lauantai 13. lokakuuta 2018

Adventtikalenteri lapsille huovasta


Joulukuu lähenee. Nyt on siis hyvä aika aloittaa puuhastelut joulua ja joulukuuta ajatellen - lahjat, koristeet, somisteet, ja leivontajuttujen ideointi. Vielä ei ihan viitsi torttuja tai pipareita leipoa, ainakaan jos jouluksi niitä ajattelee. Jos nyt leipoisin ne olisi huomenna jo syöty.

Minulla on jatkuvasti luomiseen liittyvää intoa ja turhautumista. Halu tehdä itse on suuri mutta toisinaan joko ideoita on liikaa tai sitten niitä ei ole lainkaan. Kuluneella viikolla olen tehnyt useamman muistilapun joihin olen kerännyt ideoita omasta päästä ja maailmalta. Osa ideoista on lakastunut ja osa on päässyt "tuotantoon" asti. Se on aina yhtä mukavaa kun päässä oleva idea muotoutuu tuotteeksi joka vieläpä näyttää omasta mielestä hyvältä.

Sain ison paketin jouluisia askartelumateriaaleja, ja mukana oli mm. huopaa, nauhoja ja helmiä. Päässäni alkoi kova raksutus ja ideoiden etsintä. Syntyi idea huopaisista pussukoista ja sitä kautta ajatus joulukalenterista. Mutta koska aikaa ja materiaalia oli rajallisesti päätin tehdä adventtikalenterin. 4 pussukkaa valmistuu huomattavasti nopeammin ja kivuttomammin kuin 24. 

Adventtikalenteri lapsille. Me aikuiset useimmiten kaasuttelemme laput silmillä adventtien yli ja vasta jälkeenpäin huomaamme, että ai nytkö on jo neljäs adventti. Lapset taas tykkäävät yllätyksistä ja aarteenetsinnästä (no kyllä aikuisetkin näistä tykkäävät), ja heille kaikkea kivaa on mukava järjestää. Meillä on ollut niin kamala ja rankka vuosi, että pakko yrittää luoda lapsille edes jotakin pientä ylimääräistä. 

Olen sellainen go with a flow tyyppi monessa asiassa, eli en aina alussa tiedä mitä lopputuloksesta tulee. Sanonta "kun itse tekee, saa mitä tulee" on sekä hauska että minulle sopiva. Työ lähti huovan leikkaamisesta ja ompelemisesta, satiininauhojen kiinnityksestä ja pussukoiden koristelusta huopakoristeilla, -numeroilla ja puuhelmillä. Stanssasin omista huovistani numeroita ja muita koristeita. 

Saamissani askartelumateriaaleissa oli runsaasti erilaisia helmiä, kulkusia ja nauhoja ja niistä syntyi sitten lisää koristeita kalenteriin. Aluksi ajattelin käyttää kalenterin runkona luonnosta haettua sopivan vahvaa oksaa mutta sitten eksyin jostakin syystä vaatekaapille ja löysin hieman kuluneen valkoisen puuhenkarin ja ajattelin, että tämä se on!

Henkarille ei tarvinnut tehdä mitään vaan se oli juuri sopiva tyyliltään ja malliltaan adventtikalenterin rungoksi. Kiepsautin pussukat nauhastaan kiinni henkariin ja kiepsautin loput nauhat ja koristeet henkarin ympärille. 

Nyt täytyy vielä miettiä mitä pussukoihin laittaisin sisällöksi..tikkarin, suklaata, tarroja vai legoja? Vai jotain ihan muuta. 

Pussukat on tehty ompelemalla huovasta noin 6 cm leveää putkea. Leikkasin putkesta n. 10 cm pituisia kappaleita joiden alareunan ompelin siksaksilla kiinni, yläreuna ommellaan kiinni vastakkaisessa suunnassa eli siten, että saadaan aikaan ns. tetran mallisia pussukoita. Käyttämäni huopa on niin paksua ettei ompelusaumaa kannata kääntää piiloon. Mieluummin kannattaa käyttää koristetikkauksia ja hauskanvärisiä lankoja, jotta saumasta tulee kiva yksityiskohta. Pussukan yhteen sivuun leikataan viilto, josta herkut ja muut voidaan pussiin helposti laittaa ja josta ne saa myös pois.

Askartelumateriaalit Angela.fi






torstai 11. lokakuuta 2018

Puutarha ja minä - symbioosissa

Syksy saapui kuin varkain ja vei mukanaan muistot kesästä. Oikeastaan en juurikaan edes muista koko kesää. Tiedän kyllä sen olleen lämpimin ja säiden puolesta ihanin kesä vuosikausiin. Juuri sellainen kesä, jota aina on toivonut - paljon aurinkoa ja lämpöä, vähän sadetta ja viileyttä. Voisi ajatella, että kesä tuli kuin tilauksesta, vuosien tilauksesta, mutta ihan väärään saumaan. Tai siltä ainakin monesti tuntui. Kevät toi mukanaan ikuisen talven - sieluuni ja sydämeeni. En olisi kaivannut kaunista kesää, mutta ehkä se tuli kuitenkin tarpeeseen. Ehkä lämpö hoiti silti sieluani, ja antoi voimaa seuraavaan hetkeen. 

Aika tuntuu kuluneen kuin aikakapselissa, jäätiköt vaihtuivat hellepäiviin ja hellepäivät kellastuneisiin lehtiin ja minusta tuntuu kuin aikaa olisi kulunut vain muutaman päivän verran.

Vaikka olenkin elänyt kuplassa, sumussa, omissa maailmoissani, olen silti saanut jotakin aikaiseksi. Ihme. Puutarhanhoito on antanut voimaa ja samalla kun minä olen hoitanut puutarhaa on puutarha hoitanut minua.

On ollut ihanaa työntää kädet multaan, istuttaa kukkia, kylvää siemeniä. Esikasvattaa taimia ja katsoa mitä aika niille tekee, mitä mistäkin kasvaa. Keväällä kasattuun kasvihuoneeseen istutin kasvattamiani taimia: tomaattia, myskikurpitsaa ja äidiltä saatuja chilejä. Ne jäivätkin viimeisiksi.

Myskikurpitsan kasvua seurasin innolla mutta myös turhautuneena kun satoa ei kuulunut. Kukkia ja lehtiä tuli vaikka millä mitalla ja loppukesällä kasvihuoneen ovea ei saanut enää kiinni kun vahvana versovat kurpitsan köynnökset ryöppysivät valtoimenaan kasvihuoneesta ulos. Hauskoja nuo kurpitsan rönsyt kun sukelsivat kaikkialle, sinne jäivät sekaan niin kastelukannut kuin lyhdyt ja puutarhatuolit.

Syyskuun lopussa siivosin melkein itku kurkussa viilentyneestä kasvihuoneesta chilit, tomaatit ja kurpitsat kompostiin. Tomaatti- ja chilisadon otin talteen ja kurpitsoista otin kukkia ja lehtiä pakkaseen, itse kurpitsaa ei työn tulos tuottanut. Pari pientä kurpitsan alkua tosin pilkisti viime metreillä rönsyistä mutta eivät raukat ehtineet kasvaa ja kypsyä vaan nuupahtivat itsekseen pois. 

Keväällä ajattelin, että kasvihuoneesta tulisi kasvien asuinsijan lisäksi minulle paikka olla ja hiljentyä mutta kesän kuluessa huomasin, ettei sinne sekaan minua mahdu. Kurpitsa versosi rönsyjään kaikkialle ja tomaatit yrittivät katosta läpi ulos. Keväällä kasvihuoneeseen laittamani valonauhat jäivät kasvien taakse ja istumiseen tarkoitettu penkki peittyi kukkaruukuista.

Ajattelin, että kun syksy koittaa kokeilen uudelleen, että saan kasvihuoneesta oleilupaikan syksyksi ja talveksi. Mutta näyttääpä jälleen menneen mönkään ajatukseni. Vaikka kasvihuone onkin nyt siivottu talviteloilleen niin tila on yhtä lailla kortilla nyt kuin kesällä. Kastelukannut, vesisäiliöt, patsaat ja tyhjät ruukut täyttävät kasvihuoneen kiitettävästi. Eikä toisaalta maan tuoksuinen kostea tila ole se otollisin vaihtoehto teen nauttimiseen.

Nyt odotellaan sitten vain sitä talven tuloa, minä ja kasvihuone. Kummankaan selviytymisestä ei ole tietoa mutta varautumisella ja suojautumisella voidaan kuulemma parantaa selviytymismahdollisuuksia. Kasvihuoneen katolta täytyy pudottaa mahdolliset lumet ettei kattopaneelit vahingoitu. Muutoin sitten vain seuraillaan tilannetta, että mitä milloinkin tapahtuu.

Radiossa lupailivat intiaanikesää, säät lämpenee ja muutaman päivän ajan on aurinkoista ja yli 15 astetta lämmintä. Nyt se tuntuu jo lohdulliselta, se lämpö. Normaalisti tykkään kyllä syksystäkin, tähtikirkkaista öistä ja ruskan väreistä, kynttilöistä. 

Syysiloa!




Yhteistyössä Preeco.fi / kasvihuoneet



Makuuhuoneen uusi ilme - ihanan roosat pellavaverhot +alekoodi


Jaksan yhä vaan ihastella makuuhuoneen seinien väriä. Sävy on nimeltään Lumo, ja lumoava se toden totta on. Sävy muuttuu vuorokauden mukaan ja aamulla se on minusta kauneimmillaan. Utuinen ja harmahtavan lila. Mattapinta antaa oman lisänsä sävyyn.

Parin vuoden aikana jolloin ollaan täällä asuttu on makkarissa ollut vain parit eri verhot. Aluksi ikkunassa oli valkeat kuviopintaiset taftiverhot, jotka kiiltonsa takia ei koskaan oikein tuntuneet sopivilta makuuhuoneen väreihin. Sitten sain anopilta vanhantyyliset ohuehkot omenankukkakuvioiset verhot, jotka yllättäen sopivatkin kuin nenä päähän ja ne viipyivät ikkunassa toista vuotta. Mietin kyllä toisinaan, että ehkä jotakin vaihtelua voisi harkita kunhan sopiva kangas vain löytyisi. 

Vuosia sitten kun opiskelin tekstiiliartesaaniksi valitsin lopputyöni aiheeksi Intian, työn nimi oli tarkemmin Intian unelmia ja se koostui intiahenkisistä painokuoseista ja väreistä - värjätyistä ja painetuista verhoista, liinavaatteista ja koristetynyistä. Yläkoulussa tein kympin esseen kotitaloustunnilla Intian ruokakulttuurista. Ei siis ihme, että nyt valitsin makuuhuoneeseen intiahenkiset verhot. Kotimaisen Myllymuksujen kangasvalikoima on tunnettu trikoista ja muista - erityisesti lapsille suunnatuista - vaatekankaista mutta löytyy heidän valikoimistaan myös sisustus- ja verhokankaita. Sieltä löysin tämän ihanan kuultavan pellavakankaan johon on painettu herkkä intialaistyylinen kuosi. Sundar-kuosi on 100% pellavaa ja värivaihtoehtoja löytyy viisi. Pinkki, tai roosa, ei ehkä ollut itselleni tyypillisin vaihtoehto mutta olemassaolevista vaihtoehdoista se oli kuitenkin paras. Kankaan sävy on hillitty ja kuosi on herkkä, joten isonakaan pintana kangas ei ole hallitseva tai päällekäyvä.

Pellavaa on helppo käsitellä ja työstää. Ompelu sujuu kuin leikiten. Ainoa kinkkinen puoli on kankaan leikkaaminen, pellavaa kun ei oikein voi repiä kuten vaikka puuvillakangasta. 
Asettelin kankaan lattialle ja mittasin varmaan kolmesti ja aina leikkaustulos näytti liian lyhyeltä. Päädyin lopulta leikkaamaan kankaan kappaleiksi mututuntumalla lisäämällä mitatun määrän päälle vielä muutaman sentin ja juuri sopivan pituiset verhot sain aikaan. Sivusaumat jätin reilusti viimeistelemättä koska pellava on itsessään rouheaa ja maanläheistä. Lopusta kankaasta ompelin pari koristetyynynpäällistä sängyn päälle. 

Makkari kylpee nyt lilan ja roosan värisessä valossa. Olen erittäin tyytyväinen näihin uusiin verhoihin eikä mieskään enää alkujärkytyksen jälkeen ole moksiskaan (hän ei nimittäin innostunut pinkeistä verhoista kun kuuli sellaiset hankkineeni). Pellava materiaalina sopii hyvin vanhaan taloon ja ekologisesta näkökulmasta katsottuna pellava on melko ympäristöystävällinen ja pitkäikäinen materiaali. Olen aina pitänyt pellavasta, jopa hääpukuni on kokonaan pellavaa. Makkarin ikkunaan kiteytyy siis kaksi itselleni tärkeää seikkaa - ihastus pellavaan ja intiaan.

Myllymuksut
Sundar tarkoittaa hindin kielellä "kaunis".
Yhteistyössä Myllymuksut Oy
Yhteistyö Somessa.com kautta.


Psst. Nappaa tästä alekoodi Myllymuksujen pellaviin - koodilla SuviKukkasia10 saat 10% alennusta pellavakankaista, koodi on voimassa lokakuun ajan.





tiistai 9. lokakuuta 2018

Tee itse ihania kototekoja


Kototekoja kirjan Sanna Suonpään lisäksi minäkin olen henkeen ja vereen DIY-ihminen, joskus jopa turhankin hanakasti pidän kiinni itse tekemisestä. Ai miksikö? No siksi, että on ihanaa luoda itse omin käsin asioita. Ja ainakin minulle tuottaa suurta nautintoa saada tehdä itse jokin asia mikä muutoin voisi olla jopa saavuttamattomissa esimerkiksi sijainnin tai hinnan takia. 

Suloisen kotikutoinen Kototekoja -kirja näyttää miten simppelisti voi luoda kotiin ihania juttuja matoista tauluihin ja miniryijyihin. Kodin lisäksi tehdään kivaa itselle vaatteiden, asusteiden ja kylpyhetkien muodossa.

Kirjan ohjeet on tehty suuntaa-antaviksi, joita voi noudattaa sellaisenaan tai luovia omia polkuja pitkin. Materiaalit töihin löytyvät kotoa, kirpparilta tai kaupasta. Töissä yhdistellään erikoiseltakin kuulostavia materiaaleja kuten korkkikangasta ja nahkapaperia, neulosta, huonekalukangasta, huiveja ja tekoturkista. Kaksi ensimmäistä on itelleni tuttuja nimeltä mutten ole vielä ikinä kokeillut käytännössä, vaikuttavat kuitenkin hyvin mielenkiintoisilta materiaaleilta.

Kirjan ohjeilla ja inspiraatioilla ompelet kivan ponchon, kaftaanin huiveista ja aamutohvelit froteesta. Korkista ja nahkapaperista syntyy suloiset korut korviin ja ranteeseen, mutta näitä materiaaleista saa aikaan myös näyttäviä koreja, reppuja, laukkuja ja pussukoita. Kirjassa myös virkataan siivousliinoja ja neulotaan tyynyjä. 



Sanna Suonpää
Tammi 2018

Sanna Suonpää on ideahurmioituja, estetiikan ja visuaalisuuden rakastaja, Kototeko-blogin kirjoittaja sekä markkinoinnin ammattilainen. Kototekoja-kirjallaan hän haluaa innostaa tekemään itse: kokeilemaan, yhdistelemään ennakkoluulottomasti, epäonnistumaan rohkeasti, kokeilemaan uudestaan ja hurmaantumaan siitä hetkestä, kun oma visio ja toteutus kohtaavat.