Puhuva koira!

Mainos Sonarc & Ellinkauppa

Puhuva koira - niin että mitä. 

No kyllä. Koirat voivat todellakin oppia puhumaan. No eipä nyt muljautella siellä yhtään silmiä, ei eläin tietenkään 'opi puhumaan' kirjaimellisesti, vaan tällaisten hauskojen puhepainikkeiden avulla.

Painikkeisiin siis tallennetaan omalla (ihmisen) äänellä sanoja tai ilmaisuja, jotka ovat koiralle tuttuja ja näitä painikkeita painamalla eläin voi kommunikoida ihmisen kanssa. Eli se ajatus, jonka mukaan koira ei osaisi ajatella tai ei ymmärrä kuin muutaman sanan ihmisen puheesta, on tyystin väärä.

Ja näitä nappeja voi käyttää muidenkin lemmikkien kanssa, kuten kissojen.

Luin kesällä kirjan Stella-koirasta, joka ilmiömäisesti oppi käyttämään jopa kymmeniä sanoja, muodostamaan niistä lauseita ja käymään niiden avulla keskusteluja ihmisten kanssa. Stella oppi myös ymmärtämään ja käyttämään erilaisia ajan käsitteitä kuten 'myöhemmin' tai 'nyt'.

Christina Hunger (Stellan omistaja) päätti kokeilla, oppisiko hänen koiransa Stella puhumaan eli kommunikoimaan ääninappien avulla. Ensimmäinen sana, jota Stellalle kokeiltiin oli "ULOS", ja sen jälkeen lisättiin "LEIKITÄÄN" ja "VETTÄ". Mutta eipä aikaakaan kun alkoi jo tuntua siltä, että Stellalla oli enemmän sanottavaa kuin mitä näillä painikkeilla pystyi ilmaisemaan. Christina tilasi lisää painikkeita ja äänitti sanat TULE, EI, APUA, RUOKAA, HEI HEI ja OLET RAKAS. Lopulta Stellan käytössä oli liki 40 erilaista sanaa, ja sen myötä sanayhdistelmiä entistä enemmän.

"Kun alkaa opettaa eläintä puhumaan, tulee valita käytettävät sanat tarkoin. Mitä enemmän sanoja on käytössä, sitä paremmin ja helpommin käyttäjä voi sanoja käyttää. Sanoja on kahdenlaisia: ydinsanoja ja sisältösanoja. Ydinsanat ovat mm. verbejä, adjektiivejä, pronomineja ja sisältösanat taas ovat pääosin substantiiveja, jotka viittaavat vain yhteen asiaan. Ydinsanat ovat alkuun ne tärkeimmät opetettavat ja opittavat, ja kun ne on hallussa, voi mukaan lisätä sisältösanoja."

Kirjan luettuani innostuin toden teolla opettamaan omalle koiralleni, jolla tuntui olevan paljon sanottavaa, äänipainikkeiden käyttöä. Aluksi tietysti alkoi nappien metsästys, että mistä niitä Suomesta saa tilattua. Löytyipä Facebookista myös ryhmä, jossa keskusteltiin puhuvista eläimistä ja sitä kautta löytyi vinkkejä näiden nappien ostopaikoista. Instagramissa lisäksi etsin hakusanoilla matskua aiheeseen liittyen ja löysinkin Väätäisen, tuon mainion rescuekoiran, joka niin pätevästi jo keskustelua ihmisten kanssa virittelee. 

Ei se meidän Sulå kyllä oikein Väätäiselle tässä puhepainikkeiden käytössä pärjää. Ehkäpä Väätäinen voisi tulla opastamaan meidän karvakamun alkuun. 

Niin. Ei se meidän juttelu nyt kuitenkaan lähtenytkään niin hyvin käyntiin kuin odotin. Sulå-koiramme ei nappuloista ole välittänyt tuon taivaallista, lähinnä kiertelee kaukaa. Nami-nappia on painanut pyynnöstä mutta muuten on huonosti alkanut tämä kokeilu. Harmillista.

Väätäisen omistajan kanssa aiheesta juteltiin, ja hän sanoi kuulleensa meidän lisäksi parista muusta koirasta, jotka eivät nekään ole napeista piitanneet. Muutoin kyllä tuntuu olevan eritasoisia menestystarinoita muiden äänipainikkeita käyttävien koirakoiden ympärillä. Hienoa!

Se että Sulå ei innostunut, ei silti poista iloani ja tietoa siitä, että on paljon muita koiria, jotka varmasti palavasti odottavat äänensä kuuluville saamista. Suosittelenkin siis jokaista koiranomistajaa kokeilemaan, miten teillä lähtee käyntiin äänipainikkeiden käyttö. Innostuuko lemmikkisi, miten nopeasti hän oppii ja paljonko sanoja olette saaneet otettua käyttöön - kaikkiin näihin kysymyksiin tahdon suurella mielenkiinnolla kuulla vastauksen! 

Sain testiin Answer Buzzers -tallentavat painonapit / kommunikaatiopainikkeet. Paketti sisältää 4 eriväristä painonappia. Napit toimivat kahdella AAA-paristolla (ei kuulu pakkaukseen). Napit nollaantuvat toisinaan kun niitä vahingossa tönitään esimerkiksi seinää päin mutta onneksi niihin voidaan äänittää sanat uudelleen. Äänitysnappi sijaitsee painikkeen sivulla, joten tyhjäysvahinkoja pääsee aina välillä sattumaan. Toisinaan napit ovat myös käytössä jumiutuneet, mutta tietyillä kikoilla ne voidaan useimmisten "pelastaa". Tämän paketin hinta liikkuu siinä 30-40e välimaastossa. 

Nämä siis löytyvät esimerkiksi täältä ja täältä.

 

Ikuistuksia kankaalla

Jokin aika sitten vastaani tuli yritys nimeltä Elobina. Elobina.fi on sivusto, jossa voi suunnitella kuoseja itse ja sitten tilata kankaita ja kangastuotteita näillä omintakeisilla kuoseilla ja kuvioilla. Hetimiten otin yhteyttä Elobinaan ja aloin suunnitella mielessäni kuosivaihtoehtoja. Kuosisuunnittelu on ollut tärkeä osa elämääni jo vuosia, ja 2006 valmistuin tekstiilialan artesaaniksi 'pääaineena' painokankaiden suunnittelu ja valmistus. Jo opintoja aiemminkin olin tehnyt paljon painotöitä mutta lähinnä vain sabluunoiden avulla. Artesaanin opinnoissani opin valottamaan seuloja ja löysin uuden tavan kuvioida kankaita. Valmistumisen jälkeen olen tehnyt ja valottanut kotipimiössäni seuloja ja painanut sukulaisille verhoja ja pussilakanoita. Nyt sitten kun kehitys on tuonut mukanaan kaikkien saataville uusia tapoja kuvioida kankaita niin oli hienoa päästä luomaan itse kuoseja ja näkemään kättensä jälki digipainetuissa tekstiileissä. Digipaino on kyllä varsin mahtava keksintö! Se on ympäristöystävällinen vaihtoehto eikä painovärit sisällä vaarallisia kemikaaleja. Painotaloissa monesti tekstiilit painetaan bensiinipohjaisilla väreillä ja seulojen puhdistus vaatii sen mukaiset myrkyt. 

Halusin yhdistää kuosiin valokuvia sekä käsin piirrettyjä elementtejä. Käytin suunnitteluun ilmaista selainpohjaista kuvankäsittelyohjelmaa. Piirretyt elementit tein piirtämällä kuviot paperille, skannaamalla tai ottamalla kuvista digikuvat ja muokkaamalla niitä siten, että sain aikaiseksi kasan erilaisia png-tiedostoisia kuvaelementtejä. Tähän ei riittänyt yksi ohjelma vaan käytin useampaa ohjelmaa rinnatusten. Tarkoitus on siis sanoa, että omien kuosien suunnitteluun ja toteutukseen ei välttämättä tarvita mitään kalliita lisenssiohjelmistoja vaan työstä selviää maksuttomillakin ohjelmilla. Tosin se voi viedä enemmän aikaa. Kuosisuunnittelu itsessäänkin on aikaavievää ja haastavaa puuhaa. Oikea sommittelu, oikeat värisävyt, koot, asemoinnit ym. vievät aikaa ja monesti tahtoisi saada nähdä nämä eri vaihtoehdot valmiina tuotoksena joista voisi sitten valita sen oikean. Elobina.fi sivustolla on maksuton ohjelma, jonka avulla kuoseja voi asetella kankaalle ja siten tarkistaa miltä mikäkin sommitelma näyttää. 

Helmikuussa teetin niin sanotun testierän digipainettua kangasta. Tilasin metrin ihanan pehmoista samettia johon painatin Sukupuuksi nimeämääni kuosia. Tarkoitus oli luoda kangas, josta lapset voisivat katsella juuriaan ja pitää isoisovanhemmat tällä tavoin lähellään. Suku ja perhe on tärkeä ja on hyvä tiedostaa omat juurensa. Ompelin kankaasta isot tyynyt ja niistä tuli todella kivat! Sukupuu-kuosin pohjalta lähdin sitten ideoimaan tätä verhokangasta, josta tulisi verhot lastenhuoneeseen. Kankaassa olisi iso kuva lapsista, ja lisäksi joitakin muita elementtejä. Pyörittelin eri vaihtoehtoja pitkään ja kuvan saaminen kankaalle siten miten sen halusin tuotti haasteita ja työ jäi välillä hautumaan useiksi viikoiksi. Lastenhuoneen silloiset verhot oli tehty äidiltäni saaduista lakanoista ja äitini kanssa olin puhunut, että tarkoitus on kyllä tilata tilaan uudet verhot kunhan vain saan kuosin kuosiin. Meni viikkoja, ja aina äitini kyseli että joko uudet verhot ovat tulleet mutta oikea sommitelma haki vielä uomiaan. Verhojen kuosit vaihtuivat ja tein monta erilaista versiota kunnes sitten lopulta päätin muokata kuosista ihan erilaisen kuin alkuperäinen suunnitelma oli. Piirtelin paperille erilaisia kuvioita, kukkia ja lehtiä, ja muokkasin niitä lasten kuvaan sopiviksi elementeiksi. Verhojen kummassakin sivussa kulkee ohuet raitamaiset kuvioinnit. Ne eivät ole raitoja vaan lasten nimet, jotka on kirjoitettu jatkumona yhteen putkeen. Lopputulos on herkkä. 

Kankaan valinnan suhteen pohdin pitkään oikeaa kangasvalintaa. Halusin painattaa ohuet ja keveät verhot. Valitsisinko luomupuuvillaisen ohuen popliinin vai ekopuuvillasatiinin. Pidän satiinisidoksisesta kankaasta, se on kaunista ja ylellistä. Siitä minulla ei kuitenkaan ollut näytepalaa kuten muista kankaista ja siksi valinta olikin haastavaa. Mutta päädyin kuitenkin Alnarp Ekoon, puuvillasatiiniin, ja se kannatti! Kangas on lähes ylellisestä. Sitä on helppo käsitellä ja ommella, ja painojälki on kaunis ja selkeä. Satiinisidos tuo kankaaseen viehättävää kiiltoa juuri sopivasti. 

Nyt verhot ovat vihdoin viimein valmiit. Tilasin kangasta useamman metrin siten, että kuosi toistuu metrin välein. Ompelin kankaasta kaksi kahden metrin pituista verhoa. Elobinalta voi tilata myös valmiiksi ommellut verhot mutta minä halusin tehdä työn itse. 

Kyseessä on yhteistyöpostaus ja normaaleissa oloissa teen yhteistyöt aina ajallaan.Tämä työ vaati toteutuakseen ihan liikaa aikaa mutta elämä on joskus sellaista, ettei kaikki mene kuten suunnittelee. Kuosin valmistuminen vei aikaa, mutta itse kangas tuli minulle parin viikon sisällä tilauksesta. Sain odotetun paketin 23.3. Innoissani avasin paketin ja odotin, että saan vihdoin näyttää valmiin kankaan äidilleni. Mutta en saanut. 24.3. sain kuulla uutisen jota en olisi ikinä halunnut kohdata. Äitini menehtyi yllättäen, äkkiarvaamatta. Varoittamatta. Kaiken piti olla hyvin. Muttei ollutkaan. Verhot jäivät pakettiinsa. Pari kertaa otin ne esiin aikomuksena leikata ne mutta en saanut mitään aikaiseksi. Kaksi kuukautta siihen meni, että sain voimia viedä työni päätökseen. Kaksi kuukautta on kulunut ja silti tuntuu, ettei aika liiku mihinkään. Olen edelleen shokissa. Kohtasin tuona aikana toisenkin menetyksen, isäni lähti kaksi viikkoa äidin lähdön jälkeen. En voi ymmärtää miksi elämä otti tällaisen suunnan. Viime vuosi oli erityisen raskas ja tähän vuoteen siirryttiin toiveikkaina. Mutta nyt kuusi lasta menetti tärkeät ja rakkaat isovanhemmat, ja kaksi lasta menetti elämänsä tukipilarit, rakkaat vanhempansa. Kaikella on tarkoituksensa. Mutta mikä oli tämän tarkoitus?

Nyt jäin vain pohtimaan - kaiken keskellä ja lisäksi - että sukupuukankaasta uupuu kaksi tärkeää henkilöä. Isäni ja äitini. Teitä suuresti ikävöiden ja kaivaten, me, rakkaanne.

Julkaistu aiemmin 28.5.2018

Valo herättää kuvan eloon

Kuultokuva tai tarkemmin litofaani on kolmiulotteinen pinta, joka valon avulla muuntuu kuvaksi. Kyseessä ei ole mikään uusi keksintö vaikka 3D-tulostus onkin tuonut nämä kuultomaiset kuvat jälleen ihmisten tietouteen. Litofaaneja on tehty aiemmin posliinista, termi litofaani tarkoittaa sanatarkasti läpinäkyvää kiveä, mutta se on paperin ohutta, läpikuultavaa posliinia, johon on valettu kohokuva-aihe. Kun kuvan taakse vie kynttilän tai led-valon, tai kun kuvan laittaa ikkunan eteen, muuntuu kohokuvioitu pinta näkyväksi kuvaksi. 

Tekniikka on hyvin mielenkiintoinen! 3D-tulostus tekee toteutuksesta helppoa mutta miten suurta taitoa on vaatinut tehdä sama kovalle posliinille. Sitä sietää ihmetellä. 

Täytyy sanoa, että en ollut kuullut kuultokuvista aiemmin, mutta ehkä olin nähnyt niitä silti joskus tietämättäni sen tarkemmin mistä oli kyse. Somessa.comin kautta sain tietää Kuultokuva.fi -verkkokaupasta, josta saa tilata omalla kuvalla varustettuja kuultokuvia - tauluja ja valaisimia. Taulut ovat kooltaan valokuvien suuruisia, suurin koko on noin 25x16cm riiippuen valitun (oman) kuvan koosta ja muodosta.

Sain kaksi erikokoista taulua ja isompi on kooltaan 25x25cm kuvan alkuperäisestä muodosta johtuen. Tuo isompi kuva on heti hieman hauraamman oloinen pienempään verrattuna, vaikka isompi kuva onkin paksumpi ja sen takia kuvan värit tulevat valon avulla tummempina esiin. Kuvan sävy on sepian ja mustavalkoisen välimaastossa. Mutta lisähuomiona vielä se, että vaikka tuote tuntuukin hauraalta, niin tuote kyllä kestää esimerkiksi tipahtamisen lattialle tai pienen painorasituksen. Itse nimittäin pelkään kokoajan, että joku lapsista tönäisee taulun alas pianon päältä ja rikkoo sen. Mutta valmistajalta sain lohdullista kuultavaa, tuotteen materiaali on varsin kestävää.

Tilasin kuvat kaarevina, joten ne pysyvät pystyssä tasolla itsestään ilman erillistä tukea. Suorassa mallissa on reiät kulmissa, jotta kuvan voi laittaa roikkumaan esimerkiksi ikkunan eteen.

Kuultokuvat ovat ympäristöystävällinen valinta. DataNorppa (Kuultokuva.fi) käyttää kuultokuviensa tulostamisessa biopohjaista ja siten biohajoavaa PLA-muovia sekä tuulivoimalla tuotettua sähköä. 

3D-tulostamista voi harrastaa itsekin ja se harrastus vie mennessään. Netistä löytyy sivustoja, joista voi ladata ilmaisia malleja ja tulostaa niitä sitten itse. Laiteinvestoinnit eivät kuitenkaan ole ihan halvimmasta päästä ja mitä parempaa tulostusjälkeä haluaa sitä kalliimman laitteen tarvitsee. Hyvän laitteen hinta pyörii tuhannen euron luokassa ja siitä ylöspäin. Materiaalien hinnat vaihtelevat laadun mukaan 25-100 euron väliltä per kilo. Materiaalivalikoima on melko laaja ja perinteisten materiaalien, PLA ja ABS (Legojen materiaali), lisäksi löytyy myös vaihtoehtoja, jotka voivat sisältää myös puuta tai metallia, tai joustavaa materiaalia.

Mutta helpoin tapa saada 3D-tulostettu tuote, esimerkiksi koru tai sisustusesine, on tulostuttaa se yrityksessä jonka palveluihin 3D-tulostukset kuuluvat. Kuultokuva.fi verkkokaupasta voi toiveen mukaan tilata myös muitakin tuotteita kuin vain kuultokuvia. Esimerkiksi korvakorujen tai riipuksen hinnaksi tulee noin kymppi.

Mielenkiinnon saattelemana kävin tutkailemassa netistä tietoa kuultokuvista eli lithophaneista ja löysin mm. videoita, joissa näytetään millaisesta laitteesta on kyse ja miten tulostus tapahtuu. Yllätyksenä tuli kuitenkin se miten kauan tällaisen taulun tulostuminen voi kestää - jopa 5-8 tuntia. Taloudellisena ihmisinä mietin tietenkin heti, että miten paljon tulostin mahtaa sitten kuluttaa sähköä kun tulostus kestää noin kauan. Vastaukseksi sain, että sähköä kuluu suurinpiirtein perinteisen hehkulampun verran, eli 60-100w sen jälkeen kun tulostusalusta on alussa lämmennyt riittävästi.

Kiinnostuitko kuultokuvista? Tällä tekniikalla voi toteuttaa vaikka koko sukutaulun tai rakkaiden lemmikkien kuvat. Mikä olisi sen mukavampaa kun esitellä valkoisia pintoja vieraille ja katsoa heidän ihmetystään kun kohokuvioiset laatat heräävät valon kanssa eloon.

Kaupallinen yhteistyö | Kuultokuva.fi

Alkuperäinen julkaisu 13.9.2018

Lakritsaiset raakamakeiset valkosuklaakuorrutuksella

Mies sanoi nähneensä joku aika sitten kaupassa salmiakki-valkosuklaapalloja, sellaisia kakkutikkarin ja tryffelin välimuotoisia miniherkkuja, mutta epäili etten tykkäisi ja jätti kauppaan. Sittemmin kävi uudelleen, osti ja toi näytille. Minähän repäisin rasian heti auki ja nautiskelin ja ihastelin vahvaa salmiakin makua ja taustalta jännästi tulevaa mustaherukan aromia. Aattelin, jotta näitä pitää saada lisää! Kunnes katsoin tuotesisältöä...ihan hirveästi E-koodeja, nyyyh. Tästä makunautinnosta inspiroituneena kokeilin ideoida vastaavanlaisen reseptin itse, koska pakkohan näitä on saada tehtyä  ilman ylimääräisiä turhuuksia.

Aloin pohtia reseptin sisältöä, päivin öin. Kekseistä ja tuorejuustosta sen saisi ehkä nopeiten mutta sitten ajattelin etten halua käyttää valmiita keksejä. Jatkoajatus oli leipoa keksit itse kunnes sitten päädyin ns. raakataikinaan eli raakana syötävään keksitaikinaan mitä ainakin amerikkalaisissa blogeissa näkee nimellä "cookie dough". Monissa niissä käytetään todella paljon sokeria ja voita, tai sitten taikinat ovat maapähkinäpohjaisia ja sellainen ei sovi tähän yhteyteen.

Minulla on tapana pohtia kaikkea ihan liikaa ja toisinaan taas ryhdyn hommiin tietämättäni alussa mitä lopputuloksesta tulee. Kokeilen ja maistelen. Vähän kuin pianonsoiton suhteenkin, en ymmärrä juurikaan nuoteista vaan soittoni perustuu paljon korvakuulolta soittamiseen.

Tästä lakritsaisesta kakkutaikinasta tuli kaikenlisäksi gluteeniton, maidoton ja munaton eikä sokeriakaan juurikaan tähän tule. Ja mitenkö tätä kuuluisi syödä? No vaikka lusikoimalla sitä suoraan purkista.

Lakritsainen "keksitaikina"

1/4 dl pellavarouhetta

2 dl Virtasalmen viljatuotteen gluteenittomia kaurahiutaleita

1/2 dl Virtasalmen viljatuotteen tattarijauhoja

1 tl vaniljasokeria

1-2 tl luomu lakritsijauhetta

1 tl aktiivihiilijauhetta, Rawnice

1 rkl kookoshiutaleita

1 mm merisuolaa

1/2 dl mustaherukkahilloa 

1/2 dl kookosöljyä

1 banaani

1/2 dl kylmää vettä

Laita kaikki aineet monitoimikoneeseen ja sekoita tasaiseksi massaksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa jos haluat lakritsin tulevan enemmän esiin. Vesi kannattaa lisätä massaan viimeiseksi ja pienissä erissä jotta koostumuksesta ei tulisi liian löysä. Pellavarouhe sitoo ja antaa sitkoa taikinalle mutta se ei ole välttämätön.

Taikinasta voi tehdä myös pallosia tai silikonimuotin avulla esimerkiksi sydämiä ja kuorruttaa ne valkosuklaalla. Salmiakin maun rakastajille reseptiin voi lisätä elintarvikekäyttöön tarkoitettua ammuniumkloridia, jota  esim. Haganol Apteekin Salmiakkijauhe sisältää.

Käyttämäni mustaherukkahillo on itsetekemääni. Keitin isossa kattilassa n. 5 litraa mustaherukoita pienessä vesitilkassa, soseutin marjat ja lisäsin survokseen n. 4 dl hillosokeria ja keitin paketin ohjeen mukaan hilloksi. Hillosokeripaketin kyljessä olevassa ohjeessa sokerin määrä oli isompi mutta pienempikin määrä riittää, ainakin oman makuni mukaan. 

Ohjeessa käyttämäni gluteenittomat tuotteet sekä kookosöljyn tilasin Ruokavaliot.fi -verkkokaupasta. Ruokavaliot.fi on kivan monimuolinen nettipuoti, josta löytyy runsaasti tuotteita vaihtoehtoruokavalioita noudattaville kuluttajille.

| Kaupallinen yhteistyö |

We are All Tigers

Olen metsästänyt hyviä kestopunia jo jonkun aikaa. Monenlaisia olen testaillut ja monta on vielä testaamatta. Luonnonkosmetiikka kiinnostaa aina ja sitä mielelläni käytän ja tutustun itselleni uusiin tuotteisiin. Sen kestopunan, jonka olen todennut tähän asti voittamattomaksi, tuotesisältöä en täysin tunne. Täytyisi tutustua tarkemmin INCI-nimikkeistöön.

All Tigers on itselleni uusi tuttavuus, mutta olen nähnyt ja lukenut ihmisten kommentteja ja vahvoja suosituksia. All Tigers on innovatiivinen, ranskalainen meikkisarja, joka on kehitetty yhdessä Instagram-yhteisön kanssa. Merkin huulipunissa on aina vähintään 82% luonnollisia ainesosia. Näiden huulivärien sanotaan olevan erityisen kestävistä pigmenteiltään, "suudelman kestäviä", koko päivän punia. Kauniita, värikylläisiä sävyjä valikoimissa on viitisentoista.

Sarjan tuotteet eivät sisällä lainkaan eläinperäisiä ainesosia, ne ovat vegaaneja, ja osa tuotteiden tuotosta menee uhanalaisten tiikereiden suojeluun. All Tigersin tyylikkäät pakkaukset on valmistettu Euroopan luomumerkkien hyväksymistä materiaaleista. 

Omia kokemuksia tuotteesta...

Kun ensimmäisen kerran kokeilin tätä mattamaista huuliväriä kämmenselkääni olin että vau! Tämähän todellakin on hurjan pigmenttistä ja pitävää. Alun alkajaiseksi olin ajatellut, että tuskin tulen öljyjä tarvitsemaan värin irrottamiseksi iholtani, mutta väärässä olin. Huuliväri otti tiukasti kiinni ihoon ja sen koostumus tuntui peitevoidemaiselta, tiiviiltä ja värikylläiseltä. Saamani sävy 'Rosewood' tuntui hylsystä päin liian oranssilta minun sävyihini, mutta huulillä sävy kuitenkin muuttui tiilenpunaisesta hieman murretumpaan sävyyn.

Huulivärin mukana tulevalla aplikaattorilla värin levitys onnistuu helposti ja vaivattomasti. Ainakin tällainen neutraali sävy levittyy siististi huulille, asia voi olla eri vahvempien sävyjen kanssa. Väri tuntuu huulissa ensin vähän tahmealta mutta kuivuu muutamassa minuutissa aika huomaamattomaksi. 

Mitä kestoon tulee, niin ainakaan tämä sävy ei lunasta lupaustaan. Joissakin kestopunissa olen huomannut sävyllä olevan merkitystä värin kestoon käytössä, esimerkiksi maanläheiset sävyt pysyvät paremmin ja pitempään kuin vaikkapa punaisena hehkuvat sävyt.

Hinnaltaan tämä tuote on melko kallis, n. 25e. Kun miettii tuotteen kestoa ja hintaa, niin jättäisin toistamiseen ostamatta, vaikka tuotteen taustalla oleva ideologia ja hyvät teot saavatkin empatian nousemaan pintaan.

Täydellistä pitoa ja kestävyyttä ei siis All Tigersin nestemäinen mattaväri anna. Väri kestää huulilla muutaman tunnin, jos sinä aikana ei huuliin koske lainkaan. Mutta esimerkiksi juodessa tai suuta pyyhkiessä väri siirtyy mukiin tai paperiin, ikävässä tapauksessa pusuteltaessa toisen kasvoille tai vaatteille. Ja kun väriä siirtyy vaatteisiin, se ei pesussa irti lähde.  

Rasvainen ruoka on tämän punan vihollinen, siinä vaiheessa väri lähtee huulilta lähes kokonaan. All Tigersin huuliväri ei siis anna täydellistä luottoa ja pitoa. Minusta tuntui kokoajan hieman epävarmalta, koska en voinut luottaa värin pysymiseen huulilla. Esimerkiksi huulia maiskuteltaessa väri siirtyi huulten reunojen yli ja antoi siten epäsiistin ilmeen. 

Harmittaa kyllä, varsinkin kun sain tuotteen testiin. Ja harmittaa siksi, että merkin taustalla on niin paljon hyvää. Mietityttää, että onko minussa jokin vika kun toisten hurraamat tuotteet tuottavatkin minulle pettymyksiä. Noh, mutta ei tämä silti kaapin perukoille jää. Aion käyttää tuotetta, mutta muistutan itseäni siitä, että kyseessä on tavalliseen punaan verrattava tuote.

Onko sinulla hyviä kokemuksia tästä tuotteesta? Kestääkö jokin tietty sävy toista paremmin?

Kiitos tuotteesta Naturellement. Naturellement tarjoaa luonnollisesti parasta. Aitoa, innovatiivista ja persoonallista luonnonkosmetiikkaa eettisesti ja ekologisesti. Naturellementin tuotevalikoima koostuu loistavasta laadusta, innovatiivisuudesta sekä ekologisuudesta, eettisyydestä sekä aitoudesta. Valikoimista löytyy myös paljon vegaanisia tuotteita eikä missään tuotteissa ole käytetty eläinkokeita. Kaikki tuotteet on valmistettu Ranskassa .

Naturellementin takaa löytyy kosmetologi, aromaterapeutti Liisa Seppälä, joka etsii aktiivisesti uusia, innovatiivisia tuotteita, jotka ovat persoonallisia ja poikkeavat nk. perusluonnonkosmetiikasta raaka-aineidensa, teknologiansa tai ideologiansa vuoksi. Hän tuntee jokaisen maahantuomansa brändien valmistajat henkilökohtaisesti ja on valinnut pienehköjen, eettisten ja ekologisten laboratorioiden huipputuotteet.

Naturellementin valikoimaan kuuluvat:

Terre d’Oc, Aloree, Florame, Marius Fabre, Karethic, Savon Stories, Baume Integral sekä

ALL TIGERS-meikit sekä matkaparfyymit FiiLiT. 

Siemenet multaan!

Kovasti jo kevättää ja olenkin kylvänyt siemeniä jo multaan. Kurkut venähtivät kymmensenttisiksi kuukaudessa mutta mansikat, basilikat ja siankärsämöt ovat vasta ihan pieninä taimen alkuina. Laitoin lisäksi esikasvatukseen nyt maaliskuun alussa akileijaa, toista lajia mansikkaa ja rosmariinia. Sain kasan siemeniä Siemenkauppa.comista ja samalla testailen Biolanilta saamaani esikasvatusalustaa, tai minikasvihuonetta, sammalnappeineen. Luultavasti noiden sammalnappien sisältämät ravinteet saivat kurkkuni innostumaan elämästä.

Osassa siemenistä oli hauskoja (ainakin omasta mielestäni) kasvatuskikkoja - osa piti pitää kaksi ensimmäistä viikkoa kylvön jälkeen jääkaapissa ja osa vaati kellaritason kylmyyttä pari viikkoa. Loput siemenistä esikasvatetaan vasta huhtikuussa ja osa kylvetään suorakylvönä maahan. 

Kevät on aina raikasta aikaa, ja mieli on kovasti puutarhassa ja kasvihuoneessa. Toivottavasti kasvihuone on selviytynyt talvesta ja seinäelementit pysyneet paikoillaan. Pitää myös osata olla hötkyilemättä, ettei istuta taimia liian ajoissa ulos tai kasvihuoneeseen. Kylmät yöt saattavat yllättää ja kova työ esikasvatusten suhteen menee silloin hukkaan. 

Taimikasvatus on mukavaa puuhaa. Ja antoisaa. Ja se on mukavaa tekemistä myös lasten kanssa. Mikäs sen riemastuttavaa kuin seurata siementen itämistä ja taimien venymistä. Tässä tulikin mieleeni, että kyllä minun pari tomaatin tainta on kasvatettava, vaikkei sato viime vuonna kovin häävi ollutkaan. 

Olen jo vuosia esikasvattanut taimia sisällä. Yleensä olen kerännyt itse siemeniä paprikoista, tomaateista ja kurpitsoista. Nuo jälkimmäiset ovat vain todella huonoja tuottamaan satoa, saa nähdä kylvänkö niitä tänä vuonna ollenkaan (ja jos aion, niin nyt olisi kyllä jo aika...). 

Taimikasvatuksessa käytän hyödyksi mm. maitopurkit, läpinäkyvät muovikipot kansineen, joissa olen kaupasta ostanut esimerkiksi tomaatteja ja mm. kuivakakkuja. Multana käytän ihan tavallista perusmultaa mutta nyt innokkaasti testasin näytteinä saamiani Biolanin sammalnappeja. Nekin on hauskoja lasten kanssa käytettäväksi, sammalnapit kun kasteltaessaan turpoavat silmissä määräkorkeuteensa. Biolan Sammalnapit ovat ekologinen kasvualusta, sillä ne on valmistettu kotimaisesta, nopeasti uusiutuvasta rahkasammaleesta.

Kesällä en käytä puutarhassani lainkaan valmiita lannoitteita, ellen sitten kanankakkaa innostu ostamaan. Muutoin käytän kahvinpuruja, kananmunankuoria ja luomubanaanin kuoria sekä nokkosvettä.

Hyötykasvien lisäksi sain toivomiani kukansiemeniä Siemenkauppa.com:sta. Valintaani ohjasi ajatus vanhan talon ja pihapiiriin sopivista kasveista ja kukkasista. Kesän kynnyksellä suorakylvönä maahan menevät mm. sinipallo-ohdake, pioniunikko, kurjenkello, ja esikasvatuksessa olevat akileija ja siankärsämö. Kasvihuoneeseen kylvän salaatteja ja yrttejä. Kovasti tuota mansikan kasvatusta jännitän ja myös odotan, että onnistuuko se. Nyt nuo mansikan alut kun näyttävät varsin pieniltä ja onnettomilta.

Mutta, kuulostellaan lisää sitten kun itämisprosessi etenee. 

Oletko sinä tehnyt valmisteluja taimikasvatusten suhteen tälle kevättä? 

Kiitos yhteistyöstä Siemenkauppa.com:n kanssa, sekä tuotenäytteistä Biolanilta.

Siemenkauppa.com on Suomessa toimiva puutarha-tuotteiden jälleenmyyjä. Yritys on rekisteröity siementen maahantuoja ja markkinoija (Evira). Siemenkauppa.comin valikoima on laaja, ja se koostuu niin hyötykasveista, koristekasveista sekä erilaisista kasvatukseen tarvittavista tarvikkeista. Sivustolta löytyy myös hyödyllistä tietoa mm. kurkun, tomaatin ja chilin kasvatuksesta, sekä tarpeellinen kylvökalenteri. Tuotteet ovat kohtuuhintaisia, valikoima on runsas ja verkkokauppa selkeä. Yli 40e tilaukset tulee perille ilman toimituskuluja ja jokaisen tilauksen mukana saa Kotipuutarha-lehden veloituksetta. Tutustu koristekasvi- ja hyötykasviuutuuksiin täällä.

Kuparia hiuksiin kasvivärein

Kaupallinen yhteistyö: Miraz.fi

Punaiset hiukset ovat aina viehättäneet minua. Olen värjännyt hiuksiani teini-ikäisestä saakka sekä kampaamossa että itse kotona (äidin avustuksella). Sävyt hiuksissani ovat vaihdelleet tummasta luumusta kuparin hehkuun. Eniten minua kuitenkin miellyttää luonnolliset sävyt ja niistä juuri tuo kuparinpunainen. 

Punaisissa sävyissä on vain se ongelma, ettei sävy pysy hiuksissani kuin muutaman pesukerran ajan olkoon kyseessä sitten kesto- tai kevytvärit. Sama ongelma myös kampaamossa tehdyissä värjäyksissä. Myöskään värjäystulos on harvoin sitä mitä paketin kyljessä luvataan. Usein sanotaan, että jos haluat saada hyvän lopputuloksen mene ammattilaisen käsittelyyn. Mutta olen kohdannut samat ongelmat sekä ammattilaisen käsittelyssä, että itse värjäten. Ainoa värjäys mikä on tullut suurinpiirtein toivotunlaiseksi kampaamokäsittelyssä on olleet blondatut raidat. Ja siksi että en ole voinut luottaa edes ammattilaisen käsittelyyn on vahvistanut sitä ajatusta, että jos haluan sävyttää hiukseni teen sen kotona, säästän rahaa ja tiedän, ettei lopputulos luultavimminkaan poikkea tai kestä sen huonommin tai paremmin kuin kampaamossa tehty värjäys.

Hiusteni oma sävy on jännästi muuttunut värjäyshistoriani kautta. Normaali maantienharmaa on muuttunut vaaleanruskean ja kuparisen sävyn välimaastoon ja myös uudet hiukset kasvavat tähän sävyyn. Toisaalta se ihmetyttää, toisaalta ehkä vähän järkyttääkin, että onko myrkyt imeytyneet niin syvälle päähän, että hiuksetkin kasvavat valmiiksi värjättyinä. Toisaalta en ole kuitenkaan värjännyt niin usein kuin ehkä keskiverto hiustensavärjääjä. Keskimäärin kerran vuodessa olen sävyä päivittänyt ja edellisestä kerrastani on kohta kaksi vuotta.

Olen pitkään halunnut testata kasvipohjaisia hiusvärejä, tosin hennalla olen värjännyt joskus 20 vuotta sitten mutta silloin ei ainakaan se BodyShopin hiusväri antanut juuri lainkaan sävyä hiuksilleni. Monen tunnin tuherruksen jäljiltä ei jäänyt käteen juuri muuta kuin sotku.

Nyt päätin kuitenkin kokeilla uudelleen kun sain testiin Cultivator'sin hiusvärejä blogiyhteistyön merkeissä Mirazin kanssa. Miraz on suomalainen perheyritys, joka maahantuo, myy ja markkinoi korkealaatuisia luonnonkosmetiikkatuotteita ja gourmet-elintarvikkeita.

Olen nähnyt tutuilla onnistuneita värjäystuloksia kun on käytetty kasvipohjaisia hiusvärejä. Olen muutoinkin alkanut vuosi vuodelta tarkkailla mitä ostan ja pohtia tuotteiden turvallisuutta.

LUOMUSERTIFIOIDUT CULTIVATOR’S KASVIVÄRIT

Kasviväreillä saadaan aikaan luonnollinen ja vivahteikas lopputulos, sekä upea kiilto. Kasvivärimme ovat 100% luomusertifioituja, ja ne valmistetaan esimerkiksi seuraavista kasveista: henna, indigo, aloe vera, kamomilla, eukalyptus, kurkuma, punajuuri, hibiskus jne. Valikoimastamme löytyy runsaasti sekä intensiivisiä että luonnollisia sävyvaihtoehtoja ja niillä on paljon hiusta vahvistavia ja hoitavia ominaisuuksia. Lisäksi kasvivärit ovat turvallisia käyttää. Kasvivärimme sisältävät aloe veraa, joka hoitaa hiusta ja jättää hiuksista entistä pehmeämmät ja paksun tuntuiset. Camomilla rauhoittaa päänahkaa ja ehkäisee ärsytystä. 

Cultivator’s Herbal Haircolor sarjan kasviväreillä on hyvä peittokyky ja värinkesto. Sävyt eivät ole kestovärejä vaan lähtevät asteittain hiuksista pesujen myötä. Pysyvyys on kuitenkin monen seikan summa ja parhaimmillaan kasvivärien pysyvyys on kestovärin luokkaa. Cultivator’sin sävyvalikoimassa on 20 valmista värisekoitusta luonnollisista vaaleista, hehkuviin punaisiin, täyteläisiin ruskeisiin ja mustaan. Värit eivät sisällä peroksidia eikä muita synteettisiä ainesosia, ammoniakkia, raskasmetalleja, PPD:tä, parabeeneja, resorsinolia, geenimuunneltuja ainesosia tai muita luonnolle ja ympäristölle haitallisia ainesosia. (lähde: Miraz)

Cultivator'sin hiusvärisävyjä voi sekoittaa keskenään ja siten luoda omanlaisensa värisävyn. Minä en osannut päättää mikä sävy olisi itselleni se parhain joten otin kahta eri sävyä ja yhdistin niistä suhteessa 50/50 uuden sävyn. Käytin sävyjä Auburn-Copper ja Henna. Auburn-Copper oli yksikseen aika vaalea, ja sillä saakin vaaleista hiuksista kauniin kuparinpunaiset. Henna taas on yksikseen varsin kaunis punainen kupari mutta koska Mirazilta suositeltiin myös tuota Auburnia niin päätin kokeilla taittaa Hennan sävyä sillä. Kahdessa yllä olevassa kuvassa näkyy värjäystulos heti pesun ja kuivauksen jälkeen. Todella kaunis, hehkuva, lämmin kuparin sävy!

Värjäyskokemuksena tämä oli hyvä. Toki pientä säätöä oli värin levityksen kanssa ja seuraavaa kertaa ajatellen kannattaakin varata värjäykseen soveltuva pullo jonka avulla värin saa helpommin levitettyä hiuksiin. Pakkauksissa on 4 erillistä pussia, jotka sisältävät jauhemaista väriä. Jauheeseen sekoitetaan noin 1 dl lämmintä vettä/pussi. Sitten vain seos tasaiseksi ja väri päähän. Paketin mukaan riittoisuus vaihtelee hiusten pituuden mukaan, lyhyille hiuksille riittää yksi pussi ja erittäin pitkille 4 pussia. Omat hiukseni vaativat lopulta yhteensä 6 pussia, joten 2 pakettia tulivat todellakin tarpeeseen.

Mirazilta vinkkasivat, että hiukset olisi hyvä pestä ennen värjäystä Unique Haircare Deep Cleansing Shampoolla, mikä on loistava pari kasvivärin kanssa. Se syväpuhdistaa hiukset ennen kasvivärin levittämistä. Cultivator'sin ohjeissa mainitaan, että hiusten tulee olla erittäin puhtaat ennen värjäämistä, kun taas perinteisissä hiusväreissä melkeinpä ehtona on, että hiukset olisivat mieluummin likaiset kuin täysin puhtaat.

Pesin hiukset värjäystä edeltävänä päivänä ja syväpuhdistava shampoo tuntui todellakin vaikuttavan nimensä  mukaisesti. Värin levityksen jälkeen käärin hiukset pakkauksen mukana tulleeseen muovimyssyyn ja annoin värin vaikuttaa noin 90 minuuttia. Ohjeiden mukaan värin tulisi vaikuttaa 60-90 minuuttia mutta värjäystulos on silti aina uniikki koska lopputulokseen vaikuttaa moni asia, mm. hiusten kunto, edelliset käsittelyt ja värjäyksessä käytetty lämpötila. Kun vaikutusaika on päättynyt, hiukset pestään puhtaiksi ainoastaan vedellä ja seuraavaa shampoopesua kannattaa odottaa vähintään 48h koska hiusväri syvenee vielä tuona aikana. Kasviväri ei läpivärjää hiusta vaan lopputulos syntyy hiuksen pinnalla. 

Värjäyksen jälkeen hiukseni tuntuivat pysyvän pitempään puhtaina enkä kokenut tarvetta pestä niin usein kuin mitä yleensä. Pesin hiukset shampoolla noin 5 vrk värjäyksen jälkeen. Sitten taas tuo hiusten rasvoittuminen palasi samoihin uomiinsa eli hiukseni vaativat sen pari pesua viikossa, muutoin alkaa liikaa ahdistaa. Yritin parin vuoden ajan kasvattaa hiustenpesuväliä mutta ei tuo rasvoittumisnopeus siitä mihinkään muuttunut. Värjäysten suhteen aina onkin ahdistanut se, että väri lähtee liian nopeasti pesujen myötä pois mutta tämä väri on kyllä pysynyt muuttumattomana. Joku varmasti ajattelee, että ei noin lyhyessä ajassa voi sanoa värin kestosta mitään mutta itselläni valehtelematta kaikki värit ovat haalenneet jo muutaman pesukerran jälkeen. Enkä käytä muotoilutuotteita tai rautoja, enkä voimakkaita shampoitakaan.

Vaikka kasvihiusväreillä työskentely onkin hieman sottaisempaa kuin perinteisillä, niin plussana sanottakoon sen, että kasviväriroiskeet lähtevät pinnoilta todella hyvin pois, kuivumisenkin jälkeen. Tavalliset hiusväriroiskeet kun jäävät seiniin ja altaan reunoille jos niitä ei heti huomaa siivota pois. 

Olen erittäin tyytyväinen tähän luonnolliseen lopputulokseen. Hiuksissani on kiiltoa ja eloa. Ainoa mitä vielä toivoisin hiuksilleni, olisi jonkinlainen hellävarainen mutta tehokas tehohoito, joka ravitsisi ja vahvistaisi hiusteni kuntoa. Voin suositella Cultivator'sin kasvihiusvärejä lämpimästi muillekin!

Blogiyhteistyössa Miraz.fi

Minä ♥ violettia!

Coloria.net sanoo violetista mm. näin:

Violetti yhdistetään viisauteen, mystiseen ja maagiseen. 

Violetilla valolla uskotaan olevan parantava vaikutus. 

Violetin katsotaan ilmaisevan viisautta ja rakkautta.

Cair de lune (ransk.) Euroopassa 1700-luvulta käytetty nimitys kiinalaisen posliinin harmahtavan violetista lasituksesta. Tämän liitin tähän siksi, että saman niminen kappale on niin hurmaava, ihanan seesteinen ja kaunis. Sitä kuuntelen kun haluan rentoutua.

Rakastan violettia, erityisesti lämmintä punaiseen taittavaa. Mutta myös harmaaseen taittava violetti on todella kaunis sekin. Vaikka violetti on aina ollut lähellä sydäntäni en silti ole juurikaan uskaltanut käyttää sitä missään, vaatetuksessa pienissä määrin toisinkuin sisustuksessa. Olen kyllä haaveillut tällaisista tummista lämpimistä violetinsävyisistä seinistä mutta minulla ei ole ollut rohkeutta käyttää sitä. Toki vuokralla ollessamme seinäpintojen maalaus ei tullut kysymykseen mutta olisihan värejä voinut muulla tavoin tuoda sisustukseen.

Tässä talossa oli jo valmiiksi violetit seinät eteisessä, mutta pinnat olivat kuluneet ja ehostusta vailla. Oikean sävyn löytyminen oli haastavaa, kyselin ja haeskelin ideakuvien kautta oikeaa sävyä. Violetti on kuitenkin nykyään melko harvinainen väri ja ainakaan Tikkurilan värikartasta ei tummia violetteja edes löydy, siis Tunne Väri-kartasta, laajemmasta Symphony -viuhkasta sävyjä löytyi enemmän mutta sen saaminen käsiini oli haastavampaa. Teknoksen värikartassa violetit on huomioitu huomattavasti paremmin ja sävyjä löytyy enemmän. Lopulta päädyin alkuperäiseen väriin, eli Teknoksen T1143.

Tässä pientä esimakua sähläämisestäni sävyjen kanssa. Edellinen omistaja oli jättänyt kellariin talossa käytettyjen maalien loppuja ja kyselin häneltä onko eteisen maalia vielä jemmassa. Vastaus oli, että jos löydät violettia remonttimaalia niin se on sitten sitä. Minun silmäni vain ei ollut samaa mieltä, sävynumeronkaan perusteella se ei mielestäni ollut oikeaa väriä, mutta päätin kuitenkin kokeilla. No, väärää sävyähän se oli, viimeistään maalin kuivuttua sävyeron huomasi selkeästi. Olin siis enemmän kuin huojentunut kun sain Ilvesmaalien remonttimaalipurkin käsiini, juuri siinä oikeassa ja alkuperäisessä sävyssään! Oli muuten hyvää maalia, peitti jo ensimmäisellä kerralla hyvin. Ainakin ennen tummien maalisävyjen kanssa oli se ongelma, että peittävyys on ollut heikkoa, ja ehkä siitä syystä nytkin minua hieman jännitti aloittaa maalaus. Tokikin tummalle tummalla maalatessa eroa ei niinkään näe mutta maalasin myös valkoiseksi maalattua huokoista seinälevyä ja senkin tämä maali peitti hyvin. 

Maali oli rakenteeltaan paksua, täyteläistä ja valumatonta. Sitä oli helppo levittää ja käsitellä. Kiiltoaste on himmeä. Alunperin olisin halunnut kokeilla Ilvesmaalien Silkinhimmeä-maalia, jo ihan siitä syystä että se purkki on niin houkutteleva ja kaunis! Mutta Silkinhimmeässä ei ole valikoimissa C-pohjaa, joka on tarkoitettu tummille sävyille. A-pohja sisältää valkoista pigmenttiä ja se ei siis sovi tummille sävyille.

Ennen maalausta...

Talon värivalinnoissa on noudatettu vastaväriperiaatetta, ovien oranssinkeltainen sävy ja violetin ja turkoosin sävyt korostavat toisiaan. En halunnut luopua violetista koska siitä olen aina haaveillut, ja nyt kun joku oli tehnyt näin osuvat värivalinnat puolestani niin oli helppo jatkaa annetun suunnan mukaisesti.

Sähkökaappiseinä oli aiemmin valkoinen mutta halusin jatkaa violettia pintaa vielä sinnekin asti. Johtojen ja muiden kanssa on aina hieman vaikeaa kun ei tiedä maalatako päältä vai olla maalaamatta. Lopputulos ei nimittäin välttämättä ole siisti kummallakaan tavalla.

Lopputulos viimeistelyjen jälkeen on tässä...

Tämä tapetti on myös todella kaunis.  Täytyisi ostaa itsellekin pari rullaa, koska aiempien asukkaiden pikkuväki oli käynyt vetäisemässä muutamalla eri kynällä puumerkit tapetin pintaan, onneksi sain osan pois ihmesienellä.

 Palaset alkavat loksahdella paikoilleen, otin nimittäin tämän Pentikin lyhdyn eilen juuri vasta pois paketistaan, olihan se tuolla kaapissa odottanut lopullista paikkaansa jo useamman vuoden ajan.

Ja nämä kaunokaiset, kaapissa hekin ovat olleet yli kymmenen vuotta. Hui kuinka aika menee nopeaan. Nämä ovat osa tekstiiliartesaaniopintojeni lopputyötä, Intian unelmia. Ohutta puuvillabatistia, kattilassa käsinvärjättyjä ja kultaprintit ovat omaa käsialaa.

Maalatessani seiniä ajattelin pari kertaa, että onkohan tämä nyt liian ärtsy väri kuitenkin, mutta sitten havahduin, että tästä väristähän minä olen aina haaveillut. Jo opinnäytetyötä suunnitellessani ideakuvissani oli juuri tällainen tumma ja lämmin violetti ja sitä tavoittelin lopputyössänikin. Joku aika sitten tein sellaisen manifestointikuvan, johon keräsin asioita siitä millaisen unelmakodin haluan. Nyt kun tarkemmin katselen ympärilleni niin aika moni palanen on loksahtanut paikoilleen.

Kannattaa siis unelmoida, unelmat voivat toteutua!

*Yhteistyö - Ilvesmaalit *

Alkuperäinen postaus 25.9.2016