perjantai 26. syyskuuta 2014

Hyvää Joulua!

Rakastan valon kautta, mutta rakastan myös pimeneviä iltoja, 
tähtitaivasta ja kynttilöiden luomaa tunnelmaa. 


Rakastan Joulua! 

Syksyn tultua on ihana aloittaa jouluun valmistautuminen. Se on sellainen tietynlainen tunne- ja olotila. Haen kirjastosta kasan joulu-, sisustus-, askartelu- ja ruokakirjoja ja sukellan etsimään uusia ideoita ja ennen kaikkea pääsemään sisään siihen tiettyyn fiilikseen.

Tämä kirja täyttää kaikki toiveeni. 
Se on visuaalisestikin jo todella näyttävä. En voi muuta kuin (kateellisena) ihastella miten valokuvaaja on saanut luotua niin kauniita ja vangitsevia kuvia,
miten ammattilaiset ovat luoneet niin herkullisia, kutsuvannäköisiä reseptejä ja 
miten kirjan tekijät ovat osanneet luoda näin kauniin teoksen.  
Tämän kirjan syö jo pelkällä katseellaan.

Kuviin ja ulkoasuun on siis panostettu paljon ja se kannattaa. Kirja on yksi tämän kauden näyttävimmistä teoksista! Ja kaiken lisäksi kirja sisältää reilusti yli sata herkullista ja houkuttelevaa reseptiä jouluisista juomista alkupaloihin ja pääruoista jälkiruokiin, unohtamatta leivontaa, makeisia ja löytyy kirjasta myös muutamia ideoita jouluaskarteluihin.

Kirjan lähtökohtana on ollut luoda annoskooltaan järkeviä reseptejä niin, että turhaa hävikkiä ei tulisi, eikä tähteitä tarvitsisi syödä loppiaiseen saakka. Reseptit sopivat niin arkeen kuin juhlahetkiin. Resepteissä on otettu huomioon myös se mitä niistä mahdollisista tähteistä voi saada aikaan, koska tiedämmehän sen, että ruokaa ei saa heittää roskiin. Ainakin itse sitä yritän parhaani mukaan noudattaa. Varsinkin joulun alla moni pienituloinen perhe saattaa kokea kaiken jouluhäslingin raskaana – kaikilla ei ole varaa tuhlata turhuuksiin.

Reseptit ovat mielestäni moderneja, nykyaikaisella twistillä kuorrutettuja perinteitä. Jouluhan ei ole joulu ilman kanelin tuoksua.

Minä olen niin makean perään, että aloitin kirjankin lukemisen lopusta päin, ja siellähän ne ihanat makeat jouluherkut tässäkin kirjassa olivat. Aion kyllä kokeilla ainakin taateli-kookospalloja,  karpalotoffeeta ja jäädytettyä minttusuklaakakkua. 
Ah!

Hyvää Joulua – Teresa Välimäki & Johanna Lindholm – Wsoy

Arvostelu tehty arvostelukappaleen pohjalta.

Suvikukka2014

Minne matka lapanen?

Hämmentynyt olo. Mikä tämä kirja oikein on? 
Ensiselaamalla se tuntuu lähinnä hieman turhalta. Miksi painattaa näin iso kirja, jonka sisältö on pelkkää kokosivukuvaa ja muutama lause siellä täällä.


Kirja kertoo lapasen matkasta. Pieni lapanen on eksynyt, mutta onnekseen se kohtaa metsässä tammenterhon, josta saa seuralaisen.

Annoin teokselle kuitenkin toisen mahdollisuuden. Avasin kannen ja tarkastelin näkemääni. Havahduin. 
Maisemat eivät olekaan pelkkiä maisemia vaan ne ovat käsin rakennettuja pienoismaailmoja. 
Kirjan tekijä Suvi-Tuuli Junttila on luonut erilaisia maisemia paperin, 
villan ja luonnonmateriaalien avulla. Ja näihin maisemiin on saatu hyvin vangittua monenlaisia hetkiä ja tilanteita. Todentuntuista.

Kirja on oikeastaan todella suloinen! Tunnelmiin on helppo sukeltaa ja kuvituksen luomiin tunnetiloihin on helppo samaistua. Pikkuinen lapanen on varsin liikuttava hahmo, ja hänen ystäviin, pullonkorkkiin ja pieneen tammenterhoon ihastui kolmivuotias poikammekin. Hän on monena aamuna tahtonut lukea ”korkkikirjaa” ja hän tahtoo tietää mihin korkki katoaa.

Suosittelen kirjaa niin aikuisille – pysähdy hetkeksi. 
Ja lapsille, onhan siinä kauniita ja mielenkiintoisia kuvia ja hahmoja,
 mutta myös kiinnostava pieni tarina.

Taivaalta alkaa leijailla lumihiutaleita. Pian koko kaupunki peittyy lumeen. 
Katulampun valossa jotain outoa pilkistää lumen alta. 
Se on vielä lämmin.

Arvostelu tehty arvostelukappaleen pohjalta
.
Minne matka lapanen? – Suvi-Tuuli Junttila – Schildts & Söderströms

Suvikukka2014

torstai 25. syyskuuta 2014

Väritystekniikka - Arvostelu


Tahtoisitko osata värittää kauniisti, tehdä luonnollisilta näyttäviä varjostuksia ja häivytyksiä? Jos vastasit kyllä, sinun kannattaa tutustua uuteen Korttien Väritystekniikka -kirjaan, jonka on kirjoittanut askartelua harrastava Marika Hauhtonen. Marika sanoo olevansa elävä todiste taiteellisesti lahjattomasta värittäjästä, josta viiden vuoden harjoittelun jälkeen tuli lopulta värityskirjan tekijä.
Kirja keskittyy leimakuvien tekemiseen ja värittämiseen, mutta samat tekniikat pätevät missä tahansa värittelyssä, olet sitten piirtänyt kuvat itse tai vain leimaillut. Kirja käsittelee monenlaisia eri välineitä puuväreistä tusseihin, mustetyynyistä nestemäisiin musteisiin. 

Distress Ink, Caran d'Ache Pablo, Copic ciao, Prismacolor premier, Derwent Inktense.
Kuulostaako monimutkaiselta? Ainakin melko vierailta itselleni. Olenhan toki näihin nimiin törmännyt aikaisemmin esimerkiksi Facebookin askarteluryhmissä, mutta henkilökohtaisesti melkeimpä kaikki näistä merkeistä ja välineistä on itselleni vieraita. Siksi onkin mukava nähdä käytännön kautta miltä nämä välineet näyttävät ja miten niitä käytetään, ja kaikki tieto yksien kansien välissä.

Kirjan koko oli ainakin itselleni yllätys. Odotin postiluukusta kolahtavan ohkaisen kirjasen, mutta todellisuudessahan opus on miltei 300 sivuinen teos.

Marikalla on homma hallussa, ja värittäminen sujuu. Lopputulokset ovat kauniita, kuin tietokoneella väritettyjä. Lukija pääsee seuraamaan kirjan vaihe-vaiheelta-kuvien kautta miten väritys etenee, millä värillä ja miten väritetään hiukset, vaatteet, iho ja taustat.
Opastukset ovat silti ehkä hieman liian pelkistettyjä aloittelijalle, ja kaipaisin enemmän kuvia ja ohjeistuksia siitä miten kuvat käytännössä väritetään. Tahtoisin nähdä välineiden käyttöä kuvissa. Mutta tokihan se niin on, että käytännön ja oman kokemuksen kautta vasta tietää onko värittäminen helppoa vai vaikeaa, miten värit käyttäytyvät ja miten mitäkin välinettä käytetään.
Jäin kaipaamaan myös ohjeistuksia miten väritetään mustetyynyjen avulla.

Itselleni muutoinkin oli aika mielenkiintoinen kokemus tajuta, että hei, näitä leimasinkuvia oikeasti väritelläänkin. Itse olen vain leimannut ja ajatellut sen olevan siinä. En ole oikein koskaan ajatellut, että kuvia pitäisi värittääkin. Ja kun seuraa värittäjien töitä, niin ne ovat monesti todella laajoja, monitahoisia ja aikaavieviä. Silloin herää helposti ajatus – mikset tulosta valmista kuvaa, valmiiksi väritettynä? Mutta oma kädenjälki on silti aina uniikki, ja kyllä itsekin mieluummin teen itse kuin annan valmiina ostetun tuotteen.

Visuaalisesta ilmeestä sanoisin sen verran, että osa kuvista oli todella pimeitä. Olettaisin, että kirjassa ei ole käytetty ulkopuolista valokuvaajaa, ja syy voi olla siinä. Hajontaa kuvien valotuksissa nimittäin on. Lähinnä ikävä juttu sen takia, että hienot työt jäävät sameuden taakse piiloon. Mietin myös miksi osa sivuista on selkeän puhtaita, eli leimakuvat/työvaiheet ovat valkealla pohjalla, kun taas suurimmaksi osaksi työvaihekuvat ovat erillisinä kuvina kirjan sivuilla, ei siis upotettuina. Tätä on hieman vaikea selittää, amatööri kun itsekin olen, mutta sen selkeän eron huomaa kun katsoo sivuja 28-35 ja vertaa niitä muihin kirjan sivuihin.

Nyt sitten vain värittelemään ja testailemaan! Kirjasta saa muuten kivoja ideoita erilaisiin korttiaskarteluihin ja itselleni ainakin oli mieleen tuo ilman rajoja -tekniikka, sitä täytyykin heti kokeilla.

Arvostelu tehty arvostelukappaleen pohjalta.

Korttien väritystekniikka – Marika Hauhtonen – readme.fi

Suvikukka2014


P*skis 247.


Tämän viikon p*skishaasteen aiheena on alla oleva luonnos.
Itse osallistun mukaan haasteeseen yllä olevalla työlläni 
"Be Who You Are".



Terkuin,
Suvikukka2014

Psst! Seikun bloginamusia tarjolla täällä!

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Huivileikki - arvostelu


Kuin menninkäisten ja metsänneitojen tanssi. 
Sellaiseen maailmaan Huivileikki minut ohjaa.
Kauniita kuvia, luonnonläheisiä värejä, ihanan boheemeja huiveja.

Veera Välimäen Huivileikki kirjassa on esiteltynä reilu 20 erilaista ja persoonallista huivimallia. Jokainen niistä on kaunis katsella, ilo silmälle. Malleissa on käytetty vain luonnonkuituisia lankoja, villaa, merinovillaa, silkkiä, kasmiria.
Kannessa lukee alaotsikolla ”Huiveja käsinvärjätyistä langoista” ja siltä ne näyttävätkin, hyvin luonnollisen kauniilta ilman shokeeraavia värejä. Huiveissa toistuu luontoa mukailevia muotoja: aallokkoa, karheaa kallionpintaa, pehmeää sammalta – raitaa, palmikkoa, pitsimäistä pintaa ja fyrryä.

Malleja on niin naisille, miehille kuin lapsillekin.

Visuaalinen ilme on kaunis ja rouhea. Kannet ovat ihanan pelkistetyt.
Kuvia on paljon ja ohjeet ovat selkeät.

Minä vain jään aina pohtimaan, että kannattaako nykyään tehdä itse näin laajoja ja isoja neuletöitä. Langat ovat nimittäin varsin kalliita ja yhden huivin hinnaksi tulee helposti useita kymmeniä euroja, kaupat kun ovat pullollaan valmiita tuotteita ja niitä saattaa saada kymmenen euron molemminpuolin. Mutta eihän tietenkään luonnonkuituisia niin halvalla saa, kyllähän ne maksavat, ja siihen verrattaen itsetehtynä saa vastaavan tuotteen halvemmalla kun itselle ei tarvitse tekopalkkaa maksaa. Ja jos neulominen on ihmiselle sydämen asia, niin uskon, että silloin tekee vaikka ja mitä, kuluja mittaamatta.

Kirjan nimen ja alaotsikon perusteella itselleni tuli mielikuva, että kirjassa käsiteltäisiin myös lankojen kotivärjäystä, mutta todellisuudessa värjäys ei kuulu kirjan sisältöön, ainoastaan siten, että jokainen työ on luultavimminkin tehty käsinvärjätyistä langoista, ja takasivuilta löytyykin linkkejä mistä lankoja voi tilata tai ostaa.

Kirjan on kustantanut Atena.

Arvostelu tehty arvostelukappaleen pohjalta.

Suvikukka2014


Tiedote:

Veera Välimäki: 
HUIVILEIKKI – Huiveja käsinvärjätyistä langoista

Huivileikki tarjoaa kokoelman yksinkertaisen tyylikkäitä huiveja röyhelöisestä frillahuivista graafisen selkeään kolmiohuiviin ja muhkeaan tuubihuiviin. 

Vuoden käsityöläiseksi vuonna 2012 valitun Veera Välimäen neulemalleissa näkyy luovuus ja rohkeus: Neulontasuunta saattaa muuttua yllättäen, tai huivin muoto syntyy orgaanisesti neulonnan edetessä. Näissä ohjeissa ainaoikeankin neulominen on jännittävää!

Veera Välimäen modernit neulemallit ovat menestyneet Suomessa ja maailmalla. Hänen edellinen kirjansa Lankaleikki ilmestyy myös Yhdysvalloissa. 

Atenakustannus

Herukkaiset pellavaliinat


Äidin vanha pellavahame sai uuden elämän lautasliinoina.
Painoin omalla printilläni lautasliinoihin herukkakuviot, harmaalla painopastalla.

Kokeilin ensin kääntää ja ommella reunat, mutta mielestäni siitä tuli liian raskas, 
joten lopulta päätin vain siksakata kolmipistesiksakilla liinojen reunat.

Lopuksi kiinnitin kuviot, pesin liinat ja silitin suoriksi.
Lautasliinojen reunat saivat jäädä huolittelemattoman näköisiksi.



Suvikukka2014

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Pipot ja baskerit - Kirja-arvostelu


PIPOT JA BASKERIT – HILPI KOIVISTO
Virkkaa veikeitä päähineitä naiselle, miehelle ja lapselle


Paljettia, kukkaa, kiemuraa ja raitaa. Monenlaista erilaista pintaa. 
Näitä kaikkia ja paljon muunlaisia päähinemalleja löytyy Pipot ja Baskerit –kirjasta. 

Kirjaan on koottu eri tyylisiä päähineitä, naisellisia, miehekkäitä ja leikkimielisiä. Löytyy tweediä, sporttista, maanläheistä, ruskaa, hempeitä ja juhlavia, sekä myös hauskoja ja hilpeitä – neonvärisiä, fuktionaalisia, käännettäviä ja tupsulla ja ilman.
Opuksessa on kuvattu erilaisia materiaaleja luonnonkuiduista tekokuituihin ja päähineissä on käytetty monipuolisesti eri materiaaleja, myös huopaa ja kangassuikaleita.

Ideoilta ja inpsiraatiolta ei voi välttyä kirjaa lukiessa. Päähineitä on joka lähtöön, montaa eri tyyliä ja pintaa.

Alkusivuilla kerrotaan baskerin historiasta, tutustutaan virkkauksen saloihin ja perusteisiin.

Jokaisesta työstä on mallikuva, ja alkusivujen virkkausohjeet on kuvattu selkein kuvin. Visuaalinen ilme on selkeä, ja ideakuvia sekä kuvakollaaseja on lukijan iloksi runsaasti.

”Baskeri on enemmänkin kuin vain suoja kylmältä, sateelta tai auringolta: se voi toimia esimerkiksi lompakkona (reunakäänteen alle voi piilottaa seteleitä) tai heittovälineenä lasten peleissä.” 

Opiskeluaikoina halusin oppia virkkaamaan boheemin, ison baskerin, jonka liepeet roikkuisivat kutreillani. Opettajan ohjeilla päähineestä ei kuitenkaan tullut haluamani kaltainen, vaan jäi liian suppeaksi muodoiltaan. Käytössä myös huomasin, ettei villa oikein sovi minulle, koska se tuntui oudosti aiheuttavan kiristystä ohimoillani vaikkei muutoin olisikaan ollut tiukka, ja aiheuttihan se myös ikävää kutinaa. Mutta, baskereita löytyy silti monissa väreissä hyllyiltäni, ja niitä tulee myös säännöllisin väliajoin ostettua uusiakin. Baskeri on mukavan naisellinen ja helppo pitää – kutinaa lukuunottamatta.

Kirja-arvostelu tehty arvostelukappaleen pohjalta.

Suvikukka2014


Kestojääpussit



Millä nimellä näitä helpoiten kuvaisi... No siis siihen tarkoitukseen, kun vaikkapa lapselle tulee haaveri ja kipeää kohtaa pitää painaa jollakin kylmällä. 
Näissä on sisällä puuvillainen pussi, joka sisältää kauranjyviä.
Pussi pakkaseen ja tarvittaessa sitten saa jääkylmän kuhmun estäjän.

Päällinen on irrotettava ja pestävä. Se on 100% puuvillaa, jonka olen käsin painanut itse suunnittelemallani kuosilla, valotetulla seulalla.


Maistuiskos jäätelö...
Kuosi by Suvikukka2014

Teippikukka


Täytyipä heti testata tuota teippikukan tekoa. Ohjehan siihen löytyi arvostelemastani Ihana Ilmastointiteippi-kirjasta. Kirjassa kukkanen tehtiin siis "jesarista", ja minä kokeilin tehdä sen halvemmasta materiaalista - leveästä maalarinteipistä. Ja olihan tämä materiaalinakin hieman helpompi käsitellä. Ilmastointiteippi sotkee niin helposti sakset, eikä se leikkaannukaan niin helposti kuin muut teipit. 

Tässä kukassa on n. 50-60 terälehteä, eikä se muotoutunut tälläkään määrällä tasapohjaiseksi.
Ehkä en osannut muotoilla lehtiä oikeisiin kohtiin tai sitten tämä on ikuisuusprojekti ja joskus satojen työtuntien jälkeen saan tasapohjan - ja metrin halkaisijaltaan leveän kukkasen.

Kirjassa oli kukan käyttötarkoituksista mainittuna mm. sopivuus lahjapaketin koristeeksi. Mutta täytyy olla kyllä sitten sellainen lahjansaaja vastassa, joka oikeasti arvostaa kättesi työtä ja laittaa kukkasen talteen. Vaatii nimittäin todella paljon aikaa ja työtunteja tämän teko! Muutoin kyllä mukavaa ja yksinkertaista puuhastelua.


Suvikukka2014


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Perinnetaidot - kirja-arvostelu - SKS


Perinnetaidot, Käsikirja kaikille
ELINA KOSKELAINEN, HEIKKI SAURE


Oi mitkä kannet! Ihanan rouheat ja pelkistetyt. Tykkään.

Perinnetaidot-kirja sisältää nimensä mukaisesti perinnetaitoja, hieman vain nykyaikaistetussa muodossa. Isoäidinneliöistä on tehty karvanopat, himmeli on tehty pilleistä, lankaa värjätään Cool Aidilla ja pärekori tehdään alumiinipaperista.

Kirja sisältää yhteensä yli 40 aitoa taitoa tuohisormuksista älylapasiin ja kuusenpihkavoiteesta karjalanpiirakoihin.

Osa kirjassa esitellyistä taidoista tuntuu omasta näkökulmastani jopa ihmeellisiltä, eikö niitä osata tehdä ilman opastustakin. Mutta toisaalta herään siihen todellisuuteen, että ei nykypäivänä ole enää itsestäänselvyys, että lapset taikka aikuisetkaan osaisivat kaikkia perinteisiä taitoja, kuten vaikka lumilyhdyn tai kaarnalaivan tekoa.

Kirja on hyvä herättelijä, se muistuttaa meitä taidoista, joita isovanhempamme ja ehkä vanhempammekin ovat taitaneet, mutta jotka me olemme unohtaneet, tai joita emme ole koskaan edes oppinutkaan.

Teoksessa on myös palanen historiatietoa perinteistä ja eri tuotteiden käyttötarkoituksista. 

Melkeimpä jokaisesta työstä taikka tekniikasta on kerrottu aluksi hieman taustatietoa, ja sen jälkeen jokaisesta työstä on tarkat tarvikelistat ja ohjeet tekstin ja piirroskuvien muodossa.

Pidän kirjan visuaalisesta ilmeestä, mutta olisin kaivannut ehkä enemmän valokuvia piirroskuvien sijaan.

Suosittelen kirjaa meille jokaiselle – on aika nostaa perinteet kunniaan!

Arvostelu tehty arvostelukappaleen pohjalta.

Suvikukka2014

Kirja-arvostelu - Moreenikustannus - Koristele, kirjo & kuvioi



Koristele, kirjo ja kuvioi KAUNEIMMAT ASUSTEET
Maria Brandstaka & Tanja Nyholm

Kirja tuo piristävää vaihtelua käsitöihin. Lukija pääsee tutustumaan erilaisiin ja mielenkiintoisiin projekteihin ja työtapoihin kuten muovipussin sulatus, kirjonta katoavalle materiaalille ja erilaisiin kankaankuviointitapoihin kuten shiboritekniikka ja siirtokuvien käyttö.

Kauneimmat asusteet –teos sisältää reilut kaksikymmentä erilaista ompelutyötä ja se opastaa kuvioimaan, kirjomaan ja koristelemaan niitä lukuisilla eri tavoilla. 

Opit muun muassa

*  tekemään kivat irtokaulukset, joilla vanha paita saa uutta ilmettä
*  sulattamaan muovipusseja ja tekemään niistä pussukoita
*  kirjomaan katoavan kuitukankaan avulla
*  ompelemaan kämmekkäät

Kirjan alussa esitellään työmenetelmät ja lopusta löytyy kaavoja.
Asusteita löytyy niin arkeen, juhlaan kuin ulkoiluunkin.

Ideat ovat innovatiivisia ja hauskoja. Näitä ei joka kirja ole pullollaan. 
Työvaiheet on selitty tarkasti ja kuvattu selkeästi  piirroskuvin ja osittain apuna on myös valokuvia. 

Työt sopivat kaikille, ne ovat vaativuudeltaan helpoista hieman haastavempiin, 
mutta ripauksella luovuutta ja innostusta onnistut varmasti!

Arvostelu tehty arvostelukappaleen pohjalta.

Suvikukka2014

P*skarteluhaaste 246. - "Ihan muuten vaan"


Ja jälleen uusi P*skarteluhaaste on julkistettu.
Aiheena "Ihan muuten vaan"-kortti, ei osoitettu mihinkään tiettyyn juhlaan tai onnitteluun. 
Kortti, jonka voi antaa muuten vain.

Tässä uusilla ihanilla stansseilla tekemäni kortti. Kanivinossa -blogin kirjoittaja vinkkasi minulle tästä setistä, ja pakkohan se oli ostaa kun näitä kehysstansseja olin itsekin etsiskellyt.
Nämä löytyivät Näpsäkästä.

Kiitos taas Picmonkeyllekin, että sain kuvaa hieman rajattua ja nimmarin laitettua. 
Odottelen edelleen omaa konettani takuuhuollosta...

Ihania aurinkoisia ja lämpimiä syyspäiviä edelleen, niistä nauttien...

Suvikukka2014


tiistai 16. syyskuuta 2014

Paperilla - DT- Skräppihaaste

Tuleva Design Teamilainen täällä kirjoittelee,
pääsin siis mukaan Paperillan Skräppäyshaasteen DT:iin.


Haaste 1: Jotain uutta, jotain vanhaa.

Tarkoituksenani oli tuoda haasteisiin mukaan digileiskat, mutta kuten ehkä jo mainitsinkin, koneeni päätti parisen viikkoa sitten hajota. Edelleen se on siellä huollossa, enkä yhtään tiedä miten sen kävi ja koska saan takaisin. Eli koneen mukana siis menivät kaikki tiedostot, kuvat, skräppimatskut ja ohjelmat. Olen ihan kädetön nyt, kun en voi tehdä mitään.
Edes kuvan rajaaminen ei meinaa onnistua. Onneksi kuitenkin hätäapua löytyi netin ilmaisista ohjelmista ja sain sentään nimikirjoitukseni kuvaan.

"Jotain vanhaa, jotain uutta"
Tässä työssäni se näkyy mm.
* vanhat stanssit, uudet koristeet
* vanha myssy, uusi pää

Käytin myös jonkin verran kaappien kätköistä löytämiäni jämäpaloja, ja sitten toisaalta taas ihan uusia, ennenkäyttämättömiä koristeita.

Suvikukka2014

maanantai 15. syyskuuta 2014

Arvostelu - Ihana ilmastointiteippi




































Ihana ilmastointiteippi - Päivi Sirkkiä / Ilpo Kuparinen

Kaikkien tuntema ilmastointiteippi taipuu moneen muotoon ja tarpeeseen. Se ei ole enää vain työmiesten materiaali, se löytyy nykyään myös monen askartelijan työpakista. Värejä ja kuosejakin löytyy perinteisen harmaan lisäksi lukuisia. Mm. Teippitarhan nettikaupassa vaihtoehtoja on jopa 17, on raitaa, ruutua, farkkua ja leopardikuvioista.

Ilmastointiteippi materiaalina on yllättävä mutta silti hauska ja innovatiivinen. Kirjassa siitä on tehty mm. ruusuja, laukkuja, lampunvarjostimia ja retkijakkaran istuinosa. Ilmastointiteippi on kestävää sitkeän liiman ja lankakudoksen ansiosta, se kestää kuumuutta ja sään vaihteluja, siitä valmistetut tuotteet siis sopivat niin ulos kuin sisällekin, ja siitä valmistetut lampunvarjostimet ovat turvallisia käyttää juuri tuon lämmönkestävyyden ansiosta.

Kirjan ideat ovat houkuttelevia ja koukuttavia. Sivuja selatessa innostus kasvaa ja tekisi mieli kokeilla ihan jokaista työtä ja tekniikkaa. Teippi korvaa kankaan ja ompelun monessa jutussa, ja ehkä juuri sen takia se onkin materiaalina niin houkutteleva. Teipillä saa siistit reunat ompelematta ja sen pito on kestävä. Toisaalta taas kirjan ideat näyttävät ehkä turhankin simppeleiltä ja työvaiheet yksinkertaisilta. Käytännössä teippi luultavasti tarttuu kiinni kaikkialle, sakset eivät leikkaa tahmaista teippiä siististi vaan teippi tuhrii saksien terät alta aikayksikön. Niin ihanan helpoilta näyttävät jutut tuottavatkin harmaita hiuksia ja hermoromahduksia. Siihen on siis hyvä varautua ja aloittaa teippiaskartelut pienistä ja yksinkertaisista töistä, tai ihan vain testaamalla millainen tuo ilmastointiteippi on materiaalina ja miten se käyttäytyy eri työvälineiden kanssa, ja sitten vasta siirtyy haasteellisempiin töihin. Ihan jo senkin takia, että materiaalina ilmastointiteippi on melko kallista, varsinkin kuviolliset teipit maksavat n. 7,50€ rulla.

Suosittelen kirjaa ihan jokaiselle, aloittelijoille ja kokeneemmillekin askartelijoille. Ilmastointiteippi saattaa olla monelle ihan uusi ja ennennäkemätön askartelumateriaali, mutta suosittelen testaamaan mitä kaikkea siitä voikaan luoda. Uskon, että kirjan ideat ovat vain alkusoittoa sille kaikelle mitä ilmastointiteipistä voi tehdä ja ideoida. Onhan se materiaalina kuitenkin niin monipuolinen monien hyvien ominaisuuksiensa vuoksi.

Ainakin omassa lähipiirissä kirja herätti inspiraatioita, ja mielenkiintoa. Ja luulenpa, että tätä kirjaa lukevilta ilmestyy kohta kaikenlaisia teippiaskarteluita. Itsellänikin pienoinen inspiraation kipinä sisuksissani poreilee.

Arvostelu tehty avostelukappaleen pohjalta.

Teippiterveisin,
Suvikukka

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Tölkkidesign - kirja-arvostelu




































Tölkkidesign, toimittanut Seija Saarinen

Mielenkiintoinen materiaali. Kaikkea sitä ihmiset keksivätkään.
Kauan saa tölkkejä kerät, jotta valmiin tuotteen niistä saa aikaiseksi.
Siinä muutamia ajatuksia monen lukijan päästä. Onnekseni minua hieman valaistiin, että ei niitä nipsuja tarvitse kaikkia keräämällä hankkia, niitä voi myös ostaa valmiina sadankappaleen pusseina. No huh, mikä helpotus. Jos siis aikoisin joskus näitä kokeilla. En vain erityisemmin ole nipsujen tai minkään pikkuosasten ystävä, ensiajatukseni nipsuista oli, että nehän ovat likaisia! Toisten ihmisten kuolajämiä. Ja taas minua valaistiin, että nehän pestään ennen käyttöä.

Tölkkidesign -kirja sisältää runsaasti ideoita ja työohjeita erilaisiin nipsutöihin. Kirjasta löytyy ohjeet mm. erilaisiin koruihin, laukkuihin, vöihin ja valaisimiin. Mutta nipsuilla voi koristella myös vaatteita ja asusteitakin. Tölkkien muitakin osia on kirjan töissä käytetty, mm. sivun 118 Avaimenperäkukkaro pullonkorkeista tai kokonaisesta tölkistä tehty keinutuoli, s.200.

Kirjan alkusivuilla on esiteltynä materiaalitietoutta sekä erilaisia töissä käytettäviä tekniikoita.
Kirjassa on 10 tekijää, ja jokaisella heistä on erilaisia ideoita lukijoille tarjottavanaan.

Nipsutyöt kasataan suurilta osin virkkauksen avulla, ja mielestäni ohjeet ovat melko
yksinkertaistettuja, eli jos virkkauskaan ei ole tuttua niin ohjeiden seuraaminen saattaa olla vaikeaa, tai lähinnä kaipaisin hieman tarkempaa opastusta.

Teos on visuaaliselta ilmeeltään raikas ja selkeä. Valmiista töistä on kuvat ja
työvaiheistakin löytyy mallikuvia ja yksityiskohtaisia sanallisia opastuksia. Mutta silti joihinkin töihin olisin kaivannut tarkempia ohjeita ja mallikuvia.
Tästä syystä kirja sopiikin ehkä paremmin jo nipsutöihin tutustuneille antamaan lisäideoita ja inspiraatiota.

Inspiroivaa syksyä toivottaa,

Suvikukka

Arvostelu tehty arvostelukappaleen pohjalta.


Suvikukka2014


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

P*skishaaste 245.


























P*skarteluhaasteessa on jälleen uusi aihe, tällä kertaa TRIPLALEIMAUS.
Kaikkea sitä oppii ja saa uusia keinoja luoda erilaisia paperiaskarteluja.
Kauniita töitä olivat DT:tkin taas tehneet.

Suvikukka2014

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Huovutetut huivit


Huovutus pompahti mieleeni ja ihmettelin, miksei näitä huiveja löytynyt blogistani. Luulin kyllä ne tännekin joskus postanneeni, mutta näköjään muistin väärin. Tai sitten ne ovat hyvin piilossa täällä blogin kätköissä.
Huomion aihe sekin, että pitäisi luoda se pilvi blogiin, että voisi helpommin etsiä asioita hakusanojen perusteella. Kunhan vain jaksaisi ja saisi aikaiseksi sen homman, joskus.


Nämä hahtuvalangasta huovutetut huivit ovat kauniita, mutta niin hauraita ja kovatöisiä.
Nämäkin tein muistaakseni ensin pesukoneessa, mutta huovutusta piti silti jatkaa vielä käsinkin.
Raskasta puuhaa.

Kaappien kätköissä villaa olisi paljonkin, mutten tiedä mitä niistä tekisin.
Jääneet vain näiden ja huopahelmien tasolle viimeaikaiset huopatyöt.

Suvikukka2014

perjantai 5. syyskuuta 2014

Arvostelu - Tilpehööristä tarpeeksi

Maija Paavilainen – Tilpehööristä tarpeeksi
167 vinkkiä ja ideaa
Moreeni

Kirja on suloinen ja kotikutoisen oloinen. Huomaa, että se on tehty pääosin omin voimin.
Ideoita on runsaasti ja moneen lähtöön. Materiaaleina on käytetty paperia, purkkeja, pusseja, munakennoja ja ompelutarpeita. Myös sahanpuruja, puulastuja, pussinsulkijoita ja hehkulamppuja on käytetty kirjan töissä. Siis laaja skaala erilaisia materiaaleja, jotka helposti voisivat joutua muilla ihmisillä kaatopaikalle, mutta Maija Paavilainen on antanut niille uuden elämän uutena tuotteena.

Kirja olisi hyvä apuväline esimerkiksi kouluihin ideapankiksi, koska tässä teoksessahan ideoita riittää. 167 vinkkiä kaikenlaisiin töihin mitä voi lasten kanssa tehdä: jouluksi koristeita, ideoita äitien- ja isänpäivälahjoihin. Ja tokihan näitä ideoita voisi käyttää toisinkin päin, hyviä lahjoja lasten opettajille ja hoitajille. Teko onnistuu varmasti pienimmiltäkin kädentaitajilta aikuisen avustamana.

Kirjan kuvien laatu vaihtelee, ja se tuntuu visuaaliselta kannalta ehkä hieman heikkoutena. Valotukset ja väritasapainot eivät kaikissa kuvissa ole ihan kohdillaan, ja ainakin itse jäin niitä tuumailemaan kirjaa lukiessani. Tiedän, että valokuvaaminen ei ole helppoa, eikä arvojen saaminen kohdalleen ole yksinkertaista, ja siksi siihen vaaditaankin yleensä ammattilaista, joka osaa katsoa ja sommitella oikeanlaiset, tasapainoiset kuvat, jotka toistavat samaa tyyliä läpi koko kirjan.

Itsellenikin on muutamat ihmiset sanoneet, että tee kirja kun osaat kaikkea, askarrella ja näperrellä, ja valokuvata. Mutta käytännössähän se ei silti ihan niin simppeliä ole. Mutta toki sitä voisi harkita, kyllähän siinä pitkän pennin säästää jos itse kaiken tekee, ja omakustanteena painattaisi esim. BoDilla, missä miehenikin on kirjojaan tehnyt. Mutta sen aika on sitten joskus myöhemmin. Vaikka kaikkea on tehnytkin, silti tuntuu ettei materiaalia kirjaa varten olisi siltikään tarpeeksi.
Toisaalta, jos selailee tarkasti käsityö-/askartelu-/DIY-kirjoja, niin eihän niissäkään se ideoiden määrä tai uniikkius välttämättä ole erityisen laaja, mutta sillä visuaalisella ilmeellä on saatu luotua runsautta ja täytettä kirjaan.

Tämän kirjan ohjeisiin olisin kaivannut enemmän havainnointikuvia, työvaiheista pieniä opastuskuvia, jotta lukija ymmärtäisi helpommin mitä missäkin vaiheessa oikein pitäisi tehdä. Sekin on haaste, saada luotua selkeät ja helpostiymmärrettävät ohjeet, joita myös toisetkin osaavat seurata. Asia, joka on itselle itsestäänselvyys, voi sitä olla vaikea kuvailla toiselle.

Silti, pidän tästä kirjasta ja sen ilmeestä. Osa ohjeteksteistä on vanhahtavan paperin/kartonkikortin päällä, ja pidän sellaisesta ilmeestä. Tulee mieleeni vanha kirja, joka pursuaa kaikenlaisia muistilappusia ja ulokkeita, runsautta ja täytettä.
Löysin kirjasta muutamia juttuja mitä kiinnostaisi kokeilla tehdä, mm. muovipussiväsäilyt kuulostavat mielenkiintoisilta.

Arvostelu tehty arvostelukappaleen pohjalta.

Suvikukka2014


P-haaste 244.




























P*skarteluhaasteen aiheena tällä viikkoa on VESIVÄRIT.

Syyskuu alkoi ja syksy on tuloillaan, ja niin myös tämä kiva pimeiden iltojen piristys, Halloween.
Tai suomeksi pyhäinpäivä.
En minä pidä sitä mitenkään huonona asiana, että sitä tänne ollaan tuomassa. Toki kaikki liika kaupallisuus kaikkien juhlapyhien suhteen hieman ärsyttää, mutta tästäkin juhlasta voi tehdä omannäköisensä eikä se vaadi välttämättä sen kummempaa kuin extra paljon kynttilöitä ja lyhtyjä pihan koristeeksi tai ikkunoille. Itse tykkäisin enemmänkin juhlistaa Pyhäinpäivää. Naamiaisetkin kuulostaisivat vallan hauskoilta, ehkä nyt kun on lapsia niin voi niiden turvin leikitellä enemmän...

Mutta, haasteeseen. Aiheena on vesivärit. Miksi niinkin yksinkertainen ja kaikkien saatavilla oleva materiaali ja väline jää niin helposti vaille huomiota. En sano, että vesivärien käyttö olisi helppoa, koska se ei välttämättä ole sitä. Mutta kokeilemalla ja testailemalla saa helposti kaikkea uutta ja ihmeellistä aikaiseksi.
Muistan havahtuneeni tähän vesivärittelyyn kun lapsen kanssa väriteltiin ja hänen tekemät värittelyt olivat ihanan spontaaneja omiin väsäilyihini verrattuna. Ajattelin silloin, että miksen enemmän värittele itse askartelumateriaaleja, papereja, taustoja ym. Taisin kylläkin ajatella lähinnä digimatskuja, mutta käyväthän nämä nyt ihan perinteiseenkin askarteluun.

Tässä käytin tuubivesivärejä, oranssia ja mustaa. Oranssia suin sinne tänne ja mustaa roiskuttelin ja valuttelin paperin reunasta, hieman myös puhaltelemalla levittelin väriä. Saa muuten aika kivoja efektejä puhaltamalla väriä paperilla. Täytyy kokeilla sitä enemmänkin.

Suvikukka2014

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Valokuvakehys - DT/Fiskarettes


Tämä työ on pyörinyt päässäni vaikka miten kauan, mutta vasta nyt sain sen toteutetuksi.
Ehkä syy viivästykseen on ollut se, että digikuvia ei ole tullut teetetyksi paperisiksi, eikä niitä kyllä vieläkään ole, mutta on sentäs tilattuna. Odotellaan siis kuvien saapumista ja laitetaan sitten oikeat kuvat kehykseen, nämä tässä on lisätty kuvankäsittelyn yhteydessä.


Leikkasin Fiskarsin Ikkunalävistimellä (kehys) aukkoja taustapaperiin, jonka olin aiemmin leikannut sopivan kokoiseksi ja liimannut kehyksen mukana tulleeseen taustapaperiin.
Koristeeksi laitoin stanssattuja kuvioita ja Fiskarsin kukka-vipulävistimellä leikattuja kuvioita, sekä kuvatekstejä sekaan.

Suvikukka2014

maanantai 1. syyskuuta 2014

Kakut - Ristiäiset/syntymäpäivät


Kakkuidea oli päässäni jo pitemmän aikaa, en vain tiennyt onnistunko saamaan idean päästäni ehjänä perille asti.
Tein siis itse vaahtokarkkikuorrutetta, jonka onnistumisestahan ei ikinä tiedä. Joko se palaa pohjaan, jää kiinni käsiin tai muuttuu sitkeäksi kumipalloksi.
Mutta onnekseni se onnistui kiitettävän hyvin.
Osan massasta värjäsin elintarvikevärillä vaaleanpunaiseksi ja leikkasin siitä muotilla kukkasia.


Mustikoilla ja sitruunalla maustetulla kermarahkalla täytin kakun, jonka kuorrutin/päällystin valkoisella vaahtokarkkikuorrutteella ja koristelin kukkasilla.


Tässä superhelppo juustokakku. Reseptin bongasin muinoin Valion sivuilta ja sitä mukailemalla olen tehnyt lukemattomat määrät erilaisia kakkuja. Tosi simppeli ohje, jota olen muokkaillut tilanteen mukaan.
Sokerin olen jättänyt kokonaan pois, sitä ei tarvita koska suklaa tuo ihan riittävästi makeutta kakkuun.
Liivatteen määrääkin olen reippaasti pienentänyt, muutaman kokeilun jälkeen totesin, että yhdelläkin liivatteella saadaan sopiva jämäkkyys, reseptissä niitä käsketään laittamaan jopa neljä.

Tässä kakussa tein muutenkin kaikki käännetyssä järjestyksessä ja joitakin kohtia nopeutin reippaasti ja superhyvä tästä silti tuli :)
Makuna siis tuplasuklaa pienellä kahvitilkalla maustettuna.


Pitoihin tuli lisäksi anoppien ja kälyn herkullisia leipomuksia.
Kiitokset siis heille ja kaikille vieraille!

Suvikukka2014

Pöytäkoristeet / ristiäiset


Ajan rajallisuus, ideoiden liika pohtiminen ja -runsaus sai pääni pyörälle ja mieleni välillä ahdistuneeksi.
Mutta lopulta kaikki näyttää kuitenkin hyvältä, hillityn kauniilta.

Pöytäkoristeet painottuivat siis lähinnä vain ristiäisteemaan - hempeän tyttömäistä. Yleensä en kyllä ole mitenkään innokas pinkin käyttäjä, mutta tässä tapauksessa kaikki jotenkin vain sopivat yhteen ja näyttivätkin vielä kauniilta.


Leikkasin paperista pieniä sydämiä Fiskarsin sydän-vipulävistimellä ja ripottelin niitä pöytäliinan päälle, keskelle kuin boordiksi.
Perhoskoristeita asettelin sinnetänne liinan päälle, tarjoiltavien ympärille.


"Pöytäkortit" laitoin jokaiseen pöytään.


Uhkarohkeana koristelin pilttipurkit tekotimantein ja paperiperhosin. 
Kaikki koristeet olivat kiinni teipin avulla.


Ja hyvin toimivat nämäkin lyhdyt, ilman tulipaloa. Onnistuu siis näinkin tämä purkkien koristelu, kunhan vain vahtii niinkuin kynttilöitä muutoinkin.



Suvikukka2014



Paperikukkasia


Tässä näitä aiemmin julkaisemiani kukkasia vähän enemmän ja tarkemmin.
Suunnittelin ja tein nämä siis jo aiemmin kesällä ristiäisiä varten. Oli vain hieman epävarmaa, että tulevatko lainkaan käyttöön, koska näiden takana piili ns. piilomerkitys lapsen nimeä koskien... Ja kun nimi tuottikin hieman enemmän epävarmoja ajatuksia ja tuntemuksia, niin ajattelin jo, että nämä saattavat jäädä vaille alkuperäistä käyttöä.


Tein kukkaset vanhan kirjan sivuista, jotka olin värjännyt elintarvikevärillä hempeän vaaleanpunaisiksi. Liitin kukkaset kukkateipin avulla paperinarun pätkiin.
Omasta mielestäni näistä tuli hurjan suloisia ja sopivatkin moneen käyttöön: 
pöytäkoristeiksi, kastemaljan kranssin koristeeksi, ulko-oven kranssiin...


Nämä lastemme kuvilla varustetut kortit laitoin pöytiin koristeiksi. Kuva on tehty digiskräppäämällä, tulostettu ja liimattu korttipohjaan, jossa soiro harmaata kuviopaperia ja pieni kakkupaperi.


En tiedä huomasiko tai tajusiko kukaan vieraistamme tätä piiloviestiä nimen suhteen...
Mielestäni oli vain aika jännä sattuma, että käyttämässäni paperissa luki "Nimi" ja miten osuvasti se sopikin näihin kukkasiin.
Siinä teille pähkinä purtavaksi... ;)

Suvikukka2014


Ikkunakoristeet ristiäisiin/syntymäpäiville


Eilen vietettiin tyttäremme kastejuhlia sekä esikoisemme 3v. syntymäpäiväjuhlia.
Kehittelin juhliin koristeita, jotka olisivat yhteensopivia kummallekin sankarille ja olisivat sopivan hillittyjä.
Käytin ikkunassa edellisvuoden itsetekemääni viiriä, vaihdoin vain kolmosen kakkosen tilalle.

Vaaleanpunavalkoisia riippuvaisia koristeita on ikkunassa yhteensä 10 kappaletta. Ne ovat yksi Fiskarettesin DT-töitäni. Luultavasti jätän nämä keittiötä koristamaan pitemmäksikin aikaa.



Ja ettei menisi liian tyttöpainotteiseksi koristeiden osalta, tein pojallemme tämmöiset riippuvat koristeet mustasta kartongista ja tulostetuista kasvokuvista ja teksteistä.


Suvikukka2014