Luonnonväriaineet
Riikka Räisänen, Anja Primetta, Kirsi Niinimäki
Luonnonväriaineet on todella kattava ja laaja kasvivärjäykseen
perehtynyt teos, joka sopii hyvin myös oppikirjaksi alan kouluihin ja koulutuksiin.
Kirja on jaettu kolmeen osaan: ensimmäisessä osassa käsitellään väriaineiden
lähteitä eli mistä kasvista saadaan mitäkin väriä. Toinen osa pitää sisällään
käytännön ohjeita värjäykseen ja kankaanpainantaan ja kolmannessa osassa
tarkastellaan luonnonväriaineiden teknologiaa, perehdytään tarkemmin luonnon väriaineisiin,
niiden ominaisuuksiin, värjäyksen ja kankaanpainannan prosesseihin sekä
väriaineiden tuottamisen haasteisiin.
Sininen, punainen, keltainen, vihreä, ruskea ja musta. Kaikkiin
näihin väreihin on mahdollista saada väriaineita luonnosta. Kukat, puut, sienet
ja levät on esitelty tarkasti, luonnontieteellisiltä, maantieteellisiltä ja historiallisilta
ominaisuuksiltaan.
Toisessa osassa kerrotaan alusta lähtien koko
värjäysprosessi. Tekstiilikuitujen esikäsittelystä väriliemen valmistamiseen ja
puretteiden ja muiden apuaineiden esittelyyn. Ja tietysti myös erilaiset
värjäysreseptit on esitelty kirjan sivuilla.
Luonnon aineksilla värjääminen tuntuu hyvin
mielenkiintoiselta ja olisi enemmän kuin mukavaa päästä testaamaan kirjan
ohjeita ja teoriaa käytännössä. Indigovärjäys on jonkin verran tuttua, ja olenkin
käynyt indigovärjäys-kurssin. Kirjaa lukiessani en huomannut puhuttavan kovinkaan
paljon lipeän vaaroista, mutta tuolla mainitsemallani kurssilla käytössämme oli
runsaat suojavarusteet aina kaasunaamarista lähtien ja värjäysliemet
valmistettiin laboratorio-olosuhteissa, lipeäliemet painekaapeissa. Indigohan
ei itsessään ole terveydelle haitallista
mutta värjäyksessä käytettävä lipeä
sen sijaan on.
Vaikka Luonnonväriaineet –kirja onkin kattava ja
ammattitasoinen teos, en silti välttämättä lähtisi omin nokkineni testaamaan
luonnon väriaineilla värjäämistä, vaikka aiempaa kokemusta luonnonväriaineilla
värjäämisestä löytyykin. Tarvitsisin taustatueksi vaikkapa värjäyskurssin,
jossa voisin palauttaa mieleeni värjäyksen periaatteet ja käytännön jutut.
Muistelen opettajani sanoja siitä, että luonnon väriaineet
eivät välttämättä ole ekologisempi tai parempi vaihtoehto, koska värjäyksessä
käytettävät apuaineet ovat melko haitallisia ja terveydelle vaarallisia. Myöskään
veden ja sähkön kulutuksen kannalta kasvivärjäys ei välttämättä ole aina ekologisin vaihtoehto. Mutta kasvivärjäyksen henkeenhän sopisi vallan mainiosti nuotio ja
pata, eli värjäyksen voi aina suorittaa myös ulkona nuotion loimussa. Sellaisen
kokemuksen minäkin tahtoisin saada.
Nämä kaikki seikat kirjassa on kuitenkin huomioitu, ja kolmas osa käsittelee aihetta tarkemmin. Kirjassa
esitellään tarkasti värjäykseen soveltuvia kasveja, niiden heikkouksia ja
vahvuuksia, sekä myös sitä, mihin muuhun tarkoitukseen kyseisiä kasveja voidaan
käyttää. Ajatuksena on siis ekologisuus ja kasvien kokonaisvaltainen
hyötykäyttö. Ympäristön hyvinvointi on niin ikään tärkeässä roolissa.
Kehitettävää on vielä paljon,
mutta paljon on silti jo tutkittu ja
tuotekehittelyä tapahtuu kaiken aikaa.
Kirja on visuaaliselta ilmeeltään näyttävä.
Luonnonläheinen ja rouhea.
Tykkään kirjan paksuista kansista, jotka on jätetty pelkistetyn huolitelluiksi.
***
"Ihminen on värjännyt vaatteita ja muita tekstiilejään jo vuosisatoja. Raaka-aineet tähän on saatu ympäröivästä luonnosta, mutta synteettisten väriaineiden yleistyttyä 1800-luvun lopulla luonnonväriaineiden käyttö loppui lähes kokonaan.
Luonnonväriaineiden mahdollisuuksiin on havahduttu nyt uudestaan. Ne ovat uusiutuvia raaka-aineita, joita käyttämällä ympäristö voidaan ottaa entistä paremmin huomioon
tuotantotapoja kehitettäessä.
Luonnonväriaineet tuo esille luonnonvärien monipuolisuutta ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia erilaisissa tekstiileissä.
Perinteisesti luonnonväriaineet on yhdistetty pienimuotoiseen käsityöläisyyteen, mutta nykyään niitä voidaan hyödyntää jopa teollisen mittakaavan tuotannossa. Luonnonväriaineet sisältää useita reseptejä, joissa näytetään konkreettisesti sanoin ja kuvin, mitä kaikkea tekstiilin värjäämiseen kuuluu kasvin poimimisesta aina lopulliseen kankaaseen asti. Teoksessa esitellään väriaineiden lähteistä niitä kasveja, sieniä ja leviä, jotka kasvavat Suomen luonnossa tai soveltuvat viljeltäväksi ainakin maan eteläisissä osissa.
Samalla värjäyksen teoriaa tarkastellaan seikkaperäisesti kemian ja fysiikan näkökulmista. Pohditaanpa teoksessa myös, miten luonnonväriaineilla värjättyjä vaatteita voitaisiin parhaiten markkinoida kuluttajalle.
Käsillä on ensimmäinen suomenkielinen teos, jossa paneudutaan kattavasti ja monitieteisesti luonnonväriaineisiin tutkimuksen ja teorian näkökulmista. Se sopii tietokirjaksi värikasveihin ja luonnonväriaineiin vihkiytyneille sekä värjäysoppaaksi harrastajille. Yhtenä tavoitteena on ollut tuottaa oppimateriaalia taide-, käsityö- sekä luonnonvara-alan koulutuksiin."
Tiedote - Maahenki