torstai 28. toukokuuta 2020

We are All Tigers



Kestopuna testissä, Naturellement.fi

Olen metsästänyt hyviä kestopunia jo jonkun aikaa. Monenlaisia olen testaillut ja monta on vielä testaamatta. Luonnonkosmetiikka kiinnostaa aina ja sitä mielelläni käytän ja tutustun itselleni uusiin tuotteisiin. Sen kestopunan, jonka olen todennut tähän asti voittamattomaksi, tuotesisältöä en täysin tunne. Täytyisi tutustua tarkemmin INCI-nimikkeistöön.



All Tigers on itselleni uusi tuttavuus, mutta olen nähnyt ja lukenut ihmisten kommentteja ja vahvoja suosituksia. All Tigers on innovatiivinen, ranskalainen meikkisarja, joka on kehitetty yhdessä Instagram-yhteisön kanssa. Merkin huulipunissa on aina vähintään 82% luonnollisia ainesosia. Näiden huulivärien sanotaan olevan erityisen kestävistä pigmenteiltään, "suudelman kestäviä", koko päivän punia. Kauniita, värikylläisiä sävyjä valikoimissa on viitisentoista.

Sarjan tuotteet eivät sisällä lainkaan eläinperäisiä ainesosia, ne ovat vegaaneja, ja osa tuotteiden tuotosta menee uhanalaisten tiikereiden suojeluun. All Tigersin tyylikkäät pakkaukset on valmistettu Euroopan luomumerkkien hyväksymistä materiaaleista. 


All tigers

Omia kokemuksia tuotteesta...

Kun ensimmäisen kerran kokeilin tätä mattamaista huuliväriä kämmenselkääni olin että vau! Tämähän todellakin on hurjan pigmenttistä ja pitävää. Alun alkajaiseksi olin ajatellut, että tuskin tulen öljyjä tarvitsemaan värin irrottamiseksi iholtani, mutta väärässä olin. Huuliväri otti tiukasti kiinni ihoon ja sen koostumus tuntui peitevoidemaiselta, tiiviiltä ja värikylläiseltä. Saamani sävy 'Rosewood' tuntui hylsystä päin liian oranssilta minun sävyihini, mutta huulillä sävy kuitenkin muuttui tiilenpunaisesta hieman murretumpaan sävyyn.

Huulivärin mukana tulevalla aplikaattorilla värin levitys onnistuu helposti ja vaivattomasti. Ainakin tällainen neutraali sävy levittyy siististi huulille, asia voi olla eri vahvempien sävyjen kanssa. Väri tuntuu huulissa ensin vähän tahmealta mutta kuivuu muutamassa minuutissa aika huomaamattomaksi. 

Mitä kestoon tulee, niin ainakaan tämä sävy ei lunasta lupaustaan. Joissakin kestopunissa olen huomannut sävyllä olevan merkitystä värin kestoon käytössä, esimerkiksi maanläheiset sävyt pysyvät paremmin ja pitempään kuin vaikkapa punaisena hehkuvat sävyt.
Hinnaltaan tämä tuote on melko kallis, n. 25e. Kun miettii tuotteen kestoa ja hintaa, niin jättäisin toistamiseen ostamatta, vaikka tuotteen taustalla oleva ideologia ja hyvät teot saavatkin empatian nousemaan pintaan.

Täydellistä pitoa ja kestävyyttä ei siis All Tigersin nestemäinen mattaväri anna. Väri kestää huulilla muutaman tunnin, jos sinä aikana ei huuliin koske lainkaan. Mutta esimerkiksi juodessa tai suuta pyyhkiessä väri siirtyy mukiin tai paperiin, ikävässä tapauksessa pusuteltaessa toisen kasvoille tai vaatteille. Ja kun väriä siirtyy vaatteisiin, se ei pesussa irti lähde.  
Rasvainen ruoka on tämän punan vihollinen, siinä vaiheessa väri lähtee huulilta lähes kokonaan. All Tigersin huuliväri ei siis anna täydellistä luottoa ja pitoa. Minusta tuntui kokoajan hieman epävarmalta, koska en voinut luottaa värin pysymiseen huulilla. Esimerkiksi huulia maiskuteltaessa väri siirtyi huulten reunojen yli ja antoi siten epäsiistin ilmeen. 

Harmittaa kyllä, varsinkin kun sain tuotteen testiin. Ja harmittaa siksi, että merkin taustalla on niin paljon hyvää. Mietityttää, että onko minussa jokin vika kun toisten hurraamat tuotteet tuottavatkin minulle pettymyksiä. Noh, mutta ei tämä silti kaapin perukoille jää. Aion käyttää tuotetta, mutta muistutan itseäni siitä, että kyseessä on tavalliseen punaan verrattava tuote.

Onko sinulla hyviä kokemuksia tästä tuotteesta? Kestääkö jokin tietty sävy toista paremmin?

Kiitos tuotteesta Naturellement. Naturellement tarjoaa luonnollisesti parasta. Aitoa, innovatiivista ja persoonallista luonnonkosmetiikkaa eettisesti ja ekologisesti. Naturellementin tuotevalikoima koostuu loistavasta laadusta, innovatiivisuudesta sekä ekologisuudesta, eettisyydestä sekä aitoudesta. Valikoimista löytyy myös paljon vegaanisia tuotteita eikä missään tuotteissa ole käytetty eläinkokeita. Kaikki tuotteet on valmistettu Ranskassa .

Naturellementin takaa löytyy kosmetologi, aromaterapeutti Liisa Seppälä, joka etsii aktiivisesti uusia, innovatiivisia tuotteita, jotka ovat persoonallisia ja poikkeavat nk. perusluonnonkosmetiikasta raaka-aineidensa, teknologiansa tai ideologiansa vuoksi. Hän tuntee jokaisen maahantuomansa brändien valmistajat henkilökohtaisesti ja on valinnut pienehköjen, eettisten ja ekologisten laboratorioiden huipputuotteet.

Naturellementin valikoimaan kuuluvat:
Terre d’Oc, Aloree, Florame, Marius Fabre, Karethic, Savon Stories, Baume Integral sekä
ALL TIGERS-meikit sekä matkaparfyymit FiiLiT. 











sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Hei ethän unohda minua



Mistä tunnistat hyvän kirjan? Minä tunnistan sen siitä, etten voi laskea sitä käsistäni. Että unohdan kaiken muun. Että tuskastun häiriöistä ympärilläni. Hyvän kirjan tunnistaa myös tietynlaisesta turhautumisesta, sellaisesta ettei jaksaisi odottaa tarinan päätöstä, mutta toisaalta ei kestä myöskään sitä, että se päättyy.

En ollut ihan varma mitä saan kun otin käsiini Hei ethän unohda minua -kirjan. Aluksi se tuntui hyppivän paikasta toiseen, etten saa kiinni tarinasta. Välillä se tuntui jotenkin teennäiseltä tai väkinäiseltä ja ajattelin, että taas näitä 'muka-loistavia, kriitikoiden ylistämiä, jotka ei oikeasti ole yhtään sinnepäinkään'-raapustuksia. Sinällään on aika hassua, että ihminen kaipaa fiktiivistä, jonkun toisen keksimää, tarinaa tuomaan itselleen hyvää oloa ja nautintoa, ja sitten kun tarina on saatu päätökseen ihminen tuntee kaipuuta  tai ahdistusta tarinan päättymisestä. Jokainen meistähän voisi kirjoittaa tarinan uusiksi, tai lisätä haluamansa lopun. Yleensä aina käy niin, että ainakin minä jään kaipaamaan lopun jälkeen uutta hekumaa. On lähes kiduttavaa, että luet satoja sivuja ennen kuin pääset kaipaamaasi lopputulemaan ja sen jälkeen tarina päättyy. Olen lapsesta asti kaivannut 'happyendin' jälkeistä uutta kappaletta, joka kertoo mitä sitten tapahtui.

Annoin kirjalle kuitenkin mahdollisuuden, viimeistään siinä kohtaa kun sain selvän vastauksen siihen miksi minun on luettava kirja loppuun. Tarina on tavallaan aika tuttu. Ainakin kaltaiseni romantikko tunnistaa rakkauden ja kaksi ihmistä sen ympärillä. Se olikin sitten menoa. Hei ethän unohda minua kietoi itsensä pikkusormeni ympärille ja luin kuin riivattu. Ahmin sanoja ja lauseita, halusin päästä siihen pisteeseen johon toivoin - tai tiesin - tarinan päättyvän.

Georgina on kolmissakymmenissä oleva nuori nainen, pinkkiin pörröturkkiin sonnustautunut tarjoilija, jonka elämä ainakin sukulaisten silmissä on ala-arvoista. Huonosti koulutettu, huonojen työpaikkojen koluaja, jolla sukanvarressa ei ole rahaa pahan päivän varalle eikä tyyli ole ikäiselleen sopivaa, tai soveliasta. Kouluaikojen suositusta, tai suosiota janoavasta neidosta on suunta ollut vain alaspäin. Kävihän Georgina sentään kuitenkin vuoden yliopistoa mutta ikävien kokemusten myötä opiskelut katkesivat kuin kanalta pää. Rahapulassa hän otti kyseenalaisia töitä ja joutui huonoista työpaikoista huonompiin, näistä kokemuksista olisi saanut monta hyvää sketsiä. Ja saikin.

Kahdeksantoistavuotiaana Georgina rakastui poikaan nimeltä Lucas. Rakkaus tuli täytenä yllätyksenä, nämä kaksi kun olivat kuin yö ja päivä. He pitivät suhteensa salassa kunnes koulun päättäjäisissä aikoivat viedä suhteen seuraavalle tasolle. Mutta kohtalo, tai jotain ikävämpää, puuttui peliin. 

Tarinassa lukija jätettiin tuskallisen epätietoiseksi mitä tuona ikävänä päivänä tapahtui. Siihen viitattiin monen monta kertaa pitkin tarinan kulkua mutta piinallisesti asian avaaminen jätettiin ihan viime metreille. Toisaalta, sehän on nerokas tapa pitää lukijan mielenkiinto yllä. Jos kaikki avattaisiin heti, kiinnostaisiko kirjaa lukea loppuun asti. Toisaalta taas, minä joka rakastaisin happyendien jatkokohtauksia, olisin ollut erittäin innokas kuulemaan mitä sitten tapahtuisi.

Tarina hyppää alun nuoruusvuosista kymmenisen vuoden päähän, jolloin kaikilla on uudet kuviot. Georginan löytäessä nykyisen poikaystävänsä sängystä toisen naisen kanssa tarina saa uutta tuulta purjeisiin (kohti rakkauden satamaa). Eron yhteydessä Georgina menettää myös työpaikkansa mutta löytää pian uuden paikan lankonsa avulla. Kyseinen työ raottaa ovia menneisyyteen ja yllätyksekseen - tai järkytyksekseen - hän tajuaa kuka hänen uusi pomonsa on: tumma, kalpea kasvoinen, irlantilaishurmuri, Georginan nuoruusvuosien sydämenvalittu, Lucas. 

Hei ethän unohda minua on hauska, sen hieman kiero huumori miellyttää minua erityisesti. Nerokasta sanailua, mustaa huumoria mutta myös rankkoja kokemuksia, joiden lukeminen sai ainakin minun silmäni kostumaan. Tarinassa on paljon samaistumisen aiheita. Tarinan kulku kohti sen päätöstä ei ole suoraviivaista. Melkein sen mutkainen kulku sai minutkin jo luovuttamaan ja antamaan periksi, ehkä tämä ei olekaan niitä kirjoja, jotka päättyvät kuten toivoisin niiden päättyvän.
Ja kun kirja päättyi, toivoin kipeästi sen jatkuvan. Tarina on ihana, se lämmittää minun romantiikan nälkääni. Tästä näkisin mielelläni myös elokuvan, mutta tekijöille huomio, tarina ansaitsee runsaasti jatkokohtauksia kirjan loppukohtauksen jälkeen! 

Hei ethän unohda minua on nautinnollinen lukukokemus. Sen kertoo jo sekin, että luin vipan kappaleen useampaan kertaan. On vaikea päästää irti.


Kirjan kirjoittaja Mhairi McFarlane (s. 1976) on maailmanlaajuista suosiota saavuttanut brittiläinen kirjailija. McFarlane tunnetaan chick lit teoksistaan. McFarlane julkaisi ensimmäisen romaaninsa Sinuun minä jäin (eng. You Had Me At Hello) vuonna 2012. Tänä vuonna ilmestyy uusi kirja Mitä jos en löydä sinua koskaan. Ikävä kyllä hänen kirjansa ovat kukin tietääkseni omia yksilöitään, eikä tarinat jatku kirjoista toisiin. Tarkistin asian toiveikkaana, mutta jouduin pettymään.

Hei ethän unohda minua 
Mhairi McFarlane







perjantai 22. toukokuuta 2020

Kodin noita

Kirja-arvostelu, Suvikukkasia


Noituus. Sillä sanalla on monivivahteinen kaiku. Toinen ajattelee sen liittyvän satuihin, toinen pahoihin aikeisiin. Mutta oikeasti, noituus voi olla myös kaikkea hyvää. Kodin noita on jatkoa ihanalle Vihreä noita -kirjalle. Vihreä noita kulkee vihreää polkua ja on tietoinen siitä, kuinka luonnon energia virtaa hänen elämänsä ja ympäristönsä läpi. Kodin noita taas keskittyy kotiin ja keittiöön.


crafty witch, noituus


Jokapäiväiset asiat voivat olla maagisia. Magiaa voi löytää ja sisällyttää kaikkeen arkiseen. Se mikä näistä asioita tekee maagisia on se oma aikomus, hetkessä eläminen, tietoinen tekeminen ja keskittyminen tekemiseensä. Kotinoituuden ydin on yksinkertaisuudessa ja siinä, että oikeasti keskittyy kotona tehtäviin askareisiin, on sitten kyse siivouksesta, ruoanlaitosta tai vieraiden kestitsemisestä.

Kotinoituus ei vaadi mitään erityisiä välineitä tai loitsuja, mutta on tarvikkeita joista voi olla apua tai hyötyä. Ja mitä loitsuihin tulee, niitä kotinoita voi luoda itse.

Tämä kirja keskittyy siis kotiin pohjautuvan henkisyyden ylläpitämiseen ja henkisen kotilieden perustamiseen. Kotinoidan sydämenasia on pitää huolta kodista, perheestä ja ystävistä, sekä luoda kodista turvallinen ja rakkaudentäyteinen turvapaikka kaikille siellä asuville ja vierailijoille.

Kodin noita

Kodin noita -kirja opastaa sinua paikallistamaan kodistasi henkisen kotilietesi. Kun kotilieden paikka on löytynyt - ja se voi olla muuallakin kuin keittiössä - se siunataan. Kotiliesi on kotisi sydän ja siellä sijaitsee kotinoidan tärkeimmät välineet. Kirjassa tutustutaan myös kodin jumaluuksiin ja kodinhaltijoihin eri kulttuureista. 

Kirja sisältää runsaasti tietoa kodin puhdistamisesta ja sen eri tekniikoista kuten suitsukkeista ja niiden valmistamisesta. Kirjassa esitellään myös erilaisten arkipäiväisten esineiden materiaaleja ja niiden sisältämät energiat ja merkitykset. Kirjasta löytyy lisäksi jonkin verran ruokareseptejä, yrttien taikaa, käsitöitä ( #craftywitch ) ja loitsuja sekä erilaisia rituaaleja, ja paljon kirjavinkkejä asioiden tarkempaa tarkastelua varten.

Kodin noita on ihana ja maanläheinen tietopaketti. Kotinoituus on arkipäiväisiä asioita ja hetkiä, joihin on lisätty ripaus magiaa. Kotinoita elää hetkessä, meditoi, pitää huolta läheisistään ja kodistaan koko sydämellään. Kotinoituus ei ole puuttumista kenenkään vapaaseentahtoon vaan asiat tehdään jokaisen korkeimmaksi parhaaksi. Kotinoituus on tietoisuutta, maagista mindfulnessia. 



Murphy-Hiscock, Arin
Kodin noita
Kattava opas taianomaisten tilojen luomiseen loitsuilla ja rituaaleilla





tiistai 5. toukokuuta 2020

Pimp my mokkapala



Pimp my mokkapala. 
Teki mieli mokkiksia mutta en kestä sitä sokerin määrää mitä kuorrutteeseen tulee, ja tuleehan sitä normaalisti ihan reippaasti tuohon pohjaankin. Yleensä vähintäänkin puolitan sokerin määrän mutta sitten koostumus saattaa kärsiä.

Näissä tunnelmissa päädyin tuunaamaan perinteisiä mokkapaloja. Pohjasta lähti sokeri kokonaan ja korvasin sen parilla banaanilla. Kuorrutteen tein suklaasta ja kermasta, ja lorauksella vahvaa kahvia. Huomenna ajattelin tehdä toisen samanlaisen. Muksukin ihastui tästä niin, että tahtoi välttämättä syödä viimeisen palan.


Banaani tekee pohjasta kostean. Jos ei pidä banaanin mausta sen voi korvata jollakin muulla soseella, kokeile vaikka bataatti- tai kurpitsasosetta, myös omenasose sopii. Rohkea voi käyttää myös punajuurisosetta.

Pohja syntyy sekin varsin nopeasti. Tässä kakussa ei munia vaahdoteta vaan niiden rakenne rikotaan kevyesti vatkaamalla ja loput aineet sekoitetaan munien joukkoon.

Kakun kylkeen sopii kupliva ja raikas mocktail.


Tuunattu mokkis

Pohja

2 kananmunaa
2 banaania muussattuna
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
loraus vahvaa kahvia

Kuorrute

1 dl kuohukermaa
100 g tummaa suklaata
1 rkl voita
loraus vahvaa kahvia

Valmista kuorrute kuumentamalla kerma kattilassa ja lisäämällä joukkoon paloiteltu suklaa. Suklaan sulattua lisää joukkoon voi ja kahvi. Sekoita seos eli ganache tasaiseksi massaksi ja siirrä se jääkaappiin oleentumaan ja jähmettymään.

Riko munien rakenne kevyesti ja sekoita joukkoon muussattu banaani, kahvi sekä kuivat aineet. Sekoita pikaisesti tasaiseksi ja levitä taikina irtopohjavuoan pohjalle. Paista pohjaa uunissa 170*asteessa alatasolla noin 10 minuuttia tai kunnes pohja on kostean kypsä. 

Kuorruta jäähtynyt kakkupohja mokkasuklaa-ganachella ja koristele haluamallasi tavalla.









lauantai 2. toukokuuta 2020

Mehevät pikamunkit


Vappu meni mutta munkkeja voi syödä milloin tahansa. Mutta niinhän se kyllä tuppaa käymään, ettei niitä kovin montaa kertaa tule vuoden aikana tehtyä. Ehkä kuitenkin innostun paistelemaan taas jossakin välissä, että tulee paistoöljy käytettyä toistamiseen uudelleen. Ettei vain mene hukkaan. Se on motto ja nuora, jota seurailen kaikessa ja kaikkialla. Koko rahan edestä, mitään hukkaamatta.


Kun teen munkkeja, valitsen pikaisemman vaihtoehdon. Sitä paitsi nämä pikamunkit on hauskaa ajanvietettä lasten kanssa kun voidaan tutkailla mitä muotoja tarjottimelta löytyy. Joku näyttää kissalta, toinen pullealta linnulta.

Pikamunkit siis nimensä mukaisesti lusikoidaan kuumaan öljyyn paistumaan. Taikina itsessäänkin on hyvin simppeli, ensin sekoitellaan kuivat aineet sekaisin ja sitten sekaan sekoitetaan muna-maito-seos. Taikinaan ei tule rasvaa eikä sitä tarvitse kohotella. 


Vaikka mies kielsi sekaantumatta taikinan koostumukseen niin minä kapinallisena lisäsin kuitenkin siihen yhden salaisen ainesosan. Tuo ainesosa tekee munkeista ihanan kosteita ja kuohkeita! Eikä siitä oikeastaan tule poikkeavaa makua, sitähän se mieskin pelkäsi ettei munkit enää maistu munkeilta. Tuon samaisen salaisen ainesosan olen sisällyttänyt aiemminkin leipomuksiini, mm. muffinsseihin ja kakkuun. Uskon, että jokin muukin vastaava tehtävään sopii jos tätä käyttämääni ei ole juuri saatavilla. 


Pitemmittä puheitta, ohje tulee tässä:

4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1/2 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1/2 tl kanelia

1 kananmuna
1 1/2 dl myskikurpitsasosetta
1/2 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään, ja sekoita myös muna, maito ja kurpitsasose keskenään, ja yhdistä sitten seokset toisiinsa. 

Kuumenna käyttämäsi öljy/rasva. Lusikoi taikinasta noin ruokalusikan kokoisia nokareita öljyyn ja paista kypsiksi. Itse keitin munkit 2 litran kattilassa, jossa öljyä oli reilu puoli litraa. Kerralla paistoin 5-6 munkkia. Kun öljy on tarpeeksi kuumaa, sitä ei imeydy munkkeihin juuri lainkaan. Öljyn menekin huomaa viimeistään silloin kun jäähtyneen öljyn pullottaa takaisin pulloon.

Paiston jälkeen nostele munkit talouspaperin päälle ja sen jälkeen kierittele munkit sokerissa ja nosta ne sitten tarjoiluastiaan. 

Vinkki! Kurpitsasoseen sijaan voi kokeilla mm. banaania, omena- tai porkkanasosetta, kokeilunhaluinen voi laittaa taikinaan vaikka punajuurisosetta.





maanantai 27. huhtikuuta 2020

LP-taidetta, diy



Tässä muutama uudelleen muokattu älppäri. Näistä ruusukkeen tapaisista saisi upean seinäelementin, kun kokoaisi useamman LP-kukan yhteen!



Mitä pienempää purkkia tai mukia levyjen sisäosan muotoiluun käytät, sitä korkeampireunaisia ja suppeampia ruukkuja ja astioita saat aikaiseksi.

Katso edellisestä postauksesta tarkempaa ohjetta levyjen muokkaamiseen.









Älppäreistä amppeli


Innostuin tässä joku aika sitten sulattelemaan älppäreitä uuteen uskoon. Kirpparin 'ota tästä' hyllyssä oli suuri määrä LP-levyjä, joita tuskin kukaan ei enää kuuntele, senkään takia kun levyt olivat olleet jo jonkin aikaa ulkotiloissa. Niinpä sitten päätin kokeilla asiaa, jota olin jo pitkään haaveillut testaavani.

Levyjen sulattaminen olikin niin helppoa, että hurahdin siihen ihan kunnolla. Ruoanteon jälkilämmöllä sulattelin kymmenkunta levyä uuteen muotoon - kotona ja töissä. Lopputulemana joka paikka oli täynnä tarjottimia ja vateja. 

Innostuksen jälkimainingeissa tuli sitten niitä ideoita ja ajatuksia mihin tuotoksiani voisin käyttää. Ja yleensä nuo päähänpistot vaativat muutaman uuden sulatuksen. Älppäreistä syntyi kukkaruukkuja, tarjottimia, hedelmävateja, rairuohoalustoja. Osa päätyi lasten leikkeihin ja osa tilpehöörien säilytyskipoiksi. Työkaverit taisivat viedä omansa sisustuskoristeiksi. 


LP-levyjen sulattaminen on hauskaa puuhaa. Ja erittäin helppoa ja nopeaa. Mutta varovaisuutta homma vaatii kuumuuden takia. Itse etsin apua alkuunpääsemiseksi netistä ja siellä on nähtävillä sekä videoita että kuvallisia ohjeita. Näiden ohjeiden kanssakin täytyy silti käyttää harkintaa ja kokeilla itse miten levyt sulavat omassa uunissa, koska uuneissakin on eroja. 

Minä käytin levyjen sulattamiseen jälkilämpöä, uunin ollessa n. 200*asteessa. Jälkilämmöllä sulattelee noin 5-10 levyä. Mitä kuumempi uuni on, sitä nopeammin levyt sulavat. Tässäkin on omat haasteensa, koska jos uuni on liian kuuma, levyt sulavat liian nopeasti ja menettävät samalla kiiltonsa, ja toisaalta taas liian haalea lämpö pysäyttää sulamisen ja muodon muokkaamisesta tulee vaikeaa. Kokeilemalla näkee parhaiten! Mutta keskimäärin levy sulaa 200*asteessa 1-2 minuutissa.

Muotojen muokkaamiseen voi käyttää kuumuutta kestäviä keraamisia, lasisia tai teräksisiä vateja, kulhoja, piirakkavuokia, kuppeja, peltipurkkeja jne. Itse laitoin uuniin ritilälle lasi- tai metallikulhon, jonka päälle laitoin LP-levyn. Kun levy notkistui ja pehmeni, otin sen uunista pois ja laitoin kuumuutta kestävän suuren kulhon päälle ja painoin levyn kulhon pohjalle toisella, pienemmällä, kulholla. Levy jähmettyy ja kovettuu muutamassa minuutissa uuteen muotoonsa ja kovettumista voi nopeuttaa laittamalla se esim. ulos tai jääkaappiin. 

Kun näitä uudelleen muotoiltuja levyjä käyttää esim. kukkaruukkuina niin pohja kannattaa vuorata teipillä tai jollakin muulla vastaavalla, joka estää kosteuden siirtymisen ulos. 

Tähän kukkaruukkuun tein amppelin vahvasta narusta. Ruukun pohjan teippasin kumminkin puolin, jotta kosteus pysyy ruukun sisällä. Kesällä aion istuttaa orvokkeja ja yrttejä vastaaviin ruukkuihin. 
Netistä löytyy lukuisia muitakin käyttökohteita älppäreille. Niistä voi tehdä viinipullotelineitä, lehtitelineitä, valaisimia, seinäkoristeita, laukkuja, kelloja...melkein mitä vain. Ja värillisistä levyistä saa sitten ihan erinäköistä ilmettä!



sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Jokanaisen puukässää

Puukässää jee! Vai eikö ole jee, tuleeko mieleen ne alakoulun pakolla väännetyt pannunaluset, jotka tehtiin hiellä ja verellä?

No mutta tämä on ihan eri juttu. Tämä on Jokanaisen puukässää. Tehdään kivoja juttuja kotiin. Mikä sen mukavampaa kuin nähdä kättensä jälki sisustuksessa. Voi sanoa ylpeänä ystäville, että minä oon tuon tehnyt, ja tuonkin. Eikö olekin hieno. 

Kaikki tekeminen mikä on suhteellisen helppoa ja vaivatonta on usein myös mukavaa. Ja kun onnistumisprosentti on suuri, on työhön ryhtyminen helpompaa.

Susanna Uusitalon Jokanaisen puukässää (Otava) esittelee helposti tehtäviä sisustustuotteita. Selkeät ohjeet ja apukuvat auttavat myös vasta-alkajaa alkuun, mutta käy kirjan ideat myös niille, joilla sahat ja vasarat pysyvät jo paremmin kourassa.

Kirjassa nikkaroidaan mm. penkkejä, peilejä, erilaisia hyllyjä, pöytiä, kello, keittiöjakkara ja sängynpääty. Haastavampiakin töitä löytyy kuten tarjoiluvaunu ja työtaso. Materiaaleina käytetään niin uutta kuin vanhaakin, uusiokäyttötyyliin. Puuta maalataan, sitä polttokuvioidaan ja voi sitä kuvioida myös leimasimilla. 

Jokanaisen puukässää valaa meihin naisiin luottoa, että mekin osataan. Ja kirjan ideoita voi tietenkin käyttää myös suurpiirteittäin, ja muokata ne omanlaisiksi.

Jokanaisen puukässää
Susanna Uusitalo




maanantai 6. huhtikuuta 2020

Hurmaava puutarhurin kirja!


Niin ihana! I HA NA. Ei varmaan ole jäänyt epäselväksi kenellekään jolle tätä kirjaa olen esitellyt, että minä vaan NIIN rakastan tätä. Äärimmäisen hurmaava, kaunis, kutsuva ja monipuolinen puutarhakirja, jonka visuaaliseen ilmeeseen on todellakin panostettu. Rakastan sivujen mattapintaisuutta ja rouheutta. Tyyliltään kirja on maalaisromanttinen ja vintage kuvineen, fontteineen, asetteluineen ja koristuksineen. Ja hei, tämä on suomalainen puutarhakirja, ei mikään käännös. Yllätyin itsekin kun huomasin, että tämähän on kotimainen teos.

Puutarhurin kirja on inspiroiva tietopaketti, joka sisältää runsaasti kuvia, mielenkiintoista tietoa ja itse täytettäviä osioita. En kyllä ainakaan itse malta kirjan sivuille mitään kirjoitella, mutta kirjan tyyliin sopisi sellaiset boheemit käsinkirjoitetut lappuset ja muistilaput, jotka voisi sivujen väliin sujauttaa.

Kirja on jaettu vuodenkierron mukaan kahdeksaan lukuun puutarhan kausien mukaan. Tällä tavoin jokainen voi kulkea kirjan matkassa oman puutarhan aikataulussa, riippumatta sijainnista. Kirja alkaa sydäntalvesta ja kierron mukaan edetään kevääseen ja kesään, ja lopuksi satoajan kautta syksyyn ja jouluun. Jokaisessa osiossa on tietoa kukkasista ja satokasveista lajikkeineen ja hoitoineen, puutarhanhoitoon liittyvistä vaiheista, sekä tee nyt -osuus ja tyhjiä sivuja suunnitelmille ja muistiinpanoille. 

Puutarhurin kirja sisältää paljon tietoa ja kiehtovia yksityiskohtia viherkasvien ja leikkokukkien hoidosta, tomaatintainten silittelystä, luonnonmukaisten lannoitteiden teosta, ruusulajikkeiden tuoksuvivahteista ja alan termien selityksistä. 

Instagramista tililtäni @suvikukkasia voi käydä katsomassa vilauksen kirjan sisällöstä, kirjavinkit -tarinoista löytyy pieni katselmus miltä kirja näyttää.

Puutarhurin kirja
Heidi Haapalahti & Teija Tuisku











tiistai 24. maaliskuuta 2020

Enkelit ystävinä



Elä rakkaudesta ja kuuntele intuitiotasi. Siinä kiteytyy tämän kirjan syvin olemus. Sanni Nevalaisen kolmas enkelikirja Enkelit ystävinä on enkelitrilogian itsenäinen päätösosa. 

Enkelit ystävinä on kuten muutkin trilogian osaset, hyvin valon, ilon ja rakkauden täyteinen. Sanni kirjoittaa ja kohtaa lukijansa lempeydellä ja lämmöllä. Hän tutustuttaa meidät (jo tutuksi tulleisiin) arkkienkeleihin ja muihin valon ja rakkauden enkeleihin, mutta uutena myös lohikäärmeisiin.

Kirja on täynnä erilaisia tehtäviä ja harjoituksia, joiden avulla voimme harjoitella yhteydenottoa puhtaan valon olentoihin. Saamme myös vahvistusta maadoittumisen ja suojausten tärkeydestä. Kirjassa on paljon myös Sannin enkelikurssilaisten lopputöitä ja ajatuksia, joita oli mukava lukea. On aina mieltä avartavaa lukea erilaisten ihmisten ajatuksia ja mietteitä itseä kiinnostavista aiheista.

Enkelit ystävinä -kirja sisältää paljon hyödyllisiä harjoituksia, joiden avulla voimme kasvaa ja puhjeta täyteen kukkaan, löytää sisäisen voimamme, hoitaa sisäistä lastamme ja oppia rakastamaan pyyteettömästi. Opimme myös löytämään oman henkisen tiimimme.

Kirjan tehtävistä nousi muutama sellainen, joille erityisesti koen tarvetta toteuttaa. Niistä mainittakoon mm. negatiivisten siteiden katkaisu, arvottomuuden ja riittämättömyyden hoito sekä oman äänen ja voiman käyttöönotto. 12 chakran harjoitus on myös hyödyllinen. Muita tulee niin paljon helpommin hoidettua mutta itsensä hoitaminen tuntuu aina kovin hankalalta toteuttaa.

Tämä kirja tuntuu kuin tehdyltä tähän maailman tämän hetkiseen tilanteeseen, joka voi tuntua pelottavalta ja ahdistavalta. Uskon, että tämä on kuitenkin osa suurempaa suunnitelmaa. Herätys ihmiskunnalle, että suunnan on muututtava, jotta pelastumme, jotta maapallo pelastuu. Toivon sydämestäni, että jos tästä selviämme niin tajuamme laittaa asiat oikeasti tärkeysjärjestykseen, luovumme itsekkyydestä ja ahneudesta, että ymmärrämme olevamme keskenämme tasavertaisia. Kukaan ei ole toista arvokkaampi tai tärkeämpi, taustoista tai teoista riippumatta.



Paljon paljon valoa ja rakkautta meille jokaiselle, pidetään mieli positiivisena. Pidetään myös huolta itsestämme ja toisistamme.




Nevalainen, Sanni
Enkelit ystävinä
Miten otat vastaan rakkauden
Viisas Elämä 2020



torstai 19. maaliskuuta 2020

Kuinka Nutella tekee naisen...


Celeste Barber - ihan vieras tyyppi. Aula & Co:n esittely hänen kirjastaan kuitenkin kiinnitti huomioni. Tuon kirjan haluan lukea. Ja niin myös luin.

Kirja ei ollut ihan sitä mitä ajattelin. Luulin kyseessä olevan kuvakirjamainen, ikäänkuin vitsikirja hauskojen kuvakollaasien muodossa. Kirja, jossa parodioitaisiin median ja somemaailman kauneusihanteita ja poseerauksia. No, tavallaan kirjan aiheet pyörii juuri noissa, mutta kuvia kirjasta ei kantta lukuunottamatta löydy. Ja se vähän harmitti. Olen nimittäin käynyt Celesten instasivulla nauramassa vedet silmissä useammankin kerran. Olen jopa toteuttanut kuvista omia versioita, mutten tosin julkisesti.

Celeste Barber on näyttelijä ja koomikko, ja sittemmin hänestä tuli instatähti vastattuaan itse keksimäänsä kuvahaasteeseen. Kyseisessä haasteessa hän tekee omat versionsa julkisten somekuvista ja kyseisellä "nostekuvalla" hän teki kimkardashianit ja nousi suurinpiirtein päivässä sometähdeksi. Tosin itse hän ei moisesta tähteydestä piittaa, eikä suostu sen turvin mainostamaan rahan ja ilmaisten tuotelahjoitusten takia asioita, joihin ei usko. Eikä  muutoinkaan. Celeste Barber näyttää vähät välittävän instatilinsä saldosta.

Tämä on haaste tuntui aluksi hieman väkisin väännetyltä, tai siltä, että huumoria oli tungettu liikaa eikä teksti ollutkaan lopulta enää hauskaa. Luin kirjan alun harppoen aika reippaalla kädellä, kunnes saavuin sellaisten aihealueiden pariin kuin 'koulukiusaaminen', 'metoo' ja sydänleikkauksen salat. Tuo viimeisin oli erittäin mielenkiintoista luettavaa, nytpä tiedän sitten senkin miten stentti asennetaan. Toisekseen hän kirjoittaa niin kauniisti vanhemmistaan, miehestään ja ystävistään, että viimeistään siinä vaiheessa aloin lukea tarkemmin lauseet ilman harppomista. Toki olihan sekin mielenkiintoinen osuus kun hän kertoi sometähteyden synnystä. Siinä tuli vain vähän semmoinen fiilis, että helppohan sitä on tuolta huipulta huudella, että ihan sama vaikka onkin 6,9 miljoonaa seuraajaa instagramissa #sowhat. Itsellä kun on työtä saada oma tili pysymään siellä 2200 pinnan yläpuolella #helpme #suvikukkasia. Kirjassa muuten kylvetään melko kiitettävään tahtiin hästägejä, luultavasti ihan siitä syystä, että ne alkaisi joko ärsyttää tai sitten vaan huvituttaa.

Tärkein pointti kirjalla, ja Celeste Barberilla, kuitenkin on se, että meidän tulisi olla tyytyväisiä itseemme juuri sellaisina kuin olemme. 'Ole oma itsesi.' Älä anna kenenkään määritellä sitä millainen sinun tulisi olla, millaiselta terveen/kauniin/täydellisen ihmisen kuuluisi näyttää tai miten käyttäytyä. Jos rakastat ruokaa ja suklaata, niin syö ja nauti, kunhan sinulla on hyvä olla nahoissasi. Liiku ja elä terveellisesti oikeista syistä: siksi että siitä tulee hyvä olo, että se tuntuu hyvältä. Älä siksi, että ne olisivat asioita joita luulet, että sinun pitäisi tehdä.

Celeste Barber
TÄMÄ ON HAASTE
Kuinka Nutella tekee naisen ja muita tärkeitä huomioita elämästä




tiistai 10. maaliskuuta 2020

Naattijan opas


Jos taimikasvatus siemenestä aloittaen tuntuu liian haastavalta, miltä kuulostaisi sadon kasvattaminen  oikoreittejä pitkin? Edellisessä blogitekstissä kerroin taimipuuhastelujen aloittamisesta ja toisinaan pelkkä siemenen itäminen tuntuu kestävän loputtomalta kestävän ajan. Silloin tuntuu, että kunpa kasvua voisi nopeuttaa. 

Naattijan oppaan avulla ei pikakasvateta kasveja mutta se antaa vinkit siihen, miten jo valmiista kasvista voi kasvattaa uutta. Kirja opastaa miten kasvisten ja hedelmien kantapaloista, siemenistä, naateista ja sipuleista voidaan kasvattaa helposti uutta syötävää.

Suosittelen tekemään kokeiluja erityisesti lasten kanssa, muistan miten itsekin lapsena innostuin kasvattamaan porkkanan kantapaloista uusia versoja, myös itujen kasvatus äidin kanssa oli mukavaa puuhaa koska ne itivät ja kasvoivat niin nopeasti. 

Kaikki kasvit eivät tuota uutta satoa samalla tavalla kuten vaikka peruna tuottaa uusia perunoita, vaan useimmin uudelleenkasvattamalla voidaan kasvattaa lehtiä jotka sopivat salaatteihin ja muuhun ruoanlaittoon. Joitakin kasveja kannattaa kokeilla pelkän huvin vuoksi, tästä mainittakoon esimerkiksi avocado ja ananas. 

Kokeile esimerkiksi bataatin, inkiväärin ja kurkuman kasvatusta, näistä voit saada satoa sekä uutena mukulana että vihreinä versoina, sekä ihastella niiden kukkasia. Juurikkaista kuten punajuuresta ja porkkanasta et saa kasvatettua uusia yksilöitä mutta sen sijaan saat herkullisia ja näyttäviä lehtiä. Sipulin uudelleenkasvatus on sekin palkitsevaa. Voit kokeilla uuden sadon saamista myös kaupan salaateista ja yrteistä. 

Uutta satoa voi saada myös hedelmien siemenistä. Itsekin olen kasvattanut mm. kaupan kurpitsoista keräämistäni siemenistä valtavan kurpitsasadon (no, oikeasti sato koski vain lehtiä) ja lapsuuden naapurini olohuoneessa oli kattoon asti ulottuva appelsiinipuu, minkä he olivat itse siemenestä kasvattaneet. Terveiset sinne Taivaaseen, Paloniemen mummalle ja paapalle. Taidatte nautia siellä ihan erilaisista sadoista kuin täällä maan päällä.

Uudelleenkasvattaminen tuottaa iloa, hyötyä ja se on myös taloudellista. Ylijäämät kannattaa kompostoida ja tehdä siten uutta kasvualustaa. Kasvatuspuuhiin ei tarvita mitään erikoisia välineitä vaan ne onnistuvat kotona ikkunalaudalla tai muualla valoisassa paikassa. Kasvatusastioiksi kelpaavat kaikki puhtaat purkit ja kipot, maljakot ja juomalasit. 
Ehkäpä tämän kirjan luettuasi katselet ruokahävikkiä ihan eri tavalla ja opit hyödyntämään porkkanan päät ja itäneet perunat sekä hedelmien siemenet uudella tavalla.

Kokeilemisen iloa!


Katie Elzer-Peters
Nemo 2020



Siemenet multaan!



Kovasti jo kevättää ja olenkin kylvänyt siemeniä jo multaan. Kurkut venähtivät kymmensenttisiksi kuukaudessa mutta mansikat, basilikat ja siankärsämöt ovat vasta ihan pieninä taimen alkuina. Laitoin lisäksi esikasvatukseen nyt maaliskuun alussa akileijaa, toista lajia mansikkaa ja rosmariinia. Sain kasan siemeniä Siemenkauppa.comista ja samalla testailen Biolanilta saamaani esikasvatusalustaa, tai minikasvihuonetta, sammalnappeineen. Luultavasti noiden sammalnappien sisältämät ravinteet saivat kurkkuni innostumaan elämästä.

Osassa siemenistä oli hauskoja (ainakin omasta mielestäni) kasvatuskikkoja - osa piti pitää kaksi ensimmäistä viikkoa kylvön jälkeen jääkaapissa ja osa vaati kellaritason kylmyyttä pari viikkoa. Loput siemenistä esikasvatetaan vasta huhtikuussa ja osa kylvetään suorakylvönä maahan. 

Kevät on aina raikasta aikaa, ja mieli on kovasti puutarhassa ja kasvihuoneessa. Toivottavasti kasvihuone on selviytynyt talvesta ja seinäelementit pysyneet paikoillaan. Pitää myös osata olla hötkyilemättä, ettei istuta taimia liian ajoissa ulos tai kasvihuoneeseen. Kylmät yöt saattavat yllättää ja kova työ esikasvatusten suhteen menee silloin hukkaan. 



Taimikasvatus on mukavaa puuhaa. Ja antoisaa. Ja se on mukavaa tekemistä myös lasten kanssa. Mikäs sen riemastuttavaa kuin seurata siementen itämistä ja taimien venymistä. Tässä tulikin mieleeni, että kyllä minun pari tomaatin tainta on kasvatettava, vaikkei sato viime vuonna kovin häävi ollutkaan. 

Olen jo vuosia esikasvattanut taimia sisällä. Yleensä olen kerännyt itse siemeniä paprikoista, tomaateista ja kurpitsoista. Nuo jälkimmäiset ovat vain todella huonoja tuottamaan satoa, saa nähdä kylvänkö niitä tänä vuonna ollenkaan (ja jos aion, niin nyt olisi kyllä jo aika...). 


Taimikasvatuksessa käytän hyödyksi mm. maitopurkit, läpinäkyvät muovikipot kansineen, joissa olen kaupasta ostanut esimerkiksi tomaatteja ja mm. kuivakakkuja. Multana käytän ihan tavallista perusmultaa mutta nyt innokkaasti testasin näytteinä saamiani Biolanin sammalnappeja. Nekin on hauskoja lasten kanssa käytettäväksi, sammalnapit kun kasteltaessaan turpoavat silmissä määräkorkeuteensa. Biolan Sammalnapit ovat ekologinen kasvualusta, sillä ne on valmistettu kotimaisesta, nopeasti uusiutuvasta rahkasammaleesta.

Kesällä en käytä puutarhassani lainkaan valmiita lannoitteita, ellen sitten kanankakkaa innostu ostamaan. Muutoin käytän kahvinpuruja, kananmunankuoria ja luomubanaanin kuoria sekä nokkosvettä.



Hyötykasvien lisäksi sain toivomiani kukansiemeniä Siemenkauppa.com:sta. Valintaani ohjasi ajatus vanhan talon ja pihapiiriin sopivista kasveista ja kukkasista. Kesän kynnyksellä suorakylvönä maahan menevät mm. sinipallo-ohdake, pioniunikko, kurjenkello, ja esikasvatuksessa olevat akileija ja siankärsämö. Kasvihuoneeseen kylvän salaatteja ja yrttejä. Kovasti tuota mansikan kasvatusta jännitän ja myös odotan, että onnistuuko se. Nyt nuo mansikan alut kun näyttävät varsin pieniltä ja onnettomilta.

Mutta, kuulostellaan lisää sitten kun itämisprosessi etenee. 
Oletko sinä tehnyt valmisteluja taimikasvatusten suhteen tälle kevättä? 


Kiitos yhteistyöstä Siemenkauppa.com:n kanssa, sekä tuotenäytteistä Biolanilta.

Siemenkauppa.com on Suomessa toimiva puutarha-tuotteiden jälleenmyyjä. Yritys on rekisteröity siementen maahantuoja ja markkinoija (Evira). Siemenkauppa.comin valikoima on laaja, ja se koostuu niin hyötykasveista, koristekasveista sekä erilaisista kasvatukseen tarvittavista tarvikkeista. Sivustolta löytyy myös hyödyllistä tietoa mm. kurkun, tomaatin ja chilin kasvatuksesta, sekä tarpeellinen kylvökalenteri. Tuotteet ovat kohtuuhintaisia, valikoima on runsas ja verkkokauppa selkeä. Yli 40e tilaukset tulee perille ilman toimituskuluja ja jokaisen tilauksen mukana saa Kotipuutarha-lehden veloituksetta. Tutustu koristekasvi- ja hyötykasviuutuuksiin täällä.







keskiviikko 4. maaliskuuta 2020

Vadelma-appelsiini-chia juustokakku

Maaliskuussa jo ollaan menossa, mihin tuo aika katoaa. Tosin ei keväältä näytä vaikka kevätkuukausi onkin. Ikkunasta kun katsoo ulos niin lunta pyryttää minkä ehtii. Onneksi ei kuitenkaan ole ollut kovia pakkasia. En ole yhtään talvi-ihminen. Jouluna saa olla lunta mutta muuten en välitä. Paitsi, että onhan mäenlasku kyllä mukavaa, ja siihen tarvitaan mieluusti lunta. 

Tässä välissä ehti jo tietkin kuivua ja mieli oli kovasti keväässä ja kukkasissa mutta minkäs teet. Se otetaan mitä annetaan, ainakaan sään suhteen ei paljoa ole omille toiveille sijaa.


Leivonta piristää silti aina. On mukava kokeilla uutta mutta on kiva myös pysyä vanhoissa tutuissa. Juustokakku on jo niin verissä ettei sen tekoon ohjeita tarvita, mutta on kiva kokeilla uusia makuyhdistelmiä. 

Tällä kertaa uuden kokeilu painottui juustokakun pohjaan. Perinteisten digestivien sijaan kokeilin tehdä pohjan Friggs Mini Cookies -kekseistä, joiden makuina tässä kakussa on vadelma-chia. Kyseiseen sarjaan kuuluvat myös inkiväärin ja sitruunan sekä vadelman ja kookoksen makuiset minikeksit. Kekseihin ei ole lisätty sokeria, ne ovat kuitupitoisia sekä sisältävät E-vitamiinia. Lisäksi keksit ovat palmuöljyttömiä. 



Näissä Friggs:n uutuuskekseissä on runsaasti makua ja oma suosikkini yllättäen olivatkin nuo sitruunan ja inkiväärin makuiset vaikka vadelmasta ja kookoksesta kovasti tykkäänkin. Tähän kakkuun valitsin kuitenkin chia-vadelma-keksit, koska kakussa on sekä täytteessä että päällä vadelmia.


Täytteen teen yleensä liivatteilla mutta kun viime kerralla kaupasta ostamani liivatteet katosivat mystisesti ennen kotiinpääsyä niin olen käyttänyt jemmoista löytyneitä Dr. Oetkerin VegeGel-jauheita. VegeGel ei ole itselleni se tutuin ja helpostiymmärrettävin tuote mutta ihan hyvin olen soveltamalla saanut ne toimimaan. Pidän silti enemmän liivatteen tuomasta koostumuksesta, liivate tekee täytteestä sileämmän, kun taas VegeGel saa sen muuttumaan karkeammaksi. Mutta, kummallakin onnistuu. 

Täytteeseen käytän usein valkosuklaata makua ja makeutta antamaan, silloin en käytä lainkaan lisättyä sokeria. Suklaa myös tiivistää täytettä ja ainakin tummaa suklaata käytettäessä liivatteet voi jättää kokonaan pois. 


Vadelma-appelsiini juustokakku


Pohja
n. 50 g Friggs Vadelma-Chia minicookies keksejä
20 g voisulaa

Täyte
2 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g valkosuklaata sulatettuna
1 dl appelsiinimehua
2 pss VegeGeliä
2 dl vadelmia (1/2 kakun päälle)

Sekoita murskatut keksit ja voisula ja levitä massa irtopohjavuoan pohjalle.

Valmista täyte vatkaamalla kerma ja lisäämällä vaahtoon tuorejuusto ja sulatettu suklaa.
Valmista Vegegel ohjeen mukaan. Minä sekoitin appelsiinimehusta ja VegeGelistä massan, jonka lisäsin täytteeseen. 

Laita puolet vadelmista pohjan päälle keskelle ja kumoa täyte päälle.
Anna kakun hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai yön yli.
Koristele kakku vadelmilla ja keksimuruilla.




* Keksit saatu tuotenäytteinä Friggsiltä.*





sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Paperikukkia - kirjauutuus



Paperista saa aikaan yllättävän luonnollisen näköisiä kukkia, joista on iloa pitkään. Paperikukilla voi somistaa kotia, niillä voi koristella lahjapaketit ja vaikka kakut juhlapöytään. Ja mikä mukavinta, paperikukkien teko ei ole edes vaikeaa. 

Kariston kevään uutuus Paperikukkia - Askartele koti kauniiksi opastaa selkein kuvaohjein alusta alkaen miten paperi taipuu kauniiksi kukkasiksi. Jokaiseen kukkaan lehtineen on valmiit mallineet, joita jäljentäen pääset helposti alkuun. Työvälineiksikin riittävät kaikki jo kotoa löytyvät välineet.

Kaunis kirja raikkaine kuvituksineen ja ilmeineen on ilo silmille. Kirjan ohjeilla teet mm. leinikkejä, pioneja, unikkoja, ruusuja, liljoja ja verenpisaroita. Tekemisen iloa!



Mclaughlin Suzi, Batchelor Anna, Mäntyranta Heli





torstai 13. helmikuuta 2020

Knits inspired by Tom of Finland



"Neulo poika, neulo – Knits inspired by Tom of Finland sisältää liki 20 erilaista neulemallia puseroista sukkiin ja lapasiin, kirjoneuleista erilaisiin pintaneuleisiin. Ohjeiden vaikeustaso vaihtelee helposta vaativaan. Sanalliset ohjeet ovat sekä suomeksi että englanniksi ja selkeät kaaviot takaavat onnistumisen myös aloittelijalta. " - Näin luvataan kirjan esittelyssä. 

Mallit on toteutettu pääsääntöisesti kahdella värillä, mustan ja valkoisen kontrastilla. Selkeät mallikuvat siirtyvät neulepintaan taitavan tekijän käsissä. Itse taidan kuitenkin pitäytyä painokankaissa, sillä koen sen olevan enemmän minun juttuni. Tom of Finland on kuitenkin juttu, minkä koen ylpeyden aiheeksi. Luin aikoinani elämäkerran Touko Laaksosesta ja hurmaannuin täysin. Siinä on mies, joka on jäänyt eläissään vaille ansaitsemaansa arvostusta. Ainakin kotimaassaan. 

Marjo von Bellin valokuvat tarjoavat kirjan lukijalle neulomisen ohessa herkullisen tilaisuuden kurkistaa, miten elää Tom of Finlandin perintö nykypäivän homokulttuurissa Helsingissä. Neulemallien takaa löytyy tekstiilitaiteilija Marjukka Vuorisalo, jolle Touko Laaksosen taiteen siirtäminen neulemalleihin on ollut etuoikeus.

Jos inspiraatio iskee, niin tahtoisin ainakin Ringon ja Tomin kasvot omiin vaatteisiini, ja tietysti tuo nimikkovuottani kantava kuva eräästä komistuksesta olisi upeaa saada ikuistettua tekstiileihini myös. 



NEULO POIKA NEULO : 
KNITS INSPIRED BY TOM OF FINLAND
Marjukka Vuorisalo
Marjo von Bell

Tom of Finlandia kunnioittaen,