lauantai 13. lokakuuta 2018

Adventtikalenteri lapsille huovasta


Joulukuu lähenee. Nyt on siis hyvä aika aloittaa puuhastelut joulua ja joulukuuta ajatellen - lahjat, koristeet, somisteet, ja leivontajuttujen ideointi. Vielä ei ihan viitsi torttuja tai pipareita leipoa, ainakaan jos jouluksi niitä ajattelee. Jos nyt leipoisin ne olisi huomenna jo syöty.

Minulla on jatkuvasti luomiseen liittyvää intoa ja turhautumista. Halu tehdä itse on suuri mutta toisinaan joko ideoita on liikaa tai sitten niitä ei ole lainkaan. Kuluneella viikolla olen tehnyt useamman muistilapun joihin olen kerännyt ideoita omasta päästä ja maailmalta. Osa ideoista on lakastunut ja osa on päässyt "tuotantoon" asti. Se on aina yhtä mukavaa kun päässä oleva idea muotoutuu tuotteeksi joka vieläpä näyttää omasta mielestä hyvältä.

Sain ison paketin jouluisia askartelumateriaaleja, ja mukana oli mm. huopaa, nauhoja ja helmiä. Päässäni alkoi kova raksutus ja ideoiden etsintä. Syntyi idea huopaisista pussukoista ja sitä kautta ajatus joulukalenterista. Mutta koska aikaa ja materiaalia oli rajallisesti päätin tehdä adventtikalenterin. 4 pussukkaa valmistuu huomattavasti nopeammin ja kivuttomammin kuin 24. 

Adventtikalenteri lapsille. Me aikuiset useimmiten kaasuttelemme laput silmillä adventtien yli ja vasta jälkeenpäin huomaamme, että ai nytkö on jo neljäs adventti. Lapset taas tykkäävät yllätyksistä ja aarteenetsinnästä (no kyllä aikuisetkin näistä tykkäävät), ja heille kaikkea kivaa on mukava järjestää. Meillä on ollut niin kamala ja rankka vuosi, että pakko yrittää luoda lapsille edes jotakin pientä ylimääräistä. 

Olen sellainen go with a flow tyyppi monessa asiassa, eli en aina alussa tiedä mitä lopputuloksesta tulee. Sanonta "kun itse tekee, saa mitä tulee" on sekä hauska että minulle sopiva. Työ lähti huovan leikkaamisesta ja ompelemisesta, satiininauhojen kiinnityksestä ja pussukoiden koristelusta huopakoristeilla, -numeroilla ja puuhelmillä. Stanssasin omista huovistani numeroita ja muita koristeita. 

Saamissani askartelumateriaaleissa oli runsaasti erilaisia helmiä, kulkusia ja nauhoja ja niistä syntyi sitten lisää koristeita kalenteriin. Aluksi ajattelin käyttää kalenterin runkona luonnosta haettua sopivan vahvaa oksaa mutta sitten eksyin jostakin syystä vaatekaapille ja löysin hieman kuluneen valkoisen puuhenkarin ja ajattelin, että tämä se on!

Henkarille ei tarvinnut tehdä mitään vaan se oli juuri sopiva tyyliltään ja malliltaan adventtikalenterin rungoksi. Kiepsautin pussukat nauhastaan kiinni henkariin ja kiepsautin loput nauhat ja koristeet henkarin ympärille. 

Nyt täytyy vielä miettiä mitä pussukoihin laittaisin sisällöksi..tikkarin, suklaata, tarroja vai legoja? Vai jotain ihan muuta. 

Pussukat on tehty ompelemalla huovasta noin 6 cm leveää putkea. Leikkasin putkesta n. 10 cm pituisia kappaleita joiden alareunan ompelin siksaksilla kiinni, yläreuna ommellaan kiinni vastakkaisessa suunnassa eli siten, että saadaan aikaan ns. tetran mallisia pussukoita. Käyttämäni huopa on niin paksua ettei ompelusaumaa kannata kääntää piiloon. Mieluummin kannattaa käyttää koristetikkauksia ja hauskanvärisiä lankoja, jotta saumasta tulee kiva yksityiskohta. Pussukan yhteen sivuun leikataan viilto, josta herkut ja muut voidaan pussiin helposti laittaa ja josta ne saa myös pois.

Askartelumateriaalit Angela.fi






torstai 11. lokakuuta 2018

Puutarha ja minä - symbioosissa

Syksy saapui kuin varkain ja vei mukanaan muistot kesästä. Oikeastaan en juurikaan edes muista koko kesää. Tiedän kyllä sen olleen lämpimin ja säiden puolesta ihanin kesä vuosikausiin. Juuri sellainen kesä, jota aina on toivonut - paljon aurinkoa ja lämpöä, vähän sadetta ja viileyttä. Voisi ajatella, että kesä tuli kuin tilauksesta, vuosien tilauksesta, mutta ihan väärään saumaan. Tai siltä ainakin monesti tuntui. Kevät toi mukanaan ikuisen talven - sieluuni ja sydämeeni. En olisi kaivannut kaunista kesää, mutta ehkä se tuli kuitenkin tarpeeseen. Ehkä lämpö hoiti silti sieluani, ja antoi voimaa seuraavaan hetkeen. 

Aika tuntuu kuluneen kuin aikakapselissa, jäätiköt vaihtuivat hellepäiviin ja hellepäivät kellastuneisiin lehtiin ja minusta tuntuu kuin aikaa olisi kulunut vain muutaman päivän verran.

Vaikka olenkin elänyt kuplassa, sumussa, omissa maailmoissani, olen silti saanut jotakin aikaiseksi. Ihme. Puutarhanhoito on antanut voimaa ja samalla kun minä olen hoitanut puutarhaa on puutarha hoitanut minua.

On ollut ihanaa työntää kädet multaan, istuttaa kukkia, kylvää siemeniä. Esikasvattaa taimia ja katsoa mitä aika niille tekee, mitä mistäkin kasvaa. Keväällä kasattuun kasvihuoneeseen istutin kasvattamiani taimia: tomaattia, myskikurpitsaa ja äidiltä saatuja chilejä. Ne jäivätkin viimeisiksi.

Myskikurpitsan kasvua seurasin innolla mutta myös turhautuneena kun satoa ei kuulunut. Kukkia ja lehtiä tuli vaikka millä mitalla ja loppukesällä kasvihuoneen ovea ei saanut enää kiinni kun vahvana versovat kurpitsan köynnökset ryöppysivät valtoimenaan kasvihuoneesta ulos. Hauskoja nuo kurpitsan rönsyt kun sukelsivat kaikkialle, sinne jäivät sekaan niin kastelukannut kuin lyhdyt ja puutarhatuolit.

Syyskuun lopussa siivosin melkein itku kurkussa viilentyneestä kasvihuoneesta chilit, tomaatit ja kurpitsat kompostiin. Tomaatti- ja chilisadon otin talteen ja kurpitsoista otin kukkia ja lehtiä pakkaseen, itse kurpitsaa ei työn tulos tuottanut. Pari pientä kurpitsan alkua tosin pilkisti viime metreillä rönsyistä mutta eivät raukat ehtineet kasvaa ja kypsyä vaan nuupahtivat itsekseen pois. 

Keväällä ajattelin, että kasvihuoneesta tulisi kasvien asuinsijan lisäksi minulle paikka olla ja hiljentyä mutta kesän kuluessa huomasin, ettei sinne sekaan minua mahdu. Kurpitsa versosi rönsyjään kaikkialle ja tomaatit yrittivät katosta läpi ulos. Keväällä kasvihuoneeseen laittamani valonauhat jäivät kasvien taakse ja istumiseen tarkoitettu penkki peittyi kukkaruukuista.

Ajattelin, että kun syksy koittaa kokeilen uudelleen, että saan kasvihuoneesta oleilupaikan syksyksi ja talveksi. Mutta näyttääpä jälleen menneen mönkään ajatukseni. Vaikka kasvihuone onkin nyt siivottu talviteloilleen niin tila on yhtä lailla kortilla nyt kuin kesällä. Kastelukannut, vesisäiliöt, patsaat ja tyhjät ruukut täyttävät kasvihuoneen kiitettävästi. Eikä toisaalta maan tuoksuinen kostea tila ole se otollisin vaihtoehto teen nauttimiseen.

Nyt odotellaan sitten vain sitä talven tuloa, minä ja kasvihuone. Kummankaan selviytymisestä ei ole tietoa mutta varautumisella ja suojautumisella voidaan kuulemma parantaa selviytymismahdollisuuksia. Kasvihuoneen katolta täytyy pudottaa mahdolliset lumet ettei kattopaneelit vahingoitu. Muutoin sitten vain seuraillaan tilannetta, että mitä milloinkin tapahtuu.

Radiossa lupailivat intiaanikesää, säät lämpenee ja muutaman päivän ajan on aurinkoista ja yli 15 astetta lämmintä. Nyt se tuntuu jo lohdulliselta, se lämpö. Normaalisti tykkään kyllä syksystäkin, tähtikirkkaista öistä ja ruskan väreistä, kynttilöistä. 

Syysiloa!




Yhteistyössä Preeco.fi / kasvihuoneet



Makuuhuoneen uusi ilme - ihanan roosat pellavaverhot +alekoodi


Jaksan yhä vaan ihastella makuuhuoneen seinien väriä. Sävy on nimeltään Lumo, ja lumoava se toden totta on. Sävy muuttuu vuorokauden mukaan ja aamulla se on minusta kauneimmillaan. Utuinen ja harmahtavan lila. Mattapinta antaa oman lisänsä sävyyn.

Parin vuoden aikana jolloin ollaan täällä asuttu on makkarissa ollut vain parit eri verhot. Aluksi ikkunassa oli valkeat kuviopintaiset taftiverhot, jotka kiiltonsa takia ei koskaan oikein tuntuneet sopivilta makuuhuoneen väreihin. Sitten sain anopilta vanhantyyliset ohuehkot omenankukkakuvioiset verhot, jotka yllättäen sopivatkin kuin nenä päähän ja ne viipyivät ikkunassa toista vuotta. Mietin kyllä toisinaan, että ehkä jotakin vaihtelua voisi harkita kunhan sopiva kangas vain löytyisi. 

Vuosia sitten kun opiskelin tekstiiliartesaaniksi valitsin lopputyöni aiheeksi Intian, työn nimi oli tarkemmin Intian unelmia ja se koostui intiahenkisistä painokuoseista ja väreistä - värjätyistä ja painetuista verhoista, liinavaatteista ja koristetynyistä. Yläkoulussa tein kympin esseen kotitaloustunnilla Intian ruokakulttuurista. Ei siis ihme, että nyt valitsin makuuhuoneeseen intiahenkiset verhot. Kotimaisen Myllymuksujen kangasvalikoima on tunnettu trikoista ja muista - erityisesti lapsille suunnatuista - vaatekankaista mutta löytyy heidän valikoimistaan myös sisustus- ja verhokankaita. Sieltä löysin tämän ihanan kuultavan pellavakankaan johon on painettu herkkä intialaistyylinen kuosi. Sundar-kuosi on 100% pellavaa ja värivaihtoehtoja löytyy viisi. Pinkki, tai roosa, ei ehkä ollut itselleni tyypillisin vaihtoehto mutta olemassaolevista vaihtoehdoista se oli kuitenkin paras. Kankaan sävy on hillitty ja kuosi on herkkä, joten isonakaan pintana kangas ei ole hallitseva tai päällekäyvä.

Pellavaa on helppo käsitellä ja työstää. Ompelu sujuu kuin leikiten. Ainoa kinkkinen puoli on kankaan leikkaaminen, pellavaa kun ei oikein voi repiä kuten vaikka puuvillakangasta. 
Asettelin kankaan lattialle ja mittasin varmaan kolmesti ja aina leikkaustulos näytti liian lyhyeltä. Päädyin lopulta leikkaamaan kankaan kappaleiksi mututuntumalla lisäämällä mitatun määrän päälle vielä muutaman sentin ja juuri sopivan pituiset verhot sain aikaan. Sivusaumat jätin reilusti viimeistelemättä koska pellava on itsessään rouheaa ja maanläheistä. Lopusta kankaasta ompelin pari koristetyynynpäällistä sängyn päälle. 

Makkari kylpee nyt lilan ja roosan värisessä valossa. Olen erittäin tyytyväinen näihin uusiin verhoihin eikä mieskään enää alkujärkytyksen jälkeen ole moksiskaan (hän ei nimittäin innostunut pinkeistä verhoista kun kuuli sellaiset hankkineeni). Pellava materiaalina sopii hyvin vanhaan taloon ja ekologisesta näkökulmasta katsottuna pellava on melko ympäristöystävällinen ja pitkäikäinen materiaali. Olen aina pitänyt pellavasta, jopa hääpukuni on kokonaan pellavaa. Makkarin ikkunaan kiteytyy siis kaksi itselleni tärkeää seikkaa - ihastus pellavaan ja intiaan.

Myllymuksut
Sundar tarkoittaa hindin kielellä "kaunis".
Yhteistyössä Myllymuksut Oy
Yhteistyö Somessa.com kautta.


Psst. Nappaa tästä alekoodi Myllymuksujen pellaviin - koodilla SuviKukkasia10 saat 10% alennusta pellavakankaista, koodi on voimassa lokakuun ajan.





tiistai 9. lokakuuta 2018

Tee itse ihania kototekoja


Kototekoja kirjan Sanna Suonpään lisäksi minäkin olen henkeen ja vereen DIY-ihminen, joskus jopa turhankin hanakasti pidän kiinni itse tekemisestä. Ai miksikö? No siksi, että on ihanaa luoda itse omin käsin asioita. Ja ainakin minulle tuottaa suurta nautintoa saada tehdä itse jokin asia mikä muutoin voisi olla jopa saavuttamattomissa esimerkiksi sijainnin tai hinnan takia. 

Suloisen kotikutoinen Kototekoja -kirja näyttää miten simppelisti voi luoda kotiin ihania juttuja matoista tauluihin ja miniryijyihin. Kodin lisäksi tehdään kivaa itselle vaatteiden, asusteiden ja kylpyhetkien muodossa.

Kirjan ohjeet on tehty suuntaa-antaviksi, joita voi noudattaa sellaisenaan tai luovia omia polkuja pitkin. Materiaalit töihin löytyvät kotoa, kirpparilta tai kaupasta. Töissä yhdistellään erikoiseltakin kuulostavia materiaaleja kuten korkkikangasta ja nahkapaperia, neulosta, huonekalukangasta, huiveja ja tekoturkista. Kaksi ensimmäistä on itelleni tuttuja nimeltä mutten ole vielä ikinä kokeillut käytännössä, vaikuttavat kuitenkin hyvin mielenkiintoisilta materiaaleilta.

Kirjan ohjeilla ja inspiraatioilla ompelet kivan ponchon, kaftaanin huiveista ja aamutohvelit froteesta. Korkista ja nahkapaperista syntyy suloiset korut korviin ja ranteeseen, mutta näitä materiaaleista saa aikaan myös näyttäviä koreja, reppuja, laukkuja ja pussukoita. Kirjassa myös virkataan siivousliinoja ja neulotaan tyynyjä. 



Sanna Suonpää
Tammi 2018

Sanna Suonpää on ideahurmioituja, estetiikan ja visuaalisuuden rakastaja, Kototeko-blogin kirjoittaja sekä markkinoinnin ammattilainen. Kototekoja-kirjallaan hän haluaa innostaa tekemään itse: kokeilemaan, yhdistelemään ennakkoluulottomasti, epäonnistumaan rohkeasti, kokeilemaan uudestaan ja hurmaantumaan siitä hetkestä, kun oma visio ja toteutus kohtaavat.








torstai 27. syyskuuta 2018

Ruskan värit korteissa - yksinkertaista askartelua!


Nykyään kun yhä useampi kivijalkaliike alkaa kadota katukuvasta niin shoppailu siirtyy nettiin. Verkkokaupoissa on omat hyvät puolensa, mm. valikoiman silmäily kaikessa rauhassa kotisohvalla. Herätysostoksiakaan ei ehkä tule tehtyä niin helposti kun hinnat on yleensä selkeästi esillä ja loppusaldon näkee ennen pankkikortin ojentamista. 

On se silti harmi, että monet liikkeet katoavat ja siirtyvät vain nettiin. Tuotteiden hypistely ja tutkailu paikan päällä on aina oma juttunsa. Olen aistien kautta elävä, tykkään koskettaa, nuuhkia ja silmäillä tuotteita kaupassa ja missä vain olenkin. Se, ettei tuotteita saa etukäteen hypistellä on toisinaan aika harmillista. Rakastan sellaisia aarreaitta-tyylisiä liikkeitä, joissa tavaraa on ehkä turhankin paljon ja joissa aikaa saa kulumaan tuntitolkulla. Lukeudun niihin ihmisiin, jotka hukkaavat itsensä kaupan uumeniin menettäen ajan tajun siinä samalla.

Samalla tavalla itsensä voi tosin hukata verkkokauppaankin. Siinä kun keräilet ensin kaikkea mahdollista ihanaa ostoskoriin ja pyörryt loppusummaa katsellessasi ja toisesta päästä koria purkaessasi kuluu tunti jos toinenkin. Askarteluostoksia varten aikaa pitäisi ehdottomasti olla aina mahdollisimman runsaasti.



Millä perusteella sinä valitset askartelukauppasi? Minulle aarreaitan eli valikoiman runsauden lisäksi tärkeää on hinta sekä ystävällinen asiakaspalvelu. On myös mukava tutustua aina uusiin kauppoihin. Kotimaisia askartelukauppoja ei mielestäni ole paljon, mutta ulkomaisia sitäkin enemmän. Suosin silti helppouden ja tuttuuden nimissä kotimaisia liikkeitä, ulkomailta tilatessa tulee yleensä ongelmaksi maksutavat ja kalliit rahdit.

Tutustuin tässä taannoin Angela.fi -verkkokauppaan. Kyseessä on tarkemmin Angela Production - askartelutarvikkeiden maahantuontiyritys. Mutta vaikka kyseessä onkin askartelu-ja korttitarvikkeiden maahantuonti ja myynti, niin ostajina voivat toimia myös yksityiset kuluttajat, ei vain yritykset. 


Angela.fi -verkkokaupan valikoima on laaja. Materiaaleja löytyy niin perinteisille korttien tekijöille kuin kolmiulotteisten koristeiden tekijöille. Stanssit, leimat, kakkupaperit, 3D-tarrat, styroxtuotteet, helmet, korutarvikkeet, paperikukat, nauhat, kankaat, huovat, posliinipäät, paperit, kartongit ja monet muut tuotteet löytyvät laajasta valikoimasta.

Sain jokin aika sitten paketin yhteistyön merkeissä Angela Productionilta ja paketin tuotteista olenkin innostunut jälleen mm. korttiaskarteluista. Korteistahan tämä blogikin aikoinaan sai alkunsa. 

Olen askarrellut pienestä pitäen ja myöhemmin valmistunut myös artesaaniksi, joten käsillätekeminen on verissä ja perintönä tullut minulle sukuni monilta taitavilta jäseniltä. Luovuus ja inspiraatio tulee aaltomaisena liikkeenä, toisinaan on jaksoja jolloin ei synny mitään ja sitten taas on jaksoja jolloin aika ei riitä kaiken toteuttamiseen. Nyt tekemisen ilo on ollut tauolla kohta puolisen vuotta, ja onneksi näiden tuotteiden myötä olen saanut osaa tuosta ilosta takaisin. Luovalle ihmiselle luovuuden menetys on raskas kokemus koska luova toiminta on suuressa merkityksessä myös elämän ilon määrässä.


Mutta, iloisempiin asioihin! Käypä tutustumassa Angelan valikoimiin ja katso mitä kivaa löydät!


Angela on perustettu 1993 vähittäismyyntiliikkeeksi ja nopeasti kasvanut edullisten tuotteiden tukkuliikkeeksi, kaikki myynti tapahtuu verkkokaupan kautta. Salasana kannattaa pyytää tilausten helpottamiseksi, koska silloin tuotteiden hinnat tulevat näkyviin. Tampereen kädentaitomessut ovat ykköstapahtuma kuluttajien tapaamisessa. Siispä jos olet menossa Tampereen messuille, niin käy tutustumassa myös Angelan osastoon (Osasto A 1008).

Yhteistyössä Angela.fi 
(Nauhat, korttipohjat, kukat ja MarianneDesign-paperikot Angela.fi)


sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Tie tasapainoon

Hengitä

Hengitys on keskiössä Tie tasapainoon -kirjassa. Kirja on jatkoa kirjailijan aiemmalle kirjalle Chakrapolku. Tie tasapainoon paneutuu esittelemään energiakentät ja energiakehot mahdollisimman yksinkertaisesti ja helposti ymmärrettävästi. Kymmenen energiakehoa voivat toimia työkaluina pelon tunteen voittamisessa, ja siitä tässä kirjassa on kyse - miten voittaa elämää ohjaileva pelko ja miten löytää tasapaino ja hyvinvointi. 

Tämän kirjan luomalla tutkimusmatkalla opimme ymmärtämään keitä oikeasti olemme, ja opimme ymmärtämään omaa valoamme ja pimeyttämme, jotta oppisimme saattamaan nämä kaksi toisistaan riippuvaista voimaa tasapainoon. Kirjassa puhutaan myös joogisesta numerologiasta, joka perustuu syntymäaikaamme. Kirjan avulla opimme hahmottamaan ja ymmärtämään miten tietyt numerot vaikuttavat elämäämme haasteina ja voimavaroina. Kirja antaa yhden tavan tutkia tämän hetkistä olotilaamme, tehtäväämme ja paikkaamme maailmassa. Samalla se ohjaa meitä poispäin pelosta.

Tie tasapainoon -kirjan harjoitukset pohjaavat kundaliinijoogaan. Kundaliinijooga on työväline, joka auttaa asettamaan energiat tasapainoon itsessämme. Kundaliinijoogaharjoitukset, hengitys ja meditaatio auttavat rauhoittamaan mielen siten, että kuulemme intuition hiljaisen viestin äänekkään mielen takaa. Kundaliinijooga on kuitenkin eri asia kuin kundaliinireiki, jota itsekin harjoitan. 

Hengitys on tärkein työvälineemme, se on myös pääosassa kundaliinijoogassa ja energiatasapainon uudelleen löytämisessä. Kundaliinijoogan kulmakiviä on hengitys ja sen säätely, mikä voi tuntua aluksi omituiselta tai vaikealtakin. Kirjassa puhutaan harjoitusten yhteydessä monilla erilaisilla termeillä kuten 'tulihengitys', mutta näitä ei ole enää tässä kirjassa kuvattu mitä ne tarkoittavat. Kuvailut ja termit on selitetty tarkemmin aiemmin ilmestyneessä Chakrapolku-kirjassa. 

Kirja on jaettu viiteen jaksoon, joissa jokaisessa paneudutaan yhteen aiheeseen kerrallaan. Harjoittelujakso alkaa 1. energiakehosta ja sielusta. Koska kaikki on energiaa, myös sielu on energiaa, ja se kantaa mukanaan elämänvoimaa. Sielu on olemuksemme ydin. 

Hengityksen tärkeyteen palataan kirjassa aina uudelleen. Siitä puhutaan mm. silloin kun koemme olomme jotenkin vieraaksi tai ulkopuoliseksi, emmekä tunnu löytävän suuntaa elämällemme. Silloin kyse on sydämen liekin vaimenemisesta, ja sitä on helppo vahvistaa hengityksellä. Sydämen liekki auttaa poistamaan menneisyyden painolastia, ja oikeanlaisella hengityksellä vapaudumme siitä. Hengitys on tie henkisyyteen. Tämä seikka tuntuu ainakin minussa lohdulliselta. Herää ajatus, että niinkö yksinkertaisesta asiasta on kyse - hengityksestä. Mutta silti se tuntuu vaikealta ja haastavalta. Hengitykseen tulee kiinnittää paljon huomiota, ainakin alussa, ja ajan kanssa oppii oikean tavan hengittää ja sitä kautta elämäkin ajautuu uomiinsa. 

Toinen viikko paneutuu mieleen ja 2-4. energiakehoon - hengitys on  työkalu tasapainoiseen ja läsnäolevaan elämään. Mieli toimii toisinaan epäsuotuisasti ja vaientaa saamamme viestit sielultamme. Jos mieli on kaaoksessa, nuo tärkeät viestit jäävät saamatta. Meditaation opiskelu voi kuitenkin olla avain siihen, että opimme lukemaan omaa mieltämme ja opimme ajan kanssa johtamaan mieltämme, sen sijaan että mieli johtaisi meitä. 

Kolmas viikko keskittyy fyysiseen kehoon ja 5.energiakehoon. Fyysinen keho on viides energiakehomme ja siten kulkuvälineemme maan päällä. 7 perus chakraa sijoittuvat kukin viidenteen energiakehoomme. Chakrojen tehtävänä on huolehtia siitä, että pysymme niin fyysisesti kuin henkisesti kunnossa, ja siten pystymme suorittamaan tehtävämme maailmassa.

Neljäs viikko keskittyy hengitykseen ja auran vahvuuteen ja 6.-8. energiakehoon. Hengityksen syventäminen on avain ja ensimmäinen askel pelosta poispäin. Jooga toimii työkaluna hengityksen opettelussa. Neljännen viikon tavoitteena on päätyä hengityksen kautta hyvänolontunteen tilaan, jonka kautta opimme tietämään, että kaikki on hyvin eikä mitään pelättävää ole. Kun hengitys vahvistuu, myös aura vahvistuu ja voimistuu. Ja  mitä vahvempi aura on sitä paremmin olemme suojassa ympäristöstä tulevilta negatiivisilta hyökkäyksiltä. 

Viides viikko käsittelee muistia, karmaa ja karismaa, ja 9.-10. energiakehoa. Tässä vaiheessa viimeistään olemme oppineet miten tärkeä oikeanlainen hengitys on. Ja kun opimme kontrolloimaan hengitystämme saamme työkalut kontrolloida kaikkea mitä elämässämme tapahtuu, ja sitä miten niihin suhtaudumme. Opimme, että se mitä ajattelemme heijastuu kaikkialle. On siis erityisen tärkeää oppia ymmärtämään, että kaikki liittyy toisiinsa, ja että syymme täällä oloon on oppiminen, toisten opettaminen ja toinen toisiamme auttaminen. Tulevaisuus on riippuvainen siitä, mitä me ihmiset yhteisönä valitsemme. Valinta on jokaisen henkilökohtainen vastuu.

Jokainen viikko sisältää joogaharjoituksia, meditaatiota, kirjallisia tehtäviä ja erilaisia mielen ja kehon harjoituksia.

Kirjan sanoma on melko painavaa, ja siinä on oma tietynlainen energiansa. Energia vyöryy melkoisella voimalla mutta siinä on silti lempeyttä mukana. Kirjan myötä olen saanut sellaista tietoa, mitä en ole aiemmin saanut mutta olen löytänyt myös yhtymäkohtia jo oppimiini asioihin. Kirjan tehtävänä on herätellä ihmisiä ja ihmiskuntaa, jotta löytäisimme kaiken arvon ja oppisimme kunnioittamaan niin toinen toisiamme kuin maailmaa ilman pelon ohjailua. 


Inderjit Kaur Khalsa
Tie tasapainoon – Viiden viikon joogaohjelma pelottomuuteen


Vuoden paras päivä



Suvikukkasia

Vuoden paras päivä

Vuoden ihanin kuvitus. Kirja on kuin ihanan makea leivonnainen, josta löytyy kaikki lempimaut ja koristukset! Leivos, jonka tahtoisi yhtä aikaa ahmia ja säästää koska se on vain liian ihana syötäväksi. 


Vuoden paras päivä auttaa tunnistamaan kasvun ja luovuuden vaiheita ihmisyyden tiellä

Kirjassa puhuttiin epämukavuusalueille astumisesta. Olen miettinyt asiaa paljon koska siitä puhutaan niin paljon. Mutta aihetta käsiteltiin kirjassa myös siltä kantilta, ettei se ole aina positiivinen asia, epämukavuusalueelle meno, sillä toiset elävät siellä jatkuvasti. Se jotenkin kosketti minua, osui ja upposi. Miten uskaltautua jonnekin toisaalle epämukavuusalueelle jos koko elämänsä on kokenut olevansa juuri siellä. Paikassa missä elämä tuntuu raskaalta ja pienelläkin hyvällä tuntuu olevan liian suuri hinta. Oma arvo on hukassa. Vasta alkuvuodesta havahduin siihen, että olen tainnut olla uupumuksen alistamana jo monta vuotta, en vain ole löytänyt kuvausta olotilalleni. Itseäänkin on niin kovin vaikea päästää helpolla mistään, armoa ei anneta. Mutta juuri siitä tässä kaikessa on kyse, että armoa ja arvoa erityisesti on annettava itselleen, ja sitä kautta muille, jotta elämä olisi mielekästä.

Ja siitä tässä kirjassakin on kyse. On löydettävä ja annettava itsensä nauttia elämän pienistä taikahetkistä. Kun pitää huolta itsestään, ei se ole  keneltäkään pois. Kun opit arvostamaan itseäsi, luottamaan itseesi, koet myös kaikenkattavaa turvaa, että kaikki järjestyy. Tärkeä tuki kasvussa ja hyvinvoinnissa on ne pienet hetket, jotka annat itsellesi. Niitä tässä kirjassa on erilaisten harjoitusten muodossa - joogaa, meditointia ja intuiivista kirjoittamista. Kirjasta löytyy inspiraatiota niin meille uupuneille ja stressaantuneille kuin myös itsensä kehittäjälle, jotta saavuttaisimme tasapainon.



Kirjassa puhutaan myös suorittamisesta. Sekin tuntuu ihan minulta. Suoritan kaikkea enkä osaa tehdä mitään spontaanisti. Mietin ehkä liikaa mitä muut ajattelevat tai sanovat, tai sitä mitä minun kuuluisi tehdä, millainen olla. Pää täyttyy ihan liikaa kaikenlaisesta pohdinnasta, mikä osaltaan ajaa vain syvemmälle ahdistukseen ja huonoon oloon. Olen lukenut lukuisia henkisen hyvinvoinnin kirjoja ja joka kerta ajattelen, että josko tästä nyt löytyisi ne vastaukset ja tavat millä elämäni vaihtaa suuntaa parempaan. Silti yhä uudelleen, jokaisen lukemani kirjan jälkeen palaan lähtöpisteeseen koska kirja ei antanutkaan vastauksia apteekin hyllyltä. Eikä harjoitukset ja tehtävät tunnu luonnistuvan spontaanisti kun pää kelaa kokoajan teenkö oikein, mitä teen väärin, miksen tunne/koe/näe mitään. Mikä minussa on vialla. 

Nyttemmin on herännyt pieniä ajatuksen tapaisia siitä, että mitä jos olenkin jo kaiken äärellä. Jos siksi kaikki tuntuu niin vaikealta. Että suoritan liikaa, yritän liikaa, enkä näe että olen jo siellä, siinä tietyssä pisteessä. Pitäisi lopettaa yrittäminen ja olla vain. Ei joogaaminen tai meditointi oikeastaan vaadi mitään sen ihmeempää kuin vain olemista omassa tilassaan. Tässä kirjassa se sanotaan, "Riittää että astuu joogamatolle, riittää että avaa muistikirjan. Yksikin venytys riittää." Näinhän se on. Näin yksinkertaista. Riittää, että annat itsellesi pienen hetken, et moiti itseäsi siitä ettet osaa, pysty tai jaksa enempää. Pienistä hetkistä voi ajan kanssa muodostua isompia, pidempiä hetkiä. Siis ihan rauhassa vain.  Kirjassa sanottiin myös jotain sen suuntaista, että haahuilu on uusi mindfullness. Hahaa, myhäilin ja hymyilin sitä lukiessani. Sehän se vasta olisikin huikeaa!


Kirja on jaettu viiteen osaan, jotka järjestyvät luonnollisen syklin mukaan. Jokainen osa koostuu harjoituksista, joogasta, meditaatiosta ja kirjoitustehtävistä. Tehtävien lomassa on pohdintoja ja ajatuksia lukijalle elämästä, naiseudesta, luovuudesta, omasta tilasta, omasta voimasta, kiitollisuudesta, luopumisesta, hiljentymisestä, hidastamisesta ja päätöksenteosta. Kirja auttaa sinua löytämään ne pienet taikahetket elämästä, arjen keskeltä. 



VUODEN PARAS PÄIVÄ – Pieniä (suuria) taikahetkiä arkeen 
Katri Syvärinen




Kransseja kiepsauttelemalla

Angela Production

Tällä myrskyllä ei kyllä mikään mikä ei ole naulattu kiinni pysy paikoillaan ulkona, onneksi siirsin ajoissa kranssini sisätiloihin. Tuuli tuivertaa yössä niin kovaa, että pelkään kotikadun koivujen napsahtavan poikki. Onneksi sähköt kuitenkin toimivat, muuten jäisi yön tunnit hyödyntämättä blogin parissa.

Syysteemalla siis ollaan matkassa. Ja kransseja syntyi tällä kertaa. Sain jokin aika sitten askartelupaketin postista ja sen sisällön pohjalta sitten ideoin näitä. Paketissa oli mm. ihania nauhoja, lasihelmiä ja askartelukukkia. Kranssipohja oli minulla jo valmiina olemassa, todella harvoin tällaisia pohjia käytänkään koska teen pohjat normaalisti itse oksista ja risuista. Mutta kun kranssipohja varastosta turhan panttina oli niin miksi en sitä hyödyntäisi. 

Kiepsautin leveää nauhaa kranssin ympärille ja tein pitkistä lasihelmistä himmelityylillä koristeen kranssin keskelle. Vaaleankeltaiset kukkaset tein itse anopilta saamastani vuorikankaasta. Kukat on tehty leikkaamalla erikokoisia kiekkoja kankaasta ja polttamalla kiekkojen reunat siten, että kangas sulaa ja käpristyy. Lopuksi kiekot ladotaan päällekäin isommasta pienempään ja ommellaan parilla pistolla kiinni toisiinsa. Helppoa! Leikkasin lisäksi vielä huovasta kukille lehdet.



Toinen tekemäni kranssi on ehkä enemmän minun tyyliseni. Tuo ensimmäinen valmistui sillä ajatuksella, että antaisin sen lahjaksi eräälle tärkeälle ihmiselle, joka arvostaa käsillä tekemistä. 

Tässä kranssissa tai seppeleessä yhdistyvät itselleni ominaiset materiaalit kuten aidot oksat, nauhat ja kukkaset. Hyvin yksinkertaista mutta silti uniikkia ja persoonallista. Rakastan kaikkea boheemia ja romanttista joten tämä sopii siihen kuvaukseen hyvin.


Kiepsautin oksat kehäksi, käytin ruusupensaan oksia koska ne olivat sillä hetkellä käytettävissä. Yleensä suosin perinteisempiä vaihtoehtoja kuten koivua, pajua tai vaikka villiviinin köynnöksiä. En viimeistellyt tai siistinyt kranssipohjaa pahemmin vaan annoin ylimääräiset oksanpätkät jäädä törröttämään. Viimeistelin kranssin paperikukkasilla ja ohuilla satiininauhoilla.


Kiinnitin paperikukkaset niiden omilla rautalangoilla kiepsauttamalla ne kranssiin kiinni. Nauhatkin kiinnitin samalla tavalla, kiepauttamalla ne kranssiin kiinni. Leikkasin nauhat silmämääräisesti eripituisiksi ja sommittelin ne värien perusteella kranssiin. Lopuksi leikkasin ylipitkät nauhanpätkät lyhyemmiksi ja laitoin ripustuslenkin paikoilleen. 

Kranssi sopii täydellisesti ulko-oveemme joka on väriltään tummanvihreä.




Nauhat, kukkaset ja lasihelmet Angela.fi

perjantai 21. syyskuuta 2018

Helpot gluteenittomat kaurasuklaapallot!



Kuka muistaa lapsuudesta ne itsetehdyt kaurasuklaapallot? Aloin tosin jo miettiä, että olenko nähnyt unta koko asian suhteen. Muisto niistä herää aina uudelleen kun saa maistaa niitä Ikeassa myytäviä kookossuklaapalloja. Ne on niiin hyviä!

En löytänyt reseptiä enää mistään niihin lapsuudessani tekemiini (tai unessa näkemiini) palloihin joten kehittelin uuden. Nämä uudet on hieman terveellisempiä kun sokeri on jäänyt reseptistä kokonaan pois, paitsi vaniljasokeria on aina pakko hipsuttaa joka paikkaan niin ihan sokeriton ei ohje ole. Vaniljasokerin voi tietysti jättää poiskin, kun se ei niin hallitseva maku ole, tai vaihtaa sen aitoon vaniljaan.


Kaurasuklaapallot on helppo valmistaa, sen kun vaan sekoittaa kaikki ainekset sekaisin, pyörittelee palloiksi ja kuorruttaa suklaalla, tai vaihtoehtoisesti kiepsauttaa pallot kookoshiutaleissa tai kaakaojauheessa.


Gluteenittomat kaurasuklaapallot


3 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
100 g taateleita
1 tl vaniljaa
2 rkl kaakaojauhetta
1/2 dl kookoshiutaleita
1/2 dl mantelilastuja
ripaus merisuolaa
1/2-1 dl vahvaa kahvia

Sekoita kaikki aineet sekaisin monitoimikoneessa (terällisessä). Minä pyöräytin ensin pelkät kaurahiutaleet hienommaksi ja laitoin sitten sekaan muut kuivat aineet sekä taatelit ja sekoitin tasaiseksi. Kahvin määrää kannattaa tarkkailla milloin koostumut tuntuu oikealta. Sen ei saa olla liian kuiva, eikä liian kostea. Koostumus, josta on helppo käsin pyöritellä palloja, on hyvä.

Ohje toimii myös ilman mantelilastuja, mutta ohjeeseen on helppo piilottaa kaikki jämät ja ylimääräiset kaapeista. Itselläni oli jostakin jäänyt mantelilastuja joten laitoin ne massan sekaan myös. 

Jos haluat pitää pallot kokonaan gluteenittomina niin käytä kuorrutukseen gluteenitonta suklaata. Meillä ei gluteenin suhteen ole ongelmaa mutta valitsen mieluusti gluteenittomia tuotteita koska ne ovat vatsaystävällisempiä.


Strösselit: Confetti





torstai 13. syyskuuta 2018

Valo herättää kuvan eloon



Kuultokuva tai tarkemmin litofaani on kolmiulotteinen pinta, joka valon avulla muuntuu kuvaksi. Kyseessä ei ole mikään uusi keksintö vaikka 3D-tulostus onkin tuonut nämä kuultomaiset kuvat jälleen ihmisten tietouteen. Litofaaneja on tehty aiemmin posliinista, termi litofaani tarkoittaa sanatarkasti läpinäkyvää kiveä, mutta se on paperin ohutta, läpikuultavaa posliinia, johon on valettu kohokuva-aihe. Kun kuvan taakse vie kynttilän tai led-valon, tai kun kuvan laittaa ikkunan eteen, muuntuu kohokuvioitu pinta näkyväksi kuvaksi. 

Tekniikka on hyvin mielenkiintoinen! 3D-tulostus tekee toteutuksesta helppoa mutta miten suurta taitoa on vaatinut tehdä sama kovalle posliinille. Sitä sietää ihmetellä. 

Täytyy sanoa, että en ollut kuullut kuultokuvista aiemmin, mutta ehkä olin nähnyt niitä silti joskus tietämättäni sen tarkemmin mistä oli kyse. Somessa.comin kautta sain tietää Kuultokuva.fi -verkkokaupasta, josta saa tilata omalla kuvalla varustettuja kuultokuvia - tauluja ja valaisimia. Taulut ovat kooltaan valokuvien suuruisia, suurin koko on noin 25x16cm riiippuen valitun (oman) kuvan koosta ja muodosta.

Sain kaksi erikokoista taulua ja isompi on kooltaan 25x25cm kuvan alkuperäisestä muodosta johtuen. Tuo isompi kuva on heti hieman hauraamman oloinen pienempään verrattuna, vaikka isompi kuva onkin paksumpi ja sen takia kuvan värit tulevat valon avulla tummempina esiin. Kuvan sävy on sepian ja mustavalkoisen välimaastossa. Mutta lisähuomiona vielä se, että vaikka tuote tuntuukin hauraalta, niin tuote kyllä kestää esimerkiksi tipahtamisen lattialle tai pienen painorasituksen. Itse nimittäin pelkään kokoajan, että joku lapsista tönäisee taulun alas pianon päältä ja rikkoo sen. Mutta valmistajalta sain lohdullista kuultavaa, tuotteen materiaali on varsin kestävää.

Tilasin kuvat kaarevina, joten ne pysyvät pystyssä tasolla itsestään ilman erillistä tukea. Suorassa mallissa on reiät kulmissa, jotta kuvan voi laittaa roikkumaan esimerkiksi ikkunan eteen.

Kuultokuvat ovat ympäristöystävällinen valinta. DataNorppa (Kuultokuva.fi) käyttää kuultokuviensa tulostamisessa biopohjaista ja siten biohajoavaa PLA-muovia sekä tuulivoimalla tuotettua sähköä. 

Kuultokuva.fi, DataNorppa, 3D-printing

3D-tulostamista voi harrastaa itsekin ja se harrastus vie mennessään. Netistä löytyy sivustoja, joista voi ladata ilmaisia malleja ja tulostaa niitä sitten itse. Laiteinvestoinnit eivät kuitenkaan ole ihan halvimmasta päästä ja mitä parempaa tulostusjälkeä haluaa sitä kalliimman laitteen tarvitsee. Hyvän laitteen hinta pyörii tuhannen euron luokassa ja siitä ylöspäin. Materiaalien hinnat vaihtelevat laadun mukaan 25-100 euron väliltä per kilo. Materiaalivalikoima on melko laaja ja perinteisten materiaalien, PLA ja ABS (Legojen materiaali), lisäksi löytyy myös vaihtoehtoja, jotka voivat sisältää myös puuta tai metallia, tai joustavaa materiaalia.

Mutta helpoin tapa saada 3D-tulostettu tuote, esimerkiksi koru tai sisustusesine, on tulostuttaa se yrityksessä jonka palveluihin 3D-tulostukset kuuluvat. Kuultokuva.fi verkkokaupasta voi toiveen mukaan tilata myös muitakin tuotteita kuin vain kuultokuvia. Esimerkiksi korvakorujen tai riipuksen hinnaksi tulee noin kymppi.

Mielenkiinnon saattelemana kävin tutkailemassa netistä tietoa kuultokuvista eli lithophaneista ja löysin mm. videoita, joissa näytetään millaisesta laitteesta on kyse ja miten tulostus tapahtuu. Yllätyksenä tuli kuitenkin se miten kauan tällaisen taulun tulostuminen voi kestää - jopa 5-8 tuntia. Taloudellisena ihmisinä mietin tietenkin heti, että miten paljon tulostin mahtaa sitten kuluttaa sähköä kun tulostus kestää noin kauan. Vastaukseksi sain, että sähköä kuluu suurinpiirtein perinteisen hehkulampun verran, eli 60-100w sen jälkeen kun tulostusalusta on alussa lämmennyt riittävästi.



Kiinnostuitko kuultokuvista? Tällä tekniikalla voi toteuttaa vaikka koko sukutaulun tai rakkaiden lemmikkien kuvat. Mikä olisi sen mukavampaa kun esitellä valkoisia pintoja vieraille ja katsoa heidän ihmetystään kun kohokuvioiset laatat heräävät valon kanssa eloon.

Koodilla syyskuu18 saat Kuultokuva.fi -verkkokaupan koko valikoimasta 15% alennuksen syyskuun ajan. 


Kaupallinen yhteistyö | Kuultokuva.fi

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

F-Kustannuksen uutuuksia


Lapsena sain haaveen alkaa soittaa pianoa. Silloinen kaveri kävi pianotunneilla ja halusin tietysti itsekin soittaa yhtä hyvin. En tiedä mistä löytyi puhti, mutta opin kuitenkin itse opiskellen soittamaan pianoa, aina vähän kerrallaan jotakin uutta. Pianon soittoni perustuu silti kuitenkin liki kokonaan korvakuulolla soittamiseen. Osaan lukea nuotteja mutta lopullisen päätökseni teen aina korvakuulolla, ja usein nuottimerkinnät eivät vastaa sitä mikä omassa korvassani kuulostaa oikealta tai hyvältä. Korvakuulolla soittaminen on luultavastikin periytynyt isältäni, joka soitteli tuon tuosta kappaleita korvakuulolta tunnustellen. 

Äitini osti minulle pianon kun olin lapsi, ja piano oli osa sisustusta ihan tähän lähimenneisyyteen asti kunnes äiti sitten päätti luopua siitä isosta vempeleestä olohuoneen nurkassa. Pianonsoitto jäi vuosien varrella aika vähäiseksi monista eri syistä. Mielenkiinto ehkä vähän laantui, piano olisi vaatinut viritystä ja pelko naapurien häiritsemisestä oli läsnä ajatuksissa. Tuntuihan se pianon menetys vähän oudolta ensin, olihan se siinä nurkassa nököttänyt vuosia ja nyt tilalla oli nojatuoli ja äidin kaipaamaa tilavuutta.

Kevät tuli ja toi tullessaan menetysten aallon ja tyhjyyden, niin fyysisen kuin henkisen. Kunnes sitten eräänä heinäkuisena päivänä sain puhelun jossa minulle tarjottiin pianoa, sattuman tai johdatuksen saattelemana. Tuo antiikkinen parisataakiloinen piano oli parinsadan kilometrin päässä, ja alkoi kova pohdinta miten sen saa haettua turvallisesti meille. Kiitos sukulaisten, soiva jättiläinen saatiin kuin saatiinkin perille ja sisään kotiin turvallisesti ja se löysi oman paikkansa. Nyt kun sitä katsoo niin tuntuu kuin se olisi aina ollut tuossa. Omalla paikallaan. Kiitos ihanan serkkuni puolison, joka pianon meille tahtoi antaa sillä en edes tiennyt miten paljon kaipasinkaan soittamista. Kaivoin keskellä yötä jokin aikaa sitten järjestämäni nuottikansiot esiin ja valitsin hyvältä tuntuvat kappaleet. Soittaminen on ollut surutyössäni oiva väline, olen soittanut isän kappaleita ja olen kuullut mielessäni äitini äänen ja tyytyväisen hyräilyn. Olen itkenyt ja olen iloinnut. Soittamisen ilosta. 


Kun valitsemani nuotit alkoivat kulua loppuun halusin saada lisää soitettavaa, ja sainkin. Otavalta/F-kustannukselta ilmestyi tälle vuotta Joka kodin laulukirja ja Suuri Toivelaulukirja 24. Joka kodin laulukirjassa on aluksi erikoiselta tuntuva nuotisto, johon on merkitty kahdet eri nuotit rinnakkain, tai päällekäin. Nuoteista voi soittaa joko laulajan tueksi pelkkää melodiaa tai sitten soittaa itse kappaletta. Minulla nämä sanastot ovat aika hukassa, minä vain soitan, enkä sen kummemmin ymmärrä nuottien muista merkinnöistä tai nimikkeistä. Kaksikätisesti tahtoisin oppia soittamaan paremmin mutta sen suhteen opiskelu en edelleen vaiheessa.

Kirja on aika ohut, siinä on vain 111 sivua mutta aika kivasti kuitenkin valittuna hyviä kappaleita. Omiin suosikkeihin ovat päässeet mm. Myrskyn jälkeen, Olen suomalainen, Lokki, Baddingin biisit ja Missä muruseni on. Tuo Vartiaisen biisi on koskettanut itseäni jo pitkään. Se liittyy enkelilapseemme, ja se liittyy myös vanhempieni poismenoon. Veljentyttö lauloi sen muistojuhlassa. Ja kun soitin kappaletta pianolla, omat lapseni heti tunnistivat kappaleen ja kysyivät mikä tuo on , varmasti on jäänyt mieleen soimaan. Olen ollut häissä, joissa tuota on soitettu kirkossa, mutta itselleni Missä muruseni on liittyy aina kuolemaan tai tuonpuoleiseen, sitä en tarkkaan tiedä mistä kappaleessa oikeasti lauletaan.


Suuri Toivelaulukirja 24 sisältää uusia, ennen julkaisemattomia lauluja. Näitä löytyy kirjasta yhteensä 127 sanoituksineen ja pianosovituksineen. Suositun kirjasarjan perus tuntomerkkejä ovat pienet taustaesittelyt kunkin kappaleen kohdalla. Kirjaan valitut kappaleet olivat itselleni vieraita, mutta ehkä tunnistan ne kuullessani sävelen. Moni varmasti ajattelee, että kuulethan sävelen sitten kun soitat sen mutta itselläni se ei toimi siten. Korvakuulolla soittaminen perustuu paljolti siihen, että tiedän etukäteen melodian jota sitten mukailen kuuloni pohjalta. Mutta kyllä tästäkin kirjasta silti löytyi mukavia ja helppoja soitettavia. Löysinpä tästä myös Frozenista tutun Let It Go -laulun, samainen kappale on elokuvatunnareita sisältävässä saman sarjan kirjassa, jonka lainasin kirjastosta. Olin siis hyvin iloinen, että sama laulu löytyi nyt tästä omastakin kirjasta. Aiemmin minulla on vain yksi tämän sarjan kirjoista, olisiko se jopa ykkönen.

Tämä ihanan keltainen kirja pitää sisällään ne perinteiset kategoriat suomalaisista ja ulkomaisista sävelmistä, näyttämömusiikista, lasten lauluista ja joululauluista, sekä tietysti kotimaista ja ulkomaista poppia. Haluaisin oppia soittamaan mm. Adelen Hello, Pharrell Williamsin Happy, Johnny Loganin Hold Me Now, iki-ihanan Bryan Adamsin Heaven, Beach Boysin God Only Knows ja Lauri Tähkän Polte. Kirjasta löytyy myös mm. Suvi Teräsniskan, Juha Tapion, Jari Sillanpään, PMMP:n ja Ultra Bran biisejä. Kirjan laulut ja nuotit on suunnattu niin harrastelijoille kuin ammattilaisille.


Otava - F-Kustannus 2018