maanantai 30. lokakuuta 2017

Siniharmaa juustokakku aidoin mauin


Halloween-kestit on juhlittu mutta herkkuja voi tehdä milloin vain. Tämän lakritsaisen juustokakun tein viikonlopun kemuihin teeman mukaisesti, mutta koska kakusta tuli niin älyttömän hyvää teen sitä takuulla uudestaan, oli kemut tai ei. 

Leivontajuttuja miettiessäni en ollut vielä päättänyt millaisen juustokakun teen, ainoana ajatuksenani oli käyttää sinihernejauhetta jotenkin. Sinihernejauhetta käytetään mm. teesekoituksissa väriä antamassa mutta sillä saa aikaan kaunista sinistä väriä myös muihinkin kuin juomiin. Sininen sävy ruuassa on erikoinen ja monet sitä vieroksuvatkin. Minäkin yleensä  vältän sinisiä syömisiä, mutta vain jos ne ovat teollisesti värjättyjä. Luontaiset väriaineet ovat oma lukunsa, niistä olen kovin kiinnostunut ja ne kiehtovat suuresti. Sinisävyisiä ruokia näkee aika paljon somen eri kanavilla kun käyttää hakusanana esimerkiksi 'unicorn food' tai 'rainbow foods'. Monet näistä ruuista ovat myös raakaruokiin kuuluvia ja sinisen värin antajana toimii jokin luonnosta saatava kasvi.

Minun lakukakussani sininen sävy muuttui harmaaksi lakujauheen takia, tai ansiosta. Aluksi olin hieman pettynyt kun kakusta ei tullutkaan sininen, mutta tarkemmin ajateltuani harmaa sävy sopiikin paljon paremmin lakukakkuun. Maun juustokakkuun antaa aito luomu lakritsijauhe ja aito vaniljasokeri. Lakritsin maku tuli yllättävän voimakkaana ja lakritsaisena. Jos olet maistanut aitoa lakritsijauhetta, tiedät ettei se maistu suoraan niin lakritsaiselta kuin kaupan karkkihyllyssä olevat lakritsituotteet. Lakritsijauheen makuun kuitenkin tottuu ja kerta toisensa jälkeen se alkaa maistua yhä enemmän siltä miltä sen olettaakin maistuvan. 

Viime Halloweenina tein vastaavanlaisen juustokakun mutta käytin kaupan valmista maustettua tuorejuustoa, olisiko ollut lakritsi- vai salmiakkituorejuustoa. Kakun syötyämme en kaivannut uusintakierrosta. Maku jäi jotenkin vaillinaiseksi ja teollisentuntuiseksi. Maussa oli myös tietynlaista kipakkuutta, joka ei tuntunut omissa makunystyröissäni mieluisalta. Nyt täytyy vain todeta, että aito maku toimii paremmin vaikkei heti uskoisi. Muutoinkin yritän välttää teollisia makuaineita ja lisäaineita.


Tein kakun 15 cm silikoniseen irtopohjavuokaan.

Pohja
n. 100 g digestivekeksejä
25 g voita

Täyte
2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
200 g tuorejuustoa (Lidl)
2 liivatelehteä
1 tl sinihernejauhetta veteen liuotettuna, vettä noin 1/3 dl
1 tl (reilu) aitoa lakritsijauhetta
1 tl aitoa vaniljasokeria
1 tl sokeria

Pohjan ja täytteen välissä karamellisoitua kondensoitua maitoa, myös kinuski käy, maun mukaan.

Koristeena sinihernejauhetta, tummaa suklaata ja valkosuklaata.

Sinihernejauheesta ei tule makua, ainoastaan sinisyyttä antavaa väriä. Siniherneellä on myös terveydelle hyödyllisiä vaikutuksia. Jos englanti taipuu niin täältä löytyy muutamia tällaisia ominaisuuksia. Siniherneestä on aika vähän tietoa suomenkielisillä sivuilla.

Onko sinihernejauhe sinulle tuttu?
Jos kiinnostaa, niin sitä saa esimerkiksi Teekauppa Weiströmiltä.


Sinihernejauhe saatu tuotenäytteenä. | yhteistyö | Teekauppa Weiström 











Joulumielellä - suolakeksit

prima, lekue
Suolakeksit on kiva vaihtoehto makeille kekseille ja pipareille. Makuja voi muuttaa mielinmäärin. Suolakeksit sopii myös moneen tilanteeseen: juhlatarjottavaksi, piknik-evääksi, naposteltavaksi, illanistujaisiin ja lapsille pikkupurtavaksi. Taikinaa voi muutella ja maustaa monella tavalla. Kokeile lisätä taikinaan esimerkiksi ruista, leseitä  tai superfoodjauheita. Käytä makuöljyjä, maustetahnoja ja yrttejä. Valkosipuli ja juusto sopivat myös hyvin näihin.

Suolakeksit

2,5 dl spelttijauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl öljyä
50 g voita
1/2 dl vettä

Päälle
savustettua merisuolaa
Musta Laava -sormisuolaa (Primamausteet)
Seasons -maustesekoitusta (Primamausteet)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon öljy ja pehmeä voi. Nypi jauhot ja rasva keskenään. Lisää lopuksi vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Kauli taikina ohueksi levyksi jauhotetulle alustalle ja ota muotilla taikinasta keksejä. Sivele keksien pintaan hieman vettä pullasudilla ja ripottele keksien päälle savustettua merisuolaa, mustaa suolaa ja Seasons -maustesekoitusta. Paista keksit uunissa 200*asteessa ylätasolla. Paistoaika on vain muutamia minuutteja, sen verran että pohjaan tulee hieman väriä.


Tällä Lekuen kivalla muotilla saa kerralla leikattua heti useamman piparin, eikä hukkapaloja juurikaan tule. Olen tykästynyt lumihiutaleen muotoon ja nyt saan kerralla 19 erikoista hiutaletta, näppärää vai mitä!
Jämäkkä muotti on silikonia vaikka ei siltä tunnukaan. Se on kestävä ja pestävä, myös astianpesukoneessa.




Oi ihana joulukuu


Hyvinhän tämä alkaa, joulukirjoja on tullut kohtalaisen monta jo. Viime vuonna tuntui, ettei joulukirjoja tullut juuri lainkaan. Onko sitten kaikki ideat jo keksitty. Mieheni sanoisi tähän, että tee itse oma. Toki niitä ideoita itseltäkin löytyy mutta aina on mukava nähdä mitä muut ovat ideoineet. Toisten ideoista saa helposti inspiraatioita omiin toteutuksiin.

Otavalta tuli juuri kirja jouluun valmistaumisesta. Oi ihana joulukuu -kirjassa aiheena on koko joulukuu. Sisältö on jaettu neljään jaksoon, neljään viikkoon. Jokaisessa jaksossa käydään läpi mitä kaikkea kannattaa tehdä ja suunnitella milläkin viikolla. Neljä viikkoa ennen joulua tehdään koristeita: lippunauhoja ja jouluisia tyynynpäällisiä, silloin on myös hyvä aloittaa virkkaus- ja neulontatyöt, kuten vaikka tiskirätin virkkaus. 
Kolme viikkoa aiemmin kannattaa suunnitella joulupostit, kaksi viikkoa ennen leivotaan pipareita ja viikko ennen aattoa paketoidaan kauniita paketteja. Koko joulukuu tietysti kuunnellaan joululauluja. Kirjaan on koottu joulumusiikin TOP24. Jokaisella on toki omat suosikkinsa mutta kyllä minä tuosta listasta löysin useammankin oman suosikkinikin. Jos joulufiilis tuntuu etäiseltä vielä tässä vaiheessa, ehkä sata listattua ihanaa asiaa joulussa voi auttaa sinua pääsemään oikeanlaiseen tunnelmaan ja olotilaan.

Kirjassa tutustutaan erilaisiin koteihin koristeineen ja jouluperinteineen. Rintamamiestalossa vanhasta on tehty uutta, kirpputoreilta ja roskalavoilta on löydetty kaikkea kierrätettävää ja luotu niistä kauniita kodin yksityiskohtia. 50-luvun kerrostaloasunnossa joulu näyttää retron puolensa, nurmen vihreää ja pilkullista, mutta silti raikkaan jouluista. Yli satavuotiaassa hirsitalossa taas tunnelma on aina jotenkin jouluinen. Rauhalliset sävyt ja pintamateriaalit ovat täydellinen ympäristö jouluun.

Oi ihana joulukuu pitää sisällään runsaasti leivontaohjeita: mustikkapullia, pororullia, mantelipikkuleipiä, taatelikakkua, kookosohukaisia, munatotia ja jopa Suomi-sushia.

Käsityö- ja askarteluideoita löytyy myös paljon. Monissa töissä käytetään kierrätysmateriaaleja ja luodaan vanhasta jotakin uutta. Lapset on otettu huomioon kivasti, onhan joulu isosti myös lasten juhla. Kirjasta löytyy myös tuo paljon puhuttu 'tonttu-ovi'. Kaikkeen kirjasta löytyvään ei ole ohjeita mutta kirja toimii inspiraationa ja ideapankkina. Joulu voi näyttäytyä monenlaisena, jokainen luo omanlaisensa joulun.


Oi ihana joulukuu
Outi Loimaranta & Marjo Koivumäki
Otava 2017 
(Tosin en ole varma onko tämä uusintapainos, takasivulla lukee vuosi 2009.)

Halloween kattaus 2017

Happy Halloween! Iloinen ja odotettu juhlahetki se meillä on ollut ja uskon, että nykyään aika monissa muissakin kodeissa. Viime vuonna sain blogiini kommentin, että ei noin voi toivottaa, ettei se todellakaan ole mikään 'happy' juttu. Olen kuitenkin eri mieltä. Mutta en minäkään mitään kammottavia juttuja halua halloweeniini tunkea. Jännät, oudot, synkän kauniit ja erikoiset asiat sen sijaan sopivat meille. Karkkihampaat naurattaa. Kaalinpää maljakossa ilahduttaa. Sininen juoma purkissa ihmetyttää. Ihan pienistä jutuista koostuu meidän halloween. Kaikki somisteet ja koristeet on tehty itse ja koko juhla on toteutettu minimibudjetilla, sellaisista minä tykkään. Ja on kiva antaa ideoita muillekin, jos joku vaikka saisi ahaaelämyksen kuvieni kautta.

Tarjoiluissa mentiin ihan go with a flowna eli ajatuksia heräsi matkan varrella. Lapset ovat tykästyneet marenkeihin, joten tein niitä. Valkoisille nenäkkäille marengeille kun pisti suklaasta silmät niin marengit heräsivät eloon ja muuntautuivat haamuiksi. Veikeiksi sellaisiksi.

vaahtokarkki toukka
Vaahtokarkit ovat toinen suosittu herkku meillä. Ostin Lidlistä loppukesästä alennuksella valkoisia vaahtokarkkeja - niitä kun on vaikea löytää mistään kokonaan valkoisena, usein ovat kirjavia ja erimuotoisia. Nämä valkoiset pötkylät kastoin sulatettuun suklaaseen ja valkoisista helmiströsseleistä tein silmät ja niin syntyi lautasellinen toukkia.

juustokakku luomu lakritsi
Juustokakusta minut tunnetaan. Ne ovat niin superhelppoja valmistaa ja niitä on niin helppo muokata erilaisilla makupareilla. Tämä harmaa juustokakku on maustettu ja värjätty täysin luonnonmukaisilla ainesosilla. Maun antaa aito lakritsijauhe ja värin tuo sinihernejauhe. Väri syntyikin hieman vahingossa kun lakritsijauhe muutti sinisen värin harmahtavaksi. Mutta sepä sopikin juuri sopivasti lakukakkuun.

DIY, halloween, kattaus, ruoka, herkut, minibudjetti, lapset, inspiraatioita
Suolapalaakin pitää olla makeiden herkkujen rinnalla. Nakit ja lihapullat ovat lasten mieleen. Kiedoin lehtitaikinasuikaleita nakkien ja lihapullien päälle ja niin syntyivät muumionakit ja muumioiden päät.



sinihernejauhe, sininen juoma
Juomana oli tietenkin noidan pissaa ja lepakon verta. Mitä muutakaan voisi tarjoilla? Itsestäänselvä valinta. No eihän se mitään verta oikeasti ole vaan kotitekoista mustaherukkamehua ja tuo sininen on pelkkää vettä, jonka värjäsin sinihernejauheella. Lapsen mielestä sininen vesi oli erinomaista. Totta!

punakaali maljakossa
Talvi yllätti kasvimaan ja meidät. Kävin riipimässä kaalit irti lumen alta ja koska itse kaalit eivät ehtineet muotoutumaan täydellisiksi kaalinpäiksi keksin laittaa vajaamittaiset kaalit maljakkoon. Punakaalin sävy viehättää minua kovasti ja alunperin en suunnitellut kaalia tähän teemakattaukseen, mutta mikäpäs muukaan sopii halloweeniin kuin mustasävyinen kaunokainen. Hyvin sopi synkkä ja mahtipontinen kaali herkkään kristallimaljakkoon. Sehän on kuin kristallipallo! Siitäkös syystä teki mieli laittaa Tarot-korttipakka siihen viereen...tosin korttipakkaa en ole vielä koskaan käyttänyt.

Mustasta huovasta leikkasin pitsimäisiä ja verkkomaisia liinoja ja jämäpaloista lepakoita, jotka asettelin pöytäliinan päälle. Pöytäliinana toimii päällekäin kaksi eriväristä läpikuultavaa valoverhoa. Viime vuonna laitoin kattaukseen lisäksi pattereilla toimivan valosarjan, mutta tänä vuonna käytin oikeita tuikkuja.

tarot

lepakko kurpitsa mobile teeitse
Koristeina on itse tehtyjä juttuja mm. huovasta, kirjansivuista ja kierrätysmateriaaleista. Tässä mobilessa on huovasta leikattuja lepakoita ja oranssiksi värjätyistä kirjansivuista tehtyjä kurpitsoja. Lepakot ja kurpitsat roikkuvat langalla kiinni pihalta keräämässäni paksussa oksassa.

Hyviä pyhiä! Joku vielä varmasti viettää halloweenia tälle vuotta. Lapsi on kysynyt lukuisia kertoja, että koska se halloween oikein on. En itsekään ole osannut antaa ihan varmaa vastausta kun sitä vietetään jokapaikassa vähän eri aikoihin. Osa on jo viettänyt ja osa viettää 31.10. ja toiset viettävät sitä pitemmällä aikavälillä.


sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Tiedätkö mikä on raaputuskirja?


Kyllä tästä itselleen pakkomielteen saa. Tai korvikkeen toiselle pakkomielteelle. Itse lukeudun niihin ihmisiin, jotka tykkäävät nyprätä ja nyppiä kaikkea. Kädet eivät voi olla tekemättä mitään. Raaputtelu lukeutuu näihin tyyydytystä tuoviin ja rentouttaviin aktiviteetteihin. 
Mahtaako raapituskirja toimia ikäänkuin laastarina ja korvikkeena niille, joilla on raaputusarpariippuvuus. Jos sellaista käsitettä voi käyttää. Pakkomielteitä on monia ja jotkut niistä voivat olla vahingollisiakin. Siitä syystä onkin enemmän kuin tarpeen, että on olemassa vaihtoehtoja, mukavampia ja turvallisia.

Gummerus julkaisi nyt lokakuussa raaputuskirjoja, joista toinen on tämä Raaputa ja rentoudu - Lumoava keijumaailma. Kirjassa on 12 raaputuskuvaa, eli mustaksi värjättyä sivua, joissa näkyy keijuteemaisia ääriviivakuvia. Musta väri on sitä, mikä raaputetaan kirjan mukana tulleella puutikulla pois ja alta paljastuu värikylläistä ja kiiltävää pintaa. Kuvia voi raaputella miten haluaa, joko raaputtelemalla ääriviivojen sisältä eli näkyvillä olevat "aukot". Ne voi raaputtaa kokonaan tai osittain, tai halutessaan voi luoda uutta pintaa kuvioimalla uusia ääriviivoja. Kuvat voi jättää myös reilusti mustiksi ja raaputtaa esiin vain joitakin yksityiskohtia. Koko sivu on kuitenkin kauttaaltaan värikäs ja kuvioitu mustan pinnan alta. Pahviset sivut saa myös irrotettua kirjasta. Tämä on hyvä esimerkiksi silloin kun useampi ihminen haluaa raaputella saman kirjan kuvia.

Ainoa haittapuoli kirjassa on se musta raaputusmoska jota irtoaa raaputettaessa. Se värjää sormet ja vasurin kämmensyrjät. Raaputtelu kannattaa suorittaa pöydän päällä jossa ei ole lähellä pintoja, jotka eivät saa tahriintua. Toisaalta sekin voi tuntua turhauttavalta, että virheitä ei voi korjata. Ääriviivojen yli livahtaneet raaputukset on vain pakko kestää. En enää olekaan niin varma, että toimiiko tämä minulla rentoutuskeinona, hmph. 


Gummerus
Lumoava keijumaailma

perjantai 27. lokakuuta 2017

Terveellisemmät herkkupalloset



Energiapalloista tuli juuri kirjakin mutta niitä on varmasti moni tehnyt jo pitemmän aikaa. Tehtiinhän näitä herkkupallosia jo teinivuosina, mutta niihin taidettiin käyttää runsaasti voita kaurahiutaleiden ja kaakaon lisäksi. Hyviä nekin olivat. Täytyisi ehkä joskus tehdä niitäkin. Mutta jos sokeri ja voi ei kiinnosta niin maukkaita palloja saa tehtyä muutenkin. Minä tykkään makeuttaa raakaherkut taatelilla tai banaanilla. 

Näihin pallosiin laitoin kouratuntumalla kaikkea mitä kaapeista löysin, mm. auringonkukansiemeniä ja omenasosetta. Raakaherkut ovatkin siitä kivoja, että niihin voi käyttää oikeastaan mitä tahansa kunhan muistaa lisätä massaan jotakin kosteutta antavaa, joka sitoo massan yhteen. Massa syntyy helposti monitoimikoneessa.


Näihin herkkuihin voit käyttää mitä haluat, mutta jos haluat tietää mitä minä käytin niin kerron sen tässä:

100 g taatelia
1/2 dl kookoshiutaleita
1/2 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl valkosuklaata
1/2 dl tummasuklaata
1/2 dl kaakaojauhetta
ripaus merisuolaa
ripaus vaniljaa
1/2 itse tehtyä hasselpähkinävoita*
3/4 dl itse tehtyä kanelilla maustettua omenasosetta

Ainekset tehosekoittimeen ja sekoitellaan niin kauan kunnes saadaan aikaan tahmea massa, josta voi pyöritellä palloja.

* Itse tehty pähkinävoi on helppo tehdä, mutta se vaatii hieman aikaa. Mitä tehokkaampi kone, sitä nopeammin voi valmistuu. Pähkinävoihin ei tarvita muuta kuin haluttuja pähkinöitä.
Laita pähkinät monitoimikoneeseen ja anna koneen pyöriä niin kauan kunnes pähkinöistä alkaa irrota kosteutta eli öljyä ja pähkinäjauheesta alkaa muodostua tahnamaista voita. Voiksi muuttumisessa kestää aikansa, itselläni siinä meni tuhottoman paljon aikaa kun käytin käsikäyttöistä monitoimikonetta - siis sellaista jota pitää sormella pitää käynnissä. Kone kuumeni välillä ja sitten piti odotella koneen jäähtymistä. Keskimäärin voiksi muuttumiseen menee varmaankin sellainen vartti. Pitäisi saada joku tehokas monitoimikone, jolla saa helposti pähkinät sun muut jauhettua voiksi asti nopeasti. Samassa koneessa saisi olla myös tehokas blenderi banaanijäätelöä ym. varten. Mielellään kuitenkin joku alle satasen kone. Mahtaakohan olla turha toive?


Pallosten päälle valuttelin sulatettua valkosuklaata jonka värjäsin sinihernejauheella ja punajuurijauheella. Yritin saada sinisempää kuorrutetta, mutta sinihernejauhe olisi varmastikin pitänyt kosteuttaa ensin jollakin tavalla ja sitten vasta lisätä suklaan joukkoon. Mutta kivaltahan nuo näyttävät näinkin. 



torstai 26. lokakuuta 2017

Noita on paikalla...

Witch is home! Astu sisään jos uskallat. Luutakin sen jo kertoo, että noita on tuvassa.

Tein paksusta koivunoksasta luudan varren ja kuivista (angervon)oksista luutaosan. Rautalangalla vain kiinni varsi luutaan ja valmista tuli. Noitakyltti on tehty hiotusta puukiekosta johon tussilla kirjoitin "Noita on kotona" ja tuon kyltinkin kiinnitin rautalangalla kiinni luutaan. Helppoa kuin luudan teko. 

Ovessa oleva oksatähti on viime syksyltä, mutta hyvin on kestänyt kelejä. Ainoastaan puolukanvarvut ovat kuivuneet ja lähteneet irti.

Lepakkoruusuke on tehty hopeanvärisestä lahjapaperista taittelemalla ensin haitari ja taittamalla se keskeltä kahtia. Taitokseen niitti ja sitten haitari kiepsautetaan ruusukkeen muotoon nitojan avulla. Ruusukkeen keskelle liimasin/teippasin kakkupaperin ja siihen kiinnitin paperista leikatun lepakon ja hopeiset nauhat.





Nyt nyhdetään kurpitsaa!

Nyhtö sitä, nyhtö tätä. Kaikkea nykyään nyhdetään. Jopa kurpitsaa.

Olen hyödyntänyt tarjouksia ja ostanut myskikurpitsaa jääkaappiin siltä varalta, että sille tulee tarvetta. Aiemmin olen käyttänyt sitä muffinssitaikinassa mutta ruoanlaitossa kurpitsa on aika vieras raaka-aine itselleni.

Onneksi on netti ja reseptiviidakko. Jostakin eteeni bongahti nyhtökurpitsan ohje. Päätinpä siis kokeilla kun ohjekin oli sopivan simppeli ja raaka-aineet löytyi kotoa. Vaikka lopulta noudatinkin ohjetta pääpiirteittäin ja maustoin oman maun mukaan.

Myskikurpitsaohjeita tuntuu muuten tulevan vastaan joka puolelta nyt. Luin hetki sitten Jamie Oliverin Juhlaruoka-kirjaa ja siinäkin oli lukuisia myskikurpitsareseptejä. Onhan se maultaan täyteläinen ja rakenteeltaan mukavan tiivis, ja sopii  niin makeisiin kuin suolaisiinkin herkkuihin. Kurpitsa onkin ehkä vähän unohdettu raaka-aine tänä päivänä. Ennen sitä käytettiin enemmän mm. lisukkeissa. Isäni juuri muisteli miten hyvää puolukka-kurpitsa-lisuke oli. Mahtaako aika kullannut makumuistot vai olisiko se edelleen niin hyvää kuin muistoissa. Se ei selviä muuten kuin tekemällä ja maistelemalla.

Nyhtökurpitsa tehdään siis näin:

Kuori kurpitsa ja poista siemenet. Leikkaa kurpitsa kuutioiksi. Pyörittele kuutiot öljyssä - makuöljyllä saa lisävivahteita makuun. Mausta öljytyt kuutiot makusi mukaan suolalla, mustapippurilla ja valkosipulilla. Minä lisäsin mausteeksi myös kurkumaa ja cayennepippuria. 

Huom! Mausta ja öljyä myös kurpitsansiemenet, niistä saa kivoja naposteltavia tai ruokiin mukavaa suutuntumaa.

Paista kurpitsakuutioita uunissa 200*asteessa noin 15-20 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä ja pehmoisia ja saaneet väriä pintaansa. Revi eli nyhdä kuutiot kahdella haarukalla nyhtömuotoon. Voit myös jättää kuutiot nyhtämättä tai soseuttaa ne. As you like it.
Ripottele paahdetut ja maustetut kurpitsansiemenet kurpitsan päälle. Kokeile nyhtökurpitsaa myös pastan kera, toimii!






maanantai 23. lokakuuta 2017

Joulun ensimmäinen kuvasto saapui...


Posti toi tänään ensimmäisen joulukuvaston ja se sai heti hymyn kasvoille. Teki mieli hyppiä matkalla postilaatikolta kotiin! Joulukuvastoissa vain on sitä jotain. Niissä on odottavaa jouluntuntua ja ne aiheuttavat aina pientä kutkutusta vatsanpohjassa. 
Postin tuoma kuvasto tuli minulle ensimmäistä kertaa mutta jo kansikuva sai hyvälle tuulelle. Odotin kovasti, että pääsen sisälle lämpimään avaamaan tuon minikuvaston. 

Kyseessä on Sagaformin, Orreforssin ja KostaBodan astiastokuvasto. Siihen on koottu uutuustuotteita, joilla voi itseään tai läheisiään muistaa jouluna tai muulloinkin. Onhan se tarkemmin ajateltuna outoa, että ihmiset antavat omatoimisesti lahjoja ainoastaan jouluna, tai ylipäätään ovat kerran vuodessa sovussa ja läheisissä yhteyksissä toisten ihmisten kanssa. Kun pyhät päättyvät, arki alkaa. Minusta aika surullista. 

Mutta tuosta kuvastosta vielä, bongasin sieltä muutaman kivan jutun joihin itse tykästyin. Esimerkiksi tuo kollaasin alakulmassa oleva oravapurkki on tosi suloinen! Pidän myös puun ja lasin yhdistelmistä. 

Sagaformilla on lisäksi tuo uusi ihana lahjapakettikonsepti, eli kun ostat tuotteen, saat sen mukaan tukevan lahjapaketin ja siihen sävysävyyn sointuvan kankaisen nauhan, silkkipaperia ja pakettikortin. Nähtävästi nyt joulusesonkiin kyseistä settiä saa myös tuollaisena hurmaavan sinisenä. Onpas ihana! Muutoin pakettien väreinä ovat vaaleanpunainen ja vaaleansininen.







Suurten tunteiden joulu


Suurten tunteiden joulu on yhdistelmä perinteitä, ruokaa ja jouluisten somisteiden ja koristeiden tekoa. Kirja on syntynyt kolmen ihmisen rakkaudesta jouluun - Kristiina Hemminki on kuvannut kirjan kuvat, Jatta Heinlahti on luonut reseptit ja Anneli Myller on kirjoittanut kirjan tekstiosuudet. Nämä naiset ovat vannoutuneita joulufaneja, he aloittavat jouluun valmistautumisen jo hyvissä ajoin. 

Suurten tunteiden joulu -kirjassa Kristiina, Jatta ja Anneli kertovat kukin omista jouluperinteistään. Kirjassa on runsaasti mielenkiintoisia ja koskettavia tarinoita joulusta, perinteistä ja ihmisistä. Kiintoisia ovat myös tarinat erilaisista jouluun liittyvistä koristeista kuten joulupalloista, lasisista ihmishahmoista ja pähkinänsärkijöistä. Henkilökohtaisesti pähkinänsärkijät ovat itselleni vieraita, tiedän ne oikeastaan vain näöltä mutta en osaa yhdistää niitä jouluun. Minusta pähkinänsärkijät ovat oikeastaan aika pelottavia. Tarina niiden takana on kuitenkin mukavaa luettavaa. 

Mikä kuuluu sinun jouluperinteisiisi? Asetteletko jouluseimen paikoilleen vai keräätkö tietynlaisia koristeita? Tiesitkö muuten, että seimiperinnettä on tuotu myös tähän päivään sopivaksi? Verkkokaupoista voi ostaa ns. hipsteri-seimiasetelman, jossa ovat esillä mm. selfieitä ottava Joosef ja Instagramia käyttävä paimen. Kaikkea sitä keksitäänkään. 

Koristeluosioissa tehdään kukka-asetelmia, kransseja, somistetaan kattauksia ja tehdään persoonallisia paikkakortteja sekä paketoidaan lahjoja. Itseäni viehätti erityisesti idea lapsille suunnatusta omasta pikkuisesta joulukuusesta jonka lapset saavat itse koristella. Sellainen täytyy itsekin laittaa kun pääkuusi on jo pitempään ollut muovinen. Ihmettelen kyllä monesti miksi meillä on muovikuusi, se nimittäin sotkee ihan kauheasti. Muovisia havuja lähtee isot kasat, luultavasti enemmän mitä oikeasta lähtisi. Oikea kuusi myös tuoksuisi ihanalta, siitä syystä olenkin pitänyt aitoja havuja maljakossa tuoksua antamassa. Mutta ei ne kaikki aidotkaan kuuset tuoksu, mistä sitten johtuukaan...

Kirjan reseptit ovat hyvin kotoisia ja kikkailemattomia. Ensisilmäyksellä osa ohjeista tuntui helposti ohitettavilta, mutta tarkemmin katsottuna ne heräsivätkin ikään kuin eloon. Huomasin monen reseptin kohdalla ajattelevani, että tätähän täytyy kokeilla tai tätä teen joululahjaksi perheenjäsenilleni. Mm. erilaiset hillot ja säilykkeet ovat kiva jouluvieminen. Joulukaljaakin pitää kyllä tehdä, mieluusti jo ennen joulua. Maltaista tehty kalja on ehdottomasti parhainta.
Kirjan resepteissä on ripaus perinteitä mutta pääosin niissä näkyy tämän päivän vivahteita. Ja niinhän sen kuuluu mennäkin. Perinteet ovat tärkeitä mutta uusia juttujakin voi aina kokeilla. Uuden ja vanhan yhdistelmä on usein hyvä ja inspiroiva.

Millainen on sinun joulusi?

Minun jouluuni kuuluu ehdottomasti ainakin joulusauna, perheen kanssa yhteen kokoontuminen sekä joulurauhan julistuksen katsominen televisiosta. Joulurauhan julistus on luettu Turussa jo jopa 700 vuoden ajan, eikä muualla maailmassa ole vastaavaa tapaa.

Luo ikimuistoinen juhla
Jatta Heinlahti, Kristiina Hemminki ja Anneli Myller 
Tammi 2017



sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Valoa pimeyteen & oksakartio!



Katselin ikkunasta illan pimeyteen ja ihastelin kätteni jälkeä. Samassa tieltä alkoi näkyä auton valoa ja ajattelin miehen saapuvan lasten kanssa kotiin. Saapuja olikin naapuri joka ikäänkuin hiljensi talomme kohdalla (tai sitten kuvittelen vain), mietin mahtoikohan hän ihastella vai kauhistella, että jo lokakuussa joku laittaa "jouluvalot" pihalle. Minua muuten ottaa päähän tuo jouluvalo-nimitys. Ei ne ole mitään jouluun liittyviä valoja vaan syksyn pimeyttä kaunistavia valonauhoja! Mielelläni koristelisin kaiken valoköynnöksillä, jopa itseni. 

Talon edustaa on muutettu tässä kesän aikana ja kaikki kasvit on poistettu. Kasvien sijaan pihaa koristaa tältä osin nyt kivet, laatat, tuolit ja muut tavarat. Ensi kesänä saaveihin, laatikoihin ja ruukkuihin istutellaan kukkia ja muita mutta talven tullen tätä kivipuutarhaa koristavat aidot kynttilät ja valonauhat. 

Kesällä pihasta raivattiin kuivia risuja metsään ja nyt kävin hakemassa ne takaisin. Voisi sanoa hölmöläisten hommaksi. Mutta kun rakastan luonnonmateriaaleja niin aika normimeininkiä minulle. Keräsin kasan pitkiä, paksuja ja siistejä oksia, jotka upotin maahan kehän muotoon. Rautalangan avulla keräsin oksien päät yhteen ja sain aikaan oksakartion tai tiipiin, kuten lapsi sanoi. Kiersin oksien ympärille 80-osaisen valonauhan. Valonauha toimii pattereilla ja siinä on sellainen ajastustoiminto, jonka avulla valot palavat 6 tuntia ja sammuvat sitten 6 tunniksi ja syttyvät taas 9 tunnin jälkeen. Valoissa oli vieläpä valittavissa erilaisia vaihtoehtoja, joista valot saa välkkymään eri tahtiin. Välkkyvalot ei kuitenkaan ole meidän juttu, joten valot palavat välkkymättä. Saa nähdä miten kauan patterit kestävät ulkona. Tuote on kyllä tarkoitettu sekä sisä- että ulkokäyttöön, mutta ulos suositeltiin käytettäväksi siihen tarkoitettuja pattereita, jotka on suunniteltu kestämään kylmyyttä. Neiti näppärä minussa keksi laittaa patteriosan lapasen sisään, josko pysyisivät lämpimänä paremmin. 

Mies toi muutaman rikkinäisen lasilyhdyn, jotka muutoin olisivat joutuneet roskiin. Minä mieluusti pelastin  ne siltä kohtalolta koska kyllähän ne ajavat asiansa vaikka joku lasiruutu poissa olisikin. Tämä rouhea rautarunkoinen lyhty sai jäädä keittiön koristeeksi. Laitoin lyhdyn sisään tuikun lasisessa tuikkukipossa, joten ihan turvallisesti se siellä palaa.
Kaksi muuta lyhtyä, joista puuttuu osa lasiosista, koristavat ulkona kivipuutarhaa. 

Myös olohuoneessa läpi vuoden roikkuneet valot saa taas kytkeä päälle. 





Nordic Chic

Jokin aika sitten sain testiin Ilvesmaalien maahantuomia Nordic Chic -kalkkimaaleja. Olen aina halunnut testata kalkkimaaleja mutta mitään sopivaa maalauskohdetta ei vain ole ollut. Kalkkimaalit ovat jo hieman vanha juttu, ainakin nykymittakaavalla jolloin villitykset tulee ja menee omasta vinkkelistä katsottuna pikavauhtia. Tulen monessa asiassa jälkijunassa, taidan olla hitaasti lämpenevää sorttia. 

Olohuoneeseen oli etsinnässä uusi tv-taso. Tarkoitus oli tuunata joku vanha puinen senkki tai lipasto siihen tarkoitukseen ja maalata se näillä kalkkimaaleilla. Kaappi löytyi lopulta ihan vahingossa Tori.fi:sta ja maksoi vain 25 euroa! Olin ihan ihmeissäni ja pöllämystynyt, miten niin hieno kaluste voi maksaa niin vähän, epäilin että siinä on varmasti jotain vikaa. Jo seuraavana päivänä lähdettiin hakemaan kaappi kotiin ja se oli todella hyvässä kunnossa. Pölyt pyyhin pinnoilta pois ja johtoja varten porattiin reiät taustalevyyn. Sitten kun oli tarkoitus aloittaa maalaus niin mitäs kävikään, eihän sitä raaskinut maalata. Niin hieno ja eläväinen puupinta oli pakko jättää näkyviin. Niinpä uuden maalauskohteen etsintä alkoi jälleen alusta.

Jonkin ajan kuluttua mies pisti viestiä, että paikallisessa FB:n Roskalava-ryhmässä joku antaa pois vanhan päästä vedettävän sohvasängyn. Kun mies pääsi paikalle kohteeseen oli siellä paljon muutakin vapaasti otettavaa irtaimistoa, mm. pitkä  penkki, iso puulaatikko ja tämä pöytä. No mutta siinäpä oiva maalauskohde! Vaikka myönnän, että tämänkin kohdalla tuli hetkittäin sellainen olo, että viitsiikö tähänkään maalia sutia pintaan.

Ennen maalausta hioin pinnat hiomakoneella ja samalla poistui liat ja purkanjämät. Hiomisen jälkeen suihkutin puuosiin kevyen maalipesun ja pyyhin pinnat kuiviksi.


Nordic Chic -kalkkimaalien värikartassa on yhteensä 31 kaunista valmissävyä, ja sarjaan kuuluu lisäksi kalustevahaa kahdessa eri sävyssä. Arvata saattaa, että monella iskee valinnanvaikeus värien suhteen. Kaikki näyttävät kauniilta ja samasta väristä löytyy useita lähisävyjä, ja mikä niistä on sitten se parhain. Valitsin kuitenkin lopulta yllätyksekseni ison purkin Nordic Chic-nimistä valkoista maalia, valkoinen ei nimittäin kuulu sisustuksessa tai muutenkaan lempiväreihini. Pikkupurkeissa ovat värit Muskat Nut, Sage, Pink Icing ja Turkish Delight. Tuo turkoosi on ihanan eksoottinen, siitä tulee mieleen Marokko ja Intia.


Maalasin aluksi pöydän turkoosilla maalilla vähän sieltä täältä. Lapset hääräsivät vierellä ja tahtoivat osallistua maalausprojektiin, joten hekin saivat omat pensselinsä joilla sutivat maalia pöydän kanteen. Tarkoitus oli maalata valkoisella kaiken päälle ja hioa pinta puhki jolloin alakerroksen eri sävyt tulisivat esiin. Siispä ei ollut niin tarkkaa miten ja minne lapset sitä maalia sutivat. Tosin pikkutarkan kontrollifriikin minäni täytyi purra hammasta kun sitä maalia meni viimeistelyvaiheessa sinnekin minne ei pitäisi ja pitkien pensselin vetojen sijaan lapsi kirjoittikin kanteen ruskealla maalilla ja isoin kirjaimin oman nimensä. Näin jälkeenpäin ajateltuna söpöä mutta siinä tilanteessa ei naurattanut. 

Alkuperäisen ajatukseni toteutus ei käynytkään niin helposti kun olin ajatellut. Hiominen oli todella työlästä eikä kaikesta puurtamisesta huolimatta pohjan sävyt tulleet esiin. Hiominen alkoi tuntua turhalta joten päätin vaihtaa toiseen suunnitelmaan. Kun olin maalannut pohjasävyjen päälle kaksi kerrosta valkoista maalia maalasin korostusvärit siihen päälle. Helpommin sain sävyt esiin maalaamalla ne hiomisen sijaan. 

Tämä oli tällainen ei-tiedä-mitä-tulee-projekti. Päätin luovuttamisen sijaan jatkaa kokeilufiiliksillä. Sudin kanteen turkoosia ja ruskeaa maalia sinne tänne ja sitten päälle jälleen hieman valkoista. Sama juttu pöydän jalkojen kanssa, sudin niihin turkoosia ja valkoista sekaisin jotta sain aikaan utuisen ja vanhahtavan ilmeen.

Maalatut pitsikuvioinnit tein hetken mielijohteesta. Mietin ensin isompaa kuviointia joko jalkoihin, kanteen tai pöydän sivuihin. Mutta unohdin kuvioinnin, kunnes sitten yllättäen päätinkin kokeilla leiman avulla koristella pöydän. Yleensä repisin pelihousuni tuollaisesta epätarkasta (ja epäonnistuneesta) leimaustuloksesta mutta tähän tarkoituksella kuluneeseen ilmeeseen ne sopii ihan hyvin. 

En vielä vahannut kantta koska pöytä on vielä tällä hetkellä vailla lopullista paikkaansa. Ajatuksena on tehdä siitä lapselle koulupöytä kunhan koulu ensi syksynä alkaa. Vahaan sen sitten. Vahaus tummentaa sävyjä joten sekin jännittää millaiselta kansi vahauksen jälkeen näyttää.


Kalkkimaaleilla maalaaminen on helppoa mutta tuntuu jännältä näin ensikertalaisen vinkkelistä. Maali on paksua ja "kuivaa" mutta levittyy silti helposti. Maali myös kuivuu todella nopeasti joten uudelleen maalaus onnistuu pienessä ajassa. Kun maalauksen aloittaa kannesta ja jatkaa jalkojen maalausta on kansi jo siinä ajassa ehtinyt kuivua. Maali on myös hyvin peittävää, esimerkiksi ne lasten taiteilut ruskealla värillä kannessa ja pöydän sivulla peittyivät vaivatta valkoisen maalin alle. 


Tanskalaiset Nordic Chic -kalkkimaalit ovat täysin myrkyttömiä ja ympäristöystävällinen vaihtoehto esimerkiksi sisustusesineiden ja huonekalujen maalaukseen. Maali antaa kivan himmeän ja karhean pinnan. Kalkkimaalilla maalaaminen on erittäin helppoa, koska maali on peittävää ja paksua eikä valu.
Maalien maahantuojana Suomessa toimii Ilvesmaalit.




| T U O T E T E S T A U S | Ilves-Maalit