Sieniä ja ihmisiä

Tykkäätkö sienistä vai kierrätkö ne kaukaa? Tunnistatko muitakin kuin kärpässienen?

Joko olet saanut sienisaalista tälle vuotta?

Meitä sieni-ihmisiä on moneen junaan, osa rakastaa sieniä ja sienestystä, osa taas karsii kaiken sieneen viittaavan lautaseltaan sivuun. Itse kuulun ensimmäisiin. Rakastan metsässä kulkemista ja sienestystä. Jos en syksyllä pääse kangassienijahtiin, tuntuu kuin jotain tärkeää jäisi kokematta ja tekemättä. Sieniä en niin kovin hyvin tunne, mutta ne mitkä tunnen, kerään kassini pohjalle. Niitä on muun muassa kangassienet, karva- ja mustarouskut, kantarellit ja herkkutatit. Sienilajejahan oikeasti olisi vaikka miten paljon jos vain tietäisi mitkä kelpaavat ravinnoksi ja mitkä ovat myrkyllisiä.

Kyllähän se hieman pelottaa, että syötävällä ja herkullisella sienellä voi olla tappava ulkonäkokaimansa, ja se pelko lamaannuttaa aina hetkiseksi kun asiaa pohtii.

Mutta sitten taas herää iso mielenkiinto niitä muita syötäviä lajikkeita kohtaan, joita metsä on pullollaan mutta joista ei tiedä, joita ei ole joko tajunnut kerätä tai ei vain ole tiennyt, että niitä voi syödä. Ja sellaisia lajikkeita on vaikka millä mitalla. Sienikirja ei välttämättä auta asiaa, mutta kyllä siitäkin silti hyötyä on metsässä. Silti sellaiset lajikkeet kannattaa jättää keräämättä,
joista ei ole ihan täysin varma.
Luin Sieniä ja ihmisiä -kirjaa ja tutkailin kirjan sivuilla esiteltyjä rouskuja. Koin pienoisen yllätyksen, koska sentään kangasrouskut luulin tuntevani täydellisesti. Mutta mitenkäs kävikään, enää en ole ihan varma olenko sittenkin kerännyt sikurirouskuja, ne kun näyttävät ihan kangasrouskuilta. Ja ehkä kassini pohjalle on joskus eksynyt myös lakritsarouskuja, joita siis olisi parempi välttää, koska ne voivat aiheuttaa vatsanpuruja. Ja juurikin kangasrouskuista minulle on joskus tullut vatsa kipeäksi. Ehkä tässä syy. Muistan kyllä pohtineeni sammaleitten seassa kyykistellessäni, että onkohan tämä nyt samaa lajiketta ollenkaan, mutta saattanut silti heittää ne muiden joukkoon. Kirjassa muuten mainittiin, ettei kannattaisi käyttää muovipussia vaan sankoa tai pärekoria, ja mielellään jokainen lajike omaan osastoonsa.

Kirjassa on ihania sienireseptejä, joista ainakin sienipiiraat heti herätti mielenkiintoni. Ja olisihan se nyt ihan huippua päästä oikeasti maistelemaan eri lajikkeita oikein kunnolla. Kirjassa mauista ja vivahteista mainitaan mm. pähkinäinen, curry, äyriäiset ja sitruunainen. Ei sitä heti ensiksi tulisi mieleen, että näitä makuja voisi havaita sienissä. Ja se, että pääsisi maistamaan sienien ominaismakuja ilman, että niitä on peitelty kermaan. Monen sienen maustamiseen nimittäin riittää suola ja pippuri. Ja kun oppii tunnistamaan sienten ominaistuoksut ja -maut, oppii myös vahvistamaan niitä eri maustein ja kypsentämistavoin.

Sieniä ja ihmisiä -kirja on kiehtova kokonaisuus laajaa sienitietoutta, erilaisia ihmisiä ja tarinoita, sekä runsaasti herkullisia sienireseptejä, joita et välttämättä ole aiemmin nähnyt.

Sieniä ja ihmisiä oli Glorian ruoka & viini –lehden vuoden keittokirja(2014) sekä Vuoden kaunein kirja –nominaatti.

Mikä on sinun lempisienesi?

Mihin sieneen tahtoisit tutustua paremmin?