Löysin itseni yllättäen Facebookin Rintamamiestalo-ryhmästä. Sitä ennen löysin itseni rintamamiestalosta. Jostakin syystä päädyimme taloesittelyyn ja tykästyimme. Tai oikeastaan ihastuimme. Mutta amatöörejähän me omakotitalojen suhteen olemme. Pakkohan se on myöntää. Mies sentään on asunut omakotitalossa, mutta minulla siitä ei ole kokemusta. Siksi tuntuukin jotenkin pelottavalta edes julkisesti kertoa, että minusta on tulossa okt-asuja. Olenhan minä niistä joskus haaveillut, mutta enempi olen ajatellut olevani rivarityyppiä. Se olisi sellainen helppo vaihtoehto: on vähän omaa tilaa ja pihaa mutta taustalla silti häärii taloyhtiö ja talonmies, on aina siis joku kenen puoleen hätätilanteessa kääntyä. Omakotitalossa se talonmies olet sinä itse.
Rintamamiestaloissa on oma tunnelmansa. Asuihan isovanhempanikin sellaisessa. Ja moni muu tuntematon perhe lähialueen rintamamiestaloissa. Sanotaan, että ne on järkevästi tehty mutta sitten ainainen ja tuttu fraasi kuuluu joka suusta "omassa talossa on aina paljon tekemistä ja työtä. Aina joku paikka on rikki tai ruosteessa..." Ja sitten sitä pää täyttyy ajatuksista ja mieli ahdistuu. Onko sitä hypännyt ihan liian suuriin saappaisiin. Minä kun vain ajattelin, että ihana talo, ihan minun tyyliseni. Tässä oisi kiva perheen kanssa elellä ja tilaakin on tarpeeksi. Kiva piha, jota on kiva laittaa ja hoitaa. Mutta onko näillä jutuilla mitään merkitystä tai virkaa, pitäisikö ajatusten kohdistua ihan jonnekin muualle, rakenteisiin ja materiaaleihin kenties.
Mutta vaikka välillä ahdistaa ja pelottaa ihan kamalasti niin silti mieli on kuitenkin jotenkin tyyni siellä taustalla. Että kyllä tästä selvitään. Että ei kai minun tarvitse kaikkia asioita murehtia kerralla etukäteen, että kyllä ne asiat sitten selviää.
Joku siellä rintamamiestalo-ryhmässä sanoi, että kaikki mitä sinun täytyy tietää löytyy tästä kirjasta.
Ja niinpä minä sitten hankin kirjan käsiini. Olen selannut ja lukenut sitä tarkkuudella ja huolella. Tietoa näyttäisi olevan runsaasti ja maalaisjärkeä käsketään käyttämään, mutta arvostella en kirjan sisältöä vielä pysty kun ei omakohtaista kokemusta talon ylläpidosta vielä ole. Sen sanon kuitenkin, että tämän kirjan puoleen tulen kääntymään aina kun tarvitsen pikaisesti neuvoja.
Nyt meidän tarvitsee ensin tutustua taloon ja sen ylläpitoon ja sitten pohtia jos jotakin on ja mitä sille pitäisi tehdä - pysyttäydytäänkö öljylämmityksessä, pitääkö vessan valurautaputket uusia ja täytyykö katon tervapaperit vaihtaa muoveihin, kuten rakennustarkastaja ohjeisti. Samalla täytyy myös muistaa pelätä ukkosia, vesivahinkoja ja hometta. Huh, tästä se stressaaminen vaan pahenee. Vai pitäisikö sitä vaan keskittyä arjen pyörittämiseen, ruokalistojen tekemiseen ja tuleviin syntymäpäiväjuhliin.
Tässä se on. Virallisesti ei kait taida olla "puhdas" rintsikka. Talon on alkuperäinen isäntä/rakennusmestari omin käsin tehnyt, reilut 60 vuotta sitten. Tulipesää ei ole eikä puisia lattioita. Kummatkin olisi kivat, mutta semmoisiin ei ainakaan vielä ole tarvetta, saati varaa.
