Diy-projekti - unisiepparit

Unisieppari. Olen jo pitkään haaveillut näiden tekemisestä mutta sopivia pitsejä ei ole ollut saatavilla. Nyt sitten vihdoin löysin kirpparilta pari somaa ja pientä työhön sopivaa liinaa. Alunperin tein nämä joulukotiin mutta ovat jääneet pysyvästi keittiönseinälle.

Alunperin unisiepparit ovat olleet intiaanien käyttämiä taikakaluja, joiden avulla pahat unet suodattuvat pois ja hyvät unet astuvat tilalle. Nykyään unisieppareita käytetään myös vain koriste-esineinä. 

Jotkut sanovat, että unisiepparista on oikeasti apua. Se kuuluisi laittaa sängyn yläpuolelle jos tarkoituksena on vaikuttaa unien laatuun. Meillä nämä ovat keittiössä ja ainakin seuraava yö näiden ripustamisesta sujui yllättävän rauhallisesti. 

Perinteisesti unisiepparit koristellaan höyhenin, mutta minä olen tykästynyt kankaasta revittyihin suikaleisiin, jotka kiepsahtelevat kauniisti ja spiraalimaisesti alaspäin. En tiennyt, että alkuperäisen kaavan mukaan siepparit tehdään juuri pajusta. Itse päädyin pajuun siksi, että se oli ainoa sopiva materiaali, jonka käsiini sain. Pajua on helppo taivuttaa ja muotoilla, joten siitä sai helposti taivutettua kehät unisieppareihin. Teippasin liitoskohdat ja laitoin varmuudeksi vielä muutaman vahvistusteippauksen. Pajukranssin voi sitoa yhteen myös rautalangalla tai kukkateipillä. 

Revin vanhasta puuvillalakanasta 1-2 cm levyisiä metrin pituisia suikaleita, jotka kieputtelin pajukranssin päälle. Kun kranssi on kokonaan peitetty voi koristelun aloittaa. Isoimpaan kehään/kranssin keskiöön lisäsin pitsiliinan, jonka kiinnitin kuudesta kohtaa kiinni kranssiin ohuella ompelulangalla. Muina koristeina toimivat revityt kangassuikaleet, rouhea pellavanaru, huopapallot ja paperista leikatut ja taitellut tähdet. Pienempien unisieppareiden keskiöön kieputin pellavanarun tähden muotoon. 

Rakastan unisieppareiden ilmettä ja tyyliä. Niissä yhdistyvät monet sellaiset asiat ja yksityiskohdat, joihin tunnen vetoa: intiaanit, boheemius, luonnonmateriaalit ja herkkyys. Niissä on myös kiehtovaa salaperäisyyttä ja mystisyyttä. Ja kyllähän ne hyvät yöunet ovat tervetulleita ihan jokaiselle. Hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa taas puuhastella. 

Julkaistu alunperin 2.12.2017

Tontun paikka

Tonttuovet ovat saapuneet tänä vuonna luultavasti joka toiseen kotiin. Villitys on saavuttanut kansan. Jännä miten jotkut jutut nousevat vahvasti pinnalle. Tonttuovihan ei ole edes  mikään uusi keksintö. Näin sen eräässä alunperin 2009 vuonna ilmestyneessä joulukirjassa mutta josta tuli uusintapainos tänä vuonna. En osaa sanoa mistä tämä tonttuovivillitys on tällä kertaa saanut alkunsa mutta minä ajattelin, että sellaista en kyllä tee. Alkoi jo kyllästyttää jokapaikasta tursuavat tonttuovet. Eihän tontut edes ole niin pieniä, että mahtuisivat kulkemaan niin pienistä ovista. Tai en minä tiedä. En ole ikinä tonttua nähnyt. Mutta kyllähän ne lapsia silti heti kiinnostivat. Käly oli tehnyt lasten mummolaan sellaisen ja heti jokaisen - niin lapsen kuin aikuisen - huomio kiinnittyi oveen ja ihmettelyn ääniä alkoi kuulua. Mikä tuo on? Mistä se on tullut? Kuka sen on laittanut? Ovea availtiin niin tiuhaan, että ovenkahva lopulta tipahti ja katosi. Miten mahtaa tonttu nyt saada ovensa lukkoon.

Minä tein tontulle talon. Pienihän tämäkin on. Kun sitä tontun kokoa pohdiskelin. Olisihan se oikeastaan aika haastavaa saada sisätiloihin mahtumaan kovin isoa ovea tai tonttutaloa, joten tällainen miniversio on kyllä paljon käytännöllisempi. 

Taittelin tonttutalon A4-kokoisesta paksusta hirsikuvioidusta kartongista. Tarkoitus on laittaa tekemäni kaava tähän postaukseen mukaan myöhemmin. Taittelu onnistuu yhdestä arkista ja saumat on helppo yhdistää kiinni kaksipuolisella teipillä. 

Talon sisälle laitoin tonttuaiheisen leimatun kuvan, joka pysyy paikoillaan itsekseen. Leikkasin sen hitusen isommaksi kuin mitä tonttutalo on leveä, ja sen ansiosta kuva pysyy paikallaan hyvin ilman apua.

Tontut  ja minä  toivotamme iloa, rauhaa ja rakkautta!

Noita on paikalla...

Witch is home! Astu sisään jos uskallat. Luutakin sen jo kertoo, että noita on tuvassa.

Tein paksusta koivunoksasta luudan varren ja kuivista (angervon)oksista luutaosan. Rautalangalla vain kiinni varsi luutaan ja valmista tuli. Noitakyltti on tehty hiotusta puukiekosta johon tussilla kirjoitin "Noita on kotona" ja tuon kyltinkin kiinnitin rautalangalla kiinni luutaan. Helppoa kuin luudan teko. 

Ovessa oleva oksatähti on viime syksyltä, mutta hyvin on kestänyt kelejä. Ainoastaan puolukanvarvut ovat kuivuneet ja lähteneet irti.

Lepakkoruusuke on tehty hopeanvärisestä lahjapaperista taittelemalla ensin haitari ja taittamalla se keskeltä kahtia. Taitokseen niitti ja sitten haitari kiepsautetaan ruusukkeen muotoon nitojan avulla. Ruusukkeen keskelle liimasin/teippasin kakkupaperin ja siihen kiinnitin paperista leikatun lepakon ja hopeiset nauhat.

Vanhasta uutta - Diy-minituoli

Viime viikko oli varsinainen tee-se-itse-viikko! Miehellä oli lomaa ja meillä yhteistä aikaa puuhastella kotijuttuja. Ja sattuipa olemaan pari suhteellisen aurinkoista päivääkin, että sai maalattua pihalla. On kyllä ollut niin outo kesä tänä vuonna. Kauhistelin juuri, että nyt on heinäkuun viimeinen viikko! Kamalan nopeasti aika mennyt. Hellepäiviä on ollut ehkä pari. Kesäkuu meni semmoisessa 'nyt on vielä kevät'-tunnelmassa ja tämä kuu on odotettu hellettä. Mahtaako käydä niin ettei koko kesänä tule enää lämmintä. Uimakeleistä puhumattakaan. On nimittäin talviturkki yhä heittämättä. 

En kaipaa mitään älyttömän kuumaa, + 22 ja pilvetön taivas olisi aivan sopiva. Nämä epävakaat säät vaikeuttavat monia juttuja. Minulla on terassin maalit olleet viime kesästä saakka varastossa, tarkoitus oli maalata terassin lattia tälle kesää mutta todella vaikea on ollut löytää parin päivän putki, jolloin ei sataisi tai tuulisi tai olisi muutoin kosteaa. 

Onneksi viime viikolle kuitenkin osui pari OK päivää jolloin sain maalattua kaikki keskikerroksen lattialistat. Kellarissa sellaisia ei edes olekaan ja yläkerrassa listat on suht hyvässä kunnossa. Terassilla oli hyvin tilaa maalailla. Tein puulaatikoista, tuoleista ja vanhoista lakanoista maalausalustoja ja maalasin Sokevan telalla listoihin uuden pinnan. Listat ovat olleet kiiltomustat ja nyt ne ovat mattamustat (Teknos Futura Aqua - T1383). Telalla oli tosi helppo ja nopea maalata ja maalaustulos oli siisti, toisin kuin mitä sudilla olisi saanut aikaan. Jälkeenpäin ajateltuna hommassa oli paljon työtä, mutta onneksi se tuli nyt tehtyä. 

Listojen lisäksi maalasin verannan sisäseinät ja mies asensi tilaan uudet lattialistat. Vanha kenkäkaappi sai uuden omistajan ja autotallissa pyörinyt uusi lipasto löysi paikkansa verannalta. Listoja maalatessani maalasin myös yhden ison tammen värisen kehyksen mustaksi ja siitä mies tuunasi eteiseen uuden taulun. Keittiön vanha ruokapöytä löysi uuden osoitteen makuuhuoneesta ja keittiöön saatiin tuunattua uusi valaisin. Kaikkea pientä ja hyödyllistä on siis tullut tehtyä - kerrankin. 

Niin ja pihalla tuli maalattua jämämaaleilla mustaksi viime kesänä tehty kuormalavapenkki. Penkki muutti terassilta puutarhaan ja terassille laitettiin varastossa olleet pinnatuolit, joissa istuinosassa on halkeamia. Terassilla ne saavat kestää sen aikaa kun kestävät ja tuunataan niistä sitten tarpeen vaatiessa jotakin uutta. Yhteen pinnatuoleista ei ollut jalkoja, joten mielikuvitusta ja pikkuisia ylijäämä-jalkoja apunakäyttäen siitä syntyi lapselle sopiva minituoli! Aika hauska vai mitä!

Puiset laatikot löydettiin roskalavalta. Niitä oli siellä muistaakseni ainakin parikymmentä ja tokihan ne sieltä meidän matkaan pääsivät,  niin paljon kuin vain autoon mahtui. Olen käyttänyt niitä kukkaistutuksiin ja kukkapöytinä. Kamalan tukevia ne eivät ole mutta ajavat asiansa kukkien suhteen. Ja tykkään kovasti niiden ajan patinoimasta ilmeestä.

Inspiroidu inspiraatioista!

Mustaa ja keltaista - pääsiäisen värit

Askartelu on hyvää vastapainoa arjen haasteille. Uusien projektien suunnittelu on kivaa, varsinkin silloin kun ideoita syntyy, inspiraatio on valloillaan ja toteutuskin onnistuu. Usein parhaimmat jutut on niitä yksinkertaisimpia. 

Kevätkaudella on monenlaisia juhlia ja juhlat on aina hyvä inspiraation lähde. Tämä pupuhahmo on jo parin vuoden takaa, mutta löydettyäni sen kätköistäni sain heti idean mihin sitä voisi käyttää. Tämä ikkunakoriste on todella helppo toteuttaa. Piirsin hahmon mustalle kartongille, leikkasin kuvion irti mattoveitsellä ja teippasin washiteipillä stanssatut pitsireunat ylä- ja alareunaan.

Pääsiäisvieraille tarjosin keltaisella sokerimassalla päällystettyä kääretorttua, jonka täytteenä on mustikoita ja vaniljalla maustettua kermavaahtoa. Sulatin tummaa suklaata ja tein sillä kuorrutteen pintaan lehtiköynnöksen. 

Joskus täytyy vähän improvisoida ja tehdä jotakin lyhyellä varoitusajalla. Pelkät keksit kahvin seurana tuntui jotenkin tylsältä ja vieraiden tuloon oli enää pari tuntia aikaa, niin piti keksiä jotakin helppoa ja nopeaa. Kääretorttuhan maistuu aina, varsinkin kotitekoinen, ja pientä nostetta antaa kun sen kuorruttaa. Hyvää oli!

Pastellia pääsiäiseen + Kaakaovinkki!

Tykkään kierrätysmateriaaleista, ja ylipäänsä epätavanomaisten materiaalien käyttöä erilaisissa, yllättävissä yhteyksissä. Tapetti nyt toisaalta ei ehkä niin kovin yllätyksellistä ole, mutta monikäyttöistä silti. Seinien lisäksi sillä voi päällystää huonekaluja ja vaikka kirjankansia. Tapetti sopii hyvin myös askarteluun ja nämäkin keväiset tötteröt on tehty tapetista rullaamalla. Kakkupaperin puolikas koristeeksi ja kirjansivuista ja kuvioidusta silkkipaperista tein ruusukkeen tötterön koristeeksi. Vähän hamppunarua ja leimailtuja koristeita lisäksi. Kivat, helpot ja romanttiset koristeet syntyivät kädenkäänteessä! Kannattaa pitää silmät auki, askartelumateriaaleja voi löytää kaikkialta. Kannattaa myös kokeilla yhdistellä erilaisia materiaaleja toisiinsa.

Kaakao maistuu aina, siihen ei juhlahetkeä vaadita...

Kaakao tummasta kaakaojauheesta, mausteena vaniljasokeria.

Lisäksi vaahtokarkkeja ja kermavaahtoa ja  lasin reunoille valuttelin sulatettua tummaa suklaata.

Tumma kaakaojauhehan ei sekoitu kylmään nesteeseen, ja jos kaakaonsa tahtoo kuitenkin nauttia kylmänä niin kannattaa napata tämä niksi käyttöön! Kuumenna tilkka vettä esimerkiksi mikrossa, lisää tarvittava määrä kaakaojauhetta kuumaan veteen ja sekoita. Lisää sen jälkeen kylmä maito ja mausta halutessasi sokerilla tai muulla tavoin. Meillä lapset ja aikuiset juovat kaakaonsa yleensä ilman sokeria mutta joskus tykkään heittää sekaan vähän vaniljaa. 

Keväiset linnut!

Joka kevät täytyy suunnitella ja tehdä uusia koristeita. Lasten siivellä saa leikitellä itsekin. Jollekin voin sanoa, että linnut ovat lasten iloksi tehty ja aseteltu, mutta totuushan on se, että ne on myös omaksi ilokseni. Ja näissäkin askarteluissa näkyy itselleni tärkeät jutut: kierrätys ja kirjansivut. Linnun vartalo on leikattu pahvilaatikosta ja ruusukkeet on tehty ohuista kirjansivuista.

Nämä elegantimmat lintuset lentelevät lasten mummolan ikkunoissa. Niiden vartalona on ekokartonki, ruusukkeissa kirjansivuja ja koristeeksi olen lisäksi laittanut stanssattuja lehtiä.

Ja näihin värikkäämpiin lintuihin olen käyttänyt vaatekatalogin kansia ja valkoista pakkauspaperia.

Kukka kruunaa paketin!

Pakettien tekeminen on mukavaa ja uusia paketointi-ideoita syntyy tehdessä. Jotakin erikoista oli mielessä ja hakusessa tälläkin kertaa, vaikka minun paketoimat paketit varmasti jokainen on jo oppinut tuntemaankin - aina sitä ekoilua - mutta nyt päätin kokeilla jotakin ihan erilaista. Neliönmuotoinen paketti on kylläkin paketoitu ekopaperin kaltaisella lahjapaperilla mutta pitkänomaisen paketin tein itse kartongista. Leikkasin tarvittavankokoiset palat pohjaksi ja kanneksi ja taittelin muotoonsa. Helppoa! Kukkaset piirsin vapaalla kädellä paperiin ja leikkasin kaksi erikokoista mutta samantyylistä kukka-aihiota ja nidoin ne yhteen vihreän lehtiosan kanssa. Kukkaset on kiinnitetty kaksipuoleisella vahvalla teipillä kiinni pakettiin. Tagi on liitetty mukaan myös, sen mukana tulee pieni jouluruno ja tietysti lahjan saajan nimi.

diyPORO!

Joulukuu pärähti käyntiin ja joulukalentereita pompsahtelee auki kuin sieniä sateella. Tunnustan, että minäkin joka joulukuu sukellan netin joulukalenteriviidakkoon siinä toivossa, että jostakin jotakin voittaisin. Ja onhan sieltä jotain joskus tullut voitettuakin. Mutta, joulukalenteri voi olla myös aineeton - se voi olla myös inspiroiva ja ideoita antava. Ja juuri sellainen on KotoPirkkojen joulukalenteri! Siihen pääset tutustumaan mm. Facebookissa tai blogialustamme puolella.

Tänään on minun päiväni ja esittelen teille seinäkoristeidean, joka sopii käytettäväksi muulloinkin kuin vaan jouluna. Löysin idean tähän poroon netistä, mutta tarkempaa mallia tai kaavaa ei ollut saatavilla. Siispä se täytyi tehdä itse. Mielestäni helpoin tapa luoda tasapainoisia kaavoja on taittaa paperi kahtia ja hahmotella vain puolet kuviosta taitteelle, ja leikkaamisen jälkeen edessä on valmis, tasapainoinen kaava! Alemmaksi rullatessa eteesi tulee tekemäni mallikappale, siitä saat osviittaa miten tämä porofiguuri on tehty.

Tämän poron tein vaaleanharmaasta kartongista, sarvet nidoin kiinni pääosan taakse. Pääosa on kiinnitetty ilmavasti alimmaiseen osaan, eli kaulaan, kiinni kaksipuolisella teipillä. 

Poron malli by Suvikukkasia.

Tämän version tein kartongista ja harmaasta huovasta. Liimasin ensin huovan kiinni kartonkiin ja leikkasin sitten tarvittavat kappaleet irti. Käytin sekä sprayliimaa että puikkoliimaa mutta parhaiten tässä olisi varmaankin toiminut Erikeeper tai vastaava liima. Tuo poron pääosa, joka käännetään siis tuohon kaula+korva-osan päälle, täytyy päällystää myös nurjalta puolelta koska se on se puoli mikä tulee päällepäin näkyviin. Sarvet leikkasin mustasta kartongista, niitä en huovalla päällystänyt. Yksi idea mikä vielä odottaa toteutusta on leikata poron pää vahvasta pahvista tai kartongista ja maalata se jollakin struktuurimaalilla, esim. betonin kaltainen maali voisi olla aika upea tässä.

Tämän pään valmistuksessa ei vahingoitettu ketään, eettinen valinta siis. Toimii silti hyvin ja on näyttävä ilmestys huoneen seinällä tai ovessa. Palaathan huomennakin Kotopirkkojen joulukalenterin pariin, koskaan ei tiedä mitä kivaa sieltä paljastuu!

Mukavaa joulun odotusta!

Pannunalusia

Huovasta syntyivät myös nämä pannunaluset. 

Tein kaavan ensin paperista aukkoineen. Jäljensin ensin aukot päällimmäiseen huopakankaaseen ja leikkasin aukot auki. Sen jälkeen ompelin aukkojen reunoja mukaillen päällikankaan kiinni alla olevaan kankaaseen. Kerroksia näissä on yhteensä neljä, jotta pannunalunen olisi tarpeeksi jämäkkä ja turvallinen käyttää.

Aukkojen ompelun jälkeen ompelin kaikki neljä kerrosta kiinni toisiinsa lehden muotoon ja ompelun jälkeen leikkasin reunat n. 1 cm saumavaroilla.

Sivusauman väliin voi halutessaan lisätä ripustuslenkin.

Helppo huopakruunu!

Huovasta syntyy persoonallisia somisteita ja asusteita lapsille ja aikuisille myös. Tein Tyllerölle keväisen keijukaiskruunun tummansinisestä ja sammaleenvihreästä 100% villahuovasta. Koristeeksi leikkasin muutaman lehden tummanvihreästä huovasta. Ompelin kruunun vihreäsävyisellä silkkilangalla. Silkkilanka-aarteen löysin aikaa sitten mummolan kätköistä, ja niitä pikkurullia olen säästellen käyttänyt aina tarpeen mukaan. Laatu ja kestävyys kun niissä ei välttämättä ole enää ihan priimaa kun ovat kuitenkin vuosikymmenten ikäisiä.

Kruunun takaosaan ompelin ohuen kuminauhan.

Yhden kruunun sijaan ompelinkin kaksi kun Isovelikin tahtoi omansa.

Huopakruunu on todella helppo tehdä jo siitäkin syystä, että huopaa on niin helppo työstää.

Piirsin ja leikkasin kruunun kaavan paperista.

Jäljensin kaavan huovalle ja leikkasin ensin kruunun vihreästä huovasta. 

Neulasin vihreän kruunukappaleen riittävänkokoiselle tummansiniselle huopakappaleelle ja ompelin palaset kiinni toisiinsa, ompelin samalla myös lehdet kiinni. Kiinnitin kuminauhan taakse.

Kun ompeluosuus oli valmis, leikkasin sinisen huovan vihreän osan reunoja mukaillen.

Tällä tavalla ompelu sujui vaivattomasti eikä ollut niin tarkkaa palojen asetteluiden kanssa.

Päällimmäiseen huopaan voi halutessaan leikata aukkoja "timanteiksi".

Country French

 Jälleen postaillaan blogiyhteistyön merkeissä. Tällä kertaa kokeiluun pääsi kotimainen Country French –sisämaali. Maali on täysin muoviton, hengittävä ja lähes hajuton ja soveltuu yleensä myös allergiakoteihin. Country French –maalia voidaan käyttää kuivien tilojen seinäpinnoille sekä huonekaluihin.

Minulla on jo pitkään ollut haaveena/ideana tehdä jonkinlainen liitutaulusysteemi keittiöön. Taulu tai kehys kierrättäen, ja siinä pitäisi olla myös jokin juju. Taimien kasvatus tulee taas kohta ajankohtaiseksi ja taimipurkeille tarvitaan myös aina tilaa. Siitä syystä tauluun yhdistettiin pieni säilytyslaatikko, johon voin asetella tuunaamani säilykepurkit/taimipurkit kauniisti esille.

Tutustuessani Country French -värikarttaan ihastuin niiden kauniisiin, luonnonläheisiin väreihin. Olisin voinut valita vaikka jokaisen, mutta ajatuksena oli kuitenkin jokin harmaaseen taittava ruskean sävy. Nettisivun kautta katsoessani värikartan mallit olivat aika pieniä, ja sävyerot väreissä on pienet, mutta onneksi yrityksen Facebook-sivuilla vastaavat värimallit löytyivät isoina ja selkeinä kuvina. Sieltä löytyi myös runsaasti mallikuvia tuotteista, jotka oli maalattu kyseisillä maaleilla. 

Minä ideoin ja mies toteutti, näin homma eteni paperilta valmiiksi tuotteeksi :)

Puuosat on sängyn pohjasäleistä kasattu, pyyheteline on kaapin oven vedin ja liitutauluna on huonekaluissa käytettävää taustalevyä.

Maalasin puuosat ennen kasaamista kahteen kertaan.

Kasaamisen jälkeen teippasin kehyksen yläreunaan dymotekstin tyylisen washiteipin. Teippi antoi pientä ryhtiä muutoin niin paljaalle kehykselle. 

Liitutaulu on ollut kyllä suosittu lasten keskuudessa. Päivittäin taulusta löytyy uusia piirroksia. Täytyykin tästä mennä ostamaan lisää liituja, ovat nimittäin kaikki loppuunkulutettuja.

Maalaaminen oli kivaa puuhaa. Maali toimitettiin jauheena, joka sitten itse sekoitettiin veteen ja näin saatiin aikaiseksi valmis maali. Maalatessa piti kuitenkin käyttää käsineitä ja jauheen hengittämistä tulee välttää koska jauhe sisältää sammutettua kalkkia. Eli toimitaan kuten kaikkien vastaavien aineiden kanssa - varovaisesti ja vältetään turhaa ihokontaktia.

Maali oli todella riittoisaa, ja se levittyi sulavasti ja helposti.

Suositusten mukaan koko jauhemäärä pitäisi sekoittaa kerralla n. 6 dl vettä, mutta siitä huolimatta jaoin maalierän suosista kahtia ja tein 3 dl seoksen. Tuo määrä riitti tämän työn maalaamiseen kahteen kertaan, yhteen lampunvarjostimeen, kirjankansiin, purkkeihin ja lopulla maalilla maalasin jopa yhden kuormalavan.

Työvälineet oli helppo puhdistaa vedellä.