Pumpkins pumpkins

Kun johonkin hurahtaa niin sehän on yleensä sitten menoa. Tämän hetkisistä hurahduksistani toinen on nettiostokset, ja toinen nämä kurpitsat.

Jälkimmäinen on ehkä järkevin siinä mielessä, että näiden tekeminen ei maksa oikeastaan mitään jos käyttää kierrätysmateriaaleja.

Koristekurpitsoihin kun käy oikeastaan mikä tahansa (kangas)materiaali. Olen hyödyntänyt mm. vanhoja villatakkeja, paitoja, housuja, hameen ja kaikenlaisia kangastilkkuja varaston kätköistä. P.S. Kuvioneuleesta tulee kivaa pintaa näihin.

Täytekin on ollut ilmaista kun olen ottanut vanun vanhoista tyynyistä.

Yleensä olen tehnyt vain pieniä ja keskikokoisia kurpitsoja esimerkiksi pöytäkoristeiksi. Mutta olen silti haaveillut näistä isommistakin nähtyäni jossakin vastaavan tyynynä myytävän. 

Keltainen on tosiaan siis tehty trikoisesta puolihameesta, jossa on pitsiä alareunassa. Hame ei vahingoittunut prosessissa - ja sen voi halutessaan ottaa uudelleen käyttöön vaatteena. Vedin vain kummatkin avonaiset päät suppuun narulla, ja alaosan suppu on sisäpuolella, joten se ei näy ulospäin. Päällimmäinen suppu taas on jätetty tarkoituksella näkyviin pitsin takia. 

Vihreä kurpitsa on tehty epämääräisen kokoisista sametinpalasista, kahdesta kappaleesta tarkalleen ottaen. Ompelin sivut ompelukoneella ja ala- ja yläreunan suputin harsimalla vahvalla narulla yhteen. 

Sisällä näissä on omissa sisäpusseissaan kierrätysvanua ja kurpitsan muoto on tehty paksulla hamppu-/juuttinarulla.

Inspiraatiota & tekemisen iloa!

 

Diy-projekti - unisiepparit

Unisieppari. Olen jo pitkään haaveillut näiden tekemisestä mutta sopivia pitsejä ei ole ollut saatavilla. Nyt sitten vihdoin löysin kirpparilta pari somaa ja pientä työhön sopivaa liinaa. Alunperin tein nämä joulukotiin mutta ovat jääneet pysyvästi keittiönseinälle.

Alunperin unisiepparit ovat olleet intiaanien käyttämiä taikakaluja, joiden avulla pahat unet suodattuvat pois ja hyvät unet astuvat tilalle. Nykyään unisieppareita käytetään myös vain koriste-esineinä. 

Jotkut sanovat, että unisiepparista on oikeasti apua. Se kuuluisi laittaa sängyn yläpuolelle jos tarkoituksena on vaikuttaa unien laatuun. Meillä nämä ovat keittiössä ja ainakin seuraava yö näiden ripustamisesta sujui yllättävän rauhallisesti. 

Perinteisesti unisiepparit koristellaan höyhenin, mutta minä olen tykästynyt kankaasta revittyihin suikaleisiin, jotka kiepsahtelevat kauniisti ja spiraalimaisesti alaspäin. En tiennyt, että alkuperäisen kaavan mukaan siepparit tehdään juuri pajusta. Itse päädyin pajuun siksi, että se oli ainoa sopiva materiaali, jonka käsiini sain. Pajua on helppo taivuttaa ja muotoilla, joten siitä sai helposti taivutettua kehät unisieppareihin. Teippasin liitoskohdat ja laitoin varmuudeksi vielä muutaman vahvistusteippauksen. Pajukranssin voi sitoa yhteen myös rautalangalla tai kukkateipillä. 

Revin vanhasta puuvillalakanasta 1-2 cm levyisiä metrin pituisia suikaleita, jotka kieputtelin pajukranssin päälle. Kun kranssi on kokonaan peitetty voi koristelun aloittaa. Isoimpaan kehään/kranssin keskiöön lisäsin pitsiliinan, jonka kiinnitin kuudesta kohtaa kiinni kranssiin ohuella ompelulangalla. Muina koristeina toimivat revityt kangassuikaleet, rouhea pellavanaru, huopapallot ja paperista leikatut ja taitellut tähdet. Pienempien unisieppareiden keskiöön kieputin pellavanarun tähden muotoon. 

Rakastan unisieppareiden ilmettä ja tyyliä. Niissä yhdistyvät monet sellaiset asiat ja yksityiskohdat, joihin tunnen vetoa: intiaanit, boheemius, luonnonmateriaalit ja herkkyys. Niissä on myös kiehtovaa salaperäisyyttä ja mystisyyttä. Ja kyllähän ne hyvät yöunet ovat tervetulleita ihan jokaiselle. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa taas puuhastella. 

Julkaistu alunperin 2.12.2017

Helppo tablettisuoja huovasta - Diy

No nyt on tabletti suojassa! 

Kauan tätä onkin suunniteltu mutta eikös sitä sanota, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Materiaalit on olleet varastossa jo pitkään mutta motivaatio ja inspis aloittamiseen on ollut hukassa. Tänään olikin tädin kanssa aiheesta puhetta, että jos tuntuu ettei huvita, niin silloin kannattaa arvostaa sitä tunnetta ja antaa asioiden olla. Ainakin niiden jotka eivät ole välttämättömyyksiä. Pelottaa vain, että jos se 'ettei huvita' kestää liian kauan ja lopulta huomaa erkaantuneensa kaikesta luovasta ja itselle tärkeästä niin kauas, että luovuus on kokonaan hukassa. 

Täytyy kuitenkin kai antaa itselleen armoa ja kuunnella itseään viisaamman ja vanhemman neuvoja, luova ihminen kun itsekin tätini on. Hän totesi pelkoajatukseeni, että kyllä se luovuus sieltä tulee kun sen aika on. 

Baby steps. Niin sitä mennään, eteenpäin.

Tämä tablettisuoja oli ihan hupaisan helppo tehdä! Tarvitaan vain oikeankokoinen pala huopaa ja ompelukone. Suoja tehdään pitkästä suorakaiteenmuotoisesta palasta, joka ommellaan taskuksi ja kansiläpäksi. Ohjeentapainen postauksen lopussa.

Tein tablettisuojani paksusta huovasta, paksuus ehkä kaksinkertainen verrattuna tavalliseen askarteluhuopaan. Tein kuitenkin siten, että taitoin huovan kaksinkerroin taskuosan kohdalta ja kannen kohdalla on vain yksinkertainen huopakappale. Suoja muotoutuu taittelemalla se oikeaan muotoonsa ja ompelemalla sivut kiinni. Koristelin tämän huovasta leikkaamillani lehdillä ja ompeluun käytin vihreää silkkilankaa (mummolan peruja). Kansiläppä pysyy suljettuna satiininauhan avulla. Tukea ja vahvuutta suojalaukkuun saa sujauttamalla taskuosaan esimerkiksi vanhan kirjan kannet tai käyttämällä konepahvia. Kansiläpän reunat käänsin ja ompelin käyttämällä suoraaommelta ja siksakkia. Koristelin myös kansiläpän lehtikoristeilla.

Prinsessajuhlat kruunuineen

Lapsen kaverisyntymäpäivät on juhlittu. Ne olivatkin hänen ensimmäiset synttärinsä, jotka järjestettiin vartavasten kavereilleen. Tähän saakka olen järjestänyt lapsille yhteissynttärit, mutta tämä uusi perinne tuleekin helpottamaan juhlateemojen suunnittelua huomattavasti. Nyt voin keskittyä pelkkään juhlien järjestämiseen sen sijaan, että täytyisi miettiä  kummallekin lapselle sopiva teema. Esikoinen saa juhlansa sitten loppukesästä, teemasta tosin ei vielä ole tietoa.

Lapsi tahtoi teemaksi 'Prinsessajuhlat' mutta ehtona oli ettei koristeissa näkyisi Frozenia. Hän on kuulemma kyllästynyt kun hoidossakin aina leikeissä puhutaan vain Elsasta ja Annasta. Muutoin hän sietää Frozenia mutta juhlissaan ei sitä halua nähdä. Tämä selvä. 

Juhlasuunnittelu alkoi ajatustasolla hyvissä ajoin mutta vasta edellisenä päivänä sain aikaiseksi tehdä päässä pyörineet kruunut konkreettisesti valmiiksi. Kruunut on ommeltu kahdesta erivärisestä huopakankaasta päällekäin. Koristeet on leikattu, liimattu tai ommeltu kruunuun. Takana on kuminauha, jonka avulla kruunu pysyy päässä. 

Pöydän muut koristeet ja somisteet löytyivät lähes kokonaan luonnosta kukkien muodossa. Muutaman paperisen kruunun tein ja muksu auttoi niiden teossa liimaamalla kruunujen pintaan glitteriä.

Kattaus syntyi äidin valkoisesta pöytäliinasta, jossa on runsaasti valkoisella langalla tehtyjä kuviointeja. Kukat laitoin kirpparilöytöinä tehtyihin "kristallimaljakoihin" sekä erilaisiin ruusukuppeihin. Lempiastiastoni Sagaformin Piccadilly on omiaan sopimaan prinsessateemaan. 

Tarjottavat laitoin suosista saarekkeelle, muutoin ruokapöydästä olisi tullut liian täysinäinen ja takkuinen. Tarjolla oli kakkua, valkosuklaapoppareita, muumionakkeja (lapsen toive), keksejä, mokkapaloja ja vaahtokarkkeja.

Hyvin näyttivät vieraat viihtyvän ja sehän on aina itsellenikin sitten mukava kiitos juhlien järjestämiselle. Tarjottavat riitti ja juhlat sujuivat muutoinkin siististi. Onneksi oli pitkän epävakaan sääjakson keskelle eksynyt yksi aurinkoinen päivä juhlapäivän kunniaksi. Kukkaset säilyivät maljakossa juhlien jälkeen vielä pari viikkoa. Edullisesti pienellä budjetilla voi järjestää kauniita juhlia.

Helpot lankalinnut

Etsiessäni helppoja käsityö- ja askarteluideoita langoista, törmäsin sattumalta näihin lankalintuihin. Pinterestistä löytyi useampi malli kyseisiin tirppoihin ja itselleni helpoiten ymmärrettävin ohje on tämä kuvamuodossa oleva mallinnos. Lintu muotoutuu kolmesta pienestä lankanipusta, jotka sidotaan puolin ja toisin kiinni langanpätkillä. Linnun voi tehdä yksivärisenäkin mutta parhaiten sen muoto tulee esiin käyttämällä kolmea eriväristä lankaa.

Nämä syntyy muutamassa minuutissa ja näihin on hyvä käyttää esimerkiksi kaikki lankojen loput ja pienet minikerät joista ei enää muuta iloa ole. Linnuille voisi liimata silmät vaikka helmistä ja tehdä nokan paperista, mutta itse en niitä lähtenyt liimailemaan näihin omiin lintuihini. Minusta nämä riittävät ihan hyvin tällaisenaankin, ainakin omaan silmään ovat tarpeeksi linnun kaltaisia näinkin.

Mukavaa huhtikuun alkua!

Täällä ikävä kyllä satoi tänään lunta juuri hiekasta ja liasta puhdistetuille kaduille. Ei yhtään kiinnostaisi enää tuo lumi. Onneksi se luultavimminkin sulaa pois viimeistään tulevana viikonloppuna.

Kestokassi hedelmille kierrättäen!

Ruokakaupoissa asioidessani mukanani on yleensä aina kestokassi. Sitä ennen otin usein kotoa kertaalleen käytetyt muovipussit mukaan ostoksille, jotta välttyisin muovipussivuoren kasvamiselta kotona. Lopuksi kotiin kerätyt pussit päätyivät roskapusseiksi. Siihen, mikä korvaisi nykyiset roskapussit, en ole vielä löytänyt ratkaisua. Onko vastaus biopussit, paperipussit vai jokin muu, se jää vielä odottamaan lisäselvitystä.

Jotkut kaupatkin ovat vähentäneet muovipussien jakamista. Varsinkin ilmaispussien määrää on vähennetty. Viimeksi kesällä shoppaillessani törmäsin kysymykseen haluanko ostaa pussin ostoksilleni kun siihen asti pussin oli saanut maksutta. Mahtaako pieni lisämaksu vähentää pussien ottamista, en tiedä. Mutta jos olisin tiennyt niin olisin ottanut kaupoille mukaan kestokassit kotoa. Ohuista materiaaleista tehdyt kassit ja pussit eivät vie paljoa tilaa laukussa tai takin taskussa.

Muovijäteongelma on ollut usein otsikoissa ja ihmiset alkavat pikkuhiljaa ymmärtää kuinka isosta asiasta onkaan kyse. Varmasti moni on nähnyt puhuttelevia kuvia yhä kasvavista muovijätevuorista tai eläimistä, jotka ovat vahingoittuneet muovijätteen takia. Eipä tuo mukavaa katsottavaa ole. Varmasti aikoinaan muovin keksiminen oli tarpeellinen keksintö mutta ihmisten huolimattomuus ja tietämättömyys on tehnyt keksinnöstä huonon nykytilanteesta katsottaessa.

Yritän opettaa lapsilleni sitä, että luontoa pitää kunnioittaa eikä sitä saa roskata, ja aika hyvin oppi on mennyt päähän. Toivotaan, että se pysyykin siellä vielä ajan kuluessakin. Esikoinen jokin aika sitten tosin murehti mikä tulevaisuudessa korvaa muovipillit kun kyseisestä muoviongelmasta oli puhe. Kyllähän se toki itseäkin välillä mietityttää, että miten paljon oma elämä pyöriikään muovin ympärillä. Kaikesta tuskin on mahdotonta luopua mutta jo pienillä valinnoillakin on osansa muutoksessa. 

"Ihmiskunta on tuottanut muovia 8,3 miljardia tonnia vuosina 1950-2015. Tuosta määrästä noin 80 % on yhä kaatopaikoilla ja merissä. Muovien pelätään aiheuttavan vähintään yhtä suuren globaalin ympäristöuhkan kuin ilmastonmuutos."(lähde)

Olen jo pitkään suunnitellut toteuttavani tämän kestokassi-idean itsekin mutta kevään pysäyttävät koettelemukset ovat lamaannuttaneet sekä minut että intoni ryhtyä mihinkään, eipä tosin inspiraatiokaan ole maisemissa pyörinyt. 

Tänään kuitenkin kaivoin ompelukoneen kaapista ja otin esiin pitsiverhopinon minkä sain anopiltani. Osa verhoista päätyi verannan ikkunoihin mutta yhden jätin DIY-projektiani varten. Leikkasin verhosta 6 suorakaiteen muotoista kappaletta, jotka ompelin pusseiksi. Jokaisen pussin yläreunaan ompelin aluksi nauhakujan. Tämä naurettavan helppo ja nopea kierrätysprojekti oli valmis hetkessä. Nauhakujaan voi pujottaa nauhan, nyörin tai kuminauhan. Minä käytin sitä mitä käsillä oli saatavilla sekä kierrätysteemaan sopivaksi polkupyörän sisäkumista leikattuja ohuita suikaleita, jotka pujotin hakaneulan avulla kujaan ja solmin lopuksi suikaleiden päät yhteen. 

Näihin itsetehtyihin vihannesten ja hedelmien kestopusseihin olisi hyvä liittää myös jokin pieni tagi, johon hintalapun saa tarvittaessa kiinni ja pois. Kaikkien materiaalien tulisi kuitenkin olla sellaisia, että ne kestävät pesua tarpeen mukaan. Omiin kestopusseihini en kuitenkaan tagia laittanut koska asioin pääsääntöisesti vain Lidlissä ja siellä kyseistä tarrasysteemiä ei ole käytössä. 

Toivotaan, että kaupat hyväksyvät nämä DIY-kestokassit ja että pussit kestävät käytössä pitkään.

10.luukku DIY-lahjaideoita

Huopa on kiva materiaali. Sitä on helppo ommella ja työstää. Se ei purkaannu ja saumoista ja reunoista saa aina siistit (kunhan on hyvät sakset). Huopaa voi myös kirjoa tai siihen voi painaa kuvioita kangasväreillä. 

10.luukusta löydät siis helppoja ja nopeita DIY-lahjaideoita huovasta.

 Kruunut

Lapset rakastavat yleensä roolileikkejä ja huovasta saa asusteita valmistettua vaivatta. Meillä lastenhuone pursuaa kruunuja, palomiehen viittoja, poliisin asuja ja työmiehen asuja. Huovasta tai vaihtoehtoisesti fleecestä on nopea tehdä asuja lasten leikkeihin. Useimmiten pärjää jopa ilman ompelu(konett)a.

Ylläolevat kruunut ompelin kahdesta eri värisestä huovasta. Hahmottelin mallin suoraan huopaan ja ompelin viivoja pitkin. Huolitteluvaiheessa vasta leikkasin ylimääräiset kankaat pois. Helppoa!

Pannulaput

Huopa on hyvä ja turvallinen materiaali pannulappuihin. 

 Kupinaluset

Kupinaluset on nekin nopeantoteutuksen lahjaidea. Leikkaa muutama samankokoinen muotokappale ja ompele ne yhteen. Ennen ompelua tosin kannattaa koristella tai tehdä kankaanpainokuvioinnit.

Neulakirja

Tosi kiva idea on myös tämä neulakirja, joka on oiva lahja kädentaitoja harjoittavalle ihmiselle! Tähänkään ei paljoa taitoa tai aikaa vaadita.

Heijastimet

Huovasta voi tehdä myös heijastimia heihastinkankaan tai -tarran avulla. Lisää vinkkejä tähän löydät täältä, klik!


Annatko sinä itsetehtyjä lahjoja? Millaisia olet tehnyt?

Villit vanttuut 2.

Ah, ihana Lumi ja lapaset! Kirjan kansikin jo itsessään on syötävän suloinen. Puhun siis Lumi Karmitsan Villit vanttuut & vallattomat villasukat 2. -kirjasta, jonka Moreeni julkaisi juuri. Minulla on se ensimmäinen kirja myös (tai oikeastaan anopilleni sen annoin) ja ihastuin jo silloin näihin taidokkaisiin ja persoonallisiin malleihin. Ihmettelen miten neuleeseen saa luotua tällaisia kuvioita, pyöreitä muotoja ja moniulotteisia kuvioaiheita. 

Kirjan ohjeet ovat selkeät ja helppotajuiset, niitä seuraamalla aloittelijakin pääsee alkuun (paitsi minä). Onhan kirjan tekijä itsekin aika vasta-alkaja, tai oli ainakin ensimmäisen kirjan aikoihin. Hän itse tutustui kirjoneuleiden saloihin ja opetteli neulomaan kuvioneuletta, ja sen kautta alkoi suunnitella kuvioita itse. Hyvä niin, sillä siten muutkin neulojat pääsevät nauttimaan näistä ihanuuksista. Ja toisaalta kirja ja tekijänsä antavat toivoa siitä, että muutkin voivat suhteellisen lyhyessä ajassa oppia neulomaan kirjoneuletta tai suunnittelemaan kuvioita itse.

Villit vanttuut & vallattomat villasukat 2. pitää sisällään 17 eri kuvioaihetta, joiden teemana ovat huumori ja romantiikka. Lapasissa vilistävät villit hevoset laumoissa ja yksikseen. Lapasista löytyy myös pesukarhuja, joita harvemmin olen missään muualla neulemalleissa nähnyt. Enkelinsiivet ihastuttivat ja herrasmieskotkat aiheuttivat hilpeyttä. 

Yökyöpelisukat kisuineen hurmaavat varmasti jokaisen kissaihmisen! Etelän lämpöä kaipaavalle lohtua tuovat ananaskuviot ja flamingot. HaHaa - pääkalloja ei ole unohdettu tässäkään kirjassa!

Kerrassaan mahtavaa silmukoiden käyttöä!

Suosittelen omaksi iloksi tai vaikka joululahjaksi.

Lumi Karmitsa

Villit vanttuut & vallattomat villasukat 2.

Moreeni 2017

Jorid Linvikin uusi sukkakirja & lapaskirja!

Neulojia hellitään jälleen. Sitruunakustannus julkaisi nyt Jorid Linvikin lapaskirjan, sukkakirja ilmestyi keväällä. Kirjoissa on osittain samoja malleja, mutta lapaskirjassa on myös uusia kuoseja. Kumpainenkin kirja sisältää 45 valloittavaa mallia selkeine ohjeineen ja kaavapiirroksineen. Meidän perheen kudinmestari totesi, että ohjeet ja mallikuvat ovat erittäin helposti ymmärrettäviä ja niitä on helppo seurata. Mallikuvien seuraaminen vaatii kuitenkin huolellisuutta koska monissa malleissa käytetään useampaa väriä ja kuviot ovat pikkutarkkoja.

Jorid Linvikin lapaskuosit ovat varmasti aika monille jo tuttuja, malleja on ollut esillä netissä jo pitemmän aikaa. Taitavat neulojat osaavat tehdä omat lapasensa pelkästään kuvaa katsomalla ilman tarkempaa kaavapiirrosta. Kuoseissa vilahtelevat tutut eläinhahmot ja perinteikkäämmät kuviot. Tykkäsin erityisesti siitä tyhjästä mallipohjasta johon voi kokeilla luoda omia kirjoneulemalleja. Olen etsinyt sellaista kaaviota jo jonkun aikaa. Luultavasti päässäni olevat ideat eivät kuitenkaan siirry kaavamuotoon niin sulavasti kuin ajattelen, mutta ajatus on silti houkutteleva.

Sukka irti, mä kudon päivin öin!

Tai no itseasiassa minä en kudo, tai siis neulo. Meillä päin kun puhutaan kutomisesta niin tarkoitetaan neulomista. Anoppi sen sijaan kutoo ja hyvin kutookin. Lankavarastot pursuaa ja neulemalleja hänelle kannellaan aina kun joku kiva malli osuu kohdalle.  Jorid Linvikin mallit ovat suosittuja, niissä on ideaa, huumoria ja kivoja kuvioita. Kissat, koirat ja muut eläinaiheet miellyttävät monia. Häneltä on ilmestynyt lapaskirja* muistaakseni vuonna 2015, tosin suomeksi sitä ei taida olla käännetty. Mutta tänä vuonna meitä hellitään sukkakirjalla, jossa näyttäytyvät tutut Jorid Linvikin mallit. Sitruunakustannukselta ilmestyi juuri Suuri SUKKAKIRJA, joka sisältää 45 hauskaa neuleohjetta, malleja löytyy niin lapsille kuin aikuisille. Nyt saa taas anoppi pistää tikut heilumaan. 

Minä tahtoisin nuo riekkosukat ja jämälankasukat, joissa on pitkä varsi ja montaa eri väriä. Samaan hengenvetoon harmittelen sitä, ettei meidän lapset tykkää käyttää villasukkia. Tässä kirjassa olisi niin monta ihanaa mallia lapsille! On pandanpoikasia, tiikerinpentuja, traktoreita, kauriinvasoja, leppäkerttuja ja lintusia. 

Aikuisten koossa aiheita on runsaasti. Sarvipäitä, tonttuja, viikinkejä. On Afrikka-henkiset sukat ja Pohjoismaiset sukat. Ja sitten löytyy vadelmia, pöllöjä, sydämiä, koiria ja kissoja. Let's rock -malli on myös hauska ja värikäs, ja Laiva ohoi -mallissa on jännät yksityiskohdat kantapäissä.

Ohjeet ovat selkeät ja kirjan mukaan myös aloittelija selviytyy neuletyöstä näillä ohjeilla. Kaaviokuvat ovat nekin selkeät ja koko sivun kokoiset, joten ohjeen seuraaminen helpottuu. Kirjassa annetaan tietysti myös perusohjeet neulomiseen, langantiheyteen, koon laskemiseen ja langan valintaan. Tykkään kirjan värikkyydestä ja isoista idea-/tuotekuvista! Rakastan mattapintaista ilmettä ja oikean kirjan tuoksua. Tästä kirjasta on varmasti iloa monelle ja pitkäksi aikaa. Suosittelen!

*Huom!  Lapaskirja julkaistaan suomeksi syksyllä 2017.

Jorid Linvik

Suuri sukkakirja

Sitruunakustannus 2017

Let it shine! - heijastin-idea

Valoisat illat ovat taakse jäänyttä elämää, hämärä ja pimeys sen sijaan jatkavat lisääntymistään. Kun kellot siirretään talviaikaan on pimeää oikeastaan kokoajan. Aamulla on pimeää, illalla on pimeää ja siinä välissä hivenen hämärää. Äh, en tykkää siitä ajasta yhtään. En ole talvi-ihmisiä. Joulua rakastan, mutta muutoin en lumesta ja talvesta piittaa. Kevät saisi alkaa jo tammikuusta. Ja takatalvi se vasta tylsä onkin. Juuri kun on päässyt kevätmuudiin, kadut siivottu ja orvokit pihalla niin eiköhän taivaasta sada metreittäin sohjolunta.

Pimeyteen pitää kuitenkin sopeutua ja mukautua. Heijastimet on otettava viimeistään nyt käyttöön. Jos niitä ei valmiiksi vaatteista löydy (Outoa on, että niitä niin huonosti laitetaan valmiiksi vaatteisiin.) niin heijastimet tulee lisätä vaatteisiin, jalkineisiin ja laukkuihin itse.

Heijastimia voi myös tehdä itse. Heijastavaa kangasta myydään nykyään lähes missä tahansa kaupassa. Heijastavasta langasta taitava neuloo itselleen lapaset. Minun käsissäni ei puikot pysy, joten käytän mieluisampia materiaaleja. Tällä kertaa käsittelyyn pääsi heijastava tarrakangas, jonka mumma antoi alunperin esikoulun aloittavan lapsemme asusteita varten. Leikkasin tarrakankaasta kolmioita, jotka liimasin kiinni lapsen repun olkahihnoihin. 

Sain idean tehdä pehmoisia heijastimia huovasta ja heijastavasta tarrakankaasta. Kokeilin leikata tarraa stanssauslaitteen avulla. Tarra on jämäkkää ja sitkeää, joten leikkaus ei aina onnistunut ihan kuten olisin halunnut. Mitä pikkutarkempi kuvio, sitä huonommin se leikkaantui irti. Mutta kun valitsi tällaiset isot ja selkeät muodot niin hyvin sai tarraa leikattua! Isot ja selkeät muodot ovat tietysti turvallisuusnäkökulmastakin parhain yhdistelmä heijastimessa. Pohdin myös tarran pitovoimaa, eli pysyykö miten hyvin huovassa kiinni vai pitääkö tehdä muutama tikkaus tarran päälle. Ei tarvinnut. Ainakin tämän Halpa-Hallista ostetun tarrapalan liimapinta oli todella vahva, se nappasi huopaan kiinni heti. 

Leikkasin paksuhkosta huovasta kolme pyöreää kiekkoa. Ulommaisiin huopaympyröihin liimasin heijastavat kuviot. Ohuesta kuminauhasta tein ripustuslenkin. Sitten vain surruttelin ompelukoneella huopaympyrät kiinni toisiinsa.

Voiko heijastin olla myös somiste tai asuste? Päätin kokeilla, eihän  siitä mitään haittaakaan ole. Pieni lisäheijaste päässä tuskin on huono juttu. Ompelin huopasuikaleesta pannan ja koristelin sen lehden muotoon leikatulla heijastintarralla ja kahdella huoparuusukkeella ja -lehdellä. Pannan voi laittaa pipon päälle koristeeksi. Pieni turhamaisuus ei koskaan ole pahitteeksi.

Näkyillään!

Lue lisää kotimaisista heijastimista täältä!

Himmelikirja!

Himmeli kuuluu jouluun. 

No höpö höpö. Himmeli kuuluu kaikkialle, sen käyttöön ei aika tai paikka vaikuta. Himmeleiden suosio on ollut viime aikoina nousussa, siitä kertoo myös Eija Kosken kohtaama himmeli-innostus. Eija Koski kirjoitti Himmelikirjan muutama vuosi sitten, ja kirja oli pitkään loppuunmyyty. Nyt kirjasta on tehty uusintapainos ja kirja ilmestyy nyt myös englanninkielisenä. Himmelikirja sisältää ohjeet 24 himmeliin, jokainen niistä on Eija Kosken ideoima ja suunnittelema. 

Kirjan malleissa käytetään sekä aitoja olkia että muovipillejä, jotka nekin ovat olleet käytössä jo vuosikymmeniä. Muovihimmelit eivät siis ole nykypäivän keksintö vaikkakin ne tuntuvatkin moderneilta perinteisten olkihimmeleiden rinnalla. Muovipilleillä puuhastelu on nopeampaa ja helpompaa, olki itsessään tuo työhön omat haasteensa, mutta toki se tuo himmeliin keveyttä ja herkkyyttä. 

Kirjan mallit ovat suurelta osin moniulotteisia ja runsaita mutta on joukossa myös yksinkertaisempia malleja. Osaa on koristeltu helmin ja huopapalloin. Itse pidän eniten yksinkertaisista ja isoista malleista, timantti-muoto on kaunis. Muutaman himmelikokeilun olen itsekin tehnyt, ja materiaalit uusiinkin on valmiina. Himmeleiden teossa mukavaa on se, että uusia malleja voi keksiä itsekin. Himmeli on monesti tekijänsä kaltainen, jokaisella on oma tapansa tehdä ja oma tapansa ideoida. Tässä Himmelikirjassa ohjeet ovat selkeät ja kirjoitetun ohjeen rinnalla ovat piirretyt apu-/mallikuvat. 

Lisätietoa Eija Koskesta ja mm. hänen pitämistään himmelikursseista löydät osoitteesta: www.ekoart.fi

HIMMELI

Eija Koski

Maahenki 2017