Diy-projekti - unisiepparit

Unisieppari. Olen jo pitkään haaveillut näiden tekemisestä mutta sopivia pitsejä ei ole ollut saatavilla. Nyt sitten vihdoin löysin kirpparilta pari somaa ja pientä työhön sopivaa liinaa. Alunperin tein nämä joulukotiin mutta ovat jääneet pysyvästi keittiönseinälle.

Alunperin unisiepparit ovat olleet intiaanien käyttämiä taikakaluja, joiden avulla pahat unet suodattuvat pois ja hyvät unet astuvat tilalle. Nykyään unisieppareita käytetään myös vain koriste-esineinä. 

Jotkut sanovat, että unisiepparista on oikeasti apua. Se kuuluisi laittaa sängyn yläpuolelle jos tarkoituksena on vaikuttaa unien laatuun. Meillä nämä ovat keittiössä ja ainakin seuraava yö näiden ripustamisesta sujui yllättävän rauhallisesti. 

Perinteisesti unisiepparit koristellaan höyhenin, mutta minä olen tykästynyt kankaasta revittyihin suikaleisiin, jotka kiepsahtelevat kauniisti ja spiraalimaisesti alaspäin. En tiennyt, että alkuperäisen kaavan mukaan siepparit tehdään juuri pajusta. Itse päädyin pajuun siksi, että se oli ainoa sopiva materiaali, jonka käsiini sain. Pajua on helppo taivuttaa ja muotoilla, joten siitä sai helposti taivutettua kehät unisieppareihin. Teippasin liitoskohdat ja laitoin varmuudeksi vielä muutaman vahvistusteippauksen. Pajukranssin voi sitoa yhteen myös rautalangalla tai kukkateipillä. 

Revin vanhasta puuvillalakanasta 1-2 cm levyisiä metrin pituisia suikaleita, jotka kieputtelin pajukranssin päälle. Kun kranssi on kokonaan peitetty voi koristelun aloittaa. Isoimpaan kehään/kranssin keskiöön lisäsin pitsiliinan, jonka kiinnitin kuudesta kohtaa kiinni kranssiin ohuella ompelulangalla. Muina koristeina toimivat revityt kangassuikaleet, rouhea pellavanaru, huopapallot ja paperista leikatut ja taitellut tähdet. Pienempien unisieppareiden keskiöön kieputin pellavanarun tähden muotoon. 

Rakastan unisieppareiden ilmettä ja tyyliä. Niissä yhdistyvät monet sellaiset asiat ja yksityiskohdat, joihin tunnen vetoa: intiaanit, boheemius, luonnonmateriaalit ja herkkyys. Niissä on myös kiehtovaa salaperäisyyttä ja mystisyyttä. Ja kyllähän ne hyvät yöunet ovat tervetulleita ihan jokaiselle. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa taas puuhastella. 

Julkaistu alunperin 2.12.2017

Huopatipuja ja diy-liimaa

Tiedät varmaan tunteen kun jokin asia vaatii aikaa kypsyäkseen. Se voi olla esimerkiksi idea, joka on olemassa tietyllä tasolla mutta ei ole vielä saavuttanut täyttä mittaansa. Minulla sellaisia ideoita ja ajatuksia on vähän väliä. Toisinaan vain pitää antaa ajan kulua ja jaksaa odottaa inspiroitumista ja ajatusten selkeytymistä. Pakolla ei kannata mitään tehdä, ei ainakaan mitään luovaa työtä. Pakotettu lopputulos erottuu yleensä aidosta ajatusten virrasta. 

Ideoiden lähtökohtanani usein on työt, joita voi tehdä lasten kanssa (ja jos omat lapset ei innostu, niin jos joidenkin muiden lapset innostuisivat). Ja koska tykkään kierrätysmateriaaleista niin niitä minä sitten käytänkin usein. 

Puhelinluetteloiden sivut ovat ihanan ohuita ja monikäyttöisiä, sen lisäksi että ne toimivat loistavina suojapapereina erilaisissa maalaus- ja painotyöprojekteissa. 

Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä liimaa itse. Olen törmännyt useissa projekteissa jauhoista ja vedestä tehtyyn liimaan/liisteriin. Sillä on kiinnitetty niin kangasta, tapettia kuin paperiakin milloin millekin pinnalle. Olin siis hyvin inspiroitunut kokeilemaan sen tekoa myös itse. DIY-liiman teko on varsin yksinkertaista: 1 osaa vehnäjauhoja ja 2 osaa vettä sekoitetaan tasaiseksi seokseksi joka sitten kuumennetaan. Kuumentaminen saa seoksen paksuuntumaan ja muuttumaan liimamaiseksi seokseksi. Tällä liimalla voi turvallisin mielin liimailla lasten kanssa, ei haittaa vaikka sitä joutuu iholle, vaatteille tai suuhun. Tosin pesut ja puhdistukset kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti koska tämä liima todellakin pitää otteensa kuivuttuaan. 

Näiden paperimunien pohjana käytin vesi-ilmapalloja, joiden päälle sivelin itsetehtyä liimaa ja puhelinluettelon sivuista repimiäni pieniä palasia ja suikaleita. Ensimmäisistä munistani tuli turhan paksuja, ajatus oli että mitä useampi paperikerros sen tukevampi muna, mutta käytännössä munat kyllä pysyivät kasassa yhdelläkin paperikerroksella, kunhan paperinpalat asettelee reilusti limittäin. Ohuetkin paperimunat kestivät maalauksen kalkkimaaleilla. 

Kun liimaus on valmis kannattaa töiden antaa kuivua rauhassa useampi tunti, mieluusti yön yli. Sama maalauksen suhteen. Maali vetyttää ohutta paperipintaa ja haurastuttaa rakennetta. Mutta kunhan työ saa kuivua maalauksen jälkeen kunnolla niin rakennekin muuttuu jälleen kovaksi ja jämäkäksi. 

Maalattuani paperiset munankuoret leikkasin puhelinluettelon sivuista ohuen ohuita suikaleita joista pyöräytin pienet "heinäkeot" kuoren sisälle. Huovutetuista villapalloista sai somat tipuset pesään kun teki paksusta kartongista/pahvista nokat ja liimasi ne huopapalloon. 

Tokihan tipuksi käy muukin materiaali tai ainahan voi käyttää chenilletipuja. Minulla vain sattui olemaan iso määrä aiemmin huovuttamiani huopapalloja, jotka kaipasivat käyttöä. 

Iloa & Inspiroitumista pääsiäiseen!

Ensijulkaisu 13.3.2018

Villainen

Villa on ihana materiaali! Se viilentää ja lämmittää. Se on monipuolinen ja helposti muokattava. Villaa voi värjätä tai käyttää luonnon omia sävyjä. Siitä voi valmistaa sisustuotteita: tyynyjä, mattoja, peitteitä, ja vaikka rahin! Huovuttamalla villasta voi tehdä lisäksi myös asusteita, koruja, vaatteita ja leluja. Hyvin monikäyttöinen materiaali siis. 

Pidän huovuttamisesta, se on tietynlaista terapiaakin tuoksuineen ja tuntuineen. Villaa on suhteellisen helppoa työstää, vaikkakin huovuttaminen voi olla myös todella työlästä ja aikaavievääkin riippuen työn laajuudesta. Kaikenkaikkiaan villa materiaalina ja huovutus tekniikkana ovat silti mahtava yhdistelmä!

WSOY:n uutuuskirja Villainen. on inspiroiva huovutuskirja täynnä kauniita kuvia, upeita ja erityisesti innovatiivisia ideoita!

Kirjassa esitellään monia huovutustapoja ja jotkin niistä olivat itsellenikin uusia. Mielenkiinto heräsi päästä testaamaan niitä käytännössä.

Mm. huovutetut purkit styroksin avulla herätti kiinnostukseni - tätä tekniikkaa on pakko päästä testaamaan mahdollisimman pian!

Myös huovutetut "pillit" himmeliä varten oli melkoisen hauska ja uusi idea, tosin kyllä varsin työlästekoinen ainakin työhön kuluvan ajan suhteen.

Moni kirjan idea oli itselleni uusi, vaikka huovutustaustaa itseltäni löytyy jopa opintojenkin kautta. Kirjan selaaminen sai aikaan monta miksen-keksinyt-tuota-itse-ajatusta. Nenässä alkaa tuoksua saippuainen villa ja sormenpäät kaipaavat pehmeän villan tuntua.

Ohjeissa käytetään karstavillan lisäksi valmista esihuovutettua huopalevyä, hahtuvaa, erilaisia lankoja ja paksua fanttilankaa.

Paksusta esihuovasta syntyy palapelin palasia, joista kasaamalla saadaan aikaiseksi pehmoinen hoitoalusta vauvalle, vastaavalla tekniikalla syntyvät myös kivat säilytyskorit.

Kirjomalla huopaan kuvioita saa huopatuotteisiin lisää ulottuvuutta ja näytävyyttä, siispä kirjasta löytyy myös pieni 'pisto-opas'.

Ohjeet ovat selkeät ja monisanaiset. Työvaiheista on jokaisen työn kohdalla omat kuvansa, mutta varsinkin aloittelijalle kuvien numerottomuus saattaa aiheuttaa hämmennystä, siitä siis pieni miinus.

TUULI SAHLBERG, SANNA LAIHO

Villainen

WSOY 2016

Pellavaharsosta varjostimeksi

Lampunvarjostin pellavaharsosta

Harson olen itse värjännyt kattilavärjäyksellä joskus muinoin taideteollisuusoppilaitoksessa opiskellessani. Värjättyyn harsoon huovutin köynnösmäisen kuvion. Tämä kangas on ollut monessa käytössä. Alunperin tein sen sängynpeittoon, johon värjäsin lisäksi saman sävyistä samettia. Sen jälkeen sitä on käytetty paneeliverhona ja nyt saa hoitaa lampunvarjostimen hommaa.

Hyvin sopii tähänkin. Valaisin on IKEAsta. Varjostinkehikkoon kuuluu kaksi metallista vannetta, jotka ovat jalan ylä- ja alapäässä. Harso on kiinnitetty kumpaiseenkin vanteeseen, ja tällä tavoin harso pysyy etäällä kuumenevista lampuista.

Huopaliivi

Kaapit tursuavat materiaalia, kuten nyt vaikkapa villaa ja 100% huopaa. Pääni olen miettinyt puhki, että mitä niillä kaikilla tekisin ja toki aina jotakin pientä on tullutkin tehtyä kuten huopahelmiä tai huopakoristeita. Pelko on yksi hyvä tekosyy sille, ettei tule mitään isompaa tehtyä. Ajattelen jo etukäteen, että varmasti jokin menee pieleen, että parempi kun ei aloitakaan.

Mutta nyt päätin toisin. Ihan sama vaikka menisi sitten pilalle, voinhan silti varmasti materiaalin hyötykäyttää jotenkin muuten tai sitten kokeilla tehdä uudestaan ja paremmin.

Otin jo olemassa olevasta liivistäni mallia ja piirsin kaavan mututuntumalla suoraan huopaan. Leikkasin ensin takakappaleen ja sitten aloin sommitella ja muokkailla etukappaleita. Ensimmäiset etukappaleet jäivät liian pieniksi, joten leikkasin uudet.

Huopa on siis sellaista askarteluhuovan paksuista mutta 100% villaa.

Sitten vain saumoja saumuroimaan.

Kun liivi oli kasassa, neulasin huopaneulalla villan kiinni liiviin ja huovutin. (Ihan vaan eteisen lattialla: pulloon saippuavettä ja ei kun suihkimaan. Onneksi on muovimatot lattioissa niin ei tarvitse pelätä lattian vahingoittumista. Ja samalla tuli muuten melkoisen puhtaat lattiatkin).

Ensin huovutin purppuraisen villan ja sen jälkeen neulasin köynnökset ja huovuttelin jälleen. Tämän kaiken tein käsin, mutta lopuksi laitoin liivin pesukoneeseen villaohjelmalla 40'asteeseen. Ei kutistunut. Onneksi.

Ja lopuksi: Ihan hyvä siitä tuli. Ainoa moite on suhteellisen voimakas tuoksu. Eikä se ole villan tuoksu, koska siitä minä pidän. Eikä se oikein ole mäntysuopakaan...En tiedä mikä kemiallinen reaktio tässä nyt oikein syntyi, mutta aluksi tuoksu oli todella voimakas, kuin tinnerillä valeltu. Onneksi pesukoneessa käynnin jälkeen tuoksu hieman neutralisoitui.

Suhteellisen nopeasti työ valmistui vaikka tokihan siinäkin vaiheita oli monen monta. Eikä koskaan tiedä miten villa käyttäytyy ja miten huopuminen ja huovutus onnistuu.

Toisaalta taas mietin sitäkin, että mitä kaikkea käyttövaatetta sitä viitsisi huovuttaa kun huopa kuitenkin nukkaantuu niin kovin helposti.

Huovutetut huivit

Huovutus pompahti mieleeni ja ihmettelin, miksei näitä huiveja löytynyt blogistani. Luulin kyllä ne tännekin joskus postanneeni, mutta näköjään muistin väärin. Tai sitten ne ovat hyvin piilossa täällä blogin kätköissä.

Huomion aihe sekin, että pitäisi luoda se pilvi blogiin, että voisi helpommin etsiä asioita hakusanojen perusteella. Kunhan vain jaksaisi ja saisi aikaiseksi sen homman, joskus.

Nämä hahtuvalangasta huovutetut huivit ovat kauniita, mutta niin hauraita ja kovatöisiä.

Nämäkin tein muistaakseni ensin pesukoneessa, mutta huovutusta piti silti jatkaa vielä käsinkin.

Raskasta puuhaa.

Kaappien kätköissä villaa olisi paljonkin, mutten tiedä mitä niistä tekisin.

Jääneet vain näiden ja huopahelmien tasolle viimeaikaiset huopatyöt.

Suvikukka2014

Villan kotoisa kosketus

Villan kotoisa kosketus - Ingalill Johansson - Ewa K. Andinsson

Neulo, virkkaa ja huovuta kotiin

Teos leikittelee kuvilla, se luo mielikuvia ja hivelee aisteja. Paperin rouheus yhdistettynä Pohjolan viileisiin maisemiin, villan lämpöön ja graafisiin väreihin ja muotoihin. Kirjan työt mukailevat yhtenevää, hillittyä värilinjaa – mustaa, harmaata ja luonnonvalkoista. Ihan kuin luonnossakin, villan luonnollisia värejä.

Kirja on keskittynyt nostattamaan lukijalle erilaisia tunnetiloja, se on pullollaan ideakuvia, ja Pohjoismaisia maisemia. Pohjoismaisista maisemista kirja onkin innostuksensa saanut.

Kirjan työt on jaettu kolmeen eri väriteemaan, luonnonvalkoiseen, harmaaseen ja mustavalkoiseen.

Kirjan tarkoitus on saada lukija huomaamaan miten hyvin perinteiset neuletyöt sopivat myös nykyaikaiseen ja moderniin kotiin. Ideat ovat innovatiivisia ja erikoisia, kuten vaikka neulottu peilinkehys, palmikkoneuleinen tuolinpäällinen tai kohokuvioinen lampunvarjostin.

En tiedä ovatko kaikki työt niinkään käytännöllisiä, mutta näyttäväthän ne kauniilta ainakin kirjasta katsottuna.

Toisaalta monet kirjan ideat ja työt ovat jo kertaalleen nähtyjä. Pullonsuojukset, tyynynpäälliset ja peitteet ovat varmasti tulleet vastaan muuallakin, mutta kirja pitäytyy silti tiukassa, hillityssä värimaailmassaan ja luo siten hieman erilaista ilmettä lukijoilleen.

Mustavalkoiset työt ovat ilmeeltään vaihtoehtoisen raikkaita. Isoäidinneliöt näyttävät hyvältä myös yksinkertaisina mustavalkoisina. Aina ei tarvita värejä.

Kirjassa on myös huovutettuja töitä, kuten mustavalkoinen neulottu matto, graafisilla kuvioilla. Voimakasta kontrastia mutta silti jotenkin hillittyä ja rauhallista. Kun värimaailma on kotonakin hilltty, näyttävät nämä pehmoiset neuleet hyvältä siinä ohessa.

Puolet sivumäärästä käsittelee valmiita töitä kotoisissa ympäristöissään tunnelmakuvien kera, toinen puoli sisältää työohjeita sekä neule- ja virkkausvinkkejä.

Uskon, että kirja onnistuu luomaan lukijalleen mielikuvia, se auttaa pääsemään sisään Pohjolan tunnelmiin, ja vaikka neulominen ei aina onnistuisikaan, antaa kirja silti mukavan aistikokemuksen.

Arvostelukappale saatu KustannusMäkelältä.

Suvikukka2014

Huovutetut helmet

Huovutustöitä...

Suvikukka2012

Huovutustöitä