Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit

torstai 15. heinäkuuta 2021

Diy Pandasynttärit!


Lapsen toiveesta synttärien teemaksi valikoitui Pandat.



Sitten vain touhuamaan ja strömsöilemään! 

Valkoisiin kahvikuppeihin piirsin pandan naamat...


Väreiksi valikoitui valkoinen, musta ja vihreä. Kukkina ja pöytäkoristeina toimivat hyvin apilat ja saniaiset.


Pandaköynnökset askartelin tekemistäni pandanaamoista ja erivärisistä vihreistä papereista leikkaamistani lehtikuvioista. Köynnösten pohjana toimi hyvin serpentiini!



Näin syntyivät melkein ilmaiset koristeet. Rahaa käytin lähinnä vain paperimukeihin, muut tarvikkeet löytyivät jo valmiiksi kotoa.


Tykkäätkö sinä tehdä asioita mieluummin itse kuin ostaa valmiina?





 

keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Prinsessajuhlat kruunuineen




Lapsen kaverisyntymäpäivät on juhlittu. Ne olivatkin hänen ensimmäiset synttärinsä, jotka järjestettiin vartavasten kavereilleen. Tähän saakka olen järjestänyt lapsille yhteissynttärit, mutta tämä uusi perinne tuleekin helpottamaan juhlateemojen suunnittelua huomattavasti. Nyt voin keskittyä pelkkään juhlien järjestämiseen sen sijaan, että täytyisi miettiä  kummallekin lapselle sopiva teema. Esikoinen saa juhlansa sitten loppukesästä, teemasta tosin ei vielä ole tietoa.


Lapsi tahtoi teemaksi 'Prinsessajuhlat' mutta ehtona oli ettei koristeissa näkyisi Frozenia. Hän on kuulemma kyllästynyt kun hoidossakin aina leikeissä puhutaan vain Elsasta ja Annasta. Muutoin hän sietää Frozenia mutta juhlissaan ei sitä halua nähdä. Tämä selvä. 

Juhlasuunnittelu alkoi ajatustasolla hyvissä ajoin mutta vasta edellisenä päivänä sain aikaiseksi tehdä päässä pyörineet kruunut konkreettisesti valmiiksi. Kruunut on ommeltu kahdesta erivärisestä huopakankaasta päällekäin. Koristeet on leikattu, liimattu tai ommeltu kruunuun. Takana on kuminauha, jonka avulla kruunu pysyy päässä. 



Pöydän muut koristeet ja somisteet löytyivät lähes kokonaan luonnosta kukkien muodossa. Muutaman paperisen kruunun tein ja muksu auttoi niiden teossa liimaamalla kruunujen pintaan glitteriä.

Kattaus syntyi äidin valkoisesta pöytäliinasta, jossa on runsaasti valkoisella langalla tehtyjä kuviointeja. Kukat laitoin kirpparilöytöinä tehtyihin "kristallimaljakoihin" sekä erilaisiin ruusukuppeihin. Lempiastiastoni Sagaformin Piccadilly on omiaan sopimaan prinsessateemaan. 

huopa, juhlasuunnittelu

Tarjottavat laitoin suosista saarekkeelle, muutoin ruokapöydästä olisi tullut liian täysinäinen ja takkuinen. Tarjolla oli kakkua, valkosuklaapoppareita, muumionakkeja (lapsen toive), keksejä, mokkapaloja ja vaahtokarkkeja.



Hyvin näyttivät vieraat viihtyvän ja sehän on aina itsellenikin sitten mukava kiitos juhlien järjestämiselle. Tarjottavat riitti ja juhlat sujuivat muutoinkin siististi. Onneksi oli pitkän epävakaan sääjakson keskelle eksynyt yksi aurinkoinen päivä juhlapäivän kunniaksi. Kukkaset säilyivät maljakossa juhlien jälkeen vielä pari viikkoa. Edullisesti pienellä budjetilla voi järjestää kauniita juhlia.







lauantai 2. toukokuuta 2020

Mehevät pikamunkit


Vappu meni mutta munkkeja voi syödä milloin tahansa. Mutta niinhän se kyllä tuppaa käymään, ettei niitä kovin montaa kertaa tule vuoden aikana tehtyä. Ehkä kuitenkin innostun paistelemaan taas jossakin välissä, että tulee paistoöljy käytettyä toistamiseen uudelleen. Ettei vain mene hukkaan. Se on motto ja nuora, jota seurailen kaikessa ja kaikkialla. Koko rahan edestä, mitään hukkaamatta.


Kun teen munkkeja, valitsen pikaisemman vaihtoehdon. Sitä paitsi nämä pikamunkit on hauskaa ajanvietettä lasten kanssa kun voidaan tutkailla mitä muotoja tarjottimelta löytyy. Joku näyttää kissalta, toinen pullealta linnulta.

Pikamunkit siis nimensä mukaisesti lusikoidaan kuumaan öljyyn paistumaan. Taikina itsessäänkin on hyvin simppeli, ensin sekoitellaan kuivat aineet sekaisin ja sitten sekaan sekoitetaan muna-maito-seos. Taikinaan ei tule rasvaa eikä sitä tarvitse kohotella. 


Vaikka mies kielsi sekaantumatta taikinan koostumukseen niin minä kapinallisena lisäsin kuitenkin siihen yhden salaisen ainesosan. Tuo ainesosa tekee munkeista ihanan kosteita ja kuohkeita! Eikä siitä oikeastaan tule poikkeavaa makua, sitähän se mieskin pelkäsi ettei munkit enää maistu munkeilta. Tuon samaisen salaisen ainesosan olen sisällyttänyt aiemminkin leipomuksiini, mm. muffinsseihin ja kakkuun. Uskon, että jokin muukin vastaava tehtävään sopii jos tätä käyttämääni ei ole juuri saatavilla. 


Pitemmittä puheitta, ohje tulee tässä:

4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1/2 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1/2 tl kanelia

1 kananmuna
1 1/2 dl myskikurpitsasosetta
1/2 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään, ja sekoita myös muna, maito ja kurpitsasose keskenään, ja yhdistä sitten seokset toisiinsa. 

Kuumenna käyttämäsi öljy/rasva. Lusikoi taikinasta noin ruokalusikan kokoisia nokareita öljyyn ja paista kypsiksi. Itse keitin munkit 2 litran kattilassa, jossa öljyä oli reilu puoli litraa. Kerralla paistoin 5-6 munkkia. Kun öljy on tarpeeksi kuumaa, sitä ei imeydy munkkeihin juuri lainkaan. Öljyn menekin huomaa viimeistään silloin kun jäähtyneen öljyn pullottaa takaisin pulloon.

Paiston jälkeen nostele munkit talouspaperin päälle ja sen jälkeen kierittele munkit sokerissa ja nosta ne sitten tarjoiluastiaan. 

Vinkki! Kurpitsasoseen sijaan voi kokeilla mm. banaania, omena- tai porkkanasosetta, kokeilunhaluinen voi laittaa taikinaan vaikka punajuurisosetta.





sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Happy Halloween 2019



Rakastan järjestää juhlia - leipoa ja tehdä koristeita. Varsinkin lapsille on kiva järkätä kaikenlaista. Meidän aikuisten sosiaaliset piirit ovat niin suppeat ettei vieraita oikein ole kutsuttavana, varsinkaan kun en ole innostunut alkoholipitoisista juhlista, mutta onneksi lapsille on tullut koulun myötä ystäviä. Ja mukavaa, että kaikki ovat aina innokkaita tulemaan kun jotakin järjestellään. Nämäkin Halloween-teemaiset minijuhlat syntyivät ihan extempore ja vieraat innostuivat mukaan erittäin lyhyellä varoitusajalla. 

Pari tuntia on sopiva aika lasten juhlille, pitempi aika saa jo pikkuihmisissä aikaan ylivirittyneisyyttä. Tällä kertaa Halloweenin vietto meni herkuttelun ja elokuvan katselun merkeissä. Kovin olivat omat lapset innoissaan ja tahtovat, että joka vuosi juhlitaan samalla tyylillä. No tokihan se minulle sopii. Saan itsekin hyvällä verukkeella pukea noitahatun päähän ja juhlia Halloweenia.



Juhlapöydän koristeet on helppo tehdä itse, vieläpä melkein ilmaiseksi. Rakastan helppoja ja näyttäviä DIY-juttuja, ja erityisesti sellaisia joiden tekemisessä budgetti ei pauku.

Pöytäliinaksi laitoin mustan kankaan ja valkoisen valoverhon, joka kulki pöydän yli kulmasta kulmaan. Pöytäliinojen päälle laitoin huovasta leikkaamani mustat "tabletit" ja koristeiksi laitoin lyhtyjä, valoköynnöksillä koristellun lasipullon, kultaisen kehyksen jonka koristelin mustalla kakkupaperilla ja muovisilla hämähäkeillä. Noita-aiheiset valokuvat kruunaavat kokonaisuuden. Etsin netistä vintagekuvia, jotka sopivat Halloweeniin. Tulostettuani kuvat laitoin ne erilaisiin valokuvakehyksiin. Suosin vanhoja kehyksiä mutta aina niitä ei ole saatavana. Halutessaanhan valmiit kehykset voi tuunata vanhannäköisiksi. Juhlien jälkeen kehykset kuvineen voi jättää osaksi sisustusta. Esimerkiksi tuo hattupäinen kissa on humoristinen somiste kirjahyllyssä. 




 Kynttilät ja lyhdyt luovat salaperäistä ja mystistä ilmettä.



Katossa roikkuvat oksat ovat siellä aina. Oksiin on helppo kiinnittää erilaisia koristeita teemoittain. Halloweenin aikaan oksissa lentelevät lepakot ja haamut. Nuo haamut ovat muuten älyttömän helpot tehdä! Todella näyttävät ja eläväiset. Haamujen tekoon ei tarvita mitään muuta kuin voipaperia ja pieniä ilmapalloja.


H A A M U T

Tee näin:
*  Revi voipaperista tai pergamiinipaperista suorakaiteen muotoinen kappale. 
*  Kastele paperi kauttaaltaan ja rutista se kuivaksi ja suorista se sitten jälleen. 
* Puhalla vesi-ilmapallo täyteen tai puhalla normikokoiseen ilmapalloon vain vähän ilmaa, noin nyrkin kokoiseksi palloksi. 
*  Kääri märkä paperiarkki pallon päälle siten, että siitä muodostuu haamun muoto.
* Sido ompelulankaa haamun "kaulan" ympärille löysästi, ja ripusta haamu kuivumaan johonkin missä se saa roikkua vapaasti ja kuivua muotoonsa. 
*  Poista kuivuneista haamuista lanka ja ilmapallo. 
*  Ripusta uusi lanka haamun päähän ja laita haamut paikoilleen.




Tarjottavina oli matoisa popcornkulho, sipsejä, erilaisia teemaan liittyviä makeisia, muumionakkeja, siniseksi värjättyä sitruunalimonadia, cocktailtikkuja (joissa lihapullaa, tomaattia, kurkkua ja juustoa) ja suklainen silmämunakakku. 





Silmämunakakun kakkupohjana on tavallinen kääretorttupohja, jonka värjäsin mustaksi aktiivihiilijauheella, mutta värjäykseen käy myös musta elintarvikeväri. Täytteenä on tuorejuusto-kerma täyte, jossa on 100 g tummaa suklaata. Kakkupohjien kostuttamiseen käytin kahvia. 



Rakas, ihana ystäväni totesi, että "Sulla on siellä ihan oma Strömsö."♥






keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Hirmuisat herkut!

Muksujen Halloween-kemuissa herkut taisivat kadota lähinnä aikuisten suihin. Lapsilla oli kiire leikkimään ja syöminen oli toissijaista. Enemmän taisivat popsia porkkanoita, rusinoita ja sipsejä kuin pullaa ja kakkua. Paisi meidän Viisvee, joka yllätyksekseni söi nyhtöpullaa kuin karkkia. Vielä seuraavanakin päivänä hän söi tuosta vain kolme palaa ja pyysi tekemään pullaa toistekin. 

Kauppoihin on tullut uutuusmaku tuorejuustoihin, nimittäin lakritsi. Tykkään lakuista mutta en ole ihan varma tykkäänkö lakritsin mausta leivonnassa tai ruoassa. Halusin silti testata ja tehdä lakritsan makuisen juustokakun. Eihän sitä tiedä jos ei maista. Ajattelin ensin yhdistää reseptiin sitruunaa tai appelsiinia mutta lopulta jätin ne kuitenkin pois. Halusin tutustua lakun makuun ihan omana itsenään. 

Pohja
150g oreokeksejä tai vastaavanlaisia tummia täytekeksejä

Täyte
200 g lakritsi-tuorejuustoa (Creme Bonjour)
2 dl kuohukermaa
2 liivatelehteä + 2 rkl kuumaa vettä
2 tl vaniljasokeria
1 rkl muscovadosiirappia

Koristeeksi kookoshiutaleita, keksinmurusia ja valkosuklaakoristeita

Pohjaan en laittanut muuta kuin täytekeksejä. Murustin ja sekoitin keksit täytteineen massaksi ja taputtelin sen kelmutettuun irtopohjavuokaan.

Täytteessä vatkasin ensin kerman vaahdoksi, lisäsin joukkoon tuorejuuston, makeutusaineet ja liivatteet. Sitten vain täyte pohjan päälle, kelmu vuoan päälle ja vuoka jääkaappiin oleentumaan ja jähmettymään seuraavaan päivään. 

Aika jännän makuista, lakritsi olisi mielestäni saanut maistua enemmänkin. Täytyy katsoa tuleeko toistekin tehtyä. Oletteko te tehneet lakritsanmakuisia leivonnaisia?



Tein suklaapoppareita nyt toistamiseen ja tykkään näistä kyllä. Suolaisen ja makean yhdistelmä toimii. Sulatin ensin suklaan (maitosuklaata ja tummaasuklaata sekaisin, n. 150g yhteensä) ja sekoitin lämpimään suklaasulaan paistetut popkornit isolla lusikalla. Tällä suklaamäärällä sai "kuorrutettua" n. 3 litraa poppareita.

Tarjolla oli lisäksi nyhtöpullaa, suolapähkinöitä, rusinoita, porkkanatikkuja, makeisia ja muumionakkeja eli lehtitaikinalla päällystettyjä nakkeja. Nakin sijasta käy hyvin myös pekoni.

Vieraat saivat mukaansa haamutikkarit (valkoinen lautasliina+naru+tikkari+musta tussi).






maanantai 9. syyskuuta 2019

Minecraft syntymäpäivät diy-tyylillä


Lasten syntymäpäivät on tälle vuotta juhlittu. Ensin juhlittiin yhteissynttäreitä ja sitten pojan 8-vuotissyntymäpäiviä kavereiden kesken. Juhlia on aina kiva suunnitella ja järjestää vaikka siihen toisaalta liittyykin paljon stressiä (lähinnä oman pään aiheuttamaa murehdintaa kaiken onnistumisesta).


Minecraft on nyt kova juttu. Siitä on puhuttu monta kuukautta. Peli on saatava. Ja lopulta sitten saikin, ja vielä kännykkäänkin. Mutta eihän se haluaminen siihen lopu, aina tulee jotakin uutta mikä "on jo kaikilla". Minecraft oli kuitenkin hyvä teema juhlille. Suhteellisen helppo toteuttaa ruokien ja koristelujen suhteen. Kaikenlaisia laatikkopäitä ja ruoaksi sopii melkein mikä vain joka on tagitettu minecraft-fontilla kirjoitetulla kortilla.


Pöytäliinaksi valikoitui vihreä kangas ja vanhasta vihreästä lakanasta revityt kangassuikaleet toimittavat koristeiden virkaa pöydän yllä. Rakastan sitä, että voin käyttää luovuutta ja tehdä asioita itse, myös se, että asiat toteutuu minibudjetilla on tärkeää. Pienet pahvilaatikot on maalattu vihreiksi ja koristeltu mustalla paperilla ja lopputuloksena on 'creeper'. Pahviputkista ja punaisesta paperista syntyy TNT:tä eli dynamiittia. Kauan ei muuten ehtineet TNT:t olla pöydässä kun jo joku lapsista keräsi kaikki ja vei ulos ja keksi samalla niistä leikin muille lapsille. 

Erivärisistä vihreistä paperikiekoista tein koristenauhoja kattoon. Ehkä niiden olisi pitänyt olla teeman mukaisesti neliöitä mutta en niin orjallisesti jaksanut noudattaa teemaa, vaan pidin lähinnä kiinni vihreästä sävymaailmasta.

Kakkua näissä juhlissa ei tarjottu lainkaan vaan vain muffinsseja. Osa lapsista kyseli tosin kakun perään ja yllätyin kyllä siitä. Tähän mennessä kakut on aina jääneet  syömättä. No, katsotaan löytyykö seuraavista juhlista sijaa kakulle. Toivottavasti teema ei silloin ole turhan vaikea.

Tarjottavina oli keksejä, popcornia, sipsejä, porkkanatikkuja, viinirypäleitä, makeisia, voitaikinasta tehtyjä "pizzakolmioita", suolatikkuja, muffinsseja ja limua. Värjäsin spriten siniseksi sinihernejauheella ja se kyllä upposi muksuille. Harmitti, etten ollut varautunut enempään sen suhteen.





Juhlakoristeina oli creepereiden ja TNT-pötköjen lisäksi limoja ja tämä musta nurkassa kyyhöttäjä "enderman" jota ei parane katsoa silmiin... Kaikki kolmiulotteiset koristeet on tehty pahvilaatikoista ja -putkista, jotka on joko maalattu tai päällystetty silkkipaperilla tai mustalla jätesäkillä. 





Juhlat on juhlittu, lahjat on jaettu ja nyt vain kohti uusia seikkailuja - ja syntymäpäiviä.



tiistai 6. elokuuta 2019

Helpot herkut syntymäpäivien kattaukseen

Syntymäpäivät on juhlittu taas tältä vuotta. Lasten yhteissynttäreitä on aina kiva suunnitella ja keksiä tarjottavia. Usein menen niillä tutuilla ja hyväksi havaituilla valinnoilla, jotka olen joko kehitellyt itse tai käyttänyt tukena valmiita reseptejä.

Tänään viimeksi haikeana totesin, että taas saa vuoden odottaa vieraita joita varten saisi leipoa. Meillä ei käy oikeastaan kukaan koskaan jos ei postimiestä lasketa. Surullisen haikeaa kun ottaa huomioon että on iso suku, kummankin puolella. Mutta sen jälkeen kun vanhempani kuolivat, ei viikottaisia vierailuja enää meille ole tullut. Isä ja äiti kävivät usein ja me käytiin heillä. Nyt tuntuu, että viimeisetkin ihmissuhderippeet ovat haihtuneet pois kun iso ja tärkeä side on katkennut.



Mutta niihin tarjottaviin.. Äitini oli meidän perheen voileipäkakkukuningatar. Naureskelee varmasti nyt jossakin tuolle tittelille, mutta äiti teki parhaat voileipäkakut vaikkei itse niistä ikinä kunniaa itselleen osannutkaan ottaa. Sitten kun kävi niin, ettei äitiä enää voinut pyytää niitä tekemään piti vain itse uskaltaa ryhtyä hommaan. Ensimmäiset voileipäkakkuni tein kylmiltään reilu vuosi sitten veljen perheen juhliin, ja sen jälkeen olen tainnut noin viisi vl-kakkua tehdä. Ja ihan turhaan niitä jännitin. Hyvinhän se sujui. Reseptin tähän kana-pekoni-kakkuun otin Voileipäkirjasta. Tähän ohjeeseen ihastuin ja se on helppo tehdä, se on maukas ja kaikinpuolin loistava vaihtoehto perinteisille mauille.

Alkuperäisessä ohjeessa oli mangoa, ja sitä olen osassa kakkujani käyttänytkin. Mutta en halua rajoittaa tekemisiäni joihinkin tiettyihin tarkkoihin raameihin vaan sovellan sen mukaan mitä milloinkin on saatavilla. Tässä kakussa korvasin mangotäytteen maustekurkuilla ja ne sopivat maultaan hyvin kanan ja pekonin kanssa. Tässä alkuperäinen ohje, jota olen hieman viilannut itselle sopivaan suuntaan. Tämän kakun kuorrutteen tein tuorejuustosta, kermavaahdosta ja currysta sekä kurkumasta.


Cocktailtikut ovat kuuluneet juhlapöytään siitä saakka kun olin lapsi. Tein yleensä ne itse, koska niitä on vain niin hauska tehdä. Toisekseen ne ovat aina olleet juhlapöydän top3-listalla jos katsoo sitä mitä vieraat tahtovat syödä. Näihin voi valita "täytteet" oman maun mukaan ja oikeastaan taivas vain on rajana valintojen suhteen. Makeita versioita voisi tehdä vaikka mansikoista ja vaahtokarkeista.


Täytekakkua en aikonut tehdä ollenkaan kun sitä ei yleensä juuri kukaan syö. Mutta silti huomasin sellaisen tekeväni. En kuitenkaan alkanut tekemään mitään mahtipontista taidonnäytettä vaan menin ihan rennolla otteella. Nakukakku marjoilla ja kermavaahdolla. Tein neljän munan sokerikakkutaikinan, jonka paistoin uunipellillä. Leikkasin kakkupohjan neljään yhtäsuureen osaan ja täytin kakun punajuurijauheella värjätyllä kermavaahdolla ja marjoilla: tyrnillä, mustikoilla, herukoilla, lakoilla ja vastakerätyillä vadelmilla. Kakusta tulikin todella hyvä ja suosittu.

Tarkoitushan oli pysyä kohtuuden rajoissa tarjottavien määrän suhteen, mutta taisin silti vähän ylimitoittaa sorttimentit. Vaikka hyvinhän kaikki teki kauppansa eikä seuraavalle päivälle jäänyt juuri mitään napsittavaa.


Halusin tehdä myskikurpitsamuffinsseja. Piste. Siksi niitä tein, ja siksi että lapset tykkäävät niistä. Ja siksi, että ne ovat niin ihanan kuohkeita, kosteita ja maukkaita. Reseptinä käytin itse tekemääni ohjetta, ja sen löydät täältä. Kuorrutteeksi valitsin helppouden ja maun takia valkosuklaaganachen. Ganache syntyy helposti kuumentamalla kattilassa 1/2 dl kermaa ja sulattamalla siinä 200g valkosuklaata. Seos sekoitetaan tasaiseksi, jäähdytetään ja halutessaan vaahdotetaan sähkövatkaimella. 
Koristelin muffinssit hieman överisti strösseleillä, marjoilla ja suklaakoristeilla. 

 Ja mitäpä olisi juhlani ilman juustokakkua. Sitä on pakko olla. Koska. Se. On. Niin. Hyvää.
Suklainen juustokakku on lasten mieleen, ja minunkin. Se on ehkä kaikista helpoin ja nopeiten tehtävä, ei vaadi suurta pohdintaa makuparien suhteen. Halusin kuitenkin korostaa tummaa väriä lisäämällä massaan 1 tl aktiivihiilijauhetta. Meinasin jopa, että tekisin mustan suklaakakun. Mutta en sitten kuitenkaan viitsinyt alkaa liikaa leikkimään. Aktiivihiilijauhe ei itsessään maistu juuri miltään mutta se antoi kuitenkin kivan nyanssin makuun, korostaen suklaan makua ja lisäten siihen syvyyttä. 



Mitkä ovat teidän juhlapöydän vakioherkut, vai onko sellaisia?