Diy kurpitsat puutarhaan

Palava halu oli saada kurpitsoja ulos. Oikeita en löytänyt, enkä olisi malttanut ostaakaan sillä pienetkin olivat kaupoissa jo aika hintavia. 

Pinterestissä tuli vietettyä hetki jos toinenkin. Olihan siellä ideoita. Betonista valettuja ja paperimassasta tehtyjä. Njääh. Liian työlästä. 

Ja miten minun tyylistä. Suhaan netissä sivulta toiselle etsien sitä oikeaa ideaa, ja sitten kaiken sen kulutetun ajan jälkeen teenkin kaiken oman pään mukaan. 

Idea näihin lähti kyllä tavallaan niistä betonista valetuista. Kun mietin miten ne valaisin. Ilmapallo oli kaiketi tuhoontuomittu ajatus, mutta sitten silmieni eteen rävähti sukkahousut. 

Sukkahousujen jälkeen mieleen välähti idea toisesta kiviaineksesta - nimittäin hiekasta! Mitä jos täyttäisin sukkahousut hiekalla ja juuttinarulla tai vastaavalla kursisin palleroon kurpitsan muodon... 

Ja näinhän minä juurikin tein. Tadaa!

Ei pöllömpi idea. Vaikka myönnän, että vähän epäilytti miten sukkikset homman ottaa. Mutta kestihän ne. Toki näiden kurpitsojen täytyy pysytellä tasaisella ja kestävällä alustalla. Roikotusta nämä eivät siedä. 

Hyvin ovat kuitenkin pysyneet kuosissaan ulkosalla, vaikka säät ovatkin tutun syksyiset olleet. Ja sitten ajan kuluessa kun ei enää kurpitsoja halua katsella, niin riks raks ja poks. Hiekat vain takaisin laatikkoon. 

Tokipa vaivaa koituu hiekan haalimisesta tähän aikaan vuodesta. Mutta meillä se ei ole ongelma, sillä etupihalla on pari kuutiota hiekkaa lasten leikkialueella. Näköjään silläkään hiekalla ei leiki enää kuin minä...

Kaikenkaikkiaan näistä kurpitsoista tuli tosi kivat! Minä ainakin tykkään. Melkein jopa ekologiset, jos ei liian tiukilla laseilla katsele. Mutta tärkein ainakin itselle, että nämä syntyi vaivatta ja lähes ilmaiseksi, sillä kaikki materiaali löytyi jo valmiiksi kotoa.

Ihanaa kun luovuus välillä kukkii. 

Mukavaa syksyä ja halloweenin viettoa!

 

Diy-projekti - unisiepparit

Unisieppari. Olen jo pitkään haaveillut näiden tekemisestä mutta sopivia pitsejä ei ole ollut saatavilla. Nyt sitten vihdoin löysin kirpparilta pari somaa ja pientä työhön sopivaa liinaa. Alunperin tein nämä joulukotiin mutta ovat jääneet pysyvästi keittiönseinälle.

Alunperin unisiepparit ovat olleet intiaanien käyttämiä taikakaluja, joiden avulla pahat unet suodattuvat pois ja hyvät unet astuvat tilalle. Nykyään unisieppareita käytetään myös vain koriste-esineinä. 

Jotkut sanovat, että unisiepparista on oikeasti apua. Se kuuluisi laittaa sängyn yläpuolelle jos tarkoituksena on vaikuttaa unien laatuun. Meillä nämä ovat keittiössä ja ainakin seuraava yö näiden ripustamisesta sujui yllättävän rauhallisesti. 

Perinteisesti unisiepparit koristellaan höyhenin, mutta minä olen tykästynyt kankaasta revittyihin suikaleisiin, jotka kiepsahtelevat kauniisti ja spiraalimaisesti alaspäin. En tiennyt, että alkuperäisen kaavan mukaan siepparit tehdään juuri pajusta. Itse päädyin pajuun siksi, että se oli ainoa sopiva materiaali, jonka käsiini sain. Pajua on helppo taivuttaa ja muotoilla, joten siitä sai helposti taivutettua kehät unisieppareihin. Teippasin liitoskohdat ja laitoin varmuudeksi vielä muutaman vahvistusteippauksen. Pajukranssin voi sitoa yhteen myös rautalangalla tai kukkateipillä. 

Revin vanhasta puuvillalakanasta 1-2 cm levyisiä metrin pituisia suikaleita, jotka kieputtelin pajukranssin päälle. Kun kranssi on kokonaan peitetty voi koristelun aloittaa. Isoimpaan kehään/kranssin keskiöön lisäsin pitsiliinan, jonka kiinnitin kuudesta kohtaa kiinni kranssiin ohuella ompelulangalla. Muina koristeina toimivat revityt kangassuikaleet, rouhea pellavanaru, huopapallot ja paperista leikatut ja taitellut tähdet. Pienempien unisieppareiden keskiöön kieputin pellavanarun tähden muotoon. 

Rakastan unisieppareiden ilmettä ja tyyliä. Niissä yhdistyvät monet sellaiset asiat ja yksityiskohdat, joihin tunnen vetoa: intiaanit, boheemius, luonnonmateriaalit ja herkkyys. Niissä on myös kiehtovaa salaperäisyyttä ja mystisyyttä. Ja kyllähän ne hyvät yöunet ovat tervetulleita ihan jokaiselle. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa taas puuhastella. 

Julkaistu alunperin 2.12.2017

Oksisto katossa

Tätä on suunniteltu pitkään - ainakin omassa mielessäni. Rakastan luonnonmateriaaleja ja mielelläni niitä hyödynnän missä milloinkin. Mikään ei ole estänyt minua tuomasta luontoa sisään ja jo vuosia meillä on kotona ollutkin oksista tehty koriste, nykyään makuuhuoneessa mutta aiemmassa kodissa se oli olohuoneessa. Anoppilan pihalta kaadetuista koivuista keräsin pari hienoa oksaa, jotka kuivatin ja kuultomaalasin valkoisiksi. 

Nyt sain vihdoin tämän kattokoristeen toteutettua. Läksin metsään etsimään kuivia oksia ja löysinkin nämä kauniit keloontuneet oksat. Samalla löysin myös valtaisan määrän villivadelmia! Oksat asettelin kattoon. Ne ovat kauniita sellaisenaankin mutta ripustin oksille muutaman koristekristallin sekä paperiruusukkeet, jotka olen tehnyt jo vuosia sitten. Paperiruusukkeet roikkuivat aiemmin kattopalkissa mutta kokeilin siirtää ne nyt näille oksille, ja hyvältä näyttää. 

Meillä vietetään huomenna lasten yhteissyntymäpäiviä ja koristellut oksat sopivat siihen kuin nenä päähän. Tosin nämä ruusukkeet on roikkuneet katosta jo vuosia koska ne on vain niin hienot.

Oksat on kiinnitetty kattoon koukuilla ja ketjunpätkillä.

Miten sinä hyödynnät luonnonmateriaaleja?

Eikö olekin kaunis, luonnon luoma taideteos.

Tikkaat kasvitukena - Diy

Mahtaako pergolassa oleilu olla loppusuoralla, sen näyttää loppukesän säät. Onneksi kesään on silti mahtunut lämpimiä päiviä jolloin puutarhassa on ollut kiva viettää aikaa, ja lekotella lämmössä. Viime kesänä rakennettu pergola on ollut kovassa käytössä ja talvella se antaa hyvin suojaa puutarhakeinuille ja kalusteille.

Luonnonmateriaalit on niin kiva juttu, ja monesti niitä meillä hyödynnetäänkin. Viimeisin projekti oli erään toisen projektin sivutuotteena syntyneet tikkaat, jotka toimittavat kasvituen virkaa. Alkuperäinen projekti oli tehdä keittiön kattoon oksista sellainen iso koriste. Mutta kun metsässä niitä sopivia oksia etsiskelin niin niitä löytyikin sitten aika monta. Kattokoristeeseen tarvitsin vain pari oksaa ja lopuille piti keksiä jotakin muuta. Mieskin siinä innostui haalimaan materiaalia, ja ne joita en kelpuuttanut omaan projektiini, hän käytti omaansa. Muutkin oksatpätkät omista jemmoista tuli käyttöön. 

Kukkapenkit ovat taas tänä kesänä rehottaneet ja olen jo tehnyt mielessäni uudelleenjärjestelyitä. Viime kesänä kun kaikki oli uutta niin järjestys pysyi siistinä, nyt ovat penkit jo ehtineet villiintyä. Ja kun olen sellainen, etten malttaisi niitä rikkakasveiksi haukuttuja kasviakaan karsia pois. Minusta kaikki saavat kukkia ja näyttää luonteensa. Mutta ehkä silti jotakin muutoksia on tehtävä.

Pergolan sivuille olen ajatellut alunperin raudoitusverkon tyylistä ristikkoa, jota pitkin laittaisin kärhön, villiviinin tai humalan kasvamaan. Se kuitenkin jäi tältä kesää toteuttamatta. Nämä puutikkaat ajavat saman asian ja niihin tukeutuvat nyt tuoksuherne ja ukonhattu.

Ensi kesää ajatellen taidan istuttaa entistä enemmän tähtisilmiä. Se on niin kiitollinen kukka, kestää säitä ja kuivumista sekä toisinaan liikakosteuttakin. Tähtisilmä kukkii läpi kesän ja tekee uudet nuput kun vanhat ja kuivat varret leikataan lyhyiksi. Itsekin ostin alennuksella kertaalleen kukkineet tähtisilmät, ja hyvin lähtivät uudelleen elämään vaikka hieman kärsineiltä näyttivätkin. Väritkin tähtisilmissä on todella kauniit ja erikoisetkin, varsinkin näissä vaaleissa, joissa terälehtien toinen puoli on tummempi.

Luonnonmateriaaleja on käytössä myös herneiden kasvutukena ja koristeina.

Diy lumiukko puusta

Syksyn vaihtuessa talveksi on meillä miehen kanssa ollut puhetta, että mitäs tälle vuotta tehtäisiin puusta pihalle. Viime vuonna pihamme täyttyi oksista tehdyistä poroista jotka kyllä tänäkin vuonna ovat edelleen käytössä. Mutta jotakin muutakin olisi kiva tehdä. Ideoidessa syntyi rimoista tehty iso tähti, joka koristaa talon seinää.

Puukiekot ovat kiva materiaali ja usein niitä käytänkin projekteissani, monessa koossa.Isoja olen käyttänyt mm. tauluina ja liitutauluina, ja sopivat ne myös pihan somisteeksi. Pienempiä kiekkoja olen käyttänyt koristeina kuusessa ja kransseissa.

Nyt puukiekoista syntyi kuitenkin tämä iso lumiukko, tai oikeastaan kaksi. Lunta täällä ei kyllä ole, ei ainakaan lumiukoksi asti mutta lumiukon voi tehdä muullakin tavalla. Näin jossakin mallin halloweeniksi jossa yhdistyi kurpitsat ja lumiukko, ja halusin heti päästä tekemään vastaavan itse, paitsi ilman kurpitsa-teemaa. Anoppilassa appiukko sahasi meille kolmeen lumiukkoon materiaalit, yksi heille, kaksi meille. Aluksi valittiin sopivat puut joista palaset leikattiin, projektiin tarvittiin kolme erikokoista runkoa (puut oli jo kaadettu polttopuiksi joten ihan tätä varten ei puita kaatunut).

Kun palaset oli sahattu noin 5 cm paksuiksi kiekoiksi, porattiin niihin reiät, jotta kiekot saatiin kiinnitetyksi toisiinsa kiinni. Kiinnitys tapahtui pyöreän puuriman avulla. Pääkappaleeseen porattiin yksi reikä alas ja yksi ylös hattua varten, keskikappaleeseen tarvittiin myöskin kaksi reikää, jotta pää ja ala"pallo" saadaan kiinnitetyksi, alimmaiseen ja isoimpaan kiekkoon porattiin ylös yksi ja alas kaksi reikää, joihin työnnettiin puurimat: näiden jalkojen avulla lumiukon voi työntää kiinni maahan. 

Hattu tehtiin sekin puusta, kahdesta erikokoisesta kappaleesta. Hatun osat ovat kiinni nekin pyöreällä puurimalla, yhdellä riman pätkällä yhdistettiin siis hatun palat toisiinsa että hattu lumiukon päähän.

Porkkanana toimii veistetty oksa joka on maalattu pronssinvärisellä spraymaalilla. Kasvoja ei ukoille sen tarkemmin tehty, minusta ne ovat tällaisenaan paljon puhuttelevamman näköisiä kuin mustin hiilihampain koristeltuina. Nappeina on käytetty huonekalujen jalkoihin tarkoitettuja muovisia pehmusteita.

Lumiukkojen lisäksi valmistui myös pupu, mutta se on vielä viimeistelyä vaille. 

Luonnonmateriaalit ovat ihania! Miten sinä olet keksinyt hyödyntää luonnonantimia?

Kransseja kiepsauttelemalla

Tällä myrskyllä ei kyllä mikään mikä ei ole naulattu kiinni pysy paikoillaan ulkona, onneksi siirsin ajoissa kranssini sisätiloihin. Tuuli tuivertaa yössä niin kovaa, että pelkään kotikadun koivujen napsahtavan poikki. Onneksi sähköt kuitenkin toimivat, muuten jäisi yön tunnit hyödyntämättä blogin parissa.

Syysteemalla siis ollaan matkassa. Ja kransseja syntyi tällä kertaa. Sain jokin aika sitten askartelupaketin postista ja sen sisällön pohjalta sitten ideoin näitä. Paketissa oli mm. ihania nauhoja, lasihelmiä ja askartelukukkia. Kranssipohja oli minulla jo valmiina olemassa, todella harvoin tällaisia pohjia käytänkään koska teen pohjat normaalisti itse oksista ja risuista. Mutta kun kranssipohja varastosta turhan panttina oli niin miksi en sitä hyödyntäisi. 

Kiepsautin leveää nauhaa kranssin ympärille ja tein pitkistä lasihelmistä himmelityylillä koristeen kranssin keskelle. Vaaleankeltaiset kukkaset tein itse anopilta saamastani vuorikankaasta. Kukat on tehty leikkaamalla erikokoisia kiekkoja kankaasta ja polttamalla kiekkojen reunat siten, että kangas sulaa ja käpristyy. Lopuksi kiekot ladotaan päällekäin isommasta pienempään ja ommellaan parilla pistolla kiinni toisiinsa. Helppoa! Leikkasin lisäksi vielä huovasta kukille lehdet.

Toinen tekemäni kranssi on ehkä enemmän minun tyyliseni. Tuo ensimmäinen valmistui sillä ajatuksella, että antaisin sen lahjaksi eräälle tärkeälle ihmiselle, joka arvostaa käsillä tekemistä. 

Tässä kranssissa tai seppeleessä yhdistyvät itselleni ominaiset materiaalit kuten aidot oksat, nauhat ja kukkaset. Hyvin yksinkertaista mutta silti uniikkia ja persoonallista. Rakastan kaikkea boheemia ja romanttista joten tämä sopii siihen kuvaukseen hyvin.

Kiepsautin oksat kehäksi, käytin ruusupensaan oksia koska ne olivat sillä hetkellä käytettävissä. Yleensä suosin perinteisempiä vaihtoehtoja kuten koivua, pajua tai vaikka villiviinin köynnöksiä. En viimeistellyt tai siistinyt kranssipohjaa pahemmin vaan annoin ylimääräiset oksanpätkät jäädä törröttämään. Viimeistelin kranssin paperikukkasilla ja ohuilla satiininauhoilla.

Kiinnitin paperikukkaset niiden omilla rautalangoilla kiepsauttamalla ne kranssiin kiinni. Nauhatkin kiinnitin samalla tavalla, kiepauttamalla ne kranssiin kiinni. Leikkasin nauhat silmämääräisesti eripituisiksi ja sommittelin ne värien perusteella kranssiin. Lopuksi leikkasin ylipitkät nauhanpätkät lyhyemmiksi ja laitoin ripustuslenkin paikoilleen. 

Kranssi sopii täydellisesti ulko-oveemme joka on väriltään tummanvihreä.

Nauhat, kukkaset ja lasihelmet Angela.fi

Mielenrauhaa mandalakivistä

Voi ei miten ihania! Ihan alkaa sormia syyhyttää ja inspiraatio sekä ideat pulpahdella pintaan. Nousee halu ja into kokeilla kivien maalaamista itsekin. Jokainen kirjassa esitelty malli herättää innostuksen ja ilon tunteita kehossani ja halun päästä kokeilemaan mandala-kivien maalaamista. Liian vaikeasta ei silti kannata suorilta jaloilta aloittaa vaan suosista kokeilla ensin jotakin helpompaa mallia. Vaikka ne helpotkin saattavat tuntua haastavilta. Mandalakuvioiden geometriset, luonnonläheiset symbolit kiehtovat kauneudellaan ja mystisyydelläänkin. Värikylläiset kuviot syntyvät kivien pintaan maalattujen pisteiden avulla, työvälineinä voi käyttää lähes mitä tahansa työkalua aina pensseleistä hammastikkuihin ja leivontavälineisiin. 

Kirjan kirjoittaja Natasha Alexander sanoo, että mandaloiden maalaaminen antaa kasvuvoimaa. Kokemus ylittää järkemme, eikä sille ole helppoa löytää sanoja - se on koettava itse. Mandaloiden maalaus auttaa purkamaan stressiä ja enimmillään se saattaa muuttaa koko elämäsi tavoilla, joita et edes tiedä. Näin kävi Natashalle. 

Pisteitä, spiraaleja, ympyröitä, kukkia ja tähtikuvioita...

Pinkki-oranssi-sävyinen mandalakivi, Elämän sarastus nimeltään, herätti minussa ehkä eniten tunteita. Se tuntui heti omalta. Ihanat sävyt ja muodot tuntuivat sykäyksinä kehossani. Kultasävyinen Kirkas valo, violettia runsaasti sisältävä Pyhät Terälehdet, Chakrat tasapainossa ja Rakkauden puu vahvoine väreineen tuntuivat nekin omilta. 

Työvälineet saattavat jo löytyä kotoa mutta maaleja tarvitsisi nyt hankkia, ja tietysti maalaukseen sopivia kiviäkin olisi hyvä löytää, jotta päästäisiin aloittelemaan kivien maalaus. Kirjasta löytyy jokaiseen malliin selkeät vaihekuvat sekä tarvittavat työvälineet ja väripaletti. Näiden lisäksi löytyy perustietoa mandaloista, kuvioaiheita, apua kivien valitsemiseen, tietoa tarvittavista työvälineistä ja värien valinnasta sekä maalauksen työvaiheet. Käytä kirjaa joko apuna, tukena tai inspiraation lähteenä ja luo itse jotakin aivan uutta.

Mielenrauhaa mandala-kivistä

50 mallia meditatiiviseen maalaamiseen

Natasha Alexander

Minerva 2018

24.12. Valoa & rakkautta, teille jokaiselle!

24. luukku sisältää Hyvän Joulun Toivotuksen. Siispä oikein ihanaa ja tunnelmallista joulun aikaa teille jokaiselle! Kiitos, että olet täällä ja luet tätä postausta. Mukavaa, että olet löytänyt tiesi blogiini.

Toivottavasti Joulusi on hyvä ja lämmin. Ja teille, jotka ette joulua vietä tai joulusta niin välitä, niin hyvää kuun loppua. Toivon runon sanoin:

Tuokoon Uusi Vuosi sinulle sitä, mitä toivot. 
Vieköön mennessään sen, mitä taakkana kannat, 
ja säilyttäköön vuosi sen, mitä rakastat.

Kulunut vuosi on ollut itselleni varsin raskas ja stressaava. Toivon siis sydämestäni, että ensi vuosi on parempi. Nyt Suvikukkasia-blogi hiljenee joulun viettoon ja palaa taas aktiivisemmaksi vuoden vaihteen tietämillä. Joulun päivinä aion herkutella ja viettää rutkasti aikaa kaikkien läheisteni kanssa. Ja te rakkaat, joita en näe niin olette silti ajatuksissani! Voikaa hyvin.
♥

23.luukku - Aaton aaton ajatuksia

Jouluaatto kolkuttelee jo ovella. 

En sano, että joulu kolkuttelee, koska jouluhan on jo täällä. Hieman aina harmittaa kun puhutaan, että joulu olisi vain aattona. Lasketaan montako yötä on jouluun - eli aattoon - ja monille 'joulu' on ohi kun aatto on ohi. Ihmiset rakkaat, siitähän se joulu vasta alkaa. Aatto on nimensä mukaisesti päivä ennen sitä The Päivää. 

Surkuttelen jo sitäkin, että kohta ei enää kuule joululauluja radiosta. Meillä on soinut jouluradio tai Radio Aalto jo reilun kuukauden. Eikä yhtään kyllästytä. Enemmän pelottaa se, että ensi viikolla alkaa taas ne iänikuiset rallatukset ihanien joululaulujen sijaan.

Tänä joulun aikana olen miettinyt sitäkin, että tätä niin sanottua joulun aikaa pitäisi venyttää edes parilla päivällä joulupäivien kumminkin puolin. Että aloittaisi joulun vieton erilaisine ruokine ja perinteineen jo viikon 51 alussa ja jatkaisi sinne vuoden vaihteeseen asti. No taitaa siinä tulla enemmän kuin pari päivää. Äitini sanoi ehdotelmaani, että hän  ei ainakaan jaksa niitä jouluruokia syödä paria päivää kauempaa. Mutta ei tarkoitus olisikaan samaa ruokaa syödä kahta viikkoa putkeen. Mikä tosin on kai silti aika normaalia arkena, siis se että saatetaan syödä perunoita ja kastiketta joka päivä. 

Vielä en silti ottanut käytäntöön tuota suunnitelmaani. Ehkä ensi vuonna? Tälle vuotta on ollut niin paljon kaikkea ylimääräistä ajateltavaa, että en ehkä olisi jaksanutkaan panostaa venytettyyn jouluun.

Mutta, toivotan teille hyvää aaton aattoa! Olisi mukava kuulla millaisia jouluperinteitä teillä on. Omaani on aina kuulunut joulusauna, joulurauhan julistuksen kuuntelu ja joululounas perheen kanssa. En osaisi ajatella, että viettäisin joulua missään muualla kuin perheen parissa. 

Psst. Pikainen joulukranssi syntyy havuista, kävyistä ja koristeista. Kranssin pohjana on pajuvanne, jonka taivutin pajun oksista ja oksat kiinnitin yhteen metallilangalla. Yhteen kranssiin meni ehkä 2-3 pitkää (ja isoa) kuusenoksaa, joilla päällystin pajuvanteen metalli/rautalangan avulla. Asettelin siis kuusenoksat vanteen päälle ja sidoin oksan sieltä täältä löyhästi kiinni vanteeseen. 

15.luukku - Somista koti jouluun.

Lähes kaikelle materiaalille voi kehitellä uusiokäyttöä. Sitä ajatusta on noudatettu meillä. Lapsetkin ovat oppineet, että kaiken kannattaa säästää koska siitä voi aina keksiä jotakin uutta.

Joulu on itselleni ehkä se tärkein juhla, sen tiimoilta voi keksiä aina jotakin uutta. Kotimme jokaista ikkunaa koristaa jokin itse tehty koriste tai somiste. Mutta somistaa voi muitakin kodin yksityiskohtia.

Olen haaveillut pitkään siitä, että ruokapöydän yllä roikkuisi jokin luonnosta löytynyt kähäräoksainen oksa, mutta koska pöytämme ylle on melko hankala sellainen saada olen tyytynyt koristelemaan juhlateemojen mukaan isoa kahdeksasta lampusta koostuvaa valaisinta, joka roikkuu keittiösaarekkeen yllä. Valaisin on aika jämerä, takorautamainen ja se vaatii tilaa ympärilleen. Ehkä vielä isompi tila olisi sille sopivampi mutta hyvin se mielestäni istuu nykyiseenkin sijaintiinsa. 

Koristeiden pitää olla keveitä, jotta valaisin ei tule katosta alas. Eilen kun hain joulukuusenkoristeet varastosta, huomasin siellä aikaisempina vuosina tekemäni käpynauhan ja kirjansivuista tehdyt kuutioköynnökset. Tänä vuonna ne eivät päätyneet kuuseen, sen sijaan ne pääsivät koristamaan keittiön valaisinta. Tein lisäksi pari käpynauhaa, jotta sain koristeita koko valaisimen ympärille.

Koristelin valaisimen siis näillä paperikuutioilla ja kuusen, lehtikuusen ja männyn kävyillä. Ja näin helposti syntyi näyttävä jouluinen yksityiskohta! Helppoa ja nopeaa. Ja sopivan kevyttä. Kun valaisimia koristelee pitää aina muistaa ottaa huomioon paloturvallisuus, palavat materiaalit eivät saa ottaa kiinni kuumeneviin lamppuihin.

Meinasi unohtua mainita, että onhan valaisimen koristeina vielä nuo omenankuorista käärityt ruusukkeet! Olen aina omenoita kuoriessani kuorinut mahdollisimman pitkiä suikaleita, käärinyt ne ruusuiksi ja laittanut kuivumaan valaisimen kehikkoon. En tiedä onko minulla ollut mitään sen kummempaa suunnitelmaa niiden varalle kuin vain se ajatus "näistä voi joskus tehdä jotakin". 

Psst. ohje paperikuutioiden taitteluun löytyy mm. täältä!

Näkyvätkö sinun joulussasi kierrätysmateriaalit?