Minä ♥ violettia!

Coloria.net sanoo violetista mm. näin:

Violetti yhdistetään viisauteen, mystiseen ja maagiseen. 

Violetilla valolla uskotaan olevan parantava vaikutus. 

Violetin katsotaan ilmaisevan viisautta ja rakkautta.

Cair de lune (ransk.) Euroopassa 1700-luvulta käytetty nimitys kiinalaisen posliinin harmahtavan violetista lasituksesta. Tämän liitin tähän siksi, että saman niminen kappale on niin hurmaava, ihanan seesteinen ja kaunis. Sitä kuuntelen kun haluan rentoutua.

Rakastan violettia, erityisesti lämmintä punaiseen taittavaa. Mutta myös harmaaseen taittava violetti on todella kaunis sekin. Vaikka violetti on aina ollut lähellä sydäntäni en silti ole juurikaan uskaltanut käyttää sitä missään, vaatetuksessa pienissä määrin toisinkuin sisustuksessa. Olen kyllä haaveillut tällaisista tummista lämpimistä violetinsävyisistä seinistä mutta minulla ei ole ollut rohkeutta käyttää sitä. Toki vuokralla ollessamme seinäpintojen maalaus ei tullut kysymykseen mutta olisihan värejä voinut muulla tavoin tuoda sisustukseen.

Tässä talossa oli jo valmiiksi violetit seinät eteisessä, mutta pinnat olivat kuluneet ja ehostusta vailla. Oikean sävyn löytyminen oli haastavaa, kyselin ja haeskelin ideakuvien kautta oikeaa sävyä. Violetti on kuitenkin nykyään melko harvinainen väri ja ainakaan Tikkurilan värikartasta ei tummia violetteja edes löydy, siis Tunne Väri-kartasta, laajemmasta Symphony -viuhkasta sävyjä löytyi enemmän mutta sen saaminen käsiini oli haastavampaa. Teknoksen värikartassa violetit on huomioitu huomattavasti paremmin ja sävyjä löytyy enemmän. Lopulta päädyin alkuperäiseen väriin, eli Teknoksen T1143.

Tässä pientä esimakua sähläämisestäni sävyjen kanssa. Edellinen omistaja oli jättänyt kellariin talossa käytettyjen maalien loppuja ja kyselin häneltä onko eteisen maalia vielä jemmassa. Vastaus oli, että jos löydät violettia remonttimaalia niin se on sitten sitä. Minun silmäni vain ei ollut samaa mieltä, sävynumeronkaan perusteella se ei mielestäni ollut oikeaa väriä, mutta päätin kuitenkin kokeilla. No, väärää sävyähän se oli, viimeistään maalin kuivuttua sävyeron huomasi selkeästi. Olin siis enemmän kuin huojentunut kun sain Ilvesmaalien remonttimaalipurkin käsiini, juuri siinä oikeassa ja alkuperäisessä sävyssään! Oli muuten hyvää maalia, peitti jo ensimmäisellä kerralla hyvin. Ainakin ennen tummien maalisävyjen kanssa oli se ongelma, että peittävyys on ollut heikkoa, ja ehkä siitä syystä nytkin minua hieman jännitti aloittaa maalaus. Tokikin tummalle tummalla maalatessa eroa ei niinkään näe mutta maalasin myös valkoiseksi maalattua huokoista seinälevyä ja senkin tämä maali peitti hyvin. 

Maali oli rakenteeltaan paksua, täyteläistä ja valumatonta. Sitä oli helppo levittää ja käsitellä. Kiiltoaste on himmeä. Alunperin olisin halunnut kokeilla Ilvesmaalien Silkinhimmeä-maalia, jo ihan siitä syystä että se purkki on niin houkutteleva ja kaunis! Mutta Silkinhimmeässä ei ole valikoimissa C-pohjaa, joka on tarkoitettu tummille sävyille. A-pohja sisältää valkoista pigmenttiä ja se ei siis sovi tummille sävyille.

Ennen maalausta...

Talon värivalinnoissa on noudatettu vastaväriperiaatetta, ovien oranssinkeltainen sävy ja violetin ja turkoosin sävyt korostavat toisiaan. En halunnut luopua violetista koska siitä olen aina haaveillut, ja nyt kun joku oli tehnyt näin osuvat värivalinnat puolestani niin oli helppo jatkaa annetun suunnan mukaisesti.

Sähkökaappiseinä oli aiemmin valkoinen mutta halusin jatkaa violettia pintaa vielä sinnekin asti. Johtojen ja muiden kanssa on aina hieman vaikeaa kun ei tiedä maalatako päältä vai olla maalaamatta. Lopputulos ei nimittäin välttämättä ole siisti kummallakaan tavalla.

Lopputulos viimeistelyjen jälkeen on tässä...

Tämä tapetti on myös todella kaunis.  Täytyisi ostaa itsellekin pari rullaa, koska aiempien asukkaiden pikkuväki oli käynyt vetäisemässä muutamalla eri kynällä puumerkit tapetin pintaan, onneksi sain osan pois ihmesienellä.

 Palaset alkavat loksahdella paikoilleen, otin nimittäin tämän Pentikin lyhdyn eilen juuri vasta pois paketistaan, olihan se tuolla kaapissa odottanut lopullista paikkaansa jo useamman vuoden ajan.

Ja nämä kaunokaiset, kaapissa hekin ovat olleet yli kymmenen vuotta. Hui kuinka aika menee nopeaan. Nämä ovat osa tekstiiliartesaaniopintojeni lopputyötä, Intian unelmia. Ohutta puuvillabatistia, kattilassa käsinvärjättyjä ja kultaprintit ovat omaa käsialaa.

Maalatessani seiniä ajattelin pari kertaa, että onkohan tämä nyt liian ärtsy väri kuitenkin, mutta sitten havahduin, että tästä väristähän minä olen aina haaveillut. Jo opinnäytetyötä suunnitellessani ideakuvissani oli juuri tällainen tumma ja lämmin violetti ja sitä tavoittelin lopputyössänikin. Joku aika sitten tein sellaisen manifestointikuvan, johon keräsin asioita siitä millaisen unelmakodin haluan. Nyt kun tarkemmin katselen ympärilleni niin aika moni palanen on loksahtanut paikoilleen.

Kannattaa siis unelmoida, unelmat voivat toteutua!

*Yhteistyö - Ilvesmaalit *

Alkuperäinen postaus 25.9.2016

Herkullinen hätävara!

Sanoin 'EI' ruokahävikille ja keitin päiväysvanhan kermani kinuskiksi. Eihän se kerma tai muutkaan maitotuotteet heti pilalle mene, parasta ennen -merkinnän jälkeen ovat hyviä vielä muutamankin päivän kuluttua. Aisteja käyttämällä huomaa kyllä jos tuoteessa on jotakin vialla. Ja voihan se vika olla vaikka käyttöpäiviä olisi jäljelläkin. Joskus vain tuntuu, että ihmiset ovat kamalan hysteerisiä noiden eräpäivien suhteen.

Kinuskia keitellessäni ideani vaihtoivat suuntaa. Kun mietin mihin kermani käyttäisin, kinuski tuli kyllä mieleeni mutta ajattelin tehdä siitä sitä kotitekoista raideria, tai TWIX-suklaata digestiven ja suklaan kera. Lopulta kuitenkin jemmasin suklaan takaisin kaappiin ja vaihdoin tilalle marjat. Tein joskus sellaisen jättikokoisen kauralastun ja laitoin sen päälle jäisiä puolukoita ja siihen kuuman kinuskin. Aijettä, se oli kyllä hyvää! Mutta sitten taas mieli muuttui ja päätinkin tehdä sellaiset kerrokselliset jälkkärit joihin piilotin kaikki jämät kaapeista, mukaan lukien keksinmurut ja marjapussien loput pakkasesta. Yksinkertaiset jutut on yleensä niitä parhaimpia. Nimesin jälkkärin Koivulan hätävaraksi. Pappilan hätävara on jo keksitty, niin nimeksi valikoitui 'tilamme' nimi.

Näissä somissa kukkakulhoissa on kerroksittain Dellis -keksimurua, kanelilla maustettua kinuskia sekä jäisiä mustikoita ja puolukoita. Väleihin marjojen päälle laitoin ripauksen vaniljasokeria. Koristeeksi vielä pakastekuivattua vadelmaa (Dr.Oetker).

Keitin kinuskin intiaanisokerilla. Pakko taas sanoa, etten tiedä tarkkaa määrää. Normaalisti kinuskiin tulee 2 dl kermaa ja 2 dl sokeria, mutta veikkaisin että en noin paljon sokeria omaan kinuskiini laittanut. Minulla on sellainen iso paketillinen intiaanisokeria, joka on kaapissa kohmettunut isoiksi möhkäleiksi. Kuumassa kermassa ne on helppo käyttää hyödyksi kun sulavat sinne sekaan vaivatta. Veikkaisin että sokeria oli 1,5 dl. Maustoin kinuskin lopuksi ripauksella kanelia.

Sain Dellis -keksimuruja testattavakseni. Nämä keksimurut ovat siis valmista digestivekeksimurua, joista saa nopeasti voisulan kanssa tehtyä pohjan esimerkiksi juustokakkuun. Minulle oli jäänyt pussin pohjalle desin verran muruja, ja käytin ne hyödykseni tässä. 

Kipon pohjalle laitoin ensin keksimuruja, sitten marjoja vaniljasokerin kera ja sen jälkeen lämmintä kinuskia, ja sama uudelleen niin kauan kuin raaka-aineita riittää ja kipossa riittää tilaa. Tästä tuli kyllä niin hyvää, että jäin kaipaamaan uusintaerää. Onneksi raaka-aineet näihin on yleensä kaapissa saatavilla, ja syntyyhän nämä tietysti myös kokonaisista kekseistä itse murustamalla.

Lisää Dellis -keksimuruista täällä, klik!

Kukkakipot Sagaformin Piccadilly -sarjaa.

Pellavapyyhe itse ommeltu ja käsinpainettu by Suvikukkasia.

Painokuviot PAPERILLA

Kankaanpainomenetelmää voidaan käyttää kankaan lisäksi myös muihin materiaaleihin, mm. paperiin. Itse painaen saa aikaan persoonallisia papereita, kortteja ja vaikka lahjapaperia. 

Tämä tekniikka sopii ehkä parhaiten juuri teille, joilla kaapeista jo löytyy kankaanpainovälineitä: seuloja ja painopastoja (=kangasvärejä). Mutta toisaalta materiaalit eivät kuitenkaan ole kovin kalliita hankkia ja alkuun pääsee muutamalla tuotteella. Lisäksi samat tuotteet käyvät sitten myös kankaan kuvioimiseen.

Tarvitset: 

1. Valmiita painovärejä tai itse sekoittamalla painoemulsiota/peittopastaa ja väripigmenttejä.

2. Sekoituskippoja ja lusikoita

3. Raakkeli eli lasta värin levittämiseen

4. Seula, joko valotettu tai avoseula

Valotetun seulan tekeminen vaatii jo reilusti enemmän tarvikkeita ja hankintoja. Valotetut seulat valmistuvat pimiössä ja niiden tekemiseen tarvitaan erityinen UV-valaisin. Mutta avoseulalla pystyy tekemään monenlaisia kuvioita sabluunan avulla. Avoseula rakentuu helpoiten puisen kehyksen ja tekokuituisen voilee-kankaan avulla. Lisää seulan teosta täältä.

Yläkuvassa paperi on kuvioitu avoseulan avulla. Seula asetetaan paperin päälle ja seulakankaan päälle lusikoidaan painoväri, joka levitetään raakkelin avulla. Oikeassa yläkuvassa asettelin paperin päälle stanssattuja paperikuvioita. Painoväriä levitettäessä paperikuviot estivät värin siirtymisen näihin kohtiin. Nämä värjääntyneet paperikuviot voi sitten myöhemmin käyttää askarteluissa.

Kankaanpainovärejä voi käyttää myös sumuttamalla, paperiin painettaessa sekoitin pigmenttitipan suoraan veteen ja suihkuttelin paperiin väriä. Kangasta kuvioitaessa veden sijasta käytetään ruiske-emulsiota, joka on juoksevaa peruspainopastaa, se käyttäytyy kankaalla vesivärin tapaan.

Kankaanpainoväreillä painettaessa kerroksia voi tehdä oikeastaan miten monta vain, kunhan muistaa antaa kerrosten kuivua välillä. 

Tässä kuvassa lopuksi painanut valotetulla seulalla taloprintin, kiemurakukkaset ja ornamenttikuvion pohjavärin päälle. Peittoväreillä painettaessa voidaan painaa valkoista mustalle, mutta peruspainopastalla painettaessa se ei onnistu.

Valmiista painetuista papereista voi tehdä kortteja, tai käyttää papereita muulla tavoin askarteluissa. Itsetehty lahjapaperi on myös kiva idea toteuttaa.

Painojäljen voi halutessaan kuumakiinnittää silitysraudalla (ilman höyryä leivinpaperin lävitse). Esimerkiksi painetut paperiset kassit ja lahjapussukat on hyvä kuumakiinnittää, jotta värit eivät pääse valumaan sateen sattuessa.

Tähän tekniikkaan on hyvä käyttää kaapeissa pyörivät ylimääräiset painopastajämät, jotka muutoin saattaisivat joutua roskiin. Painopastatkin saattavat ajankuluessa pilaantua, joten hieman jo "osumaa" saaneet värit voi vielä käyttää hyödyksi papereiden kuvioimiseen.

Kokeile kuvioida esimerkiksi näitä materiaaleja:

lautasliinat

kuitukangas

paperikassit ja lahjapaperi

silkkipaperi

kirjansivut

kartonki ja pahvi

erilaiset ja -vahvuiset paperit

Tekemisen iloa!

Superhelppo neulakirja!

Tekemällä oppii ja kehittyy. Tein ensimmäisen neulakirjani muutama päivä sitten ja päässäni oleva simppeli idea koituikin aika monimutkaiseksi kokonaisuudeksi, mikä ei sinällään ole ihme, koska se on minulle tavanomaista - saada suorat mutkiksi. Mutta tekemällä oppii, sanotaan. Ja niin kävi tässäkin. Edellisen kirjan parissa puuhastellessani päähäni tuli paljon helpompi idea neulakirjan toteuttamiseen...

...tehdä kirja kokonaan huovasta! Minulla oli vielä jemmassa kierrätyshuopalevyä ja ohuempaa huopaa löytyy useissa väreissä. Tämän neulakirjan teko pitäisi olla superhelppoa jokaiselle! Tarvitaan vain kappale paksua/jämäkkää huopaa kansiksi ja ohuempaa huopaa sivu(i)ksi. Ja sitten ommellaan keskeltä kiinni. Valmis! Halutessaan ompelusaumaan voi ujuttaa vaikka ohuen satiininauhan, jolla kirjan saa helposti sidottua kiinni.

Eräs ensimmäistä neulakirjaani kommentoinut tokaisi, että jo on paljon ylimääräistä aikaa kun tuollaisia väkertää. Voin todeta, että jotakin muuta ylimääräistä voi nurkissani olla mutta aikaa ei kylläkään ole. Oma aika on kortilla ja nämä yöt (klo 01:34) ovat hyvää aikaa puuhastella, vaikkakin verottavat osansa uniajasta. Mutta en valita, oma aika rakkaiden harrastusten parissa on varsin voimaannuttavaa ja hyväätekevää.

Kauniita unia!

Kupinaluset huovasta

Tämäkin postaus kuuluu siihen samaan settiin mistä aiemmin jo kirjoittelinkin - eli miten hyödyntää jo olemassa olevia materiaaleja. Kaapeista löytyy kasseittain huopaa ja yläkaappi on täynnä seuloja, joita ei tule juurikaan käytettyä, sen lisäksi painopastat uhkaa pilaantua kun kukaan ei käytä niitä.

Sitten löysin itseni Pinterestistä hakusanojen kera ja alkoihan niitä ideoita plumpsahdella. Huopa kun on niin kiva materiaali helppoutensa takia niin siitä myös syntyy vaivattomasti monenlaisia juttuja. Pelkästään saksillakin jo saa kaikenlaista aikaan ja kun hommaan yhdistää neulan ja lankaa niin hyvä tulee. 

Päätin kokeilla lasinalusten tekoa. Otin juomalasin avuksi ja piirsin sen avulla painamaani huopaan ympyröitä, leikkasin ne irti ja ompelin kolme ympyräistä päälletysten kiinni toisiinsa. Käyttämäni huopa on lähes askarteluhuovan paksuista, eli melko ohutta siis. Kun ompelin kolme ympyräistä päällekäin sain aluseen hieman enemmän ryhtiä. Paksummasta huovasta tehtäessä riittää yksi kerros ja tällöinhän ei tarvita edes ompelukonetta vaan pelkät sakset riittävät.

Tämän kuvaussession päätyttyä hajosi samalla myös tämä rekvisiittana käyttämäni lasi, eli jos joku tietää mistä vastaavan voisi löytää niin saa vinkata!

llman suurempaa omakehua on pakko sanoa, että tämä kuosi tällä värillä ja tähän huopaan toimii mielestäni kyllä todella hyvin! Tein tämän kukkakuosin tietokoneen piirto-ohjelmalla ihan kokeilumielessä ja seulakin on ollut vuosia varastossa käyttämättömänä mutta nyt kokeilin huvikseni testata sitä ja sehän näyttää varsin hyvältä. 

Lasinaluset siis syntyvät helpoiten huovasta leikkaamalla ympyräisiä tai muita muotokappaleita. Huovan voi kuvioida haluamallaan tavalla: mm. painamalla, kirjomalla tai leikkaamalla aukkoja. Ompele tarvittaessa useampi samanlainen kappale päällekäin oikean jämäkyyden aikaansaamiseksi.

Näissä käyttämäni huopa on periaatteessa kierrätysmateriaalia, alunperin tätä huopaa on käytetty teollisuudessa huonekaluihin ja ylijäämät on heitetty pois, mutta onneksi lähipiiristäkin löytyy meitä hamstereita, jotka pelastavat aarteet roskiksista. Mutta muukin materiaali käy. Voit hyödyntää vanhat villakankaat tai huovuttaa villaneuleet sopivaksi materiaaliksi.

Tekemisen iloa!

Ykkösbasaari feat BLOGiT

Näillä mennään ja näissähän se aika onkin kivasti mennyt viime aikoina. Ideoidessa ja toteuttamisessa. Osallistun tänään Seinäjoella järjestettävään Blogikirppis-tapahtumaan Ykkösbasaari-kirppiksellä. Siellä 13 bloggaria myy aarteitaan ja esittelee samalla vähän blogiaan maailmalle. Toivotaan, että myynti on hyvä. Ensimmäistä kertaa osallistun tällaiseen toimintaan blogini kanssa ja tällä kertaa myynnissä Suvikukkasia-pöydässä onkin lähinnä uusia tuotteita. Useinhan sitä turhaa tavaraa kodista löytyy mutta silloin kun niitä oikeasti tarvittaisiin myyntiaikaisiin niin eihän sitä mitään löydykään. Täytyy sitten paremmalla ajalla pistää vaikka myyntipöytä kirppikselle ja myydä itselle ylimääräiset tavarat pois - siis sitten kun niitä ilmaantuu.

Omat kuosit käyttöön

Hiljaiselo blogissa tarkoittaa yleensä päänsisäisiä raksutuksia, toisinaan elämää suurempia sellaisia, toisinaan taas niitä haasteita kun ei saa ideoita päästään ulos niinkuin tahtoisi. Tällä kertaa hiljaisuus on pitänyt sisällään luomista, ideoiden kehittelyä ja joitakin lopputuotoksiakin.

Olen yrittänyt keksiä järkeviä ja hyödyllisiä käyttökohteita kaapeistani pursuaville materiaaleille: huovalle, kankaille ja kankaanpainovälineille.

Herukkakuosini pääsi tanssahtelemaan trikoolle...

...ja tirppuset huovasta tehdyille patalapuille.

Myös ihkaensimmäinen kotona tekemäni seula/kuosi pääsi kokeiluun. Tämä kaupunkiprintti on oikeastaan aika hieno, raikas ja selkeä. Ihmettelin oikein itsekin miten seulan valotus onkaan aikoinaan onnistunut noin hyvin, varsinkin kun tämä oli ihan ensimmäisiä kotona valottamiani seuloja. Printti on muokattu itseotetusta valokuvasta, muistelisin, että kyseessä on katumaisema Vaasasta. Kertoo ken tunnistaa.

On minulla tässä tulonpäällä vielä enemmänkin kuvia ja materiaalia aiheesta mutta palataan niihin myöhemmin. Tämä oli vain tällainen pieni huhuilu, että elossa ollaan!

Kännykkäpussi

Tästä piti tulla säilytystasku aterimille metsäretkiä varten, mutta kun niitä metsäretkiä tulee tehtyä niin kamalan harvoin niin sujautin lusikan sijaan taskuun kännykän. Sain mieheltä joululahjaksi uuden puhelimen kun vanha alkoi hajoilla ja tässä uudessa kun ei mitään suojaa näytölle ja näppäimille ole omasta takaa niin jotakin piti keksiä ja tämä huopainen tasku on juuri sopiva siihen tehtävään. Nyt pysyy puhelin turvassa laukussa, eikä tarvi pelätä näytön naarmuuntumista.

Retkistä puheenollen. Nautin luonnossa olemisesta ja mieluusti retkeilisin enemmänkin mutta jotenkin se lähteminen vaan on niin työlästä, tai sitten se oleminen ja tekemisen keksiminen tuolle pienemmälle lapselle, metsä maastona on vielä hieman vaikeakulkuista hänelle, varsinkin talvella kun on paksut ulkovaatteet ja kengät. Kesällä on helpompaa mutta silloin on sitten muut jutut haasteena kuten ötökät ja hyttyset. Viime kesänä oltiin nuotiolla makkaranpaistossa ja mustikoita kerätessä tyttö ammuttiin täyteen hyttysenpistoja ja seuraavana päivänä iski päälle sitten kova kuume. Kurjaa.

Voisihan sitä tietysti makkaraa paistaa muuallakin kuin metsässä, tässä lähellä on matkailupuutarha missä on valmiudet nuotiontekoon. Sinne täytyy ensi kesänä mennä eväiden kera.

Tasku on tehty kierrätyshuovasta. Leikkasin noin 9 x 30 cm kokoisen soiron ja ompelin sivut ompelukoneella suoralla tikillä. Materiaalina tämä on kivaa kun ei tarvitse huolitella, senkus vain leikkaa ja ompelee. Ennen ompelua painoin silkkipainon avulla huopaan oman lintukuosini. 

Painamisessa käytin Emotuotannon valkeaa helmiäispastaa. 

Vinkki! Valotetun seulan sijaan painamisessa voi käyttää apuna esimerkiksi kontaktimuovista leikattua sabluunaa tai käyttää valmiita leimasimia.