K niin kuin kirjain

K niin kuin...

Etsin tätä postaustani koko iltapäivän sitä löytämättä. Olinko siis vain kuvitellut julkaisevani sen. Selkeä mielikuva kuitenkin oli vaikka tuosta oletetusta julkaisusta onkin kulunut nelisen vuotta. 

Ehkä sitten vain ajatustasolla elelin. Se oli sitä aikaa kun vanhempani yllättäen menehtyivät ja kaikki oli sumuista. Niinkuin kaikki on edelleenkin vähän sekaisin tai sumussa. Aika on menettänyt merkityksensä. Mennyt, tuleva ja tämä hetki on ikäänkuin samassa linjassa.

Olin aloittanut tämän teon ennen tuota kamalaa elämäni kohtausta. En tiedä mistä tuli kirjain K. Ehkä keväästä, kukista tai kesästä. Ehkä kiitollisuudesta, kauneudesta, kohtalosta.

Myöhemmin K sai synkempiä merkityksiä. Kuolema. Kärsimys. 

No, elämä on monien asioiden summa. Rinta rinnan kulkevat ilo ja suru, viha ja rakkaus.

Kirjain on tehty kierrätysmateriaaleista kuten yleensäkin kaikki mitä teen tai olen tehnyt.

Vahvasta kartongista tai pahvista leikkasin muodot ja osat kiinnitin toisiinsa maalarinteipin avulla. Kalkkimaalia pintaan ja silkkipaperista sekä kirjansivuista tein ruusukkeita, jotka sitten liimasin kirjaimen etupuolelle. Ruusukkeiden väleissä erilaisia paperista leikattuja lehtiä.

Nämä yläkuvan hyllyt olivat ennen laatikko, josta irrotin pohjan ja kannen, ja nostin ne seinälle.

Kaatikselta löydetty rukin osa sai ylleen helmiäistä pinkkiä. Pinkki ei oikeastaan ole ikinä ollut lempivärejäni mutta silti yllättäen sitä löytyy nykyään lähes jokaisesta huoneesta.

Kuvan violetin ja vihreän sävyt sen sijaan ovat olleet lempivärejäni jo vuosikausia. Kanervan sävyt ovat löytyneet niin sisustuksesta kuin vaatteistani, ja olihan hääkimppunikin pelkkiä kanervanoksia.

Appiukon tekemällä pöydällä heinäseipäästä tekemäni koruteline. Ja keskellä taustalla miehen vanhasta pokaalista ja kukkaruukusta tuunaamani pöytäkoriste, jonka maalasin struktuurimaalilla.

Toisen roska, toisen aarre.

 

Älppäreistä amppeli

Innostuin tässä joku aika sitten sulattelemaan älppäreitä uuteen uskoon. Kirpparin 'ota tästä' hyllyssä oli suuri määrä LP-levyjä, joita tuskin kukaan ei enää kuuntele, senkään takia kun levyt olivat olleet jo jonkin aikaa ulkotiloissa. Niinpä sitten päätin kokeilla asiaa, jota olin jo pitkään haaveillut testaavani.

Levyjen sulattaminen olikin niin helppoa, että hurahdin siihen ihan kunnolla. Ruoanteon jälkilämmöllä sulattelin kymmenkunta levyä uuteen muotoon - kotona ja töissä. Lopputulemana joka paikka oli täynnä tarjottimia ja vateja. 

Innostuksen jälkimainingeissa tuli sitten niitä ideoita ja ajatuksia mihin tuotoksiani voisin käyttää. Ja yleensä nuo päähänpistot vaativat muutaman uuden sulatuksen. Älppäreistä syntyi kukkaruukkuja, tarjottimia, hedelmävateja, rairuohoalustoja. Osa päätyi lasten leikkeihin ja osa tilpehöörien säilytyskipoiksi. Työkaverit taisivat viedä omansa sisustuskoristeiksi. 

LP-levyjen sulattaminen on hauskaa puuhaa. Ja erittäin helppoa ja nopeaa. Mutta varovaisuutta homma vaatii kuumuuden takia. Itse etsin apua alkuunpääsemiseksi netistä ja siellä on nähtävillä sekä videoita että kuvallisia ohjeita. Näiden ohjeiden kanssakin täytyy silti käyttää harkintaa ja kokeilla itse miten levyt sulavat omassa uunissa, koska uuneissakin on eroja. 

Minä käytin levyjen sulattamiseen jälkilämpöä, uunin ollessa n. 200*asteessa. Jälkilämmöllä sulattelee noin 5-10 levyä. Mitä kuumempi uuni on, sitä nopeammin levyt sulavat. Tässäkin on omat haasteensa, koska jos uuni on liian kuuma, levyt sulavat liian nopeasti ja menettävät samalla kiiltonsa, ja toisaalta taas liian haalea lämpö pysäyttää sulamisen ja muodon muokkaamisesta tulee vaikeaa. Kokeilemalla näkee parhaiten! Mutta keskimäärin levy sulaa 200*asteessa 1-2 minuutissa.

Muotojen muokkaamiseen voi käyttää kuumuutta kestäviä keraamisia, lasisia tai teräksisiä vateja, kulhoja, piirakkavuokia, kuppeja, peltipurkkeja jne. Itse laitoin uuniin ritilälle lasi- tai metallikulhon, jonka päälle laitoin LP-levyn. Kun levy notkistui ja pehmeni, otin sen uunista pois ja laitoin kuumuutta kestävän suuren kulhon päälle ja painoin levyn kulhon pohjalle toisella, pienemmällä, kulholla. Levy jähmettyy ja kovettuu muutamassa minuutissa uuteen muotoonsa ja kovettumista voi nopeuttaa laittamalla se esim. ulos tai jääkaappiin. 

Kun näitä uudelleen muotoiltuja levyjä käyttää esim. kukkaruukkuina niin pohja kannattaa vuorata teipillä tai jollakin muulla vastaavalla, joka estää kosteuden siirtymisen ulos. 

Tähän kukkaruukkuun tein amppelin vahvasta narusta. Ruukun pohjan teippasin kumminkin puolin, jotta kosteus pysyy ruukun sisällä. Kesällä aion istuttaa orvokkeja ja yrttejä vastaaviin ruukkuihin. 

Netistä löytyy lukuisia muitakin käyttökohteita älppäreille. Niistä voi tehdä viinipullotelineitä, lehtitelineitä, valaisimia, seinäkoristeita, laukkuja, kelloja...melkein mitä vain. Ja värillisistä levyistä saa sitten ihan erinäköistä ilmettä!

Alkuperäinen julkaisu 27.4.2020

Huopatipuja ja diy-liimaa

Tiedät varmaan tunteen kun jokin asia vaatii aikaa kypsyäkseen. Se voi olla esimerkiksi idea, joka on olemassa tietyllä tasolla mutta ei ole vielä saavuttanut täyttä mittaansa. Minulla sellaisia ideoita ja ajatuksia on vähän väliä. Toisinaan vain pitää antaa ajan kulua ja jaksaa odottaa inspiroitumista ja ajatusten selkeytymistä. Pakolla ei kannata mitään tehdä, ei ainakaan mitään luovaa työtä. Pakotettu lopputulos erottuu yleensä aidosta ajatusten virrasta. 

Ideoiden lähtökohtanani usein on työt, joita voi tehdä lasten kanssa (ja jos omat lapset ei innostu, niin jos joidenkin muiden lapset innostuisivat). Ja koska tykkään kierrätysmateriaaleista niin niitä minä sitten käytänkin usein. 

Puhelinluetteloiden sivut ovat ihanan ohuita ja monikäyttöisiä, sen lisäksi että ne toimivat loistavina suojapapereina erilaisissa maalaus- ja painotyöprojekteissa. 

Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä liimaa itse. Olen törmännyt useissa projekteissa jauhoista ja vedestä tehtyyn liimaan/liisteriin. Sillä on kiinnitetty niin kangasta, tapettia kuin paperiakin milloin millekin pinnalle. Olin siis hyvin inspiroitunut kokeilemaan sen tekoa myös itse. DIY-liiman teko on varsin yksinkertaista: 1 osaa vehnäjauhoja ja 2 osaa vettä sekoitetaan tasaiseksi seokseksi joka sitten kuumennetaan. Kuumentaminen saa seoksen paksuuntumaan ja muuttumaan liimamaiseksi seokseksi. Tällä liimalla voi turvallisin mielin liimailla lasten kanssa, ei haittaa vaikka sitä joutuu iholle, vaatteille tai suuhun. Tosin pesut ja puhdistukset kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti koska tämä liima todellakin pitää otteensa kuivuttuaan. 

Näiden paperimunien pohjana käytin vesi-ilmapalloja, joiden päälle sivelin itsetehtyä liimaa ja puhelinluettelon sivuista repimiäni pieniä palasia ja suikaleita. Ensimmäisistä munistani tuli turhan paksuja, ajatus oli että mitä useampi paperikerros sen tukevampi muna, mutta käytännössä munat kyllä pysyivät kasassa yhdelläkin paperikerroksella, kunhan paperinpalat asettelee reilusti limittäin. Ohuetkin paperimunat kestivät maalauksen kalkkimaaleilla. 

Kun liimaus on valmis kannattaa töiden antaa kuivua rauhassa useampi tunti, mieluusti yön yli. Sama maalauksen suhteen. Maali vetyttää ohutta paperipintaa ja haurastuttaa rakennetta. Mutta kunhan työ saa kuivua maalauksen jälkeen kunnolla niin rakennekin muuttuu jälleen kovaksi ja jämäkäksi. 

Maalattuani paperiset munankuoret leikkasin puhelinluettelon sivuista ohuen ohuita suikaleita joista pyöräytin pienet "heinäkeot" kuoren sisälle. Huovutetuista villapalloista sai somat tipuset pesään kun teki paksusta kartongista/pahvista nokat ja liimasi ne huopapalloon. 

Tokihan tipuksi käy muukin materiaali tai ainahan voi käyttää chenilletipuja. Minulla vain sattui olemaan iso määrä aiemmin huovuttamiani huopapalloja, jotka kaipasivat käyttöä. 

Iloa & Inspiroitumista pääsiäiseen!

Ensijulkaisu 13.3.2018

LP-taidetta, diy

Tässä muutama uudelleen muokattu älppäri. Näistä ruusukkeen tapaisista saisi upean seinäelementin, kun kokoaisi useamman LP-kukan yhteen!

Mitä pienempää purkkia tai mukia levyjen sisäosan muotoiluun käytät, sitä korkeampireunaisia ja suppeampia ruukkuja ja astioita saat aikaiseksi.

Katso edellisestä postauksesta tarkempaa ohjetta levyjen muokkaamiseen.

Paidasta pöksyt - ompele isosta pienelle

Tässä on sitä ideaa mistä minä pidän. Kierrätystä ja uuden luomista. Olen noudattanut itse tätä samaa linjaa jo vuosia, olen kerännyt vanhat käytöstä poistetut vaatteet ja tekstiilit kaappiin odottamaan myöhempää uusiokäyttöä. Lapset ovat saaneet vauva-aikana housuja ja paitoja ja pesulappuja isänsä vanhoista T-paidoista, tytölle olen tehnyt röyhelömekkoja myös niistä teepaidoista. Äitini on tuonut vanhoja vaatteitaan minulle josko keksisin niistä jotakin uutta. Vielä kun tällaisen ideakirjan saisi aikuistenkin koossa, eli ideoita miten luoda uusia vaatteita ja asusteita jo olemassaolevista tekstiileistä. Tällaiset ideat ovat nimenomaan ekologisia, järkeviä ja persoonallisia.

Paidasta pöksyt kirjassa vaatteita saavat perheen pienimmät. Ideoita kirjasta löytyy yhteensä 35 kaavojen kera. Ompelutöissä hyödynnetään kankaiden lisäksi myös nyörit, nauhat, napit ja vetoketjut. Kaikki mahdollinen otetaan talteen tulevaa käyttöä varten, osia voi sitten yhdistellä monilla eri tavoilla lopullisessa työssä. 

Kirjassa ei ole erillistä kaava-arkkia vaan kaikki kaavat on piirretty kansien sisäpuolelle. Näillä kaavoilla vaatteet valmistuvat noin puolivuotiaalle vauvalle. Sen sijaan jos haluat tehdä samoilla kaavoilla vaatteita hieman isommille lapsille niin kirjasta löytyy ohjeet miten suurennat kaavoja "manuaalisesti".

Mallit ovat suloisen somia, pilkkuja ja rusetteja. Kirjasta löytyy näppäriä kankaankuvioimiskeinoja, joilla saa heti uutta pirteää ilmettä vanhalle kankaalle. Kangasta voi kuvioida vaikka porkkanan avulla! Ideat ja mallit on luotu juuri sillä mentaliteetilla, että kaikki valmistuu nopeasti ilman turhaa pähkäilyä. Kaavojen toteutuksissa on monia kivoja yksityiskohtia.

Potkupukujen ja haalareiden lisäksi kirjan kaavoilla syntyy erilaisia asusteita kuten kauluksia ja rusetteja. Näiden lisäksi löytyy myös tumppuja, sukkia, kengät, peittoja ja tyynyjä. Ja tietysti äidillekin jotakin pientä kivaa.

Jos tykkäät ompelemisesta, DIY-ideoista ja kierrätyksestä, tämä kirja on juuri Sinulle!

Paidasta pöksyt

Larsson Linnea

Nemo 2018

Kestokassi hedelmille kierrättäen!

Ruokakaupoissa asioidessani mukanani on yleensä aina kestokassi. Sitä ennen otin usein kotoa kertaalleen käytetyt muovipussit mukaan ostoksille, jotta välttyisin muovipussivuoren kasvamiselta kotona. Lopuksi kotiin kerätyt pussit päätyivät roskapusseiksi. Siihen, mikä korvaisi nykyiset roskapussit, en ole vielä löytänyt ratkaisua. Onko vastaus biopussit, paperipussit vai jokin muu, se jää vielä odottamaan lisäselvitystä.

Jotkut kaupatkin ovat vähentäneet muovipussien jakamista. Varsinkin ilmaispussien määrää on vähennetty. Viimeksi kesällä shoppaillessani törmäsin kysymykseen haluanko ostaa pussin ostoksilleni kun siihen asti pussin oli saanut maksutta. Mahtaako pieni lisämaksu vähentää pussien ottamista, en tiedä. Mutta jos olisin tiennyt niin olisin ottanut kaupoille mukaan kestokassit kotoa. Ohuista materiaaleista tehdyt kassit ja pussit eivät vie paljoa tilaa laukussa tai takin taskussa.

Muovijäteongelma on ollut usein otsikoissa ja ihmiset alkavat pikkuhiljaa ymmärtää kuinka isosta asiasta onkaan kyse. Varmasti moni on nähnyt puhuttelevia kuvia yhä kasvavista muovijätevuorista tai eläimistä, jotka ovat vahingoittuneet muovijätteen takia. Eipä tuo mukavaa katsottavaa ole. Varmasti aikoinaan muovin keksiminen oli tarpeellinen keksintö mutta ihmisten huolimattomuus ja tietämättömyys on tehnyt keksinnöstä huonon nykytilanteesta katsottaessa.

Yritän opettaa lapsilleni sitä, että luontoa pitää kunnioittaa eikä sitä saa roskata, ja aika hyvin oppi on mennyt päähän. Toivotaan, että se pysyykin siellä vielä ajan kuluessakin. Esikoinen jokin aika sitten tosin murehti mikä tulevaisuudessa korvaa muovipillit kun kyseisestä muoviongelmasta oli puhe. Kyllähän se toki itseäkin välillä mietityttää, että miten paljon oma elämä pyöriikään muovin ympärillä. Kaikesta tuskin on mahdotonta luopua mutta jo pienillä valinnoillakin on osansa muutoksessa. 

"Ihmiskunta on tuottanut muovia 8,3 miljardia tonnia vuosina 1950-2015. Tuosta määrästä noin 80 % on yhä kaatopaikoilla ja merissä. Muovien pelätään aiheuttavan vähintään yhtä suuren globaalin ympäristöuhkan kuin ilmastonmuutos."(lähde)

Olen jo pitkään suunnitellut toteuttavani tämän kestokassi-idean itsekin mutta kevään pysäyttävät koettelemukset ovat lamaannuttaneet sekä minut että intoni ryhtyä mihinkään, eipä tosin inspiraatiokaan ole maisemissa pyörinyt. 

Tänään kuitenkin kaivoin ompelukoneen kaapista ja otin esiin pitsiverhopinon minkä sain anopiltani. Osa verhoista päätyi verannan ikkunoihin mutta yhden jätin DIY-projektiani varten. Leikkasin verhosta 6 suorakaiteen muotoista kappaletta, jotka ompelin pusseiksi. Jokaisen pussin yläreunaan ompelin aluksi nauhakujan. Tämä naurettavan helppo ja nopea kierrätysprojekti oli valmis hetkessä. Nauhakujaan voi pujottaa nauhan, nyörin tai kuminauhan. Minä käytin sitä mitä käsillä oli saatavilla sekä kierrätysteemaan sopivaksi polkupyörän sisäkumista leikattuja ohuita suikaleita, jotka pujotin hakaneulan avulla kujaan ja solmin lopuksi suikaleiden päät yhteen. 

Näihin itsetehtyihin vihannesten ja hedelmien kestopusseihin olisi hyvä liittää myös jokin pieni tagi, johon hintalapun saa tarvittaessa kiinni ja pois. Kaikkien materiaalien tulisi kuitenkin olla sellaisia, että ne kestävät pesua tarpeen mukaan. Omiin kestopusseihini en kuitenkaan tagia laittanut koska asioin pääsääntöisesti vain Lidlissä ja siellä kyseistä tarrasysteemiä ei ole käytössä. 

Toivotaan, että kaupat hyväksyvät nämä DIY-kestokassit ja että pussit kestävät käytössä pitkään.

Sisäkumit kiertoon!

Polkupyörästä hajosi rengas. Jotain hyvää siitäkin silti seurasi. Sain nimittäin sisäkumin jatkojalostusmateriaaliksi. Olen usein katsellut siitä tehtyjä DIY-henkisiä juttuja ja nyt sain vihdoin itsekin kokeilla. Harvemmin ne pyöränrenkaat silti hajoavat, en muista että olisi ikinä vielä tarvinnut tehdä vastaavaa operaatiota vaikka olen aina ajanut paljon pyörällä...

Mutta takaisin siihen pääasiaan eli pyörän sisäkumin hyötykäyttöön. Haeskelin ideoita ja inspiraatioita Pinterestistä. Sisäkumit ovat hyvin monikäyttöistä materiaalia. Niitä voi ommella ja siten valmistaa niistä vaikka laukkuja ja kukkaroita. Sen lisäksi sisäkumit ovat hyvää materiaalia asusteisiin ja koruihin, eikä työvälineiksi tarvita välttämättä kuin saksia. Kumi on kimmoisaa ja kestävää, ja sitä on helppo leikata. 

Minulla oli jemmassa vielä pari Johanpuulta saamaani puista korukiekkoa ja kokeilin yhdistää siihen sisäkumist leikkaamani ohuet suikaleet. Leikkasin ensin 4 noin 1 cm levyistä ja n. 50 cm pituista suikaletta, jotka leikkasin sitten vielä puoliksi, eli sain aikaan yhteensä 8 kpl 50 cm pituisia naruja, jotka kiepsautin puukiekon läpi. Kaulanauhaksi leikkasin alle 5mm levyisen sopivan mittaisin kumisuikaleen, jonka kiinnitin puukiekkoon ja solmin suikaleen päät yhteen. Ja kappas, koru on valmis!

Toisesta kuminpalasesta tein käsikorun, jonka tekoon ei tarvita kuin terävät sakset. Leikkasin ensin tarpeeksi pitkän kappaleen, joka menee siis ranteen ympäri ja lisäksi vielä kymmenisen senttiä ylimääräistä. Tämä ylimääräinen osa kavennetaan siten, että sen voi pujottaa kappaleen toiseen päähän leikattuihin viiltoihin ja tällä menetelmällä kappaleesta tulee ranneke. 

Leikkasin koruun ohuita aukileikkauksia korun suuntaisesti, siten että näyttää kuin koru koostuisi useista kumisuikaleista. Oikeastaan materiaalia voisi helposti luulla myös nahaksi, tai keinonahaksi.

Leikkausmallia vaihtelemalla koruista saa helposti erilaisia. Helpointa on varmasti suunnitella kuvio ensin paperille ja piirtää se sitten kumin pintaan ja leikata piirrettyjä ääriviivoja pitkin muotoonsa. 

Vaatteen uusi elämä

Kunnosta vanhat hyvät vaatteet ja hyödynnä vanhat tekstiilit tuunausprojekteissa. Tätä ideaa noudattaa Maahengen uutuuskirja Vaatteen uusi elämä. Paljon tutunnäköisiä projekteja, vastaavia minäkin olen tehnyt paljon mutta harvasta on tullut otettua kuvia. Äidin fleeceponchon reunan kirjoin täyteen ketjusilmukoita ja kädenlämmittimet koristelin kukkasin. Olen tykännyt aina tuunausprojekteista ja kierrättämisestä, mutta silti liian moni projekti on jäänyt toteuttamatta. Vanhan muuttaminen uudeksi ei välttämättä ole vaikea juttu kunhan idea ja toteutus on selvillä. Jos tuunaus inspiroi ja kaappi pursuaa muokattavia vaatteita ja asusteita kannattaa napata käsiin tämä kirja! Vaatteen uusi elämä-kirjasta löydät runsaasti kivoja ideoita joiden toteutuskaan ei ole vaikeaa. Kirjomalla saa helposti todella upeaa muutosta moneen vaatteeseen. Myös pitseillä, nauhoilla ja muilla (kangas-)koristeilla saa aikaan upeita muutoksia. Kankaanpaino ja tekstiilitussit ovat myös oivat välineet koristeluihin. 

Ideoinnissa kannattaa olla luova muttei liian tarkka. Ei kannata miettiä liikaa eikä suunnitellakaan liian tarkasti, antaa vain ajatusvirran viedä ja katsoa sitten lopputulosta että mitä tuli. Materiaalienkin suhteen kannattaa olla avoin. Hameita voi tehdä verhoista ja huiveista, kravateista voi tehdä helmet tai käyttää kaunista solmiokangasta aplikaatiotöissä. Paidoista voi tehdä housuja ja housuista paitoja. Aikuisten isoista vaatteista saa helposti tehtyä vaatteita lapsille. Luomalla vanhasta uutta saa aikaan upeita ja uniikkeja tuotteita ja samalla auttaa myös luontoa, sillä suomalaiset nimittäin laittavat vuosittain roskiin jopa 13 kiloa tekstiilijätettä, eikä kaikki siitä määrästä oikeasti edes ole jätettä vaan uusiokäytettävää hyvää materiaalia.

Vaatteen Uusi Elämä

toimittanut Tiina Aalto

Maahenki 2018

15.luukku - Somista koti jouluun.

Lähes kaikelle materiaalille voi kehitellä uusiokäyttöä. Sitä ajatusta on noudatettu meillä. Lapsetkin ovat oppineet, että kaiken kannattaa säästää koska siitä voi aina keksiä jotakin uutta.

Joulu on itselleni ehkä se tärkein juhla, sen tiimoilta voi keksiä aina jotakin uutta. Kotimme jokaista ikkunaa koristaa jokin itse tehty koriste tai somiste. Mutta somistaa voi muitakin kodin yksityiskohtia.

Olen haaveillut pitkään siitä, että ruokapöydän yllä roikkuisi jokin luonnosta löytynyt kähäräoksainen oksa, mutta koska pöytämme ylle on melko hankala sellainen saada olen tyytynyt koristelemaan juhlateemojen mukaan isoa kahdeksasta lampusta koostuvaa valaisinta, joka roikkuu keittiösaarekkeen yllä. Valaisin on aika jämerä, takorautamainen ja se vaatii tilaa ympärilleen. Ehkä vielä isompi tila olisi sille sopivampi mutta hyvin se mielestäni istuu nykyiseenkin sijaintiinsa. 

Koristeiden pitää olla keveitä, jotta valaisin ei tule katosta alas. Eilen kun hain joulukuusenkoristeet varastosta, huomasin siellä aikaisempina vuosina tekemäni käpynauhan ja kirjansivuista tehdyt kuutioköynnökset. Tänä vuonna ne eivät päätyneet kuuseen, sen sijaan ne pääsivät koristamaan keittiön valaisinta. Tein lisäksi pari käpynauhaa, jotta sain koristeita koko valaisimen ympärille.

Koristelin valaisimen siis näillä paperikuutioilla ja kuusen, lehtikuusen ja männyn kävyillä. Ja näin helposti syntyi näyttävä jouluinen yksityiskohta! Helppoa ja nopeaa. Ja sopivan kevyttä. Kun valaisimia koristelee pitää aina muistaa ottaa huomioon paloturvallisuus, palavat materiaalit eivät saa ottaa kiinni kuumeneviin lamppuihin.

Meinasi unohtua mainita, että onhan valaisimen koristeina vielä nuo omenankuorista käärityt ruusukkeet! Olen aina omenoita kuoriessani kuorinut mahdollisimman pitkiä suikaleita, käärinyt ne ruusuiksi ja laittanut kuivumaan valaisimen kehikkoon. En tiedä onko minulla ollut mitään sen kummempaa suunnitelmaa niiden varalle kuin vain se ajatus "näistä voi joskus tehdä jotakin". 

Psst. ohje paperikuutioiden taitteluun löytyy mm. täältä!

Näkyvätkö sinun joulussasi kierrätysmateriaalit?

Suvikukkasia-joulukalenteri 2017

Hyvää joulukuuta! 

Tänään on todellakin jo joulukuun ensimmäinen päivä, ei meinaa pysyä ajankulun kyydissä. Joulukuun käynnistyessä myös joulukalenterit starttaavat käyntiin. Itselläni nämä päivät ensimmäisestä sinne 24. päivään ovat aika kiireisiä jo senkin takia, että minulla on pakonomainen tarve osallistua jokaiseen mahdolliseen joulukanteriarvontaan netissä. Ja niitähän riittää, laskeskelin joskus, että osallistuin hyvä ettei 80 eri kisaan. Joskus jotain voittoja on tullutkin mutta ei enää niin usein kun osallistujienkin määrät ovat nousseet hurjasti somen vaikutuksesta. 

Täällä blogissakin käynnistyy tänään Joulukalenteri, jossa jaan päivittäin jouluisia DIY-ideoita. Luukuista  löytyy askartelua, leivontaa ja kirjavinkkejä. Ehkä jossakin luukussa piileksii myös arvonta. Tervetuloa mukaan!

Joulukuun ensimmäisestä luukusta paljastuu kirjansivuista tehdyt Enkelinsiivet. Nämä on todella helppo tehdä, tosin aikaa menee jonkin verran  ruusukkeiden tekoon. Mutta esimerkiksi iltapuhteina paperiruusukkeet valmistuvat silti parissa tunnissa. 

Minä leikkasin paperit ruusukkeisiin piparinmuotoisella lävistimellä, mutta ne syntyvät ihan yhtä hyvin leikkaamalla kirjansivuista käsin pieniä yhdenkokoisia kiekkoja. 

Laitoin yhteen ruusukkeeseen 5-7 kiekkoa päälletysten, nidoin nitojalla keskeltä kiinni ja rypistelin paperikiekot ruusukkeen muotoon.

Leikkasin pahvista siipien muotoisen kappaleen ja liimasin ruusukkeet siihen kaksipuoleisella teipillä. Lopuksi kiinnitin siipiin ripustusnarun. Siivet voi halutessaan vaikka maalata spraymaalilla tai koristella höyhenillä tai muilla koristeilla. Olin itsekin aikeissa ehostaa siipiäni jotenkin mutta äitini ihastui kovasti näihin tällaisenaan, joten päätin luottaa hänen makuunsa tällä kertaa.

Jouluiloa!

Tulehan kurkkaamaan taas huomenna mitä 2. luukusta löytyy.

P.S. Siipien kaava PDF-tiedostona löytyy täältä, klik!

Tonttujoukko astuu esiin

Ensimmäinen joulukoriste tehty ja aseteltu paikoilleen! Mies juuri paikantaa, että missä se on. Idea nousi mieleeni tässä joku päivä sitten, yksinkertaista ja somaa. Eikä niin kovin jouluista vielä niin voi rennoin mielin laittaa esille ilman, että joku vetää herneen nenään. Heh. Mies ei nimittäin oikein vielä välittäisi joulukoristeista ja lapset taas ovat jo kyselleet parin viikon ajan, että koska laitetaan kuusi. Ehkä parin viikon päästä. Ja siinä tapauksessa täytyy pysyä edelleen keinokuusessa.

Olen tehnyt tällä samaisella tekniikalla muitakin koristeita, mm. pääsiäiseksi pupuja ja kevääksi linntuja. Mutta mikseipäs tuo ruusuke sovi myös tontun parraksi. Hahmotellessani lakkia paperille kokeilin erilaisia vaihtoehtoja silmien ja nenän kanssa mutta yksinkertaisin vaihtoehto oli tälläkin kertaa paras: pelkkä lakki ja parta,  mielikuvitus hoitaa loput.

Leikkasin piparinmuotoisella lävistimellä kirjansivuista ja valkoisesta silkkipaperista kappaleita ja laitoin ne päällekäin, nidoin yhteen ja rutistelin ruusukkeiksi. Liimasin ruusukkeet kaksipuolisella teipillä punaisesta pahvista leikkaamiini tonttulakkeihin. Valmiit tontut kiinnitin teipillä naruun ja ripustin tonttuviirin paikoilleen.

Tonttujoukko silloin varpahillaan, varpahillaan...

Tai sitten kierona versiona: Tonttu Jouko, sil on varvassilsaa, varvassilsaa...