Kombucha

'Kumbatsa' kuten lempisarjassani sanotaan, oikeasti siis kombucha. Tai kombutsa, joku sanoo ihan suomalaisittain komputsa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. On tällä vielä jokin muukin nimi, mutten muista nyt juuri että mikä. Silloin kun minä olin lapsi, eli joskus liki kolmekymmentä vuotta sitten, meillä oli kotona juuri tätä samaista juomaa. Se oli lapsen silmin jotenkin todella ihmeellinen ja vähän mystinenkin juttu. Mikä oli se limainen otus siellä lasipurkissa, oliko se elävä, mistä se oli tullut ja minne se on menossa. En muista mihin omamme silloin päätyi mutta kyllä se jonkin aikaa kaapissamme asusteli. 

Kombuchan historia on kaukana menneessä, jopa vuosisatojen päässä, mutta mitään tarkkaa tietoa ei ehkä ole sen vaiheista saatavilla. Kombuchan tulo Suomeen tapahtui noin sata vuotta sitten, jolloin sen käyttö ja valmistus oli hyvinkin yleistä täällä. Minua mietityttää silti aina, että mistä silloin ja nytkin se sieni, joka ei siis ole sieni, mutta siten kombuchan sydäntä usein nimitetään, löydettiin jälleen uudelleen. Tuo sieni on nimeltään scoby, ja se syntyy jokaisen kombuchaerän pinnalle fermentaatiossa.

Kombucha on siis hyvin terveellinen juoma, joka syntyy sokeroidusta teestä scobyn avulla. Kyseessä on siis fermentoitu tee. Vaikka valmistusvaiheessa juomaan laitetaankin paljon sokeria, ei valmiissa juomassa sitä enää ole koska scoby käyttää sen ravinnokseen. Tuo limainen klöntti, scoby, on kombucha-kasvustoa, ja sen avulla seos fermentoidaan.  Kombuchan perusta on hiivojen ja bakteerien symbioottinen liitto. Kombuchan sisältämät bakteerit ovat lähinnä maitohappo- ja etikkahappobakteereja. Teen tehtävä seoksessa on antaa scobylle sen tarvitsemia ravintoaineita ja miellyttävä maku. 

Sain oman kombuchani scobyn kera työkaveriltani ja olin hyvin innostunut testaamaan kombuchan valmistamista myös itse. Mitään tarkkoja ohjeita en kuitenkaan saanut tai tiennyt, joten päädyin kysymään kirjalta apua. Kustantamo S&S oli sopivasti juuri julkaissut kirjan Kombucha, josta onkin ollut suuri apu tällä tutustumismatkallani. Tämä kirja on todella kattava tietopaketti kombuchan historiasta, ainesosista ja valmistuksesta. Selkeät ohjeet kuvineen antoivat minulle paljon tukea ja apua ryhtyessäni pullottamaan saamaani kombuchaa ja sitten valmistamaan omaa kombuchaani alusta alkaen. Kirja lähestyy asiaa mukavan leppoisasti ja opastaa lukijaansa lempeästi ja rohkaisevasti.

Kombucha-kirja sisältää reilusti myös reseptejä kombuchan maustamiseen ja esittelee erilaisia tapoja kombuchan valmistamiseen. Joitakin erikoistekniikoitakin kirjasta löytyy jos haluat viedä kokeilusi uudelle tasolle. 

Minä olen tehnyt nyt onnistuneesti kolme kombuchaerää, ja jokaisesta on syntynyt uusi scoby. Kun scobyja alkaa kertyä, niille voidaan "rakentaa" oma hotelli. Se minulla on seuraavaksi projektina, koska aina tässä hommassa on se oma jännittävyytensä, että jos scobylle tapahtuukin jotakin eikä uutta olekaan saatavilla. Nyt olen pistänyt kaikki scobyni seoksen joukkoon, mutta myöhemmin olisi tarkoitus kokeilla käyttää vain yhtä ja laittaa loput huilailemaan hotelliin.

Kombuchan maustaminen on sekin oma hauska juttunsa. Sitä voi nimittäin maustaa lähes millä tahansa! Itse olen kokeillut raparperia, inkivääriä ja appelsiinia. Jokainen niistä oli omanlaisensa mutta hyviä kukin. Jossakin välissä haluan käyttää vadelmia, tyrniä ja ehkä myös sinihernettä.

Nyt vain kaikki rohkeasti kokeilemaan!

Kombucha

Kaikki valmistuksesta ja paljon reseptejä

Krister Häll & Kirsi Seivo

Kustantamo S&S 2020

Pierun elämää

Pierun elämää

Mikä siinä on kun pierut aina jaksaa naurattaa. Ehkä ei toki kaikkia mutta monia silti.

Pierua pidätellään ja häpeillään vaikka kyseessä on ihan luonnollinen kaasujen vapautus. Joillekuille pierut tuottaa jopa suurta tuskaa, siis niiden aisoissa pitely. Ja salaa kun yrittää tuhnaista niin pepusta kuuluukin kova töräys, tai haju on vähintäänkin niin tyrmäävä ettei jää epäselväksi kenen posket ovat sävelen soittaneet.

On ilostuttavaa, että pieruista voidaan puhua avoimesti, jopa kirjoittaa niistä kirjallisen verran runoja. Vapauttavaa.

"Pitkät, paksut tai nuoret sekä harmaahapset, pyhimykset tai konnat ja etenkin lapset - jokainen, jolla on sydän, selkäranka ja suolet voi paremmin kun ulos pieraisee huolet."

Uunituoretta pieruhuumoria:

Pierun elämää 

Malin Klingenberg

S&S 2019 

Hän oli siinä - läsnäolokokemuksia

Kokemuksia yhteydestä kuoleman jälkeen

Hän oli siinä perustuu Markku Siltalan väitöskirjaan, joka käsitteli vainajakokemuksia ja niiden vaikutuksia kokijan elämään. Näiden molempien kirjallisten teosten taustalla on Siltalan pitkäaikainen ammatillinen kiinnostus kuoleman mysteeriä kohtaan. Markku Siltala on sekä pappi, psykoterapeutti että tutkija. Kimmokkeen tutkimustyölleen hän sai kuultuaan työssään niin pappina kuin psykoterapeuttina kohtaamiltaan ihmisiltä runsaasti kertomuksia edesmenneiden läheisten kohtaamisista. 

Tätä kirjaa varten Siltala keräsi yli 600 suomalaisten ihmisten kertomaa kokemusta kuolleiden kohtaamisista ja läsnäolokokemuksista. Hän oli siinä on teos, joka käsittelee aihetta, josta niin usein vain varovasti puhutaan. Tämä kirja tuo kuuluville niiden kaikkien ihmisten kertomukset, jotka on joko salassa pidetty tai vain harvoille ja valituille kerrottu. Läsnäolokokemukset ovat kuitenkin melko yleisiä, jopa kolmas osa suomalaisista on kokenut läsnäolokokemuksia.

Kirja koostuu sekä ihmisten kertomuksista että tutkimustuloksista ja niiden analysoinnista. 

Läsnäolokokemukset on jaoiteltu eri kokemustyyppien mukaan mm. eri aistein havaittaviin, unien kautta koettaviin ja energiana tuntuviin kokemuksiin. Kuolleet voivat myös siirrellä tavaroita ja vaikuttaa laitteiden ja kellojen toimintaan. 

Hän oli siinä on erittäin mielenkiintoinen teos. Olen aina ollut kiinnostunut rajatiedosta ja tiedostanut että on olemassa myös se näkymätön puoli. Omia läsnäolokokemuksia itselläni ei juurikaan ole, paitsi heti äidin kuoleman jälkeisenä päivänä olohuoneen (normaalisti paikallaan pysyvä) kristallivalaisin liikkui epänormaalillla tavalla ja lisäksi olen nähnyt monia samankaltaisen viestin sisältäviä unia. Joitakin muitakin selittämättömiä unen ja todellisuuden kokemuksista koostuvia momentteja olen kokenut. Lähipiirissäni on useita ihmisiä, jotka pystyvät aistimaan ja näkemään asioita, joita ei normiaistein voi havaita. Omia kokemuksia olen toivonut saavani, myönteiset läsnäolokokemukset antaisivat kaipaamaani lohtua ja helpotusta suruun, ja vahvistaisivat uskoani, joka viime aikoina on horjunut. Kirjakin todistaa sen, että läsnäolokokemukset on pääosin koettu myönteisinä ja niillä on ollut runsaasti niin parantavia, lohdullisia kuin elämää mullistavia vaikutuksia.

Markku Siltala

Hän oli siinä

Kokemukset yhteydestä kuoleman jälkeen

S&S 2019

Aihe vapaa- palstan parhaat palat

Aivan mahtavaa, että nämä hulvattoman päättömät keskustelut ja kommentit löytyvät nyt kansien välistä! Vauva.fi Aihe vapaa -keskustelujen parhaat palat on koottu kirjan sivuille. Luultavasti kaikki ovat ainakin ohimennen kuulleet tästä kaikenkattavasta vastauspankista. Pakkohan sen on olla kaikenkattava koska haet sitten mitä tahansa tietoa netistä niin ensimmäisten hakutulosten joukossa varmasti komeilee vauva.fi-sivusto. 

Alunperin - 20 vuotta sitten - kyseinen keskustelupalsta perustettiin vertaistueksi vanhemmille, erityisesti isille, jotta isilläkin olisi paikka jossa jakaa tuntojaan ja kysellä miten muilla isillä menee. Isien sijaan palsta täyttyi kuitenkin äideistä jotka aloittivat ahkeran kommentoinin ja ajan kuluessa vertaistuki muuttui lähes miinakentäksi. Nykyään sivustolta ei välttämättä edes kannata odottaa aiheellista ja asiallista vastausta vaan jokaisesta lauseen osasesta saatetaan napata kiinni ja muuttaa vitsiksi. On kyse sitten väärästä sananmuodosta, oudosta lauserakenteesta tai muutoin vain kärppänä seuraavien kommentoijien haaviin osuvasta uhrista kysymyksineen, nykyään hupia tuo myös automaattinen tekstinsyöttö, silloin on ihan normaalia, että mopit ja rätit muuttuu norpiksi ja emättimiksi. 

Huomasin ärsyyntyväni siitä, että joillakin ei vain ole huumorintajua ja alkavat päteä kommenteillaan. Keskusteluissa kun on ihan normaalia, että tietoisesti ymmärretään väärin ja kirjoitetaan mitä sylki suuhun tuo. Se on iso osa koko kokonaisuutta.

Ulkopuolisin silmin keskustelut ovat hauskaa ajanvietettä, kuplivan ylitsepursuilevaa ironiaa ja sarkasmia - huumoria minun makuuni. Huumorin lisäksi keskustelut aiheuttavat toisinaan hämmennystä ja myötähäpeää ihmisten turhan avoimesta kerronnasta omasta elämästään ja sen seikoista. Osa jutuista taas saa palstalla olevat mukaan ikäänkuin livenä lähetettävään saippuasarjaan, he odottavat kuumeisesti AP:n seuraavaa tilanneraporttia meneillään olevasta tapahtumasarjasta.

Kun aloitin kirjan lukemisen päivitin Instagramiin, että onneksi olen vasta sivulla 53 ja reilut parisataa sivua vielä jäljellä. Nauroin ja hirnuin ääneen kuin mielipuoli kirjaa lukiessani, yritin kovasti myös kertoa juttuja vieressä istuvalle miehelleni joka katseli minua oudosti mutta en juuri naurultani saanut puhuttua. Nelivuotias lapsemme totesi, että jos äiti vielä kerran naurat niin saat kyllä muuttaa muualle. Siirryin sitten lukemaan yksikseni jotta sain hihitellä rauhassa. Osa jutuista olikin jo tuttuja, mm. "mieheni on narsissi" ja "pesetkö jauhenlihan ennen käyttöä". Voi hyvä luoja näitä juttuja! Sinun on ihan pakko lukea tämä kirja!

P.S. Nyt tiedän mitä tarkoittaa sisäpiiriläisten termit 'JSSAP', 'porvoo', 'WT' ja 'misu'. Jos et tiedä niin lue Aihe vapaa Vauva.fi-keskustelujen parhaat, toim. Paula Mononen / Kustantamo S&S 2018.

Kolmen värin kuulakynäkirja!

Tämä kirja on juuri hyvä minulle. En nimittäin jaksa opetella piirtämään eläimiä ja ihmisiä anatomisesti oikein. Monesti on tullut raapusteltua nelikulmioita tai lehtiköynnöksiä kouluvihkojen sivuille ja usein sellainen piirtely onkin hyvin rauhoittavaa ja meditatiivista, moni pystyy keskittymään kuulemaansa paremmin kun saa samalla pyöritellä kuvioita paperille. Kynäksi käy mikä vain, lyijykynä tai kuulakynä. Ei muuten kannata aliarvioida kuulakyniä piirustusvälineenä. Ne käyvät nimittäin ihan yhtä hyvin kuin mikä muukin kynä. Ja jos et usko, niin tutustupa tähän S&S:n uutuuskirjaan Kolmen värin KUULAKYNÄKIRJA. Kirjan aiheena on kuulakynillä piirtely ja kirja sisältääkin runsaasti malleja ja ideoita erilaisiin varjostuksiin, viivoihin, muotoihin ja kuvioihin. Erilaiset ilmeet, otukset ja hahmot on opastettu vaihekuvien kera, jotta aloittelijakin pysyy varmasti perässä. 

Kirjan ilme ja look on todella omanlaisensa, persoonallinen ja inspiroiva. Kuvitusta on runsaasti, samaan tyyliin kuin kenen tahansa piirtelystä innostuneen vihko, joka on täynnä tekstiä, koukeroita ja mielikuvitusolentoja. Monesti kirjaa selatessani mieleeni nousi ajatus "ihan kuin minun tekemäni". Jos siis omat raapustuksesi alkavat jo kyllästyttää niin tästä kirjasta löydät kymmenittäin uusia ideoita, vinkkejä, ja muutama sabluunakin kirjan lopusta löytyy, jos alkuun pääseminen tuntuu vaikealta.

Luovaa tekstausta

Luovaa tekstausta ja muita ideoita on ihana kirjauutuus S&S:lta! Ihastuin pelkästään jo kansikuvaan. Tämäntyyppisiä kirjoja ei paljon markkinoilta löydy, ei ainakaan suomeksi käännettynä/kirjoitettuna. Minua on aina kiinnostanut ja kiehtonut erilaiset kirjaimet ja fontit. Olen haaveillut osaavani itsekin luoda kauniita kirjaimia, ja oma fontti olisi aika upea juttu! Joitakin fonttikokeiluja olenkin tehnyt, mutta sekään ei niin helppoa ole kuin aluksi luulisi. Saman jouduin todeta tämän kirjan parissa kun tein tekstausharjoituksia. Kaikki näyttää simppeliltä ja nopeasti opittavalta, mutta upsista, ei se niin helppoa olekaan. Toki kaikki vaatii aina harjoittelua. 

Kirja koostuu neljästä osasta, joissa jokaisessa opitaan uusi tekniikka. Ensimmäisessä osassa opetellaan luovaa kalligrafiaa, toisessa osassa kokeillaan kirjainten ja tekstin kuvitusta, kolmannessa tekstataan liidulla ja viimeisessä osassa tehdään tekstattuja käsitöitä.  Kirjoitusvälineinä käytetään mm. mustekynää, tusseja, lyijykyniä, liituja ja vesivärejä. Käsinkirjoittamisen ohella käydään läpi myös tekstin luomista digitaalisesti ja opitaan miten kuvankäsittelyohjelman avulla luodaan tekstitaidetta. Paperin lisäksi kirjoitetaan lasille, posliinille ja kirjotaan kirjaimia kankaalle. 

Tämä monipuolinen opas antaa runsaasti ideoita ja inspiraatiota, kirjassa onkin muutamia sivuja varattu ihan puhtaalle harjoittelulle. Kirjan neljä yhdysvaltalaista taiteilijaa antavat parhaat vinkkinsä, jotta jokainen saisi mahdollisuuden nostaa tekstin ja tekstauksen ihan uudelle tasolle. 

Lost in Suomi

Joissakin asioissa kyllä hävettää hieman olla suomalainen. Muutaman näistä häpeän ahaaelämyksistä koin lukiessani Tim Walkerin Lost in Suomi - kertomuksia suomalaisista ja Suomesta. Moni juttu tuli kyllä itsellenikin uutena tietona ja toisaalta jokaisessa maassa on ihmisiä ja tapoja moneen junaan. Kaikki suomalaiset ei sovi samaan kaavaan, sama pätee kaikkiin tekemiimme yleistyksiin. Huomasin itsekin syyllistyneeni samaan amerikkalaisten suhteen. 

Kirjan aihe on herkullinen, on aina mielenkiintoista saada tietää mitä muualta tulleet ovat mieltä meistä suomalaisista, tai mitä ennakkoluuloja heillä on. Tim ei sentään puhunut jääkarhuista tai pingviineistä, mutta varmasti moni joka on joskus kuullut paikan nimeltä Suomi, saattaa olettaa, että asumme 365päivää vuodesta jäätikön keskellä. Ja jos joku tällaisen olettaja olisi nähnyt minut pienenä niin hänellä ei olisi ollut epäilystäkään olettamuksensa todenperäisyydestä, minä nimittäin näytin ihan eskimolta. Tai niin olen kuullut.

Tim Walkerilla on hersyvän hauska tapa muotoilla ajatuksensa lauseiksi. Tällainen sarkasmiin vivahtava teksti saa ainakin minut hyvälle tuulelle. Ja kun katsoo asioita ulkomaalaisen silmin, näyttävät monet suomalaiset jutut ja tavat huvittavilta. Toki ihan kaikkia tapoja en allekirjoita. 

Timillä on silti lämmin suhde Suomeen, itse jäin vain pohtimaan kuinka kovaa koti-ikävää hän mahtaa tuntea kaukaiseen kotimaahansa.

Kirjoittaja pohtii kirjassaan suomalaisen ja amerikkalaisen koulujärjestelmän eroja, ihmettelee suomalaisia tapoja kuten jäällä kävelyä, avantouintia, peittojen tamppausta ja auton hinausta vetoköydellä. Suomeen ja suomalaisiin tutustuessaan hän on törmännyt moniin outoihin ja hämmentäviinkin tilanteisiin ja asioihin: alastomina juoksenteleviin lapsosiin, suomalaisten vähäsanaisuuteen, smalltalkin puuttumiseen ja toisinaan jopa epäkohteliaalta tuntuvaan käytökseen. Täytyy myöntää, että en minäkään siitä vähäsanaisuudesta piittaa. Saisimme joissakin asioissa ottaa mallia amerikkalaisesta kulttuurista.

***

Tim Walker on toiminut opettajana niin täällä kuin kotimaassaankin, hän kirjoittaa suosittua koulutusaiheista blogia Taught by Finland. Suomeen hänet toi rakkaus. 

Aina kirjaa lukiessani mietin millainen ihminen kirjan takaa löytyy. Tämän kirjan kohdalla mietin minkä ikäinen tämä nuori mies mahtaa olla, ja kun hänen ikänsä selveni muistan ajatelleeni, että hänhän on vielä ihan lapsi! Heh. No ainakin nuorempi kuin minä. On vaikeaa edelleenkin - tälläkin iällä - tajuta, etteivät itseäni muutaman vuoden nuoremmat silti enää ole alle täysikäisiä.

Kustantamo S&S

Tim Walker

Lost in Suomi

2016

Kivaan kipuun - ja muut naurettavat mokat

Voi apua, mä kuolen nauruun! Ihan oikiasti pelkäsin, että koska aivoista poksahtaa jokin suoni kun naurusta ei meinannut tulla loppua. Eikös sitä sanota, että vahingonilo on paras ja aidoin ilo. Usein. Yleensä. Toisinaan silti tulee vähän paha mieli kun niin kamalasti naurattaa jonkun toisen tarkoitukseton kömmähdys. Tuleehan niitä tehtyä itsekin, ja sitten naurettua päälle jos ja kun ne sattuu huomaamaan. Tietenkään missään virallisissa papereissa ne ei ole mitenkään erityisen kivoja.

S&S Kustantamolta ilmestyi juuri hulvaton kirjauutuus Kivaan kipuun - Kirjallisen viestinnän tähtihetkiä. Vol 3. Kirjan takaa löytyy (tai edestä) Miska Rantanen. Hän on toimittanut myös kirjat Kukkiva syyspervo ruukussa ja Kaikki ranteet auki, jotka molemmat noudattavat samaa linjaa tämän uutukaisen kanssa. En tajua miten minulta on mennyt tällaiset ohi. Haluan lukea ne heti. Minä vaan rakastan tällaisia hulvattomuuksia. Osallistuin joskus itsekin parilla kuvalla vastaavanlaisen kirjan tekoon, Ei menny niinku Strömsössä taisi olla teoksen nimi.

Näissä jutuissa pitäisi vain muistaa se, että nauretaan mokille, ei niiden tekijöille. 

Ja toisinpäin, ei se oo niin justiinsa. Nauru pidentää ikää. 

"Alle 12-vuotiaat syövät ilmaiseksi aikuisen ravintolaostoksen yhdeydessä."

"Ei hevosia - No whores"

"horo- ja kundiskooppi"

"Isä tukehtui ruokapöytään"

"Kätilö koskettaa syvältä"

"Juoksurata / Ampumarata"

ja niin edelleen...

Miska Rantanen

Kivaan kipuun

Kirjallisen viestinnän tähtihetkiä. Vol 3.

S&S 2016

Potilasrunoja

Lempeän humoristinen

Ihana!

Hymyjä huulille aiheuttava

Hetkessä hörpitty kirja

ELÄMÄNI

Stina Niemi & Aino Öhman

"Pitkän suvun pitkä vesa.

Kainalokannatuksessa selvästi valuva.

Nonparellit poimii molemmilla silmillä erikseen."

Elämäni on sympaattinen runokirja, joka on saanut alkuinspiraationsa lääkäreiden saneluista. Sairaalan kielipalveluissa toimivat kääntäjät huomasivat lääkäreiden teksteissä runojen kaltaisia keinahduksia. Siitä he saivat idean kirjoittaa potilasrunoja - ja tämän kirjan, joka sisältää runomuotoisia kohtauksia ihmiselämästä.

Hurmaavat häät

Onko lähitulevaisuudessasi tiedossa häitä, omia tai ystäväsi? Häiden suunnittelu on aina mielenkiintoista puuhaa, aika usein se on myös mukavaa ja inspiroivaa. On mukavaa pohtia hääteemaa, siihen sopivia koristeita, sopivaa juhlapaikkaa, kirkkoa, pukua, ruokaa jne. Lista tuntuu olevan loputon. Lisäksi olisi hyvä määritellä koko lystille kaikille sopiva budjetti, ja kuka maksaa, appivanhemmat vai hääpari vai kaikki yhdessä. Onneksi omat hääni ovat jo suunniteltu ja vietetty, en ehkä tahtoisi ryhtyä samaan ihan heti uudelleen. Hommaa oli paljon ja sitten se oli jo ohitse. Hääpäivä meni nimittäin kuin sumussa. Ehkä olisi siis ollut hyödyllistä, ettei olisi itse tehnyt ihan kaikkea. Oman pukuni teetin ompelijalla ja ruoka tilattiin tutusta pitopalvelusta mutta muutoin kaikki muu tehtiin omin voimin. Mutta onhan juhlien järjestäminen silti aina mukavaa, ja jos juhlavieraillekin jää hyvät muistot ja hyvä mieli niin tietää, että on onnistunut. Jos nyt pitäisi päättää teema, en tiedä mihin päätyisin, tykkään niin monenlaisesta.

Hurmaavat häät – inspiroidu menneistä vuosikymmenistä – on hurmaava hääkirja, jossa esitellään teemoittain 1920-, 1930-, 1940-, 1950-, 1960- ja 1970-lukuiset häätyylit. Jokainen aikakausi esitellään hääsuunnittelun näkökulmasta todella tarkasti aina vaatetuksesta kampauksiin asti, unohtamatta kunkin luvun pinnalla olleita vaikutteita. Jos siis haluat noudattaa tarkkaa tietyn ajan tyyliä, niin tämä kirja kertoo sinulle miten sen teet. Vaatteiden materiaalit ja leikkaukset, meikkaustyyli ja kampaukset on tarkasti esitelty kauniiden kuvien kera. Näiden lisäksi myös juhlien visuaaliseen puoleen ja somistukseen on annettu vinkkejä ja ideoita. Haluatko nyyttärihäät? Juhlitaanko sisätiloissa vai puutarhassa?  Viehättääkö 50-luvun kellohelmat ja rock’n roll vaiko sittenkin 1920-luvun Charleston-tyyliset häät pukuineen ja hämyisine tunnelmoineen? Näihin kaikkiin löydät tietoa ja ideoita tästä kauniista kirjasta. Muista silti rentous. Häissä ei yleensä mikään mene aina täysin niin kuin on suunniteltu ja siihen kannattaa suhtautua rennosti, muutoin juhlamieli kärsii ja olo on turhaan stressaantunut.

Kirjasta löytyy myös muutamia tee-se-itse-ohjeita: polkkatukka pitkistä hiuksista, huntu, nilkkaimet, pitsikuvioidut tennarit, stoola ja muutama muu. Kirja antaa tietoa ja aiheita pohdinnoille mm. juhlapaikan, kirkon, mahdollisen hääauton, ruokailun ja musiikin suhteen. Häiden suhteen on paljon muistettavaa ja tämä kirja toimii hyvänä ohjenuorana hääjärjestelyissä. Suosittelen käyttämään sitä ideoinnin ja suunnittelun apuna ja tukena. Ja vaikka et vintagehäistä innostuisikaan, antaa kirja silti runsaasti tietoa hääjuhlan järjestämisestä ja hääperinteistä kautta aikain.

Millaiset sinun hääsi olivat tai millaisista haaveilet?

Meillä oli persoonalliset, noin 40 vieraan häät museossa! Vihkiminen tapahtui kirkossa vaikka alunperin olisin halunnut sen tapahtuvan ulkona. Lopulta sitten halusin kuitenkin kirkkohäät, koska siellä sain aidon musiikin, uruilla häämarssi ja loppumusiikiksi toivoimme Enyan Watermark-kappaleen flyygelillä. Se oli kyllä kaunista. 

Pukuni oli kaksivärinen vihreä pellavapuku ja jaloissani oli sandaalit, hääpaikassa pidin villasukkia koska en vain ole yhtään korkkari-ihminen. Minulla ei ollut huntua vaan itsetekemäni "panta", josta roikkui lukuisia maahan ulottuvia ja vihreän erisävyisiä satiininauhoja. Hääkimpussani oli murattia ja kanervia ja juhlapaikan kattauksissa myös murattia, tuikkuja ja luonnonkiviä. Häävalssia ei tanssittu vaikka olisinkin sitä tahtonut, tila vain ei ollut siihen sopiva. Taustamusiikkina soi Sinatraa, Elvistä ja muita vanhoja klassikoita. Häät olivat meidän tyylisemme mutta voisin haluta myös fiftarihäät, koska rakastan sen ajan tyyliä ylikaiken - ihania vaatteita, autoja ja musiikkia!

Tässä yksi hääkuva(tuksemme).

Ja alakuvassa tekemäni viinipullon etiketti. Teimme siis miehen kanssa pari satsia kotiviiniä, ja annoimme pullot jokaiselle viemiseksi ja muistoksi häistä. Toivon mukaan pullo säilytettiin korkkaamattomana koska häiden jälkeen huomasimme viinissä pienen mutta omituisen sivumaun, mansikkaviini maistuikin sinapilta. Hmph.

Marjo Haapasalo , Emilia Kallinen & Elina Teerijoki

Hurmaavat häät

Inspiroidu menneistä vuosikymmenistä

Schildts & Söderströms 2015

Intohimona joulu

Hymyillen ja naurahdellen luen kirjan tarinoita jouluisesta ähkystä. Sitähän se on. Ruokaa on normaalista verraten ihan älyttömiä määriä. Eri lajikkeitakin on tusinan verran. Muina aikoina (kuin jouluna) lautaselle laitetaan perunat ja kastike ja siinä se. Jouluna jo pelkästään alkupalavaihtoehtoja on puoli tusinaa, ruokaa haetaan monessa erässä ja syödään vaikka napa paukkuu eikä vetoketjua saa enää kiinni. Kaikkea pitää maistaa ja samat herkut pitää löytyä pöydästä joka joulu. Minä haluan ainakin vaalia perinteitä ja joulu on pilalla jos en saa kinkkua ja rosollia ja laatikoita ja herneitä ja kraavilohta ja...

Tuo rosolli eli salla on muuten aika jännä juttu. Missään en ole vielä törmännyt sellaiseen reseptiin, jota meillä tehdään ja syödään, ja minulle se on se oikea kaava. Meillä rosolliin ei tule perunaa, eikä suolakurkkua, eikä omenaakaan. Kotona on aina tehty sallaa sekoittamalla punajuuriin, porkkanoihin ja sipuliin suolasilakoita. Ja salla maustetaan etikan, sokerin, suolan ja mustapippurin seoksella. Ja mustapippuria ja silakoita pitää olla paljon!

Armas aika – intohimona joulu -kirjassa todellakin näkyy kirjan tekijöiden intohimo. Se näkyy resepteissä ja teksteissä. Asiaan on paneuduttu oikein kunnolla. Resepteihin on haettu perinteiden kylkipojaksi uutta twistiä maailmalta.

Kirjassa joulun vietto alkaa jo marraskuussa. 'Aattoa koko marraskuu'. Silloin aloitetaan joulupuuhastelut askarteluin, jouluvaloin ja koristeluin. Ja pitäähän sitä puuhastelujen välissä myös syödäkin joten joukkoon on lisätty yksinkertaisia ruokaohjeita joulunaposteluun. Näistä esimerkkinä vesirinkelit eri täyttein, tuorehernekeitto, maustetut popkornit ja herkullisennäköiset maustemuffinsit.

Sitten päästäänkin jouluruokien pariin. Puurot, leivät, salaatit, kasvisruoat, liha- ja kalaruoat, jälkiruoat, leivonnaiset, karkit ja juomat. Huh. Ja ei unohdeta rääppiäisiä.

Perinteisten reseptien lisäksi löytyy makuja maailmalta. Munakoisosatsivi, sienijuulienne, punainen tsatsiki. Tuttujen silliherkkujen lisäksi löytyy mm. wasabilohirullan ja mantelikalan ohjeet. Kuha á la Walewska, tryffelikastike kalalle, nieriä ja beurre blanc.

Liharuoissa maistellaan sherryistä maksapateeta, kastanjakalkkunaa, calypso-maustettua possua ja hedelmäankkaa. Ja jos vatsassa on vielä tilaa jälkiruoille, niin tarjolla olisi punaiset crepet rommilla, kotijäätelöä ja glögipäärynöitä, Lähi-idän hunajakakkua, omenapersimonpaistosta, kirsikka-sacheria . Ja sitten vielä päälle vähän makeisia. Karpalofudget, kettukarkit, manteliturrot ja suklaatryffelit. Kyytipojaksi appelsiiniglögiä, chilikaakaota, joulusimaa ja coquito eli puertoricolaista joulutotia. Nom nom, tämän jälkeen ei kyllä jaksa jalkaa nostaa.

Kirja on kaunis tummanpuhuvine kuvineen ja kivoine tarinoineen. Kirjan tekijöitä on kolme, teksteistä vastaa Antti Kauppinen, kauneudesta Paavo Halonen ja kuvista Ulla Kokki. Kirjan on kustantanut Schildts & Söderströms, 2015

Arviossa tällä kertaa Christine Leech:n teokset

Christine Leech – Kiva kirjontakirja

helppoja ja kauniita ompelu- ja kirjontatöitä

Kirja on kaunis ja kompaktin kokoinen. Tykkään sen visuaalisesta ilmeestä, herkistä kuvista ja paperin tunnusta. Minulle kaikki nämä ominaisuudet ovat tärkeitä, tykkään tuoksutella paperia ja ihastella kuvia. Aistikokemuksista syntyy muistoja.

Kirjan ideat ja mallit ovat yksinkertaisia ja jokaisen toteutettavissa. Kaikista kirjassa käytetyistä pistoista on ohjeet ja mallikuvat, materiaalitietoutta löytyy alkusivuilta.

Teosta selatessa tulee ajatuksia ”Miksen ole tehnyt tällaista aiemmin...?”, ”Voi miten ihana, tätä täytyy kokeilla...”. Tekemisen ilo ja innostus herää kuvia katselemalla. Kirjonta on kuin piirtämistä, mutta kynän korvaa langat ja neula, ja paperin kangas. Sitähän se on, piirtämistä. Langalla voit kirjoittaa, värittää, piirtää ja kuvioida. Kirja antaa ideoita, mutta yhtä hyvin voit suunnitella kuosit itse, ja luoda siten jotakin persoonallista ja uniikkia. Kirjontaa voi käyttää lähes mille pinnalle tahansa, ja langaksi käy moni muukin kuin muliinilanka. Voit kuvioida huopaa villalangalla tai fleecea puuvillalangalla. Vain taivas on rajana kun antaa vain ideoiden ja luovuuden lentää.

Kirjan luettuani olen täynnä ideoita ja pakahdun kaiken paljoudesta. Kaappini pullottavat kankaita ja lankoja, ovat siellä odottaneet sitä 'oikeaa hetkeä'. Mutta silti mieleni valtaa pieni ahdistuksen tunne. Ideoiden määrä, luomisen tuska. Uskallus aloittaa jotakin ihan uutta on välillä vaikeaa.

Mutta täytyy vain luottaa itseensä ja kykyihinsä – kyllä minä osaat, ja kyllä Sinä osaat. Ehkäpä seuraava työni voisi olla uudelle nyytillemme nimikoitu peitto. Tai kummilapselle jotakin pientä koulun aloittamisen johdosta.

Suosittelen kirjaa kaikille kädentaitajille – aloittelijoille ja konkareille. Kirjasta saa ideoita, ja kenties osa pistoista on kokeneillekin kirjojille uusia, itselle ainakin osa oli vieraita, mutta kokeilemisen arvoisia.

Antoisia lukuhetkiä!

***

Arvostelussa toinen Christine Leech:n kirja (Kivi), Paperi, Sakset – 30 sievää paperiaskartelutyötä

Mahtavaa, kerrankin ideoita ja töitä, joihin ei tarvitse erikoisia tai kalliita laitteita tai välineitä. Kaikki työt pystyy tekemään kotoa jo löytyvillä välineillä. Jos omistat sakset, kynän, paperia, viivoittimen, mattoveitsen, teippiä ja liimaa, pääset jo pitkälle.

Rehellisesti sanottuna jo hieman kyllästyttää se, että vaikka minkä askartelukirjan tai netin ideasivuston avaat, niin melkeinpä kaikkeen tarvitset jonkun vempaimen. Askarteluissa käytetään stansseja ja kohokuviointilevyjä, kuvioleikkureita ja valmiita koristeita. Välillä tuntuu, että ihmisten luovuus jää kaiken valmiin alle. Enää ei osata leikata edes perusmuotoja vaan kaikkeen käytetään valmista kaavaa tai laitetta. Mutta enemmän persoonallisuutta saa askarteluun tekemällä kaiken alusta alkaen itse. Eikä se edes ole välttämättä vaikeaa. Ehkä vain vie hieman enemmän aikaa.

(Kivi), Paperi, Sakset -kirja sisältää 30 paperiaskartelutyötä, ideat ovat hauskoja ja helposti toteutettavia. Voit joko tehdä mallin mukaan tai hakea vain ideoita ja inspiraatiota, ja luoda jotakin ihan itse, omalla tavallasi.

Kirjassa on reilusti tietoa mm. askarteluvälineistä ja niiden käytöstä, paperin ominaisuuksista ja paperiaskartelutekniikoista.

Luonto-teema näkyy selkeästi kirjan töissä. Paljon kukkasia ja eläimiä. Kirjasta löytyy ohjeet myös kirjansidontaan ja siihen, miten saada paperiin ja paperista tehtyihin juttuihin ulottuvuutta ja syvyyttä – helposti ja vaivattomasti.

Monia kirjassa esiteltyjä juttuja olemme varmasti monet jo tehneetkin, ainakin itselleni moni idea on jo tullut toteutettua, mutta silti joukossa on paljon sellaisiakin ideoita ja tekniikoita, jotka ovat uusia ja kokeilemisen arvoisia. Kirja herättää tekemisen halun, ja sytyttää kenties piilossa olleen inspiraation. Monesti itselleni ainakin tulee tunne jotakin nähtyä asiaa kohtaan, että miksen ole tätä itse keksinyt, tai tämän minäkin osaan, tai että tällaisenhän minä olen jo tehnyt! Askartelun kutina tuntuu rinnassa kirjaa lukiessa, ja monesti muulloinkin, mutta välillä vain on sellaisia jumituskausia, että tavallaan hautautuu sen kaiken idealastin alle – ei siis tiedä miten ja mistä aloittaa. Ehkä myös pelkää, ettei ajatus siirrykään sellaisenaan valmiiseen tuotteeseen.

Kirjan ideoista voisin kokeilla ainakin Rokokoo-peilinkehystä, vuokko-kamelia-kimppua ja aidonkokoisia pahvipeuroja. Vaikkakaan käytännössä en tiedä mihin tuollaiset peurat voisin turvallisin mielin tehdä ja jättää näytille – nimittäin lapsiperheissä (tai eläintalouksissa) niitä liian kiinnostuneita silmä- ja käsipareja piisaa ja peurat voisivat kokea ikävän lopun. Ideana kuitenkin ihana, ja kiinnostava.

Työt ovat melko yksinkertaisia, mutta silti näyttäviä. Ja jokaiseen työhön on tarkat ohjeet sekä sanallisesti että kuvien avulla kerrottuna.

Suosittelen kirjaa Sinulle, joka arvostat käsin tekemistä, haluat luoda asioita alusta alkaen itse, tai Sinulle, joka et omista tai et pysty hankkimaan kalliita laitteita paperintyöstöön. Tästä kirjasta nimittäin saat ideoita ja malleja, joita pystyt työstämään helposti ”kotikonstein” jo kotoa löytyvillä välineillä.

Arvostelukappaleet minulle antoi

Schildts & Söderströms

Suvikukka2014