aina välillä sattumaan. Toisinaan napit ovat myös käytössä jumiutuneet, mutta tietyillä kikoilla ne voidaan useimmisten "pelastaa". Tämän paketin hinta liikkuu siinä 30-40e välimaastossa. 

Nämä siis löytyvät esimerkiksi täältä ja täältä.








 

Hormonaalisen ehkäisyn vaarat, käytä kumia!




Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin myös tällä. Ai millä? No sillä jonka ääneen sanominen tuntuu olevan yhä niin kovin kiusallista tai omituista vaikka kyse on ihan normaalista asiasta. Tarkemmin ottaen apuvälineestä, ehkäisyvälineestä. Kumi, kortsu, sadetakki, kortonki, näkki.

Moni ihan luonnollinen asia on monelle silti tabu tai vähintäänkin asia, josta ei puhuta. Silti media työntää joka tuutista seksiä tai sekstistiä lausahduksia. Kaalimato mainostaa harvase päivä leluja aikuiseen makuun. Siitäpä meidän perheessä kerran tulikin mielenkiintoinen keskustelu kun lapset kuulivat kyseisen mainoksen ja kysyivät mitä on aikuisten lelut. Ja jatkototeamus oli, että "ne olis äiti sulle varmaan hyviä ettei sun sitten tarttis huutaa niin paljon". Niin. Voishan se olla, että pieni rentoutus tulisi tarpeeseen tässä arjen mölyautomaatissa.


Kondomeja ihan turhaan moititaan ja vältellään. Toki niihin tutustuminen ja sopeutuminen vie aikansa mutta kaikista ehkäisyvälineistä suosittelisin itse niitä eniten. Kondomit suojaa taudeilta ja ne on yleensä turvallisia käyttää. Moni mies ehkä toivoisi kumppaninsa käyttävän hormonaalista ehkäisyä tai jotakin muuta kunhan ei kumia, joka estää ihokosketuksen. Mutta kuinka moni mies tietää, että hormonaaliset ehkäisymuodot voivat olla kohtalokkaita naiselle? Sitä ei tosin taida tietää kaikki naisetkaan. 

Minä tiedän. Opin sen kantapään kautta. Ja nyt kaduttaa. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kumit ei tuntuneet laisinkaan hyvältä silloin kun seksi astui mukaan kuvioihin parisuhteen myötä. Yhdessä kumppanin kanssa pohdittiin muita vaihtoehtoja ja ehkäisyneuvolassa minulle suositeltiin uutta ja turvallista (se yhdistelmä harvoin on luotettavaa informaatiota) ehkäisymuotoa, joka sisälsi kaikista hormonaalisista ehkäisymuodoista vähiten hormonia ja siten tuotteen piti olla turvallista käyttää. 

Kahden vuoden jälkeen ilmestyi outoja fyysisiä oireita, joille lääkärit eivät tienneet syytä. Kävin lääkäriltä toiselle ja oireeni vain pahenivat kunnes muutaman viikon jälkeen en pystynyt kävelemään lainkaan hengästymättä. Pari pientä tipuaskelta ja leposyke nousi sataseen. Rintaa kiristi ja puristi, niin kuin rintaliivit olisivat olleet liian kireällä, mutta kipu ei poistunut liivejä poistamalla. Lopulta lääkäri nosti kätensä pystyyn ja lähetti minut ambulanssilla sairaalaan. Vasta sairaalassa useiden kokeiden ja laitteiden jälkeen selvisi syy. Keuhkoveritulpat. Molemminpuoliset laajat emboliamassat, jotakin tuon suuntaista lopullisessa raportissa luki. 

Makasin viikon sairaalassa paikoillani enkä saanut liikkua kuin vessaan ja takaisin. Sairaalassa ollessani kävin monissa eri jatkotutkimuksissa joissa yritettiin selvittää oliko vahinkoa ehtinyt tulla muualle kehooni: sydämeen, vatsaan, virtsarakkoon. Kukaan ei suoraan sanonut minulle miten vakavasta tilanteesta oli kyse, mutta itse olen tajunnut sen vasta jälkeenpäin. Jos en olisi saanut apua, tulpat olisivat siirtyneet sydämeen ja/tai aivoihin ja olisin luultavasti kuollut. Minua hoitanut naislääkäri totesi hieman varovaisesti, että syy sairastumiseeni oli käyttämäni ehkäisyvalmiste. Sairaala tekisi ilmoituksen lääkevahingosta ja minäkin aikanaan lähettäisin raportit eteenpäin. Paperisodan jälkeen sain tuhannen euron korvauksen siitä etten kuollut. Kärjistetysti ilmaistuna. Mutta tottahan se on, jos lääkevahingosta olisi koitunut pysyviä vahinkoja olisin voinut saada suuremman korvauksen. Mikään korvaus ei silti poista sitä kokemusta minkä jouduin kokea. Mikään summa ei muuttaisi sitä, että keuhkoni eivät ehkä koskaan palaudu yhtä vahvoiksi kuin mitä ne olivat ennen sairastumista. Jos tutkimuksissa olisi todettu, että minulla on perimässä altistava tekijä veritulpille olisin joutunut syömään Marevania lopun elämäni enkä olisi luultavimmin voinut koskaan hankkia lapsia koska Marevan on turmiollista sikiölle. Altistavaa tekijää ei löytynyt ja lääke vahvistui entistä vahvemmin syylliseksi sairastumiseeni.

Vaikka en joutunutkaan syömään Marevania kuin tietyn turva-ajan jouduin silti käyttämään veritulppien estolääkettä kummankin raskauden aikana. Päivittäin vatsaani piti pistää iso piikki, joka toivon mukaan toimi kuten piti eikä aiheuttanut enempää vahinkoa. Tässä nimittäin kaikkien kokemusten myötä on tullut entistä varovaisemmaksi kaikkien lääkkeiden suhteen. 

Tämä sairastumiseni aiheutti paljon pohdintaa vahingosta jota lääke minuun aiheutti. Ei ollut  mitenkään varmaa voinko ikinä saada lapsia, lisäksi se romautti vastustuskykyni nollaan ja sairastuin seuraavan parin vuoden aikana kaikkeen mahdolliseen kivualiaaseen ja vähemmän kivuliaaseen. Kaikkeen sellaiseen missä sairastumisprosentti oli alle nollan. Muistaakseni tuossa ehkäisyvalmisteessa haittavaikutuslistassa keuhkoveritulppien mahdollisuus oli 0,10%. Jotakin hyvin minimaalista. Mutta hyvä säkä kun on niin minullehan se napsahti. Ehkä siksi, että voisin toimia varoittavana esimerkkinä. 

On nimittäin järkyttävää miten helposti hormonaalista ehkäisyä tarjotaan ja jopa ihan nuorille, miltei lapsille. Sitä kun tarjotaan avuksi muuhunkin kuin ehkäisyyn: iho-ongelmiin ja mielialoihin. Hormonaaliset ehkäisyvalmisteet vaikuttavat myös painonnousuun, niin kävi myös minulle. Eräs töykeä mieslääkäri totesi vain, että oma vika, "syöt liikaa, lihot liikaa". Mutta ei se ihan pätenyt minuun. Kävin lenkillä päivittäin kahdesti, söin normaalisti ja painoni oli pysynyt samassa lukemassa kymmenen vuotta vaikka olinkin perso ruoalle ja herkuille. *Ehkäisyvalmiste nosti painoani 2 vuodessa 20 kg. Lääke muutti kehoni toimintaa pysyvästi ja painosta eroonpääsy on tuntunut lähes mahdottomalta, kaikenlaista olen kokeillut mutta paino ei suostu laskemaan. Onhan se ymmärrettävää kun miettii, että sinusta riippumattomista syistä kehoosi tulee yhtäkkiä kaksikymmentä kiloa lisää. Miten voit vähentää ruokaa tai lisätä liikuntaa, jos tähän asti samalla kaavalla olet pysynyt huippukunnossa. 


Siis huomio! Käytä kumia, se ei tapa. Vaihtoehtoja on vaikka miten paljon. Jos seksistä nauttii niin oikean kumin etsiminen siinä samalla käy kuin leikiten. Vaikka elämässä ei sattumuksia ole - ja kaikelle on tarkoituksensa - kadun silti aina sitä, että otin käyttöön hormonaalisen ehkäisyn. 
Ja jos olet puolison roolissa, pidä huolta naisestasi, äläkä suosittele hormonaalista ehkäisyä kumppanillesi.

Valtakunnallinen heijastinpäivä 1.10.22



Valtakunnallista heijastinpäivää vietetään 1.10.2022!


Nyt on se aika vuodesta, jolloin heijastimet kannattaa viimeistään kaivaa kaapeista ja kiinnittää vaatteisiin, asusteisiin, kenkiin ja laukkuihin. On se jännä miten kalliissakaan vaatteissa ei silti ole heijastimia valmiina, eihän se iso vaiva olisi ommella tai kiinnittää hihaan tai lahkeensuuhun pala heijastavaa kangasta. Aina se vaatteessa kiinni oleva heijastin on turvallisin vaihtoehto, silloin ei ole vaaraa, että roikkuva heijastin jäisi johonkin kiinni tai repisi vaatteita rikki. Ennen heijastimet kiinnitettiin yleensä aina hakaneulalla ja sekös se vasta vaatteita kuluttava vaihtoehto oli. Muistelisin myös, että ainakin omassa nuoruudessa heijastimet saattoivat lisäksi olla hieman nolo juttu. Onneksi nykyään heijastimiakin on saatavilla jos jonkin näköisinä ja muotoisina. 



Heijastimen  käyttö kannattaa. Sanotaan, että se on halpa henkivakuutus. Malleja on pilvinpimein joista valita omat suosikkinsa. Heijastin kun ei ole enää se perus läpikuultava ja ilmeetön roikotin vaan heijastimia saa värikkäinä, kuvioituina ja eri muotoisina. Uskoisin, että meidän lapsia kiinnostaisi erityisesti Fairy Tail-sarjan heijastimet, itseäni houkuttaa Hu-huu-sarjan pöllöheijastimet. 

Näissä kotimaisissa heijastimissa on metalliset, värikkäät ketjut ja helposti käytettävät klipsukiinnikkeet. Näissä klipsuissa ei ole hampaita, joten ne eivät vahingoita tekstiileitä ja mahdollisessa ongelmatilanteessa klipsu irtoaa vaatteesta luultavasti hampaallista versiota paremmin. Ulkonäön suhteen Safety Reflector Finland on ottanut huomioon kuluttajien toiveet, jotta heijastimet kelpaisivat paremmin. Tosin kiinnityksestä ei ole tingitty, heijastimen on tarkoitus olla heiluva, jotta autoilija huomaisi liikkujat paremmin ja nopeammin. Mitä enemmän heijastavaa pintaa löytyy, sen parempi. 

Safety Reflectorin heijastinmalleissa suositaan uusien mallien rinnalla perinteitä. Jo 1960-luvulla suunniteltu Lumikide-malli on edelleen tuotannossa, mutta siitä on tehty nykymarkkinoille suunnattuja uusia versioita kuten Anemone-malliston vuokkoja ja China Rose -malliston kiinanruusuja.  Myös monet muut perinteiset mallit ovat saaneet pintaansa uutta kuosia tai väriä.

Tiesitkö muuten, että laadukkaiden prisma-heijastimien tuotantolaitosta ja mallistoa ei ole maailmassa toista, ja siksi niille on kysyntää yli 30 maassa. Tuo yksi ja ainoa tehdas sijaitsee Suomessa. Kaiken kaikkiaan suomalaisia Coreflect®-heijastimia on myyty ympäri maailman jo yli 100 miljoonaa kappaletta (vuonna 2017). Huhhuh, aika moinen määrä.

Lisäinfoa kotimaisesta heijastinvalmistajastamme löytyy mm. täältä!

***



Heijastimia voi tehdä myös itse, mutra ne eivät silti välttämättä vastaa kriteereiltään virallista heijastintuotetta. Klikkaa tästä helppoon ohjeeseen Suvikukkasia-blogiin! 



Psst. Tiesitkös tämän heijastimen alkuperästä?

Jalankulkuheijastin syntyi Suomessa noin 60 vuotta sitten, kun pertteliläinen maanviljelijä Arvi Lehti menetti hevosensa traagisessa onnettomuudessa. Jotta hevoskärryt näkyisivät pimeillä teillä paremmin, Lehti alkoi kehitellä niihin ruiskuvalutekniikalla heijastavia kolmioita.

Seuraavaksi Lehti keksi liimata kaksi ajoneuvoheijastimen puolikasta vastakkain ja lisätä heijastimeen ripustuslangan ja hakaneulan. Maailman halvimmaksi henkivakuutukseksi sanottu, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden matkaa turvaava innovaatio oli syntynyt!

Lehden Talousmuovi-yrityksen heijastimia myytiin Talmu-nimellä, joka tuli hyvin tunnetuksi ja suosituksi. Myöhemmin Lehti myi Talousmuovi-yrityksensä Hella Lightning Finland Oy:lle. Vuonna 2006 Coreplast Laitila Oy osti Talmu-jalankulkijaheijastinten liiketoiminnan ja muutti vuonna 2008 Talmu-nimen Coreflectiksi®. Vuodesta 2016 alkaen Safety Reflector Finland Oy vastaa Coreflect®-heijastinten tuotekehityksestä, varastoinnista, jakelusta sekä myynnistä ja markkinoinnista. Heijastimet valmistetaan edelleen Coreplast Laitila Oy:n tehtaassa.

(Juttu on ilmestynyt rinnakkaisblogissa jo vuonna 2017 ja päivitettynä julkaistu nyt vuonna 2022.)

torstai 15. syyskuuta 2022

Terveellistä ja hyväätekevää leivontaa


Helppoa, terveellistä leipomista, joka maistuu ja tuntuu hyvältä. 


Eihän siitä mihinkään pääse. Minä rakastan herkuttelua. Tylsä, mauton ruoka ei vain sovi minulle ja vaikka miten vatsamakkarat ahdistaa niin en silti halua rääkätä itseäni kurinalaisuudella. Sepä vasta kurjaa olisi, jos ei syömisestäkään enää saisi nauttia. Ruoka on kuitenkin tärkeä osa ihmisen elämää. 

Mutta terveellinenkin voi olla nautinnollista. Terveellisyyden lisäksi tykkään valita hyviä ja turvallisia raaka-aineita, ja kaikkea kohtuudella. 

Tästäpä syystä halusin tutustua Flow Baken tuotteisiin, ja sainkin heiltä testiin banaanileipä-jauhoseoksen, johon lisätään itse vain banaanit, öljy ja munat tai kasviperäinen jogurtti. 

Flow Bake on nimestään huolimatta suomalainen pienyritys, jonka ajatuksena on tuoda markkinoille hyväätekeviä ja maukkaita tuotteita. 

"Tuntemattomat raaka-aineet voivat tuntua vaikeilta ja leipoessasi ilman gluteenia tai valkoista sokeria - saattaa ne myös jäädä ilman makua ja hauskuutta.

Siksi loimme Flow Baken. Leivontaseoksiemme avulla sinun on helppo valmistaa terveellisiä leipiä ja leivonnaisia, ilman kiirettä mutta silti raviten mieltä ja kehoasi - yksi herkullinen hetki kerrallaan."

Flow Baken tuotteet ovat luomua, gluteenittomia, vegaaneja, eivätkä ne sisällä lainkaan valkoista sokeria. Kauniit kierrätettävät pakkaukset ovat nekin tarkkaan harkitut ja suunnitellut. 

Valmiilla jauhoseoksilla voidaan leipoa niin makeita kuin suolaisia leivonnaisia leivästä kakkuihin ja pikkuleipiin. Pussien hinnat ovat melko kohtuulliset, 7 euron puolin ja toisin.



Leipominen näillä seoksilla on helppoa. Joukkoon lisätään vain kosteita raaka-aineita.

Minä sain testiin Banaanileipäseoksen ja tähän seokseen tarvittiin lisäksi öljyä, banaaneja ja omenaviinietikkaa. Vegaaniversiossa munat voidaan korvata esim. kasvipohjaisella jogurtilla.


Leivästä tuli yllättävän kostea ja kuohkea, todella maukas! Gluteenittomat leivonnaiset saattavat monesti olla maultaan ja koostumukseltaan hieman erikoisia, mutta näissä Flow Baken seoksissa maku oli todella aidon tuntuinen, ihan kuin vehnäjauhoilla leivottu. 

Leipä pysyi kuohkeana ja kosteana useamman päivän, eikä koostumus kuivunut tai hajoillut. Yllättävää ja positiivista! 


Leipä maistuu hyvältä sellaisenaan, mutta myös voin kanssa. Itse voisin silti leipoa tästä seoksesta myös makean kakun ja kuorruttaa sen vaikka porkkanakakun kuorrutteella, sillä taikinan kanelisuus tuo mieleen myös porkkanakakun.

Banaanileivän päälle sopii voin lisäksi myös erilaiset levitteet kuten pähkinäsuklaa-, Dulce de leche- ja maapähkinälevite sekä tietysti kermavaahto! Myös lapset tykkäsivät tällaisesta makeasta ja mausteisesta leipäsestä.

Leipä leivotaan leivinpaperilla vuorattuun vuokaan, joten suorakaiteen tai neliön muotoinen vuoka on ehkä helpoin ja toimivin.



Flow Baken tuotteet on hyvä lahjaidea, mutta myös kivaa itsensä hemmottelua hyvillä ja hyväätekevillä raaka-aineilla. Tässä leivässä valkoinen sokeri on korvattu kookossokerilla ja  jauhoina on täysjyväriisijauhoja sekä gluteenitonta kauraa. 





 

Flow Bake  | Banaanileipä
*tuote saatu*

maanantai 2. toukokuuta 2022

Ollaan apinana

Voimistelurenkaat ja leuanvetotanko
*mainos Gorilla Sports*

Renkaita ei ehkä korviin ole tulossa mutta kattoon sellaiset voin laittaa.
 

Tai tarkemmin ottaen oviaukkoon. Tämä on nyt tätä lasten villitystä, johon aikuiset innostuvat lähteä mukaan. Toiset villitykset on kuitenkin ihan hyviä hullutuksia. Kaikki mitkä edesauttavat hyvinvointia on plussaa. Ikävä kyllä kaikkiin lasten toiveisiin ei pysty vastaamaan, mutta nämä eivät olleet sellaisia.

Tarkemmin ottaen kuulin näistä lapsen kaverin äidiltä ja innostuin. Lapsi kun tykkää "olla apinana" eli kiipeillä, roikkua ja temppuilla niin voimistelurenkaat on siihen helppo vastaus. 


Kattoon ei ollut mahdollisuutta renkaita ripustaa, tai sopivaa paikkaa niille ei katosta löytynyt. Pitäisi myös vähän olla kuusalla, mihin päin kattoa on turvallista koukut kiinnittää. Noh, enisen veikko, turha miettiä kattoasiaa kun kaverilla oli renkaat kiinni leuanvetotangossa. Siitäkin toki olin vähän huolissani, että miten tanko renkaineen pysyy turvallisesti paikoillaan mutta kuulemma setti pelitti hyvin. 

Voimistelurenkaat ja leuanvetotanko GorillaSport

Ihmettelen silti edelleen tankojen paikallaan pysymistä. Olihan meillä kotopuolessakin sellainen, enkä muista oliko kyseistä tankoa kiinnitetty edes ruuveilla karmeihin vai oliko se vain kiristetty paikoilleen. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. 

GorillaSport jumppamatto

GorillaSportista löysin sitten renkaat, tangon ja paksun jumppamaton, joka laitetaan aina temppuilujen ajaksi tangon ja renkaiden alle lattialle. Paksu matto on kätevä ja estää suurimmat kolhut.

GorillaSportista kylläkin huomauttivat moneen kertaan, etteivät suosittele renkaiden ja oviaukkoon laitettavan leuanvetotangon yhdistämistä toisiinsa. Olivat sitä mieltä, että renkaissa tapahtuva toiminta saattaa vaikuttaa tangon paikalla pysymiseen. Hyvin on kuitenkin ainakin meillä tämä yhdistelmä toiminut.

Leuanvetotanko GorillaSport

Tanko kiinnitettiin paketin mukana tulleilla ruuveilla ovenkarmiin, kumpaankin päähän kolmin kappalein. Ruuvikiinnityksen avulla tangon kuormituskesto lisääntyi 70 kilosta 95 kiloon. Ja lapsen ollessa noin 30 kiloinen, sietää tanko renkaineen hyvin myös temppuilussa tapahtuvan liikkeen.

Renkaat valikoituivat lopulta näiksi mustiksi, sillä puiset olivat tilaushetkellä loppu. Mutta oikeastaan nämä on ihan kivat, ja sopii hyvin yhteen tangon sekä mustan maton kanssa. Eikä sillä loppupeleissä oikeastaan niin suurta väliä ole minkä väriset ne ovat, kunhan ovat hyvät käyttää ja ajavat asiansa. Muksu ainakin on tykännyt kun musta on yksi hänen lempiväreistään.

Renkaiden mukana tulee erittäin pitkät kiinnityshihnat. Mietittiin ensin, että leikataan ne lyhyemmiksi mutta päädyttiin lopulta kiepsauttamaan ne tangon ympäri kahdesti ja loppupätkät toimii apunauhoina renkailla voimisteluissa. Lapsen mukaan ne ovat siihen tarkoitukseen erittäin hyvät. Ja jos renkaat joskus vaihtavat paikkaa, on hyvä että hihnoissa on tarpeeksi pituutta.

Matossa on paksuutta perus 0,5cm sijaan sentti enemmän eli 1,5cm. Se on valmistettu korkealaatuisesta, liukumattomasta, kulutusta kestävästä, ihoystävällisestä vaahtomateriaalista. Toimii siis vallan mainiosti myös tässä tarkoituksessa.

Voimistelurenkaat ja leuanvetotanko


Loppupäätelmänä ollaan tyytyväisiä näihin tuotevalintoihin ja tähän settiin, jossa renkaat roikkuvat leuanvetotangosta, vaikkakin Gorillasportin ystävällinen asiakaspalvelija painotti, ettei sellaista suosittele. Meillä on kuitenkin toiminut eikä moitetta ainakaan vielä ole sanottavaksi yhdessä tai tuotteista erikseen. Toki kuten kaikessa ja aina, täytyy pitää huolta turvallisuustekijöistä ja tarkistaa tangon pysyvyys sekä renkaiden hihnojen pito. 






Tuotteet saatu yhteistyön kautta | gorillasports