maanantai 2. toukokuuta 2022

Ollaan apinana

Voimistelurenkaat ja leuanvetotanko
*mainos Gorilla Sports*

Renkaita ei ehkä korviin ole tulossa mutta kattoon sellaiset voin laittaa.
 

Tai tarkemmin ottaen oviaukkoon. Tämä on nyt tätä lasten villitystä, johon aikuiset innostuvat lähteä mukaan. Toiset villitykset on kuitenkin ihan hyviä hullutuksia. Kaikki mitkä edesauttavat hyvinvointia on plussaa. Ikävä kyllä kaikkiin lasten toiveisiin ei pysty vastaamaan, mutta nämä eivät olleet sellaisia.

Tarkemmin ottaen kuulin näistä lapsen kaverin äidiltä ja innostuin. Lapsi kun tykkää "olla apinana" eli kiipeillä, roikkua ja temppuilla niin voimistelurenkaat on siihen helppo vastaus. 


Kattoon ei ollut mahdollisuutta renkaita ripustaa, tai sopivaa paikkaa niille ei katosta löytynyt. Pitäisi myös vähän olla kuusalla, mihin päin kattoa on turvallista koukut kiinnittää. Noh, enisen veikko, turha miettiä kattoasiaa kun kaverilla oli renkaat kiinni leuanvetotangossa. Siitäkin toki olin vähän huolissani, että miten tanko renkaineen pysyy turvallisesti paikoillaan mutta kuulemma setti pelitti hyvin. 

Voimistelurenkaat ja leuanvetotanko GorillaSport

Ihmettelen silti edelleen tankojen paikallaan pysymistä. Olihan meillä kotopuolessakin sellainen, enkä muista oliko kyseistä tankoa kiinnitetty edes ruuveilla karmeihin vai oliko se vain kiristetty paikoilleen. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. 

GorillaSport jumppamatto

GorillaSportista löysin sitten renkaat, tangon ja paksun jumppamaton, joka laitetaan aina temppuilujen ajaksi tangon ja renkaiden alle lattialle. Paksu matto on kätevä ja estää suurimmat kolhut.

GorillaSportista kylläkin huomauttivat moneen kertaan, etteivät suosittele renkaiden ja oviaukkoon laitettavan leuanvetotangon yhdistämistä toisiinsa. Olivat sitä mieltä, että renkaissa tapahtuva toiminta saattaa vaikuttaa tangon paikalla pysymiseen. Hyvin on kuitenkin ainakin meillä tämä yhdistelmä toiminut.

Leuanvetotanko GorillaSport

Tanko kiinnitettiin paketin mukana tulleilla ruuveilla ovenkarmiin, kumpaankin päähän kolmin kappalein. Ruuvikiinnityksen avulla tangon kuormituskesto lisääntyi 70 kilosta 95 kiloon. Ja lapsen ollessa noin 30 kiloinen, sietää tanko renkaineen hyvin myös temppuilussa tapahtuvan liikkeen.

Renkaat valikoituivat lopulta näiksi mustiksi, sillä puiset olivat tilaushetkellä loppu. Mutta oikeastaan nämä on ihan kivat, ja sopii hyvin yhteen tangon sekä mustan maton kanssa. Eikä sillä loppupeleissä oikeastaan niin suurta väliä ole minkä väriset ne ovat, kunhan ovat hyvät käyttää ja ajavat asiansa. Muksu ainakin on tykännyt kun musta on yksi hänen lempiväreistään.

Renkaiden mukana tulee erittäin pitkät kiinnityshihnat. Mietittiin ensin, että leikataan ne lyhyemmiksi mutta päädyttiin lopulta kiepsauttamaan ne tangon ympäri kahdesti ja loppupätkät toimii apunauhoina renkailla voimisteluissa. Lapsen mukaan ne ovat siihen tarkoitukseen erittäin hyvät. Ja jos renkaat joskus vaihtavat paikkaa, on hyvä että hihnoissa on tarpeeksi pituutta.

Matossa on paksuutta perus 0,5cm sijaan sentti enemmän eli 1,5cm. Se on valmistettu korkealaatuisesta, liukumattomasta, kulutusta kestävästä, ihoystävällisestä vaahtomateriaalista. Toimii siis vallan mainiosti myös tässä tarkoituksessa.

Voimistelurenkaat ja leuanvetotanko


Loppupäätelmänä ollaan tyytyväisiä näihin tuotevalintoihin ja tähän settiin, jossa renkaat roikkuvat leuanvetotangosta, vaikkakin Gorillasportin ystävällinen asiakaspalvelija painotti, ettei sellaista suosittele. Meillä on kuitenkin toiminut eikä moitetta ainakaan vielä ole sanottavaksi yhdessä tai tuotteista erikseen. Toki kuten kaikessa ja aina, täytyy pitää huolta turvallisuustekijöistä ja tarkistaa tangon pysyvyys sekä renkaiden hihnojen pito. 






Tuotteet saatu yhteistyön kautta | gorillasports


keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

K niin kuin kirjain




K niin kuin...


Etsin tätä postaustani koko iltapäivän sitä löytämättä. Olinko siis vain kuvitellut julkaisevani sen. Selkeä mielikuva kuitenkin oli vaikka tuosta oletetusta julkaisusta onkin kulunut nelisen vuotta. 

Ehkä sitten vain ajatustasolla elelin. Se oli sitä aikaa kun vanhempani yllättäen menehtyivät ja kaikki oli sumuista. Niinkuin kaikki on edelleenkin vähän sekaisin tai sumussa. Aika on menettänyt merkityksensä. Mennyt, tuleva ja tämä hetki on ikäänkuin samassa linjassa.

sisustuskirjain, kierrätys, diy,

Olin aloittanut tämän teon ennen tuota kamalaa elämäni kohtausta. En tiedä mistä tuli kirjain K. Ehkä keväästä, kukista tai kesästä. Ehkä kiitollisuudesta, kauneudesta, kohtalosta.
Myöhemmin K sai synkempiä merkityksiä. Kuolema. Kärsimys. 

No, elämä on monien asioiden summa. Rinta rinnan kulkevat ilo ja suru, viha ja rakkaus.

sisustuskirjain, kierrätys, diy

Kirjain on tehty kierrätysmateriaaleista kuten yleensäkin kaikki mitä teen tai olen tehnyt.
Vahvasta kartongista tai pahvista leikkasin muodot ja osat kiinnitin toisiinsa maalarinteipin avulla. Kalkkimaalia pintaan ja silkkipaperista sekä kirjansivuista tein ruusukkeita, jotka sitten liimasin kirjaimen etupuolelle. Ruusukkeiden väleissä erilaisia paperista leikattuja lehtiä.





Nämä yläkuvan hyllyt olivat ennen laatikko, josta irrotin pohjan ja kannen, ja nostin ne seinälle.


Kaatikselta löydetty rukin osa sai ylleen helmiäistä pinkkiä. Pinkki ei oikeastaan ole ikinä ollut lempivärejäni mutta silti yllättäen sitä löytyy nykyään lähes jokaisesta huoneesta.


Kuvan violetin ja vihreän sävyt sen sijaan ovat olleet lempivärejäni jo vuosikausia. Kanervan sävyt ovat löytyneet niin sisustuksesta kuin vaatteistani, ja olihan hääkimppunikin pelkkiä kanervanoksia.

Appiukon tekemällä pöydällä heinäseipäästä tekemäni koruteline. Ja keskellä taustalla miehen vanhasta pokaalista ja kukkaruukusta tuunaamani pöytäkoriste, jonka maalasin struktuurimaalilla.


Toisen roska, toisen aarre.








 

sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Julisteet pojan huoneeseen Gallerixilta



Mainos Gallerix.fi

Kevättä kohti kuljetaan, maaliskuukin jo puolessa välissä. Ihanaa kun valon määrä lisääntyy. Keväällä saan yleensä enemmän virtaa ja halu muutoksille sisustuksessa kasvaa. 

New Ideas -poster

Tilasin jälleen muutaman julisteen lisää kun siihen avautui mahdollisuus. Jo tutuksi tulleen Gallerixin runsaasta valikoimasta valitsin pojan huonetta ajatellen muutaman A4-kokoisen posterin.

Julisteita löytyy neljää eri kokoa. Julisteen voi halutessaan valita joko reunattomana tai valkoisin reunoin. Gallerixin valikoimista löytyy myös kehyksiä neljässä koossa ja kolmessa värissä. Mutta tällä kertaa en kehyksiä tilannut, sillä ne ovat suht kalliita ja samaa laatutasoa saa esim. Jyskistä monta kertaa halvemmalla.

 
Aiheiksi valikoitui mm. pelaamiseen, luontoon ja avaruuteen liittyviä kuvia, lapsen mieltymyksiä seuraten. Tein valinnat myös siltä pohjalta, että kuvat kiinnostaisivat lasta myös tämän kasvaessa. 

Baby Turtle On Beach

Tuotteet saapuivat jälleen nopeasti, noin viikossa. Tarvittaessa asiakaspalvelu auttaa ja toimii kiitettävästi. Julisteet on pakattu kauniisiin pahvikartioihin, joita mielellään käyttää sisustuksessa sellaisenaankin somisteena tai sitten ne toimivat kätevinä säilytyspakkauksina vaikka lasten piirrustuksille tai kausikoristeille. Silkkipaperikääreet ovat nekin jotenkin ihanan ylellisiä.


Julisteet sängyllä:

Taustalla:



Julisteet isossa kehyksessä:


Tilasin kaikki julisteet koossa 21x30. Sävymaailma näissä kaikissa on hillitty mutta jotkin sävyt toistuvat osassa julisteissa. Tarkemman listan suosikeistani löydät täältä.




| mainos | 



torstai 24. helmikuuta 2022

Diy-projekti - unisiepparit





Unisieppari. Olen jo pitkään haaveillut näiden tekemisestä mutta sopivia pitsejä ei ole ollut saatavilla. Nyt sitten vihdoin löysin kirpparilta pari somaa ja pientä työhön sopivaa liinaa. Alunperin tein nämä joulukotiin mutta ovat jääneet pysyvästi keittiönseinälle.


Alunperin unisiepparit ovat olleet intiaanien käyttämiä taikakaluja, joiden avulla pahat unet suodattuvat pois ja hyvät unet astuvat tilalle. Nykyään unisieppareita käytetään myös vain koriste-esineinä. 

Jotkut sanovat, että unisiepparista on oikeasti apua. Se kuuluisi laittaa sängyn yläpuolelle jos tarkoituksena on vaikuttaa unien laatuun. Meillä nämä ovat keittiössä ja ainakin seuraava yö näiden ripustamisesta sujui yllättävän rauhallisesti. 

Perinteisesti unisiepparit koristellaan höyhenin, mutta minä olen tykästynyt kankaasta revittyihin suikaleisiin, jotka kiepsahtelevat kauniisti ja spiraalimaisesti alaspäin. En tiennyt, että alkuperäisen kaavan mukaan siepparit tehdään juuri pajusta. Itse päädyin pajuun siksi, että se oli ainoa sopiva materiaali, jonka käsiini sain. Pajua on helppo taivuttaa ja muotoilla, joten siitä sai helposti taivutettua kehät unisieppareihin. Teippasin liitoskohdat ja laitoin varmuudeksi vielä muutaman vahvistusteippauksen. Pajukranssin voi sitoa yhteen myös rautalangalla tai kukkateipillä. 


Revin vanhasta puuvillalakanasta 1-2 cm levyisiä metrin pituisia suikaleita, jotka kieputtelin pajukranssin päälle. Kun kranssi on kokonaan peitetty voi koristelun aloittaa. Isoimpaan kehään/kranssin keskiöön lisäsin pitsiliinan, jonka kiinnitin kuudesta kohtaa kiinni kranssiin ohuella ompelulangalla. Muina koristeina toimivat revityt kangassuikaleet, rouhea pellavanaru, huopapallot ja paperista leikatut ja taitellut tähdet. Pienempien unisieppareiden keskiöön kieputin pellavanarun tähden muotoon. 



Rakastan unisieppareiden ilmettä ja tyyliä. Niissä yhdistyvät monet sellaiset asiat ja yksityiskohdat, joihin tunnen vetoa: intiaanit, boheemius, luonnonmateriaalit ja herkkyys. Niissä on myös kiehtovaa salaperäisyyttä ja mystisyyttä. Ja kyllähän ne hyvät yöunet ovat tervetulleita ihan jokaiselle. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa taas puuhastella. 






Julkaistu alunperin 2.12.2017




Ikuistuksia kankaalla



Jokin aika sitten vastaani tuli yritys nimeltä Elobina. Elobina.fi on sivusto, jossa voi suunnitella kuoseja itse ja sitten tilata kankaita ja kangastuotteita näillä omintakeisilla kuoseilla ja kuvioilla. Hetimiten otin yhteyttä Elobinaan ja aloin suunnitella mielessäni kuosivaihtoehtoja. Kuosisuunnittelu on ollut tärkeä osa elämääni jo vuosia, ja 2006 valmistuin tekstiilialan artesaaniksi 'pääaineena' painokankaiden suunnittelu ja valmistus. Jo opintoja aiemminkin olin tehnyt paljon painotöitä mutta lähinnä vain sabluunoiden avulla. Artesaanin opinnoissani opin valottamaan seuloja ja löysin uuden tavan kuvioida kankaita. Valmistumisen jälkeen olen tehnyt ja valottanut kotipimiössäni seuloja ja painanut sukulaisille verhoja ja pussilakanoita. Nyt sitten kun kehitys on tuonut mukanaan kaikkien saataville uusia tapoja kuvioida kankaita niin oli hienoa päästä luomaan itse kuoseja ja näkemään kättensä jälki digipainetuissa tekstiileissä. Digipaino on kyllä varsin mahtava keksintö! Se on ympäristöystävällinen vaihtoehto eikä painovärit sisällä vaarallisia kemikaaleja. Painotaloissa monesti tekstiilit painetaan bensiinipohjaisilla väreillä ja seulojen puhdistus vaatii sen mukaiset myrkyt. 


Halusin yhdistää kuosiin valokuvia sekä käsin piirrettyjä elementtejä. Käytin suunnitteluun ilmaista selainpohjaista kuvankäsittelyohjelmaa. Piirretyt elementit tein piirtämällä kuviot paperille, skannaamalla tai ottamalla kuvista digikuvat ja muokkaamalla niitä siten, että sain aikaiseksi kasan erilaisia png-tiedostoisia kuvaelementtejä. Tähän ei riittänyt yksi ohjelma vaan käytin useampaa ohjelmaa rinnatusten. Tarkoitus on siis sanoa, että omien kuosien suunnitteluun ja toteutukseen ei välttämättä tarvita mitään kalliita lisenssiohjelmistoja vaan työstä selviää maksuttomillakin ohjelmilla. Tosin se voi viedä enemmän aikaa. Kuosisuunnittelu itsessäänkin on aikaavievää ja haastavaa puuhaa. Oikea sommittelu, oikeat värisävyt, koot, asemoinnit ym. vievät aikaa ja monesti tahtoisi saada nähdä nämä eri vaihtoehdot valmiina tuotoksena joista voisi sitten valita sen oikean. Elobina.fi sivustolla on maksuton ohjelma, jonka avulla kuoseja voi asetella kankaalle ja siten tarkistaa miltä mikäkin sommitelma näyttää. 



Helmikuussa teetin niin sanotun testierän digipainettua kangasta. Tilasin metrin ihanan pehmoista samettia johon painatin Sukupuuksi nimeämääni kuosia. Tarkoitus oli luoda kangas, josta lapset voisivat katsella juuriaan ja pitää isoisovanhemmat tällä tavoin lähellään. Suku ja perhe on tärkeä ja on hyvä tiedostaa omat juurensa. Ompelin kankaasta isot tyynyt ja niistä tuli todella kivat! Sukupuu-kuosin pohjalta lähdin sitten ideoimaan tätä verhokangasta, josta tulisi verhot lastenhuoneeseen. Kankaassa olisi iso kuva lapsista, ja lisäksi joitakin muita elementtejä. Pyörittelin eri vaihtoehtoja pitkään ja kuvan saaminen kankaalle siten miten sen halusin tuotti haasteita ja työ jäi välillä hautumaan useiksi viikoiksi. Lastenhuoneen silloiset verhot oli tehty äidiltäni saaduista lakanoista ja äitini kanssa olin puhunut, että tarkoitus on kyllä tilata tilaan uudet verhot kunhan vain saan kuosin kuosiin. Meni viikkoja, ja aina äitini kyseli että joko uudet verhot ovat tulleet mutta oikea sommitelma haki vielä uomiaan. Verhojen kuosit vaihtuivat ja tein monta erilaista versiota kunnes sitten lopulta päätin muokata kuosista ihan erilaisen kuin alkuperäinen suunnitelma oli. Piirtelin paperille erilaisia kuvioita, kukkia ja lehtiä, ja muokkasin niitä lasten kuvaan sopiviksi elementeiksi. Verhojen kummassakin sivussa kulkee ohuet raitamaiset kuvioinnit. Ne eivät ole raitoja vaan lasten nimet, jotka on kirjoitettu jatkumona yhteen putkeen. Lopputulos on herkkä. 

Kankaan valinnan suhteen pohdin pitkään oikeaa kangasvalintaa. Halusin painattaa ohuet ja keveät verhot. Valitsisinko luomupuuvillaisen ohuen popliinin vai ekopuuvillasatiinin. Pidän satiinisidoksisesta kankaasta, se on kaunista ja ylellistä. Siitä minulla ei kuitenkaan ollut näytepalaa kuten muista kankaista ja siksi valinta olikin haastavaa. Mutta päädyin kuitenkin Alnarp Ekoon, puuvillasatiiniin, ja se kannatti! Kangas on lähes ylellisestä. Sitä on helppo käsitellä ja ommella, ja painojälki on kaunis ja selkeä. Satiinisidos tuo kankaaseen viehättävää kiiltoa juuri sopivasti. 

Nyt verhot ovat vihdoin viimein valmiit. Tilasin kangasta useamman metrin siten, että kuosi toistuu metrin välein. Ompelin kankaasta kaksi kahden metrin pituista verhoa. Elobinalta voi tilata myös valmiiksi ommellut verhot mutta minä halusin tehdä työn itse. 
Kyseessä on yhteistyöpostaus ja normaaleissa oloissa teen yhteistyöt aina ajallaan.Tämä työ vaati toteutuakseen ihan liikaa aikaa mutta elämä on joskus sellaista, ettei kaikki mene kuten suunnittelee. Kuosin valmistuminen vei aikaa, mutta itse kangas tuli minulle parin viikon sisällä tilauksesta. Sain odotetun paketin 23.3. Innoissani avasin paketin ja odotin, että saan vihdoin näyttää valmiin kankaan äidilleni. Mutta en saanut. 24.3. sain kuulla uutisen jota en olisi ikinä halunnut kohdata. Äitini menehtyi yllättäen, äkkiarvaamatta. Varoittamatta. Kaiken piti olla hyvin. Muttei ollutkaan. Verhot jäivät pakettiinsa. Pari kertaa otin ne esiin aikomuksena leikata ne mutta en saanut mitään aikaiseksi. Kaksi kuukautta siihen meni, että sain voimia viedä työni päätökseen. Kaksi kuukautta on kulunut ja silti tuntuu, ettei aika liiku mihinkään. Olen edelleen shokissa. Kohtasin tuona aikana toisenkin menetyksen, isäni lähti kaksi viikkoa äidin lähdön jälkeen. En voi ymmärtää miksi elämä otti tällaisen suunnan. Viime vuosi oli erityisen raskas ja tähän vuoteen siirryttiin toiveikkaina. Mutta nyt kuusi lasta menetti tärkeät ja rakkaat isovanhemmat, ja kaksi lasta menetti elämänsä tukipilarit, rakkaat vanhempansa. Kaikella on tarkoituksensa. Mutta mikä oli tämän tarkoitus?
Nyt jäin vain pohtimaan - kaiken keskellä ja lisäksi - että sukupuukankaasta uupuu kaksi tärkeää henkilöä. Isäni ja äitini. Teitä suuresti ikävöiden ja kaivaten, me, rakkaanne.





Julkaistu aiemmin 28.5.2018



Valo herättää kuvan eloon



Kuultokuva tai tarkemmin litofaani on kolmiulotteinen pinta, joka valon avulla muuntuu kuvaksi. Kyseessä ei ole mikään uusi keksintö vaikka 3D-tulostus onkin tuonut nämä kuultomaiset kuvat jälleen ihmisten tietouteen. Litofaaneja on tehty aiemmin posliinista, termi litofaani tarkoittaa sanatarkasti läpinäkyvää kiveä, mutta se on paperin ohutta, läpikuultavaa posliinia, johon on valettu kohokuva-aihe. Kun kuvan taakse vie kynttilän tai led-valon, tai kun kuvan laittaa ikkunan eteen, muuntuu kohokuvioitu pinta näkyväksi kuvaksi. 

Tekniikka on hyvin mielenkiintoinen! 3D-tulostus tekee toteutuksesta helppoa mutta miten suurta taitoa on vaatinut tehdä sama kovalle posliinille. Sitä sietää ihmetellä. 

Täytyy sanoa, että en ollut kuullut kuultokuvista aiemmin, mutta ehkä olin nähnyt niitä silti joskus tietämättäni sen tarkemmin mistä oli kyse. Somessa.comin kautta sain tietää Kuultokuva.fi -verkkokaupasta, josta saa tilata omalla kuvalla varustettuja kuultokuvia - tauluja ja valaisimia. Taulut ovat kooltaan valokuvien suuruisia, suurin koko on noin 25x16cm riiippuen valitun (oman) kuvan koosta ja muodosta.

Sain kaksi erikokoista taulua ja isompi on kooltaan 25x25cm kuvan alkuperäisestä muodosta johtuen. Tuo isompi kuva on heti hieman hauraamman oloinen pienempään verrattuna, vaikka isompi kuva onkin paksumpi ja sen takia kuvan värit tulevat valon avulla tummempina esiin. Kuvan sävy on sepian ja mustavalkoisen välimaastossa. Mutta lisähuomiona vielä se, että vaikka tuote tuntuukin hauraalta, niin tuote kyllä kestää esimerkiksi tipahtamisen lattialle tai pienen painorasituksen. Itse nimittäin pelkään kokoajan, että joku lapsista tönäisee taulun alas pianon päältä ja rikkoo sen. Mutta valmistajalta sain lohdullista kuultavaa, tuotteen materiaali on varsin kestävää.

Tilasin kuvat kaarevina, joten ne pysyvät pystyssä tasolla itsestään ilman erillistä tukea. Suorassa mallissa on reiät kulmissa, jotta kuvan voi laittaa roikkumaan esimerkiksi ikkunan eteen.

Kuultokuvat ovat ympäristöystävällinen valinta. DataNorppa (Kuultokuva.fi) käyttää kuultokuviensa tulostamisessa biopohjaista ja siten biohajoavaa PLA-muovia sekä tuulivoimalla tuotettua sähköä. 

Kuultokuva.fi, DataNorppa, 3D-printing

3D-tulostamista voi harrastaa itsekin ja se harrastus vie mennessään. Netistä löytyy sivustoja, joista voi ladata ilmaisia malleja ja tulostaa niitä sitten itse. Laiteinvestoinnit eivät kuitenkaan ole ihan halvimmasta päästä ja mitä parempaa tulostusjälkeä haluaa sitä kalliimman laitteen tarvitsee. Hyvän laitteen hinta pyörii tuhannen euron luokassa ja siitä ylöspäin. Materiaalien hinnat vaihtelevat laadun mukaan 25-100 euron väliltä per kilo. Materiaalivalikoima on melko laaja ja perinteisten materiaalien, PLA ja ABS (Legojen materiaali), lisäksi löytyy myös vaihtoehtoja, jotka voivat sisältää myös puuta tai metallia, tai joustavaa materiaalia.

Mutta helpoin tapa saada 3D-tulostettu tuote, esimerkiksi koru tai sisustusesine, on tulostuttaa se yrityksessä jonka palveluihin 3D-tulostukset kuuluvat. Kuultokuva.fi verkkokaupasta voi toiveen mukaan tilata myös muitakin tuotteita kuin vain kuultokuvia. Esimerkiksi korvakorujen tai riipuksen hinnaksi tulee noin kymppi.

Mielenkiinnon saattelemana kävin tutkailemassa netistä tietoa kuultokuvista eli lithophaneista ja löysin mm. videoita, joissa näytetään millaisesta laitteesta on kyse ja miten tulostus tapahtuu. Yllätyksenä tuli kuitenkin se miten kauan tällaisen taulun tulostuminen voi kestää - jopa 5-8 tuntia. Taloudellisena ihmisinä mietin tietenkin heti, että miten paljon tulostin mahtaa sitten kuluttaa sähköä kun tulostus kestää noin kauan. Vastaukseksi sain, että sähköä kuluu suurinpiirtein perinteisen hehkulampun verran, eli 60-100w sen jälkeen kun tulostusalusta on alussa lämmennyt riittävästi.



Kiinnostuitko kuultokuvista? Tällä tekniikalla voi toteuttaa vaikka koko sukutaulun tai rakkaiden lemmikkien kuvat. Mikä olisi sen mukavampaa kun esitellä valkoisia pintoja vieraille ja katsoa heidän ihmetystään kun kohokuvioiset laatat heräävät valon kanssa eloon.




Kaupallinen yhteistyö | Kuultokuva.fi
Alkuperäinen julkaisu 13.9.2018

Älppäreistä amppeli


Innostuin tässä joku aika sitten sulattelemaan älppäreitä uuteen uskoon. Kirpparin 'ota tästä' hyllyssä oli suuri määrä LP-levyjä, joita tuskin kukaan ei enää kuuntele, senkään takia kun levyt olivat olleet jo jonkin aikaa ulkotiloissa. Niinpä sitten päätin kokeilla asiaa, jota olin jo pitkään haaveillut testaavani.

Levyjen sulattaminen olikin niin helppoa, että hurahdin siihen ihan kunnolla. Ruoanteon jälkilämmöllä sulattelin kymmenkunta levyä uuteen muotoon - kotona ja töissä. Lopputulemana joka paikka oli täynnä tarjottimia ja vateja. 

Innostuksen jälkimainingeissa tuli sitten niitä ideoita ja ajatuksia mihin tuotoksiani voisin käyttää. Ja yleensä nuo päähänpistot vaativat muutaman uuden sulatuksen. Älppäreistä syntyi kukkaruukkuja, tarjottimia, hedelmävateja, rairuohoalustoja. Osa päätyi lasten leikkeihin ja osa tilpehöörien säilytyskipoiksi. Työkaverit taisivat viedä omansa sisustuskoristeiksi. 


LP-levyjen sulattaminen on hauskaa puuhaa. Ja erittäin helppoa ja nopeaa. Mutta varovaisuutta homma vaatii kuumuuden takia. Itse etsin apua alkuunpääsemiseksi netistä ja siellä on nähtävillä sekä videoita että kuvallisia ohjeita. Näiden ohjeiden kanssakin täytyy silti käyttää harkintaa ja kokeilla itse miten levyt sulavat omassa uunissa, koska uuneissakin on eroja. 

Minä käytin levyjen sulattamiseen jälkilämpöä, uunin ollessa n. 200*asteessa. Jälkilämmöllä sulattelee noin 5-10 levyä. Mitä kuumempi uuni on, sitä nopeammin levyt sulavat. Tässäkin on omat haasteensa, koska jos uuni on liian kuuma, levyt sulavat liian nopeasti ja menettävät samalla kiiltonsa, ja toisaalta taas liian haalea lämpö pysäyttää sulamisen ja muodon muokkaamisesta tulee vaikeaa. Kokeilemalla näkee parhaiten! Mutta keskimäärin levy sulaa 200*asteessa 1-2 minuutissa.

Muotojen muokkaamiseen voi käyttää kuumuutta kestäviä keraamisia, lasisia tai teräksisiä vateja, kulhoja, piirakkavuokia, kuppeja, peltipurkkeja jne. Itse laitoin uuniin ritilälle lasi- tai metallikulhon, jonka päälle laitoin LP-levyn. Kun levy notkistui ja pehmeni, otin sen uunista pois ja laitoin kuumuutta kestävän suuren kulhon päälle ja painoin levyn kulhon pohjalle toisella, pienemmällä, kulholla. Levy jähmettyy ja kovettuu muutamassa minuutissa uuteen muotoonsa ja kovettumista voi nopeuttaa laittamalla se esim. ulos tai jääkaappiin. 

Kun näitä uudelleen muotoiltuja levyjä käyttää esim. kukkaruukkuina niin pohja kannattaa vuorata teipillä tai jollakin muulla vastaavalla, joka estää kosteuden siirtymisen ulos. 

Tähän kukkaruukkuun tein amppelin vahvasta narusta. Ruukun pohjan teippasin kumminkin puolin, jotta kosteus pysyy ruukun sisällä. Kesällä aion istuttaa orvokkeja ja yrttejä vastaaviin ruukkuihin. 
Netistä löytyy lukuisia muitakin käyttökohteita älppäreille. Niistä voi tehdä viinipullotelineitä, lehtitelineitä, valaisimia, seinäkoristeita, laukkuja, kelloja...melkein mitä vain. Ja värillisistä levyistä saa sitten ihan erinäköistä ilmettä!



Alkuperäinen julkaisu 27.4.2020

Jäädytetty banoffee-kakku




















































Terveiset Hiljaiselosta. Arki rullaa kovaa kyytiä etiäpäin mutta inspiraatio ei meinaa pysyä perässä eikä omalle ajalle tunnu löytyvän sopivaa rakoa. Onneksi aina välillä kuitenkin osaset napsahtelee paikoilleen ja aika ja inspiraatio tavoittavat toisensa. Ruokahävikin välttäminen on aina hyvä syy toimia. 

Joku päivä tuli katsottua telkusta Jamie Oliverin ruokaohjelmaa, jossa esiteltiin nopeasti syntyviä ruokia. Yhdessä jaksossa tehtiin banoffee-tyylinen kakku, jonka valmistukseen ei tarvittu kuin tuorejuustoa, banaaneja ja keksejä. Niin ja kinuskia. 

Eilen sitten kärräsin kotiin töistä kasan tummuneita banaaneja ja pistin miehen tuomaan kaupasta tuorejuustoa, jotta pääsin toteuttamaan tuon älyttömän simppelin kakun. Oikeasti, miksen ole tehnyt tätä itse? Tein vastaavan kyllä joskus mutta suklaisella pohjalla ja vadelmaisella täytteellä. Mutta tämä nyt tekemäni banaaninen kakku on kyllä mahtava! Ja tämän valmistaminen onnistuu ihan varmasti jokaiselta. Pohjaan voi murustaa haluamansa keksit ja täytteeseen tulee tosiaan vain ne banaanit ja tuorejuusto. Oliverin ohjeessa täytteeseen laitettiin myös valmista kondensoidusta  maidosta valmistettua kinuskia mutta itse jätin sen pois. Kinuskin makua kakkuun antoi vaahterasiirappi, ja lisäksi laitoin vähän vaniljaa sekä pari pyöräytystä merisuolaa myllystä. 

Kakku hyydytetään jäädyttämällä, ja mitä korkeampi kakkuvuoka sen kauemmin kakku kestää jähmettyä. Itse tein kakun 15 cm vuokaan, jonka korkeus on liki 8 cm, ja tästä syystä annoin kakun jähmettyä pakkasessa yön yli. Kakku kannattaa nostaa jääkaappiin tunti pari ennen tarjoilua, jotta sitä on mukavampi käsitellä. 


Tämä yksinkertainen ja maukas banaanikakku syntyy vartissa mutta jähmettyminen vie vähintään sen 4 tuntia, kakku kannattaakin tehdä edellisenä päivänä pakkaseen, ja siellähän se säilyy pidempiäkin aikoja hyvänä.

Pohja
5-6 digestivekeksiä
1-2 rkl sulatettua voita
ripaus merisuolaa

Täyte
5-7 banaania, mielellään tummuneita, kypsiä ja pehmeitä
200 g maustamatonta tuorejuustoa
vaniljasokeria
ripaus merisuolaa
1-2 rkl vaahterasiirappia (tai tavallista siirappia)

Murusta pohjaa varten keksit. Sekoita voisula ja keksimurut sekaisin ja taputtele irtopohjavuoan pohjalle. Laita pohja jääkaappiin jähmettymään. 
Valmista täyte soseuttamalla banaanit joko sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Lisää banaanien joukkoon tuorejuusto ja mausteet. Kaada täyte pohjan päälle ja anna jähmettyä pakkasessa vähintään 4 tuntia. Halutessasi voit valuttaa jähmettyneen kakun päälle joko itsetehtyä tai valmista kinuskikastiketta. Koristeeksi sopivat  hyvin myös suklaakoristeet.





Julkaistu alunperin 1.2.2019




Huopatipuja ja diy-liimaa

Tiedät varmaan tunteen kun jokin asia vaatii aikaa kypsyäkseen. Se voi olla esimerkiksi idea, joka on olemassa tietyllä tasolla mutta ei ole vielä saavuttanut täyttä mittaansa. Minulla sellaisia ideoita ja ajatuksia on vähän väliä. Toisinaan vain pitää antaa ajan kulua ja jaksaa odottaa inspiroitumista ja ajatusten selkeytymistä. Pakolla ei kannata mitään tehdä, ei ainakaan mitään luovaa työtä. Pakotettu lopputulos erottuu yleensä aidosta ajatusten virrasta. 

Ideoiden lähtökohtanani usein on työt, joita voi tehdä lasten kanssa (ja jos omat lapset ei innostu, niin jos joidenkin muiden lapset innostuisivat). Ja koska tykkään kierrätysmateriaaleista niin niitä minä sitten käytänkin usein. 

Puhelinluetteloiden sivut ovat ihanan ohuita ja monikäyttöisiä, sen lisäksi että ne toimivat loistavina suojapapereina erilaisissa maalaus- ja painotyöprojekteissa. 

Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä liimaa itse. Olen törmännyt useissa projekteissa jauhoista ja vedestä tehtyyn liimaan/liisteriin. Sillä on kiinnitetty niin kangasta, tapettia kuin paperiakin milloin millekin pinnalle. Olin siis hyvin inspiroitunut kokeilemaan sen tekoa myös itse. DIY-liiman teko on varsin yksinkertaista: 1 osaa vehnäjauhoja ja 2 osaa vettä sekoitetaan tasaiseksi seokseksi joka sitten kuumennetaan. Kuumentaminen saa seoksen paksuuntumaan ja muuttumaan liimamaiseksi seokseksi. Tällä liimalla voi turvallisin mielin liimailla lasten kanssa, ei haittaa vaikka sitä joutuu iholle, vaatteille tai suuhun. Tosin pesut ja puhdistukset kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti koska tämä liima todellakin pitää otteensa kuivuttuaan. 

Näiden paperimunien pohjana käytin vesi-ilmapalloja, joiden päälle sivelin itsetehtyä liimaa ja puhelinluettelon sivuista repimiäni pieniä palasia ja suikaleita. Ensimmäisistä munistani tuli turhan paksuja, ajatus oli että mitä useampi paperikerros sen tukevampi muna, mutta käytännössä munat kyllä pysyivät kasassa yhdelläkin paperikerroksella, kunhan paperinpalat asettelee reilusti limittäin. Ohuetkin paperimunat kestivät maalauksen kalkkimaaleilla. 

Kun liimaus on valmis kannattaa töiden antaa kuivua rauhassa useampi tunti, mieluusti yön yli. Sama maalauksen suhteen. Maali vetyttää ohutta paperipintaa ja haurastuttaa rakennetta. Mutta kunhan työ saa kuivua maalauksen jälkeen kunnolla niin rakennekin muuttuu jälleen kovaksi ja jämäkäksi. 

Maalattuani paperiset munankuoret leikkasin puhelinluettelon sivuista ohuen ohuita suikaleita joista pyöräytin pienet "heinäkeot" kuoren sisälle. Huovutetuista villapalloista sai somat tipuset pesään kun teki paksusta kartongista/pahvista nokat ja liimasi ne huopapalloon. 

Tokihan tipuksi käy muukin materiaali tai ainahan voi käyttää chenilletipuja. Minulla vain sattui olemaan iso määrä aiemmin huovuttamiani huopapalloja, jotka kaipasivat käyttöä. 



Iloa & Inspiroitumista pääsiäiseen!


Ensijulkaisu 13.3.2018