Ollaan apinana

*mainos Gorilla Sports*

Renkaita ei ehkä korviin ole tulossa mutta kattoon sellaiset voin laittaa. 

Tai tarkemmin ottaen oviaukkoon. Tämä on nyt tätä lasten villitystä, johon aikuiset innostuvat lähteä mukaan. Toiset villitykset on kuitenkin ihan hyviä hullutuksia. Kaikki mitkä edesauttavat hyvinvointia on plussaa. Ikävä kyllä kaikkiin lasten toiveisiin ei pysty vastaamaan, mutta nämä eivät olleet sellaisia.

Tarkemmin ottaen kuulin näistä lapsen kaverin äidiltä ja innostuin. Lapsi kun tykkää "olla apinana" eli kiipeillä, roikkua ja temppuilla niin voimistelurenkaat on siihen helppo vastaus. 

Kattoon ei ollut mahdollisuutta renkaita ripustaa, tai sopivaa paikkaa niille ei katosta löytynyt. Pitäisi myös vähän olla kuusalla, mihin päin kattoa on turvallista koukut kiinnittää. Noh, enisen veikko, turha miettiä kattoasiaa kun kaverilla oli renkaat kiinni leuanvetotangossa. Siitäkin toki olin vähän huolissani, että miten tanko renkaineen pysyy turvallisesti paikoillaan mutta kuulemma setti pelitti hyvin. 

Ihmettelen silti edelleen tankojen paikallaan pysymistä. Olihan meillä kotopuolessakin sellainen, enkä muista oliko kyseistä tankoa kiinnitetty edes ruuveilla karmeihin vai oliko se vain kiristetty paikoilleen. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. 

GorillaSportista löysin sitten renkaat, tangon ja paksun jumppamaton, joka laitetaan aina temppuilujen ajaksi tangon ja renkaiden alle lattialle. Paksu matto on kätevä ja estää suurimmat kolhut.

GorillaSportista kylläkin huomauttivat moneen kertaan, etteivät suosittele renkaiden ja oviaukkoon laitettavan leuanvetotangon yhdistämistä toisiinsa. Olivat sitä mieltä, että renkaissa tapahtuva toiminta saattaa vaikuttaa tangon paikalla pysymiseen. Hyvin on kuitenkin ainakin meillä tämä yhdistelmä toiminut.

Tanko kiinnitettiin paketin mukana tulleilla ruuveilla ovenkarmiin, kumpaankin päähän kolmin kappalein. Ruuvikiinnityksen avulla tangon kuormituskesto lisääntyi 70 kilosta 95 kiloon. Ja lapsen ollessa noin 30 kiloinen, sietää tanko renkaineen hyvin myös temppuilussa tapahtuvan liikkeen.

Renkaat valikoituivat lopulta näiksi mustiksi, sillä puiset olivat tilaushetkellä loppu. Mutta oikeastaan nämä on ihan kivat, ja sopii hyvin yhteen tangon sekä mustan maton kanssa. Eikä sillä loppupeleissä oikeastaan niin suurta väliä ole minkä väriset ne ovat, kunhan ovat hyvät käyttää ja ajavat asiansa. Muksu ainakin on tykännyt kun musta on yksi hänen lempiväreistään.

Renkaiden mukana tulee erittäin pitkät kiinnityshihnat. Mietittiin ensin, että leikataan ne lyhyemmiksi mutta päädyttiin lopulta kiepsauttamaan ne tangon ympäri kahdesti ja loppupätkät toimii apunauhoina renkailla voimisteluissa. Lapsen mukaan ne ovat siihen tarkoitukseen erittäin hyvät. Ja jos renkaat joskus vaihtavat paikkaa, on hyvä että hihnoissa on tarpeeksi pituutta.

Matossa on paksuutta perus 0,5cm sijaan sentti enemmän eli 1,5cm. Se on valmistettu korkealaatuisesta, liukumattomasta, kulutusta kestävästä, ihoystävällisestä vaahtomateriaalista. Toimii siis vallan mainiosti myös tässä tarkoituksessa.

Loppupäätelmänä ollaan tyytyväisiä näihin tuotevalintoihin ja tähän settiin, jossa renkaat roikkuvat leuanvetotangosta, vaikkakin Gorillasportin ystävällinen asiakaspalvelija painotti, ettei sellaista suosittele. Meillä on kuitenkin toiminut eikä moitetta ainakaan vielä ole sanottavaksi yhdessä tai tuotteista erikseen. Toki kuten kaikessa ja aina, täytyy pitää huolta turvallisuustekijöistä ja tarkistaa tangon pysyvyys sekä renkaiden hihnojen pito. 

Tuotteet saatu yhteistyön kautta | gorillasports

Ikuistuksia kankaalla

Jokin aika sitten vastaani tuli yritys nimeltä Elobina. Elobina.fi on sivusto, jossa voi suunnitella kuoseja itse ja sitten tilata kankaita ja kangastuotteita näillä omintakeisilla kuoseilla ja kuvioilla. Hetimiten otin yhteyttä Elobinaan ja aloin suunnitella mielessäni kuosivaihtoehtoja. Kuosisuunnittelu on ollut tärkeä osa elämääni jo vuosia, ja 2006 valmistuin tekstiilialan artesaaniksi 'pääaineena' painokankaiden suunnittelu ja valmistus. Jo opintoja aiemminkin olin tehnyt paljon painotöitä mutta lähinnä vain sabluunoiden avulla. Artesaanin opinnoissani opin valottamaan seuloja ja löysin uuden tavan kuvioida kankaita. Valmistumisen jälkeen olen tehnyt ja valottanut kotipimiössäni seuloja ja painanut sukulaisille verhoja ja pussilakanoita. Nyt sitten kun kehitys on tuonut mukanaan kaikkien saataville uusia tapoja kuvioida kankaita niin oli hienoa päästä luomaan itse kuoseja ja näkemään kättensä jälki digipainetuissa tekstiileissä. Digipaino on kyllä varsin mahtava keksintö! Se on ympäristöystävällinen vaihtoehto eikä painovärit sisällä vaarallisia kemikaaleja. Painotaloissa monesti tekstiilit painetaan bensiinipohjaisilla väreillä ja seulojen puhdistus vaatii sen mukaiset myrkyt. 

Halusin yhdistää kuosiin valokuvia sekä käsin piirrettyjä elementtejä. Käytin suunnitteluun ilmaista selainpohjaista kuvankäsittelyohjelmaa. Piirretyt elementit tein piirtämällä kuviot paperille, skannaamalla tai ottamalla kuvista digikuvat ja muokkaamalla niitä siten, että sain aikaiseksi kasan erilaisia png-tiedostoisia kuvaelementtejä. Tähän ei riittänyt yksi ohjelma vaan käytin useampaa ohjelmaa rinnatusten. Tarkoitus on siis sanoa, että omien kuosien suunnitteluun ja toteutukseen ei välttämättä tarvita mitään kalliita lisenssiohjelmistoja vaan työstä selviää maksuttomillakin ohjelmilla. Tosin se voi viedä enemmän aikaa. Kuosisuunnittelu itsessäänkin on aikaavievää ja haastavaa puuhaa. Oikea sommittelu, oikeat värisävyt, koot, asemoinnit ym. vievät aikaa ja monesti tahtoisi saada nähdä nämä eri vaihtoehdot valmiina tuotoksena joista voisi sitten valita sen oikean. Elobina.fi sivustolla on maksuton ohjelma, jonka avulla kuoseja voi asetella kankaalle ja siten tarkistaa miltä mikäkin sommitelma näyttää. 

Helmikuussa teetin niin sanotun testierän digipainettua kangasta. Tilasin metrin ihanan pehmoista samettia johon painatin Sukupuuksi nimeämääni kuosia. Tarkoitus oli luoda kangas, josta lapset voisivat katsella juuriaan ja pitää isoisovanhemmat tällä tavoin lähellään. Suku ja perhe on tärkeä ja on hyvä tiedostaa omat juurensa. Ompelin kankaasta isot tyynyt ja niistä tuli todella kivat! Sukupuu-kuosin pohjalta lähdin sitten ideoimaan tätä verhokangasta, josta tulisi verhot lastenhuoneeseen. Kankaassa olisi iso kuva lapsista, ja lisäksi joitakin muita elementtejä. Pyörittelin eri vaihtoehtoja pitkään ja kuvan saaminen kankaalle siten miten sen halusin tuotti haasteita ja työ jäi välillä hautumaan useiksi viikoiksi. Lastenhuoneen silloiset verhot oli tehty äidiltäni saaduista lakanoista ja äitini kanssa olin puhunut, että tarkoitus on kyllä tilata tilaan uudet verhot kunhan vain saan kuosin kuosiin. Meni viikkoja, ja aina äitini kyseli että joko uudet verhot ovat tulleet mutta oikea sommitelma haki vielä uomiaan. Verhojen kuosit vaihtuivat ja tein monta erilaista versiota kunnes sitten lopulta päätin muokata kuosista ihan erilaisen kuin alkuperäinen suunnitelma oli. Piirtelin paperille erilaisia kuvioita, kukkia ja lehtiä, ja muokkasin niitä lasten kuvaan sopiviksi elementeiksi. Verhojen kummassakin sivussa kulkee ohuet raitamaiset kuvioinnit. Ne eivät ole raitoja vaan lasten nimet, jotka on kirjoitettu jatkumona yhteen putkeen. Lopputulos on herkkä. 

Kankaan valinnan suhteen pohdin pitkään oikeaa kangasvalintaa. Halusin painattaa ohuet ja keveät verhot. Valitsisinko luomupuuvillaisen ohuen popliinin vai ekopuuvillasatiinin. Pidän satiinisidoksisesta kankaasta, se on kaunista ja ylellistä. Siitä minulla ei kuitenkaan ollut näytepalaa kuten muista kankaista ja siksi valinta olikin haastavaa. Mutta päädyin kuitenkin Alnarp Ekoon, puuvillasatiiniin, ja se kannatti! Kangas on lähes ylellisestä. Sitä on helppo käsitellä ja ommella, ja painojälki on kaunis ja selkeä. Satiinisidos tuo kankaaseen viehättävää kiiltoa juuri sopivasti. 

Nyt verhot ovat vihdoin viimein valmiit. Tilasin kangasta useamman metrin siten, että kuosi toistuu metrin välein. Ompelin kankaasta kaksi kahden metrin pituista verhoa. Elobinalta voi tilata myös valmiiksi ommellut verhot mutta minä halusin tehdä työn itse. 

Kyseessä on yhteistyöpostaus ja normaaleissa oloissa teen yhteistyöt aina ajallaan.Tämä työ vaati toteutuakseen ihan liikaa aikaa mutta elämä on joskus sellaista, ettei kaikki mene kuten suunnittelee. Kuosin valmistuminen vei aikaa, mutta itse kangas tuli minulle parin viikon sisällä tilauksesta. Sain odotetun paketin 23.3. Innoissani avasin paketin ja odotin, että saan vihdoin näyttää valmiin kankaan äidilleni. Mutta en saanut. 24.3. sain kuulla uutisen jota en olisi ikinä halunnut kohdata. Äitini menehtyi yllättäen, äkkiarvaamatta. Varoittamatta. Kaiken piti olla hyvin. Muttei ollutkaan. Verhot jäivät pakettiinsa. Pari kertaa otin ne esiin aikomuksena leikata ne mutta en saanut mitään aikaiseksi. Kaksi kuukautta siihen meni, että sain voimia viedä työni päätökseen. Kaksi kuukautta on kulunut ja silti tuntuu, ettei aika liiku mihinkään. Olen edelleen shokissa. Kohtasin tuona aikana toisenkin menetyksen, isäni lähti kaksi viikkoa äidin lähdön jälkeen. En voi ymmärtää miksi elämä otti tällaisen suunnan. Viime vuosi oli erityisen raskas ja tähän vuoteen siirryttiin toiveikkaina. Mutta nyt kuusi lasta menetti tärkeät ja rakkaat isovanhemmat, ja kaksi lasta menetti elämänsä tukipilarit, rakkaat vanhempansa. Kaikella on tarkoituksensa. Mutta mikä oli tämän tarkoitus?

Nyt jäin vain pohtimaan - kaiken keskellä ja lisäksi - että sukupuukankaasta uupuu kaksi tärkeää henkilöä. Isäni ja äitini. Teitä suuresti ikävöiden ja kaivaten, me, rakkaanne.

Julkaistu aiemmin 28.5.2018

Diy Pandasynttärit!

Lapsen toiveesta synttärien teemaksi valikoitui Pandat.

Sitten vain touhuamaan ja strömsöilemään! 

Valkoisiin kahvikuppeihin piirsin pandan naamat...

Väreiksi valikoitui valkoinen, musta ja vihreä. Kukkina ja pöytäkoristeina toimivat hyvin apilat ja saniaiset.

Pandaköynnökset askartelin tekemistäni pandanaamoista ja erivärisistä vihreistä papereista leikkaamistani lehtikuvioista. Köynnösten pohjana toimi hyvin serpentiini!

Näin syntyivät melkein ilmaiset koristeet. Rahaa käytin lähinnä vain paperimukeihin, muut tarvikkeet löytyivät jo valmiiksi kotoa.

Tykkäätkö sinä tehdä asioita mieluummin itse kuin ostaa valmiina?

 

Prinsessajuhlat kruunuineen

Lapsen kaverisyntymäpäivät on juhlittu. Ne olivatkin hänen ensimmäiset synttärinsä, jotka järjestettiin vartavasten kavereilleen. Tähän saakka olen järjestänyt lapsille yhteissynttärit, mutta tämä uusi perinne tuleekin helpottamaan juhlateemojen suunnittelua huomattavasti. Nyt voin keskittyä pelkkään juhlien järjestämiseen sen sijaan, että täytyisi miettiä  kummallekin lapselle sopiva teema. Esikoinen saa juhlansa sitten loppukesästä, teemasta tosin ei vielä ole tietoa.

Lapsi tahtoi teemaksi 'Prinsessajuhlat' mutta ehtona oli ettei koristeissa näkyisi Frozenia. Hän on kuulemma kyllästynyt kun hoidossakin aina leikeissä puhutaan vain Elsasta ja Annasta. Muutoin hän sietää Frozenia mutta juhlissaan ei sitä halua nähdä. Tämä selvä. 

Juhlasuunnittelu alkoi ajatustasolla hyvissä ajoin mutta vasta edellisenä päivänä sain aikaiseksi tehdä päässä pyörineet kruunut konkreettisesti valmiiksi. Kruunut on ommeltu kahdesta erivärisestä huopakankaasta päällekäin. Koristeet on leikattu, liimattu tai ommeltu kruunuun. Takana on kuminauha, jonka avulla kruunu pysyy päässä. 

Pöydän muut koristeet ja somisteet löytyivät lähes kokonaan luonnosta kukkien muodossa. Muutaman paperisen kruunun tein ja muksu auttoi niiden teossa liimaamalla kruunujen pintaan glitteriä.

Kattaus syntyi äidin valkoisesta pöytäliinasta, jossa on runsaasti valkoisella langalla tehtyjä kuviointeja. Kukat laitoin kirpparilöytöinä tehtyihin "kristallimaljakoihin" sekä erilaisiin ruusukuppeihin. Lempiastiastoni Sagaformin Piccadilly on omiaan sopimaan prinsessateemaan. 

Tarjottavat laitoin suosista saarekkeelle, muutoin ruokapöydästä olisi tullut liian täysinäinen ja takkuinen. Tarjolla oli kakkua, valkosuklaapoppareita, muumionakkeja (lapsen toive), keksejä, mokkapaloja ja vaahtokarkkeja.

Hyvin näyttivät vieraat viihtyvän ja sehän on aina itsellenikin sitten mukava kiitos juhlien järjestämiselle. Tarjottavat riitti ja juhlat sujuivat muutoinkin siististi. Onneksi oli pitkän epävakaan sääjakson keskelle eksynyt yksi aurinkoinen päivä juhlapäivän kunniaksi. Kukkaset säilyivät maljakossa juhlien jälkeen vielä pari viikkoa. Edullisesti pienellä budjetilla voi järjestää kauniita juhlia.

Tsemppikirjat lapsille!

Olisipa silloin kun minä olin lapsi ollut tällaisia kirjoja. Moneen pahaan mieleen ja yksinäisiin hetkiin nämä olisivat antaneet lohtua. Ehkä en olisi ollut ihan varma muuttuuko mikään paremmaksi mutta olisihan se ollut lohdullista sukeltaa tällaisten, ammattilaisten suunnittelemiin kirjoihin ja niiden tehtäviin. Olisi saanut käytännön avaimia helpottamaan omaa oloa. Ei silloin puhuttu hengitysharjoituksista tai mindfulnessista, eikä myönteisen ajattelun hyödyistä. Silloin sanottiin vain, että oletpa vahva kun kaiken jaksat kantaa. Toki tuokin lause on antanut voimaa vielä näin aikuisenakin, mutta koska koko ikäni olen etsinyt vastauksia niin tällaiset kirjat olisivat voineet vastata joihinkin niistä.

Tehtäväkirja tarjoaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden tutkia, ilmaista ja selittää huoliaan ja keskustella niistä kanssasi. Hauskat väritys-, piirros- ja kirjoitustehtävät parantavat tunteiden ymmärtämistä ja rohkaisevat myönteiseen ajatteluun. Tehtäväkirja on mainio tapa saada kouluikäiset ajattelemaan tunteitaan ja puhumaan niistä asioista, jotka heitä vaivaavat. Kirja on suunnattu yli 7-vuotiaille.

Kirjasarjan kirjoittajiin kuuluvat  lapsiin ja perheisiin erikoistunut psykoterapeutti, opettaja Sharie Coombes sekä lastenkirjailijat Stephanie Clarkson ja Lily Murray.

Kirjat ovat täynnä täytettäviä tehtäviä, mielenharjoituksia, piirtelytehtäviä ja rutkasti asiaa kirjojen teemoihin liittyen. Kirjat antavat lohtua, rohkaisua, tukea, lempeyttä ja turvaa. Kirjat on suunnattu yli 7-vuotiaille mutta uskon, että niistä on apua myös isommille lapsille koska tehtävät voisivat sopia yhtä hyvin myös meille aikuisille. Löysin nimittäin monta tehtävää ja juttua joita itse olen tehnyt psykologin pyynnöstä nyt aikuisenakin. 

Ei hätää!

Sinä selviät!

Hyvää mieltä!

Sinä uskallat!

PS-KUSTANNUS

Hirmuisat herkut!

Muksujen Halloween-kemuissa herkut taisivat kadota lähinnä aikuisten suihin. Lapsilla oli kiire leikkimään ja syöminen oli toissijaista. Enemmän taisivat popsia porkkanoita, rusinoita ja sipsejä kuin pullaa ja kakkua. Paisi meidän Viisvee, joka yllätyksekseni söi nyhtöpullaa kuin karkkia. Vielä seuraavanakin päivänä hän söi tuosta vain kolme palaa ja pyysi tekemään pullaa toistekin. 

Kauppoihin on tullut uutuusmaku tuorejuustoihin, nimittäin lakritsi. Tykkään lakuista mutta en ole ihan varma tykkäänkö lakritsin mausta leivonnassa tai ruoassa. Halusin silti testata ja tehdä lakritsan makuisen juustokakun. Eihän sitä tiedä jos ei maista. Ajattelin ensin yhdistää reseptiin sitruunaa tai appelsiinia mutta lopulta jätin ne kuitenkin pois. Halusin tutustua lakun makuun ihan omana itsenään. 

Pohja

150g oreokeksejä tai vastaavanlaisia tummia täytekeksejä

Täyte

200 g lakritsi-tuorejuustoa (Creme Bonjour)

2 dl kuohukermaa

2 liivatelehteä + 2 rkl kuumaa vettä

2 tl vaniljasokeria

1 rkl muscovadosiirappia

Koristeeksi kookoshiutaleita, keksinmurusia ja valkosuklaakoristeita

Pohjaan en laittanut muuta kuin täytekeksejä. Murustin ja sekoitin keksit täytteineen massaksi ja taputtelin sen kelmutettuun irtopohjavuokaan.

Täytteessä vatkasin ensin kerman vaahdoksi, lisäsin joukkoon tuorejuuston, makeutusaineet ja liivatteet. Sitten vain täyte pohjan päälle, kelmu vuoan päälle ja vuoka jääkaappiin oleentumaan ja jähmettymään seuraavaan päivään. 

Aika jännän makuista, lakritsi olisi mielestäni saanut maistua enemmänkin. Täytyy katsoa tuleeko toistekin tehtyä. Oletteko te tehneet lakritsanmakuisia leivonnaisia?

Tein suklaapoppareita nyt toistamiseen ja tykkään näistä kyllä. Suolaisen ja makean yhdistelmä toimii. Sulatin ensin suklaan (maitosuklaata ja tummaasuklaata sekaisin, n. 150g yhteensä) ja sekoitin lämpimään suklaasulaan paistetut popkornit isolla lusikalla. Tällä suklaamäärällä sai "kuorrutettua" n. 3 litraa poppareita.

Tarjolla oli lisäksi nyhtöpullaa, suolapähkinöitä, rusinoita, porkkanatikkuja, makeisia ja muumionakkeja eli lehtitaikinalla päällystettyjä nakkeja. Nakin sijasta käy hyvin myös pekoni.

Vieraat saivat mukaansa haamutikkarit (valkoinen lautasliina+naru+tikkari+musta tussi).

Helpot herkut syntymäpäivien kattaukseen

Syntymäpäivät on juhlittu taas tältä vuotta. Lasten yhteissynttäreitä on aina kiva suunnitella ja keksiä tarjottavia. Usein menen niillä tutuilla ja hyväksi havaituilla valinnoilla, jotka olen joko kehitellyt itse tai käyttänyt tukena valmiita reseptejä.

Tänään viimeksi haikeana totesin, että taas saa vuoden odottaa vieraita joita varten saisi leipoa. Meillä ei käy oikeastaan kukaan koskaan jos ei postimiestä lasketa. Surullisen haikeaa kun ottaa huomioon että on iso suku, kummankin puolella. Mutta sen jälkeen kun vanhempani kuolivat, ei viikottaisia vierailuja enää meille ole tullut. Isä ja äiti kävivät usein ja me käytiin heillä. Nyt tuntuu, että viimeisetkin ihmissuhderippeet ovat haihtuneet pois kun iso ja tärkeä side on katkennut.

Mutta niihin tarjottaviin.. Äitini oli meidän perheen voileipäkakkukuningatar. Naureskelee varmasti nyt jossakin tuolle tittelille, mutta äiti teki parhaat voileipäkakut vaikkei itse niistä ikinä kunniaa itselleen osannutkaan ottaa. Sitten kun kävi niin, ettei äitiä enää voinut pyytää niitä tekemään piti vain itse uskaltaa ryhtyä hommaan. Ensimmäiset voileipäkakkuni tein kylmiltään reilu vuosi sitten veljen perheen juhliin, ja sen jälkeen olen tainnut noin viisi vl-kakkua tehdä. Ja ihan turhaan niitä jännitin. Hyvinhän se sujui. Reseptin tähän kana-pekoni-kakkuun otin Voileipäkirjasta. Tähän ohjeeseen ihastuin ja se on helppo tehdä, se on maukas ja kaikinpuolin loistava vaihtoehto perinteisille mauille.

Alkuperäisessä ohjeessa oli mangoa, ja sitä olen osassa kakkujani käyttänytkin. Mutta en halua rajoittaa tekemisiäni joihinkin tiettyihin tarkkoihin raameihin vaan sovellan sen mukaan mitä milloinkin on saatavilla. Tässä kakussa korvasin mangotäytteen maustekurkuilla ja ne sopivat maultaan hyvin kanan ja pekonin kanssa. Tässä alkuperäinen ohje, jota olen hieman viilannut itselle sopivaan suuntaan. Tämän kakun kuorrutteen tein tuorejuustosta, kermavaahdosta ja currysta sekä kurkumasta.

Cocktailtikut ovat kuuluneet juhlapöytään siitä saakka kun olin lapsi. Tein yleensä ne itse, koska niitä on vain niin hauska tehdä. Toisekseen ne ovat aina olleet juhlapöydän top3-listalla jos katsoo sitä mitä vieraat tahtovat syödä. Näihin voi valita "täytteet" oman maun mukaan ja oikeastaan taivas vain on rajana valintojen suhteen. Makeita versioita voisi tehdä vaikka mansikoista ja vaahtokarkeista.

Täytekakkua en aikonut tehdä ollenkaan kun sitä ei yleensä juuri kukaan syö. Mutta silti huomasin sellaisen tekeväni. En kuitenkaan alkanut tekemään mitään mahtipontista taidonnäytettä vaan menin ihan rennolla otteella. Nakukakku marjoilla ja kermavaahdolla. Tein neljän munan sokerikakkutaikinan, jonka paistoin uunipellillä. Leikkasin kakkupohjan neljään yhtäsuureen osaan ja täytin kakun punajuurijauheella värjätyllä kermavaahdolla ja marjoilla: tyrnillä, mustikoilla, herukoilla, lakoilla ja vastakerätyillä vadelmilla. Kakusta tulikin todella hyvä ja suosittu.

Tarkoitushan oli pysyä kohtuuden rajoissa tarjottavien määrän suhteen, mutta taisin silti vähän ylimitoittaa sorttimentit. Vaikka hyvinhän kaikki teki kauppansa eikä seuraavalle päivälle jäänyt juuri mitään napsittavaa.

Halusin tehdä myskikurpitsamuffinsseja. Piste. Siksi niitä tein, ja siksi että lapset tykkäävät niistä. Ja siksi, että ne ovat niin ihanan kuohkeita, kosteita ja maukkaita. Reseptinä käytin itse tekemääni ohjetta, ja sen löydät täältä. Kuorrutteeksi valitsin helppouden ja maun takia valkosuklaaganachen. Ganache syntyy helposti kuumentamalla kattilassa 1/2 dl kermaa ja sulattamalla siinä 200g valkosuklaata. Seos sekoitetaan tasaiseksi, jäähdytetään ja halutessaan vaahdotetaan sähkövatkaimella. 

Koristelin muffinssit hieman överisti strösseleillä, marjoilla ja suklaakoristeilla. 

 Ja mitäpä olisi juhlani ilman juustokakkua. Sitä on pakko olla. Koska. Se. On. Niin. Hyvää.

Suklainen juustokakku on lasten mieleen, ja minunkin. Se on ehkä kaikista helpoin ja nopeiten tehtävä, ei vaadi suurta pohdintaa makuparien suhteen. Halusin kuitenkin korostaa tummaa väriä lisäämällä massaan 1 tl aktiivihiilijauhetta. Meinasin jopa, että tekisin mustan suklaakakun. Mutta en sitten kuitenkaan viitsinyt alkaa liikaa leikkimään. Aktiivihiilijauhe ei itsessään maistu juuri miltään mutta se antoi kuitenkin kivan nyanssin makuun, korostaen suklaan makua ja lisäten siihen syvyyttä. 

Mitkä ovat teidän juhlapöydän vakioherkut, vai onko sellaisia?

Ti-Ti Nalle!

Ti-Ti Nalle!

Meidän neljäveen suosikki. Hän innostui yhtäkkiä Titinallesta, luultavasti sen erään dvd:n myötä jonka saimme muistaakseni tämän serkuilta. Ikävä kyllä levyä katsottiin niin paljon, että sen pinta naarmuuntui niin pahoin, ettei levyä voinut enää katsoa. Siitä syystä olenkin hartaasti odottanut tätä uutta Ti-Ti Nalle  -kirjaa, muksun puolesta siis. Muksulle tosin en kertonut kirjasta etukäteen koska odottaminenhan on tunnetusti ihan kamalaa ja mieluummin kärsin siitä yksin.

Kirjan mukana tuli myös DVD, josta löytyy kirjassa esiintyvät laulut laulettuina ja näyteltyinä Riitan ja Nallejen kera, plus mukana menossa olevat Ti-Ti Nalle -fanit. Tämä DVD on tasoltaan hyvä, meillä nimittäin on muksu pettynyt monesti kun kirjastosta ollaan Ti-Ti Nalle DVD:itä rehattu ja sitten katsellessa huomattu etteivät olekaan niin kivoja kuin se meillä aiemmin ollut levy, joka sitten hajosi lopulta. Joten olimme todella yllättyneitä ja iloisia kun tältä uudelta levyltä löytyikin kaikki ne kadonneet biisit!

Kirjasta itsestään löytyy satuja ja nuotit levyllä oleviin lauluihin. Ti-Ti Nalle Suuri Laulusatukirja on kauniisti ja värikkäästi valokuvin kuvitettu, suurella fonttikoolla kirjoitettu satukirja, jonka sadut ja laulut liittyvät toisiinsa. Kirjassa seurataan nallejen ja Hirsimetsän asukkaiden arkea ja juhlaa. Yhteensä satuja/lauluja/leikkejä on 22.

Ti-Ti Nalle

Suuri Laulusatukirja

Riitta Korpela

Readme.fi / Kids.fi 2019

Suuri Toivelaulukirja Lastenlauluja

30 vuotta siinä meni ennenkuin sain nuotit lapsuuteni yhteen lempikappaleeseen. Tai ainakin muistoihin jääneeseen lauluun. Sitä laulettiin Kissankellon päiväkodissa jossa vuoden lapsuudestani vietin, sitä ennen olin ollut viitisen vuotta perhepäivähoitajalla ja kun kouluunmeno koitti päättivät vanhempani laittaa minut vielä vuodeksi päiväkotiin ennen koulun aloittamista. Se oli heidän mielestään parempi niin, että saisin vielä vähän nauttia lapsuuden iloista vailla koulumaailman murheita. Päiväkodista ei juuri mitään muuta jäänyt mieleen kuin kaveri(ttomuus)pulmat ja hyvä ruoka. Niin ja tietysti se laulu, Pingviinitanssi. Siihen tykästyin ja sitä mielessäni laulelin pitkään vielä päiväkodin jälkeenkin. Nimeä en kuitenkaan silloin sille muistanut. Joskus vuosia myöhemmin kun ala-asteikäisenä innostuin pianonsoitosta olimme äitini kanssa nyt jo historiaan jääneessä paikallisessa  Herättäjän kirjakaupassa, katselin innolla värikkäitä lastenlaulukirjoja ja ihastuin niistä yhteen. Taisin ehkä sitä äidiltäni toivoakin, mutta kalliita ne olivat ja siksi jäi sillä kertaa ostamatta. Olin aivan varma, että se kaipaamani laulu löytyisi tuosta kirjasta. Myöhemmin samana päivänä äitini kävi kuitenkin yksin samaisessa liikkeessä ja osti tuon kirjan yllätyksekseni minulle. Harmi oli suuri kun oikeaa laulua ei löytynytkään, eikä kirja ollutkaan enää niin satumaisen hohdokas kun miltä se vähän aikaa sitten oli tuntunut. Enpä tietenkään uskaltanut äidilleni pettymystäni näyttää, hänhän oli ostanut kalliin kirjan toiveideni mukaisesti, yrittäen tehdä minut onnelliseksi. Kyseinen kirja on yhä minulla, ja nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin omistan saman kirjasarjan toisen lastenlaulukirjan.

Suuri toivelaulukirja - lastenlauluja on jaettu 9 osastoon, joista mainittakoon mm. satulaulut, perinnelaulut, leikkilaulut, eläinlaulut ja liikennelaulut. Mukana on myös muutama hengellinen laulu ja joululauluja. Kirjasta löytyy vanhoja tuttuja omilta lapsuusvuosilta ja sitten näitä uusimpia rallatuksia, joita omat lapsemme tunnistavat. 

Nuoteissa vilahtavat niin Ryhmä Hau, Risto Räppääjä, Peppi Pitkätossu kuin Muumitkin. Vanhemmista tunnetuista löytyy Davy Crockett, Lounatuulen laulu, Lohikäärme Puff, Elefanttimarssi, Mikki Hiiri merihädässä, Tiku & Taku, Hauva ikkunassa ja Täti Monika. 

Yhteensä kirjasta löytyy 150 lasten suosikkia pianosäestyksin. Osaan lauluista on liitetty mukaan myös leikki- tai esitysohje.

On hauska soittaa ja kuunnella tunnistavatko lapseni kyseisiä kappaleita. Aina välillä pienempi tulee ja kertoo, että tätä ollaan laulettu kerhossa. Musiikki ja laulu on tärkeä osa meidän elämää niin kotona kuin koulussa/kerhossa. Muutoin arka lapsi puhkeaa kukkaansa musiikkihetkissä laulamalla ja tanssimalla sydämensä kyllyydestä. Musiikki ja laulut ovat myös hyvä väline muisteluun ja tunteiden pohtimiseen ja välittämiseen. Itselleni pianonsoitto on terapiaa, hetki hengähtää ja antaa ajatusten kulkea omia reittejään.

Suuri Toivelaulukirja Lastenlauluja

Virpi Kari, Ari Leskelä, Saara Soikkeli

Otava / F-Kustannus 2019

Light my letters - valokirjaimet

Light My Word. Siinä on kuulkaas jollakulla välähtänyt nimen suhteen. Aluksi en muistanut firman nimeä oikein ja sitten ihmettelin miksen enää löydä sitä verkkokauppaa jossa aiemmin vierailin, mutta olinkin näpytellyt nimen väärin. Se ei ollutkaan 'world' vaan 'word'. Kieli ja sanat ovat oiva leikkiväline. Mutta niin ovat myös kirjaimet. Lapsena kirjainten maailmaan tutustutaan muovikirjainten kautta, sitten opitaan lukemaan ja myöhemmin kirjaimia halutaan ripotella mukaan sisustukseen. Kirjaimilla on myös yleensä jokin syvempi merkitys ihmiselle, tai sitten kyse on vain viehtymyksestä johonkin tiettyyn kirjaimeen tai muotoon. 

Kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista löytää hyvällä onnella liikkeiden vanhoja valomainoksia ja -kirjaimia, ja silloin otetaan se mikä kiinni saadaan, mutta kun eteen tuleekin tilaisuus valita itse se yksi kaikkien joukosta, silloin tulee eteen valinnanvaikeus. Mikä on se näyttävin, kivoin, merkityksellisin kirjain. 

Olen tehnyt sisustuskirjaimia aiemmin itse pahvista ja muista paperimateriaaleista, aloittaen M-kirjaimesta esikoisen etunimen mukaan. Viime keväänä hahmottelin kirjainta K - kiitos, kaunis, kevät, kesä...ja sitten se sai surullisemman merkityksensä.

Kaupallisen yhteistyön kautta sain mahdollisuuden saada ihan oikeita valokirjaimia ja aiemmin mainitsemani valinnanvaikeus oli jälleen läsnä. Kirjaimet kylläkin olivat tällä kertaa ne helpoimmat kun tarkoitus oli hankkia lastenhuoneeseen tunnelma-/yövalo. Ongelmaksi osoittautuivat ne muut vaihtoehdot: mikä väri, millainen väriyhdistelmä, millainen runko ja paneeli. Halusin väriä koska lastenhuoneeseen sopii iloiset värit, mutta en halunnut sitä kliseistä sininen-pinkki-asetelmaa. Toisaalta kuitenkin tykkään pinkistä ja tytär tykkää pinkistä niin pakkohan sitä oli johonkin muotoon saada mahtumaan. Selkeyden vuoksi halusin kirjainten etupaneelista valkoisen, jotta valo tulee niistä mahdollisimman puhtaasti läpi, mutta rungon väri piti sitten löytää annetuista vaihtoehdoista. 

Sitten huomasin, että vaihtoehdoissa oli valittavissa myös fosfori ja tämä harakkahan (siis minä) kiinnostui siitä oitis! Rakastan kaikkea kimaltavaa, kimmeltävää ja erityisesti pimeässähohtavaa. Minulla oli lapsena kaikenlaisia pimeässähohtavia juttuja seinäkoristeista palloihin ja kynsilakoista ripsiväreihin ja sama kiinnostus on jatkunut aikuisuuteen saakka. Joku vuosi sitten sain mieheltä lahjaksi pimeässähohtavan Puppyn, sen Eero Aarnion muovikoiran jolle ei oikeastaan ole mitään sen suurempaa käyttömerkitystä, mutta onhan se kiva olla hohtamassa kirjastohuoneen nurkassa.

Lopulta, monen mutkan jälkeen, löytyi oikea ja sopivalta tuntuva kirjain- ja väriyhdistelmä ja sitten laitettiin viimein tilaus matkaan. Ai niin, melkein unohtui mainita yksi jännä ominaisuus näistä kirjaimista: ne yhdistyvät toisiinsa magneetin avulla ja myös syttyvät yhtyessään kiinni toisiinsa. Näppärää vai mitä! Minusta ainakin huippuhyvä idea. Magneetin avulla kirjaimet pysyvät myös paikoillaan ja toisekseen vältytään johtoviidakolta. Kirjainten paikkaa voi vaihtaa mitenpäin vain tai käyttää vain yhtä ja jättää muut tilapäisesti käyttämättä. Toimitukseen kuuluu (eriväriset) irrotettavat liitinpäät, jotta nekin voi halutessaan sovittaa ja sulauttaa kirjaimiin siististi. 

Valoteho näissä on melko suuri ja siitä syystä yövaloksi olenkin yleensä ottanut vain yhden kirjaimen/merkin kerrallaan. Mutta valokirjaimet ovat ilman valoakin kiva sisustuselementti.

Kirjaimet toteutetaan kokonaisuudessaan 3D-tulostuksen avulla, yhden kirjaimen tulostuminen vie neljästä kymmeneen tuntiin riippuen koosta ja kirjaimesta. Materiaalina tulosteissa käytetään PLA-muovia, joka on 100% biopohjaista materiaalia ja se on myös biohajoavaa, mutta se ei kompostoidu esim. kotikompostissa. Värivalikoima on nähtävillä Light My Word:n verkkokaupassa mutta aina kannattaa kysyä jos mielessä on jokin muu väri, ystävällisestä asiakaspalvelusta kyllä vastaavat parhaansa mukaan asiakkaan toiveisiin. Kirjaimet koostuvat rungosta, takapaneelista ja etupaneelista, ja nuo paneeliosat kalvotetaan tulostuksen jälkeen. Kalvotuksen avulla pintaan voidaan asentaa myös kuvioitu kalvo ja siten saadaan jälleen uutta ilmettä - ja lisää sitä valinnanvaikeutta.

Kaupallinen yhteistyö - Light My Word

Somessa.com