sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Kasvien maaginen maailma


Jo pienestä tytöstä asti olen ollut kiinnostunut luonnosta ja villiyrteistä. Tosin ei niitä silloin villiyrteiksi kutsuttu. Tiesin vain, että ketunleipiä voi syödä, pihkasta voi tehdä purkkaa ja koivunlehdet auttavat virtsavaivoihin. Nyt kun mietin mistä tuon kaiken silloin opin niin en osaa tarkasti sanoa. Ehkä oppi tuli osittain ainakin perintötietona äidin äidiltäni jota en ikävä kyllä koskaan saanut  tavata. Äitini vain useasti sanoi, että mumma olisi tykännyt minusta kun olen tällainen luonnonlapsi, kasveista kiinnostunut ja kasvien hyötykäytöstä. 

Mitä isommaksi kasvoin sitä enemmän olin kiinnostunut mm. luonnonmukaisesta parantamisesta ja kasvien hyötykäytöstä erilaisiin vaivoihin sekä terveydenhoitoon ylipäänsä. Keräilin kukkia, kasveja, siemeniä ja kuusenkerkkiä talven varalle ja seuraavaa kevättä varten. Viime vuosien ajan olen myös laajemmin keräillyt villiyrttejä ja käyttänyt niitä sekä ravinnoksi että terveydenhoitoon kuivattuina ja tuoreeltaan. Olen haalinut alan kirjallisuutta hyllyyni jotta voin aina tilanteen tullen etsiä apua kulloiseenkin tilanteeseen. Kaapeistani löytyy kuivattuina mm. siankärsämöä, nokkosta, vadelmaa ja vuohenputkea.

Ravinto- ja rohtokäytön ohella olen ollut kiinnostunut myös kasvien maagisesta puolesta. Kasvejahan kun on käytetty maagisiin tarkoituksiin jo vuosisatoja. Tunnistan itsessäni vihreän noidan piirteitä ja juuri siksi magia onkin kiinnostanut aina, mutta vain valkoinen, hyväntahtoinen, magia. Tämä Sinikka Piipon kirja Kasvien maaginen maailma onkin hyvä lisä vihreän noidan kirjahyllyyn.

Kasvit voivat ravintokäytön lisäksi vaikuttaa myös mieleen ja kehoon. Niillä voidaan hoitaa  mm. unettomuutta, flunssaa, ruoansulatusongelmia, iho-ongelmia, päänsärkyä, korkeaa verenpainetta ja aineenvaihduntaongelmia. Ja tässä on vasta murto-osa kaikista olemassaolevista hyötykäytöistä. Terveydenhoidon lisäksi kasveilla voidaan vaikuttaa rakkauselämään, kasveilla voidaan suojata niin itseä, perhettä kuin kotia, kasveilla voidaan ennustaa ja niiden avulla voidaan vahvistaa paranormaaleja kykyjä. 

Tähän kirjaan on valittu 110 kasvilajia ja -sukua, jotka edustavat monia maagisia suuntauksia ja käyttötapoja. Kasvit on otsikoitu mm. suojelun, rakkauden, vaurauden, meditoinnin, ennustamisen, terveyden, säämagian ja unien alle. Kustakin kasvista kerrotaan teemat joihin kasvi liittyy, astrologiset piirteet ja elementit. Lisäksi kerrotaan tarkemmat biologiset ominaisuudet, tietoa viljelystä, historiasta, myyteistä sekä miten kasvia käytetään taioissa, paranormaalien kykyjen edesauttamisessa, ennustamisessa, rakkaudessa, suojelussa, tunteidenhallinnassa, terveydenhoidossa ja rohdoissa. Huomiona myös varoitukset.

Kasvien maaginen maailma on kiehtova ja kattava teos, josta löytyy runsaasti mielenkiintoista tietoa kasvien lisäksi myös kasvimaailman filosofiasta, astrologiasta, jumalista ja jumalattarista, noitien almanakasta, puutarha-, kynttilä- ja värimagioista ja käytännön magiasta alttareineen ja loitsuineen. 

Vadelmia syömällä saa elämäänsä lisää iloa ja lapsenmielisyyttä. 
Nokkonen opettaa muutoksen läksyn. Kantamalla nokkosta siankärsämön kanssa kaikki pelot kaikkoavat. Omenat parantavat mielialaa ja tuovat onnellisuutta. Sipulien syönti lisää fyysistä voimaa. Kielot houkuttelevat keijuja ja tuovat onnea rakkaudessa. Sellerinsiemenet ruoassa vahvistavat psyykkistä tietoisuutta. Orvokkikylpy poistaa stressiä ja tuo lempeää tyyneyttä. Punajuurten syöminen pidentää ikää ja raparperi nostaa energiaa juurichakrasta ylöspäin saaden ymmärtämään seksuaalisuuttaan paremmin.

Kasvien maaginen maailma
Sinikka Piippo




maanantai 11. maaliskuuta 2019

Röyhkeyskoulu


Röyhkeyskoulu
Pelkän nimen perusteella ei ehkä ihan avaudu kirjan sisältö. Se voi jopa hieman hämmentää. Itsellänikin taisi olla ennakkokäsityksiä kirjan suhteen mutta mieleni muuttui  heti alkumetreillä. Huumorilla kuorrutettua painavaa sanaa naiseudesta yhteiskunnassa. Heti tulee mieleen ainakin yksi sielunsisko jolle tätä voisin suositella.


Kirjan sisältö kiteytettynä on se, että naisten ei tarvitse jäädä miesten varjoon - tasa-arvo kunniaan! - ja se, että itsensä lyttääminen ja aliarvioiminen on turhaa. Naisten tulee oppia pitämään puolensa, toisia kunnioittaen. Röyhkeyskoulussa puhutaan feminismistä, mitä se on ja mitä se ei ole. Kirjassa puhutaan myös erilaisista syndroomista kuten kiltintytönsyndrooma ja huijarisyndrooma. Ensimmäinen näistä on terminä tuttu mutta en ole osannut ajatella itseäni tuohon lokeroon. Löysin kuitenkin viitteitä sieltä itseeni, vaikka eniten sovin tuohon huijarikoteloon. Termistä kalskahtaa hieman outo fiilis, koska sanasta 'huijari' tulee oikeastaan mieleen vain, no, huijari. Wikipediaa lainatakseni: 

Huijarisyndroomaksi kutsutaan psykologista ilmiötä, jonka vaikutuksesta ihminen ei kykene sisäistämään omia saavutuksiaan todisteista huolimatta. Huijarisyndroomasta kärsivä on vakuuttunut olevansa huijari ja että hänen saavutuksensa ovat ainoastaan hyvän onnen tai ajoituksen tulosta, tai että hän on vain harhauttanut muut luulemaan itseään todellista kyvykkäämmäksi. 

Niin totta. Tuon tunnistan kyllä ihan satasella itsestäni. Koskaan en ole tyytyväinen ja aina pelkään tuottavani pettymyksiä tai ainakin ajattelen olevani epäkelpo vaikka osaisin asiani miten hyvin. Tähän saumaan röyhkeyskoulun tehtävät ja harjoitukset ovat kyllä paikallaan. Näistä tuntemuksista on syytä päästä eroon, koska mitään hyötyähän tällaisista virheajatuksista ei itselleen ole.

Röyhkeyskoulussa opitaan tunnistamaan omia vahvuuksiaan, omia halujaan ja vahvistamaan omaa persoonallisuuttaan ilman turhaa nöyristelyä. Kirja suosittelee jokaista naista hankkimaan itselleen vertaistukea eli asennemuijakaverin. Tärkeää on myös työelämää ajatellen oppia verkostoitumaan ja arvottamaan oman osaamisensa sille kuuluvalle tasolle. 

Selkeä argumentointi, itsensä ilmaisu, eleet, olemus ja kehon asento ovat tärkeitä asioita oppia. Ja lopuksi, muista empatian tärkeys niin itseä kuin muita kohtaan. Älä tee hätiköityjä johtopäätöksiä toisten  suhteen äläkä aliarvioi kanssakulkijoittesi sanomisia, sillä tapa millä vastaat esimerkiksi saamiisi kehuihin voi kuulostaa kurjalta kehun antajan korvissa.

Siis nainen, arvosta itseäsi, älä anna kenenkään jyrätä ylitsesi, pidä lippu korkealla ja nauti naiseudestasi ilman minkään sortin epäilyksiä saati syyllisyyttä siitä, että sinä olet sinä.

Jenni Janakka
Röyhkeyskoulu

Jenni Janakka on kirjoittaja, kolumnisti ja puhetaiteilija. Hän on aloittanut uransa näyttelijänä ja sitä kautta tutustunut stereotypioihin ja niihin erilaisiin rooleihin, joita kukin voi elämässään kohdata. Kiinnostus tiedettä kohtaan vei Jennin käsikirjoittamaan huippusuosittua Hyvät ja huonot uutiset -tv-ohjelmaa. Röyhkeyskoulu syntyi syksyllä 2017 ja sai heti osakseen suurta kiinnostusta. Janakka on järjestänyt useita Röyhkeyskouluja eri puolella Suomea, ja jokainen niistä on ollut viimeistä penkkiä myöten täynnä. (Tuuma)




Blue Burgers



Värikästä ruokaa. Minulla on jokin outo tarve saada kokeilla normaalista poikkeavia juttuja, ainakin keittiössä. Superfoodit, villiyrtit, luonnonmukaiset väriaineet, ja monet muut - jonkun silmään - erikoisuudet on tullut kokeiltua. Näissä yhdistyy aistien ilottelun lisäksi myös terveellisyys. Ja lasten saannin myötä on ollut vielä hauskempaa ns. luvan kanssa iloitella hassuilla sateenkaaren värisillä herkuilla. Moni aikuinen saattaa jättää värikkäät sortit ottamatta mutta se on niiden häpeä. Pientä pilkettä pitää aina edes vähän olla silmäkulmassa. Se ei tapa, vaan se vahvistaa. Kirjaimellisesti. Esimerkiksi näissä käyttämäni sinihernejauhe on oikea terveystuote. Siniherne on pullollaan antioksidantteja ja sen ravintorikkaus hoitaa niin ihoa, hiuksia kuin silmiäkin.

Leivoin ihan tavallisen sämpylätaikinan johon lisäsin kourallisen kurpitsansiemeniä ja  2 tl sinihernejauhetta. Makua siniherne ei juurikaan anna, mutta kivoja värejä sitäkin enemmän. Sinihernettä käytetään useimmiten teessä ja muissa juomissa ja siinä on sellainen hauska ominaisuus, että sitruunan avulla se muuttaa väriä sinisestä purppuraan. Kannattaa kokeilla!


Somessa.comin kautta teen jonkin verran kaupallisia yhteistöitä. Tässä testissä on Jävla Sås Bolagin kastikkeet. Sain testiin neljä pikkupulloa erilaisia kastikkeita kuten ketsuppia, BBQ-kastiketta ja kalakastiketta, sekä lisäksi riistalle sopivaa Skutsi Sås -marinadin. Muut vaihtoehdot löytyvät täältä. Kaikki muut on testattu paitsi kalakastike. Kala on niin kallista, ettei sitä tule ostettua juuri koskaan nykyään. Riistakin tosin on tyyristä, mutta anopilta ollaan saatu silloin tällöin pari palaa hirvenlihaa. Aitoja makuja ilman lisäaineita - tärkeitä ominaisuuksia minulle. Miksi lisätä mausteseoksiin turhuuksia kun aidoistakin mauista saa luotua toimivia sekoituksia. Hieman liian pieniä nuo pullot kyllä ovat, vaikkakin todella hurmaavia. Tykkään tuotepakkauksista, jotka voi uusiokäyttää sen jälkeen kun niiden alkuperäinen sisältö on loppunut. Nämä lasiset pullot sopivat vaikka juomapulloiksi metsäretkille. 



Siniset sämpylät

Taikinan juuri:
2 1/2 dl vettä (n. 42*asteista kuivahiivan kanssa)
1 pss kuivahiivaa
2 1/2 dl sämpyläjauhoja
1 tl sokeria

Lisäksi:
n. 1 tl suolaa
n.2 1/2 dl sämpyläjauhoja
n. 1/2 dl kurpitsansiemeniä
2 tl sinihernejauhetta
1/4 dl oliiviöljyä



Tällä kertaa tein sämpylät hampurilaisia varten. Täytteeksi laitoin paistettua pekonia, mozzarellaa, (hapan)kaalia ja Jävla Sås Bolagin ketsuppia ja BBQ-kastiketta.

Paistoin sämpylänpuolikkaita ja mozzarellaviipaleita pekonirasvassa ennen hampurilaisten kokoamista. Sitten vain ääntä kohti ja nauttimaan. Kivaa rapeutta sämpylänpuolikkaisiin saa myös leivänpaahtimessa paahdettaessa, silloin vältytään turhalta rasvaisuudelta.

Yhteistyössä Jävla Sås Bolag

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Kaalilaatikko ohrasuurimoilla

luomu ohrasuurimot

Tuli kaalinhimo. Ja oli tarve saada käyttöön kuivakaapin ryynit, joita on kertynyt luvattoman paljon. Puuroonhan ne menisivät kivuttomasti mutta kun meillä ei oikein puuroa syödä, paitsi neljävee toisinaan. 

Kaali on hyvää ja terveellistä. Himoitsen myös äidin tekemiä kaalikääryleitä, mutta kun äiti ei ole enää täällä keskuudessamme maan päällä niin niitä on opeteltava tekemään itse. En tiedä koska uskaltaisin kokeilla. Tuskin se mikään vaikea juttu silti on, ainut mikä saattaa tuottaa ongelmaa on kaalin keittäminen.


Kaalilaatikkoakin tulee tehtyä todella harvoin. Sitä pitäytyy niissä perusruokakuvioissa viikosta toiseen vaikka monia muitakin helppoja ohjeita olisi olemassa. Kiirekään ei arkeamme ahdista joten senkään syyksi ei voi asiaa laittaa.

Kaalilaatikon tekoon menee reilu tunti kaikkineen. Ohrasuurimoiden keittoon menee ehkä eniten aikaa mutta siinä samalla voi paistaa sipulin ja jauhelihan sekä kuulottaa kaalin. Kaalilaatikkoon voi helposti ujuttaa myös muita makuja ja raaka-aineita kuten porkkanaa ja muita juureksia. Sekaan sopii myös viherjauheet kuten kuivattu nokkonen ja vuohenputki, niitä laitoin itsekin.

ohrasuurimot, kaali, jauheliha, viherjauhe


Liha-kaalilaatikko


3 dl ohrasuurimoita
1 kasvisliemikuutio
1 1/2 l vettä

Keitä ohrasuurimot ohjeiden mukaan kypsiksi kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä.

400 g jauhelihaa
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
4 porkkanaa raasteena/suikaleina
kourallinen viherjauhetta (sis. nokkosta ja vuohenputkea)
reilusti mustapippuria
merisuolaa
loraus siirappia

n. 500 g valkokaalia
merisuolaa
loraus siirappia
mustapippuria

kasvisliemi
n. 7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio


Ruskista jauheliha ja kuutioitu sipuli ja valkosipulit. Lisää joukkoon porkkanaraaste ja mausteet. Viherjauheen voi jättää pois jos sellaista ei ole saatavilla. Oman viherjauheeni olen tehnyt itse kesällä keräämistäni nokkosista ja vuohenputken lehdistä.

Kuullota kaali paistinpannulla ja mausta.

Sekoita keskenään keitetyt ohrasuurimot, jauhelihaseos ja kaali sekä kasvisliemi ja laita seos kahteen uunivuokaan. Paista vuokia 175*asteisessa uunissa noin 30 minuuttia tai kunnes laatikko on saanut väriä.



Tykkään syödä kaalilaatikon sellaisenaan ilman lisukkeita mutta tällä kertaa lisänä oli lapsia varten paistetut yrttipatongit. Kaalilaatikon kanssa sopii hyvin myös puolukkasurvos.




#ruokaanrakastunut

Kiitos inspiraatiosta,  Marita Eriksson! Oma inspiraatio ja into luoviin juttuihin, oli ne sitten ruokaan tai kädentaitoihin liittyviä, ovat olleet hukassa viimeisen vuoden. Kulunut vuosi on mennyt kuin sumussa ja tekemisen ilo on ollut kateissa. Samantyylistä tunnelmaa oli kyllä ilmassa jo aiemmin mutta jos blogin postausten lukumäärää katsoo niin selkeä ero entiseen on havaittavissa. Se on  surullista sillä rakastan käsillä tekemistä - askartelua, käsitöitä, nikkarointia ja ruoanlaittoa. Yritän silti olla syyllistämästä itseäni, yritän antaa aikaa ja välttää stressaamista blogin sisällön lukumääristä tai seuraajatilastoista somessa. Ne on kuitenkin vain lukuja virtuaalimaailmassa. Jos  netti joku päivä kaatuisi, jokainen sometyyppi tipahtaisi tyhjän päälle samalle viivalle. Siinä onkin ihan ajattelemisen arvoinen asia. Some on ehkä nykyajan pahin masennuksen ja ahdistuksen aiheuttaja, ainakin niille jotka sitä käyttävät. 

Mutta nyt ei ollut kyse somesta vaan tästä kirjasta, Ruokaan rakastunut. Kirja täynnä todella kauniita ruokakuvia, niin selkeitä, puhdaslinjaisia ja ruokahalua lisääviä. Millähän kamera(kalusto)lla nämä on otettu. Visuaalisuus kiinnostaa kovasti koska rakastan itsekin valokuvaamista ja ruokakuvien ottamista. Erilaisilla taustoilla ja kuvausrekvisiitoilla saa ihan uusia sfäärejä ruokakuviin. Ruokakuvia voidaan myös somistaa erilaisilla jutuilla, mm. paperikoristeilla ja oikeilla kukilla.

Helppoa ja hyvää, hauskaa ja kaunista, siinä on kirjan reseptien ydinajatus. Kirjan ruokaohjeet ovat pääsääntöisesti vegaanisia ja gluteenittomia. Ohjeita löytyy oikeastaan kaikkeen muuhun kuin varsinaisiin lämpöisiin aterioihin lounasta tai päivällistä ajatellen. Tuorepuuroja, gluteenittomia puuroja, chiavanukasta ja granolaa. Makeannälkään raakakakkuja, suklaadonitseja, vohveleita, piiraita ja cookie dough -tryffeleitä. Välipalaksi erilaisia (ja kauniisti koristeltuja) herkkukulhoja, smoothieita, rusinapirtelöä ja kurpitsalattea. Suolaiseen nälkään vegaanista "tonnikala" toastia, tofuranskiksia, pizzavohveleita, sosekeittoa ja vegaanista Caesar-salaattia. Lisäksi kirjan lopusta löytyy muutamia ruokamuisto-reseptejä kirjan kirjoittajan elämästä.

Kirjan resepteissä iloitellaan värikkyydellä ja makunautinnoilla. Kaunis ruoka-annos nostattaa veden kielelle paljon helpommin kuin sinne tänne lätkäisty ruoka lautasen reunamilla. Itse käytän kirjaa ehkä eniten inspiraationa omiin kokkailuihini ja motivaation lähteenä alkuun pääsemisessä. En noudata mitään tiettyä ruokavaliota enkä halua asettaa itseäni mihinkään tiettyyn tarkkaan lokeroon, mutta tykkään ottaa vaikutteita monista jutuista ja yhdistellä niistä omia versioita. Kokeilen mielelläni uusia tuotteita ja ohjeita. Mutta mitä tulee raakakakkuihin ja kaikettomiin resepteihin niin moni jää kokeilematta ihan sen takia, että raaka-aineet niihin on älyttömän kalliita. Varsinkin raakakakuissa pähkinöitä käytetään todella paljon ja niiden kilohinta on pilvissä. Toisekseen pähkinät eivät oikein sovi vatsalleni vaan hyvänolon sijaan tulee tukala olo. Siitäkin huolimatta olen innokas maistelemaan toisten tekemiä herkkuja koska ei pieni pala vatsaa kaada. 

Maitotuotteita suosiva voi käyttää kirjan reseptien makuyhdistelmiä omissa tuotoksissaan. Itsekin olen vielä vannoutunut täysmaidon, kerman ja voin suosija, ihan jo siitä syystä, että ne ovat kasvisvaihtoehtoja prosessoimattomampia vaihtoehtoja, Keijulevitteet eivät vain anna tarpeeksi hyvää makua. Eläinkunnantuotteita käytettäessä toki yksi tärkeä asia ja ainakin toive olisi, että ne on tuotettu eläintä kunnioittaen. 

Kirjan ohjeista mieleen jäivät erityisesti maukas sosekeitto, mokkasmoothie, mango-maapähkinävoi-smoothie bowl, porkkanakakkupuuro ja karamellibanaanit, syntisen hyvä suklaagranola ja kostea browniekakku. Näistä täytyy ainakin jotakin kokeilla mahdollisimman pian! Ja kokeilemisen jälkeen jakaa kuva somessa hästäkillä ruokaanrakastunut.


Värikkäitä keittiötarinoita
Marita Eriksson
Fitra 2019








torstai 7. maaliskuuta 2019

Kirjoneuleita pakkaspäiviin

http://www.kustannusmakela.fi/app/product/view/-/id/1230

Maaliskuu menossa ja kylmiä kelejä piisaa. Välillä tuossa jo ehti ihastella lumettomia teitä ja maan näkymistä mutta eipä siitä kauan ehtinyt nauttia. Lunta tuli melkein heti päälle ja taas on pakkaslukemat nousseet lähelle pariakymmentäkin astetta, ainakin öisin. Tällainen vilukissa ei kylmästä piittaa. Istuisin mieluusti lapaset kädessä sisälläkin mutta töiden tekeminen on vaikeaa tumput kädessä. Nytkin tässä kirjoitellessani sormeni ovat ihan jäässä ja nenä vuotaa vaikka ihan suht terve pitäisin olla. 

Yksi talven iloista on silti kauniit lapaset, ja niitä meillä onkin riittämiin, kiitos anopin. Lapasia on ehkä enemmän kuin ehditään käyttämään mutta toisaalta on kivaa vaihdella eri kuosisia lapasia vaikka päivittäin. Kirjolapaset ovat mieleeni vaikka yksinkertaisetkin mallit ovat kauniita, varsinkin jos niissä on jokin juju. 

Kustannus Mäkelän ihana neulemallikirja Kirjoneuleita pakkaspäiviin sisältää malleja ja ohjeita lapasiin, sukkiin ja myssyihin. Kirjoneulemallien suunnittelu on kyllä varsinainen taidonnäyte. Se saa aina ihmettelemään miten joku saa silmukoilla "maalattua" niin aidonnäköisiä kuvia. Näitä malleja kun katsoo kaukaa ei välttämättä edes tajua katsovansa neulottua pintaa. 

Mallien takaa löytyy neulepiireissä nimimerkillä JennyPenny tunnettu mallisuunnittelija, oikealta nimeltään Jenny Alderbrant. Hän tuntuu ammentavan inspiraationsa luonnosta: eläimistä ja kasveista, mutta kuvioissa näkyy myös vivahteita kulttuurihistoriasta. 

Kirjoneuleita pakkaspäiviin, Kustannus Mäkelä 2018

Kirjan ohjeilla tehdyt ketut löytyvät myös meidän lapaskorista. Muita kirjan malleja koristavat hevoset, perhoset, etanat, kissat, kukkaset, kiemurat ja tähdet. Värejä on käytetty kauniisti mutta kuka kieltää kokeilemasta omia väriyhdistelmiä. Kauniin mallin löydyttyä ei kannata antaa uupuvien värien estää ryhtymästä työhön. Kirjasta löytyy ohjeet 25 malliin/työhön.

Kirjoneuleita pakkaspäiviin 
Lämpimiä lapasia, sukkia ja myssyjä
Jenny Alderbrant



sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Kuinka tiikeri kesytetään



Käytännön harjoituksia kypsempään mieleen.

Kirja alkaa ihanan vaatimattomasti, kirjailija itse ei pidä itseään suurena tietäjänä vaan puhuu suurella vaatimattomuudella. Hän on kokenut kuitenkin tarpeelliseksi jakaa tietonsa, jotka kokee tärkeiksi ja tarpeellisiksi kertoa muille. Akong Tulku Rinpoche on saanut myös lukuisia pyyntöjä, joissa vaaditaan häntä jakamaan viisauttaan maailmalle. 

Tiikeri on tässä vertauskuvana ihmisen omalle mielelle. Kuinka hallita omaa mieltä. Kirja tehtävineen opettaa meitä pysähtymään ja huomaamaan mielemme oikut. Tehtävien ja harjoitusten avulla opimme hallitsemaan mieltämme jotta voimme eheytyä ja löytää voimamme, onnemme ja ennen kaikkea rauhan. 

Kirjan opetukset sopivat kaikille, jotka tuntevat kärsivänsä. Kärsimystä on monenlaista mutta ainut tehokas tapa vapauttaa itsemme olemassaolon tuskasta on hyväksyttävä olemassaolo sellaisena kuin se on. Se taas tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että on lopetettava vertailu ja ainainen ajattelu, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Jos pystymme hellittämään haluistamme, tuskan taakka putoaa harteiltamme. 

Toinen tärkeä asia mitä tämä kirja meille opettaa on myötätunnon tärkeys ja merkitys. Kun opimme antamaan itsellemme armoa ja arvoa, myötätuntomme itseämme kohtaan kasvaa. Ja kun pystymme olemaan myötätuntoisia itsellemme, pystymme tuntemaan sitä myös muita ihmisiä, eläimiä ja maailmaa kohtaan. Myötätunnon avulla opimme ottamaan muut huomioon ja olemaan hyödyksi kaikille, pitäen samalla huolta myös itsestämme. 

Kirjan harjoitusosio koostuu käytännön harjoituksista mielen kehittämiseksi. Harjoitusosio koostuu harjoitussarjoista, jotka auttavat meitä muuttumaan viisaammiksi ja myötätuntoisemmiksi. Harjoitusten avulla pyritään luomaan tilaa, joka antaa meille enemmän kykyä ymmärtää vaikeita tilanteita ja opettaa selviytymään niistä. Kirjassa olevat harjoitukset ovat melko laajamittaisia ja kyse on pitkäkestoisesta toiminnasta, silti kirjan kirjoittaja painottaa, että vähempikin aika harjoitusten tekoon riittää koska se on parempi kuin olla tekemättä niitä kokonaan. Mutta toiveena on, että löytäisimme vaaditun ajan ja paikan näille harjoituksille koska se on lopulta pieni hinta siitä mitä tulemme tehtävien kautta saavuttamaan. 

Alussa mainitsemani vaatimattomuus - ja kirjassa lisäksi havaittava maanläheinen lempeys - muuttuu kirjan loppua kohden vaativampaan suuntaan, tehtävien ja harjoitusten arvoa painotetaan voimakkaasti. Sävymuutosta voisi kuvailla vaikkapa luennolla, johon osallistuessasi tunnet selviäväsi siitä kevyesti ilman suurempaa panostusta kunnes tulee ohjaaja joka tiputtaa sinut kovaa ja kolisten olettamuksistasi takaisin maanpinnalle. Egolle ei ole sijaa.

Kuinka tiikeri kesytetään 
- Käytännön harjoituksia kypsempään mieleen
Rinpoche, Akong Tulku
Basam Books