Myönteisyys & Rentous

Oletko stressaantunut? Kaipaatko elämään seesteisyyttä, rauhaa ja tasapainoa?

Yllättävän helpolla tavalla voit niitä kaikkea saada - hengittämällä oikein. Se tuntuu käsittämättömältä miten niin yksinkertainen ja itsestäänselvä asia voi auttaa niin monella tavalla. Usein kuitenkin hengitämme liian pinnallisesti emmekä osaa käyttää oikeita hengitystekniikoita, jotka voisivat poistaa monta vaivaa elämästämme. Itse koin hengitysharjoitusten tehon univalmennuksen kautta. Kärsin kuukausia kestäneestä vaikeasta univaikeudesta, ja jo yhden harjoituksen ja yön jälkeen pystyin jälleen nukahtamaan ja nukkumaan levollisesti kahdeksan tunnin yöunet! Sekin harjoitus löytyy näistä kirjoista. Suosittelen siis tutustumaan rohkeasti, vaikka miten hassulta harjoitukset tuntuisivatkin niin niillä voi silti olla merkittäviä vaikutuksia hyvinvointiisi. 

Nämä kirjat ovat omiaan hoitamaan minun suurimpia tämänhetkisiä haasteitani. Kaipaan kovasti joka tasolla olevaa rentoutta kaiken jännittyneisyyden ja stressin tilalle, sekä iloa ja myönteisyyttä harmauden ja alakulon tilalle. 

"Kiitoksen huokaus" herätti heti iloa ja hyvää oloa, joka tuntui koko kehossa. Tämä harjoitus tuntui omalta ja aion kyllä käyttää sitä arjessa sekä itsekseni että varmasti myös lasten kanssa. Kiitoksen huokauksessa sisäänhengityksessä ajatellaan asioita joista ollaan kiitollisia ja uloshengityksessä kiitetään tietoisesti. Eli vaikkapa näin: "Hei aurinko - Kiitos aurinko". Tämä harjoitus lämmittää mieltäni. Varsinkin kun kiitollisuus on ollut mielessä jo pidempään, tai oikeastaan kiitollisuuspäiväkirjan aloittaminen.

Kirjat sisältävät paljon harjoituksia, tehtäviä, mietelauseita ja voimaannuttavia kuvia.

Löydä rentous ja tyyneys
Löydä myönteisyys ja ilo
Gummerus 2020

Aito Tunnelma

Luonnonmateriaalit! Ah, lempparini.

Luonnonmateriaalien tuntu, rouheus, aitous, monipuolisuus... On niin monta syytä tykätä niistä. Yksi iso syy on myös se, että luonnonmateriaalit ovat ilmaisia. Omasta pihasta kerätyt oksat, köynnökset, kukat ja kävyt saavat inspiraation puhkeamaan kukkaan. Pala rautalankaa, hamppunarua ja kukkateippiä, niiden avulla syntyy monenlaista kivaa kransseista sisustuskoristeisiin.

Gummeruksen syksyn uutuus Aito tunnelma vie lukijan inspiraation lähteille. Luonnonmateriaalit taipuvat kirjan ohjeilla koristeiksi kotiin. Välillä tuntuu, että voiko enää tulla uusia malleja vai toistuuko kirjoissa samat ideat ja ohjeet toisensa perään. Mutta aina sitä huomaa jotakin uutta. Tiina Rinteen käsissä kukat ikuistetaan kipsin avulla, järvililjat muotoutuvat palloiksi ja tähdiksi, vaahteranlehdet liiman avulla lyhdyiksi, ajopuut kuuseksi ja kävyt eläinhahmoiksi.

Lisäksi kirjassa puuhastellaan kuumaliiman, kynttilöiden ja tölkkien parissa. Kuumaliima on toki hyvä apuväline erilaisissa projekteissa mutta sitä voi sellaisenaankin käyttää koristeiden tekoon. 

Aito tunnelma keskittyy syksyyn ja jouluun, kuvista hehkuu tunnelmaa, pimeyttä, hämäryyttä ja kynttilöiden loistetta. Ideoissa paneudutaan kodin sisä- ja ulkotilojen koristamiseen, mutta puuhastellaan myös lintujen parissa tehden niille ruokintapaikkoja ja taliruokaa. Talven tullen myös jäästä tehdään taidetta. 

Kivoja ideoita kirja pullollaan. Selkeää joulun tuntua kirja aiheuttaa mikä näin elokuun puolivälissä tuntuu jotenkin liian aikaiselta. Rakastan kyllä joulua, mutta en tahtoisi vielä sanoa hyvästejä rakastamalleni kesälle.

Aito tunnelma

Koristele koti luonnonmateriaaleilla

Tiina Rinne

Gummerus 2019

Lempeä ja hulvaton käsityökirja

Ihanat otsikot (vaan ei tosikot)! 

Taisin ihastua epäolennaisuuksiin, mutta nuo vesivärein kirjoitetut otsikot veivät huomioni heti ensimetreillä! Katselen hurmioituneena netissä kalligrafia- ja tekstausvideoita  ja haaveilen osaavani joskus kirjoittaa itsekin yhtä kauniisti. Muita ihania -kirjan tuottama ensimmäinen inspiraation liekki on siis leimahtanut minussa! Mikäs muu kirjassa ruokki sisäistä paloani... satumaisen suloiset ja karkkivärein neulotut sukat, lapaset ja muut neuleet nyt ainakin. En kyllä osaa neuloa mutta anoppi osaa. Ja voisin kyllä veikata, että lähipiiristä löytyy muitakin tilaajia, jotka tahtovat joko itselleen tai lapsilleen mummin kreisit sukat tai Markun villasukat joista tulee mieleen suklainen jäätelöherkku.

Kirjassa hupsutellaan ja ilakoidaan, jaetaan ideoita ja inspiraatioita. Käsitöistä paistaa puhdas tekemisen ilo. Kirjassa on ensinäkemältä aika paljon neuleita, mutta paljon on myös ompelujuttuja: kukkahelmaisia kesähameita, kaktuksen muotoisia tyynyjä, satumainen leikkimatto, jumppakassi ja kirjaillut kirjankannet. Kankaanpainoa, astioiden koristelua ja viirinauhoja. Tästä tulikin mieleen, että on pitänyt tehdä lapselle jumppakassi, ja kivaa persoonallisuutta ompeluksiin saa kirjailemalla ja muilla kankaankuvioinnin menetelmillä. 

Muita ihania - lempeä ja hulvaton käsityökirja saa hymyn huulille ja pääkopan raksuttamaan. Kaiken ei tarvitse aina olla niin justiinsa ja aina kannattaa säilyttää pilke silmäkulmassa. Kiitos tästä!

Muita ihania - lempeä ja hulvaton käsityökirja
Henna-Kaisa Sivonen, Johanna Karttunen, Tiina Arponen
Gummerus kustannus, tammikuu 2018

Rajatietoa...

Tämä oli todellakin yliluonnollinen kokemus. Olen ollut kiinnostunut rajatiedosta jo ihan pikkutytöstä asti. Olin paljon yksikseni kotona ja tutkailin kirjahyllyn sisältöä. Mysteerien maailma tuli tutuksi ja yhtä tarinaa luin moneen kertaan, yksin ja kaverin kanssa. Siinä Mary-niminen nainen kummitteli jollakin tilalla valkoinen mekko yllään. Tarina pelotti mutta sitä oli silti aina pakko lukea uudelleen. Jousijalka Jack sekin oli varsin outo ja pelottava tapaus. Olen siis jo pitkään uskonut yliluonnolliseen ja tiedän sen olevan yhtä totta kuin tämäkin - materiaalinen - maailma missä elämme. Kiinnostukseni takia olen kiinnostunut myös aiheen kirjallisuudesta. Vastapaino julkaisi jokin aika sitten Jeena Ranckenin kirjan Yliluonnollinen kokemus. Kiinnostuin oitis kirjasta. Kirja on kirjoittajan väitöskirja, joten teksti on monitahoista ja hyvin teoreettista, toisin sanoen se ei ole helppolukuista eikä helposti lähestyttävää. Ainakin minun suuhuni teksti oli suurilta osin niin vaikeaa, etten edes ymmärtänyt ilman sanakirjaa mitä luin, saati että osasin lausua lukemani oikein. Kirjassa tutkitaan yliluonnollisia kokemuksia perin pohjin - tulkinta, merkitys ja vaikutus kuvaavat sitä, kuinka ihmiset reagoivat kokemiinsa yliluonnollisiin asioihin ja miten ne vaikuttavat heidän elämäänsä. 

Kirjan aineistona toimii 84 haastatellun ihmisen omakohtaiset tarinat yliluonnollisista asioista, jotkut ovat nähneet ufon, toiset enkeleitä tai henkiolentoja. Osalla kokemukset olivat hyvinkin negatiivisia. Koin pienoista huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttäkin siitä, etten pystynytkään lukemaan kirjaa kunnolla ja antamaan siitä kunnollista arviota. Haluan nimittäin aina kirjoittaa mahdollisimman hyvin lukemistani kirjoista. Toki täytyy olla rehellinen ja sekin on haastava juttu, koska kritiikin kuuleminen ja hyväksyminen on kaikille suhteellisen vaikeaa. Ajattelin innoissani, että onpa  mielenkiintoista päästä lukemaan noita 84 ihmisen kertomaa pientä tarinaa, että saan edes jonkinlaisen tuntuman kirjasta. Luin ehkä puolet kunnes koin etten vain pysty lukemaan niitä. En ymmärrä tunnettani, koska olenhan pienestä asti lukenut pelottavampiakin juttuja ja katsonut TV:stä rajatietoon liittyviä elokuvia ja sarjoja vaikka millä mitalla. Mutta tämän kirjan tarinat ja ihmisten kertomat kokemukset pelottivat minua oikeasti todella paljon. Tuli selkeä vahva tunne, että parempi jättää osa jutuista lukematta. Ja kuuntelin sitä tunnettani. Peloille ei saa antaa valtaa. 

Mutta jos sinua kiinnostaa aiheen tarkka tutkielma niin tähän kirjaan kannattaa tutustua. Tietääkseni vastaavaa tutkielmaa ei ole aiemmin tehty ainakaan täällä Suomen maassa. Kaikki kunnia ja arvostus Jeenalle laajasta tutkielmasta ja asiaan paneutumisesta!

***

"Yliluonnollisia kokemuksia ei voi todistaa luonnontieteellisesti. Kokemuksista kuitenkin kerrotaan ja niille annetaan merkityksiä. Ne jopa muuttavat ihmisten elämän suunnan. Näitä seikkoja on mahdollista tutkia.

Sosiaalipsykologi Jeena Rancken tutkii kirjassaan, millä tavalla yliluonnollisena pidetty kokemus on vaikuttanut kertojiensa elämään. Rancken kartoittaa myös yliluonnollisten kokemusten selittämistapoja ja kertomustrendejä. Pohjimmiltaan Yliluonnollinen kokemus – Tulkinta, merkitys ja vaikutus kuvaa sitä, kuinka ihmiset ylipäätään rakentavat tapahtumista ja niiden tulkinnoista elämälleen merkityksen.

Jeena Rancken on tutkija ja Sweet Jeena and Her Sweethearts -yhtyeen solisti."

 - Vastapaino -

Yliluonnollinen kokemus

Tulkinta, merkitys ja vaikutus

Jeena Rancken

Vastapaino 2017

Hieman kevyempää luettavaa on tämä Tammen julkaisema NOITUUS, MAGIA & OKKULTISMI -kuvitettu historia -teos. Kirjassa käsitellään aihetta aikajärjestyksessä aloittaen muinaisesta magiasta ja päätyen nykyajan magiaan. Magia on kiehtonut ihmisiä aina. Moni saattaa silti nähdä sen negatiivisena asiana vaikka toisaalta magia ilmenee lukuisilla eri tavoilla ihmisten elämässä. Suuri osa elokuvista, sarjoista ja kirjoista ovat saaneet vaikutteita magian eri osa-alueista. Moni kirjan aiheista on tullut tutuksi itselleni monista sarjoista, joita on elämän aikana tullut seurattua. Oletko tullut ajatelleeksi, että esimerkiksi Taru sormusten herrasta tai Harry Potterin juuret ovat juurikin magiassa.

Salatieteet pitävät sisällään niin astrologiaa, samanismia, taikoja, amuletteja, tarot-kortteja kuin maagisia paikkoja ja taikaolentoja. Näitä kaikkia ja lukuisia muita salatieteen lajeja käsitellään tässä kirjassa yli 400 kuvan kera, onhan kyseessä kuvitettu historia. Kirja esittelee magiaa eri kulttuureissa ja magiaan liittyviä merkkihenkilöitä. Liki 400 sivuinen laaja teos on kattava tietopankki, jonka sisältö vaatii pitempiaikaista tutkimista. Kuvat itsessään ovat hyvin mielenkiintoisia, erikoisia ja salaperäisiäkin. Kiinnostava tapaus, suosittelen!

CHRISTOPHER DELL

Noituus, magia ja okkultismi

Tammi 2017

Tarot-korttejakin käsiteltiin pintapuolisesti Tammen kirjassa. Tarot-kortit ovat varmasti lähes jokaiselle ihmiselle jollain tavalla tutut, ainakin käsitteen tasolla. 

Tämä Gummeruksen julkaisema Tarot-pakkaus sisältää pienen ja ison arkanan kortit, siis yhteensä 78 korttia sekä helppotajuisen oppaan korttien käytöstä, pöytien luomisesta ja tietysti tiedot jokaisen kortin merkityksestä. 

Tarot-kortit ovat nekin kiehtoneet minua jo pitkään mutta muistaakseni minulle ei ikinä korttia ole nostettu enkä vielä itsekään ole uskaltanut itselleni kortteja asetella. Jännittää nimittäin jos jonkin verran mitä sieltä nousee ja osaanko tulkita kortit oikein. Hieman myös hämmentää tuo korttien tulkinta, sen kun voi tehdä joko suoraan tai käänteisesti. Mistä sen sitten tietää miten päin asian ymmärtää. Vastauksen voisi toki varmasti saada heiltä, jotka Tarot-kortteja käyttävät aktiivisesti.

Opaskirjassa ohjeistettiin, että korttipakkaa kannattaa pitää lähellä jonkin aikaa, jotta pakka niinsanotusti aktivoituu käyttäjänsä energioilla. Kortteja ei myöskään saisi antaa toisten käyttöön. 

Ovatko Tarot-kortit sinulle tutut? Osaatko käyttää niitä? Olisi mukava kuulla kokemuksistasi! 

Tarot

Gummerus 2017 (6.painos)

Tiedätkö mikä on raaputuskirja?

Kyllä tästä itselleen pakkomielteen saa. Tai korvikkeen toiselle pakkomielteelle. Itse lukeudun niihin ihmisiin, jotka tykkäävät nyprätä ja nyppiä kaikkea. Kädet eivät voi olla tekemättä mitään. Raaputtelu lukeutuu näihin tyyydytystä tuoviin ja rentouttaviin aktiviteetteihin. 

Mahtaako raapituskirja toimia ikäänkuin laastarina ja korvikkeena niille, joilla on raaputusarpariippuvuus. Jos sellaista käsitettä voi käyttää. Pakkomielteitä on monia ja jotkut niistä voivat olla vahingollisiakin. Siitä syystä onkin enemmän kuin tarpeen, että on olemassa vaihtoehtoja, mukavampia ja turvallisia.

Gummerus julkaisi nyt lokakuussa raaputuskirjoja, joista toinen on tämä Raaputa ja rentoudu - Lumoava keijumaailma. Kirjassa on 12 raaputuskuvaa, eli mustaksi värjättyä sivua, joissa näkyy keijuteemaisia ääriviivakuvia. Musta väri on sitä, mikä raaputetaan kirjan mukana tulleella puutikulla pois ja alta paljastuu värikylläistä ja kiiltävää pintaa. Kuvia voi raaputella miten haluaa, joko raaputtelemalla ääriviivojen sisältä eli näkyvillä olevat "aukot". Ne voi raaputtaa kokonaan tai osittain, tai halutessaan voi luoda uutta pintaa kuvioimalla uusia ääriviivoja. Kuvat voi jättää myös reilusti mustiksi ja raaputtaa esiin vain joitakin yksityiskohtia. Koko sivu on kuitenkin kauttaaltaan värikäs ja kuvioitu mustan pinnan alta. Pahviset sivut saa myös irrotettua kirjasta. Tämä on hyvä esimerkiksi silloin kun useampi ihminen haluaa raaputella saman kirjan kuvia.

Ainoa haittapuoli kirjassa on se musta raaputusmoska jota irtoaa raaputettaessa. Se värjää sormet ja vasurin kämmensyrjät. Raaputtelu kannattaa suorittaa pöydän päällä jossa ei ole lähellä pintoja, jotka eivät saa tahriintua. Toisaalta sekin voi tuntua turhauttavalta, että virheitä ei voi korjata. Ääriviivojen yli livahtaneet raaputukset on vain pakko kestää. En enää olekaan niin varma, että toimiiko tämä minulla rentoutuskeinona, hmph. 

Gummerus

Raaputa ja rentoudu

Lumoava keijumaailma

Enkeli lensi ohi

Vuonna 2015 ilmestyneeseen Enkeli lensi ohi -teokseen on ilmestynyt nyt uusintapainos, joka sisältää uusia ihmisten kertomia enkelikokemuksia. 

Suosittelen tutustumaan. Kirja antaa lohtua ja hyvää mieltä. Tarinat ovat  tunteisiin vetoavia, kiehtovia ja lohdullisia.

Tiedäthän Sinä, että vierelläsi on aina enkeleitä.

Enkeli lensi ohi

Suomalaisia enkelikokemuksia

Nina Ramstadius

Gummerus 2017

Kirjaan on kerätty upea kokoelma enkelikokemuksia. Vaikka kirja on kooltaan pieni pokkari, on siinä silti reilusti yli 200 sivua suomalaisten kertomia kokemuksia enkeleistä ja muista valo-olennoista.

Kirja on ihana lukukokemus. Rakastan tällaisia tarinoita, todellisia tapahtumia. Ihmisten kokemuksista lukiessa tunneskaalat vaihtelivat ilosta surun kyyneliin, ja jokaisen tarinan luettuani ihokarvani nousivat pystyyn.

Omakohtaisiin tapahtumiin perustuvat kirjoitukset ovat aina koskettavia ja mielenkiintoisia, ja nyt kun koko kirjanen on niitä täynnä, tunnen olevani ihan taivaissa.

Omia enkelikokemuksia ei oikeastaan ole, mutta näiden kertomusten pohjalta pääsen lukijan asemassa kokemaan niitä.

Koskettava. Sävähdyttävä. Tunteita herättävä.

Kirjan luettuasi et voi enää väittää ettei enkeleitä ole. Kyllä niitä on. Ne voivat olla myös ihmisen tai eläimen hahmossa, auttaen ja lohduttaen, tai sitten valo-olentona vierelläsi. 

Jokaisella meillä on oma suojelusenkeli vierellä kulkemassa.

Enkeli lensi ohi - Nina Ramstadius

Gummerus

Hyvä kookos!

Kookos on maku jota toiset rakastaa ja toiset eivät voi sietää. Itsekään en nuorempana ollut kookoksen ystävä mutta pikkuhiljaa aloin tottua sen makuun ja nykyään se on yksi suosikeistani! Kookos on todella monipuolinen hedelmä (tarkemmin ottaen luumarja). Hedelmälihan lisäksi siitä voidaan valmistaa mm. kookosvettä, kookosmaitoa ja -kermaa, sokeria,  jauhoa ja todella monikäyttöistä öljyä. Kookos sisältää B-, C- ja E-vitamiinia, seleeniä, rautaa, kalsiumia, magnesiumia ja fosforia.

Itselleni tutuin tuote on kookosöljy. Sitä tulee käytettyä niin ruoanlaitossa kuin ihonhoitotuotteena. Kookosöljy on ihanaa iholla, se imeytyy hyvin ja hoitaa hellästi. Ruoanlaitossa sillä saa kivoja vivahteita erilaisiin ruokiin ja mm. raakakakuissa se on yksi vakio raaka-aine. 

Olisi mahtavaa päästä maistamaan ihan tuoretta kookospähkinää. Kertaalleen olen sellaisen ostanut kaupasta, mutta eihän se enää kovin tuore ole kun se on matkannut tuhansia kilometrejä laivassa ja rekassa. Kookospähkinän rikkominenkin vaatii taitoa. En tiedä johtuuko se omista makunystyröistäni vai onko se ihan yleistäkin, että  kookos maistuu joskus saippuaiselta. Oletko huomannut samaa? Huomasin sen ostamani kookospähkinän kanssa sekä joidenkin kookosmaitojen kohdalla. Myös kookosjauho vaatii tutustumisen. Se on melko raskasta niin maultaan kuin rakenteeltaan, eikä sen kanssa saa samanlaista sitkoa kuin esimerkiksi vehnäjauhon kanssa. Kookosjauhoilla leivotut tuotteet myös tunnistaa helposti mausta ja murenevasta suutuntumasta. Kookosjauho on myös suhteellisen rasvaista. Siihen kannattaa siis tutustua pikkuhiljaa ettei sitä säikähdä tai siihen kyllästy.

Hyvä Kookos -kirja sisältää 40 herkullista ja terveellistä reseptiä, joissa kookosta on käytetty eri muodoissa. Kookosvesi on hyvä pohja erilaisille smoothieille ja juomille. Siihen on helppo yhdistää eri hedelmiä ja kasviksia. Kookosmaito sopii vaikka kaakaon pohjaksi ja siitä syntyy maukas tuorepuuro tai herkullinen vanukas. Kookosmaito on myös todella hyvää keitoissa tai kastikkeissa.

Kookosöljystä monesti sanotaan, että sitä ei pitäisi kuumentaa koska menettää silloin osan hyvistä terveysvaikutuksistaan. Mutta kookosöljy on silti toimiva öljy paistamisessa tai lämpimien ruokien maustamisessa, eikä sen käyttöä niissä kannata vältellä. Terveyshyödyt voi nauttia sitten erikseen vaikka lusikallisen muodossa. Kookosöljy maustaa niin kasvis- kuin liharuoat. Kokeile kirjan ohjeista esimerkiksi kurpitsa-ohrarisottoa, uunissa paahdettua bataattia ja tomaatteja, misolla maustettuja lohi-munakoisovartaita tai kalkkunajauhelihapihvejä. 

Kookosjauhoista voit leipoa mm. siemenleipää, mehevää taatelikakkua, keksejä, ohukaisia tai brownieita. Kuivatulla kookoksella voit kokeilla maustaa grillattua turskaa, ananas carpacciota, tai tehdä energiaa antavia karpalo-kurpitsansiemenpatukoita.  Myös ihanan kookoksinen banoffee voisi olla kokeilemisenarvoinen.

40 herkullista ja terveellistä reseptiä
Emily Jonzen
Gummerus 2017

Pellavasydän ja käpykranssi

Luonnonmateriaalit ovat ihania ja niin monikäyttöisiä! Risuista, varvuista, kävyistä ja oksista saa aikaan vaikka mitä. Helpoin on kranssi, johon tarvitaan vain nippu pitkiä koivunoksia tai villiviinin oksia, jotka kiepsautetaan kehän muotoon. Luonnonmateriaaleja työstettäessä ei välttämättä tarvita kuin oksasakset ja rulla rautalankaa. Rakastan luonnon antimia, olen lapsesta saakka tehnyt kransseja ja koristeita niistä. Toki haluan myös oppia uusia juttuja ja tekniikoita. Alan kirjallisuutta löytää aika hyvin. Tässä yksi hyvä esimerkki: PELLAVASYDÄN JA KÄPYKRANSSI (Gummerus). Kirjassa esitellään lukuisia erilaisia luonnonmateriaaleista tehtyjä koristeita. Oksien ja risujen lisäksi käytetään muun muassa tuohta ja vihreitä kasveja ja kukkia, olkia ja marjoja, sekä havuja. Jokaiseen työhön kuuluu selkeät ohjeet mallikuvien kera. 

Sammaleesta syntyy ihanan utuisia ja lempeitä koristeita: sydämiä, tähtiä, kransseja ja hauskat kirjaimet, joista voisi tehdä vaikka osoitenumeron talon seinään. 

Ajopuun samettinen pinta sopii hyvin koruihin, mobilen tekoon ja kynttilälyhtyyn. 

Tavallisten männyn- ja kuusenkäpyjen ohella kannattaa kokeilla myös esimerkiksi lehtikuusen oksia tai lepän oksia, joita koristaa pienet kävyt. 

Kranssien lisäksi risuista voi muovata melkein mitä vain poroista lintuihin ja sydämistä koukeroihin. Tuohi ja paju ovat varsin perinteisiä materiaaleja, mutta niille voi antaa myös modernimman ilmeen. Myös kesän vihreydestä voi tehdä koristeita: kukista, marjoista ja lehdistä saa aikaan kauniita asetelmia, kransseja ja materiaaleja yhdistelemällä vaikka eläinhahmoja pöytäkoristeeksi. Ei kannata rajata itseään materiaalien suhteen vaan inspiroitua kaikesta näkemästään - tee kranssi lemmikeistä, vaahteran siemenistä tai vaikka pavuista! Yhdistele, kokeile ja luo uutta!

PELLAVASYDÄN JA KÄPYKRANSSI *

Tiina Rinne

Gummerus 2017

*Kirjan ohjeet on julkaistu aikaisemmin erillisissä teoksissa Risupupu ja sammalsydän sekä Kaislatähti ja laventelikranssi.

Opas kuvien maailmaan

Paljastavat värit, hoitavat kuvat 

Gummerus Kustannus

On todella kiehtovaa ja mielenkiintoista miten suuri vaikutus kuvilla - niitä katsomalla ja niitä luomalla - voikaan ihmismieleen olla. Väreillä on samankaltainen vaikutus. 

Sisältävätkö suosikki- ja inhokkikuvasi elementtejä tai symboleja, joita et ole huomannut tai joiden merkitystä et ole ymmärtänyt? Toistuuko niissä sama teema, sama värimaailma tai samankaltainen asetelma? Kun opit tulkitsemaan kuvia ja värejä voit samalla oppia paljon myös itsestäsi, niin henkisellä, psyykkisellä, fyysisellä kuin tunnetasollakin.

Gummeruksen uutuusteos Paljastavat värit, hoitavat kuvat opastaa sinut kuvien maailmaan. Kirja sisältää lukuisia harjoituksia, joiden avulla opit lukemaan kuvia ja niiden sisältämiä (piilo)viestejä. Kirjan viimeisessä kappaleessa tartutaan itse kynään ja tehdään omakuvaharjoituksia ja otetaan selvää miksi piirtely on tärkeää. Onhan sekin jo todistettu, että ihmiset jotka piirtelevät kouluvihkonsa täyteen töherryksiä oppivatkin paremmin. Piirtely parantaa keskittymiskykyä ja siten tiedon sisäistämistä. 

Kirja sisältää kamalan paljon asiaa, ja tällaiselle kuvakirjaihmiselle tekstin ja tiedon määrä meinasi olla liikaa. Minua huvittikin kirjoittajan maininta kirjan alkumetreillä "Enää ei ole aikaa lukea, tai sitten ei jakseta keskittyä lukemaan." Tämä pitää todellakin paikkansa ainakin minun kohdallani. Muistan miten vaikeaa oli kouluaikoina sisäistää koealueita, varsinkin jos aihe oli itselle vähänkään vieras tai uusi. Mutta vaikka aihe olisi kiinnostavakin minulla on aina ollut vaikeuksia sisäistää lukemaani. Kuvien kanssa taas on ihan eri juttu. Kuva kertoo todellakin enemmän kuin tuhat sanaa. 

Kirjan tehtävät ovat mielenkiintoisia ja aion varmasti tehdä niistä ainakin osan kunhan vain saan tarvittavan määrän rauhallista ja häiriötöntä aikaa. Haasteekseni saattaa myös koitua huono kykyni toimia spontaanisti. Mutta katsotaan. Minua kuitenkin suuresti kiehtoo päästä sukeltamaan mieleni syvyyksiin ja halu tutustua sisäiseen minääni on suuri.

Tämä kirja opastaa ymmärtämään kasvavaa kuvatulvaa ja kertoo, mitä kuvilla voi tehdä. Kuvataiteilija ja luovuusvalmentaja Krista Launonen neuvoo kädestä pitäen katsomaan suosikkikuvia ja inhokkikuvia, tekemään hoitavia kuvia niin piirtämällä kuin kännykällä näpsimällä, ja sukeltamaan samalla värien maailmaan. (Lähde)

Valo leikkii paperilla

Ja taas lisää ihania ideoita katseltavaksi ja testattavaksi. Ehdin jo ajatella, että voiko enää uusia ideoita tullakaan kun vastaavalla aiheella olevia kirjoja on viime aikoina tullut muitakin, mutta yllätyksekseni ja ilokseni huomasin, että kyllähän näitä ideoita maailmassa piisaa. 

Valo leikkii paperilla on Gummeruksen syksyn uutuuksia. Kirja itsessäänkin on kutsuva ja kiehtova jo pelkän kansikuva perusteella. Kirja sisältää runsaasti erilaisia paperin taittelumalleja: tähtiä, kuusia ja kukkasia. Kiehtovia ideoita ovat mielestäni erityisesti ne, joissa yhdistyvät valo ja paperi. Siinä vasta kaunis pari. Hauska idea on myös himmeli, joka on tehty paperirullista, jotka on rullattu vanhan kirjan sivuista. Materiaaleina ovat mm. sanomalehdet, kirjansivut, akvarellipaperi, käsintehdyt paperit ja munakennot. Materiaaleja, joita on jokaisen saatavilla.

Ohjeet ovat selkeät ja apuna on myös opastekuvia. 

Himmeli menee ainakin heti testiin, koska muutoinkin olen nyt testaillut himmelien tekoa - ihan ensi kertaa elämässäni. Homma on melko simppeliä kunhan idean vain hoksaa, ja koska keräilen vanhoja kirjoja askartelumateriaaliksi niin täytyyhän tämä idea pistää toteutukseen.

Muutoinkin paperi on kaunis materiaali ja se taipuu niin moneen muotoon, sen käyttö on ekologista ja taloudellista, hyvä tapa kierrättää vanha materiaali joksikin uudeksi. Nyt kun joulu tekee tuloaan niin DIY-ideoita alkaa pompsahdella päähäni. Taidanpa ottaa kirjan kainaloon ja aloittaa ideoinnin: miten hyödyntää paperin lahjoissa, askarteluissa ja sisustuksessa.

Oletko muuten kuullut sytykerotista? Minulle on tuttuja vastaavalaiset ruusut, mutta nämä rotat ovat kyllä varsin veikeitä otuksia. Kirjasta löytyy muuten pari hyvää (taittelu)mallia ihan jokapäiväiseen arkeenkin: istutuspotti & biojätepussi. Minulla on haaveissa saada rakennettua tai tuunattua jonkinlainen ikkunalle sopiva "minikasvihuone", jonne sitten laittaisin tomaatin ja paprikan taimet kasvamaan.

Kirjan kuvista, tekstistä ja taitosta vastaa Tiina Rinne

Kustantajana Gummerus 2015

Apua luontaishoidoista

Eikö länsimaalaisesta lääketieteestä löydy apua ongelmaasi tai vaivaasi? Olet ehkä pohtinut vaihtoehtoisia hoitomuotoja, mutta et tiedä mikä olisi sinulle paras hoitomuoto tai et tiedä mistä aloittaa tiedonhaku. 

Ilolla voin suositella sinulle kirjaa, jonka avulla voit löytää itsellesi parhaiten sopivan hoitomuodon tai hoitomuotoja. Gummerukselta ilmestyi juuri Luontaishoidot –kirja, joka esittelee erilaisia vaihtoehtohoitomuotoja. Kirjan on kirjoittanut Ulvi Wirén. 

Wirén toimii refleksologina ja hierojana ja hän on valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi Tarton yliopistosta. Häneltä on ilmestyneet aiemmin kirjat Koko kehon vyöhyketerapia (2010) ja Kehon viisaus ja mielen voima (2014).

Tämä kirja esittelee luontaishoitomuotoja ja kertoo mitä ne ovat ja mihin niitä käytetään. Lisäksi kirjassa tutustutaan luontaishoitojen rooliin terveydenhoidossa, luontaishoitajien koulutukseen ja valvontaan, luontaishoitoalaa sääteleviin lakeihin ja luontaishoitoalan eettisiin periaatteisiin.

Kirjassa käydään läpi lääketieteelliset koulukunnat, lääkinnälliset hoidot, energiahoidot, manipulaatiohoidot, itsehoitomenetelmät ja muut kehoon kohdistuvat hoidot.

Itse tykästyin kirjaan ja sen kattavaan sisältöön. Luontaishoitomuotoja on todella paljon erilaisia, moni hoitomuoto oli itselleni ihan uusi ja toisaalta taas sain hyödyllistä lisätietoa niistä, jotka nimen perusteella olivat jo tuttuja. Kirjoittaja neuvoo, että tärkein ja keskeisin keino löytää itselleen sopiva hoitomuoto on kuunnella omaa alitajuntaansa. Kirjaa lukiessasi jokin esitelty hoitomuoto alkaa kiinnostaa toista enemmän, eli jokin siinä vetää sinua puoleensa. Se on hoito, johon sinun kannattaa hakeutua. Itselläni se oli selkeästi Whizhealer -hoito.

Kirjassa jokaisesta hoitomuodosta kerrotaan sen määritelmä, vaikutus, hoito ja historia.

Suosittelen kirjaa kaikille, joita vaihtoehtoiset menetelmät vähänkään kiinnostavat. Näissä hoitomuodoissa ihmistä hoidetaan kokonaisvaltaisesti, etsitään pohjimmainen syy, eikä vain poisteta kipua pintapuolisesti. Luontaishoidoissa hoidetaan fyysisen kehon lisäksi henkistä-, psyykkistä- ja tunnekehoa. 

Itse olen esitellyt kirjaa tutuille ja perheenjäsenilleni, varsinkin niille joilla on ongelmia terveyden kanssa, mutta jotka eivät ole apua vaivoihinsa saaneet perinteisen lääketieteen kautta.

Tuli, maa, vesi

Tuli, maa, vesi – Hyvinvointia kiinalaisesta lääketieteestä

Kirjassa esitellään ja käsitellään kiinalaista lääketiedettä sekä viittä eri elementtityyppiä: tuli, maa, puu, vesi ja metalli, ja niiden vaikutuksia ihmisen fyysiseen, psyykkiseen ja henkiseen kehoon. Nämä viisi elementtiä ilmentävät ihmisen ominaisuuksia. Löytämällä oman elementtityyppinsä ihminen osaa paremmin hoitaa kehoaan kokonaisvaltaisesti, oppii tunnistamaan ja löytämään omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja niiden avulla voi edistää itsetuntemustaan. Kirja sisältää myös kiinalaista ravinto-oppia, jonka avulla oppii hahmottamaan mikä ravinto ja ruokavalio on itselle sopivin vaihtoehto. Ei siis pidä sokeasti noudattaa vallalla olevia ruokavalioita, vaan kannattaa tutkailla syvemmin mitkä ruoka-aineet soveltuvat juuri itselle parhaiten.

Ruoka-aineopissa käsitellään muun muassa:

·         Yin & yang

·         sairauden tunnistamisen kahdeksan periaatetta

·         kiinalainen ravinto-oppi: kylmä ja kuuma, kosteus, liiallisuus- ja vähyystila

Kiinalaisessa lääketieteessä hoidetaan ihmistä, ei pelkkää sairautta. Jos hoito kohdistuu pelkästään oireisiin, ei se välttämättä poista sairautta.

Kirjassa hahmotetaan selkeästi ja käytännönläheisesti, miten erilaiset psykologiset ominaisuudet liittyvät stressitilojen syntyyn. Pitkään jatkuessaan ne aiheuttavat erilaisia vaivoja ja sairauksia.

Kirja sisältää lisäksi jokaiselle elementtityypille sopivia meditaatioharjoituksia sekä rentoutuksia. Näiden kautta ihminen oppii rentoutumaan ja rauhoittumaan ja samalla käsittelemään stressiä.

Kirjailija, kiinalaisen lääketieteen asiantuntija, Denis Vinokur aloitti kiinalaisen lääketieteen opiskelun 1995 ja on käynyt kaksi alan koulutusta. Hän on pitänyt vastaanottoa Helsingin keskustassa vuodesta 1999.

Mummoillen

Mummo, mummu, mummi, mumma, mamma… Rakkaalla mummolla on monta nimeä. Itselläni on (tai oli) mummi, ja mumma, jota en koskaan saanut tavata mutta jota kuuleman mukaan kovasti muistutan niin ulkoisilta piirteiltäni kuin luonteeltanikin. Äitini mukaan mummani olisi pitänyt minusta, koska molemmat olemme kiinnostuneita esimerkiksi luonnosta. On sääli, etten ole saanut häntä kohdata, ja tuntuuhan se jotenkin omituiselta ja hämmentävältäkin, etten ole niin läheistä ihmistä koskaan tavannut. Hänen miestäänkään, eli paappaani en myöskään ole koskaan nähnyt, he siirtyivät ajasta ikuisuuteen ennen syntymääni. Toivon silti, että mummini ja mummani kulkevat vierelläni ja opastavat, ja yritän parhaani mukaan ottaa opikseni. 

Mummoilu on mielentila

Henna-Kaisa Sivosen Mummoillen – Henkisen mummon käsikirja (Gummerus) on kunnianosoitus isoäitien elämäntyylille. Kirjasta löytyy mummojen neuvoja ja vinkkejä kodin- ja kauneudenhoitoon, sisustukseen, ruuanlaittoon, vapaa-ajan viettoon sekä tyyliin ja hyvinvointiin. Sivonen on kerännyt mummoikää nuorempien muisteluita omista isoäideistään, haastatellut oikeita mummoja ja antanut puheenvuoron myös muille mummoilun asiantuntijoille. Kirjan tunnelmallisissa valokuvissa yhdistyvät menneet vuosikymmenet ja nykyajan moderni mummola. (Lehdistötiedote 26.2.2015) 

”Mummoilu on elämän pienten ja isojen valintojen tekemistä isoäitien tyyliin”, toteaa Henna-Kaisa Sivonen, mummoiluun hurahtanut kolmekymppinen perheenäiti. ”Meillä kaikilla on opittavaa mummoilta. Isoäitien vinkeillä elämään saa kaivattua yksinkertaisuutta, näppäryyttä, kauneutta, hitautta, jatkuvuutta ja helpotusta arjen askareisiin. Mummojen oppeja kannattaa kunnioittaa, mutta aina niitä ei tarvitse niellä sellaisenaan, vaan neuvot voi soveltaa luovasti nykyaikaan sopiviksi.”

Mummoillen aiheuttaa tunnemyrskyjä. En juuri yhtäkään muisteloa pystynyt lukemaan ilman kyyneleiden nieleskelyä. Vähintäänkin tarinoiden lukeminen aiheutti erilaisia tunneskaaloja ja pohdintoja elämästä. Kuinka vaikeaa monen mummon elämä on tämän lapsuudessa ja nuoruudessa ollut. Miten paljon menetyksiä he ovatkaan joutuneet kokemaan, ja silti ne porskuttavat eteenpäin elämänmyönteisinä, turhia murehtimatta. Kyllähän sitä itsekin tulee välillä mietittyä millaista oma elämä on sitten oikeasti mummaiässä, miten asiat menee, onko perhe tukena ja lähellä, millaista on tietää, että elämää on varmasti enemmän takana kuin edessäpäin. Ja millaista on elää kun suurin osa läheisistä on jo nukkunut pois. Vaikka miten paljon uskoisi kuolemanjälkeiseen elämään, on se silti eri asia kun ei ole enää rakkaita fyysisesti lähellä. Olen monesti sitä miettinyt, miltä omista vanhemmista tuntuu kun heidän vanhempansa eivät ole enää täällä, mutten ole (vielä) uskaltanut kysyä, koska pelkään aiheuttavani kipeitä muistoja tai syvää kaipausta.

Kirja on kaunis niin visuaaliselta ilmeeltään kuin sisällöltäänkin. Se sisältää hurjan paljon erilaista tietoutta ’mummoudesta’. Se on täynnä arvokasta perinnehistoriaa ja käytännönläheisiä vinkkejä ja niksejä niin kodinhoitoon kuin fyysiseen hyvinvointiinkin.

Mummoilu itsessään on elämäntapa tai tyyli, jota noudatetaan muun muassa vaatetuksessa, sisustuksessa tai elämänasenteessa. Se on tapa elää historiaa ja vanhaa kunnioittaen, käyttämällä kaiken hyödyksi, säästeliäästi. Mummoilu on myös eräänlaista hidasta elämää, jossa ei turhia hötkyillä.

Henna-Kaisa Sivonen (s. 1980) on kainuulaislähtöinen, helsinkiläistynyt toimittaja ja verkkotuottaja. Hän vetää mummoja puoleensa juttusille magneetin tavoin ja tekee parhaat vaatelöydöt mummolan vintiltä. Kahden lapsen äiti keittelee omenahillot mutta ei ole vielä lähelläkään täydellistä marttaa. Parhaillaan hän remontoi vanhaa puutaloa ja sisustaa sitä mummolan henkeen.

Valokuvaaja Johanna Karttunen (s. 1981) on syntyisin Karttulasta. Hänen suuri intohimonsa on sisustus, ja nykyään hän omistaakin Helsingissä second hand -kaupan nimeltä Olo-huone. Elämä on siis jatkuvaa vanhojen aarteiden etsintää!

Pidä mummostasi huolta, jos siihen on vielä mahdollisuus. Itse kaipaan sitä mahdollisuutta.

Rakkaudella,

Pistoksissa

Opiskelujen myötä perus kaavaoppi pitäisi olla hallussa, ja muistan kyllä saaneeni erityiskiitosta hyvin tehdystä piilovetoketjun ompelustakin, mutta kyllä se ompelu silti on melkoinen mörkö itselleni. Halua olisi kyllä paljonkin tehdä ja luoda omia vaatteita. Saisi juuri sellaisia mistä on aina haaveillut ja joita kaupasta ei saa. Mutta en vain saa aikaiseksi yrittää. Pelkään epäonnistumista. Vältän vaikeita juttuja, kuten vetoketjun ompelua, tai jopa napinläven tekemistä. Tai jos vaatteessa on enemmän kuin kaksi yhteen ommeltavaa osaa jätän mallin haaveilun tasolle. Niinpä minun ompeluni on näitä kahden sauman saumurointeja tai kestovaippojen tekoa.

Saadessani käteeni Gummeruksen uutuuskirjan Pistoksissa, huomaan olevani itsekin pistoksissa. Ompelukärpänen tuntuu pistäneen minua, ja huomaan ajattelevani että vau, olisiko se oikeasti näin helppoa, ja ennen kaikkea mahdollista, että minä voisin onnistua tällaisissa töissä. Sormeni syyhyävät päästä käsiksi kangasvarastoihini (joita siis on, vaikken mitään varsinaisesti uskallakaan tehdä) ja jo miltei näen valmiin vaatteen ylläni.

Kirjan kirjoittaja, Tilly Walnes, on itseoppinut ompelija ja hän pitää suosittua blogia Tilly and the Buttons. Kirja on raikas uutuus ja uskoisin sen aiheuttavan helpotuksen huoahduksia monille ompelusta haaveileville. Kirja neuvoo alusta alkaen ompelemisen alkeet, ompelukoneen käytön, kaavojen tekemisen ja muokkaamisen ja itse ompelun - kaikki tämä ja enemmänkin selkeiden kuvien ja tekstiohjeiden kera.

Kirjan mukana tulee luonnollisenkokoiset, useita vaatekokoja sisältävät kaavat. Kirja opastaa myös sen miten kaavoja voidaan muokata itselleen sopivammiksi, ja antaa vinkkejä miten samasta mallista saadaan muutosten avulla erilaisia vaihtoehtoja.

Pistoksissa –kirjassa on seitsemän lukua, ja kukin luku käsittää yhden kaavan/vaatteen. Jokaisessa luvussa esitellään tekniikat, mitä kyseiseen työhön tarvitaan, kerrotaan miten mallia voi muuttaa persoonallisemmaksi esim. taskujen, nappien tai rusettien avulla. Jokaisessa luvussa on myös ’Ompelemisesta elämäntapa’ –osio, joka opastaa esimerkiksi miten toimia kangaskaupassa tai miten ompeluaikaa voi järjestää kiireen keskellä.

Omaa pohdintaa…

Vaikka en ihan aloittelija ompelemisessa olekaan, tuli kirjan myötä monia ahaa-elämyksiä, jotka osaltaan lisäsivät innostusta asian suhteen. Toisaalta taas itselleni vaikeisiin asioihin kuten vetoketjun ompeluun olisin ehkä kaivannut vielä lisää vaiheittain eteneviä opasteita, kuvien kera. Ja huomasin myös joitakin eroavaisuuksia neuvoissa ja opastuksissa siihen nähden miten itselleni on vastaavat asiat muinoin opetettu. Mutta aloittelijalle suosittelen, että kannattaa seurata Tillyn tekemiä ohjeita, ja sitten kun tuntumaa tekemisen kautta alkaa löytyä niin jotkut työvaiheet voi ihan hyvin hypätä yli tai korvata jollakin muulla vastaavalla tavalla.

Kirja itsessään on ilahduttavan pirteä ja hauska, ilmeeltään 60-lukumainen. Kirjoittajan humoristinen kirjoitustyyli luo myös osaltaan ilon pilkahduksia. Tämä kirja olisi passeli vaihtoehto myös kouluihin tai erilaisille kursseille materiaaliksi. Asiat selitetään niin kuin ne ovat, ilman vaikeasti ymmärrettävää ammattikieltä.