sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Kaunis käsiala


Kaunis käsiala on aina kiehtonut minua. Lapsesta saakka olen rakastanut numeroita ja kirjaimia ja niiden raapustelua paperille, myöhemmin käsialan vakiinnuttua aloin etsiä sitä omaa tyyliäni. Suurin vaikuttaja oman käsialan mukautumisessa oli toisten käsialojen kopiointi, tiettyjen kirjainten ja muotojen matkiminen ja sitä kautta oman tyyli alkoi hahmottua. Aikuisena olen yrittänyt toisinaan samaa, mutta jostakin syystä lapsena tekstin muokkaaminen ja mukauttaminen kopioimalla oli paljon helpompaa.

Katselin hetki sitten ekaluokan tekstausvihkoani ja käsialani oli jo silloin yllättävän hyvä ja selkeä. Käsialaani on monesti kehuttu selkeäksi ja kauniiksi. Tietokoneiden myötä käsillä kirjoittaminen on kuitenkin jäänyt ja käsillä kirjoittamisessa käteni väsyy nykyään jo parin lauseen jälkeen ja samalla käsialakin muuttuu takkuisemmaksi. Monesti myös oikaisen ja lyhennän sanoja ja teksti muuttuu lähes lukukelvottomaksi, ainoastaan itse tiedän mitä olen kirjoittanut. Käsialaani vaikuttaa myös vasenkätisyyteni, toisinaan on hankala kirjoittaa kun täytyy varoa, ettei teksti sotkeennu ja siirry kämmenen reunamille. 

Selkeä ja siisti käsiala vaatii aikaa ja tarkkuutta

Olen jo pitkään ihastellut kauniita käsialoja, luovaa tekstausta ja modernia kalligrafiaa. On kiehtovaa katsoa sulavaa ja sujuvaa kirjoittamista. Kaikkea voi onneksi oppia ja opin tueksi on olemassa kirjoja, joiden vinkkien ja harjoitusten avulla voi oppia kaunista käsialaa. 

Nemon uutuuskirja Kaunis käsiala sisältää helppoja harjoituksia, joiden avulla parannat käsialaasi, omaa kirjoitustyyliäsi.  Välineiksi harjoituksiin tarvitset vain kyniä ja kumin. Tehtävien ja vinkkien avulla opit mm. kirjainten anatomiaa ja perussanastoa, opit miten paperi mitataan tekstin keskittämistä ja rivittämistä varten, opit huomaamaan miten välistys ja koko vaikuttavat tekstiin ja miten erilaiset viivat ja apulinjat helpottavat tekstin muotoutumista. Kirjassa on runsaasti kirjaan tehtäviä harjoituksia, joissa harjoitellaan isoja ja pieniä kirjaimia sekä numeroita eri kirjasintyypeillä: lihavoiduilla päätteellisillä, päätteettömillä ja kursiiveilla kirjasimilla.

Olen lukenut useita käsialakirjoja ja tämä on ensimmäinen joka sai minut oikeasti innostumaan ja tekemään järjestelmällisesti kaikki kirjan tehtävät. Kirjassa olevat mallit ovat kuitenkin vain yksi kaikista mahdollisista malleista ja tyyleistä. Tärkeintä on oppia hahmottamaan kirjainten anatomiaa ja "valekalligrafiaa" varten tärkein oppimani seikka oli oppia tekemään paksu reuna oikeaan paikkaan. 

Kirjan vinkeistä inspiroituneena koristelin joululahjojen tagit erilaisilla kirjasimilla.


Tighe Erica
Nemo 2019




perjantai 4. tammikuuta 2019

Makeansuolainen gluteeniton suklaaherkku


Kun makeanhimo yllättää niin tämä suolaisenmakea herkku syntyy alle puolessa tunnissa, ellei jopa vartissa jos tekee esivalmistelut kuten uunin lämmittämisen ajoissa. Tämä herkku on gluteeniton ja jos kinuskin keittää kookoskermasta niin sen lisäksi myös maidoton.

Suklaakakkupohja on tehty härkäpapujauhoista ja perunajauhoista, tumma kinuski saa värinsä ja makunsa intiaanisokerista. Kakun kruunaa popparit, toffeenmakuiset maissipallot ja tummalla suklaalla päällystetyt paahdetut härkäpavut. Tässä kakussa ei ole kyse estetiikasta vaan tärkeintä on maku, mikä on superhyvä! Tällainen pikakakku toimii vierasvarana ja ihan hyvin myös lasten syntymäpäivillä, erityisesti silloin jos perinteinen kakku ei lapsille uppoa. Meillä ainakin lapset valittaa kakussa hilloista ja marjoista ja söisivät mieluiten vain sellaista kakkua jossa ei ole täytteenä muuta kuin kermaa. Kinuski on kuitenkin sellainen herkku, että se kelpaa monelle lapsellekin. Kinuskin keittäminen on niin helppoa ja nopeaa, että se valmistuu itsekseen vartissa. En oikein ymmärrä sitä villitystä mikä kondensoidun maidon ympärillä on. Onhan se toki helppoa antaa vain purkin kiehua kattilassa, mutta kolme tuntia!! Minusta se on epäkäytännöllistä ja kuluttaa turhaa energiaa. Mieluummin keitän kinuskini kattilassa, miedolla lämmöllä se keittyy nopeasti. Eikä sitä tarvitse sekoitella kuin silloin tällöin. Muistan joskus teinivuosinani seisoneeni kinuskikattilan vieressä sekoittelemassa minuuttitolkulla katsettakaan nostamatta kattilasta kun ohjeissa peloteltiin, ettei kinuskia saa jättää yksin. 


Suklaakinuskikakku


Suklaakakkupohja
3 munaa
1/2 dl sokeria
3/4 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kaakaojauhetta
2 rkl oliiviöljyä

Kinuski
2 dl kuohukermaa
1 dl intiaanisokeria



Laita ensin kinuski kiehumaan ja uuni 200*asteeseen lämpenemään. Vaahdota sitten pohjaa varten munat ja sokeri vaahdoksi ja lisää joukkoon muut aineet. Kumoa taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (tällä tavalla vältät tiskin). Paista pohjaa uunissa noin 7-10minuuttia, tai kunnes kakku on kypsä. 
Kaada lämmin kinuski jäähtyneen kakkupohjan päälle ja lisää kinuskin päälle popparit, maissipallot ja härkäpavut.





Härkäpaputuotteet - Karviaistentila
Maissipallot - Neorex

torstai 3. tammikuuta 2019

Konjakilla maustettu suklainen juustokakku


Juustokakku se vaan aina on se mun lemppari. Se on vaan niin kiitollisen helppo ja vaivaton, ja silti niin monipuolinen kun makuja voi vaihdella niin monella tavalla. 

Loppuvuoden juhliin tein vähän spesiaalimman version ja lisäsin täytteeseen konjakkia. Konjakin makua olisi saanut olla enemmänkin mutta yritin pysytellä minimissä, jossa vieraat ei karta täytteen makua liiaksi. Seuraavalla kerralla korvaisin konjakin jollakin maistuvammalla alkoholilla, ehkä rommilla tai kermaliköörillä. Jos siis sattuu jotain kaapista silloin löytymään. Nytkin konjakkia oli vain siitä syystä, että tarvitsin sitä sinapin valmistuksessa.

Konjakki-suklaa juustokakku


Pohja
5 digestivekeksiä
1/2 dl hunajapaahdettuja maapähkinöitä (Snack2you)
20 g voitaa
ripaus merisuolaa
1 tl ceylonkanelia

Täyte
2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 tl vaniljasokeria
150 g tummaa suklaata sulatettuna
1/2 dl konjakkia
1 liivatelehti


Murskaa pohjaa varten keksit ja pähkinät, lisää joukkoon sulatettu voi ja mausteet. Sekoita tasaiseksi massaksi ja levitä seos irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille (käytin 15 cm vuokaa).

Sulata täytettä varten suklaa. 
Kuumenna  konjakki ja lisää liotettu liivatelehti kuuman konjakin joukkoon. 
Vaahdota kerma, lisää joukkoon tuorejuusto, suklaa, vaniljasokeri ja konjakki-liivate-seos. Sekoita tasaiseksi massaksi ja levitä pohjan päälle. Peitä vuoka kelmulla tai muovipussilla ja laita kakku hyytymään jääkaappiin mieluiten yön yli.

Koristele kakku esim. jättikokoisilla nonparelleilla ja maissipalloilla. Käytin Confetin strösseleitä ja suklaisia jättipalloja ja Snack2you:n toffeen makuisia maissipalloja. Maissipallot on gluteenittomia. 

Psst. Koristelu kannattaa jättää ihan viime tippaan koska nonparellit ja maissipallot eivät ole hyviä kavereita tuorejuustotäytteen kanssa, kosteus saa ne sulamaan.

Pssst. Kurkkaa vinkit pikaisiin suolapaloihin vaikka illanistujaisiin täältä!




Yhteistyössä Neorex.fi



maanantai 31. joulukuuta 2018

Ainoa oikea rosolli


Tuorein jouluperinteemme, joka sekin tosin on kestänyt jo useamman vuoden, on ollut aaton viettäminen veljeni perheen luona. Vanhempieni vastuulla on ollut erityisesti sinappi ja rosolli, jota sallaksikin meillä kutsutaan. Sinapin lisäksi toinen haaste oli saada aikaan oikeanlainen rosolli. Sellainen jota meidän perheessä on aina syöty, ja joka on meille se ainut oikea. Enkä kyllä rehellisesti sanottuna missään muualla ole vastaavaa ikinä nähnyt tai maistanut. Meidän sallaan ei tule perunaa, eikä omenaa tai suolakurkkuakaan. Eikä sitä vaaleanpunaista kermavaahtoa. Oudoin lisuke minkä googlettamalla löysin oli kananmuna rosollissa. Ei ei, kuulkaas rosolli koostuu vain ja ainoastaan punajuurista, porkkanoista, sipulista ja SUOLASILAKOISTA. Kyllä, pienen pieniksi kuutioidut suolasilakat, ne on ne rosollin sydän. Ja sitten lopuksi erittäin runsaasti mustapippuria. Ja mausteeksi etikkaa, sokeria ja suolaa. Toivottavasti en saa satikutia kun kerroin teille täydellisen rosollin ohjeen. En tiedä mistä tämä on meille tullut, onko tällä tyylillä tehty äidin kotona, vai kuuluuko ohje alunperin isän kotiin, se jääköön kenties mysteeriksi.  Kiitos kuitenkin hälle, kuka ikinä tämän takana onkaan.


Ei se tekeminen sitten lopulta mitään vaikeaa ollutkaan. Ainut juttu oli odottaa punajuurien kypsymistä, se nimittäin kesti ja kesti. Porkkanat höyrytin kypsiksi, punajuuret saivat kypsyä vedessä. En tiedä pitäisikö keitinveteen jo lisätä vähän suolaa, että saisi lopulliseen lopputulokseen sopivan suolaisuuden. Täytyy kokeilla. 

Suolasilakoita myydään sekä tuoreena tiskillä että purkissa kylmähyllyssä. Minä ostin jälkimmäisen vaihtoehdon koska tiski oli jo kiinni silloin kun menin kauppaan. Tiskiltä ostettaessa saa ostettua helposti tarvittavan määrän kun taas valmiiksi pakatut tuotteet on tietyn kokoisia ja ylijäävälle määrälle täytyy kehitellä muuta käyttöä. Minä tein niistä ylijäämistä valkosipulisilakoita. 

Rosollia varten voi toki ostaa valmiita kokonaisia etikkapunajuuria, mutta itse halusin tehdä kaiken alusta alkaen omin käsin. Punajuuret keitin kuorineen ja kuorin kypsinä, poistin ainoastaan kannat ennen keittämistä, ja isot yksilöt halkaisin. Porkkanat kuorin ennen höyryttämistä, kotonani nekin kuorittiin vasta keittämisen jälkeen mutta porkkana menee helposti niin lötköiksi että niitä on hankala kuoria kypsinä. Tästä syystä höyrytin porkkanat keittämisen sijaan, en tiedä huijasinko itseäni vai oliko ajatuksissani perää, että höyryttämällä hivenaineet sun muut säilyisivät paremmin. 

Sipulia rosolliin tulee myös runsaasti, vähintään 1 iso tai ainakin 3 pientä. Mitä enemmän sen parempi. Kaikki raaka-aineet pienitään erittäin pieniksi kuutioiksi, keskimäärin noin 0,5-1 cm levyisiksi kuutioiksi. On se tarkkaa. Näin isäkin aina teki. Tarkempaa ja parempaa jälkeä kuin kone. Samaan täytyi minunkin pyrkiä mutta en aivan samaan silti päässyt. Porkkanat jäivät astetta isommiksi, punajuuria taas oli helpompi leikata kun ne pysyvät kypsinä paremmin kasassa.

Punajuurien kypsymisen lisäksi oli kyllä toinenkin haaste, nimittäin mitä laitetaan mausteliemeen. Sellaista ohjetta kun ei meinannut mistään löytyä. Siispä otin osviittaa muistikuvista ja yhdestä ainokaisesta ohjeesta jossa oli samantapainen liemi, ja jonka netistä löysin. 


Jouluruoasta ei voi sanoa, että se olisi epäterveellistä. Suurinosahan siitä koostuu juureksista. Rosolli on tärkeä osa jouluruokaa ja sitä lautasella on aina vähintään 1/5 osa, tai no voisi olla vaikka 1/3 osakin. Joulupöydässä on aina älyttömän paljon vaihtoehtoja, ainakin jos vertaa arkikattaukseen. Jouluna lautasten kokoa voisi lisätä puolella ja silti osalle ruoista ei riittäisi tilaa. Rosollin ja sinapin lisäksi tein lanttulaatikkoa, maidotonta, jonka maustoin piparkakkumausteella. Tuli todella hyvää, ja sai kehuja. Vein sen veljeni luo, ja kotona tein itselleni "pikaversion" uunissa paahdetuista lantuista. Hyvää siitäkin tuli, paljon vaan siirappia ja voita niin oi että. Eihän se uunissa kypsyminen oikeasti juuri nopeuta kypsymistä mutta kun paistoin samalla paistin ja joulutorttuja sekä ohueksi leikattuja lanttuviipaleita niin samallapa paahtuivat lantutkin. Paahtamalla lantut saivat uutta makua ja antoivat siten lanttusurvoksen maulle syvyyttä ja särmää.

En kaipaa jouluaterialle perunaa, minusta laatikot, salaatit, kalat ja kinkku riittää vallan hyvin. Iltaisin on kiva lisäksi napostella päivälliseltä tai lounaalta jääneitä jämiä ja lisätä lautaselle vielä vaikka valkohomejuustoa ja leipäsipsejä. Erityisesti valkosipulilla maustetut leipälastut sopivat täydellisesti juustojen, rosollin ja sinappisen kinkun kaveriksi. Niin hyvää, että tulee syötyä helposti vähän liikaakin.


Rosolli meidän perheen tapaan

1 kg punajuuria
1 kg porkkanoita
1 iso sipuli  tai muutama pieni
300 g suolasilakoita

mausteita maun mukaan,
noin arvioituina:

etikkaa 2 rkl
sokeria 2 tl
suolaa 1 tl
reilusti mustapippuria rouheena

Keitä tai höyrytä juurekset kypsiksi. Kuori ja pilko ne pieniksi kuutioiksi.
Kuutioi liotetut suolasilakat pieniksi kuutioiksi. Kuutioi myös sipuli pieniksi kuutioiksi. 
Sekoita kaikki sekaisin.

Sekoita mausteet yhteen ja kaada rosollin joukkoon. Sekoita, maistele ja lisää tarvittaessa mausteita.


Rosolli on perinteinen jouluruoka, mutta voi sitä ihan hyvin syödä muulloinkin. Se koostuu terveellisistä raaka-aineista ja se on nopea valmistaa. Valmis rosolli säilyy kyllä hyvin pakattuna jääkaapissa viikonkin hyvänä.







Tulinen sinappi äidin tapaan


Äidin tekemäähän ei mikään voita, mutta olisihan se ihan kiva jos reseptit olisi kirjattu jonnekin, muuallekin kuin tekijänsä päähän. Seurasin kyllä usein kiinnostuneena vieressä kun ruokaa laitettiin mutta tarkat ohjeet kaikkiin äidin herkkuihin on silti saavuttamattomissa. Ehkä syy siihen, ettei äiti niitä ohjeita mihinkään kirjannut oli hänen vaatimattomuutensa. 

"Tämä nyt on vaan tämmöistä." Oikeasti äidin veroista kokkia on vaikea löytää. Sitähän ne lapsenlapsetkin ensimmäisenä pohtivat, että kuka nyt tekee heille ruokaa. Ja sitä minäkin kaipaan - valmista pöytää mihin mennä. Että edes kerran viikossa joku tekisi minulle ruokaa. Tämä vuosi on ollut täynnä menetyksiä. Jotkin perinteet säilyvät ja jatkuvat, jotkut taas on opeteltava tai luotava itse. Suurin pelkoni on, että unohdan. Siksi on pidettävä kiinni kaikesta mistä kiinni pystyy pitämään. Siksi yritin pyrkiä saavuttamaan sellaisen sinapin mitä vain äitini teki. 

Tulisen makea sinappi. Sellainen, joka tuntuu lähes otsassa asti, mutta vähintäänkin nenän varressa. Sellainen, jonka syömiseen tarvittiin tietynlainen tyyli, jotta väkevyys ei saisi nenää kipristymään ja silmiä kostumaan. Mutta toisaalta, ne on juuri ne täydellisen sinapin tuntomerkit.

Tulisen makea sinappi


1 prk Colmans sinappijauhetta
1 dl sokeria
1/2 dl hunajaa
2 dl kuohukermaa
1 rkl etikkaa
4 rkl konjakkia
maun mukaan merisuolaa ja mustapippuria

Sekoita kattilassa ensin sinappijauhe ja sokeri, ja lisää sitten vasta muut aineet ja keitä hetki miedolla lämmöllä. Sokerin kanssa ei kannata nuukailla, koska mitä enemmän on sokeria, sitä enemmän tulisuus maistuu. Äitini ei yleensä konjakkia sinappiin laittanut mutta minä halusin kokeilla sitä. Konjakkia voisi laittaa enemmänkin, sen antama maku kun on aika mieto kokonaisuudessa. Ja muutoinkin jos haluaa vähän löysemmän sinapin niin silloin nestettä tulee laittaa enemmän. Tällä ohjeella tulee noin 3 pientä purkillistä eli noin 5 dl paksua sinappia. 



Äidin tekemän sinapin koostumus vaihteli mutta vahvuus ja maku oli aina oikeanlainen, samanlainen. Äiti tykkäsi kokeilla uusia juttuja, testailla reseptejä ja lisäillä makuja. Mutta kerman suhteen piti olla tarkkana, ei mitään karrageenikermoja ostettu, eikä kyllä osteta meillekään. Eikä kevyttuotteita, ja lisäaineluettelot käydään tarkasti aina läpi.





sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Helpot naposteltavat juhlaan



Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuodenvaihdetta juhlitaan monella tavalla, toiset isommin toiset vähäeleisemmin. Tänä vuonna vuoden vaihtuminen seuraavaan on omalla kohdallani lähes huomaamaton, siihen on monta syytä kuten kokemani alkuvuoden suru-uutiset. Nykyään ei juhlapyhiä muutoinkaan juuri huomaa kun enää kaupat eivät ole kiinni eivätkä luo siten osaltaan tiettyä rytmiä ajan kulkuun. Meillä mies on töissä aaton ja ensimmäisen päivän, joten eipä siinä paljon huomaa eroa arjella ja juhlalla. 

Yleensä kuitenkin sisimmässäni on tietty tunne aina uuden vuoden kynnyksellä ja silloin on kiva jotenkin vuoden vaihtumista juhlistaa. Meillä juhlintaan kuuluu hyvä ruoka ja pienet naposteltavat, ehkä lasillinen viiniä. Tällaisiin naposteluhetkiin sopii hyvin juustot, suolakeksit ja rypäleet. Niiden lisäksi voi tehdä helppoja ja nopeita naposteltavia lehtitaikinasta. Teen usein moniin juhliin lehtitaikinasta, tuorejuustosta ja tomaateista tai pekonista pieniä suolapaloja, mutta nyt oikaisin vielä nopeamman reitin: leikkasin lehtitaikinalevyt parin sentin levyisiksi suikaleiksi ja levitin niiden päälle makeaa chilihilloa (Buga's) ja sitten vaan koko setti uuniin paistumaan. Näitä chilitikkuja voi halutessaan vielä dippailla dippeihin mutta maistuvat ne hyvältä tällaisenaankin.  


Perinteiset cocktailtikut voi koota toisinkin ja laittaa juuston ja rypäleiden kaveriksi leipäsipsejä. Itse käytin Snack2you:n valkosipulilla maustettuja leipäsipsejä, joissa valkosipuli maistuu erittäin runsaasti ja aidosti. Kyseiseen leipäsipsien tuoteperheeseen kuuluu muitakin makuja kuten pekoni, sinihomejuusto ja jalapeno, mutta valkosipulin ystävänä se oli helppo valinta. Toisekseen valkosipulilla maustetuissa leipäsipseissä ei ole käytetty turhia lisäaineita eikä maunparantajia joten sekin seikka edesauttoi valintaani.



Joulun pyhinä perheen parissa tyhjeni tikku jos toinenkin kun herkuteltiin lasten ja aikuisten kanssa.   Lapsistakin oli hauskaa tehdä itse omat herkkutikkunsa ja valita omat täytteensä. Aikuiset
saattavat helposti pysyä tutuissa ja turvallisissa makuyhdistelmissä mutta lapset sen sijaan kokeilevat vallattomasti uusiakin yhdistelmiä, niistä mainittakoon vaikka tämä juustonaksu-leipäsipsi-rypäle -tikku. 

Arjessakin "tikuttaminen" on hyvä keino saada lapset syömään. Meillä asustaa kaksi hyvin valikoivaa pikkusyöjää mutta cocktailtikkuun puetut ruoat katoavat silti lautaselta huomaamatta nopeasti. 






Yhteistyössä Snack2you / Neorex

torstai 27. joulukuuta 2018

Minimuruja



Minimuru


Minikokoisia leivonnaisia ja muita makeita herkkuja. Kirja on tehty sekä englanniksi että suomeksi, reseptit on siis kirjoitettu kummallakin kielellä. En tiedä onko kirjaa tarkoitus levittää kotimaan rajojen ulkopuolelle vai mistä syystä tällainen tyyli on valittu. Tuohan tällainen tyylittely tietysti kirjaan persoonallista särmää ja lisää kiinnostavuutta.

Alkusanojen mukaan tämä kirja ei ole dieettikirja, vaan kirja joka tekee onnelliseksi. Raaka-aineiksi on valikoitu voita, sokeria, kermaa ja täysrasvaisia tuorejuustoja koska maku on tärkein. Minimurussa ilmentyy ideologia, joka käsittää paljon makua pienessä koossa, mahdollisimman vähän raaka-aineita, työvaiheita, vaivaa ja tiskiä.

Minileivonnaisista en niin perusta mutta kokeilemisenarvoisia reseptejä kirjassa kyllä löytyy. Alunperin kiinnostuin kirjasta juuri yksinkertaisten leivontatapojen takia ja halusin kokeilla miten pullat syntyy ilman nostatusta vartissa. Itsekin pyrin muokkaamaan mahdollisuuksien mukaan kaikkia reseptejä yksinkertaisemmiksi ja karsin raaka-aineita jos en pois niin ainakin pienemmiksi.

Keksit voi maustaa popcorneilla, muffinssit salmiakilla, raparperilla ja minttusuklaalla. Tuorejuusto tuo muffinsseihin sekä näköä että makua, ja nämä juustokakkumuffinssit lisään kyllä varmasti kokeiltavien reseptien joukkoon. Läpikuultavat minttu-ruusutikkarit ovat nekin todella somat ja näitä voisi kokeilla vaikka lasten suntymäpäiville. Makean ystävien mieleen olisivat varmasti myös hurmaavat suklaakuppikakut, vadelmakukkakuppikakut, mars-sipsikakkupalat, metsämarja-vaniljatäytetartaletit ja hasselpähkinä-kinuskipiirakkatikkarit.

Kirja antaa inspiraatioita leivontaan ja leivonnaisten koristeluun, ja kirjan lopusta löytyykin ohjeet artesaaniströsseleiden tekoon.

Minimuru on hurmaava leivontakirja, jonka ulkonäköön ja sisältöön on panostettu huolella. Kirja ilmentää tekijöidensä intohimoa leivontaa kohtaan.



Emma Ivane, Noora Puisto
Docendo 2018