perjantai 27. toukokuuta 2016

Villainen


Villa on ihana materiaali! Se viilentää ja lämmittää. Se on monipuolinen ja helposti muokattava. Villaa voi värjätä tai käyttää luonnon omia sävyjä. Siitä voi valmistaa sisustuotteita: tyynyjä, mattoja, peitteitä, ja vaikka rahin! Huovuttamalla villasta voi tehdä lisäksi myös asusteita, koruja, vaatteita ja leluja. Hyvin monikäyttöinen materiaali siis. 

Pidän huovuttamisesta, se on tietynlaista terapiaakin tuoksuineen ja tuntuineen. Villaa on suhteellisen helppoa työstää, vaikkakin huovuttaminen voi olla myös todella työlästä ja aikaavievääkin riippuen työn laajuudesta. Kaikenkaikkiaan villa materiaalina ja huovutus tekniikkana ovat silti mahtava yhdistelmä!


WSOY:n uutuuskirja Villainen. on inspiroiva huovutuskirja täynnä kauniita kuvia, upeita ja erityisesti innovatiivisia ideoita!

Kirjassa esitellään monia huovutustapoja ja jotkin niistä olivat itsellenikin uusia. Mielenkiinto heräsi päästä testaamaan niitä käytännössä.

Mm. huovutetut purkit styroksin avulla herätti kiinnostukseni - tätä tekniikkaa on pakko päästä testaamaan mahdollisimman pian!

Myös huovutetut "pillit" himmeliä varten oli melkoisen hauska ja uusi idea, tosin kyllä varsin työlästekoinen ainakin työhön kuluvan ajan suhteen.

Moni kirjan idea oli itselleni uusi, vaikka huovutustaustaa itseltäni löytyy jopa opintojenkin kautta. Kirjan selaaminen sai aikaan monta miksen-keksinyt-tuota-itse-ajatusta. Nenässä alkaa tuoksua saippuainen villa ja sormenpäät kaipaavat pehmeän villan tuntua.

Ohjeissa käytetään karstavillan lisäksi valmista esihuovutettua huopalevyä, hahtuvaa, erilaisia lankoja ja paksua fanttilankaa.

Paksusta esihuovasta syntyy palapelin palasia, joista kasaamalla saadaan aikaiseksi pehmoinen hoitoalusta vauvalle, vastaavalla tekniikalla syntyvät myös kivat säilytyskorit.

Kirjomalla huopaan kuvioita saa huopatuotteisiin lisää ulottuvuutta ja näytävyyttä, siispä kirjasta löytyy myös pieni 'pisto-opas'.

Ohjeet ovat selkeät ja monisanaiset. Työvaiheista on jokaisen työn kohdalla omat kuvansa, mutta varsinkin aloittelijalle kuvien numerottomuus saattaa aiheuttaa hämmennystä, siitä siis pieni miinus.

TUULI SAHLBERG, SANNA LAIHO
Villainen
WSOY 2016



Askartele pellistä!



Sardiinipurkit, kurkkupurkit, tuikkukuoret... ja monet muut pellituotteet kannattaa pistää talteen, niistä nimittäin voi askarrella kaikkea kivaa kotiin. Näin myös luonto kiittää.

Metsäkustannuksen uutuuskirja Askartele pellistä esittelee joukon hauskoja tuunausideoita! Materiaaleina on käytetty muun muassa peltisiä rasioita, alumiinitölkkejä, pullonkorkkeja ja vuokia. Materiaaleja voi kerätä myös vaikka käytetyistä sähkölaitteista, tietokoneista voi löytää vaikka mitä aarteita (kokemusta on!). Kannattaa siis pitää silmät auki ja kerätä romut talteen, ei koskaan tiedä mitä kaikkea kaunista niistä voikaan saada aikaiseksi.

Kirjan työt ovat pääsääntöisesti helppotekoisia, eikä niiden valmistamiseen tarvita kovinkaan montaa työkalua. Ohjeet on lajiteltu kolmen eri vaatimustason mukaan helppoihin, keskitasoisiin ja vaativiin.

Erityisesti itseäni miellyttivät nämä:

- helppo keittiökauha esim. makrillirasian repäisykannesta
- pullavati säilyketölkeistä
- peilin kehys säilykepurkista
- kannu peltipurkista

Tykkään pellistä materiaalina, sitä on helppo työstää ja se on hyvin monikäyttöistä. Esimerkiksi juomatölkeistä saa kivoja sisustusesineitä ja vaikka valaisimen!


Kirjan ohjeet ovat selkeät ja käytettävät materiaalit ja työkalut on merkitty omaan taulukkoonsa. Jokaisesta työstä on sivunkokoinen kuva. Mallit ovat rohkeita, värikkäitä ja persoonallisia, ja jos muotokieli ei miellytä jokaisen silmää voi kirjasta saada silti ideoita ja inspiraatiota omiin peltiaskarteluihin.

Luomisen iloa!

Askartele pellistä  
Kalle Forss, Gunnar Jeppsson
Metsäkustannus 2016







Lujasti lempeä



Lujasti lempeä on kirja, joka tukee sinua elämäsi poluilla. 
Se ei ole self-help-opas, eikä pika-apu onnellisuuteen. 


Lujasti lempeä opastaa sinua lempeästi ylä- ja alamäissäsi, herättelee ajatuksia ja tunteita, auttaa katsomaan asioita eri perspektiiveistä. Se kertoo lempeällä mutta lujalla tavalla siitä, miten elämä tulisi ottaa vastaan, miten haasteet tulisi kohdata ja miten itseä tulisi arvostaa, ja auttaa meitä hyväksymään itsemme sellaisina kuin olemme, koko tunteidemme kirjo mukaanluettuna.


Lukukokemus oli miellyttävä ja mukava. Kuulin Maaretin pehmeän äänen kirjaa lukiessani, aivan kuin hän itse olisi sitä minulle lukenut. Maaret Kallio on psykoterapeutti ja tietokirjailija ja hän on tuttu myös televisiosta, mm. ohjelmista Kielletty Rakkaus ja Ensitreffit alttarilla. 

Kirjan kerronta on omintakeista ja helposti ymmärrettävää. Sanoma ei ole millään tavalla arvostelevaa tai pakottavaa vaan kaikinpuolin lämmintä ja myötätuntoista.


"Uskalla heittäytyä rakkauteen, rohkene näyttää haavoittuvuuttasi, epäonnistu ja harjoittele."

Maaret Kallio
Lujasti lempeä
WSOY 2016





keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Magnoliat


Jos minulla olisi oma puutarha
istuttaisin sinne magnoliapuun.


Magnolian kukat ovat äärettömän kauniita. Ja itse puukin on todella upea.


Me Paperillatiimiläiset ideoimme tällä kertaa DIY kukkasia, kukin omanlaisiamme.
Minä halusin kokeilla tehdä magnoliapuun kukkasia, materiaaliksi valikoitui kreppipaperi. 


1. Leikkaa kreppipaperista pitkulaisia muotoja terälehdiksi.
2. Leikkaa ohuehkosta mutta jämäkästä rautalangasta n. 15 cm pätkä.
3. Muotoile kreppipaperin palasesta, esim. taitetusta ympyräkappaleesta, nuppu/kukan aloituskappale rautalangan päähän ja sido nuppu tiukasti kukkateipin avulla rautalangan pään ympärille.
4. Asettele terälehtiä nupun ympärille ja sido ne tiukasti kiinni kukkateipillä.
5. Kieputtele kukkateippiä koko kukan varteen, eli rautalangan ympärille. Rautalangan avulla kukkaset on helppo kiinnittää esimerkiksi oksiin.

Halutessasi voit varovasti venyttää kreppipaperia terälehdissä, jotta saat aikaan luonnollista ilmettä.

Aurinkoisia kevätpäiviä!




perjantai 20. toukokuuta 2016

Lapsille ja lapsenmielisille


Huovasta - kiitollisesta materiaalista - tein erikokoisia kruunuja. Niin helppoa ja vaivatonta ompelua!
Leikkeihin, hassutuksiin, naamiaisiin, arjen ylellisyyksiin... 


Kruunut on ommeltu kahdesta erivärisestä huovasta ja takana on kuminauha joustoa antamassa.



Pipoja pienille päille



Trikoosta syntyy helpot pipot kaikenikäisille.

Nämä solmupipot ja korvaläppäpipot tein vauvaikäisille. Molemmat mallit ovat helppotekoisia ja valmistuvat nopeasti. Alla oleva korvaläpällinen malli on vuoritettu, solmupipo taas toimii hyvin ilman vuoriakin, ja solmukin on helpompi tehdä kun kangasta ei ole paksusti.

Molempiin pipoihin luonnostelin kaavat itse, hieman osviittaa alla olevaan malliin löytyy täältä. Solmullinen pipo syntyy peruspipon kaavalla mutta huipulle lisätään pitkulainen osuus, joka sitten ompelun jälkeen kiepsautetaan solmuksi.




keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Painokuviot PAPERILLA


Kankaanpainomenetelmää voidaan käyttää kankaan lisäksi myös muihin materiaaleihin, mm. paperiin. Itse painaen saa aikaan persoonallisia papereita, kortteja ja vaikka lahjapaperia. 

Tämä tekniikka sopii ehkä parhaiten juuri teille, joilla kaapeista jo löytyy kankaanpainovälineitä: seuloja ja painopastoja (=kangasvärejä). Mutta toisaalta materiaalit eivät kuitenkaan ole kovin kalliita hankkia ja alkuun pääsee muutamalla tuotteella. Lisäksi samat tuotteet käyvät sitten myös kankaan kuvioimiseen.

Tarvitset: 
1. Valmiita painovärejä tai itse sekoittamalla painoemulsiota/peittopastaa ja väripigmenttejä.
2. Sekoituskippoja ja lusikoita
3. Raakkeli eli lasta värin levittämiseen
4. Seula, joko valotettu tai avoseula


Valotetun seulan tekeminen vaatii jo reilusti enemmän tarvikkeita ja hankintoja. Valotetut seulat valmistuvat pimiössä ja niiden tekemiseen tarvitaan erityinen UV-valaisin. Mutta avoseulalla pystyy tekemään monenlaisia kuvioita sabluunan avulla. Avoseula rakentuu helpoiten puisen kehyksen ja tekokuituisen voilee-kankaan avulla. Lisää seulan teosta täältä.


Yläkuvassa paperi on kuvioitu avoseulan avulla. Seula asetetaan paperin päälle ja seulakankaan päälle lusikoidaan painoväri, joka levitetään raakkelin avulla. Oikeassa yläkuvassa asettelin paperin päälle stanssattuja paperikuvioita. Painoväriä levitettäessä paperikuviot estivät värin siirtymisen näihin kohtiin. Nämä värjääntyneet paperikuviot voi sitten myöhemmin käyttää askarteluissa.


Kankaanpainovärejä voi käyttää myös sumuttamalla, paperiin painettaessa sekoitin pigmenttitipan suoraan veteen ja suihkuttelin paperiin väriä. Kangasta kuvioitaessa veden sijasta käytetään ruiske-emulsiota, joka on juoksevaa peruspainopastaa, se käyttäytyy kankaalla vesivärin tapaan.


Kankaanpainoväreillä painettaessa kerroksia voi tehdä oikeastaan miten monta vain, kunhan muistaa antaa kerrosten kuivua välillä. 
Tässä kuvassa lopuksi painanut valotetulla seulalla taloprintin, kiemurakukkaset ja ornamenttikuvion pohjavärin päälle. Peittoväreillä painettaessa voidaan painaa valkoista mustalle, mutta peruspainopastalla painettaessa se ei onnistu.


Valmiista painetuista papereista voi tehdä kortteja, tai käyttää papereita muulla tavoin askarteluissa. Itsetehty lahjapaperi on myös kiva idea toteuttaa.


Painojäljen voi halutessaan kuumakiinnittää silitysraudalla (ilman höyryä leivinpaperin lävitse). Esimerkiksi painetut paperiset kassit ja lahjapussukat on hyvä kuumakiinnittää, jotta värit eivät pääse valumaan sateen sattuessa.


Tähän tekniikkaan on hyvä käyttää kaapeissa pyörivät ylimääräiset painopastajämät, jotka muutoin saattaisivat joutua roskiin. Painopastatkin saattavat ajankuluessa pilaantua, joten hieman jo "osumaa" saaneet värit voi vielä käyttää hyödyksi papereiden kuvioimiseen.




Kokeile kuvioida esimerkiksi näitä materiaaleja:

lautasliinat
kuitukangas
paperikassit ja lahjapaperi
silkkipaperi
kirjansivut
kartonki ja pahvi
erilaiset ja -vahvuiset paperit


Tekemisen iloa!



lauantai 7. toukokuuta 2016

Skräppää ihanat albumit


Minna Enqvistin Ihanat albumit on kattava ja monipuolinen skäppäysopas. Kirjan ohjeilla ja vinkeillä opit skräppäyksen salat. Skräppäys on luova tapa tallentaa muistot talteen. Skräppäys tarkoittaa tekstin, koristeiden ja erilaisten taidetekniikoiden lisäämistä kuvan oheen, mutta mitään tiukkaa linjaa tässä ei ole, vaan jokaisella on luova vapaus toteuttaa itseään ja luoda sellaisia sivuja mikä itsestä parhaimmalta tuntuu.

Vaikka kirja ei kooltaan ja sivumäärältään olekaan kovin iso, on se silti oikea runsaudensarvi! Sivu sivulta silmiin osuu yhä kauniimpia leiskoja (leiskat ovat siis näitä skräpättyjä albumin sivuja) ja sormet syyhyävät päästä testaamaan tekniikoita myös itse. Ja jos omaa kokemusta skräppäyksen ja muiden vastaavien tekniikoiden osalta jo on, voi kirjan vinkkejä käyttää inspiraationa. Kirjassa esitellyt tekniikat sisältävät myös monia käytännönläheisiä ja soveltavia tapoja, jotka ainakin minuun uppoavat. Kauniita kuvia katsellessani mielikuvitukseni lähti lentoon ja aloin jo suunnitella seuraavaa projektia, jossa aion käyttää kirjassa näkemiäni tekniikoita.

Skräppäys voi olla tekijälleen mukava harrastus, tapa toteuttaa itseään tai sillä voi olla terapeuttisia vaikutuksia. Kirjailijan viesti maailmalle onkin, että kirjan tärkein viesti on, että jokaisen tyyli on täydellinen - jokainen saa aikaan kauniin ja itsensä näköisen kokonaisuuden.

Olen seuraillut Minnan blogia aktiivisesti ja pidän hänen bloginsa sisällöstä ja tyylistä. Hän on taitava kädentaitaja, idearikas monitaituri ja kaiken lisäksi suurperheen työssäkäyvä äiti. Sitä voi vain ihmetellä miten hänen aikansa riittää kaikkeen, mutta hänellä onkin se mahtava etu, että saa yhdistää lempiharrastuksensa ja työn. Sehän se olisi minunkin unelmani. 

Ihanat albumit on kokonaisuudessaan todella kaunis kirja. Selkeät ohjeet ja kuvat auttavat aloittelijaa pääsemään alkuun ja kokeneempi tekijä saa nauttia visuaalisesta ilmeestä, hyvistä kuvista ja inspiraation virrasta. 

Ihanat albumit - skräppää muistot talteen
Minna Enqvist
Atena 2016



perjantai 6. toukokuuta 2016

Lasten nikkarointikirja



Lasten nikkarointikirja - Ilkka Mattila 

Lasten nikkarointikirja sisältää 30 ohjetta niin isoille kuin pienemmillekin nikkaroijille. Kirja on suunniteltu erityisesti alakoululaisille ajatuksena antaa vinkkejä ja ideoita miten käyttää hyödyksi ylimääräinen aika, jota jää esimerkiksi tunneilla tehtävien 'päätöiden' väliin. Kirjan tehtävät ovat nopeasti valmistuvia ja materiaaleina käytetään pääsääntöisesti kierrätysmateriaaleja ja kodista löytyviä käyttötavaroita. Jokaisesta työstä löytyy yksityiskohtaiset työohjeet kuvien kera. Vaikka kirja onkin suunnattu ensisijaisesti koulumaailmaan onnistuu suurin osa töistä myös kotioloissa. 

Työvälineinä käytetään mm. erilaisia sahoja, viiloja, pihtejä ja poria. Ideat ovat hauskoja ja tykkään erityisesti siitä, että niissä on käytetty kierrätysmateriaaleja, joita itsekin yleensä suosin. 

Aikuisten kädentaitopiireissä DIY on suosittu juttu, eli mitä enemmän voi käyttää jo olemassa olevia materiaaleja ja tavaroita hyödyksi ja mitä enemmän pystyy tekemään itse, sen parempi. Löysin kirjan ohjeista muutaman idean mitä voisin itsekin kokeilla soveltaen omiin tarpeisiini, mm. seinäkoukku juustohöylästä ja ovikoukku paistinlastasta kiinnostaisivat kovasti testaamaan. Meidän kohta 5-vuotias on kovin kiintynyt tähän kirjaan. Ylpeänä on esitellyt sitä mummoille, papoille ja tädille, ja vastaa aina kysyttäessä, että tämä on hänen oma kirjansa. Innoissaan selailee sivuja tutkiskellen mitä sieltä voi löytää. Monet kirjan ohjeista ovatkin sellaisia, että ne sopivat mainiosti myös tällaisille pikkuisille, toki aikuisen avustamana. 

Kirjasta löytyy mm. futispeli tiskiharjasta, kilparata kynänpätkistä, korispeli paistinlastasta, läpsypeli pilttipurkin kansista, salkopeli sateenvarjosta, labyrintti kirjasta ja puhallusputki pahviputkesta. Vanhoista käyttötavaroista syntyy uusia käyttöesineitä kuten sivunpidike pyykkitelineestä, valokuvatuki kakkulapiosta, saippua-alusta leikkuulaudasta ja valokuvakehikko kakkuvuoasta. 

Kirjan lopusta löytyy vielä erilliset työohjeet, joista voi halutessaan tulostaa jokaiselle näpertelijälle oman ohjeen. Jokaisesta työstä on selkeät ohjeet kuvien ja tekstien kera, työvälineet ja tarvikkeet kerrottuna. Jokaisesta ohjeesta löytyy myös lisävinkkejä työskentelyyn. 
Ehkä ainoa asia mikä kirjassa jäi vaivaamaan oli se ettei kaikista ohjeista löytynyt selkeää selitystä miten valmista tuotetta tulisi käyttää, varsinkin pelien kohdalla. Ehkä lapset tajuavatkin homman idean nopeasti mutta aikuisena jäin muutamaa juttua pohtimaan. 

Lasten nikkarointikirja on oiva apu opettajille, ohjaajille ja vanhemmille, varsinkin jos omat ideat alkavat olla vähissä. Kierrätysteema on myös aiheellinen ja hyvä tapa osoittaa lapsille jo pienestä pitäen, että kaikkea ei aina tarvitse heittää roskiin vaan tavaroille voi löytyä uusi käyttökohde jossakin toisessa muodossa.




Superhelppo neulakirja!


Tekemällä oppii ja kehittyy. Tein ensimmäisen neulakirjani muutama päivä sitten ja päässäni oleva simppeli idea koituikin aika monimutkaiseksi kokonaisuudeksi, mikä ei sinällään ole ihme, koska se on minulle tavanomaista - saada suorat mutkiksi. Mutta tekemällä oppii, sanotaan. Ja niin kävi tässäkin. Edellisen kirjan parissa puuhastellessani päähäni tuli paljon helpompi idea neulakirjan toteuttamiseen...


...tehdä kirja kokonaan huovasta! Minulla oli vielä jemmassa kierrätyshuopalevyä ja ohuempaa huopaa löytyy useissa väreissä. Tämän neulakirjan teko pitäisi olla superhelppoa jokaiselle! Tarvitaan vain kappale paksua/jämäkkää huopaa kansiksi ja ohuempaa huopaa sivu(i)ksi. Ja sitten ommellaan keskeltä kiinni. Valmis! Halutessaan ompelusaumaan voi ujuttaa vaikka ohuen satiininauhan, jolla kirjan saa helposti sidottua kiinni.


Eräs ensimmäistä neulakirjaani kommentoinut tokaisi, että jo on paljon ylimääräistä aikaa kun tuollaisia väkertää. Voin todeta, että jotakin muuta ylimääräistä voi nurkissani olla mutta aikaa ei kylläkään ole. Oma aika on kortilla ja nämä yöt (klo 01:34) ovat hyvää aikaa puuhastella, vaikkakin verottavat osansa uniajasta. Mutta en valita, oma aika rakkaiden harrastusten parissa on varsin voimaannuttavaa ja hyväätekevää.

Kauniita unia!


tiistai 3. toukokuuta 2016

Käsityöläisten kodit


Hurmaava. Ihastuttava. Persoonallinen. 
Ja pakko sanoa, että olen niin kateellinen näistä ihanista kodeista! Valtaisa luomisen aalto iskee ylitseni sitä voimakkaammin mitä enemmän tätä kirjaa luen. Toinen toistaan ihanampia koteja ja mahtavia ideoita. En voi asettaa näkemiäni koteja paremmuusjärjestykseen, vaan mieluummin poimin jokaisesta ne omaa sydäntäni lähinnä olevat jutut ja lähetän toiveen maailmankaikkeudelle, että minäkin joskus saisin yhtä ihanan kodin.

Hehkutukseni taustalla on Moreenin uutuuskirja 
Käsityöläisten kodit - Rítva Tuomi & Susanna Uusitalo.

Kirjassa esitellään 13 erilaista käsityöläisten kotia sekä tietysti jokaisen kodin asukkaat. Kirjasta löytyy lisäksi 13 DIY-ideaa, jokaisen käsityöläisen esittelemänä. Ideat ovat uusia ja innovatiivisia, kuten vaikkapa raparperietsaus, pukinsarvikoukku, hiekkakoristeltu ruukku ja neulakirja, joka oikeasti on muuten hyvä idea äitienpäiväksi kaikille ompelijoille!

Ruusutapetit, vaaleanpunaiset kodinkoneet, turkoosit ikkunalistat.
Voimakkaat itämaiset värisävyt sisustuksessa ja kalusteissa.
Vanhoja ja jykeviä puuhuonekaluja, runsaita muotoja, kaakeliuuneja.
Kierrätystä ja tee-se-itse-ideoita.

Oi voi. Olen taivaassa! Selaan kirjaa aina uudelleen ja uudelleen. Ja kaikki nuo upeat kädentaitajat ja heidän tuotoksensa, en voi muuta kuin huokailla ja haaveilla, että itse saisin jotakin samanlaista aikaiseksi. Toisaalta kirja antaa myös toivoa siihen, että itsekin voisin pystyä samaan. Lueskelen aina suurella innolla menestystarinoita ihmisistä, jotka ovat ponkaisseet menestykseen pienestä, ja varsinkin tarinat, jotka liippaavat läheltä esimerkiksi omaa koulutustaustaani herättelevät sielussani ja sydämessäni toivonkipinöitä. Olen haaveillut käsityöläisen urasta jo pitempään, vaihtelevalla innolla, mutta useimmiten haaveeni ovat kaatuneet realistisiin ajatuksiin siitä, ettei se ole taloudellisesti kannattavaa ja itsekritiikkikin nostelee päätään tuon tuosta.

Kirjan kädentaitajat esittelevät painokankaita, mosaiikkitöitä, metallitöitä, keramiikkaa, ompelua ja muita luovia kädentaitoja. Käsitöiden lisäksi kirjassa pääosassa on sisustus. Tutustuessasi eri käsityöläisiin pääset samalla myös tutustumaan heidän persoonallisiin koteihinsa. Näissä kodeissa näkyy selkeästi rakkaus sisustukseen, somistukseen ja kauniisiin yksityiskohtiin. 







Kinuskikissan uudet tuulet

Olen kuin Villi Vonkan suklaatehtaassa, jossa aistejani hivelevät ihanat makeiset, herkut, leivonnaiset - makoisat maut ja tuoksut! Paitsi, että kirjoissa ei ainakaan vielä ole sitä ominaisuutta, että voisi tuoksutkin aistia. Mutta ne voi kuvitella. 



Sini Visan uutuuskirja Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon on valloittava ja inspiroiva leivontakirja! Siinä piirakoista tulee kakkuja ja kakuista piirakoita. Makeisten muodot ja maut siirtyvät kakkuihin. Perinteiset klassikot saavat uusia muotoja. Ja monia ihania ja jänniä tekniikoita ja tapoja ajatella uudella tavalla. Kuka olisi keksinyt, että piparkakkutaikinalla voisi kuorruttaa? No voihan sillä, ja suklaakeksitaikinalla myös. Syöväthän ne tuolla muualla maailmassa kakkutaikinaa suoraan paketista, me täällä olemme vielä niin jämähtäneitä, että emme keksi taikinalle muuta tekoa kuin paistaa se.

Tässä on nainen, joka on idearikas. Ihminen, jolla on innovatiivisia ajatuksia ja rohkeutta toteuttaa ne.
Tätä kirjaa varten kannattaa suosista heittää romukoppaan kapeakatseiset ja jumittuneet ajatukset ja mielipiteet ja suunnata täysin rinnoin kohti uutta ja ihmeellistä!
Vanhat tutut mokkapalat muuntautuvat kakkutikkareiksi, kääretortuksi ja kakuksi. Laskiaispulla on paisunut 12 hengen kakuksi ja piparkakusta on tullut piparikakku. Suklaasuukot, englanninlakut ja suklaamunat ovat muuttuneet kakuiksi ja piiraiksi. Pannarit, smoothiet ja tippaleivät pukeutuvat nekin uusiin vaatteisiin. Myös riisipuuro kokee uudistuksen ja päätyy kakkutäytteeksi ja perinteiset karjalanpiirakat venyvät jättiläisen kokoisiksi. Ah, ihana muroeskimo on ollut inspiraationlähteenä Sinille ja tämä taitava taituri on muokannut siitä jäätelökakun!

Myös suolaisia herkkuja löytyy: tortillakakku, hampurilaispiirakka, suolaiset lusikkaleivät ja monet muut saavat veden herahtamaan kielelle! Oi, joi. Millaisiksihan linjani nyt oikein mahtavat muotoutua kun jokainen resepti vuorollaan houkuttaa testaamaan.

Ohjeet ovat selkeät ja hyvin opastetut. Raaka-ainevalinnat ovat nekin selkeitä eikä erikoisia raaka-aineita tarvitse murehtia. Kirja on täynnä ihania ja isoja kuvia. Millaisellahan kameralla Sini Visa mahtaa kuvailla... Katselen nykyään entistä enemmän kirjojen visuaalista puolta ja mitä paremmin se on tehty, sitä vaikuttavampi lukukokemus on. Ja tässä on päästy kyllä kiitettävälle tasolle. Suloinen, satumainen ja nautinnollinen teos.





Neulakirja!


Törmäsin tähän ideaan erästä käsityökirjaa lukiessani, ja olen tainnut vastaavan idean aiemminkin nähdä, mutta niin tai näin idea on silti hyvä! Ja näin äitienpäivän kynnyksellä tämä on myös erityisen hyvä lahjaidea jokaiselle käsityöihmiselle: äidille, mummalle, jne.


Materiaaliksi tarvitaan kirjan kannet (kirja, josta sivublokki on otettu irti ja vain kannet ovat jäljellä). Voit käyttää hyödyksesi vanhaa kirjaa tai tehdä kannet kokonaan itse. 
Kansien lisäksi tarvitaan kangasta, huopaa tai vaikka tapettia, joilla päällystetään kannet.
Kirjan sivuiksi käy vahva mutta huokoinen kangas, esim. huopa tai muu villakangas.
Näiden lisäksi tarvitaan vielä lankaa ompelua varten.


Aloita neulakirjan teko leikkaamalla oikeankokoinen pala materaalia kansien päällystystä varten. Kannet voi päällystää monella tavalla mutta minä tein kansiin ns. irtokannet, eli taitoin sivuille ylijäämät suikaleet taskuiksi ja ompelin sivut pykäpistoin kiinni.

Toinen tapa on liimata kansimateriaali kiinni kansiin ja saumavarat käännetään kansien sisäpuolelle liimaten. Sen jälkeen kansien sisäpintaan liimataan kartongista leikattu kansia hivenen pienempi kappale. Tämä tekniikka on tuttu kirjansidonnasta.


Kun kannet ovat valmiit leikataan kirjaan sivut. Sivujen materiaaliksi käy mm. askarteluhuopa. Leikkaa sivut kansia pienemmiksi, hyvä nyrkkisääntö on, että sivut ovat n. 5 mm kansia kapeammat joka sivulta.

Minä leikkasin omaan kirjaani kaksi sivukappaletta, näin sivuille mahtuu enemmän neuloja. 

Kun kannet ja sivut ovat valmiit aloitetaan kirjan kasaaminen kokoon. Ompele sivut kiinni kansiin kirjan keskeltä haluamillasi pistoilla. Jos selkäpahvi on paksu tarvitsee siihen tehdä apureiät esimerkiksi vasaran ja ruuvimeisselin avulla tai porakoneella. Minun kirjassani selkäpahvi oli niin ohut, että sain ommeltua sivut kiinni kansiin ilman apureikien tekemistä.

Työn edetessä huomasin, että kansikankaan "sivutaskut" eli ne joihin kannet sujautettiin, alkoivat pullottaa ja päätin päätin korjata asian ompelemalla alimmaisen sivukappaleen kansiin kiinni pienillä, huomaamattomilla pistoilla.


Neulakirjassa neulat pysyvät siististi ja turvallisesti tallessa. Kirjan voisi toteuttaa myös kokonaan kankaasta tai huovasta ja nopeuttaisi tekemistä huomattavasti. Kansiin kannattaa siinä tapauksessa valita jokin jämäkkä materiaali. 

Kirjoin omaan kirjaani "NEULAT", mutta kuten tavallista, keskitys petti. Selkäosaan ompelin satiininauhan, jonka alla siis muutoin näkyivät ompeleet sivujen kiinnityksestä.