tiistai 8. elokuuta 2017

Gluteeniton suklaapiiras


Joka hetki on herkkuhetki. Eikös juu? Meillä on miehen kanssa tapana juoda joka ilta kahvikupilliset. Ja mikä se sellainen kahvihetki on jos ei ole mitään makeaa kyytipojaksi... Aina on siis pakko olla jotakin pientä herkuttelua kahvin kera. Toisinaan se on jokin valmistuote kaupan hyllyltä mutta toisinaan tulee tarve leipoa tai tehdä jotakin itse. 

Minulla on jonkin aikaa ollut kaapissa odottelemassa Provenan gluteenittomia tuotteita, tarkoituksenani kehitellä niistä jotakin kivaa. Kaurahiutaleista olen tehnyt tuorepuuroa ja suklaamuffini-jauhoseoksesta leivoin muffinsseja, mutta ne katosivat parempiin suihin ennen kuin ehdin kuvaa napata. Provenan tummasuklaakeksit olivat tosi maukkaita sellaisenaankin syötynä mutta kehittelin niistä lisäksi tällaisen suklaisen piiraan nopeaan makeannälkään. Kaapeista kun löytyi monta muutakin tilanteeseen sopivaa tuotetta. 

Tämä piiras ei uunia kaipaa eli se valmistuu paistamatta. Kakku käy jääkaapissa jähmettymässä ja sitten se on valmis syötäväksi. Tosin voihan sen syödä ilman jäähdytystäkin mutta kylmänä se pysyy paremmin kasassa. 

Suklainen kakku - tai paremmin piiras - syntyy todella helposti sekoittamalla kaikki ainekset monitoimikoneessa massaksi ja taputtelemalla massa piirasvuokaan tai irtopohjavuokaan. Taikinaan on helppo lisätä oman maun mukaan melkein mitä vain haluaa. Siihen sopii kuivatut hedelmät ja marjat, kookoshiutaleet, erilaiset pähkinät jne. 


Suvikukkasen suklaapiiras

15 pehmeää, kivetöntä taatelia
2 dl Provena Jumbo oats kaurahiutaleita
40 g eli yksi pkt / 4 keksiä Provena snack biscuit tummasuklaa
2 tl tummaa kaakaojauhetta
1 rkl kookosöljyä
1/4 dl vettä ( tarvittaessa)

Täyte

2 rkl maapähkinävoita
100 g hyvää suklaata


Levitä vuokaan taputellun pohjamassan päälle maapähkinävoita ja sen jälkeen valuta sulatettua suklaata piiraan pinnalle. Laita piiras jääkaappiin jähmettymään. Jos et pidä maapähkinävoista, voit jättää sen poiskin. Lisää sitten vain suklaasula piiraspohjan päälle, jähmetä ja nauti!




maanantai 7. elokuuta 2017

Raparperia ja vaniljaa

Puolukkainen vispipuuro on se tutuin, ainakin minulle. Äiti teki sitä monesti silloin kun olin lapsi. Sitten joskus myöhemmin maistoin koulussa omenoista sekä mansikoista tehtyä ja ihmettelin, onko tällaistakin olemassa. Vispipuuron voi siis tehdä aika monella tavalla. Itse en silti ole vispipuuroa kovinkaan usein tehnyt. Ja silloin kun olen en ole saanut puuroa vaahtoutumaan kuten äitini tai koulun keittäjä. Mistähän johtuu, mysteeriksi on jäänyt. Pelkäsin, että sama toistui myös tällä kertaa mutta onneksi puuron rakenne muuttui kylmässä löysästä kuohkeaksi. Kerrankin näin päin. 

Tein siis vispipuuroa omista raparpereista ja anopin keräämistä viherherukoista. Maustoin puuron vaniljalla, koska rakastan vaniljan makua - ja tuoksua. Tavallisten mannasuurimoiden sijaan käytin Nallen tummaa mannaa.


Ai, että. Raparperivispipuuron kanssa sopii taivaallisen hyvin vaniljajäätelö! Miten ihanaa oli syödä tätä vaniljan ja raparperin sekoitusta auringon paisteessa. Raparperissa maistuu kesä.

Raparperi-herukka vispipuuro

1 litra raparperia
2 dl viherherukoita
1 litra vettä
2 dl sokeria
2 dl tummia mannasuurimoita
1 tl vaniljatahnaa

Keitä raparperia ja herukoita kunnes ne ovat pehmeitä. (Soseutin raparperit ja herukat ennen mannasuurimojen lisäämistä.) Lisää joukkoon sokeri, ja sen jälkeen mannasuurimot koko ajan sekoittaen. Mausta vaniljalla. Keitä puuroa miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Jäähdytä ja vatkaa vaahdoksi. 


sunnuntai 6. elokuuta 2017

I love bananas!


Rakastan banaaneja, nykyisin vielä enemmän kuin aiemmin! Ai miksi? No siksi kun ne ovat niin monipuolisia ja monikäyttöisiä! Kunpa olisin jo lapsena tiennyt, että näin helposti voi tehdä sorbettia niin olisin tehnyt sitä aina. Silloin jokaisessa reseptissä oli kilo sokeria, enkä niin mielelläni sokeria kamalan paljon tahtoisi syödä. Banaaneista tehtäessä ei tarvita kuin kohmeisia banaaneja ja muita makuja halutessaan. Banaanijäden sekaan voi laittaa esimerkiksi kaakaota, marjoja, hedelmiä, superfoodjauheita... Nicecream on tosi hyvää! Ei siis ihan perinteistä jäätelöä mutta silti yhtä hyvää. Jotkut heittää massan sekaan kookoskermaa mutta minä en ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Tosin voisi se olla hyvää, täytyy testata joskus. 

Banaanijäätelö on myös meidän Kolmeveen lemppari. Hän pyytää monesti, että tee äiti sitä banaanijäätelöä. Siitä syystä meillä onkin pakastin täynnä banskuja, osa kuorineen, osa viipaloituina. 

Tähän satsiin heitin banaanin (2 kpl) lisäksi hunajamelonia, viherherukoita ja mangososetta. Mutta sekaanhan voi laittaa oikeastaan mitä tahansa. Tällä yhdistelmällä massasta tuli pirtelömäinen, joten laitoin sen pakkaseen jähmettymään. Sekoitan massan ihan perus blenderillä ja pakastan nicecreamit muovirasiassa, josta jädeä on helppo ottaa. Umpijäässä olevaa massaa tosin pitää sulattaa jonkin aikaa ennen kuin sen kimppuun pääsee lusikan kanssa.


perjantai 4. elokuuta 2017

Yksisarvinen kakussa!


simple cake baking unicorns
Lasten syntymäpäivät ovat jo takanapäin ja ideariihi on kiinni taas jonkun aikaa. Hetki meni miettiessä, että mikä voisi olla juhlien teema. Mutta kummasti se idea vaan sieltä päähäni pälkähti. Molemmat lapset katsovat My Little Ponya ja itse tykkään unicorn-jutuista niin vastaushan oli helppo. Yksisarviset / Unicorns! Ja sitten kakkuideajahtiin. Kaikenlaisia ihanuuksia on netti täynnä. Päädyin silti hyvin yksinkertaiseen tyyliin. Lähinnä siitäkin syystä, että aikaa ja rahaa on rajallisesti, ja kakkua yleensä aina jää, se ei siis ole kovinkaan tarjottavien suosikkilistan kärjessä. Lapset eivät piittaa kakusta ja aikuiset usein pysyttelevät suolapalalinjalla. Siispä näin jälkikäteen vähän harmittaakin, että miksi ylipäätään innostuin tästä kakkuasiasta näin paljon kun melkeinpä tiesin, että kakku ei edes ole välttämätön. Mutta kun tykkään kuitenkin niin paljon siitä ideoimisesta ja kokeilemisesta. Sen piikkiin voi laittaa tämän 12 munan kakun. Huh, niinpä. 

Kakkupohja on perus sokerikakku. Tein kolme erillistä pohjaa koska en saa ikinä pohjia nousemaan kunnolla, enkä siis saa tekemiäni pohjia leikattua kuin maksimissaan kahteen osaan.
Täytteenä on mansikkasosetta ja itsetekemääni raparperihilloa, ja tietysti vaniljalla maustettua kermavaahtoa. Kuorrutteena on kermavaahdon ja maustamattoman tuorejuuston sekoitus. Koristelin kakun keltaisesta sokerimassasta leikkaamillani tähdillä ja kukkasilla, vaaleanpunaisilla marengeilla, ranskanpastilleilla, sokerihelmillä ja jäätelövohvelilla. Kakusta tuli minusta todella soma! Ihanan hempeät värit, jotka toistuivat myös juhlakoristeissa. 


Jos joskus on vielä tarvetta vastaavalle kakulle niin teen kyllä mielelläni tällaisen. Tykkään yksinkertaisista mutta näyttävistä ideoista, jotka on helppo toteuttaa vähälläkin rahalla ja vaivalla. Muutoinkin sama ideologia toistuu niin arjessa kuin juhlassa meidän elämässä.

torstai 3. elokuuta 2017

Pientä suolapalaa

Kautta aikojen suosituimpiin juhlatarjottaviin kuuluu meidän piireissä cocktailtikut. Cocktailtikku-vati tyhjenee aina ensimmäisenä, silloinkin kun olen täyttänyt siihen toisen satsin. Nämä pienet suolapalat ovat kuuluneet juhlapöytäni tarjottaviin jo vuosikaudet. "Koostumuskin" on pysynyt lähes samana. Näihin sopivat kirsikkatomaatit, viinirypäleet, kurkku, juusto, oliivit, nakit, lihapullat, paprika jne. Näiden kokoamisessa tosin viivähtää pieni tovi mutta niiden suosion takia ne ovat vakiokamaa juhlapöydässä. Ja lapsetkin syövät huomaamattaan jopa sellaista mitä muuten välttelevät. 

Toinen suosikkini suolapalojen suhteen on nämä lehtitaikinasta tehdyt pikkusuolaiset. Täytevaihtoehtoja on satoja ja muotoakin voi vaihdella kierteestä kolmioihin. Tällä kertaa levitin sulaneille lehtitaikina levyille yrttituorejuustoa, fetajuustoa, paistettua pekonia, suippopaprikaa ja mustapippuria. Ennen uuniin laittoa leikkasin jokaisen levyn neljään osaan. Paiston jälkeen laitoin päälle vielä vähän basilikaöljyä. 

Taikinaa oli yhteensä 2 x 500 g. Tähän määrään käytin 150g tuorejuustoa, paketin pekonia, yhden suippopaprikan ja 200 g fetajuustoa. 



Cocktailtikkujen ja lehtitaikinasuolapalojen lisäksi tarjolla oli äidin tekemää voileipäkakkua ja näitä minun tekemiä vihreitä suolakeksejä. Leivoin keksit tällä kertaa spelttijauhoista ja vihreys tulee chlorella-jauheesta. Suolan lisäksi makua tuo mustapippuri ja pellavansiemenet.

 reilu 2 dl spelttijauhoja
1/4 dl pellavansiemeniä
1 tl chlorella-jauhetta (esim. Foodin)
3/4 tl leivinjauhetta
1/2 tl sokeria
1/2 tl suolaa
muutama pyöräytys mustapippuria myllystä

1 rkl öljyä 
50 g voita

1/2 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon öljy ja pehmeä voi. Nypi jauhot ja rasva keskenään. Lisää lopuksi vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Kauli taikina ohueksi levyksi jauhotetulle alustalle ja leikkaa halutunmallisiksi paloiksi. Paista keksit 200*asteessa. Paistoaika on vain muutamia minuutteja, sen verran että pohjaan tulee hieman väriä. 

Näitä suolakeksejä pitäisi tehdä varastoon enemmän. Ne ovat niin helppotekoisia ja maistuvia, ja mukavaa pikkupurtavaa pieneen suolaisennälkään.

tiistai 1. elokuuta 2017

Terassin ja portaiden maalaus - V33

On säitä pidellyt. No kyllä on ollut niin outo kesä säiden puolesta tänä vuonna! Hankin jo vuosi sitten maalit terassin lattiaa varten mutta sen verran oli jo syksy silloin pitkällä, että kosteuden vuoksi maalaus piti siirtää tälle kesää. Tälle kesää taas oli työn ja tuskan takana löytää muutaman päivän selkeä ja sateeton putki, että edes pystyi harkitsemaan maalausta. Alkukesästä tosin oli muutama lämminkin päivä, mutta silloin taas (meille) maalareille ei sopinut. Ihan yksin  en viitsinyt hommaan lähteä vaan mies sai toimia apurina - vai kumpikohan sitä nyt sitten olikaan se apumies. 

Maalattava pinta on siis terassi, jota ei ole katettu. Ja tämä terassi on myös pääsisäänkäyntimme yhteydessä joten sekin hieman hankaloitti asiaa. Onneksi kellarin kautta pääsimme kulkemaan, tosin hieman jännitti miten lapset muistavat kulkea sitä kautta. Ja olihan se vaarallisempikin reitti, koska kellariin menee sisäkautta aika jyrkät portaat ja lisäksi piti kulkea ns. konehuoneen kautta. Kissaakin piti yrittää ohjeistaa kulkemaan oikeita reittejä jottei tassuttelisi tuoreella maalilla. Maalausprojektiin meni aikaa noin viisi vuorokautta koska maalasimme terassin ja portaat erikseen säistä johtuvista syistä. Maalikerrosten välissä tuli olla vähintään 8 tuntia ja maalauksesta käyttöönottoon tuli kulua vähintään 48 tuntia. Haasteellista mutta onneksi selvittiin hyvin. 


Terassi on rakennettu muutama vuosi sitten entisen asukkaan toimesta. Lattiaa ei ole käsitelty mitenkään mutta laudat oli tietääkseni painekyllästetyt joten ihan tuoreeltaan pintoja ei olisi voinutkaan käsitellä. 

Mietin eri pintavaihtoehtoja ja kyselin ihmisiltä kommentteja ja kokemuksia. Suurin osa suositteli öljyä. Minä päädyin kuitenkin silti maaliin. V33 -sarjasta löytyy peittävä terassimaali terasseihin ja portaisiin, ja se sopii hyvin juuri tällaisiin projekteihin. Sen käyttökohdemääritelmä on laaja: se soveltuu kaikille puulaaduille kuten painekyllästetyt, pihkaiset, eksoottiset ja uralliset pinnat, jalopuut, sekä sileät pinnat, myös aiemmin öljytyille ja maalatuille pinnoille.

V33-terassimaalissa on lisäksi anti-slip-pinnoite, joka tekee maalatusta pinnasta hieman karhean ja estää siten liukastumista. Moni terassilla tepastellut on luullut lattian maalin olevan vielä hieman tuoretta ja siitä syystä tahmea mutta pieni tahmeisuus johtuu juurikin tuosta anti-slip-pinnoitteesta. Maalatessa maali näytti ihan kuin siinä olisi mukana helmenhohtoa. Maalipinnasta tuli todella siisti ja pidän todella paljon tästä ruskeanharmaasta väristä! 

Terassi katettiin isolla pressulla maalausten ajaksi ja portaat suojattiin muovilla, jotta mahdollinen sade ei pääse vaurioittamaan juuri maalattua pintaa. Nyt toivon todella, että maali kestää säitä ja käyttöä. Pinnat maalattiin kahteen kertaan, enempää ei tällä määrällä olisi saanut maalattua. Maalin riittoisuus on 10 m2 1 litralla. Meillä terassiin ja portaisiin oli varattuna 2,5 litran ja 5 litran pönikät. Ison purkin pohjalle jäi korjauksia varten pieni nokko mutta muutoin maalin menekki oli laskettu tarkasti. 

Terassin lattialaudat ovat melko lähekkäin, joten välit eivät ole suuria. Siitä huolimatta jokainen rako ja väli piti maalata erikseen pensselillä ja sen jälkeen pinnat maalattiin telalla. Portaissa laudat ovat uraisia ja siihen ei tela sovi vaan maalaus tehtiin isolla ja leveällä ulkosiveltimellä. Maalasin osittain myös terassin alareunassa olevat ohuet rimat terassimaalilla, vaikkakin niissä oli jo ennestään samansävyinen mutta jo kulunut maalipinta.

V33 -terassimaalin käyttöohjeissa mainitaan, että kovalle koetukselle altistuvat pinnat tulisi huoltomaalata tarvittaessa. Meillä ei maalia enää siihen ole jäljellä. Nyt täytyy vain seurata tilannetta ja tarkastella miten maalattu pinta kestää säitä ja kulutusta. Portaissa ja terassilla kuljetaan päivittäin useaan otteeseen ja ihmiset tuovat jaloissaan hiekkaa ja muuta moskaa. Terassin kattaminen on harkinnassa, se osaltaan auttaisi pintoja kestämään pitempään.


Terassin eteen laitettiin vielä muutama pihakivi, jotta terassilta pääsee helpommin nurmikolle. Pihan sora on karkeaa, ja paljain jaloin tepsuttelu sattuu helposti. Pihalaatat ovat oikeasti aurinkovarjon jalkoja mutta pääsivät meillä pihalaattojen asemaan. Toimii hyvin!


Yhteistyö - V33 / terassimaali


DIY juhlakoristeita

Unicorn-teemaiset syntymäpäivät tarvitsevat tietysti myös somistukseen sopivat pillikoristeet! Ja nehän syntyvät vaivatta tähden muotoon leikatuista kuviopapereista, lävistäjällä leikatuista perhosista ja erivärisistä lahjanauhoista. Leikkasin tähtiin mattopuukolla keskelle kaksi viiltoa, joiden avulla koriste saadaan pujoteltua pillin varteen. Perhosen ja nauhat liitin tähteen nitojalla. 

Minusta on kiva tehdä asioita itse. Mietin ensin, että ostaisin valmiit koristeet mutta vähällä rahalla ja vaivalla sain tehtyä kaikki somisteet itse. Ainakin minulle DIY-jutut tuottavat aina paljon iloa ja nautintoa.