maanantai 9. syyskuuta 2019

Minecraft syntymäpäivät diy-tyylillä


Lasten syntymäpäivät on tälle vuotta juhlittu. Ensin juhlittiin yhteissynttäreitä ja sitten pojan 8-vuotissyntymäpäiviä kavereiden kesken. Juhlia on aina kiva suunnitella ja järjestää vaikka siihen toisaalta liittyykin paljon stressiä (lähinnä oman pään aiheuttamaa murehdintaa kaiken onnistumisesta).


Minecraft on nyt kova juttu. Siitä on puhuttu monta kuukautta. Peli on saatava. Ja lopulta sitten saikin, ja vielä kännykkäänkin. Mutta eihän se haluaminen siihen lopu, aina tulee jotakin uutta mikä "on jo kaikilla". Minecraft oli kuitenkin hyvä teema juhlille. Suhteellisen helppo toteuttaa ruokien ja koristelujen suhteen. Kaikenlaisia laatikkopäitä ja ruoaksi sopii melkein mikä vain joka on tagitettu minecraft-fontilla kirjoitetulla kortilla.


Pöytäliinaksi valikoitui vihreä kangas ja vanhasta vihreästä lakanasta revityt kangassuikaleet toimittavat koristeiden virkaa pöydän yllä. Rakastan sitä, että voin käyttää luovuutta ja tehdä asioita itse, myös se, että asiat toteutuu minibudjetilla on tärkeää. Pienet pahvilaatikot on maalattu vihreiksi ja koristeltu mustalla paperilla ja lopputuloksena on 'creeper'. Pahviputkista ja punaisesta paperista syntyy TNT:tä eli dynamiittia. Kauan ei muuten ehtineet TNT:t olla pöydässä kun jo joku lapsista keräsi kaikki ja vei ulos ja keksi samalla niistä leikin muille lapsille. 

Erivärisistä vihreistä paperikiekoista tein koristenauhoja kattoon. Ehkä niiden olisi pitänyt olla teeman mukaisesti neliöitä mutta en niin orjallisesti jaksanut noudattaa teemaa, vaan pidin lähinnä kiinni vihreästä sävymaailmasta.

Kakkua näissä juhlissa ei tarjottu lainkaan vaan vain muffinsseja. Osa lapsista kyseli tosin kakun perään ja yllätyin kyllä siitä. Tähän mennessä kakut on aina jääneet  syömättä. No, katsotaan löytyykö seuraavista juhlista sijaa kakulle. Toivottavasti teema ei silloin ole turhan vaikea.

Tarjottavina oli keksejä, popcornia, sipsejä, porkkanatikkuja, viinirypäleitä, makeisia, voitaikinasta tehtyjä "pizzakolmioita", suolatikkuja, muffinsseja ja limua. Värjäsin spriten siniseksi sinihernejauheella ja se kyllä upposi muksuille. Harmitti, etten ollut varautunut enempään sen suhteen.





Juhlakoristeina oli creepereiden ja TNT-pötköjen lisäksi limoja ja tämä musta nurkassa kyyhöttäjä "enderman" jota ei parane katsoa silmiin... Kaikki kolmiulotteiset koristeet on tehty pahvilaatikoista ja -putkista, jotka on joko maalattu tai päällystetty silkkipaperilla tai mustalla jätesäkillä. 





Juhlat on juhlittu, lahjat on jaettu ja nyt vain kohti uusia seikkailuja - ja syntymäpäiviä.



maanantai 2. syyskuuta 2019

Erityisherkän päiväkirja



Erityisherkkä kaipaa usein erityisen herkkää tukea, mutta yhtä usein jää sellaista vaille. Siksi meidän on ensisijaisesti pidettävä itse itsestämme huolta. Elämme jatkuvasti vaikutteiden alla, ja maailman paino painaa raskaasti harteilla. 

Kirjoittamisen on monesti sanottu olevan avain elämän solmukohtiin ja hankaliin tilanteisiin. Olen saanut kuulla sen  todella monta kertaa, varsinkin nyt kun elämä on heittänyt minut keskelle kovia ja kipeitä kokemuksia. Kirjoittaminen on tuntunut vaikealta ja siksi sen aloittamisen tueksi onkin mukavaa kun on jokin apuväline. 

Erityisherkän päiväkirja on kaunis pohja omille herkän mielen merkinnöille. Tämä kirja on syntynyt halusta tarjota herkälle mielelle olla hetki itsensä äärellä. Kirja voi toimia ystävänä, tsemppaajana ja oman elämän suunnittelun apuvälineenä. Kirjasta löytyy pohdintatehtäviä ja kauniita sanoja, sekä runsaasti tilaa omille ajatuksille. 


Kiitos kaima kauniista kirjasta 


Erityisherkän päiväkirja - tehtäväkirja
Suvi Bowellan
Hidasta Elämää, Otava, 2019











Suomen Aavemetsästäjät -kirja



Olen ollut kiinnostunut rajatiedon asioista pienestä asti. Valittujen palojen kautta saadut Mysteerien maailmat ynnämuut on tullut luettua ja selattua läpi jo 7-8 vuotiaana. Sitten alkoi pelottaa mutta mielenkiinto asioita kohtaan kuitenkin voitti ja jälleen oltiin asian äärellä.

Omakohtaisia kokemuksia ei juurikaan ole, tai en osaa ainakaan sellaisia nimetä. Toisaalta taas kun henkimaailma on ollut aina itselleni totta ja tavallaan normaalia niin en ehkä ole tajunnut tai osannut pitää kokemiani asioita mitenkään normaalista poikkeavina.

Aaveohjelmia olen myös aina suurella mielenkiinnolla katsellut. Osa niistä on selkeästi hömppää mutta niitä vakavasti otettaviakin on ollut. Alan kirjallisuutta on silti melko vähän, ainakin kotimaista. 

Tälle vuotta asiaan on kuitenkin tullut muutosta kun nyt syksyllä julkaistaan parikin tämän teeman teosta. Toinen niistä on Basam Booksin Suomen aavemetsästäjät (Mika Nikkilä). Kirja kertoo haamuveljeksiksikin nimettyjen veljesten elämästä rajatiedon kokemusten tutkijoina. Mika ja Markus Nikkilä aloittivat vuonna 2014 henkimaailman olemassaolon tutkimukset. He tilasivat tehtävään vaaditut laitteet ja lähtivät kentälle. Viime vuosien aikana he ovat tutkineet satoja kohteita ja saaneet yhä enemmän ja yhä huikeampia tuloksia henkimaailman olemassaolosta. Ajan kuluessa heidän työnsä henkimaailman parissa on osattu ottaa jo vakavammin vaikka edelleen asia herättää ihmetystä ja hämmennystä. Itse en osaa olla edes epäilemättä tuloksia kun uskon siihen, että todellakin muutakin on kuin vain tämä näkyvä todellisuus.

Suomen aavemetsästäjät on ikäänkuin päiväkirja veljesten tutkimusmatkoista vuodesta 2014 tähän päivään.  Kirja on kirjoitettu mukavan maanläheisesti ja ainakin minusta oli mukavaa päästä tutkimuksiin mukaan näin kirjan kautta. Toki veljesten YouTube - kanavalta löytyy video- ja äänimateriaalia näistä samaisista tutkimuksista ja sinne aion itsekin suunnata kunhan ehdin ja uskallan. Olen kyllä ollut tietoinen tästä Paranormal Investigations Group Finland - tutkimusryhmästä mutta näköjään en ollut heitä kuitenkaan seurantaan ottanut Facebookissa. Tosin olen aika lailla vähentänyt oleilua fb:n ryhmissä viime vuosien aikana että ehkäpä asia on vain jäänyt ajan hampaisiin.

Jos siis olet uuden äärellä näiden "haamuveljesten" suhteen niin suosittelen lukemaan kirjan ensin. Siihen on hyvin tiivistetty havainnot eri tutkittavista kohteista. Videot saattavat tuntua jopa hieman tylsiltä, kuten Mika itsekin toteaa kirjassaan. Usean tunnin kestävissä kuvaussessioissa on monia tylsältäkin tuntuvia hetkiä ja aktiivisia tilanteita on vain satunnaisesti. Kirjan parissa aika menee kuin siivillä ja käteen jää kova hinku saada lisää materiaalia. Siispä toivonkin, että mahdollisimman moni paikka, joissa henkimaailman havaintoja on tehty, antaisi luvan kuvauksille ja tutkimuksille.


Nikkilä, Mika
Basam Books 2019





lauantai 31. elokuuta 2019

Tänään -työkalu



Tänään on arjen työkalu oman elämän jäsentämiseen niin, että siihen tulee lisää selkeyttä, tuloksellisuutta ja merkitystä. Työkalussa elämää tarkastellaan kolmella eri tasolla: elämä, viikko ja päivä.

Elämä on sitä mitä päivät ovat. Päivä on pienoiskoossa oleva kuva elämästä. Se mistä päivät koostuvat, muodostaa elämämme. Tänään on kirja, joka kutsuu lukijaansa pohtimaan sitä mikä hänelle elämässä on tärkeintä. Tänään on työkalu, joka perustuu ajatuksiin onnistumisen tuomista voimannuuttavista kokemuksista, omasta itsestä sekä sisäisen rauhan löytämisestä.

Elämää voi tarkastella kolmella tasolla: kokonaiskuvana, lähikuvana ja tarkennuksena. Tänään -työkalu kattaa kolmen kuukauden jakson, jossa ensin pohditaan mihin asiaan halutaan selkeyttä ja mahdollisesti myös ratkaisu. Sen jälkeen siirrytään kokonaiskuvan pohtimiseen miettimällä mm. mikä kaikki meitä itseämme ympyröi ja millaista tulevaisuutta itsellemme tahtoisimme. Kun nämä on selvillä aloitetaan kolmen kuukauden tarkastelujakso jolloin mietitään mikä on kaikkein tärkeintä seuraavien kuukausien aikana omassa elämässä, ja mistä kaikesta haluaa tuon ajan koostuvan, sekä tietysti ne pakolliset asiat jotka arkeen ja elämään kuuluu. Sitten tutkaillaan viikkonäkymällä miten meni ja suunnitellaan seuraavaa viikkoa. Jokainen viikko on lisäksi jaettu seitsemään yksittäiseen päivään jolloin voidaan käydä tarkemmin lävitse eri päivien kulkua suunnittelemalla ja tutkailemalla. Lopuksi 3 kk jälkeen tarkastellaan mitä kuluneen jakson aikana on oivallettu ja mitä muutoksia elämään mahdollisesti on tullut.

Kirjaa täytetään kirjaamalla ja värittelemällä palkkeja ja sydämiä. Kirjaa voi myös koristella haluamallaan tavalla. Itselle tuli heti mieleen, että sivuille voisi yhdistää myös kiitollisuus-tehtävän, eli kirjata päivittäin ne asiat joista silloinkin on kiitollinen. Kirjan mustavalko-kuvitus on yksinkertaista ja pelkistettyä ja ainakin oma silmäni kaipaisi enemmän väriä ja runsautta, jotta mielenkiinto tehtäviin säilyisi parempana. Siksipä voikin käyttää omaa luovuuttaan hyödyksi. 

Tänään on kiinnostava työkalu, jonka täyttäminen tuntuisi olevan yksinkertaista ja helppoa. Ainoa haaste on löytää se tavoite mitä kohti tahtoisin pyrkiä. 

Maaretta Tukiainen – Sonja Eid
Tänään




Hyvän mielen villasukat


Kauniita sukkia tunteella ja sydämellä. 

Hyvän mielen villasukat on kirja, joka sukkamallien lisäksi tarjoaa hyvinvointia henkisellä tasolla. Kutomalla* sukkiin tunnetta - rakkautta, lempeyttä, lohtua, iloa ja hyvää mieltä - saat jaettua sukkien myötä myös syvällisemmän merkityksen. Sukkien neulominen on kuin meditaatiota, ohjeeseen keskittyessä ei ehdi maailman menoa murehtia. Ja sitten kun vielä tietoisesti keskittyy välittämään jokaiseen silmukkaan haluamaansa tunnetta, jota sukkien saajalle tahtoo ammentaa niin mikäpä sen kauniimpaa.

Hyvän mielen villasukat kirjasta löytyy reilut kymmenen pitkävartisten sukkien mallia. Jokaisesta mallista löytyy useampi värivaihtoehto, tai sitten voit käyttää ihan niitä värejä joita itse haluat, tai lahjan saajan lempivärejä. Hyvän mielen sukkiin paneudutaan sielulla ja sydämellä. 

Hyvän mielen sukat on kuin reikitetyt energiakuvat,  joita katselemalla saa itselleen energiaa, voimaa, lohdutusta, mitä milloinkin kukakin kaipaa. Kirjan neulemallit ovat kuin karkkeja herkkukorissa, ihania värejä, kauniita yksityiskohtia ja hauskoja kuvioita. #ilonsukat on todellakin hurmaavan ilostuttavat, itelleni voisin toivoa #uudenalunsukkia.

*Meilläpäin puhutaan kutimista ja kutomisesta kun muualla puhutaan neulomisesta.




perjantai 30. elokuuta 2019

Kukkia maalarinteipistä



Innostun aina kokeilemaan uusia juttuja, tällä kertaa sain inspiraation katselemalla Strömsöä. Edellisessä jaksossa tehtiin nimittäin kukkia villalangasta ja lehtiä maalarinteipistä ja rautalangasta. Jalostin ideaa ja tein koko kukan maalarinteipistä, kokeilin silti sitä lankakukkaakin mutta tykkään enemmän teipistä. 

Kukan terälehdet tehdään siis teipinpätkistä ja rautalangasta, ks. yläkuva. Tein kukan keskiosan keltaisesta kahviliinan palasesta mutta tokihan sen voi tehdä silkkipaperista tai kreppipaperista. Maalarinteipistä tehdyt terälehdet maalasin vesiväreillä sinisävyisiksi. Kukan vartena on vihreällä kukkateipillä päällystetty rautalanka.






Uusi Kama Sutra




Kama Sutra on noin 100-luvulta peräisin oleva intialainen filosofis-eroottinen kirja, josta tuli tantrisen rakkauden ja seksin opas.  Kama Sutra käsittelee aistillisia nautintoja vakavassa ja uskonnollisessa elämässä. Kama Sutra kehottaa tulemaan rakkauden taitojen erikoistuntijaksi ja hillitsemään seksuaaliset impulssinsa, sitä ihminen tulee saavuttamaan menestystä joka tasolla.  Kama Sutraan liittyy voimakkaasti myös ajatus siitä, että fyysistä universumia vastaa näkymätön voiman ja energian unversumi. 

Alkuperäinen Kama Sutra tarkasteli asioita enemmän miehen näkökulmasta mutta siihen liittyi vahvasti myös ohjenuora puolison kunnioittamisesta, vaalimisesta ja rakastamisesta. Nykypäivään nämä opastukset sopivat edelleen vaikka suhdemuotoja onkin enemmän ja erilaisia. Tärkeintä on nauttia toisesta, yhteydestä sekä ennen kaikkea seksuaalisuuden henkisistä ulottuvuuksista, seksi ei ole vain fyysinen toimenpide vaan se on kokonaisvaltainen sielun ja kehon yhteenliittyminen.

Uusi Kama Sutra on klassisen eroottisen oppaan uudelleentulkinta (Tammi 2019). Sisältö on periaatteessa sama mutta joitakin yksityiskohtia on muutettu sopimaan paremmin tähän päivään. Kirjassa käydään läpi asiat alkutekijöistä lähtien, kuten sukupuolielimet ja erogeeniset alueet, orgasmin rakenne, itsetuntemus, rakkauden signaalit, kosiskelu ja deittailu, viettely, esileikit, suutelutekniikat ja rakasteluasennot. Lisäksi tutustutaan seksileluihin, sitomisleikkeihin ja erilaisiin seksuaalisiin kivun ja nautinnon yhdistäviin tekniikoihin. Myös turvallisuus asiat on otettu huomioon, kuten myös ehkäisyvälineiden kirjo. 

Uusi Kama Sutra sisältää runsaasti  nykyaikaisia kuvia sekä joitakin alkuperäisen Kama Sutran kuvitusta. Kirja vaikuttaisi silti olevan kuvien ja tekstin sisällön puolesta vähintäänkin 2000-luvun alkupuolelta, mainintaa kun ei tästä tämän päivän eroottisesta kirjallisuudesta ole missään. Nykynaisen kamasutra taitaa olla FiftyShades, ainakin paljon viitteitä siihen suuntaan löytyy Kama Sutrankin puolelta, ja tokihan tuohon vanhaan eroottiseen oppaaseen pohjautuu likimain kaikki myöhemmät seksiin liittyvät seikat, tavat ja tottumukset.

Kama Sutraa ei ehkä ole pakko ottaa niin kirjaimellisesti mutta paljon hyvää siitä silti löytyy. Itseäni on ainakin aina kiehtonut ajatus sielun tasolla tapahtuva seksuaalinen kohtaaminen. Seksi on paljon muutakin kuin vain yhdyntä.

klassisen eroottisen oppaan uudelleentulkinta
RICHARD EMERSON
Tammi 2019





tiistai 27. elokuuta 2019

Pierun elämää



Pierun elämää

Mikä siinä on kun pierut aina jaksaa naurattaa. Ehkä ei toki kaikkia mutta monia silti.

Pierua pidätellään ja häpeillään vaikka kyseessä on ihan luonnollinen kaasujen vapautus. Joillekuille pierut tuottaa jopa suurta tuskaa, siis niiden aisoissa pitely. Ja salaa kun yrittää tuhnaista niin pepusta kuuluukin kova töräys, tai haju on vähintäänkin niin tyrmäävä ettei jää epäselväksi kenen posket ovat sävelen soittaneet.

On ilostuttavaa, että pieruista voidaan puhua avoimesti, jopa kirjoittaa niistä kirjallisen verran runoja. Vapauttavaa.

"Pitkät, paksut tai nuoret sekä harmaahapset, pyhimykset tai konnat ja etenkin lapset - jokainen, jolla on sydän, selkäranka ja suolet voi paremmin kun ulos pieraisee huolet."

Uunituoretta pieruhuumoria:

Malin Klingenberg
S&S 2019 





lauantai 17. elokuuta 2019

Minä ♥ violettia!



Coloria.net sanoo violetista mm. näin:
Violetti yhdistetään viisauteen, mystiseen ja maagiseen. 
Violetilla valolla uskotaan olevan parantava vaikutus. 
Violetin katsotaan ilmaisevan viisautta ja rakkautta.
Cair de lune (ransk.) Euroopassa 1700-luvulta käytetty nimitys kiinalaisen posliinin harmahtavan violetista lasituksesta. Tämän liitin tähän siksi, että saman niminen kappale on niin hurmaava, ihanan seesteinen ja kaunis. Sitä kuuntelen kun haluan rentoutua.

Rakastan violettia, erityisesti lämmintä punaiseen taittavaa. Mutta myös harmaaseen taittava violetti on todella kaunis sekin. Vaikka violetti on aina ollut lähellä sydäntäni en silti ole juurikaan uskaltanut käyttää sitä missään, vaatetuksessa pienissä määrin toisinkuin sisustuksessa. Olen kyllä haaveillut tällaisista tummista lämpimistä violetinsävyisistä seinistä mutta minulla ei ole ollut rohkeutta käyttää sitä. Toki vuokralla ollessamme seinäpintojen maalaus ei tullut kysymykseen mutta olisihan värejä voinut muulla tavoin tuoda sisustukseen.

Tässä talossa oli jo valmiiksi violetit seinät eteisessä, mutta pinnat olivat kuluneet ja ehostusta vailla. Oikean sävyn löytyminen oli haastavaa, kyselin ja haeskelin ideakuvien kautta oikeaa sävyä. Violetti on kuitenkin nykyään melko harvinainen väri ja ainakaan Tikkurilan värikartasta ei tummia violetteja edes löydy, siis Tunne Väri-kartasta, laajemmasta Symphony -viuhkasta sävyjä löytyi enemmän mutta sen saaminen käsiini oli haastavampaa. Teknoksen värikartassa violetit on huomioitu huomattavasti paremmin ja sävyjä löytyy enemmän. Lopulta päädyin alkuperäiseen väriin, eli Teknoksen T1143.


Tässä pientä esimakua sähläämisestäni sävyjen kanssa. Edellinen omistaja oli jättänyt kellariin talossa käytettyjen maalien loppuja ja kyselin häneltä onko eteisen maalia vielä jemmassa. Vastaus oli, että jos löydät violettia remonttimaalia niin se on sitten sitä. Minun silmäni vain ei ollut samaa mieltä, sävynumeronkaan perusteella se ei mielestäni ollut oikeaa väriä, mutta päätin kuitenkin kokeilla. No, väärää sävyähän se oli, viimeistään maalin kuivuttua sävyeron huomasi selkeästi. Olin siis enemmän kuin huojentunut kun sain Ilvesmaalien remonttimaalipurkin käsiini, juuri siinä oikeassa ja alkuperäisessä sävyssään! Oli muuten hyvää maalia, peitti jo ensimmäisellä kerralla hyvin. Ainakin ennen tummien maalisävyjen kanssa oli se ongelma, että peittävyys on ollut heikkoa, ja ehkä siitä syystä nytkin minua hieman jännitti aloittaa maalaus. Tokikin tummalle tummalla maalatessa eroa ei niinkään näe mutta maalasin myös valkoiseksi maalattua huokoista seinälevyä ja senkin tämä maali peitti hyvin. 

Maali oli rakenteeltaan paksua, täyteläistä ja valumatonta. Sitä oli helppo levittää ja käsitellä. Kiiltoaste on himmeä. Alunperin olisin halunnut kokeilla Ilvesmaalien Silkinhimmeä-maalia, jo ihan siitä syystä että se purkki on niin houkutteleva ja kaunis! Mutta Silkinhimmeässä ei ole valikoimissa C-pohjaa, joka on tarkoitettu tummille sävyille. A-pohja sisältää valkoista pigmenttiä ja se ei siis sovi tummille sävyille.

Ennen maalausta...
Talon värivalinnoissa on noudatettu vastaväriperiaatetta, ovien oranssinkeltainen sävy ja violetin ja turkoosin sävyt korostavat toisiaan. En halunnut luopua violetista koska siitä olen aina haaveillut, ja nyt kun joku oli tehnyt näin osuvat värivalinnat puolestani niin oli helppo jatkaa annetun suunnan mukaisesti.


Sähkökaappiseinä oli aiemmin valkoinen mutta halusin jatkaa violettia pintaa vielä sinnekin asti. Johtojen ja muiden kanssa on aina hieman vaikeaa kun ei tiedä maalatako päältä vai olla maalaamatta. Lopputulos ei nimittäin välttämättä ole siisti kummallakaan tavalla.


Lopputulos viimeistelyjen jälkeen on tässä...




Tämä tapetti on myös todella kaunis.  Täytyisi ostaa itsellekin pari rullaa, koska aiempien asukkaiden pikkuväki oli käynyt vetäisemässä muutamalla eri kynällä puumerkit tapetin pintaan, onneksi sain osan pois ihmesienellä.

 Palaset alkavat loksahdella paikoilleen, otin nimittäin tämän Pentikin lyhdyn eilen juuri vasta pois paketistaan, olihan se tuolla kaapissa odottanut lopullista paikkaansa jo useamman vuoden ajan.

Ja nämä kaunokaiset, kaapissa hekin ovat olleet yli kymmenen vuotta. Hui kuinka aika menee nopeaan. Nämä ovat osa tekstiiliartesaaniopintojeni lopputyötä, Intian unelmia. Ohutta puuvillabatistia, kattilassa käsinvärjättyjä ja kultaprintit ovat omaa käsialaa.

Maalatessani seiniä ajattelin pari kertaa, että onkohan tämä nyt liian ärtsy väri kuitenkin, mutta sitten havahduin, että tästä väristähän minä olen aina haaveillut. Jo opinnäytetyötä suunnitellessani ideakuvissani oli juuri tällainen tumma ja lämmin violetti ja sitä tavoittelin lopputyössänikin. Joku aika sitten tein sellaisen manifestointikuvan, johon keräsin asioita siitä millaisen unelmakodin haluan. Nyt kun tarkemmin katselen ympärilleni niin aika moni palanen on loksahtanut paikoilleen.

Kannattaa siis unelmoida, unelmat voivat toteutua!

*Yhteistyö - Ilvesmaalit *


Alkuperäinen postaus 25.9.2016

Aito Tunnelma



Luonnonmateriaalit! Ah, lempparini.

Luonnonmateriaalien tuntu, rouheus, aitous, monipuolisuus... On niin monta syytä tykätä niistä. Yksi iso syy on myös se, että luonnonmateriaalit ovat ilmaisia. Omasta pihasta kerätyt oksat, köynnökset, kukat ja kävyt saavat inspiraation puhkeamaan kukkaan. Pala rautalankaa, hamppunarua ja kukkateippiä, niiden avulla syntyy monenlaista kivaa kransseista sisustuskoristeisiin.

Gummeruksen syksyn uutuus Aito tunnelma vie lukijan inspiraation lähteille. Luonnonmateriaalit taipuvat kirjan ohjeilla koristeiksi kotiin. Välillä tuntuu, että voiko enää tulla uusia malleja vai toistuuko kirjoissa samat ideat ja ohjeet toisensa perään. Mutta aina sitä huomaa jotakin uutta. Tiina Rinteen käsissä kukat ikuistetaan kipsin avulla, järvililjat muotoutuvat palloiksi ja tähdiksi, vaahteranlehdet liiman avulla lyhdyiksi, ajopuut kuuseksi ja kävyt eläinhahmoiksi.

Lisäksi kirjassa puuhastellaan kuumaliiman, kynttilöiden ja tölkkien parissa. Kuumaliima on toki hyvä apuväline erilaisissa projekteissa mutta sitä voi sellaisenaankin käyttää koristeiden tekoon. 

Aito tunnelma keskittyy syksyyn ja jouluun, kuvista hehkuu tunnelmaa, pimeyttä, hämäryyttä ja kynttilöiden loistetta. Ideoissa paneudutaan kodin sisä- ja ulkotilojen koristamiseen, mutta puuhastellaan myös lintujen parissa tehden niille ruokintapaikkoja ja taliruokaa. Talven tullen myös jäästä tehdään taidetta. 

Kivoja ideoita kirja pullollaan. Selkeää joulun tuntua kirja aiheuttaa mikä näin elokuun puolivälissä tuntuu jotenkin liian aikaiselta. Rakastan kyllä joulua, mutta en tahtoisi vielä sanoa hyvästejä rakastamalleni kesälle.


Aito tunnelma
Koristele koti luonnonmateriaaleilla
Tiina Rinne




keskiviikko 14. elokuuta 2019

Spelttiä makeannälkään?

Kun makeannälkä yllättää on ryhdyttävä tuumasta toimeen. Sellaisia päiviä ei tosin ole paljoa johon ei herkkuhetkeä kuulu. Viime aikoina on tullut mietittyä yhä enemmän ruoan terveellisyyttä ja hyviä raaka-aineita. Mielipiteitä ja erilaisia ruokavalioita on runsaasti. Itse en halua vetää mitään tiukkaa linjaa, jota noudattaisin vaan otan eri vaihtoehdoista ne itselleni parhaimmat ja yhdistelen niistä omanlaisia kokonaisuuksia. Vaihtoehtojen runsaus tuo onneksi mukanaan sen edun, että reseptien raaka-aineita pystyy melko helposti vaihtelemaan itselleen sopiviin vaihtoehtoihin.

Pienikin muutos parempaan on aina hyvä asia. Esimerkiksi perinteisen vehnän sijaan voi valita spelttituotteita. Tutkimusten mukaan vehnään verrattuna speltti on proteiinipitoisempaa ja se sisältää vähemmän tiettyjä lyhytketjuisia hiilihydraatteja, jotka voivat joillekin ihmisille aiheuttaa vatsaoireita. Speltti sopii hyvin myös diabeetikoille ja painonhallinnan kanssa kamppaileville, koska se hillitsee makeannälkää, speltti sisältää myös runsaasti B-vitamiineja. Maussakin eron huomaa, speltti on maultaan maukkaampaa.

Makeannälkä ja speltti ei siis kuulosta ehkä sopivalta parilta, mutta minun tapauksessani tuskin mikään saa hillittyä herkkuhimojani. Usein tulee syötyä syömisen ilosta.

Tein spelttihiutaleista jättikokoisen kauralastun, jonka kuorrutin kinuskilla. Raikkautta makealle antavat mustaherukat, matcha taas antaa mukavasti väriä ja näköä.

Kauralastut

2 dl isoja spelttihiutaleita (Birkkalan tila)
0,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 rkl ydinspelttijauhoja
1 muna
50 g voita

Sulata voi ja lisää joukkoon muut aineet. Sekoita tasaiseksi massaksi. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille isoksi, ohuehkoksi kiekoksi ja paista uunin ylätasossa 200*asteessa noin 5 minuuttia, tai kunnes keksi on kypsä. 

Kinuski
2 dl kuohukermaa
1,5 dl intiaanisokeria
Ripaus merisuolaa

Keitä kinuskia keskilämmöllä noin 15 minuuttia, tai kunnes haluttu paksuus on saavutettu. Kaada lämmin kinuski kauralastun päälle ja levitä se koko pinnalle. Pyöräytä myllystä ripaus merisuolaa kinuskin päälle. Leikkaa lastusta annospaloja ja lisää päälle herukoita ja halutessasi matchajauhetta.


Yhteistyössä Birkkalan tila



tiistai 13. elokuuta 2019

Helppo omenahillo


Sain anopilta omenien lisäksi helpon omenahilloreseptin. Siinä omenoita ei keitetä vaan ne kypsennetään uunissa. Helppoa ja vaivatonta. Kiertoilmauunissa voi kypsentää samalla kertaa useammankin pellillisen.


Helppo omenahillo uunissa:


2 litraa omenoita
0,5 dl sokeria

175*astetta ja 30-40minuuttia.


Poista omenoista siemenkodat ja lohko omenat uunipellille. 
Ripottele sokeri päälle ja laita omenat uuniin

Kun omenat ovat tarpeeksi pehmeitä ota ne uunista pois ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Annostele pusseihin tai rasioihin, jäähdytä ja pakasta. 

Omenahillo sopii moniin jälkiruokiin, leivontaan, ruoanlaittoon tai vaikka sellaisenaan leivän päälle!

Alkuperäisessä ohjeessa muuten sokerin määrä oli jopa 2 dl. Minä pudotin sen suosista alle desiin. Toki omenien happamuus vaikuttaa asiaan, eli mitä happamempia, sitä enemmän sokeria voi tarvita. Ja maun mukaan jokainen saa hillonsa maustaa, sokerin lisäksi hilloon sopii kaneli. Itse jätin sen pois, koska en vielä tarkasti tiedä mihin hillon aion käyttää.

Hillon teko onnistuu tietysti myös hellalla kattilassa mutta uunipellille mahtuu enemmän omenoita eikä uunia tarvitse vahtia samalla tavalla kuin kattilaa, jota täytyy aina välillä hämmentää. Hilloon voi myös yhdistää muitakin hedelmiä, minä laitoin toiseen erään kourallisen luumuja ja hyvää tuli, väriäkin heti enemmän.

Satoisaa syksyä!