Ikuistuksia kankaalla

Jokin aika sitten vastaani tuli yritys nimeltä Elobina. Elobina.fi on sivusto, jossa voi suunnitella kuoseja itse ja sitten tilata kankaita ja kangastuotteita näillä omintakeisilla kuoseilla ja kuvioilla. Hetimiten otin yhteyttä Elobinaan ja aloin suunnitella mielessäni kuosivaihtoehtoja. Kuosisuunnittelu on ollut tärkeä osa elämääni jo vuosia, ja 2006 valmistuin tekstiilialan artesaaniksi 'pääaineena' painokankaiden suunnittelu ja valmistus. Jo opintoja aiemminkin olin tehnyt paljon painotöitä mutta lähinnä vain sabluunoiden avulla. Artesaanin opinnoissani opin valottamaan seuloja ja löysin uuden tavan kuvioida kankaita. Valmistumisen jälkeen olen tehnyt ja valottanut kotipimiössäni seuloja ja painanut sukulaisille verhoja ja pussilakanoita. Nyt sitten kun kehitys on tuonut mukanaan kaikkien saataville uusia tapoja kuvioida kankaita niin oli hienoa päästä luomaan itse kuoseja ja näkemään kättensä jälki digipainetuissa tekstiileissä. Digipaino on kyllä varsin mahtava keksintö! Se on ympäristöystävällinen vaihtoehto eikä painovärit sisällä vaarallisia kemikaaleja. Painotaloissa monesti tekstiilit painetaan bensiinipohjaisilla väreillä ja seulojen puhdistus vaatii sen mukaiset myrkyt. 

Halusin yhdistää kuosiin valokuvia sekä käsin piirrettyjä elementtejä. Käytin suunnitteluun ilmaista selainpohjaista kuvankäsittelyohjelmaa. Piirretyt elementit tein piirtämällä kuviot paperille, skannaamalla tai ottamalla kuvista digikuvat ja muokkaamalla niitä siten, että sain aikaiseksi kasan erilaisia png-tiedostoisia kuvaelementtejä. Tähän ei riittänyt yksi ohjelma vaan käytin useampaa ohjelmaa rinnatusten. Tarkoitus on siis sanoa, että omien kuosien suunnitteluun ja toteutukseen ei välttämättä tarvita mitään kalliita lisenssiohjelmistoja vaan työstä selviää maksuttomillakin ohjelmilla. Tosin se voi viedä enemmän aikaa. Kuosisuunnittelu itsessäänkin on aikaavievää ja haastavaa puuhaa. Oikea sommittelu, oikeat värisävyt, koot, asemoinnit ym. vievät aikaa ja monesti tahtoisi saada nähdä nämä eri vaihtoehdot valmiina tuotoksena joista voisi sitten valita sen oikean. Elobina.fi sivustolla on maksuton ohjelma, jonka avulla kuoseja voi asetella kankaalle ja siten tarkistaa miltä mikäkin sommitelma näyttää. 

Helmikuussa teetin niin sanotun testierän digipainettua kangasta. Tilasin metrin ihanan pehmoista samettia johon painatin Sukupuuksi nimeämääni kuosia. Tarkoitus oli luoda kangas, josta lapset voisivat katsella juuriaan ja pitää isoisovanhemmat tällä tavoin lähellään. Suku ja perhe on tärkeä ja on hyvä tiedostaa omat juurensa. Ompelin kankaasta isot tyynyt ja niistä tuli todella kivat! Sukupuu-kuosin pohjalta lähdin sitten ideoimaan tätä verhokangasta, josta tulisi verhot lastenhuoneeseen. Kankaassa olisi iso kuva lapsista, ja lisäksi joitakin muita elementtejä. Pyörittelin eri vaihtoehtoja pitkään ja kuvan saaminen kankaalle siten miten sen halusin tuotti haasteita ja työ jäi välillä hautumaan useiksi viikoiksi. Lastenhuoneen silloiset verhot oli tehty äidiltäni saaduista lakanoista ja äitini kanssa olin puhunut, että tarkoitus on kyllä tilata tilaan uudet verhot kunhan vain saan kuosin kuosiin. Meni viikkoja, ja aina äitini kyseli että joko uudet verhot ovat tulleet mutta oikea sommitelma haki vielä uomiaan. Verhojen kuosit vaihtuivat ja tein monta erilaista versiota kunnes sitten lopulta päätin muokata kuosista ihan erilaisen kuin alkuperäinen suunnitelma oli. Piirtelin paperille erilaisia kuvioita, kukkia ja lehtiä, ja muokkasin niitä lasten kuvaan sopiviksi elementeiksi. Verhojen kummassakin sivussa kulkee ohuet raitamaiset kuvioinnit. Ne eivät ole raitoja vaan lasten nimet, jotka on kirjoitettu jatkumona yhteen putkeen. Lopputulos on herkkä. 

Kankaan valinnan suhteen pohdin pitkään oikeaa kangasvalintaa. Halusin painattaa ohuet ja keveät verhot. Valitsisinko luomupuuvillaisen ohuen popliinin vai ekopuuvillasatiinin. Pidän satiinisidoksisesta kankaasta, se on kaunista ja ylellistä. Siitä minulla ei kuitenkaan ollut näytepalaa kuten muista kankaista ja siksi valinta olikin haastavaa. Mutta päädyin kuitenkin Alnarp Ekoon, puuvillasatiiniin, ja se kannatti! Kangas on lähes ylellisestä. Sitä on helppo käsitellä ja ommella, ja painojälki on kaunis ja selkeä. Satiinisidos tuo kankaaseen viehättävää kiiltoa juuri sopivasti. 

Nyt verhot ovat vihdoin viimein valmiit. Tilasin kangasta useamman metrin siten, että kuosi toistuu metrin välein. Ompelin kankaasta kaksi kahden metrin pituista verhoa. Elobinalta voi tilata myös valmiiksi ommellut verhot mutta minä halusin tehdä työn itse. 

Kyseessä on yhteistyöpostaus ja normaaleissa oloissa teen yhteistyöt aina ajallaan.Tämä työ vaati toteutuakseen ihan liikaa aikaa mutta elämä on joskus sellaista, ettei kaikki mene kuten suunnittelee. Kuosin valmistuminen vei aikaa, mutta itse kangas tuli minulle parin viikon sisällä tilauksesta. Sain odotetun paketin 23.3. Innoissani avasin paketin ja odotin, että saan vihdoin näyttää valmiin kankaan äidilleni. Mutta en saanut. 24.3. sain kuulla uutisen jota en olisi ikinä halunnut kohdata. Äitini menehtyi yllättäen, äkkiarvaamatta. Varoittamatta. Kaiken piti olla hyvin. Muttei ollutkaan. Verhot jäivät pakettiinsa. Pari kertaa otin ne esiin aikomuksena leikata ne mutta en saanut mitään aikaiseksi. Kaksi kuukautta siihen meni, että sain voimia viedä työni päätökseen. Kaksi kuukautta on kulunut ja silti tuntuu, ettei aika liiku mihinkään. Olen edelleen shokissa. Kohtasin tuona aikana toisenkin menetyksen, isäni lähti kaksi viikkoa äidin lähdön jälkeen. En voi ymmärtää miksi elämä otti tällaisen suunnan. Viime vuosi oli erityisen raskas ja tähän vuoteen siirryttiin toiveikkaina. Mutta nyt kuusi lasta menetti tärkeät ja rakkaat isovanhemmat, ja kaksi lasta menetti elämänsä tukipilarit, rakkaat vanhempansa. Kaikella on tarkoituksensa. Mutta mikä oli tämän tarkoitus?

Nyt jäin vain pohtimaan - kaiken keskellä ja lisäksi - että sukupuukankaasta uupuu kaksi tärkeää henkilöä. Isäni ja äitini. Teitä suuresti ikävöiden ja kaivaten, me, rakkaanne.

Julkaistu aiemmin 28.5.2018

Valo herättää kuvan eloon

Kuultokuva tai tarkemmin litofaani on kolmiulotteinen pinta, joka valon avulla muuntuu kuvaksi. Kyseessä ei ole mikään uusi keksintö vaikka 3D-tulostus onkin tuonut nämä kuultomaiset kuvat jälleen ihmisten tietouteen. Litofaaneja on tehty aiemmin posliinista, termi litofaani tarkoittaa sanatarkasti läpinäkyvää kiveä, mutta se on paperin ohutta, läpikuultavaa posliinia, johon on valettu kohokuva-aihe. Kun kuvan taakse vie kynttilän tai led-valon, tai kun kuvan laittaa ikkunan eteen, muuntuu kohokuvioitu pinta näkyväksi kuvaksi. 

Tekniikka on hyvin mielenkiintoinen! 3D-tulostus tekee toteutuksesta helppoa mutta miten suurta taitoa on vaatinut tehdä sama kovalle posliinille. Sitä sietää ihmetellä. 

Täytyy sanoa, että en ollut kuullut kuultokuvista aiemmin, mutta ehkä olin nähnyt niitä silti joskus tietämättäni sen tarkemmin mistä oli kyse. Somessa.comin kautta sain tietää Kuultokuva.fi -verkkokaupasta, josta saa tilata omalla kuvalla varustettuja kuultokuvia - tauluja ja valaisimia. Taulut ovat kooltaan valokuvien suuruisia, suurin koko on noin 25x16cm riiippuen valitun (oman) kuvan koosta ja muodosta.

Sain kaksi erikokoista taulua ja isompi on kooltaan 25x25cm kuvan alkuperäisestä muodosta johtuen. Tuo isompi kuva on heti hieman hauraamman oloinen pienempään verrattuna, vaikka isompi kuva onkin paksumpi ja sen takia kuvan värit tulevat valon avulla tummempina esiin. Kuvan sävy on sepian ja mustavalkoisen välimaastossa. Mutta lisähuomiona vielä se, että vaikka tuote tuntuukin hauraalta, niin tuote kyllä kestää esimerkiksi tipahtamisen lattialle tai pienen painorasituksen. Itse nimittäin pelkään kokoajan, että joku lapsista tönäisee taulun alas pianon päältä ja rikkoo sen. Mutta valmistajalta sain lohdullista kuultavaa, tuotteen materiaali on varsin kestävää.

Tilasin kuvat kaarevina, joten ne pysyvät pystyssä tasolla itsestään ilman erillistä tukea. Suorassa mallissa on reiät kulmissa, jotta kuvan voi laittaa roikkumaan esimerkiksi ikkunan eteen.

Kuultokuvat ovat ympäristöystävällinen valinta. DataNorppa (Kuultokuva.fi) käyttää kuultokuviensa tulostamisessa biopohjaista ja siten biohajoavaa PLA-muovia sekä tuulivoimalla tuotettua sähköä. 

3D-tulostamista voi harrastaa itsekin ja se harrastus vie mennessään. Netistä löytyy sivustoja, joista voi ladata ilmaisia malleja ja tulostaa niitä sitten itse. Laiteinvestoinnit eivät kuitenkaan ole ihan halvimmasta päästä ja mitä parempaa tulostusjälkeä haluaa sitä kalliimman laitteen tarvitsee. Hyvän laitteen hinta pyörii tuhannen euron luokassa ja siitä ylöspäin. Materiaalien hinnat vaihtelevat laadun mukaan 25-100 euron väliltä per kilo. Materiaalivalikoima on melko laaja ja perinteisten materiaalien, PLA ja ABS (Legojen materiaali), lisäksi löytyy myös vaihtoehtoja, jotka voivat sisältää myös puuta tai metallia, tai joustavaa materiaalia.

Mutta helpoin tapa saada 3D-tulostettu tuote, esimerkiksi koru tai sisustusesine, on tulostuttaa se yrityksessä jonka palveluihin 3D-tulostukset kuuluvat. Kuultokuva.fi verkkokaupasta voi toiveen mukaan tilata myös muitakin tuotteita kuin vain kuultokuvia. Esimerkiksi korvakorujen tai riipuksen hinnaksi tulee noin kymppi.

Mielenkiinnon saattelemana kävin tutkailemassa netistä tietoa kuultokuvista eli lithophaneista ja löysin mm. videoita, joissa näytetään millaisesta laitteesta on kyse ja miten tulostus tapahtuu. Yllätyksenä tuli kuitenkin se miten kauan tällaisen taulun tulostuminen voi kestää - jopa 5-8 tuntia. Taloudellisena ihmisinä mietin tietenkin heti, että miten paljon tulostin mahtaa sitten kuluttaa sähköä kun tulostus kestää noin kauan. Vastaukseksi sain, että sähköä kuluu suurinpiirtein perinteisen hehkulampun verran, eli 60-100w sen jälkeen kun tulostusalusta on alussa lämmennyt riittävästi.

Kiinnostuitko kuultokuvista? Tällä tekniikalla voi toteuttaa vaikka koko sukutaulun tai rakkaiden lemmikkien kuvat. Mikä olisi sen mukavampaa kun esitellä valkoisia pintoja vieraille ja katsoa heidän ihmetystään kun kohokuvioiset laatat heräävät valon kanssa eloon.

Kaupallinen yhteistyö | Kuultokuva.fi

Alkuperäinen julkaisu 13.9.2018

Edulliset julisteet Gallerixilta

Kaupallinen yhteistyö Gallerixin kanssa.

Mustalla pohjalla oleva juliste: Letter Board No1 Poster.

Tilasin elämäni ensimmäiset julisteet kun Gallerix otti minuun yhteyttä ja ehdotti yhteistyötä. Tähän saakka seiniämme ovat koristaneet ainoastaan minun ottamat valokuvat. Lapsikin jo hätääntyi, että meidän kuvia ei saa ottaa seiniltä pois. No ei tietenkään. Kyllä näille paikka löytyy toisaalta. 

Olen aina haaveillut sellaisesta kuvaseinästä. Ja siinä voisi ihan hyvin olla sekalainen lajitelma omia kuvia ja valmiita postereita. Sulassa sovussa.

Julisteiden valikointi ei ollut mitenkään helppoa. Valikoima on laaja ja kategorioita joista valita suosikkinsa on toistakymmentä. Kun on kahlannut koko julisteviidakon läpi täytyy jälleen tehdä valintojakoon suhteen. Julisteita löytyy neljää eri kokoa. Julisteen voi halutessaan valita joko reunattomana tai valkoisin reunoin. 

Gallerixin valikoimista löytyy myös kehyksiä neljässä koossa ja kolmessa värissä.

Itse tilasin 9 A4:n kokoista julistetta ja yhden A3:n kokoisen, ja lisäksi 2 erikokoista mustaa kehystä. 

Julisteet ovat edullisia, nämä pienimmät maksoi ostohetkellä alle 7e/kpl. Kehyksen sen sijaan ovat kalliimpia, ja suosittelenkin vertailemaan hintoja myös muualla. Itse nimittäin juuri tänään löysin kolme erikokoista kehystä 6 eurolla Jyskistä. Mieluummin siis käyttää rahat julisteisiin. Olisi kannattanut itsekin jättää ainakin yksi kehys tilaamatta niin olisin voinut panostaa enemmän isompiin kuviin, ja välttynyt maksamasta osaa lähetyksestä itse.

Päällimäisenä Cuban Street Poster.

Kaikille julisteille ei vielä ole löytynyt paikkaa, mutta toisaalta tykkään ripotella niitä myös ilman kehyksiä sinne tänne ympäri kotia. Ei nimittäin ole aina itsestäänselvyys sekään minne niitä nauloja lyö.

Valitsin pääsääntöisesti mustavalkoisia tai niukkasävyisiä kuvia, mutta myös pari pastellinsävystä julistetta. On kiva leikitellä yksityiskohdilla ja esimerkiksi vaaleanpunaista meiltä löytyy mm. olohuoneesta ja makkarista. Vaaleanpunainen ei ole mikään ykkösvalintani, mutta jostakin syystä olen silti alkanut ripotella sitä sinne tänne pieninä annoksina. 

Aihepiirit julisteissa liikkuivat musiikin ja vintagen maailmoissa. Myös huumori pilkahtelee niissä. Yllättävän monessa julisteessa on eläin.

Seinällä julisteet ylhäältä vasemmalta oikealle:

Watercolor Face No1 Poster koossa 21x30

Vintage Pay Phone Poster koossa 21x30

Alhaalta vasemmalta oikealle:

Hiding In Plain Sight Poster koossa 30x40

Musician On Bass Poster koossa 21x30

Pianon päällä Hiding Giraffe Poster ja California Street Poster, molemmat koossa 21x30.

Seinän kehyksistä osa omiani osa Gallerixista tilaamiani. Tilasin siis 21x30 sekä 30x40 mustaksi maalatut puiset kehykset, joissa pleksi.

Jos haluat tutustua muihin suosikkeihini, niin klikkaa tästä.

Tuotteet saapuvat noin viikossa ja ne on paketoitu huolella. Tarvittaessa asiakaspalvelu auttaa ja toimii kiitettävästi. Omassa tilauksessani oli muutama kulmastaan ruttaantunut juliste, ja uudet pitäisi olla tulossa tilalle, ilmaiseksi tietysti. Juuri kun siis mainitsin, että tuotteet on pakattu hyvin mutta silti osa julisteista oli saaneet osumaa, niin en tiedä missä vaiheessa niin on käynyt, koska periaatteessa ne eivät pääse matkan aikana vahingoittumaan. Luultavasti siis pakatessa tai tulostettaessa on käynyt jokin viba.

Mutta kaikki hyvin sillä uudet ovat tosiaan tulossa.

Onko Gallerix sinulle tuttu? Itse tahtoisin kehittää palvelua ja lisätä myös sellaisen vaihtoehdon, että julisteita voisi tilata myös omista kuvista. Julisteethan tulostetaan sitä mukaan kun niitä tilataan, joten ajattelisi ettei olisi ongelma tuottaa myös asiakkaiden kuvista olevia julisteita. Jos hinta pysyy samoissa kuin valmiit julisteet ovat, voisi nämä 'omakuvat' olla suurikin menestys.

 

Puulaatikoista meikkihyllyksi

Tytöille kauniit asiat on tärkeitä. Bling bling kiinnostaa ja meikit täyttävät hyllyt jo pienestä pitäen. Äidiltä, mummalta ja tädeiltä saadut purkit ja pakkaukset laitetaan visusti talteen. Ja sitten käy niin, että niitä on jopa paikka täynnä (kuten äidilläkin). Siihen tarpeeseen suunniteltiin tämä hyllykkö. Tai ylipäänsä alunperin jokin hylly, johon saisi tärkeät meikki- ja korutavarat järjestykseen. Vastaus siihen miksi kaiken joukosta valikoitui juuri tämä DIY-hylly on puhtaasti kierrätys ja tuunaus. 

Lasten mumma ja täti löysivät kolme pientä puulaatikkoa kaatopaikalta, nappasivat ne mukaansa ja toivat ne meille. Siitä se idea sitten lähti. Väreiksi ajattelin heti kultaa ja sen kaveriksi pinkkiä. Muksujen iskä ei kuitenkaan vaaleanpunaiselle lämmennyt, joten piti keksiä jokin muu - kaikkia miellyttävä - väri. Violetti voitti. Mikäs siinä, onhan meillä eteisessä violetit seinät ja muutoinkin tykkään siitä. 

Laatikoista poistettiin maalit ja hiottiin. Työstetyt laatikot kiinnitettiin toisiinsa NoNails-liimalla ja pienillä nauloilla. Ennen maalausta teippasin rajat, jotta maalit eivät sekoitu keskenään. Maalaus tehtiin Mastonin maaleilla, Maston myös antoi maalit projektiin heidän 'Ideakilpailun' kautta.

Alunperin oli tarkoitus maalata hyllyn sisäosat kultamaalilla ja violetilla sivut, mutta koska kävi ilmi, että kultamaalin kulutuksenkesto on heikohko päädyimme maalaamaan kullalla sivut. Käyttämäni maalit olivat Zeron violetti ja Glitter, sekä Decoeffect kulta. Maalausprojektissa kaikenkaikkiaan meni aika pitkään, koska Zerossa oli todella pitkä kuivumisaika (n. 8-9 vrk), kultamaali kuivui reilussa päivässä.  Maaleissa piti ottaa huomioon myös se, etteivät ne ole kaikki keskenään yhteensopivia. Esim. Decoeffect kulta omanaan, sitä ei saa maalata Zeron päälle tai alle eikä se sovi glitterin kanssa.  

Glitter-maalin kanssa kävi vähän hassusti kun mies oli jo kiinnittänyt hyllyn seinään ennen kuin ehdin maalata hyllyn loppuun asti. Mutta toisaalta olin hieman pettynyt Glitter-maaliin, koska nimen perusteella voisi olettaa sen olevan glitteriä, siis karkearakeista, selkeää glitterimäistä maalia. Oikeasti se on kuitenkin lähes peittävää, sumumaista kultamaalia. Jos sillä suihkuttaisi nyt tuon violetin päälle, violetti jäisi lähes kokonaan peittoon. Ehkä teen Glitterillä sitten vain jotkut kuviot hyllyn taustalevyyn.

Hyllyköstä tuli kaikinpuolin hyvä ja toimiva. Muksu siihen jo tavaransa asetteli. Ehkäpä siihen voisi vielä tehdä irrallisia pieniä laatikoita, joihin meikkejä voisi laittaa. Aika myös näyttää miten kauan hylly pysyy siistinä. Esteettistä silmää omaava tyttönen saattaa kuitenkin yllättää ja pitää tavaransa järjestyksessä.

Tässä projektissa taas kohtasi hyvin kiinnostuksemme vanhoja tavaroita kohtaan sekä kierrätyksen ja tuunauksen ilo. 

Maston.fi

LP-taidetta, diy

Tässä muutama uudelleen muokattu älppäri. Näistä ruusukkeen tapaisista saisi upean seinäelementin, kun kokoaisi useamman LP-kukan yhteen!

Mitä pienempää purkkia tai mukia levyjen sisäosan muotoiluun käytät, sitä korkeampireunaisia ja suppeampia ruukkuja ja astioita saat aikaiseksi.

Katso edellisestä postauksesta tarkempaa ohjetta levyjen muokkaamiseen.

Siemenet multaan!

Kovasti jo kevättää ja olenkin kylvänyt siemeniä jo multaan. Kurkut venähtivät kymmensenttisiksi kuukaudessa mutta mansikat, basilikat ja siankärsämöt ovat vasta ihan pieninä taimen alkuina. Laitoin lisäksi esikasvatukseen nyt maaliskuun alussa akileijaa, toista lajia mansikkaa ja rosmariinia. Sain kasan siemeniä Siemenkauppa.comista ja samalla testailen Biolanilta saamaani esikasvatusalustaa, tai minikasvihuonetta, sammalnappeineen. Luultavasti noiden sammalnappien sisältämät ravinteet saivat kurkkuni innostumaan elämästä.

Osassa siemenistä oli hauskoja (ainakin omasta mielestäni) kasvatuskikkoja - osa piti pitää kaksi ensimmäistä viikkoa kylvön jälkeen jääkaapissa ja osa vaati kellaritason kylmyyttä pari viikkoa. Loput siemenistä esikasvatetaan vasta huhtikuussa ja osa kylvetään suorakylvönä maahan. 

Kevät on aina raikasta aikaa, ja mieli on kovasti puutarhassa ja kasvihuoneessa. Toivottavasti kasvihuone on selviytynyt talvesta ja seinäelementit pysyneet paikoillaan. Pitää myös osata olla hötkyilemättä, ettei istuta taimia liian ajoissa ulos tai kasvihuoneeseen. Kylmät yöt saattavat yllättää ja kova työ esikasvatusten suhteen menee silloin hukkaan. 

Taimikasvatus on mukavaa puuhaa. Ja antoisaa. Ja se on mukavaa tekemistä myös lasten kanssa. Mikäs sen riemastuttavaa kuin seurata siementen itämistä ja taimien venymistä. Tässä tulikin mieleeni, että kyllä minun pari tomaatin tainta on kasvatettava, vaikkei sato viime vuonna kovin häävi ollutkaan. 

Olen jo vuosia esikasvattanut taimia sisällä. Yleensä olen kerännyt itse siemeniä paprikoista, tomaateista ja kurpitsoista. Nuo jälkimmäiset ovat vain todella huonoja tuottamaan satoa, saa nähdä kylvänkö niitä tänä vuonna ollenkaan (ja jos aion, niin nyt olisi kyllä jo aika...). 

Taimikasvatuksessa käytän hyödyksi mm. maitopurkit, läpinäkyvät muovikipot kansineen, joissa olen kaupasta ostanut esimerkiksi tomaatteja ja mm. kuivakakkuja. Multana käytän ihan tavallista perusmultaa mutta nyt innokkaasti testasin näytteinä saamiani Biolanin sammalnappeja. Nekin on hauskoja lasten kanssa käytettäväksi, sammalnapit kun kasteltaessaan turpoavat silmissä määräkorkeuteensa. Biolan Sammalnapit ovat ekologinen kasvualusta, sillä ne on valmistettu kotimaisesta, nopeasti uusiutuvasta rahkasammaleesta.

Kesällä en käytä puutarhassani lainkaan valmiita lannoitteita, ellen sitten kanankakkaa innostu ostamaan. Muutoin käytän kahvinpuruja, kananmunankuoria ja luomubanaanin kuoria sekä nokkosvettä.

Hyötykasvien lisäksi sain toivomiani kukansiemeniä Siemenkauppa.com:sta. Valintaani ohjasi ajatus vanhan talon ja pihapiiriin sopivista kasveista ja kukkasista. Kesän kynnyksellä suorakylvönä maahan menevät mm. sinipallo-ohdake, pioniunikko, kurjenkello, ja esikasvatuksessa olevat akileija ja siankärsämö. Kasvihuoneeseen kylvän salaatteja ja yrttejä. Kovasti tuota mansikan kasvatusta jännitän ja myös odotan, että onnistuuko se. Nyt nuo mansikan alut kun näyttävät varsin pieniltä ja onnettomilta.

Mutta, kuulostellaan lisää sitten kun itämisprosessi etenee. 

Oletko sinä tehnyt valmisteluja taimikasvatusten suhteen tälle kevättä? 

Kiitos yhteistyöstä Siemenkauppa.com:n kanssa, sekä tuotenäytteistä Biolanilta.

Siemenkauppa.com on Suomessa toimiva puutarha-tuotteiden jälleenmyyjä. Yritys on rekisteröity siementen maahantuoja ja markkinoija (Evira). Siemenkauppa.comin valikoima on laaja, ja se koostuu niin hyötykasveista, koristekasveista sekä erilaisista kasvatukseen tarvittavista tarvikkeista. Sivustolta löytyy myös hyödyllistä tietoa mm. kurkun, tomaatin ja chilin kasvatuksesta, sekä tarpeellinen kylvökalenteri. Tuotteet ovat kohtuuhintaisia, valikoima on runsas ja verkkokauppa selkeä. Yli 40e tilaukset tulee perille ilman toimituskuluja ja jokaisen tilauksen mukana saa Kotipuutarha-lehden veloituksetta. Tutustu koristekasvi- ja hyötykasviuutuuksiin täällä.

Happy Halloween 2019

Rakastan järjestää juhlia - leipoa ja tehdä koristeita. Varsinkin lapsille on kiva järkätä kaikenlaista. Meidän aikuisten sosiaaliset piirit ovat niin suppeat ettei vieraita oikein ole kutsuttavana, varsinkaan kun en ole innostunut alkoholipitoisista juhlista, mutta onneksi lapsille on tullut koulun myötä ystäviä. Ja mukavaa, että kaikki ovat aina innokkaita tulemaan kun jotakin järjestellään. Nämäkin Halloween-teemaiset minijuhlat syntyivät ihan extempore ja vieraat innostuivat mukaan erittäin lyhyellä varoitusajalla. 

Pari tuntia on sopiva aika lasten juhlille, pitempi aika saa jo pikkuihmisissä aikaan ylivirittyneisyyttä. Tällä kertaa Halloweenin vietto meni herkuttelun ja elokuvan katselun merkeissä. Kovin olivat omat lapset innoissaan ja tahtovat, että joka vuosi juhlitaan samalla tyylillä. No tokihan se minulle sopii. Saan itsekin hyvällä verukkeella pukea noitahatun päähän ja juhlia Halloweenia.

Juhlapöydän koristeet on helppo tehdä itse, vieläpä melkein ilmaiseksi. Rakastan helppoja ja näyttäviä DIY-juttuja, ja erityisesti sellaisia joiden tekemisessä budgetti ei pauku.

Pöytäliinaksi laitoin mustan kankaan ja valkoisen valoverhon, joka kulki pöydän yli kulmasta kulmaan. Pöytäliinojen päälle laitoin huovasta leikkaamani mustat "tabletit" ja koristeiksi laitoin lyhtyjä, valoköynnöksillä koristellun lasipullon, kultaisen kehyksen jonka koristelin mustalla kakkupaperilla ja muovisilla hämähäkeillä. Noita-aiheiset valokuvat kruunaavat kokonaisuuden. Etsin netistä vintagekuvia, jotka sopivat Halloweeniin. Tulostettuani kuvat laitoin ne erilaisiin valokuvakehyksiin. Suosin vanhoja kehyksiä mutta aina niitä ei ole saatavana. Halutessaanhan valmiit kehykset voi tuunata vanhannäköisiksi. Juhlien jälkeen kehykset kuvineen voi jättää osaksi sisustusta. Esimerkiksi tuo hattupäinen kissa on humoristinen somiste kirjahyllyssä. 

 Kynttilät ja lyhdyt luovat salaperäistä ja mystistä ilmettä.

Katossa roikkuvat oksat ovat siellä aina. Oksiin on helppo kiinnittää erilaisia koristeita teemoittain. Halloweenin aikaan oksissa lentelevät lepakot ja haamut. Nuo haamut ovat muuten älyttömän helpot tehdä! Todella näyttävät ja eläväiset. Haamujen tekoon ei tarvita mitään muuta kuin voipaperia ja pieniä ilmapalloja.

H A A M U T

Tee näin:

*  Revi voipaperista tai pergamiinipaperista suorakaiteen muotoinen kappale. 

*  Kastele paperi kauttaaltaan ja rutista se kuivaksi ja suorista se sitten jälleen. 

* Puhalla vesi-ilmapallo täyteen tai puhalla normikokoiseen ilmapalloon vain vähän ilmaa, noin nyrkin kokoiseksi palloksi. 

*  Kääri märkä paperiarkki pallon päälle siten, että siitä muodostuu haamun muoto.
* Sido ompelulankaa haamun "kaulan" ympärille löysästi, ja ripusta haamu kuivumaan johonkin missä se saa roikkua vapaasti ja kuivua muotoonsa. 

*  Poista kuivuneista haamuista lanka ja ilmapallo. 

*  Ripusta uusi lanka haamun päähän ja laita haamut paikoilleen.

Tarjottavina oli matoisa popcornkulho, sipsejä, erilaisia teemaan liittyviä makeisia, muumionakkeja, siniseksi värjättyä sitruunalimonadia, cocktailtikkuja (joissa lihapullaa, tomaattia, kurkkua ja juustoa) ja suklainen silmämunakakku. 

Silmämunakakun kakkupohjana on tavallinen kääretorttupohja, jonka värjäsin mustaksi aktiivihiilijauheella, mutta värjäykseen käy myös musta elintarvikeväri. Täytteenä on tuorejuusto-kerma täyte, jossa on 100 g tummaa suklaata. Kakkupohjien kostuttamiseen käytin kahvia. 

Rakas, ihana ystäväni totesi, että "Sulla on siellä ihan oma Strömsö."♥

Minä ♥ violettia!

Coloria.net sanoo violetista mm. näin:

Violetti yhdistetään viisauteen, mystiseen ja maagiseen. 

Violetilla valolla uskotaan olevan parantava vaikutus. 

Violetin katsotaan ilmaisevan viisautta ja rakkautta.

Cair de lune (ransk.) Euroopassa 1700-luvulta käytetty nimitys kiinalaisen posliinin harmahtavan violetista lasituksesta. Tämän liitin tähän siksi, että saman niminen kappale on niin hurmaava, ihanan seesteinen ja kaunis. Sitä kuuntelen kun haluan rentoutua.

Rakastan violettia, erityisesti lämmintä punaiseen taittavaa. Mutta myös harmaaseen taittava violetti on todella kaunis sekin. Vaikka violetti on aina ollut lähellä sydäntäni en silti ole juurikaan uskaltanut käyttää sitä missään, vaatetuksessa pienissä määrin toisinkuin sisustuksessa. Olen kyllä haaveillut tällaisista tummista lämpimistä violetinsävyisistä seinistä mutta minulla ei ole ollut rohkeutta käyttää sitä. Toki vuokralla ollessamme seinäpintojen maalaus ei tullut kysymykseen mutta olisihan värejä voinut muulla tavoin tuoda sisustukseen.

Tässä talossa oli jo valmiiksi violetit seinät eteisessä, mutta pinnat olivat kuluneet ja ehostusta vailla. Oikean sävyn löytyminen oli haastavaa, kyselin ja haeskelin ideakuvien kautta oikeaa sävyä. Violetti on kuitenkin nykyään melko harvinainen väri ja ainakaan Tikkurilan värikartasta ei tummia violetteja edes löydy, siis Tunne Väri-kartasta, laajemmasta Symphony -viuhkasta sävyjä löytyi enemmän mutta sen saaminen käsiini oli haastavampaa. Teknoksen värikartassa violetit on huomioitu huomattavasti paremmin ja sävyjä löytyy enemmän. Lopulta päädyin alkuperäiseen väriin, eli Teknoksen T1143.

Tässä pientä esimakua sähläämisestäni sävyjen kanssa. Edellinen omistaja oli jättänyt kellariin talossa käytettyjen maalien loppuja ja kyselin häneltä onko eteisen maalia vielä jemmassa. Vastaus oli, että jos löydät violettia remonttimaalia niin se on sitten sitä. Minun silmäni vain ei ollut samaa mieltä, sävynumeronkaan perusteella se ei mielestäni ollut oikeaa väriä, mutta päätin kuitenkin kokeilla. No, väärää sävyähän se oli, viimeistään maalin kuivuttua sävyeron huomasi selkeästi. Olin siis enemmän kuin huojentunut kun sain Ilvesmaalien remonttimaalipurkin käsiini, juuri siinä oikeassa ja alkuperäisessä sävyssään! Oli muuten hyvää maalia, peitti jo ensimmäisellä kerralla hyvin. Ainakin ennen tummien maalisävyjen kanssa oli se ongelma, että peittävyys on ollut heikkoa, ja ehkä siitä syystä nytkin minua hieman jännitti aloittaa maalaus. Tokikin tummalle tummalla maalatessa eroa ei niinkään näe mutta maalasin myös valkoiseksi maalattua huokoista seinälevyä ja senkin tämä maali peitti hyvin. 

Maali oli rakenteeltaan paksua, täyteläistä ja valumatonta. Sitä oli helppo levittää ja käsitellä. Kiiltoaste on himmeä. Alunperin olisin halunnut kokeilla Ilvesmaalien Silkinhimmeä-maalia, jo ihan siitä syystä että se purkki on niin houkutteleva ja kaunis! Mutta Silkinhimmeässä ei ole valikoimissa C-pohjaa, joka on tarkoitettu tummille sävyille. A-pohja sisältää valkoista pigmenttiä ja se ei siis sovi tummille sävyille.

Ennen maalausta...

Talon värivalinnoissa on noudatettu vastaväriperiaatetta, ovien oranssinkeltainen sävy ja violetin ja turkoosin sävyt korostavat toisiaan. En halunnut luopua violetista koska siitä olen aina haaveillut, ja nyt kun joku oli tehnyt näin osuvat värivalinnat puolestani niin oli helppo jatkaa annetun suunnan mukaisesti.

Sähkökaappiseinä oli aiemmin valkoinen mutta halusin jatkaa violettia pintaa vielä sinnekin asti. Johtojen ja muiden kanssa on aina hieman vaikeaa kun ei tiedä maalatako päältä vai olla maalaamatta. Lopputulos ei nimittäin välttämättä ole siisti kummallakaan tavalla.

Lopputulos viimeistelyjen jälkeen on tässä...

Tämä tapetti on myös todella kaunis.  Täytyisi ostaa itsellekin pari rullaa, koska aiempien asukkaiden pikkuväki oli käynyt vetäisemässä muutamalla eri kynällä puumerkit tapetin pintaan, onneksi sain osan pois ihmesienellä.

 Palaset alkavat loksahdella paikoilleen, otin nimittäin tämän Pentikin lyhdyn eilen juuri vasta pois paketistaan, olihan se tuolla kaapissa odottanut lopullista paikkaansa jo useamman vuoden ajan.

Ja nämä kaunokaiset, kaapissa hekin ovat olleet yli kymmenen vuotta. Hui kuinka aika menee nopeaan. Nämä ovat osa tekstiiliartesaaniopintojeni lopputyötä, Intian unelmia. Ohutta puuvillabatistia, kattilassa käsinvärjättyjä ja kultaprintit ovat omaa käsialaa.

Maalatessani seiniä ajattelin pari kertaa, että onkohan tämä nyt liian ärtsy väri kuitenkin, mutta sitten havahduin, että tästä väristähän minä olen aina haaveillut. Jo opinnäytetyötä suunnitellessani ideakuvissani oli juuri tällainen tumma ja lämmin violetti ja sitä tavoittelin lopputyössänikin. Joku aika sitten tein sellaisen manifestointikuvan, johon keräsin asioita siitä millaisen unelmakodin haluan. Nyt kun tarkemmin katselen ympärilleni niin aika moni palanen on loksahtanut paikoilleen.

Kannattaa siis unelmoida, unelmat voivat toteutua!

*Yhteistyö - Ilvesmaalit *

Alkuperäinen postaus 25.9.2016