No niin ystävät, ja varsinkin sienten ystävät
tässä teille todella kattava sienikirja!
Ja ihan oikeasti kaikinpuolin todella näpsäkkä teos!
Kiva koko, sopii hyvin käteen, helppo selata. Ainahan minä tietysti toivoisin, että tämmöiset kirjat ruokakirjojen lisäksi olisivat kierteellä, eli että sivuja voisi helposti käännellä eikä tarvitsisi pelätä, että kirjan sidokset tai sivut alkaisivat hajota/murtua/taittua.
Kirjassa esitellään lähes 300 sienilajia, ja mukaan on otettu ruokasienien lisäksi myrkkysieniä, ihan siitä syystä, että oppisimme erottamaan syötävän ja myrkyllisen sienen toisistaan - niissä nimittäin on samankaltaisuuksia. Itse kyllä mieluummin jätän sitten keräämättä kokonaan jos en ole ihan varma, ja suosittelen samaa muillekin.
Kirjan alkusivuilla kerrotaan tarkemmin sienistä. Jos olet ihan ummikko näissä sienipuuhissa niin suosittelen tutustumaan ensin näihin alkusivujen mallikuviin, joissa esitellään erilaisia lakkeja, lakin muotoja, lakin pintoja ja - reunoja, esitellään erilaisia helttoja ja jalkoja, niiden muotoja ja värejä. Maltiaisneste auttaa tunnistamisessa, koska maltiaisnesteen väri on kullekin lajille ominainen.
Sienet on jaoiteltu lajityypeittäin ja värikoodein.
Tatit, rouskut, haperot, vahakkaat, valmuskat, malikat, kynsikkäät, jne.
Jokaisen sienen kohdalla on merkkejä, jotka auttavat sienten tunnistuksessa. Nämä merkit kertovat sienten ominaisuuksia: koko, haju, maku, muoto, jalka, lakki, aika/paikka ja väri.
Esittelyssä kerrotaan myös onko sieni syötävä vai myrkyllinen, tähän tyyliin:
*** herkullinen ruokasieni
** hyvä ruokasieni
** hyvä ruokasieni
¤ käyttökelvoton
ja myrkylliset on merkitty pääkalloin 1-3 kallolla. Sitten on erikseen ne sienet, jotka raakoina ovat myrkyllisiä mutta oikein laitettuna herkullisia.
Jokaisessa sieniesittelyssä on selkeä kuva sienestä ja yleensä kuvassa on näkyvissä jalka, lakki, ja heltta. Sienestä kerrotaan ominaisuudet, ulkonäkö, missä ja milloin sitä esiintyy, miten sitä käytetään, onko sillä näköislajeja (syötäviä/myrkyllisiä) ja "Tiesitkö?"-osio antaa mielenkiintoista nippelitietoa. Keltaisella taustalla olevassa laatikossa kerrotaan sienen tarkat tuntomerkit.
Kun sain tämän kirjan käsiini, aloin heti innokkaasti katsella ja tutkailla mitä se pitää sisällään. Kirjaan on koottu myös erikoisempia sieniä ja myös pakurikääpä löytyy valikosta.
Metsät ovat pullollaan erilaisia herkullisia ruokasieniä, mutta itse tunnistan niistä vain murto-osan. Sienioppaastakaan ei silti aina löydy 100% varmaa vahvistusta tai vastausta omille lajipohdinnoilleni, niin kuin ei välttämättä kaikille muillekaan sienestäjille, mutta oppaista saa silti tärkeää ensikäden tietoa sienistä ja niiden ominaisuuksista. Kuinka monesti sitä tuleekaan käveltyä sellaisten sienten ohitse, jotka olisivat paljon herkullisempia kuin ne joita yleensä tulee kerättyä. Sitä paitsi jaksan aina ihmetellä ja kummastella sitä, että se sieni minkä luulin tunnistavani vaikka pimeässä ei taidakaan olla se miksi sitä luulin. Nimittäin kangassieni. Tai -rousku virallisesti. Ainahan sitä ollaan menty keräämään kangassieniä, ja niitä on sitten keitelty kattilatolkulla. Mutta nyt tämän ja Sieniä ja ihmisiä -kirjan myötä olen joutunut täysin hämilleni. Kangasrousku, jota olemme keränneet, onkin merkitty olemattomaksi ruokasieneksi, kirpeäksi sieneksi jota pitää keittää 5-10minuuttia. Kun taas lähes samankaltainen sikurirousku - joka eroaa kangasrouskusta yhtäkkiä katsottuna vain helttojen värin puolesta - onkin herkullinen, kolmen tähden ruokasieni, miedon makuinen, ja jonka voi käyttää keittämättä. Mitä ihmettä? No, en ole ainoa joka nämä on sekoittanut, tai ei ole edes tiennyt koko asiaa. Yhtä ihmeissään oli äitini, joka on kuitenkin sienestänyt vuosikymmeniä.
Herkkusieniä olisi hauska löytää ja maistaa!
Ja tiesittekö, että kantarelleja esiintyy joskus myös valkoisina? Enpä tiennyt. Mahtaisikohan sitä sitten enää tunnistaakaan kantarelliksi, herkkujen herkuksi.
Nyt vaan kun pääsisi metsälle.
Jokaisessa sieniesittelyssä on selkeä kuva sienestä ja yleensä kuvassa on näkyvissä jalka, lakki, ja heltta. Sienestä kerrotaan ominaisuudet, ulkonäkö, missä ja milloin sitä esiintyy, miten sitä käytetään, onko sillä näköislajeja (syötäviä/myrkyllisiä) ja "Tiesitkö?"-osio antaa mielenkiintoista nippelitietoa. Keltaisella taustalla olevassa laatikossa kerrotaan sienen tarkat tuntomerkit.
Kun sain tämän kirjan käsiini, aloin heti innokkaasti katsella ja tutkailla mitä se pitää sisällään. Kirjaan on koottu myös erikoisempia sieniä ja myös pakurikääpä löytyy valikosta.
Metsät ovat pullollaan erilaisia herkullisia ruokasieniä, mutta itse tunnistan niistä vain murto-osan. Sienioppaastakaan ei silti aina löydy 100% varmaa vahvistusta tai vastausta omille lajipohdinnoilleni, niin kuin ei välttämättä kaikille muillekaan sienestäjille, mutta oppaista saa silti tärkeää ensikäden tietoa sienistä ja niiden ominaisuuksista. Kuinka monesti sitä tuleekaan käveltyä sellaisten sienten ohitse, jotka olisivat paljon herkullisempia kuin ne joita yleensä tulee kerättyä. Sitä paitsi jaksan aina ihmetellä ja kummastella sitä, että se sieni minkä luulin tunnistavani vaikka pimeässä ei taidakaan olla se miksi sitä luulin. Nimittäin kangassieni. Tai -rousku virallisesti. Ainahan sitä ollaan menty keräämään kangassieniä, ja niitä on sitten keitelty kattilatolkulla. Mutta nyt tämän ja Sieniä ja ihmisiä -kirjan myötä olen joutunut täysin hämilleni. Kangasrousku, jota olemme keränneet, onkin merkitty olemattomaksi ruokasieneksi, kirpeäksi sieneksi jota pitää keittää 5-10minuuttia. Kun taas lähes samankaltainen sikurirousku - joka eroaa kangasrouskusta yhtäkkiä katsottuna vain helttojen värin puolesta - onkin herkullinen, kolmen tähden ruokasieni, miedon makuinen, ja jonka voi käyttää keittämättä. Mitä ihmettä? No, en ole ainoa joka nämä on sekoittanut, tai ei ole edes tiennyt koko asiaa. Yhtä ihmeissään oli äitini, joka on kuitenkin sienestänyt vuosikymmeniä.
Herkkusieniä olisi hauska löytää ja maistaa!
Ja tiesittekö, että kantarelleja esiintyy joskus myös valkoisina? Enpä tiennyt. Mahtaisikohan sitä sitten enää tunnistaakaan kantarelliksi, herkkujen herkuksi.
Nyt vaan kun pääsisi metsälle.
Sienenmetsästystä
Kirjan on kirjoittanut Lasse Kosonen, sienikirjailija.
Lasse Kosonen on konkari sienikirjailijana ja -kuvaajana, todellinen sieniharrastuksen grand old man. Aiemmat teokset mm. Parempi sieni korissa, Parhaimmat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut sekä mobiiliapplikaatio Sieniopas. Hän vastaa mm. Suomen Luonnon Kysy luonnosta -palstalla lukijoiden kysymyksiin ja on tamperelainen ympäristösuunnittelija ja Tampereen sieniseuran aktiivi.
WSOY 2015
Kirjan on kirjoittanut Lasse Kosonen, sienikirjailija.
Lasse Kosonen on konkari sienikirjailijana ja -kuvaajana, todellinen sieniharrastuksen grand old man. Aiemmat teokset mm. Parempi sieni korissa, Parhaimmat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut sekä mobiiliapplikaatio Sieniopas. Hän vastaa mm. Suomen Luonnon Kysy luonnosta -palstalla lukijoiden kysymyksiin ja on tamperelainen ympäristösuunnittelija ja Tampereen sieniseuran aktiivi.
WSOY 2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti