torstai 29. kesäkuuta 2017

Calendar girl 1-3 - ah!


Kylmiä väreitä. Kysyin mieheltäni, joka itsekin kirjoittaa, että saako hän lukiessaan kylmiä väreitä. Vastaus oli kielteinen. Minä taas eläydyn sataprosenttisesti hyvään kirjaan, hihkun ilosta, kyynelehdin onnen hetkinä ja vaikeina aikoina, ja säpsähtelen jännittävissä kohdissa. Ylitseni vyöryy jos jonkinlaisia tunneaaltoja syventyessäni lukemaani. Ja se on minusta ihanaa. On ihanaa nähdä tarinan ihmiset, paikat ja tilanteet sielunisilmin. Hyvä kirja on ahmittava kerralla alusta loppuun, tarinaa ja sen hahmoja ei vain pysty siirtämään sivuun, hyvän kirjan tapahtumat siirtyvät jopa uniini. Vaikuttavissa ja minua liikuttavissa kirjoissa vain on se yksi huono puoli, se että tiedän tarinan joskus päättyvän. Kirjasarjassa on se hyvä puoli, että tarinan tietää jatkuvan aina seuraavassa osassa mutta taustalla jäytää silti se ikävä tunne, että kohta tämäkin päättyy. Yhtä aikaa haluaa päästä äkkiä loppuun ja silti ei tahtoisi lopun koskaan tulevan. 

WSOY:n tämän vuoden kuumottavin kirjasarja on Calendar Girl. Kun sain kuulla siitä, lähdin mukaan mielenkiinnolla. Tutustuminen kannatti, olen nimittäin ihan lääpälläni näihin hahmoihin ja juonenkäänteisiin! En malta odottaa seuraavaa osaa, ja sitä - viimeistä - täytyy odottaa vielä monta kuukautta! En kestä. Yleensä luen kirjoja hitaasti, mutta tämän kanssa se ei vain onnistu. Ensimmäisenä iltana oli pakko kahlata läpi heinäkuu, vaivihkaa kuitenkin jatkoin elokuulle. Lopulta luin kirjan parissa illassa ja päivisin toivoin saavani nipistettyä jostakin itselleni puolituntia lukuaikaa.

Heinäkuu meni Mian seurassa Miamin lämmössä. Kuuma latinopoppari sai tummakurtisen kaunottaremme veren kiehumaan, muttei kuitenkaan siinä merkitysessä kuin luulisi. Edelliskuun ikävät kokemukset Aaronin kanssa saivat Mian edelleen varpailleen. Pikkuhiljaa häntä vainonneet aaveet alkoivat kuitenkin kaikota. Mia tuntuu näillä matkoillaan toimivan useasti ihmissuhteiden lämmittelijänä, ja niin kävi myös tässä kuussa. Ja jos joku kaipailee ihanaa surffaria - Wesiä - niin voitte huokaista helpotuksesta, tapaamme hänetkin. Suuria - ja kuumia - tunteita tiedossa! Minä olisin Wesin kyllä Mian saappaissa napannut heti ja jättänyt matkani kesken, mutta toisaalta silloin hän ei olisi tavannut niitä kaikkia upeita miehiä. Jokainen heistä kun kuitenkin jätti lähtemättömän jäljen Miaan. Hänen perheensä kasvoi Maximaalisesti. Ehkä on parempi etten kerrokaan elokuusta sen enempää, täytyyhän jotain jättää yllätystenkin varaan. Mutta lupaan, että tulette todellakin yllättymään ja kokemaan suuria tunteita, jiihaa! Itkeä vollotin vaikka miten monta kertaa. Ja elokuusta voisi sanoa sen, että tarina alkoi kutkuttavasti jo alusta alkaen tyyliin antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa... ainakaan ihan heti.
Syyskuu menikin sitten ihan eri rataa kuin mihin on totuttu. Mian isän tila romahtaa elokuun lopussa ja syyskuu on täynnä takaiskuja, vaikeita päätöksiä ja kyyneleiden tahrimia kasvoja. Onneksi Mian elämään tupsahtanut lempeä jättiläinen pelastaa naisen lukuisia kertoja Wesin ollessa teillä tietämättömillä. 

Vaikea olla kertomatta mitään kun tahtoisi kertoa kaiken...


CALENDAR GIRL 3 • Audrey Carlan • WSOY 2017



Uudet kuukaudet - uudet tuulet! Kirjasarjan toinen kirja on vihdoin julkaistu suomeksi. Ja jälleen tunsin pakottavaa tarvetta hypätä Mian matkaan niin nopeaan tahtiin kuin suinkin oli mahdollista. Käytin jokaisen vapaan hetken kirjan lukemiseen. Ja olipahan taas ihana seikkailu! Tammikuun miekkosestahan ei eroon pääse, sehän on jo käynyt selväksi mutta vuodessa on kuukausia ne 12 joten on vain siirrettävä tunteet syrjään ja hypeltävä seikkailusta toiseen. Hyvää kannattaa odottaa, sanotaan. Huhtikuussa hypättiin baseballpiireihin ja hengailtiin syötävän komean adoniksen seurassa. Miehen, joka ensisilmäyksellä saattoi vaikuttaa pinnalliselta mäntiltä, mutta josta paljastuikin herkkä ja tunteellinen puoli. Toukokuussa matkattiin kiehtovaan paratiisiin, paikkaan nimeltä Havaiji. Siellä Mia sai toimia uimapukumallina ja jossa hän tapasi upean, tatuoidun samoalaismiehen. Kesäkuu toi mukanaan jännitystä ja mukavuusalueen ulkopuolelle joutumista Kaliforniassa. Vastassa oli päälle kuusikumppinen harmaahapsi ja hänen lipevä poikansa. 

Tällä neljänneksellä amorinnuolet sinkoilivat joka suunnassa. Amorin apulainen vain oli hieman yllättävä taho. Ne Oikeat löysivät toisensa. Mutta Mian matka jatkuu edelleen. Isän velat on maksettava ja puolet rahasummasta on vielä haalittava kasaan. Turvallista matkaa tuleviin seikkailuihin, Mia! 
Jään kaipaamaan seuraasi.

Rakkaudella,
S.


CALENDAR GIRL 2 • Audrey Carlan • WSOY 2017

* * *



Arjen haasteista ja stressistä on ihanaa päästä välillä pois ja mikäs sen parempi tapa kuin uppoutua hyvään kirjaan. Olen aika huono lukemaan kirjoja, paitsi silloin kun kyseessä on itseni mielestä erittäin hyvä kirja. Ja sellaisen kirjan tunnistaa siitä, ettei siitä pysty olemaan erossa. Hyvä kirja muotoutuu mielessäni eläviksi kuviksi ja toisinaan luulen mielikuvieni tulleen jostakin elokuvasta tai sarjasta kunnes tajuan, että kyseessähän olikin kirja.

Romantiikka uppoaa aina kunhan se ei ole liian imelää. Rohkeutta ja särmää saa ja pitääkin löytyä. Myös sarkasmilla on tärkeä osa hyvää lukunautintoa.
Audrey Carlanin uutuussarja Calendar girl sopii hyvin hyvän kirjan kriteereihini. Rohkeat tarinat vievät mukanaan, vaikkakin minä yleensä takerrun niihin taustalla kulkeviin rakkaustarinoihin. Kukapa ei joskus olisi haaveillut sykähdyttävän intohimoisesta rakkaudesta. En tiedä onko sellaista oikeasti olemassa mutta olen kiitollinen, että pääsen nauttimaan niistä edes kirjojen ja tarinoiden kautta.

Calendar girl -sarjan idea ja tarina on mielenkiintoinen. Syyt päähenkilön, Mian, valintoihin ovat yllättäviä ja varsin ymmärrettäviä. Joskus ihminen joutuu tilanteisiin, joihin ei välttämättä tahtoisi mutta ne on silti kohdattava. Eikä koskaan täysin voi tietää mitä kaikkea näistä tilanteista voikaan oppia ja saada. Kirjasarja koostuu 12 osasta, 12 kuukaudesta, 12 tarinasta ja 12 erilaisesta uudesta suhteesta, joista Mia itsensä löytää. Ensimmäisessä osassa hän tapaa upean miehen, johon tahtomattaan tykästyy jopa hivenen liikaa. Romantikko minussa heräsi heti kun 'näin' voimakkaan vetovoiman näiden kahden välillä. Romanttisena höpsönä minua jäi jopa hieman kaihertamaan miten tämä tummakutrinen kaunotar tuosta vain lähti uusiin seikkailuihin, vaikka osa minusta uskoo, että tämä orastava suhde ja tarina tulee vielä päättymään onnellisesti. Mutta sitä odotellessa on vielä monta tarinaa läpikäytävänä ja niitä odotankin suurella innolla!

Audrey Carlan
Calendar girl
Wsoy 2017

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Suloisen ihanat astiat!


Tässä taannoin selailin Sagaformin kuvastoa, joka sisältää hurmaavia ja persoonallisia astioita. Ihastuin ihan täysillä Piccadilly-sarjaan ja sen ihanan tyttömäiseen ilmeeseen! Kukkamainen muoto yhdistettynä herkkiin pastelleihin. Minusta näissä on herkkyyden lisäksi hauskuutta. Pieni pilke silmäkulmassa ei ole koskaan pahitteeksi. Eikä kauniita astioita ole ikinä liikaa. Juhlien tullen huomaan aina saman ongelman - ei mitään hyviä tarjoiluastioita. No nyt on, nimittäin ihastukseni muuttivat meille! En meinaa saada silmiäni irti näistä astioista, nämä ovat yltiösuloisia ja niin monikäyttöisiäkin vielä! Lisäksi kestävät uunia ja astianpesukonetta. Kuka nyt juhlien jälkeen jaksaa enää tiskata.

Sarjan on suunnitellut rakastettu taiteilija, suunnittelija ja luova yrittäjä Pernilla Wahlgren yhteistyössä palkitun muotoilijan Ann-Carin Wiktorssonin kanssa yksinoikeudella Sagaformille. Muotokieli on luonnon inspiroimaa, mikä ilmenee orgaanisissa muodoissa ja herttaisessa hedekuvioinnissa, joka toistuu tyylikkään harkittuna yksityiskohtana. Tuotteet toimivat hyvin sekä erikseen että yhdessä ja lukemattomina eri yhdistelminä. Sarjaa on saatavana kolmea pastellisävyä: roosa, hiekka ja turkoosi. Osaa tuotteista löytyy myös valkoisena.

Loin kuvausta varten astioista erilaisia sommitelmia ja yhdistin niihin nämä kauniit Kosta Bodan juomalasit. Näissä pidän erityisesti näistä sävyistä. Tykkään värikkäistä astioista. On ihanaa yhdistellä ihan erilaisia tuotteita toisiinsa ja luoda niistä silti harmonisia kokonaisuuksia. Sama juttu sisustuksenkin kanssa. Meillä ei taida mitkään kalusteet olla samaa sarjaa vaan kaikki ovat tulleet omia polkujaan ja löytäneet paikkansa toisten joukosta. On itse tehtyjä, on lahjaksi saatuja, on ostettuja. Ja kaikki sopivat yhteen - ainakin meidän silmää miellyttävästi. Ja sehän se tärkein juttu onkin, että oma koti miellyttää itseä, mehän täällä asumme eikä kukaan muu.

Kosta Boda on yksi maailman johtavista lasimerkeistä. Kosta Bodan lasi on tunnettu taiteellisuudestaan, väreistään ja ainutlaatuisesta muotokielestään. Kosta Boda juhlii tänä vuonna 275 vuotispäiväänsä.

Yhdistin kattaukseen Johan Oy:n puiset sisustushelmet. En ole ihan löytänyt lopullista käyttökohdetta näille helmille, mutta tässä kattauksessa ne tuntuivat löytäneen paikkansa. Helminauhoja saisi oikeastaan olla useampi, jotta kokonaisuus näyttäisi tasapainoiselta. Yhdessä helminauhassa on vain 35 helmeä, ja pituutta puolisen metriä.




Lisätietoa suunnittelijoista
Pernilla Wahlgren on yksi Ruotsin rakastetuimmista persoonista. Hänet tunnetaan erityisesti taiteilijana ja luovana yrittäjänä, hän on laulaja, näyttelijä, liikkeenomistaja, suunnittelija ja ruokakirjailija. Todellisen läpimurtonsa laulajana Pernilla teki Euroviisuissa vuonna 1985. Yleisön suosikki ”Piccadilly Circus” saavutti suurta suosiota ja saa nyt vuorostaan antaa nimensä Sagaformin uudelle tuotesarjalle.

Ann-Carin Wiktorsson on palkittu tuotesuunnittelija, joka on opiskellut Göteborgin taideteollisessa korkeakoulussa HDK:ssa ja Lontoon Royal College of Artissa. Ruoka on hänen intohimonsa, ja hän onkin suunnitellut monia suosittuja keittiötuotteita. Hän luo muotoja, jotka ovat toimivia, miellyttäviä käsitellä ja kauniita katsella – eli iloksi käyttäjälleen. 


Yhteistyössä NewWave
Sagaformin jälleenmyyjät löytyvät täältä, klik!



torstai 22. kesäkuuta 2017

Syötävää luonnosta!



Voi miten kesän saisi purkitettua... Tämä Suomen kesä on niin luvattoman lyhyt. Sitä odotetaan kuin kuuta nousevaa koko pitkä talvi ja sitten huomaamatta vihreys alkaa sammua. Se alkukesän raikkaus ja vihreys muuttuu nopeasti keskikesän haaleudeksi. Monet puut kukkii jo ennen juhannusta ja jäljelle jää marjan alut.

Syreeni on niin ihana. Se on ollut lempparini jo vuosia. Sen tuoksu on huumaava, ja se muistuttaa hivenen hyasinttia. Mielestäni tuoksussa on jopa vähän vaniljainen lopputuoksu. Vasta pari vuotta sitten sain tietää, että syreenin kukat ovat myöskin syötäviä, siihen asti olen jostakin syystä luullut, että ne ovat myrkyllisiä. Olen kerännyt violetteja syreenin kukkia, kuivattanut ne ja käyttänyt koristeena leivonnassa. Ovat kyllä somia! Kuivatut kukat eivät vain kestä kovin pitkään hyvän värisinä vaan violetit kukat alkavat muuttua ruskeiksi noin vuoden kuluessa, tai näin minun omilleni ainakin on käynyt.

Nyt kun omassa pihassa kasvaa syreenejä - ihanaa! - voi niitä kerätä talteen helpommin. Eilen irrottelin pieniä neli- ja viisiterälehtisiä, valkoisia syreenin kukkasia ja laitoin kirjan sivujen väliin kuivumaan. Kokeillaan miten onnistuvat ja säilyykö väri valkoisena. Laitoin osan myös kuivumaan sellaisenaan ilman prässäystä, ja osan kokeilin pakastaa. Olisi niin ihana pitkin vuotta käyttää syötäviä kukkia kakkujen ym. koristeena. Eilen laitoin niitä jäätelön päälle. Maku ei ole voimakas, toisin kuin syreenin lehdissä, jotka ne maistuivat aika vätkyiltä. Vanha kansa on kuulemma pitänyt syreenin lehdillä suunsa puhtaana.


Honkajoen Panimon marjaisat limut ovat muuten todella hyviä! Makuina löytyy ainakin mustikkaa, puolukkaa, herukoita ja karpaloa. Esimerkiksi puolukkalimonadin maku on todella aito, onhan siinä käytetty aitoa puolukkamehua. Jokainen maku sisältää 10% aitoa marjamehua ja sen kyllä maistaa! Mustikkalimonadin pullokin on värjääntynyt mustikan voimasta, ei siis väriaineiden koska tuotteissa ei käytetä mitään ylimääräistä. Ja näissähän ei mitään keinotekoisia makeutusaineita ole käytetty, ainoastaan puhdasta sokeria ja sitäkin vähemmän kuin limuissa yleensä! Katsohan jälleenmyyjät täältä, klik!

H Y V Ä Ä  J U H A N N U S T A !

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Hinta vai laatu + matkailuvinkki!

Mietin taas tänään sitä, että ovatko lapsemme jääneet paljosta vaille kun emme ole koskaan käyneet kylpylöissä tai huvipuistoissa. Uimisesta kumpikaan ei ole suuremmin ollut kiinnostunut vaikka vesi elementtinä kiinnostaakin. Meillä ei ole lapsia patistettu harrastuksiin, kuten ei minuakaan omassa lapsuudessani. En ollut kiinnostunut sosiaalisista harrastuksista. Opettelin itsekseni soittamaan pianoa ja luovuus muilla tavoin on ollut lähellä minua lapsesta saakka. Miehelläkin aika samanlaiset lähtökohdat. Eikä kummallakaan meistä ole traumoja sen suhteen. Harrastukset on olleet kotona tai ilmaisia ja "itse kyhättyjä". Sellaiset itse kyhätyt taitaa silti olla kaikista parhaimpia lapsen kannalta. Sehän on vähän sama kuin jos lapsi kiinnostuu tavarapaljouden sijaan mieluummin pahvilaatikoiden kanssa puuhastelusta. Esikoisemme on aina ollut kiinnostunut tekemään asioita itse. Hän suunnittelee ja rakentelee päivittäin jotakin uutta. Aika usein ne suunnitelmat on aikuisen mielestä turhan lennokkaita ja täytyy miettiä miten sanoa lapselle, että lentokonetta ei voi itse rakentaa vanerista ja ruuveista. Siis sellaista joka lentää ja jossa voi koko perhe matkustaa. Siinä niitä vanhemmuuden haasteita - kertoako totuus vai antaako lapsen olettaa, että ihan kaikki on mahdollista.

No niin, tapani mukaan ajatukseni lähtivät taas liitämään ihan eri sfääreihin mistä alunperin oli tarkoitus kirjoittaa. Huvipuistoista. Olemme me käyneet tunnin ajomatkan päässä Veljekset Keskisellä, jossa kesäisin on ollut ilmainen tivoli alle 13-vuotiaille. Tivolin lisäksi alueella on Muumi-leikkipuisto ja sisätiloissa parikin eri leikkipaikkaa. Ilmaiset jutut on siis meidän mieleen ja ennenkaikkea lasten mieleen. Toinen uusi leikkipaikka on Härmän RoadHouse-kauppakeskuksessa sijaitseva pomppulinna. Pienet on ilot, voisi ajatella, mutta tuosta pomppulinnasta on tullut todella tärkeä juttu lapsille. Kyselevät viikottain, että koska taas mennään. Itse pääsin näkemään kyseisen pomppulinnan eilen ensimmäistä kertaa, muutoin lapset ovat aina käyneet joko mummolan tai isänsä kanssa siellä. Pomppulinna on suht iso ja alueella on lisäksi taaperokokoisille pieni liukumäki ja muuta viihdykettä. Ruokapaikkojakin löytyy. 


Mies kehuu aina saamiaan burgerannoksiaan Junkerissa, ja isäni taas tykkää käydä Boulevard Bistrossa ja sielläpä minäkin kävin syömässä. Vanhempani kehuivat, että tuolla annokset ovat isoja ja yhdestä annoksesta syö useampikin ihminen. Tällä kertaa taisi olla eri kokki töissä, nimittäin tosi vähän oli perunoita lautasella. Tasalaatuisuus olisi tärkeää kaikessa. On tosi kurjaa jos kehut jollekin jotakin ravintolaa isoista annoksistaan ja sitten kun toinen ottaa neuvoistasi vaarin ja saakin pettyä pahasti. Tylsää. Neiti Taloudellinen astuu taas esiin ja toruu: kotona saisit samalla rahalla ruokittua koko perheen. Rahan arvon ymmärtämisessä on hyvät ja huonot puolensa. Huonoihin kuuluu ne, kun et pysty nauttimaan mistään kun kokoajan takaraivossa jyskyttää ajatus "liian kallista", "rahat menee hukkaan", "säästääkin voisi". Ja sitten seuraava tunne astuu esiin, nimittäin se kun joku kysyy haluatko palan kakkua ja päässäsi raksuttaa vain yksi ajatus: onko järkeä ostaa niin kallista... ja kysyjä olettaa sinun olevan tyytymätön tai vaikeasti miellytettävä. Huoh. On rankkaa olla tällainen kaikesta liikaa pohtiva ihminen. En sano tätäkään, että näidenkin jäätelöannosten hinnalla olisin saanut kaupasta kahdeksan litraa jäätelöä. Joskus on vain nieltävä ajatuksensa ja annettava edes toisten nauttia pienistä jutuista.



Kauppakeskuksesta löytyy myös K-market, Juusto- ja lihatiskit, sekä lähileipomo-konditoria Bakery Voilá. Äitini kehuu leipomon tuotteita ja tälläkin kertaa hän osti kotiinviemisiä.

Ja alueellahan on tietysti myös PowerPark, tuo aina laajeneva huvipuisto hurjine vempeleineen. Mahtaisikohan tämä entinen hurjapää enää kestää näissä nykyajan laitteissa...




tiistai 20. kesäkuuta 2017

Uudista vanhat huonekalut spraymaalilla!

Keskustan kupeesta hajotettiin eräs vanha omakotitalo, joka piti sisällään vanhoja huonekaluja. Osa irtaimistosta myytiin ja osa oli kasattu purettavan talon pihalle lavoille. Pihassa olleita tavaroita sai kuka tahansa käydä pelastamassa ilmaiseksi. Mekin siellä alkukevään hämäryydessä kävimme kollaamassa mitä löytyy, ja löytyihän sieltä kaikkea kivaa. Mies halusi pelastaa tämän puisen vitriinin/senkin, jossa oli lasiset liukuovet. Itseäni se ei rehellisesti sanottuna sellaisenaan juurikaan kiinnostanut, mutta kun ilmaiseksi sai niin pitihän se ottaa mukaan. 

Jonkun aikaa se könötti kellarissa vailla tietoa mitä sille tehdään. Kunnes sitten eräänä päivänä mieleeni putkahti ajatus, että mitä jos mies lähettäisi senkin Mastonin ideakilpailuun, siis siihen missä voi saada ilmaiset maalit ideaa vastaan. Sinne lähti idea ja seuraavana päivänä mies sai viestin, jotta idea hyväksytty. Maalit tulivat parin päivän päästä Kiitolinjalla suoraan pihaan. Nopeaa palvelua.

Vitriini oli maalattu valkoiseksi, alunperin se on luultavasti ollut tuollainen tumma wengen sävyinen. Valkoisena siitä ei ollut ihan varma, että onko kokonaan puuta vai ei, mutta työstettäessä huomattiin, jotta puutahan se on. Maalipinta vaikutti hyvältä ja kestävältä, joten päätin vain hioa ja karhentaa pinnan ennen uudelleenmaalausta. Mutta kuinkas kävikään, tuntien hiomisen koneella ja käsin jälkeen päädyinkin raaputtamaan kaikki maalit irti. Ajattelin, jotta turha sitä on maalata uudelleen jos jostakin alkaakin vanha maali lohkeilla irti, siinähän lähtisi uusi pintakin samalla pois. Onneksi vanha maali lähti liuskoina irti huonekalun pinnalta. Maalinpoiston jälkeen pinta hiottiin - jälleen. Hiomisen jälkeen viimeistelin pinnan vielä Sokevan maalinpesuaineella. Se puhdistaa ja karhentaa pintaa eikä sitä tarvitse huuhtoa pois. 


Vitriiniin tehtiin ensin pohjamaalaus Mastonin spraymaalilla. Sen suhteen oli kyllä hieman ongelmia, enkä tiedä missä mahtoi olla vika. Pullosta tuli painettaessa lähinnä vain ilmaa eikä niinkään maalia. Yläkuvassa oikealla näkyy pohjamaalattu vitriini, johon on käytetty kaksi pullollista pohjamaalia. Jotakin häikkää siinä oli koska pullon kyljessä luki maalin riittävän kolmelle neliölle. Vitriiniin olisi riittänyt normaalisti yksi pullo. No, ainahan sitä voi olla maanantaikappaleita joukossa. Muutoin kyllä mainostan mieluusti Mastonin spraymaaleja, niillä on niin hyvä maalata: ei valu, suuttimen kanssa ei tarvitse takuja ja maalaustulos on yleensä aina hyvä.

Pohjamaalauksen jälkeen päästiin sitten itse asiaan. Vitriini maalattiin oliivinvihreällä Maston One -spraymaalilla, joka peitti kuin unelma. Yhdellä painalluksella sai maalattua jopa puoli minuuttia ja yhden sivun kerrallaan. Maalausjälki oli tasainen ja maali oli pintakuiva vartissa. Vitriini maalattiin kahteen kertaan, jotta maalaustulos olisi tarpeeksi hyvä. Yhdellä pullolla (400ml) maalasi keveästi koko kalusteen sisä- ja ulkopuolelta tasolevyä myöden.


video

Vitriinistä otettiin alkuperäiset tolppajalat irti ja tilalle vaihdettiin korkeammat ja ohuemmat viistojalat, mutta nekään ei tuntuneet hyvältä vaihtoehdolta. Vitriinistä tuli liian kiikkerä ja pelkäsin, että lapset kaatavat sen vahingossa. Eihän sellaiseen uskalla edes laittaa mitään sisällekään jos aina saa pelätä, että se kaatuu. Siispä palattiin lähes lähtöruutuun ja vitriini sai sirommat tolppajalat alleen. Nyt se näyttää tasapainoiselta. Jalat ovat tummat mustanruskeat, ja näyttää kuin vitriini leijuisi ilmassa, mikä taas saa kalusteen näyttämään keveältä ja ilmavalta. Samankaltaista vihreänsävyä löytyy vihreistä pinnatuoleista, joita ruokapöydän ympärillä on. Nyt iskikin sitten maalikärpänen, haluaisin nimittäin tehdä jotakin vanhalle ruokapöydälle. Se on hyvänlaatuinen mutta kulunut, ja sen tumma väri on alkanut kyllästyttää. Ihme on tapahtunut, haluaisin nimittäin vaaleamman pöydän. Yleensä en ole niinkään valkoisista kalusteista välittänyt. 

Vitriinin sisäpinta vaatii ehkä vielä pientä viilausta. Laseja varten piti hieman säätää noita uria, joissa lasiovet liusuvat kiinni ja auki ja siinä samalla maalipinta sai osumaa. Muutoin olen kyllä erityisen tyytyväinen tähän lopputulokseen. Nyt pitäisikin sitten keksiä millä kalusteen täyttäisi...


Maston One!® spraymaali – tekee maalauksesta helppoa ja nopeaa. Maston One!® soveltuu käytännössä kaikille pinnoille, sisälle ja ulos. Värit perustuvat patentoituun teknologiaan sen korkean teknologian ominaisuuksia ovat turbiini-venttiili, joka sekoittaa maalin tehokkaasti ponneaineeseen, kuten ammattitason maaliruiskuissa. Se sisältää 20% vähemmän ponneaineita, 25% enemmän sideaineita ja 4 kertaa enemmän väripigmenttejä kuin tavalliset spraymaalit. Peitto on uskomattomat 3m2! (Pohjamaalattu metallipinta).





maanantai 19. kesäkuuta 2017

Ihanan raikas jäädytetty banaani-vadelmakakku

Joko olet kokeillut tehdä jäätelöä jäädytetyistä banaaneista? Sitä taidetaan kutsua englanniksi nimellä "nicecream" koska sehän ei kirjaimellisesti ole jäätelöä, ainakaan sanan tutummassa merkityksessä. Banaanista syntyvä sorbettimainen jäädyke sisältää pelkästään banaaneja, ja tietysti muita makuja mitä kukin sekaan haluaa laittaa. Minä olen tehnyt kyseistä banaanijädeä nyt tasaiseen tahtiin viimeisen puolen vuoden ajan. Meillä neiti Kolmevee tykkää siitä ihan älyttömästi. Yleensä käytän lisämakuna mustikoita tai vadelmia, mutta olen käyttänyt myös tummaa kaakaota ja spirulinaa sekä chlorellaa. Sitä sinistä väriä kun jostain saisi luonnollisessa muodossa niin olisi kyllä aika päheetä.

Minulla on käytössä ihan tavallinen muutaman kympin blenderi, ja olen huomannut että tehokkaampi laite saisi olla. Tämän kanssa banaanit saa sulattaa aika pehmeiksi ja siltikin koneella on toisinaan vaikeuksia saada massa syntymään. Kone päästelee höyryjä aina välillä, vaiko johtuisiko se ihan vain siitä, että massa on jääkylmää ja kone hieman lämpenee sekoittaessaan sitä. No, enivei, hyvin ne jädet on tälläkin syntyneet. 

Eräänä kevätpäivänä kokeilin jalostaa tätä nicecream-massaa hieman ja tein siitä jäädytettävän kakun. Ja kuten tapoihini kuuluu tein pohjan näppituntumalla siitä mitä kaapista löysin. Käytin siihen mm. hasselpähkinäjauhojen lopun (n. 50g), pari ruokalusikallista kookosljyä, ruokalusikallisen kaakaota, hippusellisen merisuolaa ja yhden kypsän banaanin. Banaanin lisäys teki massasta ihanan kuohkean, se näytti ja maistui ihan suklaiselta kakkutaikinalta. 
Levitin pohjamassan irtopohjavuokaan ja laitoin sen pakkaseen jähmettymään siksi aikaa kun valmistin täytteen. Täyte sisälsi 2-3 jäistä banaania paloina ja desin verran vadelmia. Vatkasin massan tasaiseksi blenderissä ja levitin sen pohjan päälle ja laitoin kakun tai piiraan takaisin pakkaseen jähmettymään. 


Tällainen jäädytetty piiras on kivan viilentävä vaihtoehto kuuman kesäpäivän herkuksi. Se ei sisällä lisättyä sokeria eikä maitotuotteita. Lisäksi se on gluteenitonta. 

Makuvaihtoehtoja on lukuisia. Ja jos ei banaanista muutoin tykkäisikään niin ei sen maku puske liikaa näissä jäädykkeissä muiden makujen ansiosta. Kokeile esimerkiksi vaniljaa, sitrushedelmiä tai herukoita. Sekaan voi lorauttaa myös kookosmaitoa ja  kookosöljyä.



sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Hyvä kookos!



Kookos on maku jota toiset rakastaa ja toiset eivät voi sietää. Itsekään en nuorempana ollut kookoksen ystävä mutta pikkuhiljaa aloin tottua sen makuun ja nykyään se on yksi suosikeistani! Kookos on todella monipuolinen hedelmä (tarkemmin ottaen luumarja). Hedelmälihan lisäksi siitä voidaan valmistaa mm. kookosvettä, kookosmaitoa ja -kermaa, sokeria,  jauhoa ja todella monikäyttöistä öljyä. Kookos sisältää B-, C- ja E-vitamiinia, seleeniä, rautaa, kalsiumia, magnesiumia ja fosforia.

Itselleni tutuin tuote on kookosöljy. Sitä tulee käytettyä niin ruoanlaitossa kuin ihonhoitotuotteena. Kookosöljy on ihanaa iholla, se imeytyy hyvin ja hoitaa hellästi. Ruoanlaitossa sillä saa kivoja vivahteita erilaisiin ruokiin ja mm. raakakakuissa se on yksi vakio raaka-aine. 

Olisi mahtavaa päästä maistamaan ihan tuoretta kookospähkinää. Kertaalleen olen sellaisen ostanut kaupasta, mutta eihän se enää kovin tuore ole kun se on matkannut tuhansia kilometrejä laivassa ja rekassa. Kookospähkinän rikkominenkin vaatii taitoa. En tiedä johtuuko se omista makunystyröistäni vai onko se ihan yleistäkin, että  kookos maistuu joskus saippuaiselta. Oletko huomannut samaa? Huomasin sen ostamani kookospähkinän kanssa sekä joidenkin kookosmaitojen kohdalla. Myös kookosjauho vaatii tutustumisen. Se on melko raskasta niin maultaan kuin rakenteeltaan, eikä sen kanssa saa samanlaista sitkoa kuin esimerkiksi vehnäjauhon kanssa. Kookosjauhoilla leivotut tuotteet myös tunnistaa helposti mausta ja murenevasta suutuntumasta. Kookosjauho on myös suhteellisen rasvaista. Siihen kannattaa siis tutustua pikkuhiljaa ettei sitä säikähdä tai siihen kyllästy.

Hyvä Kookos -kirja sisältää 40 herkullista ja terveellistä reseptiä, joissa kookosta on käytetty eri muodoissa. Kookosvesi on hyvä pohja erilaisille smoothieille ja juomille. Siihen on helppo yhdistää eri hedelmiä ja kasviksia. Kookosmaito sopii vaikka kaakaon pohjaksi ja siitä syntyy maukas tuorepuuro tai herkullinen vanukas. Kookosmaito on myös todella hyvää keitoissa tai kastikkeissa.

Kookosöljystä monesti sanotaan, että sitä ei pitäisi kuumentaa koska menettää silloin osan hyvistä terveysvaikutuksistaan. Mutta kookosöljy on silti toimiva öljy paistamisessa tai lämpimien ruokien maustamisessa, eikä sen käyttöä niissä kannata vältellä. Terveyshyödyt voi nauttia sitten erikseen vaikka lusikallisen muodossa. Kookosöljy maustaa niin kasvis- kuin liharuoat. Kokeile kirjan ohjeista esimerkiksi kurpitsa-ohrarisottoa, uunissa paahdettua bataattia ja tomaatteja, misolla maustettuja lohi-munakoisovartaita tai kalkkunajauhelihapihvejä. 

Kookosjauhoista voit leipoa mm. siemenleipää, mehevää taatelikakkua, keksejä, ohukaisia tai brownieita. Kuivatulla kookoksella voit kokeilla maustaa grillattua turskaa, ananas carpacciota, tai tehdä energiaa antavia karpalo-kurpitsansiemenpatukoita.  Myös ihanan kookoksinen banoffee voisi olla kokeilemisenarvoinen.

40 herkullista ja terveellistä reseptiä
Emily Jonzen
Gummerus 2017


Tutustu intuitioosi korttien avulla

Intuitio ja sen kuunteleminen on ollut viimeaikoina paljon pinnalla. Kirjoja aiheesta löytyy paljon. On oppaita ja tehtäväkirjoja. Minä sain jonkun aikaa sitten nämä INTUITIO-kortit (Viisas Elämä). Intuitiokorttien avulla voi vahvistaa omaa intuitiotaan eli sisäistä viisauttaan - oppia kuuntelemaan omaa sisäistä minäänsä. Sen kuuntelu on usein varsin vaikeaa vaikka sen taidon löytäminen ja omaaminen olisikin ihan mahtavaa. Olisi ihanaa, jos osaisin kuunnella intuitiotani ja saada sitä kautta apua elämän vaikeisiin vaiheisiin ja miksei myös niihin arkisiin dilemmoihin. 

Kortit ovat luoneet yhteistyössä Katja Frange (tekstit) ja Sanni Nevalainen (kuvitus). Katja Frange on henkinen valmentaja, kirjailija ja näkijä, hän on intuitiivise elämän sanansaattaja. Sanni Nevalainen on Valon taiteilija, suggestoterapeutti ja kouluttaja. Hän maalaa sydämen ja sielun maisemia.

Korttipakassa on yhteensä 44 kaunista ja inspiroivaa korttia. Korttien värikylläiset ja unenomaiset kuvat energisoivat auttavat herkistämään intuitiota, samoin kuin korttien sisältämät tekstit ja käytännön opastukset avaavat intuitiota ja auttavat korttien käyttäjää saamaan vastauksia ja johdatusta kysymyksiinsä. Korttien lisäksi mukana tulee opaskirja, jossa jokaiseen korttiin liittyy myös pitempi opastusteksti. Kortit toimivat kuten muutkin vastaavat kortit. Voit nostaa itsellesi päivän kortin tai kolmen kortin sarjan, jotka käsittelevät mennyttä, tätäpäivää ja tulevaa. Tai yksinkertaisimmillaan voit nostaa vastauksen kysymykseesi. 

Kortteihin kannattaa tutustua ajan kanssa ja niiden käyttöön kannattaa paneutua omassa rauhassa omalla painollaan. Mitä enemmän kortteja käyttää sitä paremmin ne alkavat toimia ja sitä paremmin opit ymmärtämään saamiasi viestejä. Korteilla voi katsoa vastauksia sekä itselle että toiselle.

Minulle nousivat nämä kortit, kun nostin kolmen kortin sarjan kysymykseeni. Aika osuva sarja. Tästä alkaa nyt minun tieni intuitioon tutustumisessa. En ole kovinkaan herkkä aistimaan korttien ja kuvien energioita mutta toivon, että matkani varrella tässäkin kehityn.

INTUITIO-kortit
Katja Frange ja Sanni Nevalainen 
Viisas Elämä 2017

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Vietä kiva päivä Farmarissa!


Ja mihinkäs suuntaan sitä lähdettäisiin? Viiteviidakossa menee pää pyörälle. Farmarin näyttelyalue on niin iso, että sen kiertämiseen vaadittaisiin vähintään pari päivää. Mutta tällä kertaa meillä oli käytettävissä vain yksi päivä ja nelihenkisen sakin kanssa ei voinut mennä aina sinne minne kukin olisi halunnut. Varmasti jotain jäi näkemättäkin. Kuvien saldokin jäi yllättävän vähäiseksi. Sama juttu tosin oli viimeksikin kun Farmari oli Seinäjoella. Silloin meitä oli matkassa kolme, mutta lasten ollessa mukana ei aina voi mennä sinne minne aikuinen tahtoo. 

Eläimiä oli näyttelyssä kaikenkokoisia. Nuo parin päivän ikäiset tipuset olivat niin suloisia. Kuka tuollaisia haluaa syödä! Aina kun näen kotieläimiä haluaisin ne sellaisina pitääkin - vapaina ja pitkäikäisinä. Lehmiä ja possuja nähdessäni tulen vain surulliseksi niiden kohtalosta. Sama juttu kaikkien tuotantoeläimien kanssa. Silloin kasvissyöjäksi vaihtaminen tuntuu aina ainoalta vaihtoehdolta, ja sellaiseksi varmasti ryhtyisinkin jos eläimet pitäisi itse teurastaa. Eri asia tietysti jos eläimet saisivat elää ja kuolla luonnollisella tavalla, silloin lihaa voisi syödä hyvällä omallatunnolla. Mutta olen silti sekasyöjä, ja sellaisen suusta nämä puheet saattavat kuulostaa tekopyhältä. Mieleni silti pyörittää päässäni ajatuksia siinä lihariskillä "jos et osta niin nämäkin eläimet ovat kuolleet turhaan".


Meidän lapsia kiinnostivat eniten kaikki koneet ja härvelit. Jokaisessa traktorissa ja mönkijässä piti käydä istumassa mennessä ja palatessa. Nuorimmaista tosin kiinnosti myös nuo siliteltävät koirat ja taisi hän isänsä kanssa kiertää possualueenkin läpi. Ilmapalloja kerättiin muutama mutta sinne ne katosivat taivaan tuuliin. Mahtaa taivas näyttää jännältä kaikkine karanneine palloineen.


Ruokamaistiaisia alueella oli valtavasti! Niillä jo pelkästään täytti vatsansa. Minulla olisi ollut käytettävissä buffetlippukin ravintolaan mutta annoin sen tuttavalleni. Olisi nimittäin ollut turha alkaa tunkea vatsaan enempää ruokaa kun olin jo syönyt useamman jogurtin, rahkan, ihanan Elovena-vadelmapuuron suklaalla ja cashew-pähkinöillä. Niin ja muutaman nakin ja Atrian Grillaamon lautasen. Kesän ensimmäiset herneetkin bongasin.


Areenalla Makualueellakin sai maistella lähiruokatuotteita. Tulipa bongattua muutama tuttu tuote ja valmistajakin. Areenassa oli lisäksi Taito-alue, jossa esillä on käsityöyritysten tuotteita. Ja lisäksi Areenan vanhassa osassa eri näytteilleasettajat esittelevät tuotteitaan ja palveluitaan - ja jakavat kaikkea mahdollista irtotavaraa kuten karkkeja, kyniä, saippuakuplapulloja, viivoittimia, parkkikiekkoja ym. Voitte varmasti arvata, että kaikkea näitä ja paljon muuta päätyi meidän messukasseihin, joita niitäkin oli useampi. Niin ja onnenpyöräpelistä voitettiin jokin minitaskulamppu ja pallonheitolla saatiin pari pussia tiskitabletteja. Ei pöllömpi juttu.


Pöyröötkin meitä oli vastassa messuhallissa. Kaikenkaikkiaan mukava päivä ja kivaa vaihtelua lapsillekin. Paljon koettavaa, nähtävää ja maisteltavaa. Kannattaa poiketa, ja muista ottaa pari vesipulloa mukaan! Alue on iso ja askeleita kertyy satoja kun kulkee alueelta toiselle. Tälle päivää tulikin oikea hellekeli. Aamulla kun kotoa lähdimme ilma oli vielä viileähkö, mutta keskipäivän tullen paahde alkoi tuntua iholla. Taisi niskavillat kärvähtää meillä aikuisilla.








perjantai 9. kesäkuuta 2017

Ihanat mekot ja tunikat


Naisellisia linjoja, herkkää tunnelmaa, kauniita kankaita ja tyttömäistä energiaa. Niistä on tämän kirjan mekot tehty. 

Otavan Ihanat mekot ja tunikat sisältää 30 mallia ja kaavaa. Mallit ovat pelkistetyn kauniita ja herkkiä, todellisia naisellisen tyylin helmiä. Pitsiä, rypytyksiä ja selkeitä mutta runsaita linjoja. 

Näin kesän kynnyksellä nämä mekot ja tunikat tuntuvat erityisen ajankohtaisilta. Kukapa ei tahtoisi pitää yllään kevyen puuvillaista unelmaa. Materiaalia vaihtamalla vaate muuttuu ja arkisesta tulee juhlava.

Kaavat ja ohjeet ovat erityisen tarkat - ainakin omaan silmääni. Tarvikkeet on merkitty selkeästi, samoin kaavojen asettelu kankaalle hävikin minimoimiseksi. Ohjeet mallikuvineen ovat kuin oppikirjasta. Näillä opastuksilla pitäisi aloittelijankin päästä alkuun.


Yoshiko Tsukiori
Ihanat mekot ja tunikat
Otava

Nähdäänhän Farmarissa!



Ensi viikolla se on - nimittäin Farmari näyttely Seinäjoella! Kannattaa mennä paikanpäälle katsastamaan Farmarin laaja tarjonta. Se ei nimittäin koske pelkästään maataloutta vaan näkemistä ja kokemista on ihan jokaiselle. Ja varsinkin lapsiperheille!  Farmari on alan ammattilaisten, harrastajien ja kuluttajien kohtaamispaikka. Alueella on lisäksi koko Areena-hallin verran esillä lähiruokatuottajia ja käsityön ammattilaisia. Lue pieni info Taito- ja Maku-alueesta tästä linkistä, klik!

Alavuden öljynpuristamo

Pirjon pakari

Kaffiino

Lähiruoka-osaston myyjiä ovat mm.

Alavuden Öljynpuristamo
Hautamäki Highland
Kaffiinon paahtimo
Vatajanrannan Vuohitila
Pirjon Pakari
Juustoportti
Mehukas
Riihipihatto
Leila´s Hyvät Maut
Lillbackan leipomo
Annin Marjatarha
Lakeuden Highland
Kivimäen maatila
Juvenes-Yhtiöt
Laihian mallas
Kauhajoen laatuleipurit

Lisätietoa Farmarista löydät täältä:

| Yhteistyö |