Minä ♥ violettia!

Coloria.net sanoo violetista mm. näin:

Violetti yhdistetään viisauteen, mystiseen ja maagiseen. 

Violetilla valolla uskotaan olevan parantava vaikutus. 

Violetin katsotaan ilmaisevan viisautta ja rakkautta.

Cair de lune (ransk.) Euroopassa 1700-luvulta käytetty nimitys kiinalaisen posliinin harmahtavan violetista lasituksesta. Tämän liitin tähän siksi, että saman niminen kappale on niin hurmaava, ihanan seesteinen ja kaunis. Sitä kuuntelen kun haluan rentoutua.

Rakastan violettia, erityisesti lämmintä punaiseen taittavaa. Mutta myös harmaaseen taittava violetti on todella kaunis sekin. Vaikka violetti on aina ollut lähellä sydäntäni en silti ole juurikaan uskaltanut käyttää sitä missään, vaatetuksessa pienissä määrin toisinkuin sisustuksessa. Olen kyllä haaveillut tällaisista tummista lämpimistä violetinsävyisistä seinistä mutta minulla ei ole ollut rohkeutta käyttää sitä. Toki vuokralla ollessamme seinäpintojen maalaus ei tullut kysymykseen mutta olisihan värejä voinut muulla tavoin tuoda sisustukseen.

Tässä talossa oli jo valmiiksi violetit seinät eteisessä, mutta pinnat olivat kuluneet ja ehostusta vailla. Oikean sävyn löytyminen oli haastavaa, kyselin ja haeskelin ideakuvien kautta oikeaa sävyä. Violetti on kuitenkin nykyään melko harvinainen väri ja ainakaan Tikkurilan värikartasta ei tummia violetteja edes löydy, siis Tunne Väri-kartasta, laajemmasta Symphony -viuhkasta sävyjä löytyi enemmän mutta sen saaminen käsiini oli haastavampaa. Teknoksen värikartassa violetit on huomioitu huomattavasti paremmin ja sävyjä löytyy enemmän. Lopulta päädyin alkuperäiseen väriin, eli Teknoksen T1143.

Tässä pientä esimakua sähläämisestäni sävyjen kanssa. Edellinen omistaja oli jättänyt kellariin talossa käytettyjen maalien loppuja ja kyselin häneltä onko eteisen maalia vielä jemmassa. Vastaus oli, että jos löydät violettia remonttimaalia niin se on sitten sitä. Minun silmäni vain ei ollut samaa mieltä, sävynumeronkaan perusteella se ei mielestäni ollut oikeaa väriä, mutta päätin kuitenkin kokeilla. No, väärää sävyähän se oli, viimeistään maalin kuivuttua sävyeron huomasi selkeästi. Olin siis enemmän kuin huojentunut kun sain Ilvesmaalien remonttimaalipurkin käsiini, juuri siinä oikeassa ja alkuperäisessä sävyssään! Oli muuten hyvää maalia, peitti jo ensimmäisellä kerralla hyvin. Ainakin ennen tummien maalisävyjen kanssa oli se ongelma, että peittävyys on ollut heikkoa, ja ehkä siitä syystä nytkin minua hieman jännitti aloittaa maalaus. Tokikin tummalle tummalla maalatessa eroa ei niinkään näe mutta maalasin myös valkoiseksi maalattua huokoista seinälevyä ja senkin tämä maali peitti hyvin. 

Maali oli rakenteeltaan paksua, täyteläistä ja valumatonta. Sitä oli helppo levittää ja käsitellä. Kiiltoaste on himmeä. Alunperin olisin halunnut kokeilla Ilvesmaalien Silkinhimmeä-maalia, jo ihan siitä syystä että se purkki on niin houkutteleva ja kaunis! Mutta Silkinhimmeässä ei ole valikoimissa C-pohjaa, joka on tarkoitettu tummille sävyille. A-pohja sisältää valkoista pigmenttiä ja se ei siis sovi tummille sävyille.

Ennen maalausta...

Talon värivalinnoissa on noudatettu vastaväriperiaatetta, ovien oranssinkeltainen sävy ja violetin ja turkoosin sävyt korostavat toisiaan. En halunnut luopua violetista koska siitä olen aina haaveillut, ja nyt kun joku oli tehnyt näin osuvat värivalinnat puolestani niin oli helppo jatkaa annetun suunnan mukaisesti.

Sähkökaappiseinä oli aiemmin valkoinen mutta halusin jatkaa violettia pintaa vielä sinnekin asti. Johtojen ja muiden kanssa on aina hieman vaikeaa kun ei tiedä maalatako päältä vai olla maalaamatta. Lopputulos ei nimittäin välttämättä ole siisti kummallakaan tavalla.

Lopputulos viimeistelyjen jälkeen on tässä...

Tämä tapetti on myös todella kaunis.  Täytyisi ostaa itsellekin pari rullaa, koska aiempien asukkaiden pikkuväki oli käynyt vetäisemässä muutamalla eri kynällä puumerkit tapetin pintaan, onneksi sain osan pois ihmesienellä.

 Palaset alkavat loksahdella paikoilleen, otin nimittäin tämän Pentikin lyhdyn eilen juuri vasta pois paketistaan, olihan se tuolla kaapissa odottanut lopullista paikkaansa jo useamman vuoden ajan.

Ja nämä kaunokaiset, kaapissa hekin ovat olleet yli kymmenen vuotta. Hui kuinka aika menee nopeaan. Nämä ovat osa tekstiiliartesaaniopintojeni lopputyötä, Intian unelmia. Ohutta puuvillabatistia, kattilassa käsinvärjättyjä ja kultaprintit ovat omaa käsialaa.

Maalatessani seiniä ajattelin pari kertaa, että onkohan tämä nyt liian ärtsy väri kuitenkin, mutta sitten havahduin, että tästä väristähän minä olen aina haaveillut. Jo opinnäytetyötä suunnitellessani ideakuvissani oli juuri tällainen tumma ja lämmin violetti ja sitä tavoittelin lopputyössänikin. Joku aika sitten tein sellaisen manifestointikuvan, johon keräsin asioita siitä millaisen unelmakodin haluan. Nyt kun tarkemmin katselen ympärilleni niin aika moni palanen on loksahtanut paikoilleen.

Kannattaa siis unelmoida, unelmat voivat toteutua!

*Yhteistyö - Ilvesmaalit *

Alkuperäinen postaus 25.9.2016