Frantsila ~ Luonnon kotiapteekki

Frantsila ~ Luonnon kotiapteekki

Luonnosta löytyy apua moneen vaivaan. Villiyrtit ja luonnon hyötykasvit ovat kiinnostaneet minua lapsesta saakka, ehkä se tulee verenperintönä juuria pitkin edellisiltä sukupolvilta. Kuitenkin, luonto kiinnostaa ja sen voima. Luontoon pohjautuu luultavasti kaikki nykypäivän lääkkeet ja hoitavat tuotteet, koska luonnosta ne esi-isämmekin rohtonsa ottivat.

Siankärsämö, nokkonen, voikukka... jo näillä kolmella hyötykasvilla pääsee pitkälle. Kannattaa aloittaa villiyrittien kerääminen niistä tutuimmista niin alkuun pääseminen tuntuu helpommalta. Kun lukee tällaisia kirjoja, tulee helposti ähky tiedon paljoudesta ja runsaudesta. Olisi niin paljon kaikkea kiinnostavaa, jota tahtoisi kokeilla! Mutta silloin kun jotakin on liikaa, voi käydä niin ettei pääse alkuun ollenkaan. 

Kirjasta löytyy luonnonkasvien korjuukalenteri, tietoa homeopatiasta, eteerisistä öljyistä, Bach-kukkaterapiasta ja suomalaisesta kukkaterapiasta ja ohjeita sekä reseptejä erilaisiin ulkoisesti ja sisäisesti käytettäviin rohtoihin (yrttitee, haude, uute, erilaiset kylvyt ja kääreet).

Sisäiset ja ulkoiset hoidot - osiossa käydään läpi kehon eri sairauksia ja vaivoja ja kerrotaan niiden hoitoon sopivia kasveja sekä kokonaisvaltaisia hoitotapoja. Hoitavat yrtit -osiossa on lueteltu aakkosjärjestyksessä kaikki hyötykasvit, -puut ja -pensaat. 

Näin alkuun kirja tuntuu hieman sekavalta käyttää, tietoa on ripoteltu eri osioihin ja tiedonjanoisena menen helposti sekaisin, että mistä löydän mitäkin tietoa. Kaipasin myös enemmän kuvia kirjassa esitellyistä kasvista ja kukista. Toki minulla on useita muitakin vastaavia kirjoja joissa samat kasvit on listattu mutta helpottaisihan se, että yksistä kansista löytyisi sekä tieto että kuvat. 

Voi toki olla, että kirjan jäsentely tuntuu siksikin sekavalta, että olen niin kovin innostunut ja tiedonjanoinen, etten malttaisi odottaa hetkeäkään liian kauan löytääkseni kaiken kaipaamani tiedon. Kirja kuitenkin pitää sisällään runsaasti hyödyllistä tietoa ja varsinkin rohtojen valmistusohjeet ovat arvokasta tietoa.

Kesää ajatellen mieleen tulee ainakin punkit ja hyttyset, joita vastaan kaipaisi apua. Punkeilta voi suojautua valkosipulin avulla, hyttysten piston kutinaan voi auttaa piharatamo. 

Kauniin rusketuksen aikaansaamiseksi kannattaa syödä nokkosta ja porkkanoita. Hiusten hyvinvointiin kannattaa kokeilla nokkosista tehtyä haudetta. 

Kasvien keräämisessä pitää kuitenkin ottaa huomioon puhtaus, jokamiehenoikeudet ja kasvien turvallisuus. Kerää vain niitä kasveja jotka oikeasti tunnet.

Mitä sinun pihastasi löytyy? 

Kesäkuussa kannattaa kerätä esimerkiksi koivun, pihlajan ja omenapuiden lehtiä, horsman ja nokkosen lehtiä, piharatamoa, voikukkaa, siankärsämöä ja kukkivaa mesiangervoa.

Frantsila ~ Luonnon kotiapteekki

VIRPI RAIPALA-CORMIER

WSOY 2019

Hyvän mielen puutarha

"Rakenna puutarhastasi parantava keidas. Selkeä kotimainen puutarhaterapia-teos antaa käytännön neuvoja ja esimerkkejä, joiden avulla saat puutarhastasi kaikkia aisteja aktivoivan ja mieltäsi hoitavan paikan."

Puutarha hoitaa minua, ja minä hoidan puutarhaa. Huomasin sen vieläkin omakohtaisemmin viime kesänä menetysten täyteisen kevään jälkeen. Puutarhassa oli mukavan rauhallista, ei tarvinnut ajatella mitään vaikka toisaalta pää olikin täynnä ajatuksia ja asioita. Istutuspuuhat ja kasvien hoitamiset olivat kuin hoitoa sielulle. 

Hyvän mielen puutarha on suunnattu juuri meille, uupuneille. Kirja opastaa luomaan omasta puutarhastaan voimaannuttavan terapiakeitaan. Puutarha on terapeuttinen ympäristö, joka tarjoaa kaikkien aistien elämyksiä. Puutarhaterapia käsittää kaiken sen mikä toiminnallisesti liittyy kasveihin. Pelkästään puutarhassa oleilu riittää aikaansaamaan terapeuttisia vaikutuksia. 

Kirjassa käydään läpi kaikki vaiheet aistipuutarhan luomiseen aina suunnittelusta ja materiaalivalinnoista lähtien. Millaiset polut, rajaukset ja materiaalit sopivat minkäkinlaiseen tyyliin ja mitä kasveja, kukkia, pensaita ja puita omaan puutarhaan kannattaisi istuttaa. Aistipuutarhaan kuuluvat oleellisesti myös istuma-alueet, vesiaiheet ja erilaiset patsaat ja koristeet. Valintoja tehdessä kannattaa ottaa huomioon kaikki aistimme ja valita materiaaleja ja kasveja sen perusteella, että jokainen aistimme saa jotakin osakseen. 

Hyvän  mielen puutarhassa otetaan huomioon myös puutarhan mahdolliset asukit, eläimet ja hyönteiset. Kukkien ja kasvien suhteen voi valita lajikkeita, jotka vetävät puoleensa mm. perhosia ja lintuja, ja vesialueilla saattavat vierailla niin linnut kuin matelijatkin. Myös luonnonkasvit saavat oman osuutensa aistipuutarhasta. 

Kirjasta löytyy myös ohjeet salaisen puutarhan suunnitteluun sekä muutamia henkisiä harjoituksia.

EIJA KECKMAN

Hyvän mielen puutarha

Terapiaa kaikille aisteille
Wsoy 2019

Kaikkeuden sylissä

Verhon toisella puolella

Onko siellä mitään? Olen aina ollut varma ja luottavainen, että tietenkin on. Kevään kokemusteni pohjalta olen kuitenkin alkanut epäillä ja menettää uskoani Taivaan olemassa oloon. Kun hartaasti toivomiasi merkkejä ja viestejä ei kuulu eikä näy sitä alkaa mieli pohtia kaikenlaisia skenaarioita. Ja silloin kun usko on koetuksella tarvitaan vahvistusta. Ja sitä onneksi sain, tämän kirjan kautta. 

Kaikkeuden sylissä pohjautuu laajalti tieteeseen ja teoriatietoon, mutta kirjan punainen lanka on kuitenkin yritys yhdistää tiede ja henkisyys. Näitä kahta ei pahemmin samassa lauseessa näe, useimmiten ne laitetaan toisiaan vastaan. Tiede usein kumoaa kaiken sellaisen mitä ei voi suoralta kädeltä todentaa. Näin ajatteli myös kirjan kirjoittaja Eben Alexander. Hän on pitkän linjan neurokirurgi, joka vaipui koomaan vuonna 2008. Kaiken järjen mukaan hänen ei olisi pitänyt mitenkään selviytyä sairaudestaan kooman jälkeen mutta kuin ihmeen kaupalla hän parani, ja jo muutaman kuukauden kuluttua hän oli parantunut lähes entiselleen. Koomansa aikana, jolloin minkäänlainen aivotoiminta ei ollut mahdollista, hän koki kuitenkin jotakin järisyttävää. Kuolemanrajakokemuksen, joka mullisti hänen elämänsä, ajatuksensa ja arvonsa. 

Tämä kirja on jatkoa suurmenestykseksi nousseelle Totuus taivaasta-kirjalle, jossa kuvattiin tarkoin Ebenin matkaa Taivaaseen, ja takaisin. Kaikkeuden sylissä on erittäin mielenkiintoinen, tosin hyvin teoreettinen teos, jossa tieteen avulla selitetään ihmisen tietoisuutta, kuolemanrajakokemuksia sekä henkisyyttä sen koko kirjossaan. 

On hyvin mielenkiintoista lukea aiheesta, joka kiinnostaa ja joka tuntuu itselleen läheiseltä, ja vielä kiehtovampaa on lukea siitä tieteen näkökulmasta. Tutkimuksia henkisistä kyvyistä ja kokemuksista on tehty yllättäin paljon ja ainakin minuun ne tekevät suuren vaikutuksen. Kirjassa kerrotaan myös monista muista vaihtoehtoisista tavoista miten itse voi päästä tutkimaan omaa tietoisuuttaan ja sitä kautta vahvistamaan henkisyyttään, siis vaihtoehtoja kuolemanrajakokemuksille. Nimittäin vastaaviin kokemuksiin voi päästä käsiksi muutoinkin. Tällaisia ovat mm. binauraliset äänitteet, meditaatio, hypnoosi. Myös regressioterapiasta ja meedioiden avusta puhutaan ja näiden hyödyistä ihmisen hyvinvoinnille. Binauraliset sykkeet ovat kiehtovia ja niitä voi käyttää myös esimerkiksi uniongelmiin ja rentoutumiseen. Regressioterapia houkuttelee kovasti koska olen aina kokenut olevani jotenkin irrallinen tai ulkopuolinen ja tahtoisin löytää siihen syyn. Meedion tapaaminen on ollut mielen ja sydämen päällä jo vuosia, ja nyt vielä enemmän.

Kirjan sanoman voisi kiteyttää siihen, että jokaisella on mahdollisuus löytää oma roolinsa maailmankaikkeudessa ja sitä kautta tehdä yhdessä muiden kanssa tästä maailmasta parempi paikka, jossa rakkaus ja valo loistavat. Ihmiskunnan on jo aika herätä nykytilasta, joka sisältää ihan liikaa negatiivista energiaa, sotia ja pahuutta. Keskittymällä hyvään on ainoa tie parempaan tulevaisuuteen.

EBEN ALEXANDER

Kaikkeuden sylissä

Neurokirurgin matka tietoisuuden ytimeen

WSOY 2018

Samassa liemessä

Samassa liemessä on telkusta tuttu ja nyt reseptit löytyvät myös samaa nimeä kantavan kirjan kansien välistä. Ruokaohjelmat ovat aina kuuluneet seurattavien ohjelmien valikoimiini mutta silti jotkut ohjelmat jää seuraamatta. Äitini on maininnut muutaman kerran Samassa liemessä -ohjelmasta nähtyään siinä kokeilemisen arvoisia reseptejä. Niinpä minäkin sitten päätin katsoa paria jaksoa sillä silmällä. Erityisesti se pienen budjetin jakso herätti huomioni. Minihinnat ja säästäminen on toinen nimeni. 

Alkusykäys Samassa liemessä sarjalle ja kirjalle on radiossa muutama vuosi sitten kuulunut Ruokatunti-ohjelma. Radio-ohjelmaa päätyivät toimittamaan yhdessä Pipsa ja Meri-Tuuli. Heitä yhdisti samankaltaiset ruokafilosofiat ja nämä ideat ja ajatukset näkyvät nyt myös tässä kirjassa kuten myös TV-ohjelmassakin. Rahalle täytyy saada vastinetta, pikkurahalla saa hyvää ruokaa ja mausta ei tingitä. Turhia kaloreita ei lasketa. Rehellistä ja maittavaa kotiruokaa. 

Monen kirjan reseptien perustana toimii toimiva ruokakomero. Samassa liemessä -resepteissä käytetään runsaasti linssejä, papuja, säilykkeitä, maustetahnoja, itämaisia makuja mausteissa sekä erilaisia itsetehtyjä pikkelsejä ja hilloja.

Reseptit tuntuvat todella simppeleiltä eikä raaka-aineissa turhaa hifistellä, osassa ohjeista raaka-aineet kerätään luonnosta, mutta suurin osa löytyy melko varmasti pienemmästäkin marketista.

Taatelivinegretti, camparilla maustettu herukkahillo ja kikhernekrutongit saattavat kuulostaa oudoilta tai ainakin ihmettelyä herättäviltä mutta nimistään huolimatta ainesosat kussakin ovat varsin tavanomaisia. Mainitsin nämä siitäkin syystä, että tahtoisin kokeilla niitä itse. 

Myös makrilli pistaasitäytteellä ja voipapupyree, monipuolinen linssikeitto, ricottalla täytetyt friteeratut oliivit, ja korealainen friteerattu kana soijaglaseerauksella herättävät veden kielelleni! Kirjasta löytyy runsaasti reseptejä moneen tilanteeseen, arkeen ja juhlaan. Maukkaita aamupaloja, värikkäitä janonsammuttajia, mauteisia liharuokia ja rutkasti kivoja ideoita kuten syreenisiirappi ja laventeli-earl grey-bostonpulla.

Jos kirjan reseptit eivät avautu tätä kautta niin suosittelen katsomaan Samassa liemessä keskiviikkoisin klo 20 AVA-kanavalta, uusintojakin näyttäisi tulevan reippaasti eri päivinä.

PIPSA HURMERINTA, MERI-TUULI VÄNTSI

Samassa liemessä

WSOY 2018

Perinnemestarin remonttikirja

Hyvin korjattu on parempi kuin uusi. Siinäpä hyvä ohjenuora kaikille niille, jotka heittäisi rikkonaisen romukoppaan ja ostaisi tilalle uuden. Talon kohdalla ei silti ihan näin yksioikoisesti voi toimia mutta pointti on varmasti selvillä. Talonsa täytyy oppia tuntemaan mahdollisimman hyvin ja sen myötä pitämään siitä hyvää huolta. Minkä ikäinen talo on? Mikä on sen tyylisuunta? Miten ylläpitää talon arvoa sen ansaitsemalla tavalla? Mitä voi tehdä itse ja miten se tehdään? Näihin kysymyksiin antaa vastauksia ja vinkkejä Perinnemestarin remonttikirja. 

Kirjassa pääpaino on 1900-luvun alkupuolella ja sitä aiemmin rakennetuissa taloissa, mutta myös rintamamiestalotkin esiintyvät kirjan jutuissa. Kirja on jaettu kuuteen lukuun, joista jokainen koostuu rakennehistoriasta, esimerkkikohteesta, korjaajan ohjeista sekä mestarin kommenteista. Ensimmäisessä luvussa tutustutaan suomalaisiin puutaloihin mm. eri tyylisuuntien osalta. Vanhan talon ostoa suunnittelevalle on koottu tarkistuslista mitä kaikkea tulisi ottaa huomioon ja tutkia ennen ostopäätöksen tekoa. 

Toisessa luvussa tutustutaan perustuksiin ja runkoon, annetaan ohjeita kivijalan kunnostamiseen ja siihen miten peseytymistilat olisi järkevintä sijoittaa vanhaan taloon. Kolmannessa luvussa keskitytään vesikattoon - sen materiaaleihin, muotoihin ja rakennustapoihin. Neljännessä luvussa huolletaan ja kunnostetaan ikkunoita ja ovia, viidennessä luvussa vertaillaan eri lämmitysmuotoja ja opastetaan kuinka kunnostaa vanhat sähköt. Viimeisessä luvussa keskitytään sisustukseen, ja käydään läpi eri tyylisuunnat. Korjaajan ohjeissa aiheina mm. pinkopahvittaminen, tapetointi ja sisämaalaus. 

Perinnemestarin remonttikirjasta saa hyviä vinkkejä ja ajatuksia. Vanhan talon ylläpito ei aina ole ihan piece of cake. On monta seikkaa ja asiaa mihin pitää panostaa ja keskittyä. Nykypäivän säädökset ei aina vastaa sitä mitä vanha talo kaipaa. Pitää olla aktiivinen ja hoksata puuttua oikeisiin asioihin talon kannalta oikealla tavalla. Remonttimiehiin ja muihin ammattilaisiinkaan ei aina kannata luottaa suinpäin vaan itse on oltava 'hereillä' ja ottamassa asioista selvää. 

Perinnemestarin remonttikirja

Hyvin korjattu on parempi kuin uusi

Hannu Rinne

WSOY

Kirja sille jolla on jo kaikkea...

...mutta ei kaikkeen vastausta.

Vastausten kirjasta löytyy vastaus kaikkeen mitä haluat tietää. Sinun täytyy vain esittää sille kysymyksesi ja antaa intuitiosi löytää siihen vastaus - valitsemalla oikea sivu. 

The Book of Answers

Vastausten kirja

Carol Bolt

WSOY 2017

Calendar girl 1-4 - ah!

Odotettu ja pelätty hetki on nyt käsillä. Sarjan neljäs ja ainakin tällä tietoa viimeinen osa on julkaistu (suomeksi). Sain kirjan eilen ja pakonomainen lukuvimma iski minuun täysillä. Oli pakko ahmia koko 460 sivua melkein yhteen menoon. En ole mikään kovin nopea lukija, joten pakko oli nukkua ja hoitaa arki siinä välissä. Tykkäsin -tai oikeastaan ihastuin sarjaan toden teolla, Audrey Carlan osaa kirjoittaa. Hänen tekstinsä imaisee lukijansa - ainakin minut - todella syvälle tarinaan. Onneksi suomalaisissa versioissa ei kansikuvassa ole henkilöiden kasvokuvia, koska muodostan aina omat mielikuvani henkilöistä, paikoista ja tilanteista. Ja jos mielikuvani ei vastaakaan annettua mallia niin lukukokemus kärsii. Päähenkilö-Miaa on ollut ihana seurata, hänen vuoden mittainen matkansa on pitänyt sisällään niin paljon syvää ja kaunista. Ihania uusia ystäviä ja alati kasvava upea perhe, ja kaikki ne uudet ensimmäiset kokemukset, jotka hän on saanut kokea. 

Kirjojen julkaisuväli tuntui näin loppua kohden liiankin pitkältä, olin jo ehtinyt unohtaa joitakin yksityiskohtia tarinan kulusta. Piti hieman kaivella menneitä ja lukea rivien väleistä, että missäs tässä taas mennään. Kolmososassa kuvioihin saapui ihana cowboy, Mian isoveli, Max. Komistus hoiti Mian pahasta pulasta ja maksoi tämän loput velat, jolloin tummakutrinen sankaritar pääsi pois Blainen hampaista ja sai jatkaa elämäänsä turvallisimmilla vesillä. Sen lisäksi upea surffarimme, Wes katosi kuvausmatkallaan ja kauhukuvat totuudesta alkoivat muotoutua meille jokaiselle. Tämä viimeinen osa tarjosikin ihan uusia tuulia. Wes löytyi ja palasi kotiin, mutta ihan eri ihmisenä. Jo heti kirjan alkumetreillä alkoi tulla sellainen ikävä fiilis, että mahtaako tästä koitua ylitsepääsemättömiä ongelmia..

Mian isänkin kunnossa alkoi tapahtua muutoksia, arvoitukseksi jääköön millainen on hänen kohtalonsa sitten lopulta. Päähenkilöiden, noiden ihanien kyyhkyläisten tarina sai silti monesti silmäni kostumaan. Voiko noin ihanaa miestä edes olla, tai noin jumalaista suhdetta, sanan jokaisessa merkityksessä. Niin täydellinen, kaiken toisen vuokseen tekevä. Kirjan loppu oli melkein jopa liian hyvää ollakseen totta, siirappinen ja ylitsepursuavan positiivinen ja täydellinen. Mutta toisaalta, mitä muutakaan tahtoisin kuulla? Inhoan kirjoja, joiden loppukohtaus jää epämääräiseksi,  kuka haluaa lukea surullisesta loppupäätelmästä, en minä ainakaan. Eli vaikka loppu tuntuikin makean imelältä joiltakin osin niin antaa tuntua, sitä olisin kuitenkin jäänyt kaipaamaan jos sellaista en olisi saanut lukea. Olihan kirjassa kuitenkin kammottaviakin osuuksia Wesin ja Gina-ystävänsä hurjista kokemuksista panttivankeina, eikä ne katkelmat Saundersien siskosten lapsuudesta niin kovin mieltäylentäviä olleet. Mutta mitä sitä kiertelemään, tätä lopputulemaa minä odotin jo tammikuulta saakka, sillä tiesin, että surffarista tulee lopulta Mian lopullinen sydämen valittu.

Mutta kuka saapuukaan kolmen M:n elämään kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja mikä vaikutus sillä mihinkin on, se selviää vain lukemalla...

Vaikka joidenkin mielestä tällainen kirjallisuus on turhaa höttöä, niin minun arkeani se ainakin piristää ihan älyttömästi. Arjen kaiki isot ja pienet murheet ja stressit katoavat kuin taikaiskusta kun saan sukeltaa loistavan tarinan pariin. Toki tässä oli joitakin samankaltaisuuksia kuin ilmiömäisessä Fifty Shades-sarjassa, mutta silti tarina eli ihan omia uomiaan. Calendar girl -sarjassa käsiteltiin monenlaisia tunteita ja asioita, ja löysin tarinasta monia seikkoja, jotka saivat minut ajattelemaan asioita ja tajuamaan elämän tärkeyksiä. Joku taas näkee näissä pelkän seksiä pursuavan tekstin mutta minä näen suuren, maailmaa mullistavan rakkauden. Ja mikä elämässä on tärkeintä, no rakkaus tietenkin. Kaikenkattava rakkaus, ei vain romanttisessa mielessä oleva. 

Ja nyt jäi taas käteen haikeus siitä, että tarina saatiin päätökseen. Kaikki päättyy aina liian nopeasti. Olisin halunnut lukea Mian ja Wesin elämästä vielä paljon enemmän. 

Audrey Carlan * Calendar Girl 4 * Wsoy 2017

Kylmiä väreitä. Kysyin mieheltäni, joka itsekin kirjoittaa, että saako hän lukiessaan kylmiä väreitä. Vastaus oli kielteinen. Minä taas eläydyn sataprosenttisesti hyvään kirjaan, hihkun ilosta, kyynelehdin onnen hetkinä ja vaikeina aikoina, ja säpsähtelen jännittävissä kohdissa. Ylitseni vyöryy jos jonkinlaisia tunneaaltoja syventyessäni lukemaani. Ja se on minusta ihanaa. On ihanaa nähdä tarinan ihmiset, paikat ja tilanteet sielunisilmin. Hyvä kirja on ahmittava kerralla alusta loppuun, tarinaa ja sen hahmoja ei vain pysty siirtämään sivuun, hyvän kirjan tapahtumat siirtyvät jopa uniini. Vaikuttavissa ja minua liikuttavissa kirjoissa vain on se yksi huono puoli, se että tiedän tarinan joskus päättyvän. Kirjasarjassa on se hyvä puoli, että tarinan tietää jatkuvan aina seuraavassa osassa mutta taustalla jäytää silti se ikävä tunne, että kohta tämäkin päättyy. Yhtä aikaa haluaa päästä äkkiä loppuun ja silti ei tahtoisi lopun koskaan tulevan. 

WSOY:n tämän vuoden kuumottavin kirjasarja on Calendar Girl. Kun sain kuulla siitä, lähdin mukaan mielenkiinnolla. Tutustuminen kannatti, olen nimittäin ihan lääpälläni näihin hahmoihin ja juonenkäänteisiin! En malta odottaa seuraavaa osaa, ja sitä - viimeistä - täytyy odottaa vielä monta kuukautta! En kestä. Yleensä luen kirjoja hitaasti, mutta tämän kanssa se ei vain onnistu. Ensimmäisenä iltana oli pakko kahlata läpi heinäkuu, vaivihkaa kuitenkin jatkoin elokuulle. Lopulta luin kirjan parissa illassa ja päivisin toivoin saavani nipistettyä jostakin itselleni puolituntia lukuaikaa.

Heinäkuu meni Mian seurassa Miamin lämmössä. Kuuma latinopoppari sai tummakurtisen kaunottaremme veren kiehumaan, muttei kuitenkaan siinä merkitysessä kuin luulisi. Edelliskuun ikävät kokemukset Aaronin kanssa saivat Mian edelleen varpailleen. Pikkuhiljaa häntä vainonneet aaveet alkoivat kuitenkin kaikota. Mia tuntuu näillä matkoillaan toimivan useasti ihmissuhteiden lämmittelijänä, ja niin kävi myös tässä kuussa. Ja jos joku kaipailee ihanaa surffaria - Wesiä - niin voitte huokaista helpotuksesta, tapaamme hänetkin. Suuria - ja kuumia - tunteita tiedossa! Minä olisin Wesin kyllä Mian saappaissa napannut heti ja jättänyt matkani kesken, mutta toisaalta silloin hän ei olisi tavannut niitä kaikkia upeita miehiä. Jokainen heistä kun kuitenkin jätti lähtemättömän jäljen Miaan. Hänen perheensä kasvoi Maximaalisesti. Ehkä on parempi etten kerrokaan elokuusta sen enempää, täytyyhän jotain jättää yllätystenkin varaan. Mutta lupaan, että tulette todellakin yllättymään ja kokemaan suuria tunteita, jiihaa! Itkeä vollotin vaikka miten monta kertaa. Ja elokuusta voisi sanoa sen, että tarina alkoi kutkuttavasti jo alusta alkaen tyyliin antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa... ainakaan ihan heti.

Syyskuu menikin sitten ihan eri rataa kuin mihin on totuttu. Mian isän tila romahtaa elokuun lopussa ja syyskuu on täynnä takaiskuja, vaikeita päätöksiä ja kyyneleiden tahrimia kasvoja. Onneksi Mian elämään tupsahtanut lempeä jättiläinen pelastaa naisen lukuisia kertoja Wesin ollessa teillä tietämättömillä. 

Vaikea olla kertomatta mitään kun tahtoisi kertoa kaiken...

CALENDAR GIRL 3 • Audrey Carlan • WSOY 2017

Uudet kuukaudet - uudet tuulet! Kirjasarjan toinen kirja on vihdoin julkaistu suomeksi. Ja jälleen tunsin pakottavaa tarvetta hypätä Mian matkaan niin nopeaan tahtiin kuin suinkin oli mahdollista. Käytin jokaisen vapaan hetken kirjan lukemiseen. Ja olipahan taas ihana seikkailu! Tammikuun miekkosestahan ei eroon pääse, sehän on jo käynyt selväksi mutta vuodessa on kuukausia ne 12 joten on vain siirrettävä tunteet syrjään ja hypeltävä seikkailusta toiseen. Hyvää kannattaa odottaa, sanotaan. Huhtikuussa hypättiin baseballpiireihin ja hengailtiin syötävän komean adoniksen seurassa. Miehen, joka ensisilmäyksellä saattoi vaikuttaa pinnalliselta mäntiltä, mutta josta paljastuikin herkkä ja tunteellinen puoli. Toukokuussa matkattiin kiehtovaan paratiisiin, paikkaan nimeltä Havaiji. Siellä Mia sai toimia uimapukumallina ja jossa hän tapasi upean, tatuoidun samoalaismiehen. Kesäkuu toi mukanaan jännitystä ja mukavuusalueen ulkopuolelle joutumista Kaliforniassa. Vastassa oli päälle kuusikumppinen harmaahapsi ja hänen lipevä poikansa. 

Tällä neljänneksellä amorinnuolet sinkoilivat joka suunnassa. Amorin apulainen vain oli hieman yllättävä taho. Ne Oikeat löysivät toisensa. Mutta Mian matka jatkuu edelleen. Isän velat on maksettava ja puolet rahasummasta on vielä haalittava kasaan. Turvallista matkaa tuleviin seikkailuihin, Mia! 

Jään kaipaamaan seuraasi.

Rakkaudella,

S.

CALENDAR GIRL 2 • Audrey Carlan • WSOY 2017

* * *

Arjen haasteista ja stressistä on ihanaa päästä välillä pois ja mikäs sen parempi tapa kuin uppoutua hyvään kirjaan. Olen aika huono lukemaan kirjoja, paitsi silloin kun kyseessä on itseni mielestä erittäin hyvä kirja. Ja sellaisen kirjan tunnistaa siitä, ettei siitä pysty olemaan erossa. Hyvä kirja muotoutuu mielessäni eläviksi kuviksi ja toisinaan luulen mielikuvieni tulleen jostakin elokuvasta tai sarjasta kunnes tajuan, että kyseessähän olikin kirja.

Romantiikka uppoaa aina kunhan se ei ole liian imelää. Rohkeutta ja särmää saa ja pitääkin löytyä. Myös sarkasmilla on tärkeä osa hyvää lukunautintoa.
Audrey Carlanin uutuussarja Calendar girl sopii hyvin hyvän kirjan kriteereihini. Rohkeat tarinat vievät mukanaan, vaikkakin minä yleensä takerrun niihin taustalla kulkeviin rakkaustarinoihin. Kukapa ei joskus olisi haaveillut sykähdyttävän intohimoisesta rakkaudesta. En tiedä onko sellaista oikeasti olemassa mutta olen kiitollinen, että pääsen nauttimaan niistä edes kirjojen ja tarinoiden kautta.

Calendar girl -sarjan idea ja tarina on mielenkiintoinen. Syyt päähenkilön, Mian, valintoihin ovat yllättäviä ja varsin ymmärrettäviä. Joskus ihminen joutuu tilanteisiin, joihin ei välttämättä tahtoisi mutta ne on silti kohdattava. Eikä koskaan täysin voi tietää mitä kaikkea näistä tilanteista voikaan oppia ja saada. Kirjasarja koostuu 12 osasta, 12 kuukaudesta, 12 tarinasta ja 12 erilaisesta uudesta suhteesta, joista Mia itsensä löytää. Ensimmäisessä osassa hän tapaa upean miehen, johon tahtomattaan tykästyy jopa hivenen liikaa. Romantikko minussa heräsi heti kun 'näin' voimakkaan vetovoiman näiden kahden välillä. Romanttisena höpsönä minua jäi jopa hieman kaihertamaan miten tämä tummakutrinen kaunotar tuosta vain lähti uusiin seikkailuihin, vaikka osa minusta uskoo, että tämä orastava suhde ja tarina tulee vielä päättymään onnellisesti. Mutta sitä odotellessa on vielä monta tarinaa läpikäytävänä ja niitä odotankin suurella innolla!

Audrey Carlan
Calendar girl
Wsoy 2017

Lotta Jansdotter

Lotta Jansdotter toteuttaa unelmaani. Joo, ei saa olla kade. Mutta jos ihan pikkasen vaan. Lotta on designer, joka suunnittelee tuotteita ja kuoseja, ja kuoseja tuotteisiinsa. Lempivaatteita -kirja pitää sisällään ajattomia vaatteita, jotka ovat myös helppotekoisia. Yksinkertaisia malleja ja muotoja. Hameita, jakkuja, housuja, toppeja, kafkaaneja, tunikoita, mekkoja. Lyhyitä ja pitkiä. Yhteensä 5 peruskaavaa, koossa XS-XL. Lisänä laukkuja, huiveja ja koruja. 

Vaikka kirjan mallit ovat muodoiltaan melko tavallisia - ehkä niissä on havaittavissa samoja piirteitä kuin Marimekon vaatteissa - on niissä silti tietynlaista persoonallisuutta ja boheemiutta. Malleissa on käytetty pääsääntöisesti eripaksuisia puuvillakankaita, mutta myös muita luonnonkuituja. Sama malli saa ihan uuden ja erilaisen ilmeen kangasta vaihtamalla. Mallit on tehty muunneltaviksi ja pituutta muokkaamalla saa luotua lisää vaihtoehtoja.

Kirjan teksti on kirjoitettu persoonallisella tyylillä tarinamuotoon. Tekstin mukana päästään tutustumaan designerin elämään, ystäviin, perheeseen ja hänelle merkittäviin paikkoihin kuten Ahvenanmaahan, josta hän on kotoisin. Nykyään Lotta Jansdotter asuu  New Yorkissa.

jansdotter.com

Lotta Jansdotter

LEMPIVAATTEITA

WSOY 2017

Unelmahommissa!

Jokaisella meistä on unelmia. Osalla isompia, osalla pienempiä. 

Osa meistä tavoittelee niitä, ja saavuttaa haluamansa. Osa ei uskalla hypätä tuntemattomaan ja osa ei edes tunnista tai tiedosta omia unelmiaan. Osa ei vain yksinkertaisesti uskalla unelmoida. Ihmisiä, tilanteita, asioita ja syitä on erilaisia. Aina kaikki ei ole mahdollista, ainakaan juuri sillä hetkellä. 

Mutta silti nykyään puhutaan paljon intuitiosta, aarrekartoista ja siitä, että kun oikein kunnolla panostaa unelmiinsa, sanoo ne ääneen tai piirtää niistä kartan niin ne alkavat pikkuhiljaa elää omaa elämäänsä ja toteutua. Oletko jo tehnyt oman karttasi? Minä olen. Ja toivon kovasti, että se muuttuisi todeksi. Toki asioiden eteen täytyy silti tehdä töitäkin.  Uskon silti, että asiat voivat elää omaa elämäänsä ja ne voivat ajautua omiin uomiinsa vähän kuin vahingossa, sattumalta, vaikka uskonkin sen olevan enemmänkin johdatusta ja maailmankaikkeuden puuttumista asioihin. 

WSOY:lta tuli vähän aikaa sitten kirja Unelmahommissa - tee itsellesi työ siitä mistä pidät. Kirja herätti minussa heti kiinnostusta, aihe kiehtoi suuresti. Halusin kirjan käsiini ja nyt vihdoin olen saanut luettua sen kokonaisuudessaan. Hieman kauan lukemiseen meni, mutta halusin paneutua siihen kaikessa rauhassa. Kirjassa kerrotaan tosielämän tarinoita eri ihmisten elämästä, unelmista, haaveista ja niistä rohkeista hypyistä, joilla on lähdetty tavoittelemaan unelmia, ja niistä hetkistä kun ne on saavutettu. Aina unelma ei ole ollutkaan ihan sitä miksi sen oli kuvitellut, mutta silloin voi aina vaihtaa unelman toiseen. Kirja painottaa sitä, että jos et kokeile, et voi tietää. Ja vain sinä itse voit tavoitella omia unelmiasi. 

Kirjan ovat kirjoittaneet bloggaajat Satu Rämö (Salamatkustaja-blogi) ja Hanne Valtari (Lähiömutsi). Toki heillä muitakin ammatteja on, mutta kirjan pääpaino on bloggaamisessa ja siinä, miten siitä voi tehdä itselleen ammatin. Itse olen jo pitkään haaveillut siitä, että saisin tehdä töitä etänä tai kotoa käsin. Jotenkin se vain houkuttelee entistä enemmän. Joskus halusin pistää oman toiminimen pystyyn, kävin jo tekemässä toimintasuunnitelmat ynnä muut, mutta homma kaatui silloin siihen, etten saanut starttirahaa. Syynä oli se, ettei unelmalleni ollut tilaa markkinoilla, tai että sillä ei tulisi toimeen, vaikka toisaalta olen kotiäitinä elänyt jo pitkään muutamalla satasella kuussa, ja silti saanut rahaa säästöönkin. Mutta ehkä silloinen haaveeni ei olisikaan ollut kovin kannattava juttu. 

Satu käskee hankkia vahvan verkoston, koska sitä jokainen tarvitsee. Yksin ei pitkälle pötki. Minäkin silloin yrityshaaveissani otin yhteyttä toisiin saman alan ihmisiin ja kyselin kaikkea mahdollista, mutta huomasin melko varhain sen, että apua ja neuvoja ei saakaan niin auliisti kuin olin kuvitellut. Juttelin erään alalla toimivan naisen kanssa, ja hänkin totesi, että alalla piilee kateutta, omaa itselleen karttunutta tietoa ei haluta kertoa toiselle, koska pelätään, että itse menetetään samalla jotakin. Siksi arvostinkin tässä kirjassa erityisesti sitä, että asioista puhuttiin suoraan ja rehellisesti, varsinkin rahasta, summista ja kuluista annettiin reilusti tietoa eikä vain sinnepäin. Koska juuri tällaiset tiedonmuruset on niitä tärkeimpiä kun itse alkaa tavoitella unelmiaan. On vaikea haalia tietoa kasaan jos sitä ei kukaan anna tai kerro.  

Unelmahommissa kirjan osa 4 oli se kaikista mehukkain - miten unelmatyöllä tehdään rahaa. Tässä osassa kerrotaan mm. miten luot taloudellisesti menestyneen blogin, asiaa kirjanpidosta, kuinka hinnoitella oma työ, ja painotetaan sitä, että ilmaiseksi ei työtä kannata tehdä. Lopuksi nelososassa Satu kertoo vinkit heille, jotka haaveilevat omasta kivijalkaputiikista, että mitä silloin oikeastaan pitää ottaa huomioon, ne tärkeimmät asiat.

Kirja oli mahtava lukukokemus. Näiden kahden naisen kokemukset ovat niin upeita, että melkein päätä huimaa. Miten voikaan saada kokea tuollaisia asioita, mitä he ovat kokeneet. Ja se inspiroi paljon, että joku on osannut järjestää asiansa niin, että saa työkseen tehdä sitä mitä rakastaa. Saa palkan asioista, joita toiset vain harrastaa. Matkustella, kiertää tapahtumissa ja kekkereissä, testata tuotteita ja tutustua uusiin asioihin, kirjoittaa ja luuhailla, ja se kaikki on osa työtä. Voi miten ihanalta se kuulostaakaan!

Unelmahommissa on myös loistava opas bloggaajille, niin harrastemielessä kirjoittaville kuin ammattibloggaajille. Kirjasta löytyy monenlaista hyödyllistä tietoa ja kallisarvoisia vinkkejä!

Kaunista ja vihreää sisälle ja ulos

Joko kevättää? Minua ainakin. En yhtään innostu säätiedotusten lumisademaininnoista. Lumi saa jo riittää. Nyt kaivataan sadetta ja aurinkoa, jotta viimeisetkin lumen rippeet sulavat pois ja päästään istutuspuuhiin. Esikasvatuspuuhiin on jo sentään kuitenkin päästy. Haaveilen kovasti pihatöistä, kasvulaatikoista ja kasvihuoneista. Ja ruukkupuutarhasta. Olisi ihanaa luoda pihaan monia erilaisia viher- ja oleskelualueita. Istuttaa orvokkeja ja muratteja ruukkuihin ja puulaatikoihin. Jotakin muutakin voisi kyllä kokeilla, mutta mitä? Kaipaatko sinäkin uusia ideoita kukkien ja viherkasvien valintaan ja istutukseen? Jos, niin suosittelen tutustumaan tähän WSOY:n kevään uutuuteen Kaunista ja vihreää -kirjaan.

Kaunista ja vihreää on kaunis ja harmoninen kirja, josta saa neuvoja ja inspiraatioita kasvien valintaan niin puutarhaan, terassille kuin sisälle. Kirjasta löytyy runsaasti ideoita siihen, miten sisätilat ja ulkotilat nidotaan yhteen kukkien ja kasvien valinnoilla: väreillä ja tyylillä. Lisäksi esitellään lukuisia erilaisia vihreitä kokonaisuuksia, jotka muodostavat mielenkiintoisia yksityiskohtia niin kodin sisätiloihin kuin ulos. Kasvihuoneen funktiota voi muuttaa tekemällä siitä lisäksi kauniin oleskelutilan lisäämällä tilaan tuolin ja pöydän, ja siistimällä yleisilmettä. Kasvilavat ovat suosittuja helppokäyttöisyytensä ansiosta, ja itse tekemällä saa juuri sellaiset laatikot kuin tarve vaatii. Pergolalla, poluilla, laatoituksilla ja terassilla saa puutarhaan erilaisia katseenvangitsijoita.

Istuta erilaisia kasveja ja kukkia sekaisin, yhdistele rohkeasti. Käytä erivärisiä lehtikasveja, vihreiden lisäksi punaisilla ja hopeilla kasveilla saa näyttävyyttä, aina ei siis tarvita edes kukkivia kasveja. Käytä istutusruukkuina jotakin ihan erilaista, istuta kukat vaikka kottikärryihin, sankoihin tai vaikka vanhaan grilliin tai kattiloihin.   Hyvä vinkki kasvien valintaan on, että valitsee sommitelmiin korkeita kasveja, roikkuvia kasveja ja heiniä, jotka lisäävät ilmavuutta ja keveyttä.

Sisäkukkia voi viedä ulos ja ulkoa voi tuoda kukkia sisään. Leikkokukilla ja oksilla saa upeita asetelmia, maljakoiksi käy erilaiset lasipullot ja -purkit. Hyötykäytä limupullot, pesuainepullot ja elintarvikkeista jääneet purkit ja laita kukat niihin. Asettele esimerkiksi erikokoisia lasipurkkeja tarjottimelle ja lisää jokaiseen niistä yksi kukka, oksa tai lehti. Amppeleihin voi laittaa roikkuvien kasvien lisäksi muitakin. Minä laitoin eteisen roikkuvaan kynttilälyhtyyn pienen kaktuksen, ja hyvin näyttää viihtyvän.

Ilmakasvit ja amppelit sopivat myös hyvin yhteen. Täytyy kyllä sanoa, että olen ihan unohtanut tällaisen vaihtoehdon. Olen kyllä kuullut ilmakasveista mutta en ole varma olenko nähnyt niitä ikinä. Täytyisi kyllä saada sellainen, on niin kiintoisa kasvi! Uutena minulle tuli myös kokedamat eli sammalpallot, joiden sisään laitetaan kasvin juuripaakku. Kokedamat voidaan laittaa sellaisenaan asetelmiin tai niiden ympärille voi kietoa narua ja laittaa nämä sammalpallot sitten roikkumaan. 

Myös kasvien ja kukkien juuret voi jättää näkyviin, tammenterhoista ja avokadoista voi kasvattaa erikoisempia viherkasveja. 

Kaunista ja vihreää

Sanna Rasku

Wsoy 2017

Mielen päällä

Ihmisten kiinnostus henkisiin asioihin tuntuu lisääntyneen viime aikoina, tai siltä minusta ainakin tuntuu. Toiset sanovat sen johtuvan ns. uudesta ajasta, jolloin energiat virtaavat eri tavalla kuin ennen. Maanläheisempi ajatus ja syy saattaa olla ihmisten väsyminen arjen pyörteissä ja sitä kautta he alkavat pohtia elämää syvällisemmin. Kurjaa on kuitenkin se, että moni pitää ajatuksensa henkisyydestä piilossa koska pelkää toisten ihmisten ajatuksia ja kommentteja. Jokaisesta löytyy kuitenkin se henkinen puoli, se vain ilmenee meissä eri tavalla. Kun ihminen on tasapainoinen se näkyy ja huokuu ulospäin levollisuutena ja onnellisuutena, ja sitä juuri on henkinen hyvinvointi. Sillä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa eikä siinä ole kyse mistään negatiivisesta. 

Henkisyyttään voi kehittää mm. erilaisten tehtävien ja harjoitteiden kautta. Myös kirjallisuuteen tutustumalla voi kehittää ja parantaa omaa henkistä hyvinvointiaan. 

Jutta Gustafsberg ja Harriet Piekkola antavat työkaluja henkiselle polulle kirjassaan Mielen päällä. Jutta on tunnettu hyvinvointiyrittäjä ja Harriet on yksi Suomen tunnetuimmista meedioista. Kirjassa Jutta ja Harriet kertovat omista henkisen polkunsa kokemuksistaan ja antavat lukijalle runsaasti pohdinnan aiheita elämän suurista kysymyksistä.  Kirjassa on lisäksi maanläheisiä harjoituksia ja tehtäviä: mm. visualisoinnista, auran havainnoinnista, tietoisesta läsnäolosta ja yhteistyön luomisesta omiin oppaisiinsa. Henkisen hyvinvoinnin lisäksi pidetään huolta kehosta. 

Jutta Gustafsberg ja Harriet Piekkola

Mielen päällä

WSOY 2017

Hiukset letille!

Kiepsautan pitkät hiukseni usein leteille ja tykkään käyttää lettejä muulloinkin kuin siivotessa tai pihatöissä. Mutta usein mieleeni vain on hiipinyt ajatus ja epäilys, että olenko liian vanha käyttämään palmikoita. Että olenkohan tässäkin suhteessa jotenkin jäänyt junnaamaan paikalleni enkä tajua, että olen kasvanut aikuiseksi. Olenkin hyvin iloinen siitä, että hiusten letittäminen on nostettu taas jalustalle, ja että myös aikuiset letittävät hiuksensa. Voin siis luvan takaa ja vailla epäilystä jatkaa hiusteni kiepsauttelua.

Lettikirjoja on ilmestynyt kuin sieniä sateella ja tämä juuri ilmestynyt Letille 2. on toinen lettikirjani. Olen haaveillen katsellut youtubesta, lehdistä ja kirjoistakin erilaisia malleja ja toivonut osaavani tehdä sellaisia itsekin. Jopa ranskalainen letti tuottaa päänvaivaa kun en saa niitä suortuvia solmittua siististi ja tasaisesti, ennen annoin parin kerroksen jälkeen periksi ja väänsin letin tahallani vähän sinnepäin. Nykyään taas on ihan ookoo vetäistä letti vähän sinnepäin, oikeastaan moni tuunattu malli koostuu tavallisesta letistä, joka on sitten tehty näyttämään pörröiseltä tai rennolta. 

Letille 2. on siis jatko-osa samannimiseen, huippusuosittuun, kirjaan. Tämä kakkonen pitää sisällään mm. fantasiapalmikoita ja leffoista inspiraationsa saaneita elokuvakampauksia. Erilaisia lettimalleja erilaisille ihmisille ja tyyleille. Palmikoita muokkaamalla ja koristelemalla saa aikaan hyvin monenlaisia kampauksia, jotka sopivat niin rokkareille, punkkareille, gooteille kuin herkille keijukaistytöille. Ja malleja kirjasta löytyy sekä naisille että miehille, lyhyille ja pitkille hiuksille. Yhteensä kirjasta löytyy noin neljäkymmentä letitysohjetta ja suuri määrä variaatioita näiden lisäksi. Aluksi käydään läpi perusmallit ja tarvittavat tarvikkeet ja sitten siirrytään persoonallisten mallien pariin.

Omia suosikkejani ovat mm. pudotusletit, kalanruotoletit, liu'utetut letit ja superihanat neliosaiset intiaaniletit! Pakko kokeilla itselleni näitä, ja sitten myöhemmin omalle tyttärelle, kunhan hänen hiuksensa vain kasvaisivat tarpeeksi. Ja niin höh, mikäs estää tekemästä lettikampauksia myös pojille!

Kirjan kuvat ovat kauniita ja selkeitä. Letitysohjeet on kuvattu vaihe vaiheelta tarkasti ja huolella. Mutta jos kaipaat silti tarkempaa opastusta niin kirjan kirjoittajalta löytyy YouTube-kanava, josta löytyy opastusvideoita ja vinkkejä. Taidan suunnata sinne itsekin.

Letittelemisiin!

Letille 2: Festareille ja estradeille

JENNI PETÄNEN / LAURA MENDELIN

WSOY 2016

Hyvää joulua + vegaaninen joulu!

Kirja, johon pari vuotta sitten ihastuin ja rakastuin, on saanut uusintapainoksen. 

Hyvää Joulua on tullut ilostuttamaan meitä jouluihmisiä päivitetyllä teoksellaan.

Sieltä se taas pilkisti, joulumieli nimittäin. Ei se joka joulu tule samanlaisena ja aina se hieman harmittaa jos joulumieli on hukassa. Ei siihen tunnetilaan pääsemiseen välttämättä tarvita mitään isoa asiaa, se on vain se jokin juttu, joka auttaa pääsemään tiettyyn vireystilaan. Enää en ole viitsinyt asiaa niin kovasti stressata mutta kun avasin tämän kirjan sen saatuani, tunsin kihelmöivän joulun tunteen läikähtävän sydämessäni.

Uusittu painos eroaa aiemmasta siten, että tähän on lisätty runsaasti ohjeita vegaaniseen ruokavalioon. Moni kasvissyöjä on varmasti kiitollinen kasvisversioista joulupöydässä ja meille kaikkiruokaisille on aina mukavaa saada uusia ideoita ja vaihtelua perinteisten jouluherkkujen rinnalle. 

Portobello-tattipatee

Blinivohvelit linssipunajuuritartarilla, lämpimällä kaalisalaatilla ja hummuksella

Kokonaisena paahdettu kukkakaali (näyttää tosi hyvältä, tekisi mieli kokeilla heti!)

Voipapu-tryffelikeitto

Sipulikeitto 

Kahvi-suklaajäädyke ja kookoskinuski

sekä monta muuta vegaaniseen jouluun sopivaa reseptiä.

Muutoin kirja noudattaa samaa linjaa kuin ensimmäinenkin painos. 

Asian voi tiivistää otteeseen, joka on alkuperäisestä arvostelustani:

Tämä kirja täyttää kaikki toiveeni. 

Se on visuaalisestikin jo todella näyttävä. En voi muuta kuin (kateellisena) ihastella miten valokuvaaja on saanut luotua niin kauniita ja vangitsevia kuvia,

miten ammattilaiset ovat luoneet niin herkullisia, kutsuvannäköisiä reseptejä ja 

miten kirjan tekijät ovat osanneet luoda näin kauniin teoksen.  

Tämän kirjan syö jo pelkällä katseellaan.

Hyvää Joulua!

Toivottavasti joulumieli täyttäisi teidän jokaisen mielen ja sydämen.

Hyvää joulua (uudistettu laitos)

TERESA VÄLIMÄKI, JOHANNA LINDHOLM

WSOY 2016

Tuhoa kirja!

Tämä kirja on kuin terapiaa minulle. Yleensä pidän kirjojani ja lehtiäni kuin kukkaa kämmenellä, pidän huolta ettei kukaan kolhi, ruttaa, sotke tai muutoin vahingoita niitä. En kestä jos lempikirjalleni käy jokin vahinko. Ja jos niin pahasti käy, että sivu taittuu tai likatahra ilmestyy sivuille niin jemmaan koko kirjan jonnekin kaapin kätköihin enkä enää lue sitä, en vaan pysty. Tai on ehkä pystyn jos vähän tsemppaan. Sama juttu esim. vaatteidenkin suhteen. Jos kivaan paitaan tulee reikä, en vain pysty pitämään sitä enää. Eikä kyse ole siitä, etten kestäisi sitä pientä reikää tai tahraa siksi, että olisin pinnallinen, vaan syy on jossakin syvemmällä. Ehkä se on syyllisyyttä omasta huolimattomuudesta tai siitä, että annoin jonkun toisen vahingoittaa omaisuuttani, ehkä vain pahaa mieltä tapahtuneesta. Vähän sama kuin se, että säilytän rikkinäistä kannettavaa kaapissani, konetta joka oli minulle tärkeä, jonka isä minulle osti, joka oli kallis ja jonka päälle minä sitten sinä yhtenä päivänä kaadoin vahingossa teekupin. Olen säilyttänyt konetta jo kohta kymmenen vuotta ja luultavasti säilytän hamaan tulevaisuuteen.

Huomasin tätä kirjaa täyttäessäni, että en osaa luvankaan kanssa olla spontaani tai vallaton. Heti alussa kun pyydettiin murtamaan kirjan selkämys kirjoitin sivulle "EI! En pysty." No en, onhan se nyt aika iso pyyntö. Olen kuitenkin pistellyt sivuille reikiä lyijykynällä, piirrellyt viivoja (lyijykynällä), sotkenut sivuja kahvilla ja viinillä ja nuolaissut yhtä sivua. Hyvä minä. 

Vielä kun olisi rohkeampi niin kirja pitäisi viedä suihkuun, sivuja pitäisi repiä, pestä, mytätä ja liimata takaisin paikoilleen. Kovasti haluaisin kaikkea tehdä mutta tässäkin suhteessa olen itseäni kohtaan liian kriittinen: käytän tylsiä värejä, en ole tarpeeksi luova, raapustelen tyhmiä. 

Kirja tuottaa silti mielihyvää kun luvan kanssa saa turmella. Tai oikeastaan vaaditaan tekemään hassuja asioita. Ehkäpä rohkaistun ja taitan kannen hiirenkorvalle, ja koen siitä vieläpä nautintoa ja hyvää oloa. Olen kai sen ansainnut, ei tee hyvää olla liian hikipinko. Huumoria peliin. Vapautuneisuus rentouttaa. Kyllähän tämä kirja alkoi heti huvittaa kun sen käsiini sain, jotenkin hulvatonta menoa. 

Väistyköön takakireys!

Tuhoa tämä kirja - Keri Smith - WSOY 2016

Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin

Taas meitä hellitään. Uusin Mekkotehdas on ilmestynyt! Tällä kertaa vaatetetaan tyttösiä, pieniä ja isoja. Mekkosia, hamosia, housuja, paitoja, haalareita... Mutta ei poikiakaan ihan tyystin ole unohdettu, kirjasta löytyy pojille pari paitamallia ja shortsit.

Vaatteiden lisäksi löytyy myös asusteita, neulontaa ja sisustusjuttuja. 

Tämäkin Mekkotehdas noudattaa itselleen tyypillistä linjaa. Ohjeet ovat helposti ymmärrettävät ja selkeät. Jokaisesta mallista löytyy piirroskuvat valmiista tuotteesta sekä kaavoista ja ompeluohjeista. Materiaalimenekit sekä tarkkakohtaiset valmistelu- ja ompeluohjeet ovat selkeästi kerrottuna. Ja kuvitus on aina yhtä seesteistä ja kaunista! Tässä on suurenmaailman fiilistä. Jokohan kirjat on käännetty englanniksi? Jos ei, niin syytä olisi. Varmasti menestyisivät maailman markkinoilla!

Kaavat näyttävät niin simppeleiltä, että tekisi heti mieleni käydä niitten kimppuun. Tällä hetkellä kaikki kankaani vaan ovat pakattuina laatikoihin enkä jaksa niitä sieltä alkaa kaivelemaan. Mutta kunhan hommat alkaa luistaa niin tahtoisin kokeilla Elokuu-jakkua (se on niin suloinen!), Unelma-paitaa (tahtoisin myös itselleni!) ja Merili-mekkoa (ihana selkäosa!). Ja pakkohan minun nyt on pojallekin jotakin tehdä, Kuusikko-paita voisi olla passeli. Meidän poitsu kun ei oikein sortseista tykkää enkä usko, että korkeasta kauluksestakaan pitäisi (toisessa kirjan pojille(kin) suunnatuista paidoista on huppu ja jännä kaulus). Peruspaitaan olisi kiva kokeilla aplikointia, painoprinttiä tai vaikka kirjontaa, näihin kaikkiin tästä kirjasta löytyy muuten ohjeet!

Yhteensä kirjasta löytyy 35 ompeluprojektia, ajatuksena on ollut luoda vaatteita kokonaiselle kouluvuodelle, syksystä kesään saakka.

Psst. Blogistani löytyy vinkit seulapainantaan *klik* ja paperillekin voi painaa *klik*

Ompelun iloa! Itseäni kiinnostaisi yhdistää näihin kaavoihin ja malleihin kierrätysmateriaalit, kuten vanhat vaatteet, kankaat ja huivit...

MEKKOTEHDAS koulutyttöjen tyyliin

SUNNA VALKEAPÄÄ-IKOLA, KIRSI ETULA, KRISTA KELTANEN

WSOY 2016

Rintamamiestalo

Löysin itseni yllättäen Facebookin Rintamamiestalo-ryhmästä. Sitä ennen löysin itseni rintamamiestalosta. Jostakin syystä päädyimme taloesittelyyn ja tykästyimme. Tai oikeastaan ihastuimme.  Mutta amatöörejähän me omakotitalojen suhteen olemme. Pakkohan se on myöntää. Mies sentään on asunut omakotitalossa, mutta minulla siitä ei ole kokemusta. Siksi tuntuukin jotenkin pelottavalta edes julkisesti kertoa, että minusta on tulossa okt-asuja. Olenhan minä niistä joskus haaveillut, mutta enempi olen ajatellut olevani rivarityyppiä. Se olisi sellainen helppo vaihtoehto: on vähän omaa tilaa ja pihaa mutta taustalla silti häärii taloyhtiö ja talonmies, on aina siis joku kenen puoleen hätätilanteessa kääntyä. Omakotitalossa se talonmies olet sinä itse. 

Rintamamiestaloissa on oma tunnelmansa. Asuihan isovanhempanikin sellaisessa. Ja moni muu tuntematon perhe lähialueen rintamamiestaloissa. Sanotaan, että ne on järkevästi tehty mutta sitten ainainen ja tuttu fraasi kuuluu joka suusta "omassa talossa on aina paljon tekemistä ja työtä. Aina joku paikka on rikki tai ruosteessa..." Ja sitten sitä pää täyttyy ajatuksista ja mieli ahdistuu. Onko sitä hypännyt ihan liian suuriin saappaisiin. Minä kun vain ajattelin, että ihana talo, ihan minun tyyliseni. Tässä oisi kiva perheen kanssa elellä ja tilaakin on tarpeeksi. Kiva piha, jota on kiva laittaa ja hoitaa. Mutta onko näillä jutuilla mitään merkitystä tai virkaa, pitäisikö ajatusten kohdistua ihan jonnekin muualle, rakenteisiin ja materiaaleihin kenties.

Mutta vaikka välillä ahdistaa ja pelottaa ihan kamalasti niin silti mieli on kuitenkin jotenkin tyyni siellä taustalla. Että kyllä tästä selvitään. Että ei kai minun tarvitse kaikkia asioita murehtia kerralla etukäteen, että kyllä ne asiat sitten selviää.

Joku siellä rintamamiestalo-ryhmässä sanoi, että kaikki mitä sinun täytyy tietää löytyy tästä kirjasta. 

Hannu Rinne - Perinnemestarin Rintamamiestalo - kunnostus ja ylläpito - WSOY

Ja niinpä minä sitten hankin kirjan käsiini. Olen selannut ja lukenut sitä tarkkuudella ja huolella. Tietoa näyttäisi olevan runsaasti ja maalaisjärkeä käsketään käyttämään, mutta arvostella en kirjan sisältöä vielä pysty kun ei omakohtaista kokemusta talon ylläpidosta vielä ole. Sen sanon kuitenkin, että tämän kirjan puoleen tulen kääntymään aina kun tarvitsen pikaisesti neuvoja.

Nyt meidän tarvitsee ensin tutustua taloon ja sen ylläpitoon ja sitten pohtia jos jotakin on ja mitä sille pitäisi tehdä - pysyttäydytäänkö öljylämmityksessä, pitääkö vessan valurautaputket uusia ja täytyykö katon tervapaperit vaihtaa muoveihin, kuten rakennustarkastaja ohjeisti. Samalla täytyy myös muistaa pelätä ukkosia, vesivahinkoja ja hometta. Huh, tästä se stressaaminen vaan pahenee. Vai pitäisikö sitä vaan keskittyä arjen pyörittämiseen, ruokalistojen tekemiseen ja tuleviin syntymäpäiväjuhliin.

Tässä se on. Virallisesti ei kait taida olla "puhdas" rintsikka. Talon on alkuperäinen isäntä/rakennusmestari omin käsin tehnyt, reilut 60 vuotta sitten. Tulipesää ei ole eikä puisia lattioita. Kummatkin olisi kivat, mutta semmoisiin ei ainakaan vielä ole tarvetta, saati varaa.

Villainen

Villa on ihana materiaali! Se viilentää ja lämmittää. Se on monipuolinen ja helposti muokattava. Villaa voi värjätä tai käyttää luonnon omia sävyjä. Siitä voi valmistaa sisustuotteita: tyynyjä, mattoja, peitteitä, ja vaikka rahin! Huovuttamalla villasta voi tehdä lisäksi myös asusteita, koruja, vaatteita ja leluja. Hyvin monikäyttöinen materiaali siis. 

Pidän huovuttamisesta, se on tietynlaista terapiaakin tuoksuineen ja tuntuineen. Villaa on suhteellisen helppoa työstää, vaikkakin huovuttaminen voi olla myös todella työlästä ja aikaavievääkin riippuen työn laajuudesta. Kaikenkaikkiaan villa materiaalina ja huovutus tekniikkana ovat silti mahtava yhdistelmä!

WSOY:n uutuuskirja Villainen. on inspiroiva huovutuskirja täynnä kauniita kuvia, upeita ja erityisesti innovatiivisia ideoita!

Kirjassa esitellään monia huovutustapoja ja jotkin niistä olivat itsellenikin uusia. Mielenkiinto heräsi päästä testaamaan niitä käytännössä.

Mm. huovutetut purkit styroksin avulla herätti kiinnostukseni - tätä tekniikkaa on pakko päästä testaamaan mahdollisimman pian!

Myös huovutetut "pillit" himmeliä varten oli melkoisen hauska ja uusi idea, tosin kyllä varsin työlästekoinen ainakin työhön kuluvan ajan suhteen.

Moni kirjan idea oli itselleni uusi, vaikka huovutustaustaa itseltäni löytyy jopa opintojenkin kautta. Kirjan selaaminen sai aikaan monta miksen-keksinyt-tuota-itse-ajatusta. Nenässä alkaa tuoksua saippuainen villa ja sormenpäät kaipaavat pehmeän villan tuntua.

Ohjeissa käytetään karstavillan lisäksi valmista esihuovutettua huopalevyä, hahtuvaa, erilaisia lankoja ja paksua fanttilankaa.

Paksusta esihuovasta syntyy palapelin palasia, joista kasaamalla saadaan aikaiseksi pehmoinen hoitoalusta vauvalle, vastaavalla tekniikalla syntyvät myös kivat säilytyskorit.

Kirjomalla huopaan kuvioita saa huopatuotteisiin lisää ulottuvuutta ja näytävyyttä, siispä kirjasta löytyy myös pieni 'pisto-opas'.

Ohjeet ovat selkeät ja monisanaiset. Työvaiheista on jokaisen työn kohdalla omat kuvansa, mutta varsinkin aloittelijalle kuvien numerottomuus saattaa aiheuttaa hämmennystä, siitä siis pieni miinus.

TUULI SAHLBERG, SANNA LAIHO

Villainen

WSOY 2016

Lujasti lempeä

Lujasti lempeä on kirja, joka tukee sinua elämäsi poluilla. 

Se ei ole self-help-opas, eikä pika-apu onnellisuuteen. 

Lujasti lempeä opastaa sinua lempeästi ylä- ja alamäissäsi, herättelee ajatuksia ja tunteita, auttaa katsomaan asioita eri perspektiiveistä. Se kertoo lempeällä mutta lujalla tavalla siitä, miten elämä tulisi ottaa vastaan, miten haasteet tulisi kohdata ja miten itseä tulisi arvostaa, ja auttaa meitä hyväksymään itsemme sellaisina kuin olemme, koko tunteidemme kirjo mukaanluettuna.

Lukukokemus oli miellyttävä ja mukava. Kuulin Maaretin pehmeän äänen kirjaa lukiessani, aivan kuin hän itse olisi sitä minulle lukenut. Maaret Kallio on psykoterapeutti ja tietokirjailija ja hän on tuttu myös televisiosta, mm. ohjelmista Kielletty Rakkaus ja Ensitreffit alttarilla. 

Kirjan kerronta on omintakeista ja helposti ymmärrettävää. Sanoma ei ole millään tavalla arvostelevaa tai pakottavaa vaan kaikinpuolin lämmintä ja myötätuntoista.

"Uskalla heittäytyä rakkauteen, rohkene näyttää haavoittuvuuttasi, epäonnistu ja harjoittele."

Maaret Kallio

Lujasti lempeä

WSOY 2016