lauantai 19. kesäkuuta 2021

Kukoistava noita





Kukoistava noita on jatkoa kahdelle edelliselle Suomessa ilmestyneelle Arin Murphy-Hiscockin kirjalle: Vihreä noita (ilm.Suom. 2018) ja Kodin noita (ilm. Suom. 2020).

Tässä uudessa kirjassa keskitytään itseen ja itsensä hyvinpitelyyn, itsensä arvostamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, kun taas Vihreä noita keskittyi yleisesti yrttien, kukkien, eteeristen öljyjen ja muiden taikavoimien maailmaan, ja Kodin noita kotiin ja keittiöön.

Oikeastaan tämä kolmas kirja on se kaikkein tärkein, koska itsensä arvostaminen ja rakastaminen on se tärkein asia, ja se on se vakaa pohja hyvän tekemiseen myös muille. Ja tämä on yksi magian päätavoitteista.

Kukoistava noita auttaa minua ja sinua tunnustelemaan ja tutkimaan keinoja itsemme löytämiseen ja oman ajan pyhittämiseen. Se opettaa myös elämään hetkessä, tietoisesti, ja muistuttaa oman monitahoisen hyvinvoinnin arvostuksen tärkeydestä. 

Kirjasta löytyy lukuisia harjoituksia, loitsuja ja rohtoja oman tasapainon löytämiseen, uudelleenlataukseen, haitallisen käytöksen tutkimiseen ja sen tervehdyttämiseen. Kirjasta löytyy myös meditaatioharjoituksia. Kuten vihreän noidan elämässä ylipäänsä, niin myös tässä kirjassa korostetaan luonnon merkitystä meidän elämässämme kokonaisvaltaisesti, henkisellä, fyysisellä, tunne- sekä psyykkisellä tasolla. Luonto on itsessään maaginen ja täynnä ylitsepursuavaa voimaa ja ihmeellisyyttä.

Hahmota hyvinvointisi edistämisen tavoitteet: terve mieli, sielu ja keho.
Päästä irti syyllisyydestä, tutustu maagisiin tekniikoihin oman hyvinvointisi edistämiseksi.
Tee hyvinvointivihko ja täytä se voimalausein.
Helli sisäistä lastasi, luo hyvinvoinnin aarrepussi.
Hyväksy epäonnistuminen, löydä tasapaino, määritä omat rajasi.
Pidä huolta ravinnostasi, löydä teen hyödyt.
Hoida kehosi tärkeintä suojaa eli ihoa erilaisin voitein ja kylvyin.
Luo henkinen mielikuvataulu, muista rukoukset ja meditoi.
Hyödynnä luontoa ja vuodenaikojen energioita, auta luovuuttasi kukoistamaan, askartele luonnosta.
Tee kotiisi elementtitasapainotus, puhdistus ja suojaus.
Tutustu aromaterapiaan ja valmista erilaisia öljyjä ja suitsukkeita.

Kukoistava noita on jaettu viiteen tärkeään pääotsakkeeseen, jotka kaikki liittyvät hyvinvointiin niin magian, mielen ja tunteiden, fyysisen, henkisen ja kodin näkökulmasta. Kaikkiin näihin liittyy runsaasti erilaisia mutta helposti toteutettavia tehtäviä ja harjoituksia. 
Reseptejä kirjasta löytyy niin ravintoon liittyen kuin myös ulkoisesti otettaviin kehon nautintoihin kuten kylpyhetkiin ja ihon kuorintaan.

Kirjaa on vaikea tiivistää lyhyesti, koska asiaa on paljon ja sisältö on runsas. Tokikaan tarkoituskaan ei ole oppia kirjaa ulkoa vaan se on opas, joka kulkee arjessa mukana ja sieltä poimitaan aina se tieto mitä kulloinkin tarvitaan. 

Jos sana 'noita' herättää sinussa epämääräisiä tuntemuksia, niin unohda ne. Vihreä noita toteuttaa elämäänsä kuten kuka tahansa toista ja itseään arvostava henkinen olento. Vihreä noita kulkee vihreää polkua ja on tietoinen siitä, kuinka luonnon energia virtaa hänen elämänsä ja ympäristönsä läpi. Hänen elämänkatsomuksensa koostuu kolmesta käsitteestä: maa, ihmiskunta ja hän itse. 


Kirjailijasta... 
Arin Murphy-Hiscock on kirjoittanut useita vihreään noituuteen liittyviä kirjoja ja toiminut aktiivisesti henkisyyden alalla jo yli 20 vuoden ajan.



Murphy-Hiscock, Arin
Kukoistava noita
Kattava opas oman kehosi, sielusi ja noituutesi vaalimiseen







sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Päivän väistyessä...

elämä, suru, kaipaus, ystävyys, perhe

Kokeilen miltä tuntuisi taas palata blogin pariin. Halu kirjoittaa katosi samalla kun menetin kolme vuotta sitten yllättäen vanhempani. En nähnyt enää mitään syytä käyttää luovuutta ja luoda sisältöä tänne. Blogi oli alunperinkin ikään kuin kuvallinen päiväkirja, muistojen päivitystä varten. Omaksi iloksi ja jos tekemisistäni joku toinenkin sai ideoita ja inspiraatioita niin hyvä niin.

Luovuuden menetyksen tuska on ollut suuri nämä kolme vuotta. Mutta uupumus oli tehnyt hyvän perustuksen jo ennen tätä ajanjaksoakin. Yritin silti pysytellä pinnalla, kaikin voimin jotta en uppoaisi pinnan alle. Nuo yllättävät menetykset sitten veivät minut viimein mennessään. Ja yhä ajelehdin. Teillä tietämättömillä.


Havahduin tällä viikolla siihen, että kolme vuotta näyttäytyy siinäkin, kun nuorimmainenkin lapsistani päätti esikoulun. Esikoinen oli eskarilainen kun vanhempani jättivät meidät. Eskaria oli silloin enää pari kuukautta jäljellä kun kaikki muuttui, ennalta arvaamatta ja yhtäkkiä. En muista tuosta ajasta juuri mitään. Muutoinkin jo tuolloin olin tuntenut, että ohjakset alkaa tippumaan enkä saa otetta asioista siten kuten tahtoisin (tai kuten itseltäni vaadin).

Töissä yhtenä päivänä ikävä, suru, lohduttomuus valtasi mieleni kun mietin, mistä kaikesta jäämme paitsi, mistä kaikesta lapseni jäävät paitsi kun ennen niin läheiset ja rakkaat isovanhemmat eivät enää ole luonamme. Eivät näe kun lapsenlapsensa kulkevat eskari- ja kouluteitään. Eivät näe miten nuorimmainen päättää esikoulun, tai esikoinen kolmosluokan. On ihan järkyttävän epäreilua, että lapseni joutuivat noin pieninä luopua elämänsä tärkeimmistä ihmisistä. On epäreilua, että heiltä puuttuu se mitä muilla vielä on. Että minulta puuttuu se mitä muilla vielä on. 

Koen oloni hyvin yksinäiseksi. Minulla ei ole enää turvaverkkoa, tai lähipiiriä joka tuntee ja tietää minut. Tietää ja myötäelää elämääni. Tietää tunteeni, ymmärtää ja kokee asioita itsekin samoin. Nyt olen yksin, enkä voi jakaa vaikeita tai haastavilta tuntuvia asioita heidän kanssaan. Tuntuu ettei kukaan ole minun puolellani, ei pidä minusta huolta. Ihan yhtälailla aikuisista tulee pitää huolta niinkuin lapsistakin huolta pidetään. Yhtä lailla me tarvitsemme lohtua, läheisyyttä, ymmärrystä ja rakkautta. Jos nuo asiat puuttuu, on elämä kaikinpuolin aika tyhjää. 

Tähän kolmeen vuoteen liittyy vielä kolmaskin menetys...menetin läheisen ystäväni. Hän tunsi minut, hänelle pystyin puhua kaikesta ja häneltä sain paljon takaisin. Hän on minulle rakas, edelleen ja ainaoleva. En silti menettänyt häntä samalla tavalla kuin menetin vanhempani. Mutta yhteytemme on tauolla. Eikä siihen liittynyt edes riitaa tai erimielisyyksiä. Menetyksen syy on oikeastaan ihan turha, ja kummallinen. Mutta sitä elämä kai toisinaan on. Kummallisia toisiinsa liittyviä palasia, jotka ohjailevat elämäämme. Järjettömyyttä ja epäreiluutta. Kaikkeen emme voi vaikuttaa, elämää ohjaa jotkin suuremmat voimat. 

Mietin silti, viime aikoina enemmänkin, että kun yhteyttä ei ole täysin menetetty, niin voisiko sen avata uudelleen? Mutta mistä tietää kannattaako. Voiko. Onko minulla lupa siihen. Rohkenenko. Rikonko jotakin olemalla rohkea. Paljon pohdittavaa.. Ja mietin sitäkin, että miettiikö tuo toinen ihminen kenties sitä samaa. Miettiikö ottaisiko yhteyttä, kehtaako, voiko. Välimatka voi kasvaa isoksi, huomaamatta ja silloin kun sen huomaa, voi olla jo liian myöhäistä. Tai ainakin tuntua siltä. Toisaalta koskaan ei ole liian myöhäistä, sanotaan. Ja jos tämä olisi elokuva, sanoisin sen hahmoille, että tehkää jotakin! Ottakaa askel kohti toisianne kun kuitenkin asiaa mietitte. 

Sittenhän sen näkee.

dr.Pepper sammuttaa janon