maanantai 28. marraskuuta 2016

Suomalaisen kansanuskon sanakirja


Olenkin aina miettinyt, että missä se hyvä onni oikein viipyy. Löydän nimittäin tuosta vain neliapiloita oikeastaan mistä vain missä kuljen. Mutta syy taitaakin olla niissä viisiapiloissa, joita usein löydän myös. Ne siis kuuleman mukaan tuovatkin mukanaan huonoa onnea. Hmph. Enpäs tiennyt tuotakaan, muutoin olisin jättänyt ne keräämättä. 

Suomalaisen kansanuskon sanakirja esittelee tiiviisti ja kattavasti suomalaisen
muinais- ja kansanuskon olennot, ilmiöt ja termit. Asiat on esitelty kansanuskon näkökulmasta ja ruohonjuuritasolle vietyinä: kansan on annettu puhua omalla suullaan. Suomalaisen perinteen ohella esillä on saamelainen näkökulma.

Suomalaiseen kansanuskoon liittyy lukuisia mielenkiintoisia asioita, jotka usein ovat mystisiä tai tuonpuoleiseen liittyviä. Meinasin käyttää sanaa yliluonnollinen, mutta aiemmin ihmiset eivät tällaista termiä juurikaan tunteneet, heille sellaisetkin asiat, jotka meille ovat yliluonnollisia olivat luonnollisia. Ihmiset olivat enemmän yhtä luonnon kanssa ja loitsut, noidat ja tuonpuoleinen olivat osa jokapäiväistä elämää. Vaivaan jos toiseenkin löytyi apu luonnosta tai jostakin erikoiselta kuulostavasta tavasta. Ihmisillä oli monenlaisia uskomuksia, joista useilla oli negatiivinen sävy. Esimerkiksi monet linnut ja niiden näkeminen tarkoitti kuolemaa, kärsimystä tai huonoa onnea. Myös viikonpäivistä perjantailla oli pahaenteinen maine, kun taas torstai oli voimallinen päivä taikojentekoon ja sunnuntaina syntyneillä lapsilla oli kyky nähdä näkymätöntä. 
Kirjasta löytyy selitykset myös sille miksi kampelan suu on vino, keitä olivat jatulit, mikä on hyypiä, mistä syntyy näärännäppy tai mitä tarkoittaa päivännäkemättömät mukulat.

Tätä kirjaa ei ehkä ole tarkoitus lukea kannen avattuaan kerralla loppuun, vaan se toimii sanakirjana tai tietokirjana, jota sopii käyttää vaikkapa silloin kun kohtaa vieraan termin. Tämä teos sopii vallan hyvin yhteen vastaavaa aihealuetta käsittelevän toisen uutuuskirjan kanssa jos ja kun kaipaa hieman tarkempaa selvitystä suomalaisen kansanuskon aiheista. Suomalaisen kansanuskon sanakirja on mielenkiintoinen ja kattava tietopaketti aiheesta kiinnostuneelle.


Risto Pulkkinen & Stina Lindfors
Gaudeamus 2016

Mitä kerrotaan kuusta, sen löydät kirjasta!




Valloittava kokoperheen seikkailukirja!


Metsän pieni kansa on suloinen, ainoa laatuaan oleva yleiskielellä / *selkokielellä kirjoitettu kokoperheen seikkailukirja. Metsän pieni kansa on myös taidekirja, joka tutustuttaa lukijansa suomalaisten taiteilijoiden taideteoksiin. Kirjan kuvituksessa seikkailevat pienet ja somat puunhaltijat, jotka ovat hyvin kiinnostuneita tietämään keitä olivat mm. tontut, maahiset, peikot, näkijät, noidat, vainajat, jättiläiset, karhut ja monet muut Suomen metsien, vesien, tuntureiden ja kukkuloiden asukkaat. Ja kukapas muu kuin itse Väinämöinen toimii heidän oppaanaan tällä mielenkiintoisella ja ainutlaatuisella matkallaan.

Kirjan teksti on keveän soljuvaa ja helposti luettavaa, ripaus huumoria joukossa. Pajunhaltija on herkkä ja hyväsydäminen, joka ei aina kestä kaikkea kuulemaansa, pihlajanhaltija taas lausuu runon jos toisenkin kuulemistaan asioista ja puhelias vaivaiskoivunhaltija kertoilee mielellään lappalaistarinoita. Hän kertoo muun muassa pahaenteisesti viheltelevästä, yksinäisestä koiran kanssa matkaavasta hahmosta nimeltä staalo. Arat puuhaltijaystävykset eivät tällaisia kummajaistarinoita tahtoisi kuunnella ja pihjalanhaltija yrittääkin keventää tunnelmaa runoilemalla näin:
"....Vain lapset kiljuu: kerää luusi tai susta tehdään staalo-muusi..."

Kirjan tekstit on kirjoittanut Marjatta Levanto, kuvituksesta vastaa taiteilija Julia Vuori ja kustantajana toimii Maahenki Oy.

* Samasta aineistosta laadittu selkokielinen rinnakkaisteos on tarkoitettu niille, joille kirjoitetun kielen on hyvä olla helposti, iloa tuottavasti ja vaivattomasti omaksuttavissa. Selkokielisen materiaalin käyttäjäkunta on laaja maahanmuuttajista muistisairaisiin ja ylipäätään vanhuksiin, lukemaan opettelevista erityistukea tarvitseviin.
Selkokielisen kirjan asiantuntijakumppanina on Selkokeskus.


Villi jouluruoka!



Olipas ihanan värikäs kirja! Ei ehkä ihan perinteinen joulukirja, mutta mukavaa vaihtelua silti. Ja sitähän ulkoasullakin varmaankin haluttiin ilmentää, koska ei reseptitkään ihan mitään perus lanttulaatikkotyyliä olleet. Sami Tallberg on tunnettu kokki, jonka intohimoina ovat villiyrtit ja kasvisruoat. 

Kirjan nimen perusteella oletin ehkä hieman enemmän villiyrittien pilkahtelua resepteissä mutta niitä käytettiinkin melko maltillisesti siellä täällä mausteiden tapaan, ei siis niinkään pääruoka-aineksina. Mutta toisaaltahan se on ihan suotavaakin, varsinkin näin talvisaikaan. Voisi nimittäin osoittautua melkoiseksi haasteeksi kaivaa jostakin vaikka voikukanlehtiä tai kuusenkerkkiä. Vaikka itseltäni noita jälkimmäisiä kyllä löytyy, kuivattuina, pakastettuina ja siirappina. Siksi vihreänä aikana olisikin hyvä kerätä talven varalle kaikkea mahdollista, syötäväksi kelpaavaa siis.

Villi jouluvegaani on Into Kustannuksen uutuuskirja, johon Sami Tallberg on loihtinut aivan uudenlaisia herkkuja joulupöytään, ja kuten arvata saattaa, pääosassa ovat kasvikset.
Kirjan ohjeet ovat suunniteltu neljälle hengelle ja Sami kehottaa valitsemaan vegaaniseen joulupöytään kirjan resepteistä ainakin viisi eri ruokalajia. Siten saa parhaiten kiinni siitä, mistä kirjan ohjeissa on kyse: yllätyksellisistä makupareista!

Juomaksi purppurasumu, jossa maistuu mm. punajuuri ja ruusuvesi.
Salaatiksi ruusukaali-hasselpähkinä-salaatti, dipiksi lehtikaalipesto.
Pääruoaksi kurpitsapaisti, mustaa riisiä ja katajakastiketta,
ja lopuksi jälkkäriksi kookosmaitoon keitettyä riisipuuroa ja mansikoita.
Näin niinkuin esimerkiksi. Kirjasta löytyy runsaasti enemmänkin värikkäitä, terveellisiä, täyttäviä ja eettisiä arvoja noudattavia vatsaa ja sielua ravitsevia herkkuja.

Villiä Joulua!





lauantai 26. marraskuuta 2016

Crossfire - päätös



Kirja päättyy kirjailijan loppusanoihin "...tiedän, että Eva ja Gideon ovat valmiita siirtymään eteenpäin elämässään. Mitä apua he minulta tarvitsivatkaan, he eivät kaipaa sitä enää."

Voi ei. Inhoan loppuja. Fiktiivisiin tarinoihin on ihana sukeltaa. Se on kuin toinen ulottuvuus tai todellisuus. Paikka, jonne voi aina hetkittäin kadota kun todellisuus uuvuuttaa. Se on toisaalta myös voimavara, se että saa uppoutua ihan johonkin muuhun kuin siihen normiarkeen joka ympäröi sinua 24/7. Toki kaikki päättyy aina, on kyseessä sitten todellisuus tai kuvitelma, mutta jotenkin se silti aina ahdistaa.

En ole lukenut koko Crossfire-sarjaa, ainoastaan neljännen ja tämän viimeisimmän osan. Mutta kyllä tässä jo on hieman kärryille silti päästy, että mistä tässä on kyse ja kuka kukin on. Tarinaan tutustuessani mieleni siirtyy väkisinkin siihen toiseen samankaltaiseen kirjasarjaan ja samalla myös vertailen näitä toisiinsa. Crossfire-sarjassa kieli on toisinaan ehkä turhankin roisia, mutta se mikä minua tässä tarinassa kiehtoo on Evan ja Gideonin syvän huumaava rakkaus. Voiko tuollaista edes olla? Voi tai ei mutta samaistua siihen kyllä voin. 
Viides osa jatkaa siitä mihin neljäs osa jäi. Sinun omasi on Sylvia Dayn koko uran pisin romaani, mutta silti se pitää sisällään vain lyhyen mittaisen ajanjakson. Ajanjakson, jossa pureudutaan rakastavaisten menneisyyden haamujen selättämiseen ja ihmissuhteiden luomiseen ja uudelleen elvyttämiseen. Lukijan mielenkiintoa pidetään yllä jännityksellä ja yksityiskohdilla, joille yritetään löytää vastauksia. Loppua kohden kohdataan myös musertava tragedia. 

Kaikenkaikkiaan Sinun omasi oli miellyttävä lukukokemus mutta kuten moni muukin päätösosa, niin myös tämäkin tuntui siltä, että aika on käynyt vähiin. Moni juonen seikka nostettiin pintaan mutta jätettiin silti selvittämättä tai selittämättä. 

"Minä olin ennen...tyhjä. Sisältä siis. Mutta sinä täytit tyhjiöni."
"Rakastan sinua. Aina."



Sylvia Day 
Sinun omasi
Tammi 2016


Niin ja P.S. se aiemmassa postauksessani mainittu kirjasarjaan perustuva TV-sarja ei näillä näkymin olekaan tulossa. Joten nyt taas jäädään odottamaan tulevaa ystävänpäivää ja FS Darkeria.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Leivo itse tortillat!


Tortillat on kivaa pikkupurtavaa, mutta ne ovat myös täyttävää ruokaa. Meillä oli äidin kanssa monesti tapana tehdä tortilloja perjantai-iltaisin saunan jälkeen ja itse tehden ne ovat paljon parempia. Ensimmäisen kerran tein tortillat ihan alusta alkaen itse yläasteella kotitaloustunnilla ja sen jälkeen niitä on tullut tehtyä melko usein. Kaupan valmiita tortilloja tulee ostettua toisinaan kun ei ole aikaa tai energiaa alkaa itse leipoa. Mutta eihän näihin oikeasti kovin paljon aikaa kulu. Viidessä minuutissa on taikina noin kymmeneen tortillaan valmis ja kaulitseminen vie noin vartin, paistaminen toisen. Eli jos vaikka kaverin kanssakin leipoo niin nopeasti valmistuvat ja maku on ihan eri luokkaa kuin kaupan vakuumipusseissa myytävissä lätysköissä.

OHJE

2 dl kylmää vettä
vajaa 1 tl suolaa
1 rkl öljyä
n. 4-5 dl vehnäjauhoja

Sekoita suola ja öljy veteen ja lisää joukkoon tarvittava määrä jauhoa. Taikinasta ei kannata tehdä liian jämäkkää koska silloin lättysten kaulimisesta tulee työlästä, eli mitä notkeampi taikina, sitä parempi sitä on kaulita. Tokikin taikinan täytyy olla kasassa pysyvää. 
Vaivaa taikina kimmoisaksi ja jaa se noin 10 pieneen palloon. Kauli jokainen pallo ohueksi lätyksi hyvin jauhotetulla alustalla. Jauhoa kannattaa lisätä aina välillä koska ohut taikinalevy tarttuu helposti alustaansa kiinni. Paista tortillat kuumalla paistinpannulla molemmin puolin, ilman öljyä tai rasvaa. Tortillat ovat kypsiä kun ne saavat pintaansa ruskeita pisteitä. Paistamisen jälkeen tortillat kannattaa laittaa leivinliinan alle, jotta ne pysyvät pehmeinä. Sitten vain syömään. Toiset tykkää lämpimästä täytteestä, meillä ne syödään kylmällä täytteellä. Pilkon kurkkua, tomaattia, ananasta ja juustoa kulhoihin, lisäksi tarjolla on salaattia tai kiinankaalta, tonnikalaa ja majoneesia tai itse maustettua kermaviilikastiketta. 





Anna lahjaksi itsetehty herkku!


Se on joulu taas ja ihmisillä kamala stressi lahjoista. Oikeastaan koko jouluinen lahjarumba on ihan outo juttu. Minkä takia ihmisille iskee ihan kauhea paniikki lahjoista kerran vuodessa, tai miksi pitää väkisin keksiä ja/tai antaa jotakin ihmisille, joiden kanssa ei välttämättä edes pahemmin muutoin vietä aikaansa. Tai ylipäätään on aika omituista, että yhtenä päivänä vuodesta annetaan lahjoja mutta muuten ei muisteta mitenkään. Paljon henkilökohtaisempaa olisi antaa lahjoja pitkin vuotta ilman mitään sen kummempaa syytä. Mutta vaikka jouluinen hössötys hassua onkin niin tykkään siitä kyllä itse. Toisinaan persoonallisten lahjojen valitseminen ja keksiminen on vaikeaa mutta tykkään siitä silti, ja kauniiden pakettienkin tekeminen on mieluisaa puuhaa. 

Lahja voi olla myös itsetehty ja useimmiten se on paljon arvokkaampi kuin mikään mitä kaupasta saa. Lahja voi olla myös syötävä juttu: itse tehty hillo, vuokaleipä, makeiset tai mausteseos on persoonallinen lahja, jonka antaja on aidosti pohtinut lahjansaajaa.

Taru Vihavaisen Syötävät lahjat on kirja, joka sisältää suolaisia ja makeita itsetehtyjä lahjaideoita. Joulun lähestyessä lahjoilla muistetaan myös muitakin kuin perheenjäseniä ja ystäviä, lahjoja annetaan myös opettajille ja kerhotädeille, tai viedään viemisenä työpaikalle tai vaikka pikkujouluihin. 

Kirjaan on kerätty herkullisia ja helposti toteutettavia reseptejä, ja esimerkiksi erilaiset mausteseokset ovat kivaa vaihtelua perinteisille leipomuksille, erityisesti jos tietää lahjansaajan mieltymyksistä. Myös erilaiset kuiva-ainesekoitukset kuten myslit ja keksiainekset ovat toimiva idea. Helppo ja näyttävä lahja kun latoo kaikki ainekset kerroksittain söpöön lasipurkkiin ja kietaisee ympärille soman vyötteen tuotesisällön kera. Mutta tietysti perinteiset pikkuleivät, maustekakut, makeiset ja piirakat ovat yhtä hyviä vaihtoehtoja myös. Näiden lisäksi kirjasta löytyy runsaasti erilaisia makusiirappeja, hilloja ja marmeladeja ja juomia. Niin ja miltäs kuulostaisi itsetehdyt suolakeksit, myslipatukat tai sipsit? Maistuis kyllä itsellekin. Ja kukas sitä estää tekemästä näitä kaikkia kirjan reseptejä itselleenkin vain tai käyttämästä niitä vaikka juhlien tarjottavina.

Kirjan on kirjoittanut leivontabloggaaja ja -kirjailija Taru Vihavainen. Hän kirjoittaa suosittua Tarun blogi - Pullahiiren leivontanurkkaa.


Taru Vihavainen
Syötävät lahjat
Readme 2016



lauantai 19. marraskuuta 2016

Iloinen joulukoristekirja!


Jos kaipaat ideoita ja inspiraatiota käsintehtyihin joulukoristeisiin niin suosittelen sinua tutustumaan Metsäkustannuksen jouluiseen kirjaan Iloinen joulukoristekirja! Kirjan työt ovat todella näyttäviä ja persoonallisia mutta silti helppoja ja vaivattomia toteuttaa. Materiaaleina on käytetty mm. hyvin suosittua betonia, lisäksi paperia, puuta ja luonnonmateriaaleja kuten havuja ja oksia. Rakastan tämänkaltaisia juttuja, ja aika montaa kirjan ideoista olen itse jo kokeillutkin aiemmin. Mutta silti on aina kiva saada vähän uusia kulmia tuttuihin työskentelytapoihin ja materiaaleihin. Rakastan myös sitä, että materiaalien ei tarvitse olla kalliita vaan niitä voi jopa saada ilmaiseksi luonnosta. Ideat ovat myös siitä kivoja, että inspiraation yllättäessä niitä voi muokata omanlaisikseen, puuhelmet voi korvata huopapalloilla ja muodot voi muokata omaa silmää miellyttäviksi.



Betonista tehdään päärynöitä, lyhtyjä ja joulukuusenjalkoja. Paperi taipuu tähdiksi, lehdiksi ja loistavaksi valokehykseksi. Puukiekoista tehdään kransseja ja laudanpätkistä kuusia. Puuhelmistä syntyy kuusenkoristeita ja helmitähtiä. Todella suloisia kaikki. Tämän tyylisiä kirjoja kaipaan enemmänkin markkinoille, varsinkin joulun aikaan himoitsen askartelukirjoja ja DIY-ideoita, joita on helppo toteuttaa ja joita oikeasti haluan myös kokeilla. Iloinen joulukoristekirja on raikas, kutsuva ja selkeä teos, suosittelen lämpimästi. Kirjan selkeillä ohjeilla ja innostavien kuvien ansiosta onnistut varmasti!




Iloinen joulukoristekirja
Jenni Peltonen
Metsäkustannus 2016




Toivotonta puuhastelua...

Se tunne kun yrittää kovasti panostaa lasten kanssa puuhasteluun askartelun merkeissä, eikä ketään kiinnosta. Nykyisin olen suurilta osin luovuttanut mutta aina välillä yrittänyt keksiä jotakin tekemistä koska minua oikeasti nolottaa, että en askartele lasteni kanssa vaikka askartelut ja muut kuuluvat omiin lempiharrastuksiini ja olen ikäni kaikkea vääntänyt ja ideoinut puuhasteluja toisten lapsille. Mutta minkäs teet jos niitä ei kiinnosta, omia lapsiani siis. Joten pakko on vaan alistua siihen totuuteen, että minä en pääse nauttimaan haaveilemastani lasten-kanssa-näpertelevän-äidin-roolista.

Toissapäivänä he kyllä innostuivat maalaamisesta - seinämaaleilla, ja se oli minustakin hauskaa puuhaa siihen asti kunnes sitä maalia oli vaatteiden lisäksi lattia täynnä. Ja kun sitä hankasi rätillä irti muovimatosta niin maali vain levisi entistä laajemmalle. Illalla huomasin, että omatkin housunlahkeeni olivat maalissa. Ja eilen he innostuivat maalaamaan vesiväreillä. Paperin lisäksi väriä taisi olla enemmä jalanpohjissa, paidoissa ja käsissä. Talo oli täynnä smurffeja. Onneksi värit nyt sentään lähtivät edes jokseenkin hyvin irti saippuan voimalla, ainakin raajoista.


Niin ja yritinhän minä tuupata heitä askartelemaan jouluiset kuvat paikallisen kaupan jouluiseen tapahtumaan, jossa piirrustusta vastaan saa pienen lahjapussukan. Tein, mielestäni, kivan tonttumallin, joka oli helppo toteuttaa vain värittämällä ja liimaamalla. Mutta eihän sekään mennyt oikein putkeen. Poika kyllä väritti paperin punaiseksi ja käski sen jälkeen minun kirjoittaa paperiin "Kaikki tämä punainen tässä on verta." Jaaha. Vai niin. Ei ymmärtänyt tai jaksanut kuunnella kun yritin selittää, ettei sellainen oikein ole sovelias piirustus kaupan ikkunaan. Lapsi päättikin sitten, että ei se sinne menekään vaan hän antaakin sen mummalle lahjaksi. Nuorimmainen taas kyllä piirteli viivoja paperiin mutta tonttuja ne eivät olleet, vaan kukkia. Mieskin innostui osallistumaan vetämääni askartelutuokioon, mutta eipä hänkään niitä antamiani ohjeita näyttänyt noudattavan. Eli mitä tästä opimme? Ehkä sen, että minun on vain annettava periksi sille, että meidän lapset eivät askartele, tai että heidän tarpeisiinsa riittävät kuulakärkikynä ja pala paperia. Ja iso kasa teippiä. 

Tässä se tonttu nyt kuitenkin on, jos jotakuta teistä se inspiroisi omien tai toisten lasten kanssa toteutettavaksi.


Tonttulakki leikattiin siis punaiseksi väritetystä valkoisesta paperista ja liimattiin ruskeaan pahviin, jonka leikkasin pahvilaatikosta. Parta on tehty kakkupaperista ja lopuksi piirsin tontulle silmät ja kulkusen lakkiin ja leimasin Hyvää Joulua korttipohjaan. Ja lopuksi muutama musta 'tikkaus' ohuella tussilla reunoja koristamaan.


perjantai 18. marraskuuta 2016

BJ - vauvapäiväkirja


Sinistä narusoppaa. Voi että, miten tuota kohtausta on tullut naurettua. Kelasin varmaan kymmenen kertaa tuohon kohtaukseen ja joka kerta se nauratti ihan yhtä paljon. Voi olla, että muut eivät kokeneet asiaa ihan yhtä intensiivisesti. Ja olihan niitä monia muitakin juttuja, yhtä hulvattomia. 
Tiedätköhän yhtään mistä puhun... No Bridget Jonesista tietenkin! Elokuvista on kylläkin jo aikaa jonkun verran, ensimmäinen ilmestyi 2001 ja toinen 2004. Mutta tälle vuotta on tulossa kolmas BJ-leffa: Bridget Jones's Baby. Minä aloitin siihen tutustumisen kirjan muodossa. Olihan se vähän outoa ensin, siis lukea katsomisen sijaan, ja alku tuntuikin jokseenkin takkuiselta tai etäiseltä, mutta kunhan kirja pääsi vauhtiin niin huomasin pääseväni itsekin paremmin mukaan kuvioihin. Ja kun leffat on nähnyt niin kirjan teksti herää syvemmin eloon kun kaikille tyypeille ja kohtauspaikoille on mieleen piirtyneet muistikuvat. 

Bridget Jones Vauvapäiväkirja on hulvaton ja hersyvä, juuri minun huumorilleni sopiva kirja. Saatoin ehkä vähän mielessäni oudoksua Bridgetin nykyistä ammattia, koska se oli aika vakava, ja Bridget taas...no ei ole niin vakava persoona. Sitä miettii kokoajan, että koska se nyt mokaa jotakin (tapansa mukaan). Ja olihan niitä, ylä- ja alamäkiä tässäkin osassa.

Kirja kertoo tarinan siitä miten Bridgetistä tulee äiti, ja kirja on myös samalla päiväkirjamuotoinen teos hänen lapselleen, jotta hänkin tietäisi miten Brigetistä on tullut hänen äitinsä. Biologinen kello tikittää ja muilta tahoilta tuleva painostus lasten hankintaan aiheuttavat Bridgetille päänvaivaa, muttei hän itse tunnu siitä niin kovasti haaveilevan. Kunnes sitten eräänä päivänä hän huomaa lihoneensa, eikä syynä ole ruoka vaan vauva vatsassa. Sitä ennen on tapahtunut muutama hämmentävä juttu, joiden takia lapsen isyys on epäselvä. Ja isäehdokkaat ovat ketkäs muut kuin Daniel ja Mark. Siinä sitä sitten luovitaan kenen kanssa halutaan olla ja kuka mahtaa olla isä. Bridget Jonesin elämä ei ole koskaan tylsää. Olipa muuten mielenkiintoista lukea kirjaa samalla kun nukutin pienimmäistä iltaunille, hampaita kiristellen pidättelin naurua ja toivoin, etten herätä juuri nukahtanutta lasta. 

Nyt täytyykin sitten odotella koska pääsisi katsomaan Bridget Jones's Babya liikkuvana kuvana. Toivon myös, että elokuvaan olisi tehty vähän ekstraa sinne loppupäähän, on niin tylsää aina kun elokuvat päättyvät niihin happyendeihin, minä tahtoisin aina tietää mitä sen jälkeen tapahtuu. Se huono puoli fiktiivisissä tarinoissa onkin kun ne ovat keksittyjä. 

Niin ja se isä, haluat varmaan tietää kuka se on.


No enhän minä nyt sitä voi vielä kertoa, sinun täytyy lukea se itse 😏

Helen Fielding
Bridget Jones - Vauvapäiväkirja
Otava 2016


keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Joulukortit sarjatyönä

 Paperillan blogissa me jaamme ideoita ja inspiraatiota sarjatyönä tehtäviin joulukortteihin. Sarjatyönä tehtäessä kortteja valmistuu kuin sieniä sateella. Tällä tavalla tehtäessä saa helposti tehtyä isonkin määrän kortteja kerralla. Aluksi täytyy vain nähdä hieman vaivaa valmistelujen suhteen mutta korttien kasaaminen sujuukin sitten vaivattomasti. 

Näihin ideoimiini tagikortteihin taittelin ensin valmiiksi korttipohjat, sitten leikkasi mustat taustapaperit, stanssasin lumihiutaleet ja leimasin ja leikkasin tagit joulutervehdyksin. Näistä tuli niin kivat, että taidanpa tehdä vähän isommankin erän! Ja vaikka alkuvalmisteluihin menikin hieman enemmän aikaa niin korttien kokoaminen kävi todella nopeasti, nelisen korttia minuutissa on mielestäni jo ihan hyvä saavutus, eikö.

Taitoin korttipohjan pituussuunnassa kahtia ja leikkasin puoliksi, yhdestä korttipohjasta tulee siis kaksi pienempää korttia. Mustat taustapaperit revin ja vielä lisäksi rispasin  reunoja hieman saksilla ja kynsillä. Tagit leimasin tyhjille kirjansivuille ruskealla musteella, leikkasin irti pienten reunojen kera ja leimasin vielä mustalla musteella joulutervehdyksen.
Lopuksi kun taustapaperi ja tagi oli liimattu korttipohjalle teippasin lumihiutaleen washiteipin palasella kiinni tagin päälle. 



 Hyvin maanläheisillä sävyillä ja pelkistetyllä ilmeellä mentiin tällä kertaa, mutta itse ainakin tykästyin näihin kovasti. Luomistyö syntyi flowna, ideat tulvahtivat mieleni työn edetessä. Sillä tavoin yleensä ne parhaat jutut syntyvätkin, liiasta pohdinnasta tulee useimmiten vain sekundaa.


Luomisen & tekemisen iloa!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

DIY soijakynttilät

Jo pitemmän aikaa olen halunnut kokeilla kynttilöiden valmistamista, erityisesti soijavahakynttilät ovat herättäneet minussa kiinnostusta helppoutensa takia. Kun sitten minulle aukeni mahdollisuus päästä testaamaan kynttilöiden tekoa niin hetki meni ennenkuin uskalsin aloittaa. Turhaa sitä silti jännitin, valmistus on todella helppoa. Massa sulatetaan ja kaadetaan valittuun astiaan tai muottiin. Ainoa ongelma minkä kohtasin oli saada sydänlanka pysymään paikoillaan.

Kokeilin tehdä aluksi yhden kynttilän, jotta pääsin sinuiksi työvaiheiden kanssa. Soijavaharouhetta tarvitaan kaksinkertainen määrä muotin/astian kokoon nähden, eli tähän n. 2 dl lasiin tarvittiin 4 dl rouhetta. Sulatin rouheen vesihauteessa, sulatusastiana käytin vanhaa kattilaa, jota olen aiemminkin käyttänyt vastaavissa projekteissa. Kynttilämassa suli  muutamassa minuutissa kirkkaaksi nesteeksi. 

Muotti kannattaa lämmittää ennen kynttilämassan kaatamista siihen, jotta massa jähmettyy tasaisesti. Sydänlanka asetetaan muotin/astian keskelle, ja sen paikkaa voi muuttaa vielä senkin jälkeen kun nestemäinen kynttiläseos on kaadettu. Kynttilä jähmettyy noin puolessa tunnissa. Käytin sydänlangan tukemiseen jäätelötikkua. Jossakin netissä oli ohje, että sydänlanka kannattaa liimata astian pohjaan kaksipuoleisella teipillä mutta ainakaan minulla se ei toiminut. Kuuma kynttiläseos irrotti tarran samantien. Tähän täytyy siis etsiä jokin toimivampi ratkaisu. 

Ensimmäisen kynttilän tein pelkästään soijavaharouheesta mutta toiseen erään (lasilliseen) sekoitin 1/2 tl piparkakkumaustetta tuoksua tuomaan. Jouluista tuoksua voi tuoda myös kanelilla ja mausteneilikalla. Sekoita jauhemainen mauste tasaisesti sulaan kynttilämassaan ja kaada muottiin. Myös tuoksuöljyjä voi käyttää.

Soijakynttilät ovat ympäristöystävällisempiä, vaha on täysin kasviperäistä. Soijakynttilät palavat tasaisemmin ja pitempään kuin parafeenista valmisetut kynttilät.
Koristelin lasipikarit maalatuilla kävyillä.

Materiaalit soijavahakynttilöihin löydät Sinellistä!



lauantai 12. marraskuuta 2016

Sisustusmagiaa Milla Alftanin tyyliin



Persoonallista tosiaan, ja massasta erottuvaa sisustamista. Ihanaa! Rakastan sitä, että uskalletaan käyttää värejä ja runsaita muotoja. Kaiken ei tarvitse aina olla valkoista. Värien kanssa voi toisaalta tietysti mennä pahasti metsäänkin mutta ammattilainen ja hyvän värisilmän omaava osaa silti yhdistellä rohkeasti totutusta kaavasta poikkeaviakin sävyjä. 

Milla Alftanin tyyli on rouheaa ja rohkeaa. Maanläheisiä nudesävyjä, tummaa puuta ja kolmiulotteisia pintoja. Milla on yksi Suomen suosituimmista sisustussuunnittelijoista ja alansa ehdoton ammattilainen. Hän on perfektionisti, jonka suunnitelmissa jokainen millimetri on tarkoin harkittu. Sisustuksen lisäksi Milla antaa paljon huomiota myös valaistukseen ja rakenteellisiin ratkaisuihin. Kirjasta löytyy lisäksi 100 Millan magiavinkkiä, joilla saat luotua oman unelmien kotisi.

Kirjassa esitellään seitsemän upeaa kotia, joihin Milla Alftan on luonut uuden ilmeen. Kohteet käydään läpi todella tarkasti ja huolellisesti. Kirjan 100 vinkin kautta lukija saa ideoita oman kotinsa sisustamiseen: värien, muotojen, pintojen ja materiaalien merkitykseen ja valintaan. Kappaleisiin on lisäksi sisällytetty hyödyllistä tietoa ja vinkkejä esimerkiksi verhojen ja mattojen valintaan.

Jos etsit uniikkeja ratkaisuja kotiisi, suosittelen enemmän kuin lämpimästi tutustumaan tähän kirjaan, tämä teos on nimittäin täynnä meille totuttuun sisustustyyliin verrattuna hyvin epätyypillisiä ratkaisuja. Ja se on vain plussaa! Koti on kuitenkin se yksi tärkeimmistä asioista ihmisen elämässä niin miksei siihen myös panostaisi. Kirjassa esitellyt ratkaisut eivät ehkä silti ole ihan halvimmasta päästä mutta luovuutta kannattaa aina käyttää ja moni ratkaisu voidaan usein toteuttaa vaihtoehtoisellakin tavalla, ilman että hintaeroa edes huomaa. 

Sisustusmagiaa on ihan omanlaisensa teos, lämmin pesä mihin voi sukeltaa.
Inspiroidu ja ihastu!

Sisustusmagiaa
Alftan, Milla
Readme.fi 2016

Hiukset letille!



Kiepsautan pitkät hiukseni usein leteille ja tykkään käyttää lettejä muulloinkin kuin siivotessa tai pihatöissä. Mutta usein mieleeni vain on hiipinyt ajatus ja epäilys, että olenko liian vanha käyttämään palmikoita. Että olenkohan tässäkin suhteessa jotenkin jäänyt junnaamaan paikalleni enkä tajua, että olen kasvanut aikuiseksi. Olenkin hyvin iloinen siitä, että hiusten letittäminen on nostettu taas jalustalle, ja että myös aikuiset letittävät hiuksensa. Voin siis luvan takaa ja vailla epäilystä jatkaa hiusteni kiepsauttelua.

Lettikirjoja on ilmestynyt kuin sieniä sateella ja tämä juuri ilmestynyt Letille 2. on toinen lettikirjani. Olen haaveillen katsellut youtubesta, lehdistä ja kirjoistakin erilaisia malleja ja toivonut osaavani tehdä sellaisia itsekin. Jopa ranskalainen letti tuottaa päänvaivaa kun en saa niitä suortuvia solmittua siististi ja tasaisesti, ennen annoin parin kerroksen jälkeen periksi ja väänsin letin tahallani vähän sinnepäin. Nykyään taas on ihan ookoo vetäistä letti vähän sinnepäin, oikeastaan moni tuunattu malli koostuu tavallisesta letistä, joka on sitten tehty näyttämään pörröiseltä tai rennolta. 

Letille 2. on siis jatko-osa samannimiseen, huippusuosittuun, kirjaan. Tämä kakkonen pitää sisällään mm. fantasiapalmikoita ja leffoista inspiraationsa saaneita elokuvakampauksia. Erilaisia lettimalleja erilaisille ihmisille ja tyyleille. Palmikoita muokkaamalla ja koristelemalla saa aikaan hyvin monenlaisia kampauksia, jotka sopivat niin rokkareille, punkkareille, gooteille kuin herkille keijukaistytöille. Ja malleja kirjasta löytyy sekä naisille että miehille, lyhyille ja pitkille hiuksille. Yhteensä kirjasta löytyy noin neljäkymmentä letitysohjetta ja suuri määrä variaatioita näiden lisäksi. Aluksi käydään läpi perusmallit ja tarvittavat tarvikkeet ja sitten siirrytään persoonallisten mallien pariin.

Omia suosikkejani ovat mm. pudotusletit, kalanruotoletit, liu'utetut letit ja superihanat neliosaiset intiaaniletit! Pakko kokeilla itselleni näitä, ja sitten myöhemmin omalle tyttärelle, kunhan hänen hiuksensa vain kasvaisivat tarpeeksi. Ja niin höh, mikäs estää tekemästä lettikampauksia myös pojille!

Kirjan kuvat ovat kauniita ja selkeitä. Letitysohjeet on kuvattu vaihe vaiheelta tarkasti ja huolella. Mutta jos kaipaat silti tarkempaa opastusta niin kirjan kirjoittajalta löytyy YouTube-kanava, josta löytyy opastusvideoita ja vinkkejä. Taidan suunnata sinne itsekin.

Letittelemisiin!


JENNI PETÄNEN / LAURA MENDELIN
WSOY 2016

perjantai 11. marraskuuta 2016

Viirinauhasta joulukalenteri



On taas aika virittää joulukalenterit kun marraskuu vaihtuu joulukuuksi. Lapsille pitää ostaa ne perinteiset euron suklaakalenterit ja monena vuotena meillä on ollut lisäksi huopainen tonttukalenteri, johon on toisinaan piilotettu yllätyksiä herkkujen muodossa. Tonttukalenterin päätehtävänä on silti kuitenkin toimia vain koristeena. Mutta mitäs sitten meille aikuisille laitettaisiin, kävisikö fiilistelykalenteri? Sellainen, jonka luukuista löytyisi pieniä muistutuksia kuten "hengähdä hetkeksi" "nauti ja rentoudu" tai "muista lähettää joulukortit"


Tein kuviopapereista, paperikoristeista ja kirjansivuista kalenterin, joka hellii mieltä ja kehoa. Joulun kiireissä on ihan hyvä välillä pysähtyä ja huilata. Ei aina ole pakko juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, kyllä se joulu sieltä tulee muutenkin.



Leikkasin kuviopapereista viirejä, jotka koristelin paperikoristeilla. Koristeet ovat sellaisesta kivasta paperikosta, jossa on runsaasti erilaisia valmiiksi stanssattuja juttuja. Viirien paperit on oikeasti ystävänpäivä-teemaisesta paperisetistä mutta hyvinpä ne sopivat myös jouluun.

Jokaisen viiriosasen takana on kirjansivusta taiteltu pieni pussi, jonka sisältä löytyy paperille kirjoitettu viesti. Viesteinä voisi olla myös hellyydenosoituksia tai aineettomia lahjoja.


Paperilajitelma Victorian valentine & Shabby Chic Christmas, kynä Pigma Micron 0,3mm Sinellistä.



Timantit oksilla


Rakastan luonnonmateriaaleja askarteluissa ja sisustuksessa. Oksista, varvuista, havuista ja muista saa helposti ihania juttuja aikaiseksi ja vieläpä ihan ilmaiseksi. Minulla on ollut mietintämyssyssä jo pitemmän aikaa tuoda olohuoneen nurkkaan iso oksa, jonka koristelisin sitten aina mielen ja teeman mukaan. Mutta vielä on tuo oksa löytämättä. Sen sijaan laitoin pienen, mutta runsaan oksan maljakkoon keittiön pöydälle ja koristelin sen tekotimanteilla. Oikeastaan nuo näyttävät jättisuurilta vesipisaroilta. Yhdistin näihin ruskean hamppunarun ja pienempiä muovihelmiä. Lisäksi osaan koristeista laitoin mukaan paperista stanssatun lumihiutaleen. Näissä yhdistyy kauniisti erilaiset materiaalit, sulassa sovussa täydentävät toisiaan.
Olen säästänyt tuota oksaa loppukesästä saakka kun leikkasimme pihan vanhoista syreeneistä kuolleita oksia pois. Ne olivat niin ihanan moniulotteisia etten malttanut heittää niitä pois, ja toisaalta jo mieleni syövereissä näin ne ihan jossain muussa käytössä, kuten nyt tässä.


Pikkuhiljaa mennään joulua kohti ja samalla ajatuksella koristeetkin astuvat esiin. Vielä ei ole tonttujen aika mutta lumesta ja talvisista maisemista inspiraationsa saaneet koristeet saavat jo tulla meitä ilostuttamaan.



Myös hamppunaru löytyy Sinellin valikoimista. Helmiä ja lumihiutalestanssejakin valikoimista löytyy. Oksia, risuja ja tuulenpesiä löydät luonnosta kunhan pidät silmät auki liikkuessasi, muistathan silti jokamiehenoikeudet.




torstai 10. marraskuuta 2016

Sävytysneste!



Ilvesmaalit kuuli toiveeni. Minä nimittäin yhtenä päivänä mietin ääneen, että onkohan kenelläkään sellaista sävytystuotetta maaleille, jolla saa itse luotua oman maalisävyn. Kaappeihin on ajan kuluessa kerääntynyt kaikenlaisia maalinokkoja, ja kaikki on tietysti pitänyt säästää sävystä riippumatta. Osa näistä maaleista on sellaisia, ettei niille välttämättä heti sellaisenaan löydy käyttöä ja siksi mieleeni pälkähtikin ajatus jonkinlaisesta sävytysaineesta, jonka voi sekoittaa valmiin maalin joukkoon. Ja kappas vain, eksyin Ilvesmaalien kotisivuille ja sieltähän se vastaus toiveeseeni löytyi, uutuustuotteiden joukosta! Vau. Joskus käy näinkin päin, yleensä tällaiset 'päähänpälkähdykset' jää ajatustasolle.

Ilves Sävytysnesteitä löytyy seitsemää eri sävyä: keltainen, vihreä, sininen, violetti, pinkki, beige ja harmaa sekä kuultovalkoinen lakalle. Sävyjä voi sekoittaa keskenään. Yhden pakkauksen koko on 20ml. Kaksikymmentä milliä tuntuu ehkä pieneltä määrältä mutta kuten pigmentit yleensä myös tämä on todella riittoisaa. 20 ml värjää jopa 9 litraa maalia. Toki mitä vahvempi sävy halutaan sitä enemmän pigmenttiä tarvitaan. 
Sävytysnesteillä voi sävyttää sekä A-pohjan maalia että lakkaa, ja se sopii käytettäväksi sekä vesiohenteisten maalien että liuotinohenteisten tuotteiden kanssa, myös ulkokäyttöön tarkoitetuille lakoille ja maaleille. Todella monikäyttöinen tuote siis!
Paketti sisältää 20 ml sävytysnestettä, mitta-astian ja mittaruiskun. Sävytysneste on melko paksua joten mittaamisessa saa olla tarkkana, varsinkin jos haluaa saada saman sävyn toistekin sekoitettua. Mutta mieluiten niin, että heti kerralla sekoittaa koko tarvittavan määrän maalia koska koskaan ei saa täysin identtistä sekoitusta aikaiseksi, sävyeroja tulee aina.

Minä sekoitin hennon vaaleanpunaisen maalin ihan uutukaisesta maalipurkista. Kokeilin maalata jo käytössä olleita huonekaluja ja käytin Ilves kalustemaali V40:a. Olipa muuten hyvää maalia! Maalaaminen oli helppoa, nopeaa ja vaivatonta, ja maali kuivui todella nopeasti. Ja taisin ehkä kuvitella, mutta maali tuoksui nenääni ihan mansikkapirtelöltä! Ehkä tähän mielleyhtälöön vaikutti maalin ihana mansikkainen sävy. Sekoitin purkkiin ensin kaikista vaaleimman sävyn ja maalasin sillä tarvittavat jutut. Sen jälkeen sekoitin samaan purkkiin astetta tummemman sävyn ja maalasin loput jutut. Ensimmäiseen erään mittasin suht tarkasti oikean määrän sävytysnestettä eli tässä tapauksessa 0,2ml 0,225 litran purkkiin. Mutta toiseen erään sekoittelinkin sitten jo perinteisellä mututuntumalla oikean sävyn, sellaisen joka miellytti silmääni. Sävytysneste sekoitetaan maaliin mahdollisimman tarkasti esimerkiksi puutikulla.



Muut maalauskohteet Ilvesmaaleilla


Ikkuna- ja ovenkarmit maalasin Ilves ovi- ja ikkunamaalilla. Se on hyvin tasoittuva, kova mutta joustava akrylaattipohjainen lakkamaali oviin ja ikkunakarmeihin sisällä ja ulkona. Soveltuu puu-, metalli- ja joillekin muovipinnoille, ja sillä on erinomainen säänkestävyys. Kyselin sopivaa maalia kohteisiini Ilvesmaaleilta ja he suosittelivat tätä ominaisuuksiensa ansiosta: "Ovi- ja ikkunamaali soveltuu sellaisiin kohteisiin, joissa ikkuna on saatava auki ja myös karmi on maalattu sisäosasta. Ovi- ja ikkunamaalissa maalipinnat ei tartu/liimaudu kiinni pitkän ajankaan kuluessa, kuten joissakin maaleissa saattaa olla, jos pinnat on aivan kiinni toisissaan."
Sävyksi valitsimme pitkän ja hartaan pohdinnan jälkeen Tikkurilan TunneVäri-kartan sävyn AMETISTI. Ovet talossa on ajanpatinoimat, oranssiin vivahtavat, vaneriovet ja aiemmin karmeissa oli vahva petrooli. Tarkoitus oli siis noudattaa edellisen omistajan luomaa vastaväriharmoniaa ja löytää petroolille jokin hillitympi vaihtoehto mutta silti värin pitäisi toimia ovien sävyn kanssa. Ametisti (M428) on aika erikoinen sävy, ja sen takia siihen ihastuinkin. Se on syvän vivahteikas, hivenen harmaa, hivenen violetti ja toisinaan sinertävä.



Blogiyhteistyö | Ilvesmaalit