torstai 31. maaliskuuta 2016

Risusydämet



Kohta luonto alkaa vihertää, joten nyt on hyvä aika kerätä paljaita oksia risutöihin. Minä keräsin nämä kaadetuista puista. Risut taipuu moneksi ja olisi kiva oppia vähän monimutkaisempiakin risutöitä, mutta yksinkertaisillakin jutuilla saa näyttävyyttä ja mukavaa ilmettä.


Tein nämä risusydämet viemisiksi Pääsiäisen pyhiksi kun meillä oli tiedossa pari eri kyläilypaikkaa. Idea lähti ihan näistä perinteisistä lasten tekemistä pääsiäisvitsoista mutta teinkin sitten enempi aikuisille suunnattuja koristeita. Toinen 'lahjan' saajista kylläkin hieman epäröiden kysyi, että mihin tämä nyt on tarkoitus laittaa. Vaikka ulko-oveen koristeeksi. Tekemisen ja antamisen ilosta minä nämä tein, vaikeaahan se silti on keksiä sellainen idea ja juttu, jolle vastaanottajalla on varma käyttökohde. 

Kumpaisessakin sydämessä on koristeena valkoisia höyheniä, paperinarusta ja hamppunarusta tehty rusetti sekä itsetehdyt kukkaset. Yläkuvassa olevaan sydämeen tein kukan paperinarusta ja alakuvassa kukka on tehty polyesterikankaasta polttotekniikalla, siitä tarkemmin täällä.


Kuvat on otettu Canonin pokkarilla G7X. Testailen kameraa ja tuumailen samalla, että olisiko tästä minulle kameraksi. Onhan tämä pieni ja näppärä, sopii taskuun ja laukkuun, ja on kuvausominaisuuksiltaan monipuolinen.



Kaunista kotiin, pihaan ja parvekkeelle - laudasta


Ulla Vestola
ASKARTELE JA NIKKAROI LAUDASTA
Kaunista kotiin, pihaan ja parvekkeelle

Lumet sulaa, aurinko paistaa ja kevätsade puhdistaa ilmaa. Kesä on siis kovaa kyytiä tulossa ja mikäs sen mukavampaa kesäpuuhastelua kuin nikkarointihommat! Kotiin tai mökille tarvitaan aina jotakin pientä tai suurta ja jos itse sen pystyy valmistamaan niin onhan se aina etu.

Minervan uutuuskirjassa askarrellaan laudasta, niin raakalaudasta, höylätystä laudasta kuin kierrätyslaudastakin. Jokainen saa vapauden valita materiaalin omien tarpeidensa mukaisesti. Mies heti kommentoi, että eihän tästä kirjasta löydy tarkkoja mittoja ollenkaan, mutta itse en asiaa ollut edes tullut ajatelleeksi. Kirja antaa ideoita ja työohjeet löytyvät kuvina ja sanallisesti ja mitat ovat mielestäni sellaisia, että jokainen päättää ne itse. Kirjan nikkarointityöt ovat sen verran helponlaisia, että niihin kykenee varmasti jokainen jolla saha ja vasara käsissä pysyvät.

Kirjan työt ovat tosiaan suunniteltu niin yksinkertaisiksi, että niiden tekemiseen ei tarvita suurta määrää työkaluja, vain saha, pora, ruuvinväännin ja hiomakone riittävät. Ideoita löytyy 23 kappaletta ja ne on jaoteltu kahdeksi kokonaisuudeksi keväästä kesään ja syksystä talveen.

Kirjan ohjeilla syntyy isot ja pienet taimilaatikot ja hyllyköt. Kuormalavoista rakennetaan seinäkkeitä taimille ja keittiöön rakennetaan hyllyjä valmiista puulaatikoista. Laudasta syntyy myös pannunalusia, penkkejä puutarhaan, terassille pöytä ja eteiseen naulakko. Minua viehätti erityisesti todella yksinkertaiset mutta näyttävät hyllyköt tai pikemminkin lyhtytelineet sekä 'räsymattopenkki', joka on tehty erivärisiksi maalatuista lankunpätkistä. 

Muotoilija Ulla Vestola luo moderneja koristeita ja hyötyesineitä kodin sisä- ja ulkotiloihin. Hänen ideoitaan on esitelty useissa suomalaisissa ja ulkomaisissa lehdissä. Häneltä on aiemmin ilmestynyt askartelukirja Tikkuja ristiin (Minerva 2013).


Kierrätä ja sisusta

Kierrätyshuopa on monella tapaa kiitollinen materiaali. Ensinnäkin se on tehty hyödyntäen vanhoja tekstiilejä ja siten tekstiilijätteen määrää on voitu pienentää, toisekseen materiaalia on todella helppo työstää! Huovan voi vain leikata ja halutessaan ommella uudeksi tuotteeksi, mitään sen kummallisempia viimeistelyjä sen käsittely ei vaadi. Huovan väri on harmahtava, toisinaan punaiseen tai siniseen vivahtava. Kierrätyshuopaa voi myös värjätä tai kuvioida kankaanpainon avulla. Materiaalina siitä voi valmistaa monenlaisia käyttö- ja sisustustuotteita.


Tammen uutuuskirja Kierrätä ja sisusta - kierrätyshuovasta ja muusta on inspiroiva teos! Kirja sisältää kolmekymmentä käsityöohjetta, joissa on käytetty kierrätyshuopaa. Huopaa valmistaa suomalainen perheyritys Dafecor Oy ja sitä on saatavilla metrin levyisenä kankaana sekä 1, 3, 5 ja 8 cm levyisenä kaitaleena (kiekossa 15 m), joista syntyy todella vaivattomasti kaikenlaiset korityöt.

Kirjasta löytyy ideat ja ohjeet moniin sisustustuotteisiin kuten koreihin, lehtitelineisiin, valaisimiin, tyynyihin ja jakkaroihin. Huovasta syntyy vaivattomasti myös erilaiset kassit ja laukut. 
Kirjasta löytyy huopatöiden lisäksi myös muita kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita. Materiaaleina näissä on käytetty nappeja, kangastilkkuja farkuista, raanuista ja huovutetuista villapaidoista. 

   


  

Minä tein kyseisestä materiaalista taskun kännykälle ja retkiteemalla pefletin/laukun ja mukinlämmittimen. 

Kierrätyshuopa on edullista, joten kirjassa esiteltyjen ideoiden toteuttaminen ei kaadu materiaalin hintavuuteen. Huopaa saa tilattua mm. täältä Taito Uusimaan sivuilta. Myös muista taitoyhdistyksistä huopaa kannattaa kysellä.




torstai 24. maaliskuuta 2016

Tutustu talosi historiaan


Tunnetko talosi, tiedätkö sen iän? Entä haluatko remontoida ja sisustaa kotisi sen ansaitsemalla tavalla? Perinnemestarin TYYLIKIRJA esittelee talon osat aikakausittain 1700-luvulta 1970-luvulle. Vaikkei remontti olisikaan ajankohtainen niin kirja on mielenkiintoinen eri aikakausien tyylisuuntien esittelijä. Millainen julkisivu ja talon muoto ja malli on ollut minäkin aikakautena ja millainen sisustus ja kalustus kuhunkin aikakauteen on kuulunut.
Eri aikakausiin tutustuessa huomaan kyllä selkeästi, että mikä omaa silmääni miellyttää ja mikä taas ei. Mitä lähemmäs tätä päivää tullaan, sitä rumemmaksi kaikki muuttuu, ainakin minun silmissäni. Rakastan runsautta ja kauniita muotoja, sitä että jopa jalkalistat on muotoiltu näyttämään kauniilta, ja käytetyt materiaalit ovat olleet puuta eikä pelkkää pahvia ja muovia.

Perinnemestarin tyylikirja ei ole remontointi- eikä sisustusopas mutta se kertoo huomioonotettavia asioita eri aikakausien tyylisuunnista. Kirjassa käydään läpi koko talo ulkoa ja sisältä, katosta lattiaan ja julkisivusta talon uumeniin. Kirja on kiva kaveri kun lähdet kiertelemään museoita ja vanhoja rakennuksia, mitä kaikkea uutta voitkaan oppia. Tutkaile esimerkiksi valaisimia, katkaisimia, hanoja, ikkunoita ja tulisijoja. Huomaatko miten niiden muotokieli muuttuu ajan kuluessa? Opi tunnistamaan eri tyylisuuntien ominaispiirteitä.

Perinnemestarin tyylikirja on jokaisen talonsa arvoa ja historiaa arvostavan helmi.





Virpoen


Hei!
Minä toivottelen teille kaikille blogini lukijoille Oikein Hyvää Pääsiäistä! Ajattelin pitää muutaman päivän vapaata sometuksesta ja syödä sen sijaan paljon mämmiä ja suklaamunia :)


Meillä ei (edelleenkään) lapset jaksa innostua tällaisista askarteluista saati virpomisvitsojen teosta ja itseänihän asia kuitenkin hieman vaivaa. Haluaisin viedä kylään mennessäni edes jotakin pientä tuliaista, ja näiden pohdintojeni pohjalta tein perinteisen virpomisoksan sijaan risusydämen. Helppo tehdä mutta näyttää silti suloiselta ja kauniilta. Luonnosta ne parhaimmat materiaalit yleensä saa.


Taivutin oksat sydämen muotoon eli sydän koostuu kahdesta eri oksasta, jotka kumpainenkin on taivutettu ylhäältä lenkiksi ja näistä kahdesta lenkistä syntyy sydän. Sidoin oksat kiinni rautalangalla ja kiepsuttelin rautalankaa oksista muodostuvan varren ympärille, ylhäältä alas asti. Koristelin sydämen hamppu- ja paperinaru-rusetein ja muutamalla valkoisella höyhenellä.
Vielä pitäisi pari samankaltaista askarrella, mutta voisin lisätä pienen kortin/pääsiäistoivotuksen mukaan.

Hyviä pyhiä toivottaa,




Pskis 315.


Pskarteluhaasteessa luonnostellaan ja tämä on samalla onnittelukortti veljentytölle:
O N N E A !
❤ ❤ ❤ 



keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Töttöröö!


Välillä inspiraatio on ihan hukassa ja välillä taas ideoita syntyy lennossa. Niin kävi tänään kun mietiskelin millaisia 'lahjoja' voisi antaa virpomisoksien sijaan. Pääsiäinen on yksi niistä juhlan ajoista, jolloin tulee käytyä sukulaisten luona ja samalla kertaa yleensä tulee myös vietyä jonkinlainen tuliainen, normaalisti se on ollut pikkunarsisseja ruukussa. Mutta jos keksisi jotakin muuta vaihteeksi, mitä se vaan sitten olisi...

Miten sinä muistat ystäviäsi tai sukulaisiasi pääsiäisenä?


Ajatusvirran mukana mieleeni tuli paperinen tötterö, joka sisältäisi makeisia. Tötterösta innostuneena päätinkin tehdä seinäkoristeita. Tötteröt saivat sisäänsä 'heinää', joka on tehty leikkaamalla kirjansivuista 1-2mm levyisiä suikaleita ja ne on sitten kääräisty pesän muotoon. Paperiheinien sekaan laitoin muovisen munan. 


Tötteröt kääräisin neliönmuotoisesta kuviopaperista teipin avulla, ja kyseinen teippi sopii myös tötteröiden kiinnittämiseen seinälle.


Paperillassa inspiroidutaan tällä kertaa kuviopapereista, tällä kertaa kuviot leikataan irti ja käytetään koristeena askarteluissa. Minä koristelin yhden tötterön kuviopaperista leikkaamallani vauva-aiheisella kuvalla. Kuva on leikattu Graphic 45 / Little Darlings Collection -arkista. 


Leikatun kuvion lisäksi käytin koristelussa pientä kakkupaperia ja hamppunarua.


Hempeät värit ja vaaleus näyttäisivät olevan nyt IN askarteluissani. Taitaa keväällä ja lisääntyvällä valkeudella olla osuutta asiaan.


Tästä se idea lähti - makeistötteröstä koristeeksi.
Kääräisin suklaamunan keväisen vihreään lautasliinaan (1. kerros) ja nyytti tötterön sisään. Lopuksi pääsiäisterveiset kylkeen.









tiistai 22. maaliskuuta 2016

Paketoi pääsiäinen!


...Ja vielä nämä pari, nyt en enää pussita pääsiäisnamuja, paaitsi ehkä huomenna vielä... Toivotaan, että trullit ovat ensi lauantaina liikkeellä niin saa antaa nämä namun täyteiset pussit heille 'palkaksi'.
Paperipussi on helppo tehdä melkein mistä tahansa paperista, vaikka tapetistakin. Katso ohje esimerkiksi täältä.


Pussin kokokin voi olla pieni tai suuri, tai siltä väliltä. Sen voi koristella halumallaan tavalla, pelkistetysti tai runsaasti. Tilanteen ja lahjansaajan mukaan. Itse tykkään tehdä kauniita paketteja, koska mielestäni kaunis paketti tuo lisäarvoa itse lahjalle, ja tuntuuhan se myös hyvältä, kun lahjan saadessaan näkee, että paketointiinkin on nähty vaivaa.

Alimmaisella työllä lähden mukaan (viimetipassa) Pskarteluhaasteeseen, jonka aiheena bingo. Oma rivini on KRAFT - VÄRITTÄMÄTÖN LEIMAKUVA - OMPELEITA.



sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen risukimppu



Kokeillaas tänä vuonna tällaista. Oksat löytyivät lenkin varrelta maasta makaamasta ja päätin tapani mukaan kerätä ne talteen. Osasta oksia kiepsuttelin pieniä kransseja, joista jossakin vaiheessa on tarkoitus tehdä jotakin. Isoimmat oksat kieroin rautalangalla yhteen ja kokosin ne tällaiseen "suppuun". Pistin kimpun veteen, katsellaan josko oksiin alkaisi tulla vihreyttä, olivat kuitenkin sen verran tuoreita. Ei kai pääsiäisoksien tarvitse aina olla pajunkissoja? En edes ole nähnyt missään pajunkissoja tälle kevättä.

Koristelun suhteen olen aina pitänyt langat tiukasti itselläni, en kai oikein kestä 'pientä kaaosta' tai sitä että joku koriste on väärässä paikassa. Tänä vuonna otin lunkisti ja annoin lasten osallistua koristeluun rennolla otteella. Oksien joukkoon asettuivat sulassa sovussa niin tiput kuin munatkin. Päätettiinpä laittaa pääsiäisen teemaan sopivia silkkikukkiakin joukkoon. Ja ihan hyvältähän tuo kokonaisuus näyttää! 

Keräsin lisäksi vanhoja, kuivia, omenapuun oksia ja laitoin maljakkoon. Tarkoitus oli koristella ne söpöillä pupukuvioisilla lemppari-munakoristeillani, mutta kävipäs niin etten löytänytkään niitä enää mistään! Äh. En keksi mihin hyvään jemmaan olen nekin laittanut.




Poika työn touhussa. Noita-akkakin löysi oman paikkansa risukimpusta. Ja huomatkaa tuo ylhäällä vasemmalla oleva tipu, sehän sopii tähän vallalla olevaan leijuva/kelluva kuppi -askarteluteemaan.

Mukavaa Pääsiäistä!



lauantai 19. maaliskuuta 2016

Rusettikranssi


Pääsiäiskranssi syntyy maalatusta koivunoksakranssista ja rusettinauhasta.


Kuvan rusetit on tehty mattapintaisesta tekstiilikuvastosta/-esitteestä ja rusetit on nidottu kiinni kuvioituun paketointinauhaan. Kieputtelin rusettinauhan maalatun kranssin ympärille ja lopuksi solmin nauhan päät rusetille. Kranssi on maalattu hempeänvaaleanpunaisella Country French -maalilla.





Huulipunan uusi elämä


Täyttyykö meikkilaukkusi lempparihuulipunien jämistä? Suosittelen kaivamaan nuo jämät irti huulipunahylsyistään ja sulattamaan ne. Sulatetun seoksen voi jähmettää uudelleen ja "valaa" sen uudelleen uuteen purkkiin. Tehtävään käy mikä tahansa pieni ja puhdas, ja mielellään kannellinen purkki, vaikka pääsiäismunan muovinen sisus, ylimääräinen piilolinssikotelo tai sitten voit uusiokäyttää vanhat ja puhdistetut kosmetiikkapurkit: tyhjä luomivärikotelo voisi olla aika passeli myös.
Sulattaminen tapahtuu kynttilän ja lusikan avulla.
Laita huulipunan palaset ruokalusikkaan ja pidä lusikkaa lähellä kynttilän liekkiä ja anna huulipunien sulaa. Kaada sulanut seos valitsemaasi purkkiin tai koteloon. Anna jähmettyä.

Samalla idealla voit käyttää uusiakin huulipunia ja luoda ihan omia sävyjä!
Seokseen voisi myös lisätä huulivoidetta, jos haluaa kevyemmän vaihtoehdon.

Niin ja P.S. älä käytä huonokuntoisia tai vanhoja punia!

Lisää ideoita löytyy Pinterestistä ja esim. tästä kirjasta.



Kirjansivuista pesäksi


Kirjasta pesäksi eli pientä ideaa pääsiäisaskarteluihin.
Nämä söpöset pikkupesät sopivat koristeeksi, somisteeksi ja vaikka pieneksi lahjaksi: muovimunan tilalle voi laittaa suklaamunan ja pesän munineen paketoida somaksi nyytiksi ja antaa virpojalle tai vähän isommallekin tuliaiseksi.


 Materiaalina tässä on kirjansivuja ja liimaa. Tarvitset siis kirjan, jossa on ohuehkot sivut.

* Leikkaa sivuista 1-2 mm levyisiä suikaleita pesän täytteeksi ja lisäksi tarvitset n. 5 mm levyisiä suikaleita sekä paperista (sivuista) pyöriteltyjä "nauhan"pätkiä. Nauhat syntyvät paperia rullaamalla ja rullan loppupää kannattaa liimata kiinni, jotta se ei purkaannu.

* Lisäksi tarvitset pienen kipon, esimerkiksi kahvikupin, muotiksi. Päällystä muotti muovikelmulla ja levitä sen jälkeen liimaa kelmutetun muotin päälle ja lado siihen 5mm paperisuikaleita limittäin ristiin, lisää liimaa tarvittaessa. Tämä suikaleristikko toimii tukirankana paperinauhalle. 
* Levitä runsaasti liimaa tukirangan päälle ja ala kieputtaa paperinauhaa muotin ympärille, pesän muotoon. Liimaa niin monta pätkää kuin on tarpeen. 

*Anna työn lopulta kuivua rauhassa ja lopuksi poista muovikelmu ja muotti.

* Täytä valmis pesä leikkaamillasi 1-2mm paperisuikaleilla ja lisää pesään munia, tipuja, pupusia, mitä vain haluat.




keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Vau mikä kakku!



Poika toivoi kovasti lentokonekakkua ja hänellä oli tarkka ohjekin antaa: 10 munaa ja 10 perunaa. Älä kysy mistä moinen, en tiedä minäkään. Poika siis 4,5v. eikä edes tykkää kakuista. Tai tykkää kermasta ja kakkupohjasta muttei täytekakusta, jossa kaikki on samassa.

Päätin kuitenkin tehdä kakun koska lapsi sitä niin kovasti toivoi. Saadaanhan me aikuiset sitten syödä se, kjeh kjeh. Hyväksytin kuitenkin kaikki raaka-ainevalinnat lapsella ja kinuski, omenahillo ja kerma olivat OK. Tekovaiheessa lapset innoissaan nuolivat taikinakulhoja ja kaikkea maisteltiin. Valmiista kakusta haluttiin pala "Mulle siipipala!", mutta ei sitä sitten kuitenkaan haluttu maistaa. Oli kuulemma liian iso pala, tai ei se omenahillo tuntunutkaan hyvältä, tai että täytteenä ois pitänyt olla vaan kermaa eikä kinuskiakaan olisi saanut olla. Noh, Puoltoistavee maistoi kuitenkin ja söi palansa. Ja eipä tarvinnut meidän aikuistenkaan pohtia mitä syötäisiin iltakahvin kanssa kun kaappi oli täynnä kakkua!



Kakku näytti tuolta kuin alakuvassa. Leikkaussuunnitelmaa tehtiin pitkään, etsittiin kaavaa ja mallia Pinterestistä tunti tolkulla ja lopulta leikkasin koneen muodon hatusta vetäen. Eikä tästä kakusta tämän enempää. Enempää en kehtaa esitellä.

Noista ylijäämäpaloista tuli se itse herkku!
Vähän kuin makoisia hampurilaisia - kakkupohjien väliin kermavaahtoa, omatekoista omenahilloa ja banaaniviipaleita pakkasesta. Päällimmäiseksi kunnon kerros kinuskia. Nams!

Lentsikkakakussa ei ollut banaania mutta sen sijaan raastettua tummaa suklaata.



Kakkupohja on perus-sokerikakkupohja, 4 munaa. Valkoisen sokerin sijaan käytin intiaanisokeria. Tumma sokeri antoi kakkuun hieman paahteisen tai toffeemaisen maun, ei paha. Kakkupohjan paistoin kaikkien sääntöjen mukaisesti ja oikein vielä voitelin ja korppujauhotin irtopohjavuoan, yleensä leikkaan vaan leivinpaperista sopivankokoisen ympyräisen ja vuoraan sillä irtopohjavuoan. Mikä siinä on, että nämä mun kakkupohjani eivät ikinä kohoa kunnolla? Tästäkin tuli aika lässähtänyt ja tiivis.

Kinuskin keitin samaisesta intiaanisokerista: 2 dl kuohukermaa ja 2 dl intiaanisokeria. En tiedä onko syy sokerissa vai missä mutta kinuski kiehahti nopeasti ja siitä tuli myös todella jämäkkää. Yleensä kun vaaleasta sokerista tekee niin kinuski on jopa liian juoksevaa.

Pian kakun syömisen jälkeen poika 4,5v. ehdotti, että tehtäisiinkö seuraavaksi linja-autokakku tai junakakku. En myöntynyt vielä mihinkään. Eihän sitä edes syö kukaan - paitsi minä ja mies. Ja ehkä minä vaan pysyn täällä katsojan roolissa ja ihastelen muiden kakuntekijöiden mahtavia toteutuksia ja pysyn itse vaan näissä minun juustokakuissani.

Mutta eikös se maku kuitenkin ole tärkein?
Sitähän minäkin.


tiistai 15. maaliskuuta 2016

Kännykkäpussi


Tästä piti tulla säilytystasku aterimille metsäretkiä varten, mutta kun niitä metsäretkiä tulee tehtyä niin kamalan harvoin niin sujautin lusikan sijaan taskuun kännykän. Sain mieheltä joululahjaksi uuden puhelimen kun vanha alkoi hajoilla ja tässä uudessa kun ei mitään suojaa näytölle ja näppäimille ole omasta takaa niin jotakin piti keksiä ja tämä huopainen tasku on juuri sopiva siihen tehtävään. Nyt pysyy puhelin turvassa laukussa, eikä tarvi pelätä näytön naarmuuntumista.

Retkistä puheenollen. Nautin luonnossa olemisesta ja mieluusti retkeilisin enemmänkin mutta jotenkin se lähteminen vaan on niin työlästä, tai sitten se oleminen ja tekemisen keksiminen tuolle pienemmälle lapselle, metsä maastona on vielä hieman vaikeakulkuista hänelle, varsinkin talvella kun on paksut ulkovaatteet ja kengät. Kesällä on helpompaa mutta silloin on sitten muut jutut haasteena kuten ötökät ja hyttyset. Viime kesänä oltiin nuotiolla makkaranpaistossa ja mustikoita kerätessä tyttö ammuttiin täyteen hyttysenpistoja ja seuraavana päivänä iski päälle sitten kova kuume. Kurjaa.
Voisihan sitä tietysti makkaraa paistaa muuallakin kuin metsässä, tässä lähellä on matkailupuutarha missä on valmiudet nuotiontekoon. Sinne täytyy ensi kesänä mennä eväiden kera.

Tasku on tehty kierrätyshuovasta. Leikkasin noin 9 x 30 cm kokoisen soiron ja ompelin sivut ompelukoneella suoralla tikillä. Materiaalina tämä on kivaa kun ei tarvitse huolitella, senkus vain leikkaa ja ompelee. Ennen ompelua painoin silkkipainon avulla huopaan oman lintukuosini. 
Painamisessa käytin Emotuotannon valkeaa helmiäispastaa. 
Vinkki! Valotetun seulan sijaan painamisessa voi käyttää apuna esimerkiksi kontaktimuovista leikattua sabluunaa tai käyttää valmiita leimasimia.


Bounty - my style


Olen kookoksen ystävä, en kylläkään aina ole ollut mutta jossakin vaiheessa testailin sen makua ja opin tykkäämään siitä. Nykyisin kookosta tulee käytettyä monessa muodossa, ihonhoidosta ruoanlaittoon. 
Tässä taannoin kokeilin ostaa ensimmäistä kertaa kokonaisen kookospähkinän ja sain sen jopa aukikin. Netistä katselin ohjeita ja itse voi tehdä näköjään vaikka mitä: kookosmaitoa, kookoskermaa, kookosöljyä ja kookoshiutaleita. Minä jauhoin kookoslihan hiutaleiksi ja tein siitä DIY-version Bounty-suklaasta. Kerman ostin kuitenkin valmiina.


 Oma versioni ohjeesta on kutakuinkin tällainen:

200 g kookoskermaa (jääkaappikylmän kookosmaidon se kiinteä osa)
200 g tuoreita, itsejauhettuja kookoshiutaleita
2-3 rkl kookosöljyä
1 rkl vaniljasokeria
maun mukaan kanelia

Kuorrutteena 100 g tummaa suklaata sulatettuna.

Laitoin kookosmassan tuorekelmulla vuorattuun pieneen tarjottimeen, jokin vuokakin käy mutta itse käytin sitä mikä oli helpoiten saatavilla. Sen jälkeen tarjotin pakkaseen, jotta massa jähmettyy. Lopuksi levitin tai valutin sulan suklaan jähmettyneen kookosmassan päälle. 


Tämä herkku kannattaa säilyttää pakastimessa koska sen rakenne muuttuu jääkaapissa, ei siis pysy jämäkkänä ilman pakkasta. 
Kannattaa muuten vertailla ja kokeilla eri kookoskermoja, niissä on paljon eroja. Eniten eroavaisuuksia on maussa, osa maistuu ainakin omassa suussani lähes saippuaisilta ja ehkä jopa homeiselta, en tiedä miksi. Osan maku taas on miellyttävä ja täyteläinen, näistä voisin mainita ainakin Santa Marian kookosmaidon (semmoinen violetti purkki: pahvia tai tölkki).