keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Kehon muokkausta hellävaraisesti Tens-laitteen avulla


Voiko vatsalihaksia kiinteyttää hellan ääressä tai kirjaa lukiessa? No tietysti voi. Niin minäkin teen. Olen koko viikon "jumpannut" ilman hikikarpaloita ja tuskanhikeä. Perinteinen jumppaaminen ei oikein koskaan ole tuntunut mieluisalta, mutta olen kuitenkin kokeillut kaikenlaista vuosien saatossa. Vatsan ympäristö ja reidet ovat vaihtaneet kokoa mm. ehkäisyn myötä tulleiden lisäkilojen takia. Niihin kiloihin ei juuri mikään kehon muokkaus ole toiminut, ainoastaan imetys vei mukanaan kiloja raskauskilojen lisäksi mutta siitä keinosta ei ole hyötyä pidemmän päälle. Viime aikojen vaikeudet ja haasteet ovat osaltaan vieneet motivaatiota ja voimia kehon muokkaamiselta. 

Olin siis enemmän kuin innoissani ja kiitollinen, että pääsin yhteistyön kautta testaamaan Perfect BEAUTY laitetta. Tällä tenslaitteella voidaan muokata ja kiinteyttää kehoa sekä vähentää ryppyjä kasvoista. Perfect Beauty on tehokas lihasstimulaattori, jota käytetään kehon kiinteytykseen ja muotoiluun sekä ryppyjen ja selluliitin vähentämiseen. Kasvoja hoidettaessa laitteella tehty hoito kohottaa ja/tai kiinteyttää kasvojen kudoksia, mikä parantaa kasvojen lihasten kiinteyttä ja vähentää ikääntymisen merkkejä. Lisäksi laite auttaa vähentämään tai poistamaan ”appelsiininkuorivaikutelmaa” eli selluliittia ihon pinnassa.

Laitteeseen on asennettu kahdeksan hoito-ohjelmaa jokaiselle kehon alueelle: kasvoille, vatsalihaksille, pakaroille & lanteille, reisille, rinnoille, käsivarsille ja pohkeille. 

Perfect Beauty laitteen toiminta perustuu hellävaraiseen EMS-sähköhoitoon. Laite lähettää kahden tai neljän itsestään kiinnittyvän elektrodin avulla hoidettaviin lihaksiin pieniä, impulsseja, jotka muistuttavat kehon omia hermoimpulsseja. Hoidon tavoitteena on kiinteyttää kehoa ja säilyttää nuorekas vaikutelma.

Laitteen mukana tulee selkeä ohjekirja, mutta aloittaminen tuntui silti vaikealta, lähinnä sen takia etten uskaltanut aloittaa kun en tiennyt mitä on tiedossa. Hoito-ohjelmat on selkeästi ja yksityiskohtaisesti kuvattu, mm. mistä mikäkin hoito koostuu ja miten pitkään mikäkin vaihe kestää. Ihan aluksi ennen hoidon aloitusta pitää siis päättää hoito-ohjelma, ja sen jälkeen suunnitella miten asetella elektrodit keholle. Tämäkin tuntui haastavalta aluksi, että miten löytää se oikea kohta. Ohjeissa läppien asettelupaikat on kuvattu kuvin ja niistä saakin osviittaa. Lopullinen oikea paikka löytyy ehkä parhaiten testaamalla ja vaihtelemalla läppien eli elektrodien paikkaa keholla tuntemusten perusteella. Hoidettaessa keholle asetetaan 4 läppää, kaksi kummallekin puolelle kehoa, plus- ja miinusmerkkiset. Laitteen tehoa voi säätää asteikolla 1-90. Ohjekirjassa kerrotaan tarkemmin mikä voimakkuus sopii mihinkin tarkoitukseen. 

Kuluneen viikon kokeilujakson aikana olen hoitanut pääsääntöisesti päivittäin sekä vatsaa että reisiä, ja vatsaa ja rintalihaksia. Kertaalleen olen kokeillut myös hoitaa käsivarsia. Hoitoa tulisi aluksi tehdä noin joka toinen päivä mutta itse olen tehnyt hoitoja päivittäin, vaihdellen aina hoidettavia paikkoja. Vatsan ja reisien alue on kuitenkin se tärkein mitä haluan hoitaa. Hoito tuntuu aluksi pistelynä ja väreilynä ja kunnes voimakkuutta suurentaa alkaa tuntua myös lihasten aktivoitumista mm. kiristymisen ja jännittymisen tunteina. Oikean voimakkuuden löytyminenkin vie aikaa ja oikean arvon löytyminen löytyy kokeilemalla. Keho tottuu melko nopeasti hoidon tuntemuksiin ja silloin voimakkuutta voi säätää halutessaan isommaksi. Hyvien tulosten saavuttamiseksi hoitojakson pituus tulee olla noin 4-6 viikkoa. Kannattaa myös muistaa, että hoitojen ohella pitää huolta itsestään mm. syömällä terveellisesti ja liikkumalla riittävästi, pelkkä hoito ja yhtäaikainen mässäily ei tuota haluttuja tuloksia. Tämän viikon jälkeen voin sanoa jo, että ainakin ryhti tuntuu parantuneen ja erityisesti rintalihasten kohdalla tuntuu muutoksia.

Pakkauksen mukana tulee elektrodipaketit kasvoille ja vartalolle, ja yksi setti kestää noin 12-20 käyttökertaa joka käytössä kestää suurinpiirtein viikon verran. Läppien pintaa voi tarvittaessa kostuttaa vedellä ja parantaa siten niiden tarttuvuutta ihoon mutta ajan kanssa ne menettävät silti tarttuvuutensa. Omanikin alkavat jo olla loppusuoralla ja lisää täytyy tilata. Neljän kpl paketti maksaa  10,90e. Laitteen hinta on noin 130e. Eli jos haluttu lopputulos saavutetaan tällä tavalla niin tuo on lopulta aika pieni hinta kehonkuvan paranemisesta. Mutta tosiaan elektrodipaketteja kannattaa varata tarpeeksi, jotta niitä on tarpeeksi hoitojakson ajalle. 

Kirjoittelen kuulumisia aina välillä, että onko muutoksia kehossa - ja mielessä - tapahtunut. 



Kaupallinen yhteistyö 
Kivunlievitystä ilman lääkkeitä - Tenslaite.fi


tiistai 30. lokakuuta 2018

Sinimusta juustokakku Halloweeniksi


Lakritsaa, lakua, lakritsia...eikä saa unohtaa salmiakkia! Mistä jäävätkään paitsi he joilla ei ole näitä mustia herkkuja saatavilla. Onneksi en kuulu heihin. Rakastan salmiakkia ja lakritsia, mieluiten yhdessä. Salmiakkia jauheena, toffeen kera, notkeaa, taipuisaa, sitkeän pehmeää lakritsia..mmm. Nam.


Yllättävän hyvin nämä mustat herkut sopivat yhteen myös suklaan kanssa, varsinkin juustokakuissa. Juustokakku. Outo mielleyhtymä tulee kyllä tuosta sanasta, ikäänkuin kakku tehtäisiin suklaalla kuorrutetusta emmentaalista. No joo mutta kaikki tiedämme kuitenkin mistä juustokakuissa on kyse. Tuorejuustoa, kermaa ja makuja. 

Juustokakuista on tullut bravuurini. Niitä on ihan varmasti tarjolla missä tahansa juhlissa. Valion sivuilta löysin kerran erään suklaajuustokakun ohjeen ja se on jäänyt yhdeksi käytetyimmistä resepteistä. Tosin olen muokannut sitä monella tavalla ja alkuperäisestä ohjeesta ei ole enää käytössä kuin runko. Sokerin poistin heti kättelyssä koska se on ihan turha lisä jos resepti sisältää suklaata. 



Värien ja makujen suhteen suosin aitoutta mahdollisimman paljon. Sinisiä herkkuja kohtaan olen tuntenut vetoa jo pienestä pitäen mutta ajan kuluessa olen oppinut, että siniset elintarvikevärit saattavat olla vaarallisia tai ainakin kyseenalaisia ja siksi olenkin aikuisvuoteni etsinyt tapaa saada sinistä väriä ruokaan ja leivontaan jollakin turvallisemmalla tavalla. Olen keittänyt punakaalista sinisiä liemiä ja etsinyt kissojen ja koirien kanssa kaupoista eksoottisia hedelmiä ja kasviksia, mutta sininen sävy on jäänyt haaveeksi. Kunnes sitten Instagramin ihmeellisessä maailmassa levisi kulovalkean lailla sateenkaarenväriset superfoodit. Annoin itseni ymmärtää, että niiden täytyy olla turvallisia ja terveellisiä käyttää. Esiin nousivat mm. sinihernejauhe ja sininen spirulina. Kumpaakin oli tietysti ihan kamalan vaikea löytää yhtään mistään, ainakaan Suomesta. Huutelin ja kyselin joka paikasta, että onko valikoimissanne saatavissa tällaisia tuotteita mutta vieraita olivat muillekin. Kunnes sitten yllättäen sain tietää, että sinihernettä voi saada Teekauppa Veiströmiltä ja sain kuin sainkin pussillisen tätä ihanaa sinistä jauhetta, joka on muuten todella terveellistä! Olin onnessani ja värjäsin heti lätyt, pirtelöt, jäätelöt ja tuorepuurot kauniin sinisiksi. 

Yhteistyön merkeissä sain Ruohonjuurelta Rawnice-uutuuksia, joiden mukana oli myös aktiivihiilijauhetta. Ajattelin ensin, että mitäs minä nyt tällä teen mutta yllätys yllätys, siitä tulikin yksi minun lemppareista! Mustaakin mustemmat herkut olivatkin huvittavan hurmaavia ja löysin kokoajan uusia kohteita tälle mustalle tomulle (joka käy muuten myös vaikka hampaiden valkaisuun mikä taas luo hyvän tekosyyn herkutteluun).

Halloweenia ajatellen mustat herkut kuuluvat asiaan, ja jos niiden tekeminen on näin helppoa niin sitten on paras toimia. Tämän kaksivärisen kakun makuina ovat valkosuklaa ja aito lakritsijauhe. Pohjasta löytyy perinteisten digestivekeksien lisäksi myös mantelimassaa ja näkkäriä. Jep, näkkäriä.



Mustasininen juustokakku


Pohja
150 g mantelimassaa
4-5 digestivekeksiä
1 näkkäri
20 g voita
ripaus merisuolaa

Sekoita pohjan ainekset monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi ja taputtele irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Korkeamman kakun saat kun käytät 15 cm vuokaa.
Laita pohja jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Täyte
2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
200 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g valkosuklaata sulatettuna
3 liivatelehteä + 1 rkl kuumaa vettä

Valmista täyte vaahdottamalla kerma ja lisäämällä joukkoon tuorejuusto, suklaasula ja liotetut liivatelehdet. Lisää täytteeseen 2 tl sinihernejauhetta ja sekoita tasaiseksi. Kumoa puolet täytteestä kakkuvuokaan ja lisää loppuun täytteeseen 1 tl aktiivihiilijauhetta ja 2 tl aitoa lakritsijauhetta sekä kourallinen Halvan Vanhan ajan lakuja hienonnettuna. Kumoa musta täyte sinisen täytteen päälle ja peitä vuoka muovikelmulla ja laita kakku hyytymään jääkaappiin mielellään yön yli. 

Koristele kakku lakritsimakeisilla ja strösseleillä. 

Ehkä ihmettelet miksi pohjaan tulee näkkäriä. Se on siinä antamassa makua ja vivahteisuutta pohjaan, mantelimassa on imelähkön makeaa joten se tarvitsee rinnalleen suolaisuutta ja särmää. 


Mitä sinä aiot leipoa Halloweenin kunniaksi?


Makeiset saatu tuotenäytteinä Halvalta.







Ja vielä pari karkkirasiaa lisää


Karkkirasioita miettiessäni ja askartelupöydän äärellä puuhastellessani nämä syntyivät vähän kuin vahingossa. Toisiaan ajattelen liian monimutkaisesti vaikka meuhkaankin aina yksinkertaisuuden puolesta. Joskus vain yksinkertaiseen lopputulokseen on pitänyt kulkea pitemmän reitin kautta.

Tein samalla tyylillä huovasta adventtikalenterin ja nyt materiaalina on jämäkkä paperi. Suorakaiteen muotoinen paperi taitetaan kahtia ja avonainen sivu teipataan kiinni. Jos käytät washiteippejä niin kannattaa valita sellainen, joka pysyy tiukasti kiinni.  Tämän kaksinkertaisen kappaleen toinen pää suljetaan joko teipillä, liimalla tai niiteillä. Sitten vain makeiset tai muut aarteet sisään ja suu aukko kiinni, mutta nyt vastakkaisessa suunnassa kuin pohja, jotta saat aikaan tetramaisen muodon. Helppoa ja nopeaa!



Pääkallomakeiset, lakunapit ja laku- ja vadelmatoukat Halva.
Paperit ja nauhat Angela.fi
muut tuotteet omista varastoista.


Halloweenista viehättynyt puuhastelija.

Taittele helpot karkkirasiat paperista


Halloween saapuu ja lapset ovat innoissaan. Ja äitikin ainakin vähän. Tykkään tehdä koristeita ja koristella kotia teemoittain. Jotkut koristeet pysyvät läpi vuoden paikoillaan ja osa vaihtuu. Kurpitsat, hämähäkinseitit ja lepakot ovat vallanneet keittiömme. Koko kotia en silti viitsi täyttää somistein koska sitten yleisilmeestä tulee helposti liian sekava.

Koristeiden lisäksi on kiva ideoida karkkirasioita 'Trick or treat'-hengessä. Suomessa ei vielä sitä kulttuuria ole, että kierreltäisiin ovelta ovelle karkkeja kerjäämässä mutta omille lapsille on mukava tehdä pieniä yllätyksiä etsittäväksi. 

Viehätyn yksinkertaisista asioista, sellaisista jotka on vaivaton valmistaa ja joissa silti yhdistyy hyvä idea, näpsäkkä ilme ja jokin juju. Kaiken ei aina tarvitse olla niin monimutkaista, elämä itsessään on sitä joten muiden siinä ympärillä ei tarvitsisi olla. 


Nämä origamitekniikalla taitellut laatikot tai boxit valmistuvat todella helposti. Aloitusmuotona on neliö, joka taitellaan laatikon muotoon. Tässä ei tarvita liimaa, teippiä eikä juuri saksiakaan. 

Paperiksi sopii ihan perus tulostuspaperikin mutta vahvemmasta tulee jämäkämpi. Paperin voi kuvioida etukäteen tai koristella valmiin laatikon. Suosittelen tekemään taitokset ensin ja tekemään koristelut sitten, siten hahmottaa parhaiten, että mihin kohtaan koristeet, leimailut ja muut kannattaa asettaa etteivät ne jää piiloon meneviin kohtiin.

Käytin näissä MarianneDesignin paperikkoja (Weathered Wood ja Eternity). Toiseen paperiin leimailin mustalla musteella kärpäsen tai mehiläisen kuvia. Kiepsautin laatikoiden ympärille satiininauhat ja koristeeksi laitoin leimatut tagit ja stanssatut linnut (MarianneDesign).



Nämä boxit ovat aika pieniä, joten sisään ei mahdu suurta määrää makeisia. Yksittäin pakatut makeiset ovat parhaimpia koska eivät sotke tai sotkeennu toisiinsa. Minä laitoin näihin pääkallomakeisia ja lakutoukkia, jotka löytyvät Halvan valikoimista.

Näiden laatikoiden teko onnistuu myös lasten kanssa, ainakin jo ekaluokkalaiselta luonnistuu tällaiset taittelutyöt. Näitä on sitten kiva yhdessä askarrella. Samaa mallia olen käyttänyt myös joulukoristeissa.

Psst. katso myös nämä helpot karkkitetrat!

Kammottavan makoisaa Halloweenia! 




Paperit, stanssit ja nauhat Angela.fi






maanantai 29. lokakuuta 2018

Kahden aineen lakufudge

On varmaan tullut selväksi, että rakastan lakritsaa, yhtenä monien joukossa. Viimeksi kaupassa käydessäni ostin testimielessä lakufudgea ja ihastuin. Olen aina ollut vähän epäileväinen fudgen suhteen, se ei ole ollut ykkösvalinta makeisostoksissa. Oletin, että fudge on rakenteeltaan helposti murenevaa ja kovaa mutta ainakin tämä maistamani oli kivan pehmeää ja kevyesti sitkeää. 

Fudgepaketti tyhjeni nopeasti ja löysin itseni pohtimasta reseptiä niiden tekemiseen itse. Etsin ohjetta myös netistä ja kirjoistani mutta sitä hyvältä kuulostavaa ohjetta ei vain tuntunut löytyvän. Monissa sokeria tuli sekä sokerina, että monenlaisena siirappina ja jotenkin se sokerin suuri määrä ei vain houkutellut. Sitten ajattelin vain kokeilla, että tulee mitä tulee. Sain Halvalta tuotenäytteinä kasan salmiakkia ja lakritsia ja ajattelin kokeilla josko niistä saisin jotakin aikaiseksi. Jääkaapissa nökötti myös kermapurkki, joka vaati käyttöä.


Tämä todella helppo fudge syntyy vain kahdesta raaka-aineesta: kuohukermasta ja lakuista. Makeisten tekeminen makeisista on aina tuntunut jotenkin omituiselta mutta koska sitä tehdään melko paljon niin olen yrittänyt opetella eroon tästä rajoittavasta ajatuksestani.

Suolainen lakufudge syntyy siis näin:

Laita kattilaan 2 dl kuohukermaa ja 2 pieneksi pilkottua lakumattoa (HALVA, salmiakki ja lakritsi).
Kiehauta seos ja sekoittele kokoajan. Pidä kattilaa koko ajan silmällä sillä massa jämähtää helposti pohjaan kiinni. Sekoita seosta kunnes lakupalat alkavat sulaa ja pehmetä. Jätin oman massani sen verran karkeaksi että osa lakupaloista jäi näkyviin mutta niiden koostumus on kuitenkin niin pehmeä ettei se haittaa fudgessa lainkaan. Massasta ei tullut näin mustaa yksikseen vaan lisäsin massan joukkoon 1/2 tl aktiivihiilijauhetta ja makua korostin ripauksella merisuolaa ja lusikallisella siirappia.


Kumoa valmis fudgemassa leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan ja koristele halutessasi pinta lakuilla, strösseleillä ja kookoshiutaleilla. Laita fudge jähmettymään joko jääkaappiin tai pakastimeen kunnes koostumus tiivistyy ja jähmettyy. Säilytä valmista fudgea viileässä.


Itsetehdyt makeiset on myös kiva lahja ja muistaminen. Pakkaa makeiset itsetehtyihin rasioihin tai pussukoihin. Jos annat fudgea lahjaksi, kannattaa se kääriä leivinpaperiin ennen pakettiin laittamista.







Makeiset saatu tuotenäytteinä Halvalta.
Koristerasioiden materiaalit Angela.fi

perjantai 26. lokakuuta 2018

Rentouttavaa raaputtelua


Hupsista vaan. Niin nopeaan meni aika tämän kirjan parissa. Yhtäkkiä huomasin, että suurinpiirtein kaikki 1000 siirtokuvaa on tullut raaputettua kirjan sivuille. Huh! Ihan kaikkia en laittanut kun loppui tila kesken. Ja joo, halusin pari siirtokuvaa säästää muihin projekteihini.

Talven suloisimmat siirtokuvat on kirja, jossa on hurmaavan suloisia ja koristeellisia jouluaiheisia kuvia, joita saa koristella lisää kirjan mukana tulevilla siirtokuvilla. Kirjasta löytyy reilu kymmenen erilaista aukeamaa, jotka koostuvat värityskuvasta ja saman aiheen värikuvasta johon siirtokuvat on tarkoitettu raaputeltaviksi. Raaputteluun käy apuvälineeksi vaikka lyijy- tai kuulakärkikynä, itse tosin käytin minikokoista talttapäistä ruuvimeisseliä. 

Nyt tosiaan kun raapustelut on raapusteltu voisin palata värityskuvien kimppuun. Ne voi väritellä haluamallaan tavalla, itse ajattelin kokeilla vesiliukoisia puuvärejä.

Ainoa ongelma siirtokuvien kanssa on se, että ne jäävät helposti kiinni vääriin paikkoihin. Raaputtaessasi yhtä kuvaa kiinni paikoilleen niin viereiset kuvat saattavat takertua vääriin paikkoihin, osan saa poistettua, osa jää tällaisen perfektikon silmää häiritsemään, ja on sääli jos ihanat siirtokuvat menevät pilalle eikä niitä pysty enää käyttämään. Parilta oravalta lähti nimittäin vatsa ja yhdeltä hiihtelijältä pää. Mutta kai minä kestän nämä menetykset, on kirja kuitenkin sen verran koukuttava. 
Raaputtelu on rentouttavaa ja rauhoittavaa ja ympärillä oleva hälinäkin toisinaan katoaa kokonaan häiritsemästä. Jes!

Hyvää joulumieltä, ihan muuten vain ja tietysti tämän kirjankin välityksellä.


Talven suloisimmat siirtokuvat



lauantai 13. lokakuuta 2018

Adventtikalenteri lapsille huovasta


Joulukuu lähenee. Nyt on siis hyvä aika aloittaa puuhastelut joulua ja joulukuuta ajatellen - lahjat, koristeet, somisteet, ja leivontajuttujen ideointi. Vielä ei ihan viitsi torttuja tai pipareita leipoa, ainakaan jos jouluksi niitä ajattelee. Jos nyt leipoisin ne olisi huomenna jo syöty.

Minulla on jatkuvasti luomiseen liittyvää intoa ja turhautumista. Halu tehdä itse on suuri mutta toisinaan joko ideoita on liikaa tai sitten niitä ei ole lainkaan. Kuluneella viikolla olen tehnyt useamman muistilapun joihin olen kerännyt ideoita omasta päästä ja maailmalta. Osa ideoista on lakastunut ja osa on päässyt "tuotantoon" asti. Se on aina yhtä mukavaa kun päässä oleva idea muotoutuu tuotteeksi joka vieläpä näyttää omasta mielestä hyvältä.

Sain ison paketin jouluisia askartelumateriaaleja, ja mukana oli mm. huopaa, nauhoja ja helmiä. Päässäni alkoi kova raksutus ja ideoiden etsintä. Syntyi idea huopaisista pussukoista ja sitä kautta ajatus joulukalenterista. Mutta koska aikaa ja materiaalia oli rajallisesti päätin tehdä adventtikalenterin. 4 pussukkaa valmistuu huomattavasti nopeammin ja kivuttomammin kuin 24. 

Adventtikalenteri lapsille. Me aikuiset useimmiten kaasuttelemme laput silmillä adventtien yli ja vasta jälkeenpäin huomaamme, että ai nytkö on jo neljäs adventti. Lapset taas tykkäävät yllätyksistä ja aarteenetsinnästä (no kyllä aikuisetkin näistä tykkäävät), ja heille kaikkea kivaa on mukava järjestää. Meillä on ollut niin kamala ja rankka vuosi, että pakko yrittää luoda lapsille edes jotakin pientä ylimääräistä. 

Olen sellainen go with a flow tyyppi monessa asiassa, eli en aina alussa tiedä mitä lopputuloksesta tulee. Sanonta "kun itse tekee, saa mitä tulee" on sekä hauska että minulle sopiva. Työ lähti huovan leikkaamisesta ja ompelemisesta, satiininauhojen kiinnityksestä ja pussukoiden koristelusta huopakoristeilla, -numeroilla ja puuhelmillä. Stanssasin omista huovistani numeroita ja muita koristeita. 

Saamissani askartelumateriaaleissa oli runsaasti erilaisia helmiä, kulkusia ja nauhoja ja niistä syntyi sitten lisää koristeita kalenteriin. Aluksi ajattelin käyttää kalenterin runkona luonnosta haettua sopivan vahvaa oksaa mutta sitten eksyin jostakin syystä vaatekaapille ja löysin hieman kuluneen valkoisen puuhenkarin ja ajattelin, että tämä se on!

Henkarille ei tarvinnut tehdä mitään vaan se oli juuri sopiva tyyliltään ja malliltaan adventtikalenterin rungoksi. Kiepsautin pussukat nauhastaan kiinni henkariin ja kiepsautin loput nauhat ja koristeet henkarin ympärille. 

Nyt täytyy vielä miettiä mitä pussukoihin laittaisin sisällöksi..tikkarin, suklaata, tarroja vai legoja? Vai jotain ihan muuta. 

Pussukat on tehty ompelemalla huovasta noin 6 cm leveää putkea. Leikkasin putkesta n. 10 cm pituisia kappaleita joiden alareunan ompelin siksaksilla kiinni, yläreuna ommellaan kiinni vastakkaisessa suunnassa eli siten, että saadaan aikaan ns. tetran mallisia pussukoita. Käyttämäni huopa on niin paksua ettei ompelusaumaa kannata kääntää piiloon. Mieluummin kannattaa käyttää koristetikkauksia ja hauskanvärisiä lankoja, jotta saumasta tulee kiva yksityiskohta. Pussukan yhteen sivuun leikataan viilto, josta herkut ja muut voidaan pussiin helposti laittaa ja josta ne saa myös pois.

Askartelumateriaalit Angela.fi






torstai 11. lokakuuta 2018

Puutarha ja minä - symbioosissa

Syksy saapui kuin varkain ja vei mukanaan muistot kesästä. Oikeastaan en juurikaan edes muista koko kesää. Tiedän kyllä sen olleen lämpimin ja säiden puolesta ihanin kesä vuosikausiin. Juuri sellainen kesä, jota aina on toivonut - paljon aurinkoa ja lämpöä, vähän sadetta ja viileyttä. Voisi ajatella, että kesä tuli kuin tilauksesta, vuosien tilauksesta, mutta ihan väärään saumaan. Tai siltä ainakin monesti tuntui. Kevät toi mukanaan ikuisen talven - sieluuni ja sydämeeni. En olisi kaivannut kaunista kesää, mutta ehkä se tuli kuitenkin tarpeeseen. Ehkä lämpö hoiti silti sieluani, ja antoi voimaa seuraavaan hetkeen. 

Aika tuntuu kuluneen kuin aikakapselissa, jäätiköt vaihtuivat hellepäiviin ja hellepäivät kellastuneisiin lehtiin ja minusta tuntuu kuin aikaa olisi kulunut vain muutaman päivän verran.

Vaikka olenkin elänyt kuplassa, sumussa, omissa maailmoissani, olen silti saanut jotakin aikaiseksi. Ihme. Puutarhanhoito on antanut voimaa ja samalla kun minä olen hoitanut puutarhaa on puutarha hoitanut minua.

On ollut ihanaa työntää kädet multaan, istuttaa kukkia, kylvää siemeniä. Esikasvattaa taimia ja katsoa mitä aika niille tekee, mitä mistäkin kasvaa. Keväällä kasattuun kasvihuoneeseen istutin kasvattamiani taimia: tomaattia, myskikurpitsaa ja äidiltä saatuja chilejä. Ne jäivätkin viimeisiksi.

Myskikurpitsan kasvua seurasin innolla mutta myös turhautuneena kun satoa ei kuulunut. Kukkia ja lehtiä tuli vaikka millä mitalla ja loppukesällä kasvihuoneen ovea ei saanut enää kiinni kun vahvana versovat kurpitsan köynnökset ryöppysivät valtoimenaan kasvihuoneesta ulos. Hauskoja nuo kurpitsan rönsyt kun sukelsivat kaikkialle, sinne jäivät sekaan niin kastelukannut kuin lyhdyt ja puutarhatuolit.

Syyskuun lopussa siivosin melkein itku kurkussa viilentyneestä kasvihuoneesta chilit, tomaatit ja kurpitsat kompostiin. Tomaatti- ja chilisadon otin talteen ja kurpitsoista otin kukkia ja lehtiä pakkaseen, itse kurpitsaa ei työn tulos tuottanut. Pari pientä kurpitsan alkua tosin pilkisti viime metreillä rönsyistä mutta eivät raukat ehtineet kasvaa ja kypsyä vaan nuupahtivat itsekseen pois. 

Keväällä ajattelin, että kasvihuoneesta tulisi kasvien asuinsijan lisäksi minulle paikka olla ja hiljentyä mutta kesän kuluessa huomasin, ettei sinne sekaan minua mahdu. Kurpitsa versosi rönsyjään kaikkialle ja tomaatit yrittivät katosta läpi ulos. Keväällä kasvihuoneeseen laittamani valonauhat jäivät kasvien taakse ja istumiseen tarkoitettu penkki peittyi kukkaruukuista.

Ajattelin, että kun syksy koittaa kokeilen uudelleen, että saan kasvihuoneesta oleilupaikan syksyksi ja talveksi. Mutta näyttääpä jälleen menneen mönkään ajatukseni. Vaikka kasvihuone onkin nyt siivottu talviteloilleen niin tila on yhtä lailla kortilla nyt kuin kesällä. Kastelukannut, vesisäiliöt, patsaat ja tyhjät ruukut täyttävät kasvihuoneen kiitettävästi. Eikä toisaalta maan tuoksuinen kostea tila ole se otollisin vaihtoehto teen nauttimiseen.

Nyt odotellaan sitten vain sitä talven tuloa, minä ja kasvihuone. Kummankaan selviytymisestä ei ole tietoa mutta varautumisella ja suojautumisella voidaan kuulemma parantaa selviytymismahdollisuuksia. Kasvihuoneen katolta täytyy pudottaa mahdolliset lumet ettei kattopaneelit vahingoitu. Muutoin sitten vain seuraillaan tilannetta, että mitä milloinkin tapahtuu.

Radiossa lupailivat intiaanikesää, säät lämpenee ja muutaman päivän ajan on aurinkoista ja yli 15 astetta lämmintä. Nyt se tuntuu jo lohdulliselta, se lämpö. Normaalisti tykkään kyllä syksystäkin, tähtikirkkaista öistä ja ruskan väreistä, kynttilöistä. 

Syysiloa!




Yhteistyössä Preeco.fi / kasvihuoneet



Makuuhuoneen uusi ilme - ihanan roosat pellavaverhot +alekoodi


Jaksan yhä vaan ihastella makuuhuoneen seinien väriä. Sävy on nimeltään Lumo, ja lumoava se toden totta on. Sävy muuttuu vuorokauden mukaan ja aamulla se on minusta kauneimmillaan. Utuinen ja harmahtavan lila. Mattapinta antaa oman lisänsä sävyyn.

Parin vuoden aikana jolloin ollaan täällä asuttu on makkarissa ollut vain parit eri verhot. Aluksi ikkunassa oli valkeat kuviopintaiset taftiverhot, jotka kiiltonsa takia ei koskaan oikein tuntuneet sopivilta makuuhuoneen väreihin. Sitten sain anopilta vanhantyyliset ohuehkot omenankukkakuvioiset verhot, jotka yllättäen sopivatkin kuin nenä päähän ja ne viipyivät ikkunassa toista vuotta. Mietin kyllä toisinaan, että ehkä jotakin vaihtelua voisi harkita kunhan sopiva kangas vain löytyisi. 

Vuosia sitten kun opiskelin tekstiiliartesaaniksi valitsin lopputyöni aiheeksi Intian, työn nimi oli tarkemmin Intian unelmia ja se koostui intiahenkisistä painokuoseista ja väreistä - värjätyistä ja painetuista verhoista, liinavaatteista ja koristetynyistä. Yläkoulussa tein kympin esseen kotitaloustunnilla Intian ruokakulttuurista. Ei siis ihme, että nyt valitsin makuuhuoneeseen intiahenkiset verhot. Kotimaisen Myllymuksujen kangasvalikoima on tunnettu trikoista ja muista - erityisesti lapsille suunnatuista - vaatekankaista mutta löytyy heidän valikoimistaan myös sisustus- ja verhokankaita. Sieltä löysin tämän ihanan kuultavan pellavakankaan johon on painettu herkkä intialaistyylinen kuosi. Sundar-kuosi on 100% pellavaa ja värivaihtoehtoja löytyy viisi. Pinkki, tai roosa, ei ehkä ollut itselleni tyypillisin vaihtoehto mutta olemassaolevista vaihtoehdoista se oli kuitenkin paras. Kankaan sävy on hillitty ja kuosi on herkkä, joten isonakaan pintana kangas ei ole hallitseva tai päällekäyvä.

Pellavaa on helppo käsitellä ja työstää. Ompelu sujuu kuin leikiten. Ainoa kinkkinen puoli on kankaan leikkaaminen, pellavaa kun ei oikein voi repiä kuten vaikka puuvillakangasta. 
Asettelin kankaan lattialle ja mittasin varmaan kolmesti ja aina leikkaustulos näytti liian lyhyeltä. Päädyin lopulta leikkaamaan kankaan kappaleiksi mututuntumalla lisäämällä mitatun määrän päälle vielä muutaman sentin ja juuri sopivan pituiset verhot sain aikaan. Sivusaumat jätin reilusti viimeistelemättä koska pellava on itsessään rouheaa ja maanläheistä. Lopusta kankaasta ompelin pari koristetyynynpäällistä sängyn päälle. 

Makkari kylpee nyt lilan ja roosan värisessä valossa. Olen erittäin tyytyväinen näihin uusiin verhoihin eikä mieskään enää alkujärkytyksen jälkeen ole moksiskaan (hän ei nimittäin innostunut pinkeistä verhoista kun kuuli sellaiset hankkineeni). Pellava materiaalina sopii hyvin vanhaan taloon ja ekologisesta näkökulmasta katsottuna pellava on melko ympäristöystävällinen ja pitkäikäinen materiaali. Olen aina pitänyt pellavasta, jopa hääpukuni on kokonaan pellavaa. Makkarin ikkunaan kiteytyy siis kaksi itselleni tärkeää seikkaa - ihastus pellavaan ja intiaan.

Myllymuksut
Sundar tarkoittaa hindin kielellä "kaunis".
Yhteistyössä Myllymuksut Oy
Yhteistyö Somessa.com kautta.


Psst. Nappaa tästä alekoodi Myllymuksujen pellaviin - koodilla SuviKukkasia10 saat 10% alennusta pellavakankaista, koodi on voimassa lokakuun ajan.





tiistai 9. lokakuuta 2018

Tee itse ihania kototekoja


Kototekoja kirjan Sanna Suonpään lisäksi minäkin olen henkeen ja vereen DIY-ihminen, joskus jopa turhankin hanakasti pidän kiinni itse tekemisestä. Ai miksikö? No siksi, että on ihanaa luoda itse omin käsin asioita. Ja ainakin minulle tuottaa suurta nautintoa saada tehdä itse jokin asia mikä muutoin voisi olla jopa saavuttamattomissa esimerkiksi sijainnin tai hinnan takia. 

Suloisen kotikutoinen Kototekoja -kirja näyttää miten simppelisti voi luoda kotiin ihania juttuja matoista tauluihin ja miniryijyihin. Kodin lisäksi tehdään kivaa itselle vaatteiden, asusteiden ja kylpyhetkien muodossa.

Kirjan ohjeet on tehty suuntaa-antaviksi, joita voi noudattaa sellaisenaan tai luovia omia polkuja pitkin. Materiaalit töihin löytyvät kotoa, kirpparilta tai kaupasta. Töissä yhdistellään erikoiseltakin kuulostavia materiaaleja kuten korkkikangasta ja nahkapaperia, neulosta, huonekalukangasta, huiveja ja tekoturkista. Kaksi ensimmäistä on itelleni tuttuja nimeltä mutten ole vielä ikinä kokeillut käytännössä, vaikuttavat kuitenkin hyvin mielenkiintoisilta materiaaleilta.

Kirjan ohjeilla ja inspiraatioilla ompelet kivan ponchon, kaftaanin huiveista ja aamutohvelit froteesta. Korkista ja nahkapaperista syntyy suloiset korut korviin ja ranteeseen, mutta näitä materiaaleista saa aikaan myös näyttäviä koreja, reppuja, laukkuja ja pussukoita. Kirjassa myös virkataan siivousliinoja ja neulotaan tyynyjä. 



Sanna Suonpää
Tammi 2018

Sanna Suonpää on ideahurmioituja, estetiikan ja visuaalisuuden rakastaja, Kototeko-blogin kirjoittaja sekä markkinoinnin ammattilainen. Kototekoja-kirjallaan hän haluaa innostaa tekemään itse: kokeilemaan, yhdistelemään ennakkoluulottomasti, epäonnistumaan rohkeasti, kokeilemaan uudestaan ja hurmaantumaan siitä hetkestä, kun oma visio ja toteutus kohtaavat.